Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Minä kyllä sanon meneväni kylään tyttären perheen luo. Ap:n sanamuotokin on outo, kuin ne hänen lapsenlapsensa olisi jotenkin hänen, ohi noiden vanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioistahan ei voi keskustella pojan kanssa?
Jotkut ovat niin pöllöjä etteivät älyä käytöstapoja. (Ehkä lapsuudesta opittua?). Ei kaikille tule mieleen että vieraille pitäisi tarjota jotain syötävää ja juotavaa.
Sano rehellisesti kylään mennessäsi että kylläpä kahvi ja voileivät maistuisi, toin pöytään pullaa, eiköhän keitetä kahvit? Jos silloinkaan eivät ymmärrä ryhtyä toimeen niin sitten sano että voisinko minä keittää kahvit. Mikäli kyse on nuukailusta tms, niin sitten lähdet huoltsikalle syömään.
Tuntuu oudolta että omiin lapsiin on niin etäiset välit, ettei asioista uskalleta puhua ihan suoraan.
Samaa minäkin olen ihmetellyt kun kaukaa tulen kyläilemään eikä koskaan saa lämmintä ruokaa. Itse aina kysyn heiltä, kun ilmoittavat tulevansa kylään, haluavatko syödä oikean ruoan vai riittääkö jokin pienempi. Aina syövät ja hyvällä ruokahalulla. Mutta kun menen heille, kerran vuodessa, mitään ei tarjota. Ensimmäisen kerran olin hirveässä ripulissa kun en saanut ruokaa ollenkaan ja maha huusi tyhjillään tuntikausia. Kuljen julkisilla joten matkalla ei voi kaupassa käydä. Perillä sitten on kaupasta itse haettava ruoat kun joutuu yöksi jäämään. Koen epäonnistuneeni kasvatuksessa vaikka esimerkkiä olen näyttänyt että vieraille katetaan aina runsas pöytä vaikka olisi kuinka vähissä varoissa. Nykynuorilla ei tätä tapaa ole vaikka tulot ovat kymmenkertaiset omiin tuloihini verrattuna. Laiskuutta se on ja vierasta ei arvosteta. Toisaalta roolin vaihto tuntuu olevan vaikeaa kun on aina tottuneet että äiti ruokkii. Kun pitäisi tehdä toisin päin, ei haluta eikä osata. Äiti on itsestäänselvyys.
Yllätys, että lapsiperheissä ollaan väsyneitä. Pienet lapset eivät mitään pihvejä syö, ne leikataan pieniksi paloiksi. Ruoka on sulavaa mössöä.
Yhdistelmä kuuma kahvi ja pienet lapset ihan puistattaa. Joka sekunti joutuu valvomaan, ettei kuuma kahvi kaadu lapsen päälle. Se ei ole mitään rentoutumista, jos hidasrefleksinen vanhus juo kuumaa kahvia lasten lähellä. Lapsi voi yhtäkkiä kiivetä syliin ja vetää kahvit päälleen. Kahvinjuojat siirtäisin omaan huoneeseen ja oven varmasti kiinni.
No ihan ekana tuli mieleen, että oletko itse ehdottanut, että laittaisitte esim. yhdessä sitä ruokaa? Minua häiritsi tuo, että koet, että koska lapsillekin laitetaan ruokaa, se kuuluisi myös sinulle.
Meille kun anoppi tulee kylään, usein sovimme mitä yhdessä kokkaillaan. Ei tämä mikään täyshoitola ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päin on tapana että omat vanhemmat saavat tulla kylään kuin kotiinsa ja päin vastoin. Syödä saa aina jos nälkä on. Tarjottavaa on aina vähintään pakkasessa. Kahvit keitetään aina, juovat tai eivät. Myös suolaista ja makeaa on tarjolla. Mutta asummekin Savossa.
Vierailija kirjoitti:
Samaa minäkin olen ihmetellyt kun kaukaa tulen kyläilemään eikä koskaan saa lämmintä ruokaa. Itse aina kysyn heiltä, kun ilmoittavat tulevansa kylään, haluavatko syödä oikean ruoan vai riittääkö jokin pienempi. Aina syövät ja hyvällä ruokahalulla. Mutta kun menen heille, kerran vuodessa, mitään ei tarjota. Ensimmäisen kerran olin hirveässä ripulissa kun en saanut ruokaa ollenkaan ja maha huusi tyhjillään tuntikausia. Kuljen julkisilla joten matkalla ei voi kaupassa käydä. Perillä sitten on kaupasta itse haettava ruoat kun joutuu yöksi jäämään. Koen epäonnistuneeni kasvatuksessa vaikka esimerkkiä olen näyttänyt että vieraille katetaan aina runsas pöytä vaikka olisi kuinka vähissä varoissa. Nykynuorilla ei tätä tapaa ole vaikka tulot ovat kymmenkertaiset omiin tuloihini verrattuna. Laiskuutta se on ja vierasta ei arvosteta. Toisaalta roolin vaihto tuntuu olevan vaikeaa kun on aina tottuneet että äiti ruokkii. Kun pitäisi tehdä toisin päin, ei haluta eikä osata. Äiti on itsestäänselvyys.
