Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
En saa, enkä mene enää katsomaan lapsia. Se on tämä nykyajan tapa, ettei vanhukset ole hyväksi lapsille.
Sinähän et ole kaikki vanhukset. Ihan vaan itseksesi kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä juttua, yleensähän kahvit vähintään tarjotaan vieraille kun kylään saapuvat.
Vähintään suolaista ja makeaa pöytään. Hölmöä alkaa syyttämään mummoa, kyllä on .
menny ajat oudoksi. Meillä toimii kaikki puolin ja toisin. Kutsun varsin miniät ja poikani
syömään kun huvittaa ja teen ruuat pöytään. Samoin kun käymme kylässä niin tyhjin suin ei tarvii olla. Ja toinen miniä on restonomi. Tulikohan oikein tuo ammatti kirjoitettua.?
Etukäteen sanon jos ei haluta mitään einestä. Taitaa nykyään olla ihmiset niin kylmäluontoisia
että ei oteta toista huomioon ollenkaan, vaikka välit ei oliskaan tähtitieteellisen hyvät. Ja oma poikakin tuollainen.? Pitäs pitää järkevä keskustelu, tarvitaanko ollenkaan lähentymistä puolin tai
toisin vai haluaako nuori sakki olla ihan itsestään?? Mummot ja vaarit niin kaus kun pippuri kasvaa??
Eiköhän se ole jo käynyt selväksi että pojalle perheineen riitti. Enkä ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia olisi tietenkin tarjota ruokaa samalla, kun muu perhe syö. Itseäni kyllä vähän ärsyttää oma anoppini, joka tulee aina vain "passattavaksi" pikkulapsiarjen keskelle. Väsyneenä laitan appivanhemmille ruokaa ja hän toteaa iloisena, että onpas ihanaa päästä valmiiseen pöytään, kun on joutunut taas viikon tekemään itse ruuat. Heidän luonaan minä tai mieheni laitamme ruuat ja parhaimmillaan käymme ne ensin kaupasta ostamassa. Olisipa ihanaa itsekin päästä joskus valmiiseen pöytään. Appivanhemmista jää jäljelle vain sotku, jota eivät itse siivoa. Eipä kovin usein heitä kylään kutsutakaan, sillä vierailunsa ovat kovin raskaita.
Meillä oli appi kutsuttu lapsen synttäreille, kysyi teenkö ruoan hänelle kun tulee parin tunnin matkan päästä. No tein. Hän kävi lisäksi tyhjentämädsä keittiöstä seiraavan päivän pizzaan tarkoitetut tomaatit ja juustot, kysymättä saako ottaa. En kutsunut uudestaan.
Eihän tässä oo yhtään kysymys ruoista vaan:
- Mummon tarpeesta kokea olonsa tärkeäksi kun tulee
- Miniän tarpeesta olla palvelematta Mummoa kaiken muunkin ruuhkavuosikiireen keskellä.
Molemmilla puolilla petrattavaa mutta koska Mummo tässä aloitti keskustelun, niin:
- voisi kysyä ensin mikä olisi pojan perheelle sopivaa syötävää, ja viedä tai ostaa tuota syötävää (ja siis hyvinkin juuri tuota syötävää), jota sitten syötäisiin kun Mummo saapuu lounasaikaan (ja kaikki syö yhdessä).
- Tästä ruoasta voisi tehdä perinteen, ja Mummo voisi sitä aina viedä.
- Lapsille tyypillisesti sopivia ovat esim. vesimeloni, kurkku, makaronilaatikko, kalapuikot, spaghetti ja kastike. Karkkeja ja makeita yritetään välttää mahdollisimman pitkään, koska nykymaailma on yltäkylläisyyttä täynnä.
- Passiivisagressiiviset vihjailut siihen, että Mummoa pitäisi jotenkin palvella paremmin, pitäisi lopettaa ihan heti. Nykyään monella on mehut niin imetyt, että kahden pienen lapsen perheessä, jossa työssäkäyvät vanhemmat, ei vaan ole sitä ylimääräistä, josta voisi miettiä Mummolle mukavia pieniä yllätyksiä tai alkaa paistamaan erityisiä pihvejä jos lapset eivät niitä syö. Näin toimiessaan Mummo laittaa itsensä lisäkuormitukseksi, eikä vähennä perheen kuormitusta.
