Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut äidit jää kiinni lapsiinsa ja toisinpäin. Mun miehen sisko sai lapsen, kun hän oli 36. Kun olimme anoppilassa jossain juhlissa, anoppi määräili sitä 36-vuotiasta kälyäni kaikessa lapseen liittyvässä. Anna tänne, vaihda vaippa, nyt se pitää syöttää jne.
36-vuotiasta!
Samainen käly muutti vähän sitä ennen avoliittoon. Anoppi tunki sinne kotiin, määräsi mitkä huonekalut käly ottaa anopilta ja teki luettelon siitä, että appivanhemmat ja sen avomiehen vanhemmat ostaa samalla summalla kodinkoneita sinne.
Anopin kanssa oli hirvittävän vaikeaa saada hänet tajuamaan, että hän ei esimerkiksi voi ilmestyä meille tekemään samanlaista inventaariota, penkoa kaappeja jne. Tai että meidän raha-asiat eivät oikeasti kuulu hänelle. Tai se kuka laittaa ruokaa tai onko meillä verhot.
Me yritimme aluksi puhua tästä virtahevosta olohuoneessa, mutta anoppi laittoi apen selittämään, miten se on vaistonvaraista emon rakkautta, että pitää ymmärtää.
Näin etäämmältä se näytti kyllä siltä, että oltiin eletty liikaa lasten kautta, eikä osattu laskea irti.
Äidinpuoleista hullua sukua seuranneen ja ihmetelleenä termi "pitää ymmärtää" on ollut käytössä varhaisesta lapsuudestani lähtien. Jossain vaiheessa päätin ettei tarvitse.
Mä myös olen saanut kuulla, että mun pitää ymmärtää. Ja kuinka viisaampi väistää. Sekä vielä klassikko hyvää se vaan tarkoittaa.
Miksi mun pitäisi ymmärtää, kun ilmeisesti muulla maailmalla ei ole velvollisuutta ymmärtää mua? Aurinko alkoi paistaa kirkkaampana, kun lopetin jatkuvan ymmärtämisen.
Viisaampi väistää? Eli ole kynnysmattona, älä vain pidä puoliasi. Tämänkin lopetin. En ole katunut.
Enkä vaan ymmärrä, mitä hyvää tarkoitetaan, kun anoppi raahaa meille kasseittain turhaa romua, yrittää määrätä sisustuksen, puuttuu jopa meidän ruokavalioon. Tai mitä hyvää on siinä, kun touhukas anoppi tunkeutuu meidän kotiin klo 7 aamulla ja alkaa haukkua mua laiskaksi, kun istuskelen yöpaidassa kahvia hörppien sohvalla ja katson aamutv:tä. Olin äitiyslomalla, mies lähtenyt töihin ja vauva nukkui.
No, maailma opettaa. Anoppi saa harmitella ihan keskenään, kun lapsenlapset ovat jääneet vieraiksi. Jos mieheni ei ole kotona, anopilla ei ole meille mitään asiaa. Mieskin hankkiutuu nopeasti äidistään eroon, silloin harvoin kun anoppi meille erehtyy. Ei muuten tarjota hänelle yhtään mitään.
Sitten varmaan kerrot lapsellesi saman kauhutarinan kun kysyy miksei mummi käy kylässä. Äidillesihän olet jo kertonut, tietenkin, kuten kaikille kavereillesi.
Miniä kostaa oitis jos varpaille astutaan.
Tietoisku:
Ei se anoppi ole mikään minunkaan maailmani napa, ei hänestä puhuta, häntä kysellä tai edes ajatella. En muista koskaan keskustelleeni mieheni suvusta ylimalkaan kenenkään kanssa.
Miksi ihmeessä minä heistä kenellekään jauhaisin?
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämänkin ketjun luettuani olen sanomattoman kiitollinen siitä, että en asu Suomessa ja että minulla on ihanat ulkomaalaiset miniät ja että olemme yhtä suurta perhettä, sanokoot turhan jankkaajat tässä ketjussa ihan mitä tahansa.
