Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Onpa täällä kummallista väkeä. Tuntuu, että molemminpuolin kiistelijät ovat huonokäytöksisiä anoppivieraita, epäonnistuneen ja puutteellisen käytöskasvatuksen saaneita öykkäriminiöitä, joilta kaikilta puuttuu terve järki. Yritetään olla kohteliaita toisille tulevaisuudessa, muuten tämä hävettävän huono käytös leviää ja kertautuu tulevissa sukupolvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä kummallista väkeä. Tuntuu, että molemminpuolin kiistelijät ovat huonokäytöksisiä anoppivieraita, epäonnistuneen ja puutteellisen käytöskasvatuksen saaneita öykkäriminiöitä, joilta kaikilta puuttuu terve järki. Yritetään olla kohteliaita toisille tulevaisuudessa, muuten tämä hävettävän huono käytös leviää ja kertautuu tulevissa sukupolvissa.
Aijaa. Täällä on kuvattu kammomummoja, hirviöanoppeja, tölvijä-appiukkoja.
Ja sitten miniöitä jotka on yrittäneet kestää ensinmainittuja.
Niinhän se ap:n miniäkin oli yrittänyt, aivan liian pitkään, jopa lastensa hyvinvoinnin kustannuksella.
Ainoa tapa panna kierre poikki, on juurikin tuo, mitä ap:n poika teki ap on blokattu pois.
Kyllä meillä mummo ja pappa saa ruokaa kun tulevat kylään. Ja tulevat siis silloin, kun itse ehdotamme sopivat päivät
Oma äitini on sellainen , että kun tulee kylään ja tarjotaan ruokaa niin aina nyrpistelee nokkaansa. Kauheat ennakkoluulot. Muut söi hyvällä halulla mun tekemää vhh kukkakaalipizzaa ja muut kehui makua niin äitini vieressä sanoo, että kyllä tavallinen pohja parempi , eikä edes maistanut .. kerran tein pizzaa, johon tuli kaurahiutaleita. Tämäkin oli hänestä omituista, eikä voinut syödä. Muut kehui kaurapohjaa ja äitimme mökötti vieressä, kun ei ole tavallista pohjaa.
Sitten jos tarjolla on jauhelihaa, menee kuulemma vatsa sekaisin.
Jos tarjolla on jotain kasvipohjaista lihan korviketta, ei kelpaa sekään.
Kanassakin on aina vikaa, eikä kala kelpaa.
Koitahan tälläselle tehdä ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaa. Kyllä meillä kahvit keitetään kaikille vieraille ja kahvin kanssa on yleensä suolaista ja makeaa tarjolla. Ruokaa ei, ellei erikseen ole sovittu. Näin siis miniänä/tyttärenä, vaikka kysyttiin isovanhemmilta. Moni tuo myös mukanaan kastamista. En minäkään odota saavani ruokaa, kun menen mihin tahansa kylään, ellei ole kutsuttu vaikka illalliselle...
Nyt ei ollut kysymys siitä, että odotetaan ruokaa kun mennään "mihin tahansa" kylään. Nyt olisi kysymys siitä, että mennään oman lapsen ja lapsenlapsien luo. Minulle tuo ei ainakaan ole mikä kyläpaikka tahansa.
Meille kyllä tarjotaan syötävää ihan liiankin kanssa ja näin teen myös itse kaikille vieraille jotka tulevat pidemmän matkan päästä. Tuntuu kummalliselta yleensäkin, että oma väki syö ja vieraat istuvat kuivin suin. Tähän olen törmännyt monissa keskusteluissa ja itse en voisi koskaan toimia noin. En tietenkään pysty mitään ihmeellisiä aterioita aina kaikille tarjoamaan, mutta nälässä ei tarvitse kyläillä
Miten kuulostatkaan mun anopilta? Hän tuli mielestään aina "Matin asunnolle", kun tuli meille, usein pyytämättä tai jos oli kutsuttu, ei noudattanut sovittua kellonaikaa.