- Perheen kuormituksen pitäisi vähentyä. Eli juuri lasten kanssa leikkiminen on tervetullutta apua. Ihan vaikka vaan takapihalla niin että Miniä saisi rauhassa juoda oman kupin kahvia. Tai ehkä voisit viedä lapsia jonnekin naapuripuistoon? Toista lasta? Ajatella, että vieraillaan lasten eikä aikuisten luona?
En usko, että kyseessä on mikään ihmeellinen vihanpito vaan lähinnä siis uupumus ja väsymys. Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta sitä seniorit harvemmin hoksaavat kun elämäntilanne heillä ollut niin erilainen. Näkevät vain sen mikä helpompaa nyt mutta monet asiat kuormittavat myös erilaillla.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä oo yhtään kysymys ruoista vaan:
- Mummon tarpeesta kokea olonsa tärkeäksi kun tulee
- Miniän tarpeesta olla palvelematta Mummoa kaiken muunkin ruuhkavuosikiireen keskellä.
Molemmilla puolilla petrattavaa mutta koska Mummo tässä aloitti keskustelun, niin:
- voisi kysyä ensin mikä olisi pojan perheelle sopivaa syötävää, ja viedä tai ostaa tuota syötävää (ja siis hyvinkin juuri tuota syötävää), jota sitten syötäisiin kun Mummo saapuu lounasaikaan (ja kaikki syö yhdessä).
- Tästä ruoasta voisi tehdä perinteen, ja Mummo voisi sitä aina viedä.
- Lapsille tyypillisesti sopivia ovat esim. vesimeloni, kurkku, makaronilaatikko, kalapuikot, spaghetti ja kastike. Karkkeja ja makeita yritetään välttää mahdollisimman pitkään, koska nykymaailma on yltäkylläisyyttä täynnä.
- Passiivisagressiiviset vihjailut siihen, että Mummoa pitäisi jotenkin palvella paremmin, pitäisi lopettaa ihan heti. Nykyään monella on mehut niin imetyt, että kahden pienen lapsen perheessä, jossa työssäkäyvät vanhemmat, ei vaan ole sitä ylimääräistä, josta voisi miettiä Mummolle mukavia pieniä yllätyksiä tai alkaa paistamaan erityisiä pihvejä jos lapset eivät niitä syö. Näin toimiessaan Mummo laittaa itsensä lisäkuormitukseksi, eikä vähennä perheen kuormitusta.
- Perheen kuormituksen pitäisi vähentyä. Eli juuri lasten kanssa leikkiminen on tervetullutta apua. Ihan vaikka vaan takapihalla niin että Miniä saisi rauhassa juoda oman kupin kahvia. Tai ehkä voisit viedä lapsia jonnekin naapuripuistoon? Toista lasta? Ajatella, että vieraillaan lasten eikä aikuisten luona?
En usko, että kyseessä on mikään ihmeellinen vihanpito vaan lähinnä siis uupumus ja väsymys. Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta sitä seniorit harvemmin hoksaavat kun elämäntilanne heillä ollut niin erilainen. Näkevät vain sen mikä helpompaa nyt mutta monet asiat kuormittavat myös erilaillla.
Se ap:n inhottava käytöshän ei suinkaan ole rajoittunut noihin kyläilyihin, vaan hän on ollut ihan yhtä kamala myös omassa kodissaan.
Tuollaista ei yksinkertaisesti tarvitse sietää ja ainoa tapa, jolla tuosta voisi mitenkään rakentaa normaalia kanssakäymistä muistuttavaa toimintaa on se, että ap pyytää ensin kunnolla anteeksi. Siis oikeasti, ei mitään uhriparkareppana-näytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti saan jotain syötäväksi. Joskus teen itse ja välillä lapseni tai puolisonsa. Tai saatan viedä mennessäni jotain. Joskus käymme syömässä kodin ulkopuolella. Puhumme asioista ja teemme niin kuin mukavinta. Lapseni tai puolisonsa eivät tuppisuita minua kohtaan saati että piileskelisivät poissa näkyvistä. Pääsiäiseksi ovat puolestaan minun luokseni tulossa. Etäisyyttä suuntaansa noin 200 kilometriä ja yötä olemme lähes aina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempia pitää kunnioittaa. Itselläkin näillä mummovihaajilla edessä, voi olla että kun omat lapset aikuistuvat pistävät välit poikki. Jatkavat perinnettä jonka ovat kotona oppineet.