Sisustatko heidän kotinsa ja moitit lasten ruokavalion?
Jos et, niin moni suomalainenkin miniä olisi iloinen tuollaisesta anopista.
No en tietenkään! Nehän ovat heidän kotejaan.
Lasten ruokavaliosuositukset ovat muuttuneet totaalisesti siitä, mitä se aikoinaan oli omia lapsiani ruokkiessani, niin myös monet muutkin suositukset. Joten noudatan tietenkin heidän ohjeitaan sitä, mitä syötetään ja mitä ei.
Minulla on avain heidän koteihinsa, mutta ei tulisi mieleenikään käyttää sitä, ellei minua pyydetä sitä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen elämä on väsyttävää. Vanhemmat eivät välttämättä kaipaa kylään isovanhempia, jotka vain istuvat sohvalla odottamassa palvelua ja ruokaa. Fiksu isovanhempi vie ruokaa tuliaisena. Miniä ei myöskään halua anoppia keittiöön istumaan, kun on jokin homma kesken. Sen aikaa kun isovanhemmat ovat kylässä, he voisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen niin että väsyneet vanhemmat saisivat viettää aikaa hetken kahdestaan. Myös esim. siivousapu olisi varmasti tervetullutta. Silloin voisi vastavuoroisesti odottaa myös ruokaa ja kahvia hyvällä omallatunnolla.
Noi kaksi viimeistä lausetta, pitäisikö itkeä vai nauraa?
Ap oli teettänyt pojallaan vaikka mitä paskahommia, joten missä vastavuoroisuus?
Asianomistajajuttu, miniä pitäköön huolen omasta suvustaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen elämä on väsyttävää. Vanhemmat eivät välttämättä kaipaa kylään isovanhempia, jotka vain istuvat sohvalla odottamassa palvelua ja ruokaa. Fiksu isovanhempi vie ruokaa tuliaisena. Miniä ei myöskään halua anoppia keittiöön istumaan, kun on jokin homma kesken. Sen aikaa kun isovanhemmat ovat kylässä, he voisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen niin että väsyneet vanhemmat saisivat viettää aikaa hetken kahdestaan. Myös esim. siivousapu olisi varmasti tervetullutta. Silloin voisi vastavuoroisesti odottaa myös ruokaa ja kahvia hyvällä omallatunnolla.
Noi kaksi viimeistä lausetta, pitäisikö itkeä vai nauraa?
Ap oli teettänyt pojallaan vaikka mitä paskahommia, joten missä vastavuoroisuus?
Asianomistajajuttu, miniä pitäköön huolen omasta suvustaan.
Täh? Sehän oli nimenomaan poika, joka oli laittanut äidilleen stopin, ei tarjonnut ruokaa ja nyt on blokannut kokonaan.
En ole koskaan saanut mitään ruokaa jos kahvikupposta ruuaksi lasketa lapsilta tai lapsenlapsilta, mitäpä tässä valittamaan kun itse olen ne tuollaisiksi kasvattanut, odottelen jos tapahtuisi ihme ja vaikka joku lapsenlapsista kutsuisi jonain juhlapyhänä syömään, pitkään en enää jaksa joka jouluisia pitopöytiä heille enää laittaa, mutta aina he vaan ilmoittavat vaan ,että tullaan sitten syömään kun on niin ihanaa tulla porukalla viettämään joulua, menisivät joskus sinne toisen anopin pöytään. Myös muina juhlapyhinä sama, mutta joulu korostuu erityisesti.
Mummo 89 v.
