Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämänkin ketjun luettuani olen sanomattoman kiitollinen siitä, että en asu Suomessa ja että minulla on ihanat ulkomaalaiset miniät ja että olemme yhtä suurta perhettä, sanokoot turhan jankkaajat tässä ketjussa ihan mitä tahansa.
Sisustatko heidän kotinsa ja moitit lasten ruokavalion?
Jos et, niin moni suomalainenkin miniä olisi iloinen tuollaisesta anopista.No en tietenkään! Nehän ovat heidän kotejaan.
Lasten ruokavaliosuositukset ovat muuttuneet totaalisesti siitä, mitä se aikoinaan oli omia lapsiani ruokkiessani, niin myös monet muutkin suositukset. Joten noudatan tietenkin heidän ohjeitaan sitä, mitä syötetään ja mitä ei.
Minulla on avain heidän koteihinsa, mutta ei tulisi mieleenikään käyttää sitä, ellei minua pyydetä sitä tekemään.Mun anoppi oli "kukkia kastelemassa" meidän reissun aikana. Oli siinä samalla käynyt huolellisesti kaikki kaapit läpi. Sen jälkeen otettiin avain pois. Kovaa kielsi käyneensä kaappeja läpi, mutta kyllä me (minä ja mies) tiedettiin, mihin kuntoon kaapit jäivät.
Mitä tarkoittaa, että kävi kaapit läpi? Veikö hän sieltä jotakin? Vai siivosiko kaapit? Mitä siis tapahtui, josta tiesitte, että hän oli käynyt kaapeilla?
Etkö muka oikeasti ymmärrä?
Ohis
No en minä ainakaan ymmärrä ja olen eri, kun tuo joka sitä kyseli.
Ymmärrän, että joku voi käydä "kaappeja läpi" avaamalla kaappien ovet ja katsomalla mitä niissä on, mutta siitä nyt ei voi kukaan tietää, että ne on "käyty läpi".
Jos taas kaappeja on järjestelty, niin se tietenkin näkyy, eli oliko anoppi siivonnut ja järjestänyt kaappeja? Sitä tietenkin on vaikea kiistää, jos on mennyt siivoamaan ja järjestelemään niitä :D
Siitäkin on kokemusta. Mummo tuli "lapsenvahdiksi" kun oli vähän pidempi lääkärikäynti tiedossa ja mies töissä. Kun vauva nukkui, niin anoppi järjesteli keittiön kaapit uusiksi, kun mun järjestys oli kuulemma väärä. Ainoastaan lautaset oli entisellä paikallaan.
Minä olin kerran kovassa kuumeessa ja hetken houreissa päästin mummon auttamaan. Kun virkosin ja menin vessaan, koko meidän olohuone oli järjestelty uudelleen. Koriste-esineitä ripoteltu sinne tänne, tuolit siirrelty jne.
Lempipenkomista olisi toki meidän makkarin penkominen. Lapsilta on sinne kavereineen pääsy kielletty, koska hyppivät aina sängyllä. Esikoinen sanoikin topakasti mummolle, että meidän makkariin ei saa mennä!
Miten ihmeen sairaita porukoita teidän puolisoilla on ???
Ihmisillä on ikävä tapa alkaa vanhemmiten muistuttamaan omia vanhempiaan, joten varmaan hauskaa tiedossa näillä, joiden puolisoiden vanhemmat käyttääytyy todella oudosti.
Minä ymmärsin valita järkevän miehen ja sitä on myös anoppi. Eipä ole huolta eikä murhetta siitä, että anoppi ei osaisi käyttäytyä, eikä ikinä tarvitse pelätä, että menisi toisten kaapeille penkomaan/tulisi kylään ilmoittamatta/ vaatisi kolmen aterian lounasta/ puhuisi rumasti tai arvostelisi.
No, en juuri nähnyt anoppiani ennen kuin jäin äitiyslomalle. Mieheni oli pitänyt etäisyyttä muutettuaan kotoa, eikä anoppia juuri näkynyt. Vauvan tullessa pääsi helvetti irti. Jos olisin tiennyt sen mitä tiedän nyt, niin en olisi päästänyt anoppia kotiini sisälle edes ensimmäistä kertaa. Mies kyllä tekee kaikkensa, että saa pahuuden kierteen katkaistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämätöntä ettei tarjota perheenjäsenelle ruokaa. Meillä tarjotaan putkimiehellekin vähintään kahvit.
