Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lapset ovat hyvin valikoivia syöjiä. Olen vienyt mm. ruokaisia lohimuffineja, kasvispaistoksia ja yrttisämpylöitä (ihan vähän mietoja yrttejä), kaikki jää lapsilta syömättä. Itse ajattelen, että sitä syödään mitä on tarjolla, mutta etenkin miniä on eri mieltä. Olen vienyt myös karkkia, mutta sekin laitettiin kaappiin.

Täh? Eli viet sinne ruokaa, muttet syö sitä? Ja mitä ihmettä sinä siihen lasten ruokavalioon sekaannut?

Tuossa ehdotettiin, että vie ruokaa. Olen ennen vienytkin, nyt en enää vie kun ei kelpaa.

En mielestäni sekaannu mihinkään, eikö ole ihan yleinen periaate että aikuinen päättää mitä on tarjolla ja lapsi, kuinka paljon syö?

Äitini on taitava ruoanlaittaja, mutta ruoat eivät pienimmille lapsenlapsille kauheasti uponneet. Oli sitten konsultoinut ystäväänsä, jolla on useampia lapsenlapsia ja päätyi tekemään jaihelihamakaronimössöä 😁

No tällaiseen minä en lähde. Jauhelimakaroonimössössä ei ole mitään vihanneksiakaan jos pelkältään tekee, ei kuitua eikä vitamiineja. Ei lasten tulisi sellaista syödä.

Voihan ne vihannekset tarjota lisukkeenakin. Osa tykkää muutenkin syödä ne erikseen.

Näin. Oma ipana on aina syönyt rehut mieluiten sellaisenaan tai salaattina. Ei niitä aina tarvitse ruokaan tunkea.

Eikö tämä kuuluisi siihen ketjuun "oletko ollut nälässä kyläpaikassa".

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä ettei tarjota perheenjäsenelle ruokaa. Meillä tarjotaan putkimiehellekin vähintään kahvit.

Niin no, kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Mukavampi vissiin elää laput silmillä, kuin että ymmärtäisi muiden ihmisten tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä ettei tarjota perheenjäsenelle ruokaa. Meillä tarjotaan putkimiehellekin vähintään kahvit.

Nythän emme tiedä syödä lapsiperhe lounaan vakioaikaan, vieraan kanssa ei ole mitään puhetta että vieras tulisi myös lounaalle. Ap sitten loukkaantuu, kun lapsiperheen lounasaika ei olekaan ap:n vakiolounasaika. Itse ainekin kykenen sopimaan sukulaisten kanssa onko tarkoitus syödä vai ei.

En minä kyllä ala mitään sopimaan, vaan siitä kutsustahan se selviää.

Jos kutsutaan eirkseen syömään, on ruokaa.

Jos kutsutaan kylään, ei ole ruokaa, vain kahvit.

Ylipäätään hyvin harvoin odotan/tarjoan ruokaa, jotkin juhlapyhät on poikkeus.

Jos menen lapsenlasta katsomaan ( yleensä vanhemmat ovat sillä aikaa menoillaan) ja tulee nälkä niin kyllä syön mitä kaapista löytyy ja keitän kahvit ,jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos veisit vaikka kaupan paistopisteeltä jotain? Tai patonki+tuorejuustoa ja viinirypäleitä. Meillä uppoaa nirsompiinkin lapsiin eikä vaadi keneltäkään vaivannäköä. Ehkä vähän hölmöä pojaltasi olla tarjoamatta mitään, jos tulet pidemmän matkan päästä , laittaisi edes voileipätarvikkeet pöytään. Oman perheen, johon lasken isovanhemmatkin kesken tuo riittää ihan hyvin. Lapsiperheeseen on kyllä kiva mennä tuliaisten kanssa, hommaa tosiaan riittää muutenkin.

Tuon voileivän voin kyllä syödä autossakin, ei sitä tarvitse erikseen pöytään kattaa. Ihmettelen vain, eikö lapsillekin kuuluisi tarjota lämmin, ravitseva ja monipuolinen ruoka kahdesti päivässä. Vaikka menen lounasaikaan, on juuri syöty.