Ps, hautajaisiini en aio itse laittaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan saanut mitään ruokaa jos kahvikupposta ruuaksi lasketa lapsilta tai lapsenlapsilta, mitäpä tässä valittamaan kun itse olen ne tuollaisiksi kasvattanut, odottelen jos tapahtuisi ihme ja vaikka joku lapsenlapsista kutsuisi jonain juhlapyhänä syömään, pitkään en enää jaksa joka jouluisia pitopöytiä heille enää laittaa, mutta aina he vaan ilmoittavat vaan ,että tullaan sitten syömään kun on niin ihanaa tulla porukalla viettämään joulua, menisivät joskus sinne toisen anopin pöytään. Myös muina juhlapyhinä sama, mutta joulu korostuu erityisesti.
Mummo 89 v.
Ps, hautajaisiini en aio itse laittaa mitään.
Nuoret aikuiset on usein tosi itsekkäitä, eivät tajua kuinka paljon moni vanhempi/isovanhempi uhraa aikaa tarjoiluihin, rahasta puhumattakaan. Meidän lapsenlapset on vielä niin pieniä mutta kyllähän heidän vanhemmat voisi joskus tuoda jotain tuliaiseksi tai osallistua esim. joulupöydän ruokiin. Mutta ei, on niin paljon helpompaa istua valmiiseen pöytään ja ajatella että heidän läsnäolo pitäisi lämmittää niin paljon että kyllähän se mummi siellä ihan mielellään raataa. Moni ei tajua miten paljon aikaa ruoanlaittoon ja leipomisiin ym. menee.. ja että moni isovanhempikin nauttisi jos joskus vastavuoroisesti saisi kutsun valmiiseen pöytään.
Nykyajan nuoret= otetaan kaikki apu vastaan mutta mitään ei anneta takaisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia olisi tietenkin tarjota ruokaa samalla, kun muu perhe syö. Itseäni kyllä vähän ärsyttää oma anoppini, joka tulee aina vain "passattavaksi" pikkulapsiarjen keskelle. Väsyneenä laitan appivanhemmille ruokaa ja hän toteaa iloisena, että onpas ihanaa päästä valmiiseen pöytään, kun on joutunut taas viikon tekemään itse ruuat. Heidän luonaan minä tai mieheni laitamme ruuat ja parhaimmillaan käymme ne ensin kaupasta ostamassa. Olisipa ihanaa itsekin päästä joskus valmiiseen pöytään. Appivanhemmista jää jäljelle vain sotku, jota eivät itse siivoa. Eipä kovin usein heitä kylään kutsutakaan, sillä vierailunsa ovat kovin raskaita.
Meillä oli appi kutsuttu lapsen synttäreille, kysyi teenkö ruoan hänelle kun tulee parin tunnin matkan päästä. No tein. Hän kävi lisäksi tyhjentämädsä keittiöstä seiraavan päivän pizzaan tarkoitetut tomaatit ja juustot, kysymättä saako ottaa. En kutsunut uudestaan.
Tuo kertoo siitä, että varasit liian pienen annoksen hänelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun mielestä passiivis-agressiivinen ap. Minusta taas pojalta ja miniältä puuttuu käytöstavat eivätkä he kovin ystävällisiltäkään vaikuta. Vanhat tavat kunniaan. Jos ei muuta niin pullakahvit ensi hätään.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, onneksi olen saanut vastauksia niiltäkin, jotka ymmärtävät tilanteeni! Lapsia en pahemmin hoitele, asia tuli selväksi kun tarjosin apua pikku vauvan kanssa ja miniä teki selväksi, että vauva on hänen, eikä siitä isoäidille riitä edes yhtä päivää. Herkempi mummu olisi tuosta loukkantunut pahanpäiväisesti, minä ymmärsin vetäytyä enkä siitä kaunaa kanna.
Mutta kiitos keskustelusta. En ole nyt vuoteen saanut kutsua heidän luokseen, ovat väistäneet aina jollain tekosyyllä kun olen ilmoitellut viikonloppuja, jolloin minulle sopisi tulla kylään. Parempi varmaan näin. Käyvät kuitenki meillä, ja näen silloin lapsia ja pysyn vähän kärryillä heidänkin kuulumisistaan. Syököön "vish ja sips" kotonaan rauhassa, ilman kasviksista mäkättävää mummoa. Joka ajatteli vain heidän parastaan.
