Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Tjaa. Kyllä meillä kahvit keitetään kaikille vieraille ja kahvin kanssa on yleensä suolaista ja makeaa tarjolla. Ruokaa ei, ellei erikseen ole sovittu. Näin siis miniänä/tyttärenä, vaikka kysyttiin isovanhemmilta. Moni tuo myös mukanaan kastamista. En minäkään odota saavani ruokaa, kun menen mihin tahansa kylään, ellei ole kutsuttu vaikka illalliselle...
Näin on. Kauhistuisin, jos kysymättä pakotettaisiin ruokapöytään syömään jonkun muun määräämiä ruokia, kun menen kylään. Toki voi tarjota, mutta pakko ei pidä olla laittaa suuhun mitään. Ruokavalioitakin on niin monenlaisia nykyään ja hygieniakäsityksetkin poikkeavat toisistaan. Joillakin on vuosia vanhoja elintarvikkeita kaapit täynnä. Naposteltavat pöydillä on ihan kiva asia, mutta pakollinen kahvipöytäpönötus alkaa sekin olla aikansa elänyttä pakkopullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat hyvin valikoivia syöjiä. Olen vienyt mm. ruokaisia lohimuffineja, kasvispaistoksia ja yrttisämpylöitä (ihan vähän mietoja yrttejä), kaikki jää lapsilta syömättä. Itse ajattelen, että sitä syödään mitä on tarjolla, mutta etenkin miniä on eri mieltä. Olen vienyt myös karkkia, mutta sekin laitettiin kaappiin.
Täh? Eli viet sinne ruokaa, muttet syö sitä? Ja mitä ihmettä sinä siihen lasten ruokavalioon sekaannut?
Tuossa ehdotettiin, että vie ruokaa. Olen ennen vienytkin, nyt en enää vie kun ei kelpaa.
En mielestäni sekaannu mihinkään, eikö ole ihan yleinen periaate että aikuinen päättää mitä on tarjolla ja lapsi, kuinka paljon syö?
Lasten omat vanhemmat saavat päättää, ei ulkopuolinen aikuinen. Ehkä vanhemmat eivät halua, että lapset toteutetaan epäterveellisiä vaihtoehtoihin ja karkkeihin. Sinulle se on ehkä vähän vain joskus, mutta lapsiperhe kohtaa vastaavia tilanteita jatkuvasti. Sen jälkeen voi käydä niin, ettei lapsille enää kelpaa ne terveelliset vaihtoehdot ollenkaan: ennen herkkupalana porkkanat ja -hedelmät ei enää käy, vaan karkkia pullaa, vaaleaa vehnää ja sipsiä olla pitäisi. Yrttien kanssa pitää olla varovainen lasten suhteen.
Oletan kummankin mummon osaavan syödä itse ennen tuloa tai matkalla, kun asuvat juurikin tunnin parin ajomatkan päässä ja matkan varrella on lukuisia ravintoloita. Meillä on rahat muutenkin tiukilla niin ei aleta enää vieraiden syömisiä kustantamaan. Joskus pidetään kavereiden kanssa ruokailuhetkiä, mutta niistä ollaan sovittu etukäteen ja jokainen tekee ja maksaa osan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä saa aina kuka tahansa läsnä oleva ihminen, vaikka joku nuohooja ruoan -tarjoan ainakin- kun on ruoka-aika ja meillä syödään.
En kertakaikkiaan käsitä, miten joku ei anna ruokaa lapsensa isovanhemmalle. Hänhän on kunniavieras! Kun hän tulee, pitää päinvastoin vähän miettiä ja tarjota vähän parempaa kuin muuten olisi.
Mutta sekin on sanottava, että kaikki kasvatus ja käytös lähtee sieltä kodista. Jos AP itse olisi ollut vieraanvarainen ihminen, tuskin hänen omasta pojastaan olisi tullut tuollainen urpo. Ihminen oppii siitä, mitä näkee ja kokee.