Eli lapset siis on syöneet lounaan. Mikä on ongelma?

Se, että ruoka syödään suunnitellusti niin, etten minä vaan ehdi mukaan ja jään nälkäiseksi. Olen kyllä alkanut epäillä, syövätkö vaan "nakit ja ranut" ennen tuloani ja siksi ei mulle tarjota, kun eivät halua moista näyttää. Kerran kyllä haisikin sellainen tunkkainen paistorasva, että ihan hyvin mahdollista.

Ompa kumna ettei kyyläävää mummua haluta . Lopeta se säätely mitä lasten tulee syödä ja anna vanhempien ruokkia.

Meiltä saa pyytää ruokaa tai kahvia. Toki annamme niitä. Emme erikseen laita pöytää, ellei kyseessä ole juhla. Tämä on meille luonteva kulttuuri, emme ole yleensäkään mitään kahvittelijoita, vaan ruuhka-aikaa eläviä. Hädin tuskin päässeet töistä illalla.

Miksi ihmeessä asioista pitää tehdä niin vaikeita? En yhtään ihmettele, että niin suuri osa työikäisistä uupuu, kun koko ajan odotetaan suorittamista suorittamisen perään, jopa vanhempien taholta. Olisiko ap aika ehkä hieman höllentää odotuksista?

Onko vierailut sovittu etukäteen? Käytkö muualla reissulla?

Meillä isovanhemmat tulevat usein muiden käyntien ohessa käymään kylässä. Yleensä ovat käyneet jo jossain syömässä enkä oikeastaan ole edes ajatellut että olettaisivat meiltä saavan ruuan, ellei niin ole jostain syystä erikseen sovittu.

Kahvipullaa meillä ei yleensä koskaan ole varalla kaapissa (ihan siksi että minä söisin ne muuten, yritän vähentää sokeria 😆) eli jos yllättäen tullaan käymään, tarjotaan kaljupääkahvit ja saatan kysäistä että haluatko leipää. Jos esim päivää paria ennen tiedetään että tulee käymään, pyritään joku keksipaketti varaamaan kaappiin.

Jos ite mennään perheen kanssa johonkin kylään (kavereille, mummilaan, sisarukselle) ruoka-aikaan, käydään joko mennessä syömässä tai ostetaan kaupasta vaikka makaronia ja jauhelihaa tai eineshampparit mukaan. Joskus tarjotaan kyläpaikassa ruokaa, ja ruoka jää tekemättä, joskus ei tarjota kun siellä on jo vaikka syöty ja silloin tehdään tommonen pikaruoka lapsille. Jos tiedetään että tulee pitkä kyläily, otetaan iltapalavermeitäkin mukaan. Tarkoitus ei ole olettaa että syödään kyläpaikan kaapit tyhjiksi 😊

Meidän lähipiirissä harrastetaan paljon ex tempore kyläilyä, joten siitäkin ajatus että itse viedään eväät, eikä oleteta että kaikilla on aina kaapit täynnä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos veisit vaikka kaupan paistopisteeltä jotain? Tai patonki+tuorejuustoa ja viinirypäleitä. Meillä uppoaa nirsompiinkin lapsiin eikä vaadi keneltäkään vaivannäköä. Ehkä vähän hölmöä pojaltasi olla tarjoamatta mitään, jos tulet pidemmän matkan päästä , laittaisi edes voileipätarvikkeet pöytään. Oman perheen, johon lasken isovanhemmatkin kesken tuo riittää ihan hyvin. Lapsiperheeseen on kyllä kiva mennä tuliaisten kanssa, hommaa tosiaan riittää muutenkin.

Tuon voileivän voin kyllä syödä autossakin, ei sitä tarvitse erikseen pöytään kattaa. Ihmettelen vain, eikö lapsillekin kuuluisi tarjota lämmin, ravitseva ja monipuolinen ruoka kahdesti päivässä. Vaikka menen lounasaikaan, on juuri syöty.

