Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämätöntä ettei tarjota perheenjäsenelle ruokaa. Meillä tarjotaan putkimiehellekin vähintään kahvit.
Täh? No olis kyllä kamala olla putkimies, jos pitäisi joka pöydässä pönöttää väsyneenä! Mieluummin omat eväät vaikka autossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämätöntä ettei tarjota perheenjäsenelle ruokaa. Meillä tarjotaan putkimiehellekin vähintään kahvit.
Tarjotaanhan siellä perheenjäsenille ruokaa ja ap kertoo saavansa kahvit.
Veikkaan, että leipääkin saa tarvittaessa.
Mun mielestä Apn vastauksien pohjalta on aika helppoa päätellä, että ihan tahallaan jättävät ruoan tarjoamatta. Miniä ei tykkää Ap:sta, eikä näköjään poikansakaan. Sukset ovat varmasti menneet ristiin ensimmäisen lapsen ensimmäisinä viikkoina, jolloin Apn tarjoama apu oli, että hän ottaa vauvan ja miniän pitäisi siksi aikaa lähteä ulos talosta shoppailemaan! Tuollainen ei ole mitään oikeaa apua pienen vauvan kanssa!! Ap marttyyrina loukkaantui kun tätä loistavaa tarjousta ei otettu kiitollisena vastaan, eikä ole sen koommin lastenvahtiapua tarjonnut. Sen jälkeen on satunnaisesti tuppautunut kylään, ja tätä on juuri ja juuri siedetty, kun on haluttu että lapsilla edes säilyy jotkut välit mummiin. Miniä ei halua olla anoppinsa kanssa tekemisissä, joten Apn oman pojan pitäisi ottaa näillä käynneillä vastuu äitinsä ruokkimisesta, vaan hänpä ei ota. Tämä tuli selväksi kun miniä pakeni ravintolaan, eikä mies silloinkaan kokannut, vaan sanoi äidilleen että ota syötävää jääkaapista. Eikä Ap ottanut, vaan taas kerran uhriutui, sitten alkoi kettuilemaan että pitäis pihviä saada. Sen jälkeen kylään ei ole laskettu. Mitäköhän muuta olennaista tästä tarinasta on jäänyt kuulematta. Summa summarum, tahallista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Apn vastauksien pohjalta on aika helppoa päätellä, että ihan tahallaan jättävät ruoan tarjoamatta. Miniä ei tykkää Ap:sta, eikä näköjään poikansakaan. Sukset ovat varmasti menneet ristiin ensimmäisen lapsen ensimmäisinä viikkoina, jolloin Apn tarjoama apu oli, että hän ottaa vauvan ja miniän pitäisi siksi aikaa lähteä ulos talosta shoppailemaan! Tuollainen ei ole mitään oikeaa apua pienen vauvan kanssa!! Ap marttyyrina loukkaantui kun tätä loistavaa tarjousta ei otettu kiitollisena vastaan, eikä ole sen koommin lastenvahtiapua tarjonnut. Sen jälkeen on satunnaisesti tuppautunut kylään, ja tätä on juuri ja juuri siedetty, kun on haluttu että lapsilla edes säilyy jotkut välit mummiin. Miniä ei halua olla anoppinsa kanssa tekemisissä, joten Apn oman pojan pitäisi ottaa näillä käynneillä vastuu äitinsä ruokkimisesta, vaan hänpä ei ota. Tämä tuli selväksi kun miniä pakeni ravintolaan, eikä mies silloinkaan kokannut, vaan sanoi äidilleen että ota syötävää jääkaapista. Eikä Ap ottanut, vaan taas kerran uhriutui, sitten alkoi kettuilemaan että pitäis pihviä saada. Sen jälkeen kylään ei ole laskettu. Mitäköhän muuta olennaista tästä tarinasta on jäänyt kuulematta. Summa summarum, tahallista käytöstä.