Meillä meidän vanhempien vanhemmat on kyllä tasaveroisia aikuisia siinä missä muutkin eivätkä mitään kuninkaallisia tai lapsiin verrattavia hoidokkeja. Toisaalta meillä ne käyvätkin melkein viikottain niin äkkiä olisi vararikko jos aina pitäisi juhla-illallinen jokaiselle järkätä. Varsinkin appi syö kuin hevonen.
Vierailija kirjoitti:
Miksei poikasi tee sinulle ihan kysymättä ruokaa?
Silloin anopin ei sovi antaa rivien välistä ymmärtää tai ihmetellä, miksei miniä tee tai osaa/halua tehdä ruokaa, vaan poika joutuu. Tai että liian hyvä miehen on miniä saanut, kun hemmottelee laiskaa naista. Näinhän on joillekin käynyt, kun mies tekee ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, miten aloittajan suolia alkaa nälkä kalvaa pitkän, kahden tunnin ajomatkan jälkeen. Eihän kahden tunnin ajomatka ole pitkä, ei kai kukaan normaali aikuinen tarvitse ruokaa kahden tunnin välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos veisit vaikka kaupan paistopisteeltä jotain? Tai patonki+tuorejuustoa ja viinirypäleitä. Meillä uppoaa nirsompiinkin lapsiin eikä vaadi keneltäkään vaivannäköä. Ehkä vähän hölmöä pojaltasi olla tarjoamatta mitään, jos tulet pidemmän matkan päästä , laittaisi edes voileipätarvikkeet pöytään. Oman perheen, johon lasken isovanhemmatkin kesken tuo riittää ihan hyvin. Lapsiperheeseen on kyllä kiva mennä tuliaisten kanssa, hommaa tosiaan riittää muutenkin.
Tuon voileivän voin kyllä syödä autossakin, ei sitä tarvitse erikseen pöytään kattaa. Ihmettelen vain, eikö lapsillekin kuuluisi tarjota lämmin, ravitseva ja monipuolinen ruoka kahdesti päivässä. Vaikka menen lounasaikaan, on juuri syöty.
Mitä? Eikö niille lapsille silloin ole juurikin tarjottu lounas asianmukaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei poikasi tee sinulle ihan kysymättä ruokaa?
En tiedä. Eikä tee vaikka pyytäisikin, kuten olen puolivakavissani pyytänytkin ja ehdottanut minulle maistuvia ruokia, joita poika osaa tehdä. Se johti totaaliseen kutsumattomuuteen heille.
Mutta sehän on minunkin koti ja miniä ehkä tykkää tehdä ruokaa? Mutta ei ehkä osaa tehdä niitä ruokia, joista tykkäät? Hehän voivat kokea sen loukkauksena, kun pyydät poikaasi tekemään ruokaa, kun osaa tehdä sinulle maistuvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on itsestäänselvää, että kotiimme saapuvat vieraat saavat syötävää. Lyhyemmillä vierailuilla kahvia + tarjottavaa, pitkillä vierailuilla on myös lämmin ruoka. Miehen vanhemmat käyvät meillä 1-2 kertaa kuussa, yleensä ovat +6 tuntia kerrallaan käymässä.
Meillä on pieni lapsi ja minulla parhaillaan vaikea fyysinen sairaus, joten tarjoilujen osalta ei ole ihmeitä luvassa. Viimeksi mies teki kanakeittoa ruoaksi ja kahvin kanssa oli valmista pullapitkoa. Ei siis laiteta mitään kovin erikoista/kallista ruokaa, kun isovanhemmat tulevat kylään.
Sitä toivoisin, että kukaan ei istuisi tumput suorina katselemassa, jos pikkulapsiperheessä laitetaan heille ruokaa. Reippaasti vaan kysymään, voiko olla jotenkin avuksi. Ja jos tietää perheessä olevan raskasta, niin välillä voisi ihan hyvin sanoa, että tällä kertaa tuon makaronilaatikon mukana, niin teidän ei tarvitse kokata.