Eiväthän he kutsua sinua kylään vaan sinä kutsut itse itsesi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetkö siis yllättäen, vai tiesivätkö tulostasi? Ja jos tiesivät, olivatko kutsuneet vai ilmoititko vain itse että olet tulossa?
Kyllä ovat tienneet tulostani. Olen ehdottanut etukäteen viikonloppuja, milloin voisin tulla, ja ovat valinneet itselleen sopivan ajankohdan. Tämä on ollut meillä aina käytäntönä.
Aiemmin väitit, että he kutsuivat sinut kylään. Ja nyt ilmenee, että olet itse ollut ehdottamassa.
Kyllä hänet oli kutsuttu. Ehdotti itse päiviä ja ne ilmeisesti sopivat myös toiselle osapuolelle kun ri kerran sanottu että et ole tervetullut. Suomalaisilta puuttuu käytöstavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämänkin ketjun luettuani olen sanomattoman kiitollinen siitä, että en asu Suomessa ja että minulla on ihanat ulkomaalaiset miniät ja että olemme yhtä suurta perhettä, sanokoot turhan jankkaajat tässä ketjussa ihan mitä tahansa.
Sisustatko heidän kotinsa ja moitit lasten ruokavalion?
Jos et, niin moni suomalainenkin miniä olisi iloinen tuollaisesta anopista.No en tietenkään! Nehän ovat heidän kotejaan.
Lasten ruokavaliosuositukset ovat muuttuneet totaalisesti siitä, mitä se aikoinaan oli omia lapsiani ruokkiessani, niin myös monet muutkin suositukset. Joten noudatan tietenkin heidän ohjeitaan sitä, mitä syötetään ja mitä ei.
Minulla on avain heidän koteihinsa, mutta ei tulisi mieleenikään käyttää sitä, ellei minua pyydetä sitä tekemään.
Mun anoppi oli "kukkia kastelemassa" meidän reissun aikana. Oli siinä samalla käynyt huolellisesti kaikki kaapit läpi. Sen jälkeen otettiin avain pois. Kovaa kielsi käyneensä kaappeja läpi, mutta kyllä me (minä ja mies) tiedettiin, mihin kuntoon kaapit jäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitä pihviä pöytään, täältä tulee mummo!
Vierailija kirjoitti:
Minä en muuten ymmärrä, että miksei hän mene jonkun ystävänsä luo syömään ja kahvittelemaan kun kerran heitä samalla reissulla tapaa ja pistäydy sitten vain kotiin lähtiessä poikansa luona.
Mielikuvitusystävät kestitsee vielä huonommin kuin poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut äidit jää kiinni lapsiinsa ja toisinpäin. Mun miehen sisko sai lapsen, kun hän oli 36. Kun olimme anoppilassa jossain juhlissa, anoppi määräili sitä 36-vuotiasta kälyäni kaikessa lapseen liittyvässä. Anna tänne, vaihda vaippa, nyt se pitää syöttää jne.
36-vuotiasta!
Samainen käly muutti vähän sitä ennen avoliittoon. Anoppi tunki sinne kotiin, määräsi mitkä huonekalut käly ottaa anopilta ja teki luettelon siitä, että appivanhemmat ja sen avomiehen vanhemmat ostaa samalla summalla kodinkoneita sinne.
Anopin kanssa oli hirvittävän vaikeaa saada hänet tajuamaan, että hän ei esimerkiksi voi ilmestyä meille tekemään samanlaista inventaariota, penkoa kaappeja jne. Tai että meidän raha-asiat eivät oikeasti kuulu hänelle. Tai se kuka laittaa ruokaa tai onko meillä verhot.