Ja aina kuin olisi enemmän hänen reviiriään kuin minun, vaikka todellisuudessa se hänen Matti-poikansa oli muuttanut asuntoon, jonka minä olin perinyt.
Meillä puhutaan kans "mennään Matille käymään", siis minun, Matin ja meidän yhteisten lasten luo. Ollaan oltu vasta 20 vuotta yhdessä. :D Eihän sitä näin tuoreissa suhteissa voi muistaa kuin oman pojan nimen. Siihen puutuin, kun mun autokin muuttui Matin autoksi, ettei ei helevettiläinen, se on mun mersu eikä Matin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaa. Kyllä meillä kahvit keitetään kaikille vieraille ja kahvin kanssa on yleensä suolaista ja makeaa tarjolla. Ruokaa ei, ellei erikseen ole sovittu. Näin siis miniänä/tyttärenä, vaikka kysyttiin isovanhemmilta. Moni tuo myös mukanaan kastamista. En minäkään odota saavani ruokaa, kun menen mihin tahansa kylään, ellei ole kutsuttu vaikka illalliselle...
Nyt ei ollut kysymys siitä, että odotetaan ruokaa kun mennään "mihin tahansa" kylään. Nyt olisi kysymys siitä, että mennään oman lapsen ja lapsenlapsien luo. Minulle tuo ei ainakaan ole mikä kyläpaikka tahansa.
Meille kyllä tarjotaan syötävää ihan liiankin kanssa ja näin teen myös itse kaikille vieraille jotka tulevat pidemmän matkan päästä. Tuntuu kummalliselta yleensäkin, että oma väki syö ja vieraat istuvat kuivin suin. Tähän olen törmännyt monissa keskusteluissa ja itse en voisi koskaan toimia noin. En tietenkään pysty mitään ihmeellisiä aterioita aina kaikille tarjoamaan, mutta nälässä ei tarvitse kyläillä
Miten kuulostatkaan mun anopilta? Hän tuli mielestään aina "Matin asunnolle", kun tuli meille, usein pyytämättä tai jos oli kutsuttu, ei noudattanut sovittua kellonaikaa.
Ja aina kuin olisi enemmän hänen reviiriään kuin minun, vaikka todellisuudessa se hänen Matti-poikansa oli muuttanut asuntoon, jonka minä olin perinyt.
Meillä puhutaan kans "mennään Matille käymään", siis minun, Matin ja meidän yhteisten lasten luo. Ollaan oltu vasta 20 vuotta yhdessä. :D Eihän sitä näin tuoreissa suhteissa voi muistaa kuin oman pojan nimen. Siihen puutuin, kun mun autokin muuttui Matin autoksi, ettei ei helevettiläinen, se on mun mersu eikä Matin.
Meidän Matilla on anopin mielestä kaksi autoa. Toinen on Matin työnantajan omistama ja toinen on mun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä kummallista väkeä. Tuntuu, että molemminpuolin kiistelijät ovat huonokäytöksisiä anoppivieraita, epäonnistuneen ja puutteellisen käytöskasvatuksen saaneita öykkäriminiöitä, joilta kaikilta puuttuu terve järki. Yritetään olla kohteliaita toisille tulevaisuudessa, muuten tämä hävettävän huono käytös leviää ja kertautuu tulevissa sukupolvissa.
Aijaa. Täällä on kuvattu kammomummoja, hirviöanoppeja, tölvijä-appiukkoja.
Ja sitten miniöitä jotka on yrittäneet kestää ensinmainittuja.Niinhän se ap:n miniäkin oli yrittänyt, aivan liian pitkään, jopa lastensa hyvinvoinnin kustannuksella.
Ainoa tapa panna kierre poikki, on juurikin tuo, mitä ap:n poika teki ap on blokattu pois.