Meillä ei tarjota appivanhemmille ruokaa. He ei yksinkertaisesti osaa käyttäytyä ruokapöydässä, närppivät, nälvivät, vittuilevat, pyörittelevät silmiään, huokailevat jne.
MIKÄÄN EI KELPAA EIKÄ KÄY.
Ja appi joka ei eläissään ole edes vaippaa vaihtanut on eläkeläisenä mielestään lastenkasvatuksen ylivoimainen asiantuntija, eikä kätke kynttiläänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan yhä kerran, jolloin lapsemme oli vielä vauva. Olimme todella väsyneitä ja appivanhempani halusivat tulla joulupäivänä käymään. Sanottiin, että jos haluatte syödä jouluruokia, niin ottakaa niitä kotoanne mukaan, kun ei itse jaksettu laittaa mitään ihmeellistä ruokaa jouluksi. Ei jaksettu tuona jouluna laittaa joulua muutenkaan, kun oltiin niin väsyneitä allergisen vauvan kanssa.
Appivanhemmat sanoivat juujuu, tottakai tuovat omat eväät. Joulupäivänä anopin ensimmäiset sanat ovella olivat "Ei me kylään tullessa oteta omia eväitä, olisi tuntunut niin oudolta. Syödään sitä, mitä kylässä tarjotaan." Ei oltu varattu ylimääräistä ruokaa, joten jouduin lähtemään kauppaan. Ja kun joku nillittää, niin mieluummin lähdin itse kauppaan, kuin olisin jäänyt harmistuneena appivanhempien ja vauvan kanssa kotiin siksi aikaa.
Miten voi olla näin vaikeaa ja tylyä porukkaa. Kun vieraita tulee niin heille tarjotaan talon tapaan kahvit ja suolaista tai makeaa kahvin kanssa. Vieras syö mitä syö tai ei syö.
Jos on sovittu, että vieras tulee syömään niin sitten tehdään talon tapaan ateria, lounas tai päivällinen. Vieras syö mitä syö tai ei syö.
Lopuksi noustaan pöydästä ja kiitetään kauniisti. Vieras auttaa pöydän siistimisessä ellei talonväki erikseen kiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla näin vaikeaa ja tylyä porukkaa. Kun vieraita tulee niin heille tarjotaan talon tapaan kahvit ja suolaista tai makeaa kahvin kanssa. Vieras syö mitä syö tai ei syö.
Jos on sovittu, että vieras tulee syömään niin sitten tehdään talon tapaan ateria, lounas tai päivällinen. Vieras syö mitä syö tai ei syö.
Lopuksi noustaan pöydästä ja kiitetään kauniisti. Vieras auttaa pöydän siistimisessä ellei talonväki erikseen kiellä.
Niin.
Tässä vain se vieras ei tee mitään tästä, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos veisit vaikka kaupan paistopisteeltä jotain? Tai patonki+tuorejuustoa ja viinirypäleitä. Meillä uppoaa nirsompiinkin lapsiin eikä vaadi keneltäkään vaivannäköä. Ehkä vähän hölmöä pojaltasi olla tarjoamatta mitään, jos tulet pidemmän matkan päästä , laittaisi edes voileipätarvikkeet pöytään. Oman perheen, johon lasken isovanhemmatkin kesken tuo riittää ihan hyvin. Lapsiperheeseen on kyllä kiva mennä tuliaisten kanssa, hommaa tosiaan riittää muutenkin.
Ehkä laittavatkin, mutta se ei ole "mitään"? Tai sitten on kuultu, että tarjolla oleva leipä, margariini ja juusto on vääränlaisia. Ei siinä, olen kyllä samaa mieltä, että makaroni ei ole terveellisiin vaihtoehto lapsille. Mutta joskus ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Meillä saa aina kuka tahansa läsnä oleva ihminen, vaikka joku nuohooja ruoan -tarjoan ainakin- kun on ruoka-aika ja meillä syödään.
