Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Miksi et tuo ruokaa tuliaisena? Me ei tahdota liian pieniä tarjouksesta ostettuja vaatteita eikä myöskään leluja yhtään lisää!
ME! Lapset kyllä tahtoo leluja, joten heitä vanhempia pois tai jaa jonnekin.
Miksi sysäät vastuun isovanhemmille?
Voisitte jopa suunnitella yhdessä mitä he voivat tuoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jos piipahtaisin 1-2 tunnin ajaksi kyläilemään, niin tietysti veisin meheviä pizzoja tai ihan kahvileivät koko porukalle. Pidemmälle vierailulle en ikinä mene ,kuin kutsuttuina ja silloinkin puhutaan asiat etukäteen . Nälkäisenä en kylään mene ,ellen tiedä , että talonväki varmasti tarjoaa safkaa riittävästi
Kyllä jokainen sukunsa tuntee. Jos ei , niin on paras pysyä poissa.
Taas tämänkin ketjun luettuani olen sanomattoman kiitollinen siitä, että en asu Suomessa ja että minulla on ihanat ulkomaalaiset miniät ja että olemme yhtä suurta perhettä, sanokoot turhan jankkaajat tässä ketjussa ihan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen elämä on väsyttävää. Vanhemmat eivät välttämättä kaipaa kylään isovanhempia, jotka vain istuvat sohvalla odottamassa palvelua ja ruokaa. Fiksu isovanhempi vie ruokaa tuliaisena. Miniä ei myöskään halua anoppia keittiöön istumaan, kun on jokin homma kesken. Sen aikaa kun isovanhemmat ovat kylässä, he voisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen niin että väsyneet vanhemmat saisivat viettää aikaa hetken kahdestaan. Myös esim. siivousapu olisi varmasti tervetullutta. Silloin voisi vastavuoroisesti odottaa myös ruokaa ja kahvia hyvällä omallatunnolla.
Siivotkoon jokainen omat sotkunsa! Vai vielä vanhan ihmisen pitäisi ajaa kaksi tuntia suuntaansa siivoamaan aikuisten lastensa sotkut. Häpeä!
Vierailija kirjoitti:
Olen itäsuomesta ja meillä ei koskaan ole kutsuttu ketään "syömään". Jos on sovittu erikseen että tulee ns kylään, on itsestään selvää että syödään yhdessä. Joskus lyhyemmät vierailut enemmän extemporee tyyliin niin tapana on tarjota teetä tai kahvia suolaisella ja makealla tarjottavalla. Jokatapauksessa aina on tarjolla syötävää niin ettei kukaan lähde koskaan nälissään. Ei tietenkään ole pakko syödä mitään mutta minusta on kunnia-asia olla vieraanvarainen.
Meilläkin perhe karjalaisia, ja vaikka pääkaupunkiseudulla asutaankin, niin karjalaiset tavat istuu kyllä tiukassa.
Kaikilla perheessä on eri ruokavalio terveyssyistä, joten tuodaan yleensä ruokaa mitä voidaan itse syödä kun käydään kylässä.
Kun äiti käy lastenlasten luona, niin sisko pitää huolen että on jotain syötävää mummillekkin. Itse kun käyn, nii saan vapaasti käydä jääkaapilla ja syödä mitä pystyn.
Jos olen taas siskon lapsia hoitamassa, niin yleensä tilataan jotain ruokaa yhdessä sitten kiitokseksi lasten hoidosta. Jos yksi keittää kahvia (oli se sitten mummi, täti, tai siskon mies) nii kysytään kaikilta ottaako joku muu.
Sama käytäntö minulla kotona. Jääkaapilla saa käydä vapaasti, ei tarvitse kysyä jos on nälkä tai jano. Kaikki ruoka mitä ostan on ihan syötäväksi tarkoitettu.
Toki jos olen erikseen kutsunut, niin pidän huolta että on jotain syötävää, mutta jos vähän enemmän extempore kyläily, niin kyllä vähintään kahvit keitän ja tarjoan mitä löytyy. Jos tiedän etukäteen että joku on tulossa joka syö/ juo vain tiettyjä asioita niin sitten haen niitä kotiin. Esim kauramaito tai gluteeniton leipä.