Putkimies tuskin haukkuu tarjoiluja päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut äidit jää kiinni lapsiinsa ja toisinpäin. Mun miehen sisko sai lapsen, kun hän oli 36. Kun olimme anoppilassa jossain juhlissa, anoppi määräili sitä 36-vuotiasta kälyäni kaikessa lapseen liittyvässä. Anna tänne, vaihda vaippa, nyt se pitää syöttää jne.
36-vuotiasta!
Samainen käly muutti vähän sitä ennen avoliittoon. Anoppi tunki sinne kotiin, määräsi mitkä huonekalut käly ottaa anopilta ja teki luettelon siitä, että appivanhemmat ja sen avomiehen vanhemmat ostaa samalla summalla kodinkoneita sinne.
Anopin kanssa oli hirvittävän vaikeaa saada hänet tajuamaan, että hän ei esimerkiksi voi ilmestyä meille tekemään samanlaista inventaariota, penkoa kaappeja jne. Tai että meidän raha-asiat eivät oikeasti kuulu hänelle. Tai se kuka laittaa ruokaa tai onko meillä verhot.
Me yritimme aluksi puhua tästä virtahevosta olohuoneessa, mutta anoppi laittoi apen selittämään, miten se on vaistonvaraista emon rakkautta, että pitää ymmärtää.
Näin etäämmältä se näytti kyllä siltä, että oltiin eletty liikaa lasten kautta, eikä osattu laskea irti.
Äidinpuoleista hullua sukua seuranneen ja ihmetelleenä termi "pitää ymmärtää" on ollut käytössä varhaisesta lapsuudestani lähtien. Jossain vaiheessa päätin ettei tarvitse.
Mä myös olen saanut kuulla, että mun pitää ymmärtää. Ja kuinka viisaampi väistää. Sekä vielä klassikko hyvää se vaan tarkoittaa.
Miksi mun pitäisi ymmärtää, kun ilmeisesti muulla maailmalla ei ole velvollisuutta ymmärtää mua? Aurinko alkoi paistaa kirkkaampana, kun lopetin jatkuvan ymmärtämisen.
Viisaampi väistää? Eli ole kynnysmattona, älä vain pidä puoliasi. Tämänkin lopetin. En ole katunut.
Enkä vaan ymmärrä, mitä hyvää tarkoitetaan, kun anoppi raahaa meille kasseittain turhaa romua, yrittää määrätä sisustuksen, puuttuu jopa meidän ruokavalioon. Tai mitä hyvää on siinä, kun touhukas anoppi tunkeutuu meidän kotiin klo 7 aamulla ja alkaa haukkua mua laiskaksi, kun istuskelen yöpaidassa kahvia hörppien sohvalla ja katson aamutv:tä. Olin äitiyslomalla, mies lähtenyt töihin ja vauva nukkui.
No, maailma opettaa. Anoppi saa harmitella ihan keskenään, kun lapsenlapset ovat jääneet vieraiksi. Jos mieheni ei ole kotona, anopilla ei ole meille mitään asiaa. Mieskin hankkiutuu nopeasti äidistään eroon, silloin harvoin kun anoppi meille erehtyy. Ei muuten tarjota hänelle yhtään mitään.
Meidät ihan kirjaimellisesti potkittiin aina hereille viideltä anoppilassa, koska meidät laitettiin aina tupakeittiön lattialle nukkumaan.
Edellisenä päivänä yötä myöten ajettu kuusi tuntia putkeen, odotetettu että käly perheineen lakkaa ravaamasta, että päästään nukkumaan ja neljä tuntia myöhemmin anoppi potkii ylihyppiessään, koska kyllähän sitä aamukahville noustaan viideltä.
Käly perheineen sai kyllä vierastilat ja nukkua niin pitkään kuin haluttaa, koska työttöminä lojuvat vanhemmat väsyivät matkasta tunnin päästä.
Kaikkein eniten minua tympi se ihan loputon tyttärien suosiminen, joka oli ihan käsittämättömän räikeää.
No ihmiset nyt varmaan enimmäkseen suosii omia lapsiaan. Luultavasti sinunkin vanhemmat suosii sinua enemmän, kuin veljesi vaimoa (jos sinulla on veli).
Oma lapsi on aina oma lapsi ja tuttu syntymästään asti.
Ja mikähän se heidän poikansa muka on muuta kuin oma lapsi?