Ap on myös sekaantunut lasten kasvattamiseen aivan törkeästi. Siis ihan koko ajan naama mutrussa arvostelemassa ja kyyläämässä ja tuomitsemassa. Ja oikein kunnon narsistin tavoin näkee itsensä kaikessa päätähtenä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia olisi tietenkin tarjota ruokaa samalla, kun muu perhe syö. Itseäni kyllä vähän ärsyttää oma anoppini, joka tulee aina vain "passattavaksi" pikkulapsiarjen keskelle. Väsyneenä laitan appivanhemmille ruokaa ja hän toteaa iloisena, että onpas ihanaa päästä valmiiseen pöytään, kun on joutunut taas viikon tekemään itse ruuat. Heidän luonaan minä tai mieheni laitamme ruuat ja parhaimmillaan käymme ne ensin kaupasta ostamassa. Olisipa ihanaa itsekin päästä joskus valmiiseen pöytään. Appivanhemmista jää jäljelle vain sotku, jota eivät itse siivoa. Eipä kovin usein heitä kylään kutsutakaan, sillä vierailunsa ovat kovin raskaita.
Minun lapsettomat siskoni tekevät tätä samaa, ja kummallakin on oma itsekeksitty dieetti, joten sen syömisen miettiminen on oikeasti työlästä ja pitää olla eri versioita eri ruoista, sen lisäksi että lapsilla on allergioita.
Siskojeni logiikka on se, että hoitovapaalla olen kotona, joten minulla on runsaasti aikaa kokkailla omaksi ilokseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla näin vaikeaa ja tylyä porukkaa. Kun vieraita tulee niin heille tarjotaan talon tapaan kahvit ja suolaista tai makeaa kahvin kanssa. Vieras syö mitä syö tai ei syö.
Jos on sovittu, että vieras tulee syömään niin sitten tehdään talon tapaan ateria, lounas tai päivällinen. Vieras syö mitä syö tai ei syö.
Lopuksi noustaan pöydästä ja kiitetään kauniisti. Vieras auttaa pöydän siistimisessä ellei talonväki erikseen kiellä.
Meillä ei arkena harrasteta mitään suolaisia tai makeita kahvin kanssa. Yllätysvieraalle ei olisi edes mitään tarjottavaa. Hätävaraa ei ole.
Onneksi meillä ei juuri käy kutsumattomia vieraita. En tykkää, että meille tullaan ilmoittamatta. Tietysti oma sisko ja miehen sisarukset ovat poikkeus, samoin pari lähintä ystävää. Mutta he kaikki kyllä ilmoittavat etukäteen, kun tietävät mun ja mieheni hieman erakkomaisen elämäntavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia olisi tietenkin tarjota ruokaa samalla, kun muu perhe syö. Itseäni kyllä vähän ärsyttää oma anoppini, joka tulee aina vain "passattavaksi" pikkulapsiarjen keskelle. Väsyneenä laitan appivanhemmille ruokaa ja hän toteaa iloisena, että onpas ihanaa päästä valmiiseen pöytään, kun on joutunut taas viikon tekemään itse ruuat. Heidän luonaan minä tai mieheni laitamme ruuat ja parhaimmillaan käymme ne ensin kaupasta ostamassa. Olisipa ihanaa itsekin päästä joskus valmiiseen pöytään. Appivanhemmista jää jäljelle vain sotku, jota eivät itse siivoa. Eipä kovin usein heitä kylään kutsutakaan, sillä vierailunsa ovat kovin raskaita.
Minun lapsettomat siskoni tekevät tätä samaa, ja kummallakin on oma itsekeksitty dieetti, joten sen syömisen miettiminen on oikeasti työlästä ja pitää olla eri versioita eri ruoista, sen lisäksi että lapsilla on allergioita.
Siskojeni logiikka on se, että hoitovapaalla olen kotona, joten minulla on runsaasti aikaa kokkailla omaksi ilokseni.
Jep, appivanhempieni mielestä minäkin lomailen kotona, joten meitä joutaa hyppyyttää. Minulla on firma, jota pyöritän kahden lapsen hoitamisen ohella, joten ei meillä kyllä varsinaisesti makoilla koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en käsitä mitä on sellaisen ikäihmisen päässä, joka tulee pikkulapsiperheeseen istuakseen sohvalla vaatimassa passaamista.
Tottakai.
Asumme 15km päässä mutta jos menen hoitamaan lapsia vaikka pariksi tunniksi syön aina heidän kanssaan. Voin keittää kahvit ja ottaa kaapista mitä haluan.