En kertakaikkiaan käsitä, miten joku ei anna ruokaa lapsensa isovanhemmalle. Hänhän on kunniavieras! Kun hän tulee, pitää päinvastoin vähän miettiä ja tarjota vähän parempaa kuin muuten olisi.
Mutta sekin on sanottava, että kaikki kasvatus ja käytös lähtee sieltä kodista. Jos AP itse olisi ollut vieraanvarainen ihminen, tuskin hänen omasta pojastaan olisi tullut tuollainen urpo. Ihminen oppii siitä, mitä näkee ja kokee.
Meillä mummu ei todellakaan ole kunniavieras. Hänet ohjataan pois päättäväisesti jo ulko-ovelta. Syy löytyy mummun käytöksestä.
Ei tarjota edes Gevaliaa.
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat hyvin valikoivia syöjiä. Olen vienyt mm. ruokaisia lohimuffineja, kasvispaistoksia ja yrttisämpylöitä (ihan vähän mietoja yrttejä), kaikki jää lapsilta syömättä. Itse ajattelen, että sitä syödään mitä on tarjolla, mutta etenkin miniä on eri mieltä. Olen vienyt myös karkkia, mutta sekin laitettiin kaappiin.
Hyvin harva lapsi syö mukisematta kaiken, mitä eteen kannetaan.
Meillä on mummujen kauhuksi karkit olleet pannassa kunnes lapset ovat täytäneet kolme, senkin jälkeen rajoitetusti ollut namuja tarjolla. Meilläkin ne karkit ovat menneet kaappiin. Tosi tiukkis oon, kun en ole antanut pienille lapsille kilon marmeladirasiaa herkuteltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarjota appivanhemmille ruokaa. He ei yksinkertaisesti osaa käyttäytyä ruokapöydässä, närppivät, nälvivät, vittuilevat, pyörittelevät silmiään, huokailevat jne.
MIKÄÄN EI KELPAA EIKÄ KÄY.
Ja appi joka ei eläissään ole edes vaippaa vaihtanut on eläkeläisenä mielestään lastenkasvatuksen ylivoimainen asiantuntija, eikä kätke kynttiläänsä.
Meillä sama. Samalla anoppi huutaa (hänen tapansa keskustella) kuinka hän ei leskeydyttyään ole tehnyt ruokaa, syö vain eineksiä. Kun on NIIN HYVÄÄ se Atrian tms kinkkukiusaus. Ikinä ei löydä hyvää sanottavaa tarjoiluista, aina on liikaa suolaa tai suolatonta, joku kummallinen mauste ja ihan tyhmiäkin ollaan, kun ollaan kuorittu muusiin perunat, kun muusipulveria saa kaupasta.
Rehellisesti, välttelen koko ihmistä mahdollisuuksien mukaan. Olisi painajaista, jos tuo vielä tunkisi mun keittiöön rupattelemaan, kun teen ruokaa.
Ihan normaalia olisi tietenkin tarjota ruokaa samalla, kun muu perhe syö. Itseäni kyllä vähän ärsyttää oma anoppini, joka tulee aina vain "passattavaksi" pikkulapsiarjen keskelle. Väsyneenä laitan appivanhemmille ruokaa ja hän toteaa iloisena, että onpas ihanaa päästä valmiiseen pöytään, kun on joutunut taas viikon tekemään itse ruuat. Heidän luonaan minä tai mieheni laitamme ruuat ja parhaimmillaan käymme ne ensin kaupasta ostamassa. Olisipa ihanaa itsekin päästä joskus valmiiseen pöytään. Appivanhemmista jää jäljelle vain sotku, jota eivät itse siivoa. Eipä kovin usein heitä kylään kutsutakaan, sillä vierailunsa ovat kovin raskaita.
Ap:n kirjoituksista selviää kyllä selkeästi, miksi ko perhe ei halua istua ruokapöydässä ap:n kanssa - tai enää ota häntä edes kotiinsa.
Ei se pelkkä isovanhemmuus tee kenestäkään kunniavierasta, kaukana siitä.