Me yritimme aluksi puhua tästä virtahevosta olohuoneessa, mutta anoppi laittoi apen selittämään, miten se on vaistonvaraista emon rakkautta, että pitää ymmärtää.
Näin etäämmältä se näytti kyllä siltä, että oltiin eletty liikaa lasten kautta, eikä osattu laskea irti.
Äidinpuoleista hullua sukua seuranneen ja ihmetelleenä termi "pitää ymmärtää" on ollut käytössä varhaisesta lapsuudestani lähtien. Jossain vaiheessa päätin ettei tarvitse.
Mä myös olen saanut kuulla, että mun pitää ymmärtää. Ja kuinka viisaampi väistää. Sekä vielä klassikko hyvää se vaan tarkoittaa.
Miksi mun pitäisi ymmärtää, kun ilmeisesti muulla maailmalla ei ole velvollisuutta ymmärtää mua? Aurinko alkoi paistaa kirkkaampana, kun lopetin jatkuvan ymmärtämisen.
Viisaampi väistää? Eli ole kynnysmattona, älä vain pidä puoliasi. Tämänkin lopetin. En ole katunut.
Enkä vaan ymmärrä, mitä hyvää tarkoitetaan, kun anoppi raahaa meille kasseittain turhaa romua, yrittää määrätä sisustuksen, puuttuu jopa meidän ruokavalioon. Tai mitä hyvää on siinä, kun touhukas anoppi tunkeutuu meidän kotiin klo 7 aamulla ja alkaa haukkua mua laiskaksi, kun istuskelen yöpaidassa kahvia hörppien sohvalla ja katson aamutv:tä. Olin äitiyslomalla, mies lähtenyt töihin ja vauva nukkui.
No, maailma opettaa. Anoppi saa harmitella ihan keskenään, kun lapsenlapset ovat jääneet vieraiksi. Jos mieheni ei ole kotona, anopilla ei ole meille mitään asiaa. Mieskin hankkiutuu nopeasti äidistään eroon, silloin harvoin kun anoppi meille erehtyy. Ei muuten tarjota hänelle yhtään mitään.
Sitten varmaan kerrot lapsellesi saman kauhutarinan kun kysyy miksei mummi käy kylässä. Äidillesihän olet jo kertonut, tietenkin, kuten kaikille kavereillesi.
Miniä kostaa oitis jos varpaille astutaan.
Oitis? Kolme vuotta yritin löytää jonkinlaisen tavan tulla anopin kanssa toimeen. Hän tuli jatkuvasti käytökseltään röyhkeämmäksi. Luovutin, aloin pitää puoliani, mutta sehän ei maailmannavoille sovi.
Ja lapset... ikinä en ole heille pahaa sanaa mummosta sanonut. Itseasiassa en mainitse koko ihmistä, jos vain voin välttää. Eivät ole ikinä kysyneet, miksi mummo ei käy. Se on heille täysin normaali kuvio. On ne lapsetkin saaneet osansa mummonsa loputtomasta ilkeydestä, kun eivät osaa vaistonvaraisesti toimia mummon mieltymysten mukaisesti. Mummo myös haukkuu suoraan lasten ulkonäköä, esim pojalla liian pitkä tukka. Joo-o, eivät kaipaa mummoaan, joten huoli pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämänkin ketjun luettuani olen sanomattoman kiitollinen siitä, että en asu Suomessa ja että minulla on ihanat ulkomaalaiset miniät ja että olemme yhtä suurta perhettä, sanokoot turhan jankkaajat tässä ketjussa ihan mitä tahansa.
Sisustatko heidän kotinsa ja moitit lasten ruokavalion?
Jos et, niin moni suomalainenkin miniä olisi iloinen tuollaisesta anopista.No en tietenkään! Nehän ovat heidän kotejaan.