Tottahan tuo on, että molemmin puolin on käytöksessä parantamisen varaa. Kohteliaisuus ei maksa mitään, suomalainen tapa olla tökerö suhteissaan muihin ihmisiin on tosiaankin kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä kummallista väkeä. Tuntuu, että molemminpuolin kiistelijät ovat huonokäytöksisiä anoppivieraita, epäonnistuneen ja puutteellisen käytöskasvatuksen saaneita öykkäriminiöitä, joilta kaikilta puuttuu terve järki. Yritetään olla kohteliaita toisille tulevaisuudessa, muuten tämä hävettävän huono käytös leviää ja kertautuu tulevissa sukupolvissa.
Aijaa. Täällä on kuvattu kammomummoja, hirviöanoppeja, tölvijä-appiukkoja.
Ja sitten miniöitä jotka on yrittäneet kestää ensinmainittuja.Niinhän se ap:n miniäkin oli yrittänyt, aivan liian pitkään, jopa lastensa hyvinvoinnin kustannuksella.
Ainoa tapa panna kierre poikki, on juurikin tuo, mitä ap:n poika teki ap on blokattu pois.
Tottahan tuo on, että molemmin puolin on käytöksessä parantamisen varaa. Kohteliaisuus ei maksa mitään, suomalainen tapa olla tökerö suhteissaan muihin ihmisiin on tosiaankin kummallista.
Siinä vaiheessa kun kammomummo on toistuvasti tylyttänyt lapsia ja aiheuttanut tilanteita jotka altistavat syömishäiriölle ei todellakaan ole mitään muuta tapaa kuin blokata ko mummo.
Ap:stakin näkee, ettei hänellä ole edes yritystäkään muuttaa käytöstään tai pyytää anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kahvit tarjoan, mutta ruokaa en tee. Tulitko syömään vai lapsenlapsia katsomaan!?
Voi kamalaa millaisia ihmiset on ja jopa oman lapsen perhe.
Itse tarjoan ruuan lähempääkin tuleville, saatika jos ihminen tulee 2h ajamatkan takaa ja jos on noinkin läheinen ihminen, kuin miehen äiti.
Jos ihminen tulee katsomaan lapsenlapsia niin ei se tarkoita sitä, ettei hän ruokaakin tarvitsisi.
Sen ymmärrän, ettei vieraita/sukulaisia ruokita, jos tulevat äkkiseltään käymään ja asuvat lähellä ja voivat mennä koriinsa syömään, kun nälkä tulee.
Ja ei toki kaikkia vieraita tarvitse ruokkia, ei ollenkaan, mutta kyllä isoäidille voi ruokaa tarjota, kun perhe varmaan itsekin jotakin syö, jos mummo koko päivän on.
Parintunnin ajomatkan jälkeen, kun ei kuitenkaan ihan heti takaisin lähde ajamaan.
En kyllä ole lukenut ketjua, kuin tästä lopusta, enkä tiedä, onko mummo siis jotenkin hankala ihminen? vai mikä tässä on takana?
Noin normaalisti toki kaukaa tulevalle sukulaiselle tarjoaa ruuan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ehkäpä vähän vaikea hahmottaa sitä asiaa, mistä ap puhuu:)
Onko siis kyseessä jokin kommunikaation ongelma, läheisyyden puute vai käytöstavassa eri perinne:)?
Itse ajattelisin, että voisi olla parasta keskittyä ihan vaikka siihen, että pääsee katsomaan ihania lapsia; vaikka sitä pohtien, mistä he tykkää,, mitä he nyt leikkivät ja sitten keskittyä siihen iloon. Antaa heille jtain siellä, mummina olla kiva vieras ja siinä saa nähdä lasten kivoja juttuja. Sehän mukavaa:)
Syödä kannattaa minusta kyllä hyvin itse, vaikka matkan varrellakin; koska lapsiperheessä tosiaan usein kiireistä ja jaksavat juuri ja juuri hoitaa perhe- ja työelämän asiat, viikonloppuna olla ehkä leppoisammin.
Ehkäpä helpompaa, jos keskittyy siihen iloon, mitä voi antaa, kuin saamiseen. Lastenlasten näkemisen ilo ja sillä tavalla 'tupsahtaa' perheeseen, luontevasti, numeroa tekemättä?