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itäsuomesta ja meillä ei koskaan ole kutsuttu ketään "syömään". Jos on sovittu erikseen että tulee ns kylään, on itsestään selvää että syödään yhdessä. Joskus lyhyemmät vierailut enemmän extemporee tyyliin niin tapana on tarjota teetä tai kahvia suolaisella ja makealla tarjottavalla. Jokatapauksessa aina on tarjolla syötävää niin ettei kukaan lähde koskaan nälissään. Ei tietenkään ole pakko syödä mitään mutta minusta on kunnia-asia olla vieraanvarainen.
Meilläkin perhe karjalaisia, ja vaikka pääkaupunkiseudulla asutaankin, niin karjalaiset tavat istuu kyllä tiukassa.
Kaikilla perheessä on eri ruokavalio terveyssyistä, joten tuodaan yleensä ruokaa mitä voidaan itse syödä kun käydään kylässä.
Kun äiti käy lastenlasten luona, niin sisko pitää huolen että on jotain syötävää mummillekkin. Itse kun käyn, nii saan vapaasti käydä jääkaapilla ja syödä mitä pystyn.
Jos olen taas siskon lapsia hoitamassa, niin yleensä tilataan jotain ruokaa yhdessä sitten kiitokseksi lasten hoidosta. Jos yksi keittää kahvia (oli se sitten mummi, täti, tai siskon mies) nii kysytään kaikilta ottaako joku muu.
Sama käytäntö minulla kotona. Jääkaapilla saa käydä vapaasti, ei tarvitse kysyä jos on nälkä tai jano. Kaikki ruoka mitä ostan on ihan syötäväksi tarkoitettu.
Toki jos olen erikseen kutsunut, niin pidän huolta että on jotain syötävää, mutta jos vähän enemmän extempore kyläily, niin kyllä vähintään kahvit keitän ja tarjoan mitä löytyy. Jos tiedän etukäteen että joku on tulossa joka syö/ juo vain tiettyjä asioita niin sitten haen niitä kotiin. Esim kauramaito tai gluteeniton leipä.Niiltä kavereilta jotka tiedän vähän ujommiksi, kysyn aina haluaako jotain juotavaa/ syötävää ja sanon aina että jos muuttaa mieltään niin tuolta löytyy astioita ja ottaa ihan vaan vapaasti.
Ah, ihanaa, kerrankin järkevä kommentti :D palautuu usko ihmisiin.
Meillä sama, ei kyllä pihtailla, kun sukulaisia kylässä.
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itäsuomesta ja meillä ei koskaan ole kutsuttu ketään "syömään". Jos on sovittu erikseen että tulee ns kylään, on itsestään selvää että syödään yhdessä. Joskus lyhyemmät vierailut enemmän extemporee tyyliin niin tapana on tarjota teetä tai kahvia suolaisella ja makealla tarjottavalla. Jokatapauksessa aina on tarjolla syötävää niin ettei kukaan lähde koskaan nälissään. Ei tietenkään ole pakko syödä mitään mutta minusta on kunnia-asia olla vieraanvarainen.
Meilläkin perhe karjalaisia, ja vaikka pääkaupunkiseudulla asutaankin, niin karjalaiset tavat istuu kyllä tiukassa.
Kaikilla perheessä on eri ruokavalio terveyssyistä, joten tuodaan yleensä ruokaa mitä voidaan itse syödä kun käydään kylässä.
Kun äiti käy lastenlasten luona, niin sisko pitää huolen että on jotain syötävää mummillekkin. Itse kun käyn, nii saan vapaasti käydä jääkaapilla ja syödä mitä pystyn.
Jos olen taas siskon lapsia hoitamassa, niin yleensä tilataan jotain ruokaa yhdessä sitten kiitokseksi lasten hoidosta. Jos yksi keittää kahvia (oli se sitten mummi, täti, tai siskon mies) nii kysytään kaikilta ottaako joku muu.
Sama käytäntö minulla kotona. Jääkaapilla saa käydä vapaasti, ei tarvitse kysyä jos on nälkä tai jano. Kaikki ruoka mitä ostan on ihan syötäväksi tarkoitettu.
Toki jos olen erikseen kutsunut, niin pidän huolta että on jotain syötävää, mutta jos vähän enemmän extempore kyläily, niin kyllä vähintään kahvit keitän ja tarjoan mitä löytyy. Jos tiedän etukäteen että joku on tulossa joka syö/ juo vain tiettyjä asioita niin sitten haen niitä kotiin. Esim kauramaito tai gluteeniton leipä.Niiltä kavereilta jotka tiedän vähän ujommiksi, kysyn aina haluaako jotain juotavaa/ syötävää ja sanon aina että jos muuttaa mieltään niin tuolta löytyy astioita ja ottaa ihan vaan vapaasti.