Niiltä kavereilta jotka tiedän vähän ujommiksi, kysyn aina haluaako jotain juotavaa/ syötävää ja sanon aina että jos muuttaa mieltään niin tuolta löytyy astioita ja ottaa ihan vaan vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen elämä on väsyttävää. Vanhemmat eivät välttämättä kaipaa kylään isovanhempia, jotka vain istuvat sohvalla odottamassa palvelua ja ruokaa. Fiksu isovanhempi vie ruokaa tuliaisena. Miniä ei myöskään halua anoppia keittiöön istumaan, kun on jokin homma kesken. Sen aikaa kun isovanhemmat ovat kylässä, he voisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen niin että väsyneet vanhemmat saisivat viettää aikaa hetken kahdestaan. Myös esim. siivousapu olisi varmasti tervetullutta. Silloin voisi vastavuoroisesti odottaa myös ruokaa ja kahvia hyvällä omallatunnolla.
Siivotkoon jokainen omat sotkunsa! Vai vielä vanhan ihmisen pitäisi ajaa kaksi tuntia suuntaansa siivoamaan aikuisten lastensa sotkut. Häpeä!
Ei pitäisi ajaa vanhan ihmisen ollenkaan. Kaikki olisivat tyytyväisiä.
En oikein tajua miksi pitää nostaa meteli oman rakkaan?miehen äidistä ja lasten mummosta? Lapsilla on myös mummon geenejä, joten mä en ainakaan kehtaisi tunnustaa miten paskan suvun kanssa olenkaan tekemisissä. Hirveä möykkä kun ei siedä oman miehen sukulaista, joka ei kylässä päivittäin ravaa. Minun anoppi asui naapurissa ja välillä rasitti, mutta näin hänessä hyviäkin puolia; oli kasvattanut pojastaan hyvän vastuuntuntoisen miehen ja isän. Komentelijat kasvattavat kilttejä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tämänkin ketjun luettuani olen sanomattoman kiitollinen siitä, että en asu Suomessa ja että minulla on ihanat ulkomaalaiset miniät ja että olemme yhtä suurta perhettä, sanokoot turhan jankkaajat tässä ketjussa ihan mitä tahansa.
Totta! Ymmärrän hyvin ja olet varmasti itsekin ystävällinen miniöillesi. Terv. Anoppi, jolla kanssa asiat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen elämä on väsyttävää. Vanhemmat eivät välttämättä kaipaa kylään isovanhempia, jotka vain istuvat sohvalla odottamassa palvelua ja ruokaa. Fiksu isovanhempi vie ruokaa tuliaisena. Miniä ei myöskään halua anoppia keittiöön istumaan, kun on jokin homma kesken. Sen aikaa kun isovanhemmat ovat kylässä, he voisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen niin että väsyneet vanhemmat saisivat viettää aikaa hetken kahdestaan. Myös esim. siivousapu olisi varmasti tervetullutta. Silloin voisi vastavuoroisesti odottaa myös ruokaa ja kahvia hyvällä omallatunnolla.
Siivotkoon jokainen omat sotkunsa! Vai vielä vanhan ihmisen pitäisi ajaa kaksi tuntia suuntaansa siivoamaan aikuisten lastensa sotkut. Häpeä!
Nykyajan vanhemmat ei jaksa yhtään mitään. Pitäisi olla vapaata ja lomaa omista lapsista, someaikaa ja kylpylälomia. Pullamössösukupolvi täällä vinkuu. Pankaa netti kiinni eikä niitä facepäivityksiä tarvitse tehdä, jaksaa paremmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tämänkin ketjun luettuani olen sanomattoman kiitollinen siitä, että en asu Suomessa ja että minulla on ihanat ulkomaalaiset miniät ja että olemme yhtä suurta perhettä, sanokoot turhan jankkaajat tässä ketjussa ihan mitä tahansa.
Sisustatko heidän kotinsa ja moitit lasten ruokavalion?
Jos et, niin moni suomalainenkin miniä olisi iloinen tuollaisesta anopista.
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Niin silloin "vanhoina hyvinä aikoina" se oli nainen, joka passasi vieraat olivat ne sitten hänen sukuaan/ystäviään tai miehen ja ylipäätään piti yhteyttä myös miehen sukulaisiin omiensa lisäksi.
Oma äitini ei tähän ryhtynyt, eikä isän sukulaisia sitten juuri koskaan tavattu, koska olisi ollut isän vastuulla edes kutsua heitä kylään. Eipä tuo piitannut kutsua.
En ole itsekään ruvennut miehelleni sukulaissuhdeassistentiksi, kuten ei hänkään minulle. Yllätys, yllätys, minun sukulaisten kanssa ollaan paljon enemmän tekemisissä. Anoppi kyllä selvästi alkuvuosina odotti, että olisin ottanut hoitaakseni yhteydenpidon poikansakin sukuun, mutta lie jo tajunnut, ettei tule tapahtumaan.
