Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?

Se, että ruoka syödään suunnitellusti niin, etten minä vaan ehdi mukaan ja jään nälkäiseksi. Olen kyllä alkanut epäillä, syövätkö vaan "nakit ja ranut" ennen tuloani ja siksi ei mulle tarjota, kun eivät halua moista näyttää. Kerran kyllä haisikin sellainen tunkkainen paistorasva, että ihan hyvin mahdollista.[/quote]

Olisivatko nakit ja ranut kelvanneet sinulle lounaaksi? Jos eivät, olisit aiheuttanut ylimääräistä työtä ja rahanmenoa perheelle.

Vierailija kirjoitti:

No mä kyllä ymmärrän tuon niin että lapsien normaalia ruoka-aikaa siirretään sen takia että mummon kylässä. Ettei tarvi mummoa ruokkia.

Jos on ruoka-aika niin saa osallistua aterialle jajos ei oo niin voikai sitä kahvit keittää kuitenkin?

Aterialle saa osallistua jos on sopinut niin. Eikä silloin aleta sanella millaisia ruokia pitäisi olla tarjolla, vaan syödään sitä mitä on tai sitten vaikka leipää jos tarjottava ei maistu. Jos ei erikseen ole sovittu että tulee syömään niin ei tietenkään ole ruokaa tarjolla. Pitemmältä tulevien kanssa sovitaan tietysti erikseen, mutta he nyt yleensä viipyykin pidempään. Ja jos itse mennään kylään kavereille parin tunnin päähän niin toki yleensä syödään matkalla, nälissään kylään meneminen olisi epäkohteliasta ellei erikseen ole kutsuttu syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menisin kylään katsomaan lapsenlapsia, niin kysyisin vanhemmilta etukäteen, mitä he toivovat kaupasta. Tekisin itse esim. kalasopan tai siskonmakkarakeiton viemisiksi. Veisin myös hedelmiä ja sämpylöitä.

Auttaisin viemällä lapset ulos hetkeksi, niin vanhemmat saisivat omaa aikaa. Veisin lapset esim. elokuviin, teatteriin, mäkkäriin tai museoon. Tai pihalle tai puistoon. Uimahalliin veisin turvallisuus syistä vain yhden lapsen kerrallaan, vaikka olen hyvä uimari.

Siis siskonmakkarakeittoa kattilassa takakontissa 3-4 tunnin matkalle lapsen luokse. Ja nyt ei puhuta miniästä! Minulle miniä on todella rakas, koska ei ole omaa tytärtä. Miksi pitää viedä ruokia, koska vasta vierailut toimii? 

Onko noin vaikeaa ??

Ei tässä nyt puhuttu mistään 3-4 tunnin ajomatkasta. Se olisikin jo aivan eri, ei sellaisia reissuja tehdä parin tunnin kyläilyn takia.

Noin yleisesti ottaen minusta on äärimmäisen epäkohteliasta mennä kylään nälissään, ellei ole erikseen sovittu että kyläpaikassa on ruoka tarjolla kun mennään, tuli miten kaukaa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menisin kylään katsomaan lapsenlapsia, niin kysyisin vanhemmilta etukäteen, mitä he toivovat kaupasta. Tekisin itse esim. kalasopan tai siskonmakkarakeiton viemisiksi. Veisin myös hedelmiä ja sämpylöitä.

Auttaisin viemällä lapset ulos hetkeksi, niin vanhemmat saisivat omaa aikaa. Veisin lapset esim. elokuviin, teatteriin, mäkkäriin tai museoon. Tai pihalle tai puistoon. Uimahalliin veisin turvallisuus syistä vain yhden lapsen kerrallaan, vaikka olen hyvä uimari.

Siis siskonmakkarakeittoa kattilassa takakontissa 3-4 tunnin matkalle lapsen luokse. Ja nyt ei puhuta miniästä! Minulle miniä on todella rakas, koska ei ole omaa tytärtä. Miksi pitää viedä ruokia, koska vasta vierailut toimii? 