Eli lapset siis on syöneet lounaan. Mikä on ongelma?

Se, että ruoka syödään suunnitellusti niin, etten minä vaan ehdi mukaan ja jään nälkäiseksi. Olen kyllä alkanut epäillä, syövätkö vaan "nakit ja ranut" ennen tuloani ja siksi ei mulle tarjota, kun eivät halua moista näyttää. Kerran kyllä haisikin sellainen tunkkainen paistorasva, että ihan hyvin mahdollista.

Ompa kumna ettei kyyläävää mummua haluta . Lopeta se säätely mitä lasten tulee syödä ja anna vanhempien ruokkia.

Ilmeisesti lapset ovat nirsoja ja vanhemmilla on täysi työ saada lapsensa ruokittua. Siihen besserwisseröimään sitten anoppi ja kertomaan mitä lapsille pitäisi laittaa, niin ärsyttäähän se. Lisäksi tullaan puhumaan jostain kokolihapihveistä lapsiperheeseen, jossa sellaisiin ei ehkä ole rahaa ja lapsille nyt pihvit eivät ainakaan maistu. Jos mummo haluaa pihvit, vie jälkikasvunsa ravintolaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos veisit vaikka kaupan paistopisteeltä jotain? Tai patonki+tuorejuustoa ja viinirypäleitä. Meillä uppoaa nirsompiinkin lapsiin eikä vaadi keneltäkään vaivannäköä. Ehkä vähän hölmöä pojaltasi olla tarjoamatta mitään, jos tulet pidemmän matkan päästä , laittaisi edes voileipätarvikkeet pöytään. Oman perheen, johon lasken isovanhemmatkin kesken tuo riittää ihan hyvin. Lapsiperheeseen on kyllä kiva mennä tuliaisten kanssa, hommaa tosiaan riittää muutenkin.

Tuon voileivän voin kyllä syödä autossakin, ei sitä tarvitse erikseen pöytään kattaa. Ihmettelen vain, eikö lapsillekin kuuluisi tarjota lämmin, ravitseva ja monipuolinen ruoka kahdesti päivässä. Vaikka menen lounasaikaan, on juuri syöty.

Eli lapset siis on syöneet lounaan. Mikä on ongelma?

Se, että ruoka syödään suunnitellusti niin, etten minä vaan ehdi mukaan ja jään nälkäiseksi. Olen kyllä alkanut epäillä, syövätkö vaan "nakit ja ranut" ennen tuloani ja siksi ei mulle tarjota, kun eivät halua moista näyttää. Kerran kyllä haisikin sellainen tunkkainen paistorasva, että ihan hyvin mahdollista.

Ompa kumna ettei kyyläävää mummua haluta . Lopeta se säätely mitä lasten tulee syödä ja anna vanhempien ruokkia.

Ilmeisesti lapset ovat nirsoja ja vanhemmilla on täysi työ saada lapsensa ruokittua. Siihen besserwisseröimään sitten anoppi ja kertomaan mitä lapsille pitäisi laittaa, niin ärsyttäähän se. Lisäksi tullaan puhumaan jostain kokolihapihveistä lapsiperheeseen, jossa sellaisiin ei ehkä ole rahaa ja lapsille nyt pihvit eivät ainakaan maistu. Jos mummo haluaa pihvit, vie jälkikasvunsa ravintolaan. 

Mistä päättelet että lapset olisi nirsoja?

Ap kertoi että lapset on just syöneet kun hän menee sinne ja sitten ap kertoo tuputtaneensa ruokiaan juuri syöneille lapsille ja kyylänneensä. Ei niillä lapsilla ole nälkä kun ovat juuri syöneet ja lisäksi tilannekin on todella epämiellyttävä.

On ongelma tehty vierailulla syömisistä. 67 vuotiaaksi elänyt, enkä ikinä oo kuullutkaan tuommoista omassa tuttavapiirissä.

Lapsiperhe mielellään syö, kun laittaa vaikka pannarin uuniin, kahvia odotellessa tai kysyy tuonko jottain tai vien vaikka pitsaa kaikille. Kyllä maistuu.