Voi voi. Aikuinen ihminen, avaa suusi ja sano että nyt olisi nälkä. Tuo uhrimentaliteetti ei auta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä pari ehdotusta ap:lle:
1. Kysy mikä on lapsenlapsiesi lempiruoka ja ehdota ,että tuot sitä mukana tullessasi. Kylmäkallejen avulla ruuan kuljetus onnistuu kauempaakin (meillä lapset rakastavat anopin tekemiä lihapullia!). Miniä arvostaa varmasti tälläistä huomaavaista elettä sinulta.
2. Kutsu heidät kylään luoksesi ja kysy mitä he haluaisivat syödä. Anna ruokaa myös kotiin viemiseksi.
3. Tarjoa vanhemmille mahdollisuus kahdenkeskiseen vapaahetkeen treffien muodossa. Pikkulapsiperheet elävät todellisia ruuhkavuosia ja tälläiset eleet anopilta ovat todella huomaavaisia
Näillä keinoilla välit pojan perheeseen todennäköisesti paranevat. Lapsiperheet arvostavat aitoa apua ja ovat siitä kiitollisia.
Ps. On yleistä että pienet lapset ovat nirsoja, sillä makuaisti kehittyy koko iän. Älä kritisoi lastenlasten syömisiä
Jos olisin ap, kilauttaisin pojalleni ja kysyisin onko heillä tarjolla heti ruoka vai kahvi, että tiedämme syödä hyvin ennen lähtöä , jos ei ole.
Asiat nääs voi sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin on tapana että omat vanhemmat saavat tulla kylään kuin kotiinsa ja päin vastoin. Syödä saa aina jos nälkä on. Tarjottavaa on aina vähintään pakkasessa. Kahvit keitetään aina, juovat tai eivät. Myös suolaista ja makeaa on tarjolla. Mutta asummekin Savossa.
No kaikkialla ei onneksi olla rajattomia moukkia.
Vaikuttaa todella ahdistavalta tuo tilanne. Oma äiti ei uskalla pojalleen sen vertaa jutella että sanoisi olevan pitkän matkan jälkeen nälkä ja jano. Sen sijaan äiti yrittää vihjailla ja erilaisin peliliikkein viestittää että toivoisi kestitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa todella ahdistavalta tuo tilanne. Oma äiti ei uskalla pojalleen sen vertaa jutella että sanoisi olevan pitkän matkan jälkeen nälkä ja jano. Sen sijaan äiti yrittää vihjailla ja erilaisin peliliikkein viestittää että toivoisi kestitystä.
No mut menee hyvä uhriutuminen pilalle, jos liian hyvin käyttäytyy.
Ja jos itsekin käyttää termiä "mennä kylään" on itsestäänselvää, että luvassa on kahvittelua, ei mikään pitopöytä.
Nauratti toi aloitus kun poika asuu parin tunnin ajomatkan päässä, niin "tottakai on nälkä pitkän ajomatkan jälkeen" 😂😂 Syö ennen lähtöä. Ei kukaan kuole nälkään tuossa ajassa. Paitsi Suomessa missä pitää pupeltaa jotain 12 kertaa päivässä tai taju lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär perheineen asuu vajaan kymmenen kilometrin päässä. Jos olemme heillä hoitamassa lapsia ja vanhemmat poissa, ruoka on tehty valmiiksi meille kaikille. Jos he ovat itse kotona, kysyvät aina otammeko kahvia. Kertaakaan ei kahvi ole kaatunut lasten päälle, kuten joku vanhempi epäili. Ei edes juhlissa, joissa porukkaa on enemmän ja osa juo kahvit sohvapöydän äärellä. Muutaman kerran vuodessa kutsuvat meidät isovanhemmat syömään. Saattavat myös kutsua itsensä meille syömään, mutta toki kutsumme heitä ja toista tytärtämme avomiehensä kanssa meille muutenkin syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin on tapana että omat vanhemmat saavat tulla kylään kuin kotiinsa ja päin vastoin. Syödä saa aina jos nälkä on. Tarjottavaa on aina vähintään pakkasessa. Kahvit keitetään aina, juovat tai eivät. Myös suolaista ja makeaa on tarjolla. Mutta asummekin Savossa.
No kaikkialla ei onneksi olla rajattomia moukkia.
Ei se ole rajattomuutta jos se sopii kaikille. Se on katsos sitä vanhan kansan vieraanvaraisuutta, että vieraita ei käännytetä tyhjin mahoin kotimatkalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin on tapana että omat vanhemmat saavat tulla kylään kuin kotiinsa ja päin vastoin. Syödä saa aina jos nälkä on. Tarjottavaa on aina vähintään pakkasessa. Kahvit keitetään aina, juovat tai eivät. Myös suolaista ja makeaa on tarjolla. Mutta asummekin Savossa.
No kaikkialla ei onneksi olla rajattomia moukkia.
Ei se ole rajattomuutta jos se sopii kaikille. Se on katsos sitä vanhan kansan vieraanvaraisuutta, että vieraita ei käännytetä tyhjin mahoin kotimatkalle.