Onko noin vaikeaa ??

Ei tässä nyt puhuttu mistään 3-4 tunnin ajomatkasta. Se olisikin jo aivan eri, ei sellaisia reissuja tehdä parin tunnin kyläilyn takia.

Noin yleisesti ottaen minusta on äärimmäisen epäkohteliasta mennä kylään nälissään, ellei ole erikseen sovittu että kyläpaikassa on ruoka tarjolla kun mennään, tuli miten kaukaa tahansa.

Eikä se vielä mitään mutta kun se kyläpaikan ruoka ei kelpaa. Eikä sekään vielä mitään mutta sen lisäksi aletaan tylyttää lapsenlapsia, kun tämä eivät syö sitä mitä vieras haluaisi heidän syövän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pari ehdotusta ap:lle:

1. Kysy mikä on lapsenlapsiesi lempiruoka ja ehdota ,että tuot sitä mukana tullessasi. Kylmäkallejen avulla ruuan kuljetus onnistuu kauempaakin (meillä lapset rakastavat anopin tekemiä lihapullia!). Miniä arvostaa varmasti tälläistä huomaavaista elettä sinulta.

2. Kutsu heidät kylään luoksesi ja kysy mitä he haluaisivat syödä. Anna ruokaa myös kotiin viemiseksi.

3. Tarjoa vanhemmille mahdollisuus kahdenkeskiseen vapaahetkeen treffien muodossa. Pikkulapsiperheet elävät todellisia ruuhkavuosia ja tälläiset eleet anopilta ovat todella huomaavaisia

Näillä keinoilla välit pojan perheeseen todennäköisesti paranevat. Lapsiperheet arvostavat aitoa apua ja ovat siitä kiitollisia.

Ps. On yleistä että pienet lapset ovat nirsoja, sillä makuaisti kehittyy koko iän. Älä kritisoi lastenlasten syömisiä

1. Pitääpä kysyä, en itse noita lempiruokia oikein ymmärrä. Meillä on aikuinen päättänyt tarjoilut, lapset syöneet tai jättäneet syömättä.

2. Käyvät kylässä, annan ruokaa.

3. Olen tarjonnut vapaahetkeä ottamalla vauvan hoitoon ja miniä olisi voinut lähteä shoppailemaan. Olisi tehnyt hänelle varmasti hyvää, kun vauva oli silloin vain muutaman viikon vanha ja valvotti yöllä. Totta puhuen olisi myös mielelläni viettänyt aikaa vauvan kanssa ilman että miniä tuijottaa koko ajan vieressä. Tai jopa ohjeistaa kokenutta äitiä.

3. Jos lapsi valvottaa, ei halua lähteä ulos asunnostaan, vaan nukkua rauhassa omassa asunnossaan silloin, kun vauvakin nukkuu. Ainakaan täysimetyn pari viikkoisen vauvan äiti ei voi sen vauvan luota lähteä vielä yhtään mihinkään.

Vieraanvarainen kirjoitti:

Miksi tämmöisestä pitää tehdä ongelma? Jos tulee kylään ja meillä esim.ruoka-aika niin totta helkutissa on tervetullut pöytään.

Onko tässä niin että lapsiperheessäkin siirretään ruoka-aikaa sen takia kun mummi on nyt kylässä? Melko onnetonta käytöstä. Ja varsinkin jos pitkän matkan päästä tulee.

Tottakai normaalisti yritetään syödä ennen kuin vieras tulee, varsinkin jos on hyvin tiedossa ettei tarjolla olevat ruuat todennäköisesti hänelle kelpaisi. Se miksei poika ole pyynnöstä huolimatta koskaan kutsunut äitiään syömään voi johtua ihan siitä, että se tuntuisi tosi hankalalta kun äidin ruokatottumukset poikkeaa niin paljon omista. Varsinkin jos ja kun olisi sitten arvostelua tiedossa kun lapsille mummolle mieleiset ruuat kelpaakaan...