Lasten ruokavaliosuositukset ovat muuttuneet totaalisesti siitä, mitä se aikoinaan oli omia lapsiani ruokkiessani, niin myös monet muutkin suositukset. Joten noudatan tietenkin heidän ohjeitaan sitä, mitä syötetään ja mitä ei.
Minulla on avain heidän koteihinsa, mutta ei tulisi mieleenikään käyttää sitä, ellei minua pyydetä sitä tekemään.Mun anoppi oli "kukkia kastelemassa" meidän reissun aikana. Oli siinä samalla käynyt huolellisesti kaikki kaapit läpi. Sen jälkeen otettiin avain pois. Kovaa kielsi käyneensä kaappeja läpi, mutta kyllä me (minä ja mies) tiedettiin, mihin kuntoon kaapit jäivät.
Huh, no ei kyllä itselleni tulisi mieleenikään. Kerran imuroin, kun olin hakemassa miniääni ja vauvaa meille ja kun hän siinä pakkaili tavaroitaan, niin kysyin, että imuroisinko minä, niin on kiva palata takaisin. Mielihyvin sain sen tehdä.
Lasteni isovanhemmat asuvat niin kaukana, että tarjoan aina ruuat ekana päivänä, kun tulevat. Sen jälkeen saavat vapaasti itse kokkailla keittiössä siitä, mitä kaapista sattuu löytymään ja jos ei kelpaa, hakemaan itse kaupasta muuta. Yleensä kelpaa, ja tekevät ruokaa sitten meillekin. Joskus meille tuli enemmänkin sukulaisia kylään, silloin anoppini ihmetteli miksi en kattanut fiinisti olohuoneen puolelle. En kommentoinut siihenkään mitään, vaikka vähän se kummastuttaa, että pari kuukautisen vauvan ja 3-vuotiaan lapsen kanssa pitäisi alkaa vielä muita palvella, mutta en siirtänyt tarjoiluja myöskään muualle. Miehenikin joskus sanoi jostakin anopille, että minä päätän.
Kyllä meillä saa anoppi vähintään pullakahvit ja karjalanpiirakoita. Olen hätävaraksi hankkinut kaupan puolivalmiita pakastepullia ja piirakoita. Jos ilmoittaa tulostaan niin teen itse jotain "parempaa". Sama on omilla vanhemmilla.
Lapsilla on lämpimät suhteet kumpiinkin isovanhempiinsa. Ukki varsinkin on tärkeä vanhimmalle pojalle 10v. Appiukko pääsi eläkkeelle juuri pojan syntymän aikoihin ja he on parhaat kaverit. Heillä on samanlainen avoin, utelias, luova mieli mikä ilmeisesti ilmenee vain joka toisessa sukupolvessa...
Omat vanhempani asuvat vähän kauempana. Anoppini kanssa tullaan hyvin juttuun. Ehkä se johtuu luonteista. Jutellaan usein syvällisiä asioita ja ollaan samalla aaltopituudella.
Toki meillä on eri tavat toimia lasten kanssa, mutta koska heidän turvallisuutensa ja terveytensä ei koskaan ole ollut vaarassa, en näe mitään ongelmaa. Anoppi hemmottelee ja paapoo liikaa mutta lapset ovat oivaltaneet kuin itsestään, että äidillä ja isällä on omat säännöt ja kuri.
Mielestäni lapsille on vain hyvä että heillä on ympärillä rakastavia ihmisiä ja läheiset suhteet näihin. Pidän hyvänä, että he rakastavat mummia ja ukkia kun nämä ovat eläkeläisiä. He rakastavat näitä todennäköisesti ikäihmisinäkin ja oppivat kohtelemaan muutakin vanhusväestöä kauniisti ja myötätuntoisesti koska näkevät näissä omat isovanhempansa.