Tai jos kaupoilla yhdessä ja samalla ruokapaikassa, yleensä mielelläni tarjoon. Otsarypyssä kenenkään tarvinnu olla

Vierailija kirjoitti:

Jos menen lapsenlasta katsomaan ( yleensä vanhemmat ovat sillä aikaa menoillaan) ja tulee nälkä niin kyllä syön mitä kaapista löytyy ja keitän kahvit ,jos siltä tuntuu.

Vanhemmat ovat kotona kun itse menen, haluan jutella heidänkin kanssaan. Joskus yritin kysyä, jos jäisin vauvan kanssa ja miniä lähtisi menoihinsa, mutta ei halunnut, niin en ole hoitoa tyrkyttänyt. Enkä välitä yöksi jäädä heidän luokseen, ja pimeässä on vaikea ajaa jos kotiin lähtisin vastaan myöhään illalla.

Teillä ap ei taida kommunikaatio ja asenteet kohdata. Meillä ei mennä mihinkään suuntaan anopin ja äidin, sopimatta asioita. Syödäänkö ruokaa vai kahvitellaanko, viedäänkö jotain syötävää tai tuovatko tulijat. He eivät myöskään arvostele mitä lapselle on annettu (ihan perusruokaa) .

Kun oma äiti  kylään, hänellä oli mukana omat ruuat, joskus oma paistinpannukin. Ensimmäisenä laittoi ruoan tulille. Sen jälkeen hän pisti meidän nelihenkisen perheen pihalle ja alkoi siivoamaan. Laittoi pesukoneen pyörimään siinä samalla. Järjesti joskus kaapit, pesi ikkunat ja vaihtoi verhot. Saman tyyppistä toimintaa miehen äidillä. Ja siitä minä olen ikuisesti kiitollinen. Siinä elämän vaiheessa kun lapset olivat pieniä ja me vanhemmat kävimme töissä olisi ollut mahdotonta ottaa jotain ihmistä meille passattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä ettei tarjota perheenjäsenelle ruokaa. Meillä tarjotaan putkimiehellekin vähintään kahvit.

Nythän emme tiedä syödä lapsiperhe lounaan vakioaikaan, vieraan kanssa ei ole mitään puhetta että vieras tulisi myös lounaalle. Ap sitten loukkaantuu, kun lapsiperheen lounasaika ei olekaan ap:n vakiolounasaika. Itse ainekin kykenen sopimaan sukulaisten kanssa onko tarkoitus syödä vai ei.

En minä kyllä ala mitään sopimaan, vaan siitä kutsustahan se selviää.

Jos kutsutaan eirkseen syömään, on ruokaa.

Jos kutsutaan kylään, ei ole ruokaa, vain kahvit.

Ylipäätään hyvin harvoin odotan/tarjoan ruokaa, jotkin juhlapyhät on poikkeus.

Yleensä sukulaisten kesken vain suullisesti sovimme ajasta ja paikasta. Ei ole mitään erillistä kutsua. Vaikka menisin vain käymään, niin puhumme kellonajasta etten osu kesken toisten lounasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä ettei tarjota perheenjäsenelle ruokaa. Meillä tarjotaan putkimiehellekin vähintään kahvit.

Nythän emme tiedä syödä lapsiperhe lounaan vakioaikaan, vieraan kanssa ei ole mitään puhetta että vieras tulisi myös lounaalle. Ap sitten loukkaantuu, kun lapsiperheen lounasaika ei olekaan ap:n vakiolounasaika. Itse ainekin kykenen sopimaan sukulaisten kanssa onko tarkoitus syödä vai ei.

En minä kyllä ala mitään sopimaan, vaan siitä kutsustahan se selviää.

Jos kutsutaan eirkseen syömään, on ruokaa.

Jos kutsutaan kylään, ei ole ruokaa, vain kahvit.

Ylipäätään hyvin harvoin odotan/tarjoan ruokaa, jotkin juhlapyhät on poikkeus.