Vierailija kirjoitti:

Kun joku tarttuu taas, niin minä en ole heiltä paljon mitään pyytänyt vuosien varrella. Paristi lumityöt, pientä mökkiremonttihommaa, painavien tavaroiden kuskausta ja nostelua, ruohonleikkuutta. Tuo ruokailu oli vaan puolivitsillä.

Eli aika paljon olet pyytänyt uhraamaan lomia ja viikonloppuja passaamiseesi.

Ja siitä palkaksi täytettyjä paprikoita ja sienikastiketta ja ilveillään lapsenlapsille ja miniälle, kun nämä ottavatkin mieluummin leipää.

Minä en menisi enää tuonne käymään. Pitäköön "tunkkinsa". Samanlaisia kokemuksia on. Kyllä sitten kaipaavat kun luulevat saavansa jotain perintöä. Senkin käyttäisin itse etukäteen jos pystyisin. Teen sitä juuri nyt. Paljon ei ole enää aikaa jäljellä.

Miniän kertomus tästä samasta tilanteesta olisi hauska kuulla :D voisi poiketa näkemykset aika paljon...

No siis toki pojassakin on vikaa jos ei saa suutaan auki, useimmiten kuitenkin se on miniä joka on kotona kun menen sinne ja kuten sanoin menen sinne nimeomaan hoitamaan lapsia, että miniä saa omaa aikaa  ja minä aikaa lastenlasteni kanssa. 

Ei ole omaa aikaa se,  kun pitää vahtia anoppia lasten lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Miniän kertomus tästä samasta tilanteesta olisi hauska kuulla :D voisi poiketa näkemykset aika paljon...

Aivan varmasti... Aloitusteksti sai sympatiat, mutta kun tuli lisää infoa, niin huhhuh, enpä ihmettele pojan perheen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Luin aloituksen useamman kerran ja silti pohdin, että mitä ihmettä? Menetkö kylään muuten vain lapsenlapsia katsomaan vai onko sinut kutsuttu kylään? Oletko menossa hoitamaan lapsenlapsia? Ei oikein käynyt ilmi.

Meillä kummatkin isovanhemmat asuvat tunnin matkan päässä, miehen äiti vanhemmat tulevat usein julkisilla kulkuneuvoilla, minun vanhempani omalla autolla. Kun isovanhemmat saapuvat, siitä on yleensä sovittu, joskus toki saattavat poiketa tuomaan jotakin tuosta vain, mutta silloin eivät edes tule sisälle, saati kaipaa syötävää. Kun tulevat sisälle, saa aina syötävää, tilanteesta riippuen. 

Kun isovanhemmat tulevat käymään kahvilla, olen leiponut suolaista piirakkaa, tarjolla on myös pasteijoita/suolaisia muffinsseja, kakkua, makeaa piirakkaa, makeita muffinsseja/kuppikakkuja ja keksejä, usein myös pullaa. Jos he tulevat lounaalle/päivälliselle, lämpimän ruoan lisäksi on itse tehtyä leipää tai sämpylöitä, salaattia, jälkiruoka ja kahvit, jonka kanssa on kakkua tai makeaa piirakkaa ja pullaa/muffinsseja ja keksejä. 

Meillä on ollut se linja, että kun perhe syö, muutkin saavat ruokaa, tämä koskee myös isovanhempia, joten en oikein ymmärrä, että mikä ongelma ap:n perheessä on. Eikö siellä vanhemmat syö? Laitetaanko ruokaa esille vain lapsille? Eikö siellä uskalleta todeta, että hei, on nälkä? Jos tiedetään, että ruokaa on nirkoisesti, niin onko vaikeaa käydä syömässä matkalla ABC:lla ensin tai ottaa mukaan eväät? 

On se toki hassua, jos nimenomaan kutsutaan kylään, ettei mitään tarjota vieraalle. Siinä tulee toki kysymys kasvatuksesta; miten ap kasvatti oman lapsensa? Opettiko huolehtimaan vieraista? Millaisesta perheestä tulee ap:n lapsen puoliso? Miten siellä kestitään vieraita? 