Ah, ihanaa, kerrankin järkevä kommentti :D palautuu usko ihmisiin.
Meillä sama, ei kyllä pihtailla, kun sukulaisia kylässä.
Miten tää horina edes liittyy ketjuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini ja isäpuoli asuvat sen verran lähellä, että lähtökohtaisesti en heille ruokaa laita, toki jos on jotkut juhlat tai varta vasten kutsuttu syömään niin asia erikseen.
Anoppi kun tulee sitten tunnin ajomatkan päästä niin tulee yleensä yöksi tai pariksi, joskus jopa useammaksi päiväksi jos on lomaa. Silloin laitan ruokaa ja ostan joskus jopa sauna kaljat kipasen kaupasta. Juu, olen kuullut hänen huolet ja murheet, surkeat miehet ja kaiken muun maan ja taivaan väliltä. Ihan sama, vaimoni rakastaa äitiään ja toisinpäin, se riittää minulle syyksi olla ystävällinen, kohtelias ja huomaavainen. Jääkaapilla saa käydä ihan vapaasti, koskee lähtökohtaisesti kaikkia vieraita.
Appiukolle samat sävelet kuin anopille toki vierailee harvemmin kun asuu niin pitkällä.
Aykazu kirjoitti:
Oma äitini ja isäpuoli asuvat sen verran lähellä, että lähtökohtaisesti en heille ruokaa laita, toki jos on jotkut juhlat tai varta vasten kutsuttu syömään niin asia erikseen.
Anoppi kun tulee sitten tunnin ajomatkan päästä niin tulee yleensä yöksi tai pariksi, joskus jopa useammaksi päiväksi jos on lomaa. Silloin laitan ruokaa ja ostan joskus jopa sauna kaljat kipasen kaupasta. Juu, olen kuullut hänen huolet ja murheet, surkeat miehet ja kaiken muun maan ja taivaan väliltä. Ihan sama, vaimoni rakastaa äitiään ja toisinpäin, se riittää minulle syyksi olla ystävällinen, kohtelias ja huomaavainen. Jääkaapilla saa käydä ihan vapaasti, koskee lähtökohtaisesti kaikkia vieraita.
Appiukolle samat sävelet kuin anopille toki vierailee harvemmin kun asuu niin pitkällä.
Helppo niitä omia ja puolison sukulaisia on kestitä, jos käyttäytyvät kuten ihmiset. Pikkusen höpsökin menee, mutta persoonallisuusiriöisen kanssa on kyllä ihan mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aykazu kirjoitti:
Oma äitini ja isäpuoli asuvat sen verran lähellä, että lähtökohtaisesti en heille ruokaa laita, toki jos on jotkut juhlat tai varta vasten kutsuttu syömään niin asia erikseen.
Anoppi kun tulee sitten tunnin ajomatkan päästä niin tulee yleensä yöksi tai pariksi, joskus jopa useammaksi päiväksi jos on lomaa. Silloin laitan ruokaa ja ostan joskus jopa sauna kaljat kipasen kaupasta. Juu, olen kuullut hänen huolet ja murheet, surkeat miehet ja kaiken muun maan ja taivaan väliltä. Ihan sama, vaimoni rakastaa äitiään ja toisinpäin, se riittää minulle syyksi olla ystävällinen, kohtelias ja huomaavainen. Jääkaapilla saa käydä ihan vapaasti, koskee lähtökohtaisesti kaikkia vieraita.
Appiukolle samat sävelet kuin anopille toki vierailee harvemmin kun asuu niin pitkällä.
Ja? Ap ei todellakaan rakasta poikaansa, eikä lapsenlapsiaan, vaan on vahingoksi heille.
Miten tuo sepustuksesi siis liittyy tähän?
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat tulivat aikoinaan yllätyskäynnille niin, että me olimme muutaman tunnin päästä lähdössä viiden viikon matkalle.
Olin tyhjentänyt, pessyt ja sammuttanut jääkaapin. Kuivaruokaakaan ei juuri ollut matkan alla.
Siitä on nyt sitten kuunneltu 8 vuotta, miten meillä ei edes ruokaa ollut tarjota.