Sekä poikani että miniäni ovat erinomaidia ruuanlaittajia. Jos menemme "kylään" on aina tarjoilut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia olisi tietenkin tarjota ruokaa samalla, kun muu perhe syö. Itseäni kyllä vähän ärsyttää oma anoppini, joka tulee aina vain "passattavaksi" pikkulapsiarjen keskelle. Väsyneenä laitan appivanhemmille ruokaa ja hän toteaa iloisena, että onpas ihanaa päästä valmiiseen pöytään, kun on joutunut taas viikon tekemään itse ruuat. Heidän luonaan minä tai mieheni laitamme ruuat ja parhaimmillaan käymme ne ensin kaupasta ostamassa. Olisipa ihanaa itsekin päästä joskus valmiiseen pöytään. Appivanhemmista jää jäljelle vain sotku, jota eivät itse siivoa. Eipä kovin usein heitä kylään kutsutakaan, sillä vierailunsa ovat kovin raskaita.
Tämä! Rasauttelee muuten ihan huolella, oma anoppi puhuu sanasta sanaan samalla tavalla. "Ihanaa kerrankin päästä valmiiseen pöytään." Hän tulee täysin passattavaksi kolmen pienen lapsen perheeseen. Hänelle pitää ojentaa lehti ja kaukosäädin käteen, kun hän läsähtää sohvalle. Syötyään ei saa nostettua edes lautasta tiskipöydälle, kaikki sotku putoaa hänen kädestään siihen paikkaan. Ihmettelee ja loukkaantuu, kun ei kutsuta kylään ja yrittää jopa itse kutsua itseään.
Meillä passattavaksi asettuvat appivanhemmat saattavat jopa kivahdella lapsille, että menkää muualle leikkimään, mummi ja vaari haluaa nyt jutella aikuisten kanssa. Etenkin appi voi sanoa tosi rumastikin lapsille. Istuvat keittiön pöydän ääreen jauhamaan kuollettavan tylsiä juttujaan samalla kun me yritetään laittaa ruokaa ja huomioida isovanhempien tylytyksestä hämmentyineitä lapsia. Tällaista isovanhemmuutta täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla näin vaikeaa ja tylyä porukkaa. Kun vieraita tulee niin heille tarjotaan talon tapaan kahvit ja suolaista tai makeaa kahvin kanssa. Vieras syö mitä syö tai ei syö.
Jos on sovittu, että vieras tulee syömään niin sitten tehdään talon tapaan ateria, lounas tai päivällinen. Vieras syö mitä syö tai ei syö.
Lopuksi noustaan pöydästä ja kiitetään kauniisti. Vieras auttaa pöydän siistimisessä ellei talonväki erikseen kiellä.
Teetkö siis ruokaa kun joku kutsuu itse itsensä syömään ? Ja tiedätkö minä tunnen useamman aikuisen ihmisen joilla ei ole edes kahvinkeitintä kun eivät juo kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, joilla molemmilla on useampi lapsi. Olen ollut lapsenvahtina kummassakin perheessä monta kertaa ihan sovitusti, mutta mitään tarjottavaa minua varten ei yleensä ole varattu. Olen syönyt samaa, mitä olen lapsillekin antanut. Kun lapset olivat pienempiä ja söivät vauvaruokia, opin ottamaan omat eväät mukaan. Kerran sattui niin, että vanhemmat olivat pitempään poissa ja minulla oli mukanani enemmän eväitä. Miniän sisar tuli minun jälkeeni jatkamaan lapsenvahtina, jolloin tarjosin omia eväitäni hänellekin. Hän vastasi, ettei tarvitse, sillä hänkin oli huomannut, ettei lapsenvahdille ole siellä varattu ruokaa, joten omat eväät oli hänelläkin mukana. Tässä perheessä minulle ei ole koskaan tarjottu ruokaa, mutta kahvia kylläkin. Poikani on perheen kokki. Jos vien sinne ikään kuin avuksi itse laittamiani ruokia, hän ei selvästikään pidä siitä. Toisen poikani perheessä on sama järjestys eli poika on pääkokki. Siellä minulle on tarjottu ruokaa ja se perhe ottaa vastaan myös minun tekemiäni ruokatuliaisia. Molemmat perheet käyvät luonani joskus sunnuntailounailla. Ja molempien perheiden lapset yökyläilevät mummillaan ja syövät halulla ruokiani. Miniöiden kanssa juttuni sujuu melkein paremmin kuin poikieni kanssa. - Eli ei kannata hakea kattavaa selitystä. Perheet ja ihmiset vain ovat erilaisia. Omien mallien tuputtamista kannattaa kyllä välttää.