Toki, jos ap menee kylään ilmoittamatta, niin eivät kaikki osaa varautua yllätysvieraisiin, enkä usko, että joka perheessä on tuosta vain varattu tavallisena päivänä ruokaa omalle perheelle ja yllätysvieraiden ruokkimiseen. Meillä on usein ruokaa enemmän kuin vain yhdelle aterialle, mutta harvoin niin, että oman perheen lisäksi voisi joka aterialla ruokkia myös pari tupsahtajaa. 

Olen täysin samaa mieltä! Joskus menemme syömään yhdessä koko perhe (4aikuista+4lasta), koska haluamme säästää molempien äitien työtaakkaa kotona ja saamme olla yhdessä.

Saan tyttären luona hyvää ruokaa, mutta olen sanonut itse, että voin syödä matkalla huoltoasemalla, ettei heiltä kulu ruoanlaittoon rahaa ja vaivaa. Siitä huolimatta hän laittoi hyvää syötävää.

Mielestäni tärkeintä on se, että jaetaan ystävällisessä hengessä kuulumiset ja saa tavata lapsenlapsia. Käytös merkitsee minulle enemmän kuin tarjoilut, tai se, onko koti siistinä.

Vierailija kirjoitti:

Syö kotona, pari tuntia ei ole pitkä aika eikä siinä ajassa tule nälkä. Jotenkin tuntuu oudolta että pitäisi olla syömässä parin tunnin välein. Koita tajuta jos ei edes kahvia tarjota et ole tervetullut.

Eikö se matka ollut pari tuntia suuntaansa, ja tuommoisen matkan päästä kyllä viivytäänkiin varmaan kauemmin kuin tunti tai pari.

Eli reissulle jos mittaa joku 6 tuntia esim. niin kai siinä ajassa voisi olettaa isäntäväen jotain tarjoavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin aloituksen useamman kerran ja silti pohdin, että mitä ihmettä? Menetkö kylään muuten vain lapsenlapsia katsomaan vai onko sinut kutsuttu kylään? Oletko menossa hoitamaan lapsenlapsia? Ei oikein käynyt ilmi.

Meillä kummatkin isovanhemmat asuvat tunnin matkan päässä, miehen äiti vanhemmat tulevat usein julkisilla kulkuneuvoilla, minun vanhempani omalla autolla. Kun isovanhemmat saapuvat, siitä on yleensä sovittu, joskus toki saattavat poiketa tuomaan jotakin tuosta vain, mutta silloin eivät edes tule sisälle, saati kaipaa syötävää. Kun tulevat sisälle, saa aina syötävää, tilanteesta riippuen. 

Kun isovanhemmat tulevat käymään kahvilla, olen leiponut suolaista piirakkaa, tarjolla on myös pasteijoita/suolaisia muffinsseja, kakkua, makeaa piirakkaa, makeita muffinsseja/kuppikakkuja ja keksejä, usein myös pullaa. Jos he tulevat lounaalle/päivälliselle, lämpimän ruoan lisäksi on itse tehtyä leipää tai sämpylöitä, salaattia, jälkiruoka ja kahvit, jonka kanssa on kakkua tai makeaa piirakkaa ja pullaa/muffinsseja ja keksejä. 

Meillä on ollut se linja, että kun perhe syö, muutkin saavat ruokaa, tämä koskee myös isovanhempia, joten en oikein ymmärrä, että mikä ongelma ap:n perheessä on. Eikö siellä vanhemmat syö? Laitetaanko ruokaa esille vain lapsille? Eikö siellä uskalleta todeta, että hei, on nälkä? Jos tiedetään, että ruokaa on nirkoisesti, niin onko vaikeaa käydä syömässä matkalla ABC:lla ensin tai ottaa mukaan eväät? 