On se rajattomuutta, jos ei edes niitä asunnon rajoja hahmota. Se sukulaisen ja hänen puolisonsa koti ei ole sinun kotisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, joilla molemmilla on useampi lapsi. Olen ollut lapsenvahtina kummassakin perheessä monta kertaa ihan sovitusti, mutta mitään tarjottavaa minua varten ei yleensä ole varattu. Olen syönyt samaa, mitä olen lapsillekin antanut. Kun lapset olivat pienempiä ja söivät vauvaruokia, opin ottamaan omat eväät mukaan. Kerran sattui niin, että vanhemmat olivat pitempään poissa ja minulla oli mukanani enemmän eväitä. Miniän sisar tuli minun jälkeeni jatkamaan lapsenvahtina, jolloin tarjosin omia eväitäni hänellekin. Hän vastasi, ettei tarvitse, sillä hänkin oli huomannut, ettei lapsenvahdille ole siellä varattu ruokaa, joten omat eväät oli hänelläkin mukana. Tässä perheessä minulle ei ole koskaan tarjottu ruokaa, mutta kahvia kylläkin. Poikani on perheen kokki. Jos vien sinne ikään kuin avuksi itse laittamiani ruokia, hän ei selvästikään pidä siitä. Toisen poikani perheessä on sama järjestys eli poika on pääkokki. Siellä minulle on tarjottu ruokaa ja se perhe ottaa vastaan myös minun tekemiäni ruokatuliaisia. Molemmat perheet käyvät luonani joskus sunnuntailounailla. Ja molempien perheiden lapset yökyläilevät mummillaan ja syövät halulla ruokiani. Miniöiden kanssa juttuni sujuu melkein paremmin kuin poikieni kanssa. - Eli ei kannata hakea kattavaa selitystä. Perheet ja ihmiset vain ovat erilaisia. Omien mallien tuputtamista kannattaa kyllä välttää.
Tai sitten ne poikasi ei sen kummemmin ole pääkokkeja, perheessä on vain linjaus, että kumpikin vastaa omista sukulaisistaan.
Kyllä pojat ovat pääkokkeja. Lapsenlapset kertovat asiasta avoimesti ja miniät ihan itsekin. Toinen miniä on kyllä innokas leipuri. Miniöillä on myös muita, aivan erinomaisia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Nauratti toi aloitus kun poika asuu parin tunnin ajomatkan päässä, niin "tottakai on nälkä pitkän ajomatkan jälkeen" 😂😂 Syö ennen lähtöä. Ei kukaan kuole nälkään tuossa ajassa. Paitsi Suomessa missä pitää pupeltaa jotain 12 kertaa päivässä tai taju lähtee.
Niinpä. Siinä juo kupposen kahvia pojan luona ennen kuin lähtee ajamaan takaisin, niin on skarppina liikenteessä ja sopivasti nälkäinen kotiin päästyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, joilla molemmilla on useampi lapsi. Olen ollut lapsenvahtina kummassakin perheessä monta kertaa ihan sovitusti, mutta mitään tarjottavaa minua varten ei yleensä ole varattu. Olen syönyt samaa, mitä olen lapsillekin antanut. Kun lapset olivat pienempiä ja söivät vauvaruokia, opin ottamaan omat eväät mukaan. Kerran sattui niin, että vanhemmat olivat pitempään poissa ja minulla oli mukanani enemmän eväitä. Miniän sisar tuli minun jälkeeni jatkamaan lapsenvahtina, jolloin tarjosin omia eväitäni hänellekin. Hän vastasi, ettei tarvitse, sillä hänkin oli huomannut, ettei lapsenvahdille ole siellä varattu ruokaa, joten omat eväät oli hänelläkin mukana. Tässä perheessä minulle ei ole koskaan tarjottu ruokaa, mutta kahvia kylläkin. Poikani on perheen kokki. Jos vien sinne ikään kuin avuksi itse laittamiani ruokia, hän ei selvästikään pidä siitä. Toisen poikani perheessä on sama järjestys eli poika on pääkokki. Siellä minulle on tarjottu ruokaa ja se perhe ottaa vastaan myös minun tekemiäni ruokatuliaisia. Molemmat perheet käyvät luonani joskus sunnuntailounailla. Ja molempien perheiden lapset yökyläilevät mummillaan ja syövät halulla ruokiani. Miniöiden kanssa juttuni sujuu melkein paremmin kuin poikieni kanssa. - Eli ei kannata hakea kattavaa selitystä. Perheet ja ihmiset vain ovat erilaisia. Omien mallien tuputtamista kannattaa kyllä välttää.
Tai sitten ne poikasi ei sen kummemmin ole pääkokkeja, perheessä on vain linjaus, että kumpikin vastaa omista sukulaisistaan.
Kyllä pojat ovat pääkokkeja. Lapsenlapset kertovat asiasta avoimesti ja miniät ihan itsekin. Toinen miniä on kyllä innokas leipuri. Miniöillä on myös muita, aivan erinomaisia taitoja.
Avoimesti???? Aivan kuin se olisi jotenkin hävettävä asia.
Anteeksi mitä?