Siis appivanhemmatko eivät tienneet teidän olevan samana päivänä lähdössä 5 viikon matkalle? En minä 8 vuotta valitusta tarjoamattomasta ruuasta olisi kyllä kuunnellut, varsinkin jos etukäteen ilmoittamatta tulivat, mutta on kyllä aika erikoista sekin, jos ei omat vanhemmat tiedä mitään lapsensa ja tämän puolison/perheen tulossa olevasta 5 viikon reissusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat tulivat aikoinaan yllätyskäynnille niin, että me olimme muutaman tunnin päästä lähdössä viiden viikon matkalle.
Olin tyhjentänyt, pessyt ja sammuttanut jääkaapin. Kuivaruokaakaan ei juuri ollut matkan alla.
Siitä on nyt sitten kuunneltu 8 vuotta, miten meillä ei edes ruokaa ollut tarjota.
Siis appivanhemmatko eivät tienneet teidän olevan samana päivänä lähdössä 5 viikon matkalle? En minä 8 vuotta valitusta tarjoamattomasta ruuasta olisi kyllä kuunnellut, varsinkin jos etukäteen ilmoittamatta tulivat, mutta on kyllä aika erikoista sekin, jos ei omat vanhemmat tiedä mitään lapsensa ja tämän puolison/perheen tulossa olevasta 5 viikon reissusta.
Me ei muutenkaan kerrota anopille menemisestä ja tulemisesta, miksi kerrottaisiin matkoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat tulivat aikoinaan yllätyskäynnille niin, että me olimme muutaman tunnin päästä lähdössä viiden viikon matkalle.
Olin tyhjentänyt, pessyt ja sammuttanut jääkaapin. Kuivaruokaakaan ei juuri ollut matkan alla.
Siitä on nyt sitten kuunneltu 8 vuotta, miten meillä ei edes ruokaa ollut tarjota.
Siis appivanhemmatko eivät tienneet teidän olevan samana päivänä lähdössä 5 viikon matkalle? En minä 8 vuotta valitusta tarjoamattomasta ruuasta olisi kyllä kuunnellut, varsinkin jos etukäteen ilmoittamatta tulivat, mutta on kyllä aika erikoista sekin, jos ei omat vanhemmat tiedä mitään lapsensa ja tämän puolison/perheen tulossa olevasta 5 viikon reissusta.
Kyllä tiesivät.
Apen natkutusta ei pysäytä yhtään mikään. Hän sivaltaa milloin missäkin tilanteessa yks kaks. Nalkutus, nalkutus, nalkutus, nalkutus.
En kyllä ymmärrä, miksi aikuiset ihmiset olisivat matkoistaan sen kummemmin ilmoitusvelvollisia vanhemmilleen???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin on tapana että omat vanhemmat saavat tulla kylään kuin kotiinsa ja päin vastoin. Syödä saa aina jos nälkä on. Tarjottavaa on aina vähintään pakkasessa. Kahvit keitetään aina, juovat tai eivät. Myös suolaista ja makeaa on tarjolla. Mutta asummekin Savossa.
No kaikkialla ei onneksi olla rajattomia moukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut äidit jää kiinni lapsiinsa ja toisinpäin. Mun miehen sisko sai lapsen, kun hän oli 36. Kun olimme anoppilassa jossain juhlissa, anoppi määräili sitä 36-vuotiasta kälyäni kaikessa lapseen liittyvässä. Anna tänne, vaihda vaippa, nyt se pitää syöttää jne.
36-vuotiasta!
Samainen käly muutti vähän sitä ennen avoliittoon. Anoppi tunki sinne kotiin, määräsi mitkä huonekalut käly ottaa anopilta ja teki luettelon siitä, että appivanhemmat ja sen avomiehen vanhemmat ostaa samalla summalla kodinkoneita sinne.
Anopin kanssa oli hirvittävän vaikeaa saada hänet tajuamaan, että hän ei esimerkiksi voi ilmestyä meille tekemään samanlaista inventaariota, penkoa kaappeja jne. Tai että meidän raha-asiat eivät oikeasti kuulu hänelle. Tai se kuka laittaa ruokaa tai onko meillä verhot.
Me yritimme aluksi puhua tästä virtahevosta olohuoneessa, mutta anoppi laittoi apen selittämään, miten se on vaistonvaraista emon rakkautta, että pitää ymmärtää.
Näin etäämmältä se näytti kyllä siltä, että oltiin eletty liikaa lasten kautta, eikä osattu laskea irti.
Äidinpuoleista hullua sukua seuranneen ja ihmetelleenä termi "pitää ymmärtää" on ollut käytössä varhaisesta lapsuudestani lähtien. Jossain vaiheessa päätin ettei tarvitse.