Tottakai sopien kylästä perheen kanssa hyvällä tavalla kaikille:)
Joskus perheessä voi tapahtua kivoja, yllättäviäkin juttuja, jos vain ollaan yhessä rennosti. Jitenkin, jos vain hyväntahtoisesti menee kylään, on sillä tavalla ' helpolla' asenteella, eikä vaadi mitään niin varmasti se mutkattomuus välittyy kaikille ja on sitten kylässä olo helppoa oloa niin perheelle kuin kylässäolijallekin:)
Vierailija kirjoitti:
Minusta ehkäpä vähän vaikea hahmottaa sitä asiaa, mistä ap puhuu:)
Onko siis kyseessä jokin kommunikaation ongelma, läheisyyden puute vai käytöstavassa eri perinne:)?
Itse ajattelisin, että voisi olla parasta keskittyä ihan vaikka siihen, että pääsee katsomaan ihania lapsia; vaikka sitä pohtien, mistä he tykkää,, mitä he nyt leikkivät ja sitten keskittyä siihen iloon. Antaa heille jtain siellä, mummina olla kiva vieras ja siinä saa nähdä lasten kivoja juttuja. Sehän mukavaa:)
Syödä kannattaa minusta kyllä hyvin itse, vaikka matkan varrellakin; koska lapsiperheessä tosiaan usein kiireistä ja jaksavat juuri ja juuri hoitaa perhe- ja työelämän asiat, viikonloppuna olla ehkä leppoisammin.
Ehkäpä helpompaa, jos keskittyy siihen iloon, mitä voi antaa, kuin saamiseen. Lastenlasten näkemisen ilo ja sillä tavalla 'tupsahtaa' perheeseen, luontevasti, numeroa tekemättä?
Tottakai sopien kylästä perheen kanssa hyvällä tavalla kaikille:)Joskus perheessä voi tapahtua kivoja, yllättäviäkin juttuja, jos vain ollaan yhessä rennosti. Jitenkin, jos vain hyväntahtoisesti menee kylään, on sillä tavalla ' helpolla' asenteella, eikä vaadi mitään niin varmasti se mutkattomuus välittyy kaikille ja on sitten kylässä olo helppoa oloa niin perheelle kuin kylässäolijallekin:)
Ihmisiä on kahdenlaisia, antajia ja ottajia.
Ap on ottaja. Hänelle ei ole mitään muuta kiinnostuksenkohdetta kuin se, mitä hän itse mistäkin saa.
Pojassaan hän näkee ilmaisen työvoiman ja poikansa perheessä jotain, mitä voi tylyttää, kyykyttää ja ns kasvattaa.
VAATII siis koko ajan. Ei anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvit tarjoan, mutta ruokaa en tee. Tulitko syömään vai lapsenlapsia katsomaan!?
Voi kamalaa millaisia ihmiset on ja jopa oman lapsen perhe.
Itse tarjoan ruuan lähempääkin tuleville, saatika jos ihminen tulee 2h ajamatkan takaa ja jos on noinkin läheinen ihminen, kuin miehen äiti.
Jos ihminen tulee katsomaan lapsenlapsia niin ei se tarkoita sitä, ettei hän ruokaakin tarvitsisi.
Sen ymmärrän, ettei vieraita/sukulaisia ruokita, jos tulevat äkkiseltään käymään ja asuvat lähellä ja voivat mennä koriinsa syömään, kun nälkä tulee.
Ja ei toki kaikkia vieraita tarvitse ruokkia, ei ollenkaan, mutta kyllä isoäidille voi ruokaa tarjota, kun perhe varmaan itsekin jotakin syö, jos mummo koko päivän on.
Parintunnin ajomatkan jälkeen, kun ei kuitenkaan ihan heti takaisin lähde ajamaan.
En kyllä ole lukenut ketjua, kuin tästä lopusta, enkä tiedä, onko mummo siis jotenkin hankala ihminen? vai mikä tässä on takana?