Mielestäni on tylyä ja itsekästä estää lasten suhteen kehittyminen omiin isovanhempiin. Lapsilla on oikeus isovanhempiinsa. Isovanhemmat on rikkaus. Heillä on puolta enemmän elämänviisautta ja ymmärrystä kuin lasten vanhemmilla. he toimivat ristiriitatilanteissa tasapuolisina koska he ymmärtävät kumpiakin osapuolia. He huomaavat lapsissa paljon sellaista, mikä jää vanhemmilta huomaamatta tai ymmärtämättä. esim. Ukki huomasi, että tyttäremme on todella musikaalinen ja opetti tämän soittamaan haitaria. En olisi ikinä uskonut mutta pikkutyttömme on koukussa siihen haitariin!
Tietty riippuu isovanhemmista. Itsellä on ollut onnea mutta eräällä ystävättärelläni on "anoppi helvetistä" Hän on autoritäärinen ja halveksiva. Ystävättäreni itkee joka kerta oltuaan tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Tällaisista otuksista kannattaa tietenkin pysytellä erossa ja antaa heidän ilkeiden sanojen ja piikkien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä saa anoppi vähintään pullakahvit ja karjalanpiirakoita. Olen hätävaraksi hankkinut kaupan puolivalmiita pakastepullia ja piirakoita. Jos ilmoittaa tulostaan niin teen itse jotain "parempaa". Sama on omilla vanhemmilla.
Lapsilla on lämpimät suhteet kumpiinkin isovanhempiinsa. Ukki varsinkin on tärkeä vanhimmalle pojalle 10v. Appiukko pääsi eläkkeelle juuri pojan syntymän aikoihin ja he on parhaat kaverit. Heillä on samanlainen avoin, utelias, luova mieli mikä ilmeisesti ilmenee vain joka toisessa sukupolvessa...
Omat vanhempani asuvat vähän kauempana. Anoppini kanssa tullaan hyvin juttuun. Ehkä se johtuu luonteista. Jutellaan usein syvällisiä asioita ja ollaan samalla aaltopituudella.
Toki meillä on eri tavat toimia lasten kanssa, mutta koska heidän turvallisuutensa ja terveytensä ei koskaan ole ollut vaarassa, en näe mitään ongelmaa. Anoppi hemmottelee ja paapoo liikaa mutta lapset ovat oivaltaneet kuin itsestään, että äidillä ja isällä on omat säännöt ja kuri.
Mielestäni lapsille on vain hyvä että heillä on ympärillä rakastavia ihmisiä ja läheiset suhteet näihin. Pidän hyvänä, että he rakastavat mummia ja ukkia kun nämä ovat eläkeläisiä. He rakastavat näitä todennäköisesti ikäihmisinäkin ja oppivat kohtelemaan muutakin vanhusväestöä kauniisti ja myötätuntoisesti koska näkevät näissä omat isovanhempansa.
Mielestäni on tylyä ja itsekästä estää lasten suhteen kehittyminen omiin isovanhempiin. Lapsilla on oikeus isovanhempiinsa. Isovanhemmat on rikkaus. Heillä on puolta enemmän elämänviisautta ja ymmärrystä kuin lasten vanhemmilla. he toimivat ristiriitatilanteissa tasapuolisina koska he ymmärtävät kumpiakin osapuolia. He huomaavat lapsissa paljon sellaista, mikä jää vanhemmilta huomaamatta tai ymmärtämättä. esim. Ukki huomasi, että tyttäremme on todella musikaalinen ja opetti tämän soittamaan haitaria. En olisi ikinä uskonut mutta pikkutyttömme on koukussa siihen haitariin!
Tietty riippuu isovanhemmista. Itsellä on ollut onnea mutta eräällä ystävättärelläni on "anoppi helvetistä" Hän on autoritäärinen ja halveksiva. Ystävättäreni itkee joka kerta oltuaan tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Tällaisista otuksista kannattaa tietenkin pysytellä erossa ja antaa heidän ilkeiden sanojen ja piikkien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Korvasta sisään, toisesta ulos... Joo. Ne piikit menevät kyllä niin syvälle välillä, että ei tuollainen onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä saa anoppi vähintään pullakahvit ja karjalanpiirakoita. Olen hätävaraksi hankkinut kaupan puolivalmiita pakastepullia ja piirakoita. Jos ilmoittaa tulostaan niin teen itse jotain "parempaa". Sama on omilla vanhemmilla.