Miksi pitää?
Jos itse aikoinani käyttäydyn samalla tavalla kuin lasteni mummo lapsiani kohtaan, niin välien katkaisu on heidän kannaltaan täysin oikeutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en appivanhemmilleni kokkaa. Haluavat syödä perunaa, kastiketta ja lihaa, kaikki muu on liian eksoottista ja ihmettelevät kovaan ääneen esim. pestoa.
Ap:n jutussa kyllä mielestäni mautonta kutsua itsensä syömään. Huumorilla heitetty? Ei ollut kun tarkoitti juuri sitä mitä sanoikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sille on syynsä miksi sinua kohtaan ollaan nihkeitä...
Selvähän tuo on, nihkeä miniä
Mielestän törkeää käytöstä
Mutta, miksi miniä on nihkeä? Kerropas se? Ehkä siihen löytyy hyvinkin pätevä syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en appivanhemmilleni kokkaa. Haluavat syödä perunaa, kastiketta ja lihaa, kaikki muu on liian eksoottista ja ihmettelevät kovaan ääneen esim. pestoa.
Ap:n jutussa kyllä mielestäni mautonta kutsua itsensä syömään. Huumorilla heitetty? Ei ollut kun tarkoitti juuri sitä mitä sanoikin.
Minun appivanhempani ovat onneksi alle 60v molemmat ja aivan eri sukupolven edustajia kun sinun omasi. Tai ainakin edustavat täysin erilaista ihmisryhmää.
Mun appeni mm sanoi että olen tyhmä kun joudun lukemaan tenttiin yliopistossa.
Anoppi riehui keittiössä ovia paukutellen kun hänen mielestään en laittanut oikeanlaista ruokaa.
Kun sairastuin vakavasti, he sanoivat että se on oma syyni ja kehottivat poikaansa eroamaan.
Että juu, nihkeä olen. Liikaa tullut erimuotoista paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP vaikuttaa vastenmieliseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en appivanhemmilleni kokkaa. Haluavat syödä perunaa, kastiketta ja lihaa, kaikki muu on liian eksoottista ja ihmettelevät kovaan ääneen esim. pestoa.
Ap:n jutussa kyllä mielestäni mautonta kutsua itsensä syömään. Huumorilla heitetty? Ei ollut kun tarkoitti juuri sitä mitä sanoikin.Minun appivanhempani ovat onneksi alle 60v molemmat ja aivan eri sukupolven edustajia kun sinun omasi. Tai ainakin edustavat täysin erilaista ihmisryhmää.
Minun appivanhemmat on 61-vuotiaita.
Omat vanhemmat yli 70v ja syövät mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en appivanhemmilleni kokkaa. Haluavat syödä perunaa, kastiketta ja lihaa, kaikki muu on liian eksoottista ja ihmettelevät kovaan ääneen esim. pestoa.
Ap:n jutussa kyllä mielestäni mautonta kutsua itsensä syömään. Huumorilla heitetty? Ei ollut kun tarkoitti juuri sitä mitä sanoikin.Minun appivanhempani ovat onneksi alle 60v molemmat ja aivan eri sukupolven edustajia kun sinun omasi. Tai ainakin edustavat täysin erilaista ihmisryhmää.
Minun appivanhemmat on 61-vuotiaita.
Omat vanhemmat yli 70v ja syövät mitä vaan.
Eivätkä syö kuin perunaa ja kastiketta? Ovat muutoin vain ilmeisen outoja. Onko puolisosi perinyt samaa ajatusmallia?
Yleensä tarkoituksella syödään ennen kuin vieraat tulee, niin lapsetkin malttaa syödä, eikä kyläilyaika mene siihen. Toki jos erikseen sovittaisiin niin voitaisiin tietysti ruokaa tarjota isovanhemmillekin. Ei vaan ole tullut mieleenkään alkaa pistää tarjoiluja pöytään, kun yleensä eivät viivy kovin kauaa eivätkä halua edes sitä kahvia (heilläkin tuo reilun tunnin ajomatka). Äitini on poikkeus, hän käy usein ja on pitempiä aikoja, ja oikeasti auttaa lasten kanssa eikä vaan vähän leiki ja seurustele. Usein hän kyllä ottaa omat eväät, mutta tottakai saa syötävää myös meiltä. Ja pyytämällä saa kahvia kuka vaan tietenkin, pullaa ei tosin välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempia pitää kunnioittaa. Itselläkin näillä mummovihaajilla edessä, voi olla että kun omat lapset aikuistuvat pistävät välit poikki. Jatkavat perinnettä jonka ovat kotona oppineet.