Sinulla sujuu miniliöden kanssa hyvin, koska poikiesi napanuorat ovat katkenneet ja ilmaisevat oman tahtonsa. Et myöskään kehuskele sillä, että poikasi kokkaavat enemmän kuin miniät, etkä ihmettele kautta rantain miksi miniät eivät kokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus kysymykseen: Ilman muuta tarjotaan lounas, välipala, päivällinen tai vaikka kaikki edelliset kun isovanhempi paikalla. Muutenkin kysytään voiko jotain tarjota kun vanhoista ihmisistä kyse. <3
Mistä päättelet että isovanhemmat on vanhoja ? Kun olin itse juuri synnyttänyt, viereisen sängyn äiti oli 38 vuotias ja myös juuri synnyttänyt oli ensimmäinen lapsenlapsikin jo tulossa, sanoikin että jännittivät tyttärensä kanssa synnyttävätkö samana päivänä. Eli mielestäni ei mikään vanha.
Vierailija kirjoitti:
Minä en käsitä mitä on sellaisen ikäihmisen päässä, joka tulee pikkulapsiperheeseen istuakseen sohvalla vaatimassa passaamista.
Ottaisin mieluummin edes sen, mutta meille on tunkemassa mummo, joka sotkee koko huushollin kuin pyörremyrsky, koska hänellä on filosofia, että lasten kuuluu näkyä ja kuulua.
Siksi sitä majaakaan ei voi rakentaa isoon leikkihuoneeseen, jossa on majan rakentamiseen patjoja, huopia yms. vaan se pitää saada tällätä keskelle meidän olohuonetta meidän petivaatteista ja uuden sohvan selkänojista.
Ja TIETENKÄÄN mitään sotkuja ei siivota. Ikinä.
Muumitarrat liimailtiin kynsilakalla meidän uuden kodin etuoveen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Miksi pitäisi jakaa? Ei meillä ole mitään tontteja. Mieheni tykkää soitella säännöllisesti minun isälleni ja minä tykkään olla tekemisissä mieheni siskojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, joilla molemmilla on useampi lapsi. Olen ollut lapsenvahtina kummassakin perheessä monta kertaa ihan sovitusti, mutta mitään tarjottavaa minua varten ei yleensä ole varattu. Olen syönyt samaa, mitä olen lapsillekin antanut. Kun lapset olivat pienempiä ja söivät vauvaruokia, opin ottamaan omat eväät mukaan. Kerran sattui niin, että vanhemmat olivat pitempään poissa ja minulla oli mukanani enemmän eväitä. Miniän sisar tuli minun jälkeeni jatkamaan lapsenvahtina, jolloin tarjosin omia eväitäni hänellekin. Hän vastasi, ettei tarvitse, sillä hänkin oli huomannut, ettei lapsenvahdille ole siellä varattu ruokaa, joten omat eväät oli hänelläkin mukana. Tässä perheessä minulle ei ole koskaan tarjottu ruokaa, mutta kahvia kylläkin. Poikani on perheen kokki. Jos vien sinne ikään kuin avuksi itse laittamiani ruokia, hän ei selvästikään pidä siitä. Toisen poikani perheessä on sama järjestys eli poika on pääkokki. Siellä minulle on tarjottu ruokaa ja se perhe ottaa vastaan myös minun tekemiäni ruokatuliaisia. Molemmat perheet käyvät luonani joskus sunnuntailounailla. Ja molempien perheiden lapset yökyläilevät mummillaan ja syövät halulla ruokiani. Miniöiden kanssa juttuni sujuu melkein paremmin kuin poikieni kanssa. - Eli ei kannata hakea kattavaa selitystä. Perheet ja ihmiset vain ovat erilaisia. Omien mallien tuputtamista kannattaa kyllä välttää.
Tai sitten ne poikasi ei sen kummemmin ole pääkokkeja, perheessä on vain linjaus, että kumpikin vastaa omista sukulaisistaan.