En ole kuitenkaan moukka. Laitan tarjottavat miehen sukulaisille ihan niin kuin omillenikin silloin, kun mies saa aikaiseksi pyytää heitä käymään ja passaan niin kuin omianikin. Mies luonnollisesti ei osallistu kokkaamiseen riippumatta siitä kumman sukua tulee käymään. Siivoamiseen sentään, jos vieraat hänen puoleltaan ja kutsumiaan. Tekisi mieli jättää tarjoilut joku kerta laittamatta ja katsoa, miten hän asian ratkaisee, mutten ole toistaiseksi kehdannut, kostaa miehen ajattelemattomuutta appivanhemmille.
Ymmärrät varmaan, miksi nykyään on vallalla kulttuuri, että parisuhteen puoliskot huolehtivat molemmat itse omista vieraistaan? Ei ole nimittäin reilua, että koko ruljanssi on aina vain sen toisen (naisen, jos heteropari) vastuulla. Kun kuitenkin kuuluu hyviin tapoihin, että koti on siisti ja jotain tarjotaan vieraille, niin on siinä oma hommansa. Ei itsellä ainakaan ole tapana olettaa, että vieraat tulevat kylään valmiiksi syöneinä, vaan vähintään runsaan kahvipöydän laitan aina, useimmiten ihan kunnon ruuankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein tajua miksi pitää nostaa meteli oman rakkaan?miehen äidistä ja lasten mummosta? Lapsilla on myös mummon geenejä, joten mä en ainakaan kehtaisi tunnustaa miten paskan suvun kanssa olenkaan tekemisissä. Hirveä möykkä kun ei siedä oman miehen sukulaista, joka ei kylässä päivittäin ravaa. Minun anoppi asui naapurissa ja välillä rasitti, mutta näin hänessä hyviäkin puolia; oli kasvattanut pojastaan hyvän vastuuntuntoisen miehen ja isän. Komentelijat kasvattavat kilttejä miehiä.
Olemme miehen kanssa lapsuuden perheittemme vanhimmat lapset ja erittäin tietoisia kumman puolen vanhempien kupruista. Asumme onneksi satojen kilometrien päässä ko. paikkakunnilta.
Harva jaksaa komentelianoppia, joka tulee kertomaan miten asioiden pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen elämä on väsyttävää. Vanhemmat eivät välttämättä kaipaa kylään isovanhempia, jotka vain istuvat sohvalla odottamassa palvelua ja ruokaa. Fiksu isovanhempi vie ruokaa tuliaisena. Miniä ei myöskään halua anoppia keittiöön istumaan, kun on jokin homma kesken. Sen aikaa kun isovanhemmat ovat kylässä, he voisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen niin että väsyneet vanhemmat saisivat viettää aikaa hetken kahdestaan. Myös esim. siivousapu olisi varmasti tervetullutta. Silloin voisi vastavuoroisesti odottaa myös ruokaa ja kahvia hyvällä omallatunnolla.
Noi kaksi viimeistä lausetta, pitäisikö itkeä vai nauraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen elämä on väsyttävää. Vanhemmat eivät välttämättä kaipaa kylään isovanhempia, jotka vain istuvat sohvalla odottamassa palvelua ja ruokaa. Fiksu isovanhempi vie ruokaa tuliaisena. Miniä ei myöskään halua anoppia keittiöön istumaan, kun on jokin homma kesken. Sen aikaa kun isovanhemmat ovat kylässä, he voisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen niin että väsyneet vanhemmat saisivat viettää aikaa hetken kahdestaan. Myös esim. siivousapu olisi varmasti tervetullutta. Silloin voisi vastavuoroisesti odottaa myös ruokaa ja kahvia hyvällä omallatunnolla.
Noi kaksi viimeistä lausetta, pitäisikö itkeä vai nauraa?
Ap oli teettänyt pojallaan vaikka mitä paskahommia, joten missä vastavuoroisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen elämä on väsyttävää. Vanhemmat eivät välttämättä kaipaa kylään isovanhempia, jotka vain istuvat sohvalla odottamassa palvelua ja ruokaa. Fiksu isovanhempi vie ruokaa tuliaisena. Miniä ei myöskään halua anoppia keittiöön istumaan, kun on jokin homma kesken. Sen aikaa kun isovanhemmat ovat kylässä, he voisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen niin että väsyneet vanhemmat saisivat viettää aikaa hetken kahdestaan. Myös esim. siivousapu olisi varmasti tervetullutta. Silloin voisi vastavuoroisesti odottaa myös ruokaa ja kahvia hyvällä omallatunnolla.