Lapsilla on lämpimät suhteet kumpiinkin isovanhempiinsa. Ukki varsinkin on tärkeä vanhimmalle pojalle 10v. Appiukko pääsi eläkkeelle juuri pojan syntymän aikoihin ja he on parhaat kaverit. Heillä on samanlainen avoin, utelias, luova mieli mikä ilmeisesti ilmenee vain joka toisessa sukupolvessa...
Omat vanhempani asuvat vähän kauempana. Anoppini kanssa tullaan hyvin juttuun. Ehkä se johtuu luonteista. Jutellaan usein syvällisiä asioita ja ollaan samalla aaltopituudella.
Toki meillä on eri tavat toimia lasten kanssa, mutta koska heidän turvallisuutensa ja terveytensä ei koskaan ole ollut vaarassa, en näe mitään ongelmaa. Anoppi hemmottelee ja paapoo liikaa mutta lapset ovat oivaltaneet kuin itsestään, että äidillä ja isällä on omat säännöt ja kuri.
Mielestäni lapsille on vain hyvä että heillä on ympärillä rakastavia ihmisiä ja läheiset suhteet näihin. Pidän hyvänä, että he rakastavat mummia ja ukkia kun nämä ovat eläkeläisiä. He rakastavat näitä todennäköisesti ikäihmisinäkin ja oppivat kohtelemaan muutakin vanhusväestöä kauniisti ja myötätuntoisesti koska näkevät näissä omat isovanhempansa.
Mielestäni on tylyä ja itsekästä estää lasten suhteen kehittyminen omiin isovanhempiin. Lapsilla on oikeus isovanhempiinsa. Isovanhemmat on rikkaus. Heillä on puolta enemmän elämänviisautta ja ymmärrystä kuin lasten vanhemmilla. he toimivat ristiriitatilanteissa tasapuolisina koska he ymmärtävät kumpiakin osapuolia. He huomaavat lapsissa paljon sellaista, mikä jää vanhemmilta huomaamatta tai ymmärtämättä. esim. Ukki huomasi, että tyttäremme on todella musikaalinen ja opetti tämän soittamaan haitaria. En olisi ikinä uskonut mutta pikkutyttömme on koukussa siihen haitariin!
Tietty riippuu isovanhemmista. Itsellä on ollut onnea mutta eräällä ystävättärelläni on "anoppi helvetistä" Hän on autoritäärinen ja halveksiva. Ystävättäreni itkee joka kerta oltuaan tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Tällaisista otuksista kannattaa tietenkin pysytellä erossa ja antaa heidän ilkeiden sanojen ja piikkien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Huoltaja arvioi aina ketkä ovat lastensa kanssa tekemisissä. Pelkkä sukulaisuus ei ole sille mikään peruste.
Ap on selkeästi haitallinen poikansa lapsille joten poika on tehnyt oikean ratkaisun.
Jos joku ihminen kuormittaa perheen vanhempia, myös se on syy katkaista yhteydenpito. Lapset tarvitsevat jaksavat vanhemmat.
Mun anoppi tykkää juoksuttaa miestäni. Mies oli pitkään sinkkumies, joten aikaa riitti äidin pikku apulaisena olemiseen. Nyt kun on perhe, niin anopin mielestä hänellä on edelleen oikeus juoksuttaa poikaansa kuten ennenkin. Meidän olisi pitänyt keskeyttää lomareissukin, kun anopin uunissa oli joku vika... tämä epäkohta tietysti viserretty koko tuttavapiirille, kun _mitään_ ei viitsi poika enää äitinsä puolesta tehdä, miniän syy.