Minä mielellään annan miehen kokata vanhemmilleen, koska ei ole mukavaa kuunnella vihjailuja vioista ruoassa ja tarjoilussa. Vihjailuja ei tule, kun oma poika kokkaa. Niitä tosin kyllä, että pitäisikö oman pojan välillä levätä ja onko nukkunut tarpeeksi, voi poikaparkaa.. Ei tule mieleenkään, että lapsenlapsen äiti voisi olla väsynyt yöimettämisistä ym.
Semmoista se on, huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, joilla molemmilla on useampi lapsi. Olen ollut lapsenvahtina kummassakin perheessä monta kertaa ihan sovitusti, mutta mitään tarjottavaa minua varten ei yleensä ole varattu. Olen syönyt samaa, mitä olen lapsillekin antanut. Kun lapset olivat pienempiä ja söivät vauvaruokia, opin ottamaan omat eväät mukaan. Kerran sattui niin, että vanhemmat olivat pitempään poissa ja minulla oli mukanani enemmän eväitä. Miniän sisar tuli minun jälkeeni jatkamaan lapsenvahtina, jolloin tarjosin omia eväitäni hänellekin. Hän vastasi, ettei tarvitse, sillä hänkin oli huomannut, ettei lapsenvahdille ole siellä varattu ruokaa, joten omat eväät oli hänelläkin mukana. Tässä perheessä minulle ei ole koskaan tarjottu ruokaa, mutta kahvia kylläkin. Poikani on perheen kokki. Jos vien sinne ikään kuin avuksi itse laittamiani ruokia, hän ei selvästikään pidä siitä. Toisen poikani perheessä on sama järjestys eli poika on pääkokki. Siellä minulle on tarjottu ruokaa ja se perhe ottaa vastaan myös minun tekemiäni ruokatuliaisia. Molemmat perheet käyvät luonani joskus sunnuntailounailla. Ja molempien perheiden lapset yökyläilevät mummillaan ja syövät halulla ruokiani. Miniöiden kanssa juttuni sujuu melkein paremmin kuin poikieni kanssa. - Eli ei kannata hakea kattavaa selitystä. Perheet ja ihmiset vain ovat erilaisia. Omien mallien tuputtamista kannattaa kyllä välttää.
Tai sitten ne poikasi ei sen kummemmin ole pääkokkeja, perheessä on vain linjaus, että kumpikin vastaa omista sukulaisistaan.
Minä mielellään annan miehen kokata vanhemmilleen, koska ei ole mukavaa kuunnella vihjailuja vioista ruoassa ja tarjoilussa. Vihjailuja ei tule, kun oma poika kokkaa. Niitä tosin kyllä, että pitäisikö oman pojan välillä levätä ja onko nukkunut tarpeeksi, voi poikaparkaa.. Ei tule mieleenkään, että lapsenlapsen äiti voisi olla väsynyt yöimettämisistä ym.
Semmoista se on, huoh.
Siitä vasta tuleekin. Kun miniä on niin laiska ja tyhmä, että poikaparka raskaan työn päälle joutuu naistentöihin...
Ap tässä huomenta. Ilmeisesti on väärin istua sohvallakin. En enää ymmärrä, miten minun sitten pitäisi olla, jäädä seisomaan kynnykselle, enkä vahingossakaa toivoa itselleni mitään? Kun ei mitenkään päin ole oikein päin. Menettekö te oikeasti kylässä häärimään keittiöön? Enhän minä edes tiedä missä heillä säilytetään mitäkin kihveliä tai kahvelia, emäntä hoitaa vierailijoiden tiskit, eikö se kuulu perus käytöstapoihin, minusta ainakin.
Meillä kyllä tarjotaan kaikille vieraille vähintäänkin kahvit. Vaikka tulisi naapuritalosta.
Jos on tullut kauempaa, niin tarjoan aina jotain suolaista. Jos tiedän tulosta hyvissä ajoin, teen esim.jotain suolaista piirakkaa.
Jos taas vierailu tulee nopealla ilmoituksella (esim.anoppi saattaa ilmoittaa paria tuntia ennemmin), niin sitten voileipä on ihan simppeli tarjottava ja kelpaa kyllä. Samaten pakastimesta on kätevä heittää uuniin vaikka coktailpiirakoita munavoin kanssa. Ei ongelmaa.
Minusta olisi suorastaan noloa aapeen kaltainen tilanne, ettei mitään tarjota