Noin normaalisti toki kaukaa tulevalle sukulaiselle tarjoaa ruuan.
Mulle mieheni äiti on kaikkea muuta kuin läheinen.
Ja joo, ap on tässä ketjussa käynyt tylyttämässä kuinka on kummallista ruokaa ollut tarjolla jne, eikä muutenkaan erityisen kauniisti puhunut pojasta eikä tämän perheestä. Lisäksi on kutsunut itsensä kylään eikä ole kutsuttu, tosin hänen mielestään nämä kaksi ovat sama asia. Ihan on peilissä syyllinen, miksi ei kutsuta enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvit tarjoan, mutta ruokaa en tee. Tulitko syömään vai lapsenlapsia katsomaan!?
Voi kamalaa millaisia ihmiset on ja jopa oman lapsen perhe.
Itse tarjoan ruuan lähempääkin tuleville, saatika jos ihminen tulee 2h ajamatkan takaa ja jos on noinkin läheinen ihminen, kuin miehen äiti.
Jos ihminen tulee katsomaan lapsenlapsia niin ei se tarkoita sitä, ettei hän ruokaakin tarvitsisi.
Sen ymmärrän, ettei vieraita/sukulaisia ruokita, jos tulevat äkkiseltään käymään ja asuvat lähellä ja voivat mennä koriinsa syömään, kun nälkä tulee.
Ja ei toki kaikkia vieraita tarvitse ruokkia, ei ollenkaan, mutta kyllä isoäidille voi ruokaa tarjota, kun perhe varmaan itsekin jotakin syö, jos mummo koko päivän on.
Parintunnin ajomatkan jälkeen, kun ei kuitenkaan ihan heti takaisin lähde ajamaan.
En kyllä ole lukenut ketjua, kuin tästä lopusta, enkä tiedä, onko mummo siis jotenkin hankala ihminen? vai mikä tässä on takana?
Noin normaalisti toki kaukaa tulevalle sukulaiselle tarjoaa ruuan.
Ei mun miehen sukulaiset ole mulle millään tavalla läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pieni suku ja isä kuollut.
Muistan miten olin tyytyväinen, kun kuulin että miehellä on vielä nuoret vanhemmat ja isot suvut molemmilta puolilta.
He vain on olleet lähtökohtaisesti mua kohtaan aivan hirveitä. Siis oikeasti hirveitä. Nälvintää, vittuilua, suoraa solvaamista, kotipaikkakunnan 24/7 haukkumista, tylytystä, kyykytystä, jatkuvasti esimerkiksi osoitetaan että en ole samanarvoinen kuin heidän tyttärensä jotka on samanikäisiä kuin minä (ainoa lahja jonka olen ikinä saanut oli naistenlehti-tilauksen kylkiäisenä tullut ilmainen kalenteri, jonka sain ja tytär sen lehden vuosikerran).
Ja sitten tuon lisäksi ihan koko ajan pyritään hyötymään minusta ja meistä. Meidän asunnostamme haluttiin ilmainen Helsinki-hotelli, käly otti käännöstöitä kielestä jota ei saa ja yritti käännättää sen minulla ilmaiseksi, minun oletettiin järjestävän työpaikkoja, valvovan miehen alaikäisiä serkkuja Helsingissä...
Ja mikään, siis mikään, mun tarjoama ruoka ei ikinä kelvannut. Sitä sorkittiin pikkusormet pystyssä naama nurinpäin.
Minua tökkii tuo ilmaisu, että menee lapsenlapsia katsomaan.
Aivan kuin niitä vanhempia ei olisi ollenkaan ja ne lapsenlapset olisivat jotenkin omia. "Minun lapsenlapseni", ei pojan lapset.
Vierailija kirjoitti:
Minua tökkii tuo ilmaisu, että menee lapsenlapsia katsomaan.
Aivan kuin niitä vanhempia ei olisi ollenkaan ja ne lapsenlapset olisivat jotenkin omia. "Minun lapsenlapseni", ei pojan lapset.