Mä myös olen saanut kuulla, että mun pitää ymmärtää. Ja kuinka viisaampi väistää. Sekä vielä klassikko hyvää se vaan tarkoittaa.
Miksi mun pitäisi ymmärtää, kun ilmeisesti muulla maailmalla ei ole velvollisuutta ymmärtää mua? Aurinko alkoi paistaa kirkkaampana, kun lopetin jatkuvan ymmärtämisen.
Viisaampi väistää? Eli ole kynnysmattona, älä vain pidä puoliasi. Tämänkin lopetin. En ole katunut.
Enkä vaan ymmärrä, mitä hyvää tarkoitetaan, kun anoppi raahaa meille kasseittain turhaa romua, yrittää määrätä sisustuksen, puuttuu jopa meidän ruokavalioon. Tai mitä hyvää on siinä, kun touhukas anoppi tunkeutuu meidän kotiin klo 7 aamulla ja alkaa haukkua mua laiskaksi, kun istuskelen yöpaidassa kahvia hörppien sohvalla ja katson aamutv:tä. Olin äitiyslomalla, mies lähtenyt töihin ja vauva nukkui.
No, maailma opettaa. Anoppi saa harmitella ihan keskenään, kun lapsenlapset ovat jääneet vieraiksi. Jos mieheni ei ole kotona, anopilla ei ole meille mitään asiaa. Mieskin hankkiutuu nopeasti äidistään eroon, silloin harvoin kun anoppi meille erehtyy. Ei muuten tarjota hänelle yhtään mitään.
Meidät ihan kirjaimellisesti potkittiin aina hereille viideltä anoppilassa, koska meidät laitettiin aina tupakeittiön lattialle nukkumaan.
Edellisenä päivänä yötä myöten ajettu kuusi tuntia putkeen, odotetettu että käly perheineen lakkaa ravaamasta, että päästään nukkumaan ja neljä tuntia myöhemmin anoppi potkii ylihyppiessään, koska kyllähän sitä aamukahville noustaan viideltä.
Käly perheineen sai kyllä vierastilat ja nukkua niin pitkään kuin haluttaa, koska työttöminä lojuvat vanhemmat väsyivät matkasta tunnin päästä.
Kaikkein eniten minua tympi se ihan loputon tyttärien suosiminen, joka oli ihan käsittämättömän räikeää.
No ihmiset nyt varmaan enimmäkseen suosii omia lapsiaan. Luultavasti sinunkin vanhemmat suosii sinua enemmän, kuin veljesi vaimoa (jos sinulla on veli).
Oma lapsi on aina oma lapsi ja tuttu syntymästään asti.
Näin typeriä ihmisiä tässäkin ketjussa, etten yhtään ihmettele, jos ihmiset ei tule toimeen keskenään... Sinustako siis poika, jonka olet synnyttänyt ei ole yhtä kuin oma lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä saa anoppi vähintään pullakahvit ja karjalanpiirakoita. Olen hätävaraksi hankkinut kaupan puolivalmiita pakastepullia ja piirakoita. Jos ilmoittaa tulostaan niin teen itse jotain "parempaa". Sama on omilla vanhemmilla.
Lapsilla on lämpimät suhteet kumpiinkin isovanhempiinsa. Ukki varsinkin on tärkeä vanhimmalle pojalle 10v. Appiukko pääsi eläkkeelle juuri pojan syntymän aikoihin ja he on parhaat kaverit. Heillä on samanlainen avoin, utelias, luova mieli mikä ilmeisesti ilmenee vain joka toisessa sukupolvessa...
Omat vanhempani asuvat vähän kauempana. Anoppini kanssa tullaan hyvin juttuun. Ehkä se johtuu luonteista. Jutellaan usein syvällisiä asioita ja ollaan samalla aaltopituudella.
Toki meillä on eri tavat toimia lasten kanssa, mutta koska heidän turvallisuutensa ja terveytensä ei koskaan ole ollut vaarassa, en näe mitään ongelmaa. Anoppi hemmottelee ja paapoo liikaa mutta lapset ovat oivaltaneet kuin itsestään, että äidillä ja isällä on omat säännöt ja kuri.
Mielestäni lapsille on vain hyvä että heillä on ympärillä rakastavia ihmisiä ja läheiset suhteet näihin. Pidän hyvänä, että he rakastavat mummia ja ukkia kun nämä ovat eläkeläisiä. He rakastavat näitä todennäköisesti ikäihmisinäkin ja oppivat kohtelemaan muutakin vanhusväestöä kauniisti ja myötätuntoisesti koska näkevät näissä omat isovanhempansa.