Siivotkoon jokainen omat sotkunsa! Vai vielä vanhan ihmisen pitäisi ajaa kaksi tuntia suuntaansa siivoamaan aikuisten lastensa sotkut. Häpeä!
Se lapsiperhe kuitenkin joutaa ajamaan saman matkan ja tekemään anopin paskahommat?
Mun vanhin tytär on nyt samanikäinen kuin minä olin, kun appivanhempani kohtasivat.
Jo silloin heidän käytöksensä tuntui ihan hirveältä, mutta nyt oikein silmät avautuvat, miten sadistista systemaattista kiusaamista ja vainoamista se oikeasti oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut äidit jää kiinni lapsiinsa ja toisinpäin. Mun miehen sisko sai lapsen, kun hän oli 36. Kun olimme anoppilassa jossain juhlissa, anoppi määräili sitä 36-vuotiasta kälyäni kaikessa lapseen liittyvässä. Anna tänne, vaihda vaippa, nyt se pitää syöttää jne.
36-vuotiasta!
Samainen käly muutti vähän sitä ennen avoliittoon. Anoppi tunki sinne kotiin, määräsi mitkä huonekalut käly ottaa anopilta ja teki luettelon siitä, että appivanhemmat ja sen avomiehen vanhemmat ostaa samalla summalla kodinkoneita sinne.
Anopin kanssa oli hirvittävän vaikeaa saada hänet tajuamaan, että hän ei esimerkiksi voi ilmestyä meille tekemään samanlaista inventaariota, penkoa kaappeja jne. Tai että meidän raha-asiat eivät oikeasti kuulu hänelle. Tai se kuka laittaa ruokaa tai onko meillä verhot.
Me yritimme aluksi puhua tästä virtahevosta olohuoneessa, mutta anoppi laittoi apen selittämään, miten se on vaistonvaraista emon rakkautta, että pitää ymmärtää.
Näin etäämmältä se näytti kyllä siltä, että oltiin eletty liikaa lasten kautta, eikä osattu laskea irti.
Äidinpuoleista hullua sukua seuranneen ja ihmetelleenä termi "pitää ymmärtää" on ollut käytössä varhaisesta lapsuudestani lähtien. Jossain vaiheessa päätin ettei tarvitse.
Mä myös olen saanut kuulla, että mun pitää ymmärtää. Ja kuinka viisaampi väistää. Sekä vielä klassikko hyvää se vaan tarkoittaa.
Miksi mun pitäisi ymmärtää, kun ilmeisesti muulla maailmalla ei ole velvollisuutta ymmärtää mua? Aurinko alkoi paistaa kirkkaampana, kun lopetin jatkuvan ymmärtämisen.
Viisaampi väistää? Eli ole kynnysmattona, älä vain pidä puoliasi. Tämänkin lopetin. En ole katunut.
Enkä vaan ymmärrä, mitä hyvää tarkoitetaan, kun anoppi raahaa meille kasseittain turhaa romua, yrittää määrätä sisustuksen, puuttuu jopa meidän ruokavalioon. Tai mitä hyvää on siinä, kun touhukas anoppi tunkeutuu meidän kotiin klo 7 aamulla ja alkaa haukkua mua laiskaksi, kun istuskelen yöpaidassa kahvia hörppien sohvalla ja katson aamutv:tä. Olin äitiyslomalla, mies lähtenyt töihin ja vauva nukkui.
No, maailma opettaa. Anoppi saa harmitella ihan keskenään, kun lapsenlapset ovat jääneet vieraiksi. Jos mieheni ei ole kotona, anopilla ei ole meille mitään asiaa. Mieskin hankkiutuu nopeasti äidistään eroon, silloin harvoin kun anoppi meille erehtyy. Ei muuten tarjota hänelle yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut äidit jää kiinni lapsiinsa ja toisinpäin. Mun miehen sisko sai lapsen, kun hän oli 36. Kun olimme anoppilassa jossain juhlissa, anoppi määräili sitä 36-vuotiasta kälyäni kaikessa lapseen liittyvässä. Anna tänne, vaihda vaippa, nyt se pitää syöttää jne.
36-vuotiasta!
Samainen käly muutti vähän sitä ennen avoliittoon. Anoppi tunki sinne kotiin, määräsi mitkä huonekalut käly ottaa anopilta ja teki luettelon siitä, että appivanhemmat ja sen avomiehen vanhemmat ostaa samalla summalla kodinkoneita sinne.