No eihän se poika ja lapsen äiti ole kuin hidasteita mummun oikeuksien toteuttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minua tökkii tuo ilmaisu, että menee lapsenlapsia katsomaan.
Aivan kuin niitä vanhempia ei olisi ollenkaan ja ne lapsenlapset olisivat jotenkin omia. "Minun lapsenlapseni", ei pojan lapset.
Voi herranjestas, varmaan tökkii tosi moni muukin ilmaisu. Kyllä asiat täytyy olla todella hyvin että tuostakin pitää vetää herneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tökkii tuo ilmaisu, että menee lapsenlapsia katsomaan.
Aivan kuin niitä vanhempia ei olisi ollenkaan ja ne lapsenlapset olisivat jotenkin omia. "Minun lapsenlapseni", ei pojan lapset.
No eihän se poika ja lapsen äiti ole kuin hidasteita mummun oikeuksien toteuttamiseen.
Näinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ehkäpä vähän vaikea hahmottaa sitä asiaa, mistä ap puhuu:)
Onko siis kyseessä jokin kommunikaation ongelma, läheisyyden puute vai käytöstavassa eri perinne:)?
Itse ajattelisin, että voisi olla parasta keskittyä ihan vaikka siihen, että pääsee katsomaan ihania lapsia; vaikka sitä pohtien, mistä he tykkää,, mitä he nyt leikkivät ja sitten keskittyä siihen iloon. Antaa heille jtain siellä, mummina olla kiva vieras ja siinä saa nähdä lasten kivoja juttuja. Sehän mukavaa:)
Syödä kannattaa minusta kyllä hyvin itse, vaikka matkan varrellakin; koska lapsiperheessä tosiaan usein kiireistä ja jaksavat juuri ja juuri hoitaa perhe- ja työelämän asiat, viikonloppuna olla ehkä leppoisammin.
Ehkäpä helpompaa, jos keskittyy siihen iloon, mitä voi antaa, kuin saamiseen. Lastenlasten näkemisen ilo ja sillä tavalla 'tupsahtaa' perheeseen, luontevasti, numeroa tekemättä?
Tottakai sopien kylästä perheen kanssa hyvällä tavalla kaikille:)Joskus perheessä voi tapahtua kivoja, yllättäviäkin juttuja, jos vain ollaan yhessä rennosti. Jitenkin, jos vain hyväntahtoisesti menee kylään, on sillä tavalla ' helpolla' asenteella, eikä vaadi mitään niin varmasti se mutkattomuus välittyy kaikille ja on sitten kylässä olo helppoa oloa niin perheelle kuin kylässäolijallekin:)
Ihmisiä on kahdenlaisia, antajia ja ottajia.
Ap on ottaja. Hänelle ei ole mitään muuta kiinnostuksenkohdetta kuin se, mitä hän itse mistäkin saa.
Pojassaan hän näkee ilmaisen työvoiman ja poikansa perheessä jotain, mitä voi tylyttää, kyykyttää ja ns kasvattaa.
VAATII siis koko ajan. Ei anna.
Mun anoppi toi miehelleni tehtävälistan, kun tuli lapsen synttäreille. Oli kaikenlaista pusikon raivaamisesta oven korjaamiseen. Puolen vuoden päästä oli toisen lapsen synttärit. Siellä anoppi suureen ääneen mäkätti mun äidille, kuinka Matti ei ole yhtäkään tehtävää tehny, hän kun ihan listankin kirjoitti!
En mä sitä sano, etteikö sitä voi pikku palveluksia tehdä. Mutta Matilla olisi mennyt koko kesäloma, jos koko listan olisi päättänyt suorittaa.
Jos joku tulee kylään ruoka-aikaan, niin toki kysyn haluaako hänkin syödä. Muuten en ala miettimään muiden ruokailuja. Ihmiset muutenkin syövät niin eri rytmejä noudattaen. Joku pari kertaa päivässä, joku parin tunnin välein.