On se toki hassua, jos nimenomaan kutsutaan kylään, ettei mitään tarjota vieraalle. Siinä tulee toki kysymys kasvatuksesta; miten ap kasvatti oman lapsensa? Opettiko huolehtimaan vieraista? Millaisesta perheestä tulee ap:n lapsen puoliso? Miten siellä kestitään vieraita? 

Toki, jos ap menee kylään ilmoittamatta, niin eivät kaikki osaa varautua yllätysvieraisiin, enkä usko, että joka perheessä on tuosta vain varattu tavallisena päivänä ruokaa omalle perheelle ja yllätysvieraiden ruokkimiseen. Meillä on usein ruokaa enemmän kuin vain yhdelle aterialle, mutta harvoin niin, että oman perheen lisäksi voisi joka aterialla ruokkia myös pari tupsahtajaa. 

Olen täysin samaa mieltä! Joskus menemme syömään yhdessä koko perhe (4aikuista+4lasta), koska haluamme säästää molempien äitien työtaakkaa kotona ja saamme olla yhdessä.

Puhutko nyt eroperheestä jossa eksillä on molemmilla nyksät? Vai miten perheessä on noin paljon aikuisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö kotona, pari tuntia ei ole pitkä aika eikä siinä ajassa tule nälkä. Jotenkin tuntuu oudolta että pitäisi olla syömässä parin tunnin välein. Koita tajuta jos ei edes kahvia tarjota et ole tervetullut.

Eikö se matka ollut pari tuntia suuntaansa, ja tuommoisen matkan päästä kyllä viivytäänkiin varmaan kauemmin kuin tunti tai pari.

Eli reissulle jos mittaa joku 6 tuntia esim. niin kai siinä ajassa voisi olettaa isäntäväen jotain tarjoavan.

Jos menee kyläpaikkaan heidän lounasaikansa jälkeen, on kohtuutonta odottaa että valmistetaan erikseen uusi ruoka.

Syö lähtiessä ruokaa, juo tuolla kahvit ja syö taas kuuden tunnin päästä lähdöstä kotonaan niin ruokarytmi on juurikin hyvä. Ja noin me teemme. Tai sitten syömme matkalla, joko mennessä tai tullessa.

Minä en käy lastenlasten luona vaan heidän vanhempansa saavat tulla luokseni lasten kanssa. Nuorimman tyttären perhe käy päiväsaikaan,(välimatkaa meillä on n.150km) käy ostamassa ruuat lähiravintolasta ja minä tarjoan jälkiruuan. Vanhempi tytär tyttärensä kanssa on yleensä pari yöta ja silloin minä järjestän ruuan ja tytär siivoaa ja käy minulle kaupassa. Kuulostaa ilkeältä jos ei isovanhemalle joka tulee pitemmän matkan päästä edes tarjota ruokaa. Itse ottaisin sen merkkinä ettei siellä haluttu että tulee käymään.

Ihan uskomattoman törkeää käytöstä ja vaikuttaa vahvasti siltä, että miniä on se, joka ei tuota ruokaa halua pitkän matkan päästä tuleville miehensä vanhemmille tarjota. Todella ikävää, että noin huonot välit, mutta ehkä sille on syynsä. Puhu suoraan poikasi kanssa ja kysy, miksi tilanne on tämä ja johtuuko kylään kutsumattomuus nyt sitten tuosta huumorin varjolla heitetystä kommentista vai mistä? Ihan oikeasti-voi tehdä edes muutaman voileivän ja kahvit keittää, vaikkei jaksaisi muuta laittaa, pitipä siitä  vierailijasta tai ei ja kyseessä on sentään lasten isovanhemmat :(   

Vierailija kirjoitti:

Minä en käy lastenlasten luona vaan heidän vanhempansa saavat tulla luokseni lasten kanssa. Nuorimman tyttären perhe käy päiväsaikaan,(välimatkaa meillä on n.150km) käy ostamassa ruuat lähiravintolasta ja minä tarjoan jälkiruuan. Vanhempi tytär tyttärensä kanssa on yleensä pari yöta ja silloin minä järjestän ruuan ja tytär siivoaa ja käy minulle kaupassa. Kuulostaa ilkeältä jos ei isovanhemalle joka tulee pitemmän matkan päästä edes tarjota ruokaa. Itse ottaisin sen merkkinä ettei siellä haluttu että tulee käymään.