Anopin kanssa oli hirvittävän vaikeaa saada hänet tajuamaan, että hän ei esimerkiksi voi ilmestyä meille tekemään samanlaista inventaariota, penkoa kaappeja jne. Tai että meidän raha-asiat eivät oikeasti kuulu hänelle. Tai se kuka laittaa ruokaa tai onko meillä verhot.
Me yritimme aluksi puhua tästä virtahevosta olohuoneessa, mutta anoppi laittoi apen selittämään, miten se on vaistonvaraista emon rakkautta, että pitää ymmärtää.
Näin etäämmältä se näytti kyllä siltä, että oltiin eletty liikaa lasten kautta, eikä osattu laskea irti.
Äidinpuoleista hullua sukua seuranneen ja ihmetelleenä termi "pitää ymmärtää" on ollut käytössä varhaisesta lapsuudestani lähtien. Jossain vaiheessa päätin ettei tarvitse.
Mä myös olen saanut kuulla, että mun pitää ymmärtää. Ja kuinka viisaampi väistää. Sekä vielä klassikko hyvää se vaan tarkoittaa.
Miksi mun pitäisi ymmärtää, kun ilmeisesti muulla maailmalla ei ole velvollisuutta ymmärtää mua? Aurinko alkoi paistaa kirkkaampana, kun lopetin jatkuvan ymmärtämisen.
Viisaampi väistää? Eli ole kynnysmattona, älä vain pidä puoliasi. Tämänkin lopetin. En ole katunut.
Enkä vaan ymmärrä, mitä hyvää tarkoitetaan, kun anoppi raahaa meille kasseittain turhaa romua, yrittää määrätä sisustuksen, puuttuu jopa meidän ruokavalioon. Tai mitä hyvää on siinä, kun touhukas anoppi tunkeutuu meidän kotiin klo 7 aamulla ja alkaa haukkua mua laiskaksi, kun istuskelen yöpaidassa kahvia hörppien sohvalla ja katson aamutv:tä. Olin äitiyslomalla, mies lähtenyt töihin ja vauva nukkui.
No, maailma opettaa. Anoppi saa harmitella ihan keskenään, kun lapsenlapset ovat jääneet vieraiksi. Jos mieheni ei ole kotona, anopilla ei ole meille mitään asiaa. Mieskin hankkiutuu nopeasti äidistään eroon, silloin harvoin kun anoppi meille erehtyy. Ei muuten tarjota hänelle yhtään mitään.
Meidät ihan kirjaimellisesti potkittiin aina hereille viideltä anoppilassa, koska meidät laitettiin aina tupakeittiön lattialle nukkumaan.
Edellisenä päivänä yötä myöten ajettu kuusi tuntia putkeen, odotetettu että käly perheineen lakkaa ravaamasta, että päästään nukkumaan ja neljä tuntia myöhemmin anoppi potkii ylihyppiessään, koska kyllähän sitä aamukahville noustaan viideltä.
Käly perheineen sai kyllä vierastilat ja nukkua niin pitkään kuin haluttaa, koska työttöminä lojuvat vanhemmat väsyivät matkasta tunnin päästä.
Kaikkein eniten minua tympi se ihan loputon tyttärien suosiminen, joka oli ihan käsittämättömän räikeää.
Mökkiläinen kirjoitti:
No ei vaikuta siltä. Normaali isoäiti joka haluaa tavata lapsenlapsiaan. Meillä tarjotaan aina vieraille ruokaa ja kahvia vaikka olisi just syöty ja siivottu, oli yllätysvieraita tai ei. Kaikki eivät tietenkään halua syödä. En ymmärrä mitään kyräilyä ja mykkäkoulua. Tietenki joku sukulainen saattaa ärsyttää tai käyttää hyväkseen mutta mitä sillä on väliä. Haluan että kotini on sellainen että siellä viihdytään ja on kaikilla hyvä olla. "syötä vierasta sanoilla, kunnes kahvi kerkeävi" Hyvät tavat ja käytös kunniaan.
Tämä. Hyvät tavat ja käytös kunniaan.
Eikö tämä koskekaan kotiin tulevaa vierasta?
Mun appivanhemmat tulivat aikoinaan yllätyskäynnille niin, että me olimme muutaman tunnin päästä lähdössä viiden viikon matkalle.
Olin tyhjentänyt, pessyt ja sammuttanut jääkaapin. Kuivaruokaakaan ei juuri ollut matkan alla.
Siitä on nyt sitten kuunneltu 8 vuotta, miten meillä ei edes ruokaa ollut tarjota.