Mielestäni on tylyä ja itsekästä estää lasten suhteen kehittyminen omiin isovanhempiin. Lapsilla on oikeus isovanhempiinsa. Isovanhemmat on rikkaus. Heillä on puolta enemmän elämänviisautta ja ymmärrystä kuin lasten vanhemmilla. he toimivat ristiriitatilanteissa tasapuolisina koska he ymmärtävät kumpiakin osapuolia. He huomaavat lapsissa paljon sellaista, mikä jää vanhemmilta huomaamatta tai ymmärtämättä. esim. Ukki huomasi, että tyttäremme on todella musikaalinen ja opetti tämän soittamaan haitaria. En olisi ikinä uskonut mutta pikkutyttömme on koukussa siihen haitariin!
Tietty riippuu isovanhemmista. Itsellä on ollut onnea mutta eräällä ystävättärelläni on "anoppi helvetistä" Hän on autoritäärinen ja halveksiva. Ystävättäreni itkee joka kerta oltuaan tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Tällaisista otuksista kannattaa tietenkin pysytellä erossa ja antaa heidän ilkeiden sanojen ja piikkien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
En koe olevani itsekäs, vaikka olen pitänyt toisen mummon loitolla lasten elämästä. Ei ole tämä pikkuisen viinaan menevä ilkeä painajainen mikään rikkaus, vaan rasite. Tietysti noita fraaseja on helppo kirjoitella, kun ei ole kokemusta siitä, mihin narsismiin taipuvainen mummeli pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään anopin vihaaja täällä ei tulisi toimeen ulkomaalaisen anopin tai suvun kanssa. Ihan selvästi kotimaista junttiporukkaa anopista miniään. Ahdasmielisiä omaa reviiriään vahtivia.
Lapsenlapset on se viimeinen mitä tässä ketjussa muistetaan ajatella. Älytöntä estää hyvä ihmissuhde isovanhempien ja lastenlasten välillä. Moukkamaista ja jopa vahingollista, jos lasten hoito/huolto tulee myöhemmin ajankohtaiseksi esim eron tai puolison kuoleman johdosta. Lasten pahoinvointi on lisääntynyt, syitä voi vain arvailla.
Millä logiikalla lapsen ja isovanhempien suhde on aina hyvä?
Mun lapselle olisi huomattavan paljon haitallisempaa olla mummunsa kanssa tekemisissä kuin pysytellä kaukana.
Aika rasittavaa lukea näitä "aina" ja "ei koskaan" jne. Ihme kärjistyksiä. Yleisesti; isovanhemmat ovat hyväksi lapsenlapselle.
Ei voi yleistää. Täysin kiinni siitä minkälaisista ihmisistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kovaksi elämä perheissä mennyt?On surullista luettavaa suurin osa kommenteista. Ei mikään ihme, jos masennus on näin iso ongelma, kun ei osata iloita ja nauttia asioista.
Perheen rikkaus pienille lapsille ovat isovanhemmat, sedät/enot ja tädit sekä kummit. Ja kyläpaikat molemmin puolin. Sehän on juhlahetki, kun mennään lapsen kanssa mummolaan tai isovanhemmat tulevat kylään.
Kun lapset kasvavat teineiksi eivätkä halua enää mummolaan, niin tuo lapsuus aikana/vuosina on todella lyhyt.
Kun omat lapsenne lähtevät maailmalle ja suhtautuvat teihin vanhuksina, joita on pakko joskus käydä moikkaamassa. Kun hyvää mallia ei kotoa ole saatu, niin teidänkin elämä saattaa muuttua hyvin yksinäiseksi ja kolkoksi.
On kiva nyt vanhuksena käydä läpi kuva-albumeja ja muistella hienoja aikoja pikkulasten ja isovanhempien ja muidenkin sukulaisten kanssa.
Aina niitä kammomummoja ja -pappoja on ollut.
Nykyään asiasta sentään puhutaan, vaikka tabut on edelleen valtavat.
Se onko joku ihminen rikkaus tai riesa riippuu ihan täysin siitä ihmisestä itsestään.
Esimerkiksi ap:n kaltainen kiusaaja on todellakin raskas, eikä ole lapsenlapsille hyväksi, kaikkea muuta.