Tytär saman matkan päästä ostaa ruuat ravintolasta mukaan, mutta ois ilkeää jos isovanhemmalle ei saman matkan päästä tullessa tarjottaisi ruokaa?

Eikä tässä taida olla nyt kyse muusta kuin isovanhemman ilkeydestä, kun hänen mielestään perhe syö väärin ja muistaa siitä mainita. Ymmärrettävästi ei sellaiselle ihmiselle tee mieli kokata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pari ehdotusta ap:lle:

1. Kysy mikä on lapsenlapsiesi lempiruoka ja ehdota ,että tuot sitä mukana tullessasi. Kylmäkallejen avulla ruuan kuljetus onnistuu kauempaakin (meillä lapset rakastavat anopin tekemiä lihapullia!). Miniä arvostaa varmasti tälläistä huomaavaista elettä sinulta.

2. Kutsu heidät kylään luoksesi ja kysy mitä he haluaisivat syödä. Anna ruokaa myös kotiin viemiseksi.

3. Tarjoa vanhemmille mahdollisuus kahdenkeskiseen vapaahetkeen treffien muodossa. Pikkulapsiperheet elävät todellisia ruuhkavuosia ja tälläiset eleet anopilta ovat todella huomaavaisia

Näillä keinoilla välit pojan perheeseen todennäköisesti paranevat. Lapsiperheet arvostavat aitoa apua ja ovat siitä kiitollisia.

Ps. On yleistä että pienet lapset ovat nirsoja, sillä makuaisti kehittyy koko iän. Älä kritisoi lastenlasten syömisiä

1. Pitääpä kysyä, en itse noita lempiruokia oikein ymmärrä. Meillä on aikuinen päättänyt tarjoilut, lapset syöneet tai jättäneet syömättä.

2. Käyvät kylässä, annan ruokaa.

3. Olen tarjonnut vapaahetkeä ottamalla vauvan hoitoon ja miniä olisi voinut lähteä shoppailemaan. Olisi tehnyt hänelle varmasti hyvää, kun vauva oli silloin vain muutaman viikon vanha ja valvotti yöllä. Totta puhuen olisi myös mielelläni viettänyt aikaa vauvan kanssa ilman että miniä tuijottaa koko ajan vieressä. Tai jopa ohjeistaa kokenutta äitiä.

Lainaus, koska tuo viimeinen kohta "tai jopa ohjeistaa kokenutta äitiä" tökkii pahasti. Olen kolmen lapsen kokenut äiti, taustalla vuosia lastenhoitoa jo ennen vanhemmuutta, lisänä kasvatusalan koulutus ja tutkinto. Silti AINA kunkin lapsen paras asiantuntija on se oma vanhempi, äiti ja isä. Ei kukaan muu tunne lasta yhtä hyvin! Jos se isovanhempi on oikeasti valvonut lapsen kanssa ne ne yöt, hoitanut päivät ja asuu samassa kodissa "kolmantena vanhempana", annan enemmän tunnustusta, mutta muussa tapauksessa on todella röyhkeää olettaa tuntevansa lapsen tuosta vain. Lapset tulee kohdata yksilöinä ja edetä sen mukaan. Isovanhemman tulisi ymmärtää tämä ja kunnioittaa tätä. Kukaan ei tiedä kaikkea lapsesta, joka ei ole hänen omansa, ja omankin lapsen kanssa opitaan jatkuvasti uutta. Kokenut osaa yhtä sun toista, mutta silti pitää olla nöyryyttä opetella tuntemaan jokainen vauva, taapero, leikki-ikäinen, varhaisteini, teini ja aikuinen.