Miksi pitää?
Jos itse aikoinani käyttäydyn samalla tavalla kuin lasteni mummo lapsiani kohtaan, niin välien katkaisu on heidän kannaltaan täysin oikeutettua.
Mun äidin äiti on tämmöinen nokkansa kaikkeen työntävä ja vähän hankala persoona, ja äitini on kyllä ottanut asiasta opikseen eikä ole samanlainen. Pyysi vielä erikseen, että sanonhan hänelle jos hän alkaa liiaksi muistuttaa äitiään 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en appivanhemmilleni kokkaa. Haluavat syödä perunaa, kastiketta ja lihaa, kaikki muu on liian eksoottista ja ihmettelevät kovaan ääneen esim. pestoa.
Ap:n jutussa kyllä mielestäni mautonta kutsua itsensä syömään. Huumorilla heitetty? Ei ollut kun tarkoitti juuri sitä mitä sanoikin.Minun appivanhempani ovat onneksi alle 60v molemmat ja aivan eri sukupolven edustajia kun sinun omasi. Tai ainakin edustavat täysin erilaista ihmisryhmää.
Minun appivanhemmat on 61-vuotiaita.
Omat vanhemmat yli 70v ja syövät mitä vaan.Eivätkä syö kuin perunaa ja kastiketta? Ovat muutoin vain ilmeisen outoja. Onko puolisosi perinyt samaa ajatusmallia?
Ei ole.
Tuskin täällä ihmettelisin appivanhempuen ruokavaliota jos heidän lapsensa olisi samasta puusta veistetty.
Miksi se miniän pitäis jutustella ap:n kansss? Selvästi ap on alkanut k*rpiä niin ei varmaan kiinnosta jutustelu.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti: minä en pidä miehen sukulaisista enkä edes yritä peitellä. Anopille ei mitään sanottavaa enkä varmasti laittaisi ruokaa tai kahvia. Mieheni tietää mitä ajattelen eikä hänkään enää passaa sukulaisiaan koska kostan sen hänelle myöhemmin. Anoppi tai muut onneksi ymmärtävät jo etteivät meille tervetulleita ja näemme äärimmäisen harvoin. He eivät minulle sukua vaan vastenmielisiä vieraita ihmisiä joista haluan perheeni pysyvän kaukana.
Mä en voi sietää anoppiani, emme ole puheväleissä. Anopin kauhuksi mieheni on tehnyt valintansa, mieluummin hän huolehtii että puoliso on onnellinen kuin se, että äippä on onnellinen.
Anoppi on kaikkitietävä juoruämmä, joka saapastelee kaikkien yli surutta. Silti on mun syytä, että välit on menneet. Täysin kohtuuton olen, kun en esim antanut anopin valita lapsilleni nimiä. Hän olisi keksinyt paljon paremmat nimet kuin minä ja lapsen isä. Ja tämän kaikille isoon ääneen kertoi ristiäisissä.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä tätä juttua, yleensähän kahvit vähintään tarjotaan vieraille kun kylään saapuvat.
Vähintään suolaista ja makeaa pöytään. Hölmöä alkaa syyttämään mummoa, kyllä on .
menny ajat oudoksi. Meillä toimii kaikki puolin ja toisin. Kutsun varsin miniät ja poikani
syömään kun huvittaa ja teen ruuat pöytään. Samoin kun käymme kylässä niin tyhjin suin ei tarvii olla. Ja toinen miniä on restonomi. Tulikohan oikein tuo ammatti kirjoitettua.?
Etukäteen sanon jos ei haluta mitään einestä. Taitaa nykyään olla ihmiset niin kylmäluontoisia
että ei oteta toista huomioon ollenkaan, vaikka välit ei oliskaan tähtitieteellisen hyvät. Ja oma poikakin tuollainen.? Pitäs pitää järkevä keskustelu, tarvitaanko ollenkaan lähentymistä puolin tai
toisin vai haluaako nuori sakki olla ihan itsestään?? Mummot ja vaarit niin kaus kun pippuri kasvaa??