Tottakai ruuat ja kahvit tarjotaan puolin ja toisin. Miniäsi lapsuudenkotona on ehkä ollut erilainen roimintakulttuuri, joten hän kokee sen vaikeana. Ehkä hyvä tiliainen olisi kassillinen ruokaa. Oma anoppini tuo aina pasteijoita/ karjalanpiirakoita, kinkkua, kurkkua, kahvia ja pullaa jne, niin on ainakin jotain mitä tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itäsuomesta ja meillä ei koskaan ole kutsuttu ketään "syömään". Jos on sovittu erikseen että tulee ns kylään, on itsestään selvää että syödään yhdessä. Joskus lyhyemmät vierailut enemmän extemporee tyyliin niin tapana on tarjota teetä tai kahvia suolaisella ja makealla tarjottavalla. Jokatapauksessa aina on tarjolla syötävää niin ettei kukaan lähde koskaan nälissään. Ei tietenkään ole pakko syödä mitään mutta minusta on kunnia-asia olla vieraanvarainen.
Meilläkin perhe karjalaisia, ja vaikka pääkaupunkiseudulla asutaankin, niin karjalaiset tavat istuu kyllä tiukassa.
Kaikilla perheessä on eri ruokavalio terveyssyistä, joten tuodaan yleensä ruokaa mitä voidaan itse syödä kun käydään kylässä.
Kun äiti käy lastenlasten luona, niin sisko pitää huolen että on jotain syötävää mummillekkin. Itse kun käyn, nii saan vapaasti käydä jääkaapilla ja syödä mitä pystyn.
Jos olen taas siskon lapsia hoitamassa, niin yleensä tilataan jotain ruokaa yhdessä sitten kiitokseksi lasten hoidosta. Jos yksi keittää kahvia (oli se sitten mummi, täti, tai siskon mies) nii kysytään kaikilta ottaako joku muu.
Sama käytäntö minulla kotona. Jääkaapilla saa käydä vapaasti, ei tarvitse kysyä jos on nälkä tai jano. Kaikki ruoka mitä ostan on ihan syötäväksi tarkoitettu.
Toki jos olen erikseen kutsunut, niin pidän huolta että on jotain syötävää, mutta jos vähän enemmän extempore kyläily, niin kyllä vähintään kahvit keitän ja tarjoan mitä löytyy. Jos tiedän etukäteen että joku on tulossa joka syö/ juo vain tiettyjä asioita niin sitten haen niitä kotiin. Esim kauramaito tai gluteeniton leipä.Niiltä kavereilta jotka tiedän vähän ujommiksi, kysyn aina haluaako jotain juotavaa/ syötävää ja sanon aina että jos muuttaa mieltään niin tuolta löytyy astioita ja ottaa ihan vaan vapaasti.
Ah, ihanaa, kerrankin järkevä kommentti :D palautuu usko ihmisiin.
Meillä sama, ei kyllä pihtailla, kun sukulaisia kylässä.
Miten tää horina edes liittyy ketjuun?
Ööö, jos luet aloituksen siinä lukee "saatteko lounasta...."
Että eiköhän ruuan tarjoaminen vieraille jotenkin kuulutähän ketjuun???
Kolmekymppisten huonot käytöstavat paistavat myös kommenteissa. Uskomatonta röyhkeyttä!
Omat vanhemmat tulevat kahden tunnin ajomatkan päästä kylään ja lässykkä vävy/poika ja miniä/tytär ei tarjoa mitään?! Miten tuollaiset edes sopivat vanhemmiksi?
Järjen köyhyyttä vai uskomatonta kusipäisyyttä?
Kun omat vanhempani tai appivanhempani tulevat kylään kaukaa, on meillä tietysti ruokaa ja jälkiruokakahvit vähän sen jälkeen.
Miten joissain "perheissä" on päästetty käytöstavat noin retuperälle? Laitoin sanan perhe tarkoituksella lainausmerkkeihin, koska hoitoa vaativia hyypiöitä tuommoiset "ihmiset" on.
Kohta alkaa vinkuna: "et voi vaatia kuuden ruokalalajin shampanja-illallista, koska kaikki vanhemmat ei osaa keittää edes nakkisopppa lapsillensa saati sitten vieraille! Vinku, vinku, vinku!"
No, vaadinko muka sitä? En.
Pakottaako kolmekymppiset yleisestikin nykyään vanhempansa huoltoaseman kautta, kun kutsuvat kylään?
Kommenteista päätellen kyllä. Aika surkeaa on tuommoinen elämä. Ja lapsiakin tuohon vielä tehty.
Huh Huh!
Onneksi oma sukuni on normaali.
Tuon jolle vastasit,niin hänen miehensä lienee kirjoittajan anopin lapsi?