Yleensä sukulaisten kesken vain suullisesti sovimme ajasta ja paikasta. Ei ole mitään erillistä kutsua. Vaikka menisin vain käymään, niin puhumme kellonajasta etten osu kesken toisten lounasta.

Niin, ihan kuule suullisesta kutsusta minäkin puhun, en mistään kutsukorteista. Ap kertoo käyneensä kylässä eli ei häntäkään ole sinne syömään edes kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä ettei tarjota perheenjäsenelle ruokaa. Meillä tarjotaan putkimiehellekin vähintään kahvit.

Onko teillä sellaisia perheenjäseniä, jotka haukkuvat tarjotun ruoan. Meillä perhe on se, joka asuu yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Teillä ap ei taida kommunikaatio ja asenteet kohdata.

Provoissa harvemmin kommunikaatio pelaa.

Minulla on 2 poikaa, joilla molemmilla on useampi lapsi. Olen ollut lapsenvahtina kummassakin perheessä monta kertaa ihan sovitusti, mutta mitään tarjottavaa minua varten ei yleensä ole varattu. Olen syönyt samaa, mitä olen lapsillekin antanut. Kun lapset olivat pienempiä ja söivät vauvaruokia, opin ottamaan omat eväät mukaan. Kerran sattui niin, että vanhemmat olivat pitempään poissa ja minulla oli mukanani enemmän eväitä. Miniän sisar tuli minun jälkeeni jatkamaan lapsenvahtina, jolloin tarjosin omia eväitäni hänellekin. Hän vastasi, ettei tarvitse, sillä hänkin oli huomannut, ettei lapsenvahdille ole siellä varattu ruokaa, joten omat eväät oli hänelläkin mukana. Tässä perheessä minulle ei ole koskaan tarjottu ruokaa, mutta kahvia kylläkin. Poikani on perheen kokki. Jos vien sinne ikään kuin avuksi itse laittamiani ruokia, hän ei selvästikään pidä siitä. Toisen poikani perheessä on sama järjestys eli poika on pääkokki. Siellä minulle on tarjottu ruokaa ja se perhe ottaa vastaan myös minun tekemiäni ruokatuliaisia. Molemmat perheet käyvät luonani joskus sunnuntailounailla. Ja molempien perheiden lapset yökyläilevät mummillaan ja syövät halulla ruokiani. Miniöiden kanssa juttuni sujuu melkein paremmin kuin poikieni kanssa. - Eli ei kannata hakea kattavaa selitystä. Perheet ja ihmiset vain ovat erilaisia. Omien mallien tuputtamista kannattaa kyllä välttää.

Passiivisagressiivista vihjailua, että pitäisi pihviä paistaa äitimuorille, joka tulee kylään, mutta itse ei voi syödä ABC:lla kun on liian kallista. Meidän lapsiperheessä ei todellakaan ole varaa paistaa pihvejä kenellekään eikä todella kiinnostustakaan tarjota mitää tällaisen uhriutumisen jälkeen.

Minun appivanhemmilla on perinteenä ihan älytön kursailu. Ei meidän takia tarvitse keittää, ei tarvita mitään, no ehkä voidaan yksi keksi puolittaa jne. En enää jaksanut tätä naurettavaa teatteria ja lopetin kahvintarjoilun. Nyt ovat varmaan loukkaantuneita ja järkyttyneitä, mutta olen jatkuvassa univajeessa, juoksen lasten perässä pää kolmantena jalkana ja mielestäni on vähintään kohtuullista, että jos kysyn maistuuko kahvi niin siihen voitaisiin vastata kyllä kiitos tai ei kiitos eikä mitää kursailu-draamaa, siihen ei enää riitä voimat. En myöskään jaksa kuunnella valitusta kaupan kekseistä tai pullista. Ei, meillä ei ole pakkasessa itse tehtyjä ja kyllä tiedän, että keksejä on helppo tehdä itse, mutta välillä sitä käyttää energiat johonkin muuhun.