Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei tässä mitään tontteja tai yhteyshenkilöitä tarvita.
Kyllä mulla on ainakin ihan itsenäinen, miehestä riippumaton suhde miehen vanhempiin ja sisaruksiin ja muutamaan muuhun sukulaiseen,, ollaan yhteydessä ja tavataan ilman miestäni ja samoin miehelläni minun vanhempiin ja sisaruksiin. Viimeksi eilen mies ja veljeni olivat yhdessä remontoimassa miehen vanhempien uutta asuntoa.
En tämän ketjun jälkeen ihmettele enää ollenkaan miksi niin moni kärsii yksinäisyydestä.
Miksi? Eikö sulla ole OMAA elämää?
Miten tuosta sai käsityksen ettei mulla ole omaa elämää, koska mulla on lämpimät välit puolisoni perheeseen? WTAF?
No ksi sulla on miehen perheeseen läheiben suhde kun itse olet se mutta nuo on miehrn sukulaisia. Mikdi sinä niissä roikut?
Pitäisi varmaan jättää tämä inttäjä huomiotta, mutta mua kiinnostaa tämä logiikka.
Saako siis kenenkään muiden kuin omien verisukulaisten kanssa olla läheinen? Miten joku koulu/duunikaveri? Eiväthän hekään ole mun sukulaisia? Saanko silti olla heidän kanssaan ystävä?
Entäs joku puolison sisarus tai serkku jonka kanssa olin ystävä ennen kuin tapasin puolisoni? Joudunko vastaisuudessa pitämään heihin yhteyttä vain puolisoni kautta?
Jos mun puoliso on matkalla ja minä sairastun ja tarvitsen esim apua lastenhoidossa/kaupassakäynnissä, saanko ottaa yhteyttä naapurissa asuviin puolison sukulaisiin vai onko mun odotettava että toisella puolella maailmaa oleva puolisoni soittaa heille kun herää?
Entäs jos puoliso kuolee lasten ollessa pieniä? Saako silloin pitää yhteyttä lasten isovanhempiin ja sukuun vaikkeivät minulle mitään sukua olekaan, vai katkaistaanko välit, kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja pitämään itse yhteyttä?
Että ihmiset osaavat tehdä arjestaan ja elämästään hankalaa.
Miksi sinä roikut tuolla lailla miehesi sukulaisissa?
Mikset sinä pyydä apua omilta ystäviltäsi? Miksi ne on ne miehen sukulaiset kaikki kaikessa? Eikö sulla ole omia ystäviä?
Mikä ihmeen jankkuri sinä olet? Tässähän ei nyt ollut edes kyse niistä hänen omista sukulaisistaan, vaan puolison.
Kyllä minä ainakin olen hyvissä väleissä ja tekemisissä sekä omien että puolison sukulaisten kanssa.
Ja niin saavat olla muutkin, eikä siitä ole kukaan selitysvelvollinen kenellekään, siis ei myöskään sinulle.
Ja jokainen saa pyytää apuakin keneltä vaan, yleensähän sitä pyydetään siltä, keneltä sitä on missäkin tapauksessa helpointa pyytää ja saada. On se sitten kumman sukulainen hyvänsä, tai ystävä tai naapuri tai työkaveri tai satunnainen matkailija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin jo hetken, että kirjoitetaan meidän perheestä. Anoppi perheineen asuu juurikin kahden tunnin ajomatkan päässä ja meillä on kaksi pientä lasta...
Mutta me olemme aina heiltä kysyneet teemmekö ruokaa enemmän ja monelleko, jotta heillekin riittää ja ruuan päälle kahvit kastamisineen (huomioituna laktoosi-intoleranssi ja gluteeniton ruokavalio). Eihän nyt kukaan jaksa 4h ajamista +kyläilyä ilman sapuskaa ja kahvia! :D Niin ja kuuluuhan se ihan suomalaiseen kyläilykulttuuriin, että kotiväki tarjoaa kahvia ja vieraat sitten kursailevat kunnes kuola valuu ja syövät sitten kaiken paitsi sen viimeisen palan.
Kuinka paljon anoppisi kettuilee ja arvostelee vanhemmuuttasi vierailun aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei tässä mitään tontteja tai yhteyshenkilöitä tarvita.
Kyllä mulla on ainakin ihan itsenäinen, miehestä riippumaton suhde miehen vanhempiin ja sisaruksiin ja muutamaan muuhun sukulaiseen,, ollaan yhteydessä ja tavataan ilman miestäni ja samoin miehelläni minun vanhempiin ja sisaruksiin. Viimeksi eilen mies ja veljeni olivat yhdessä remontoimassa miehen vanhempien uutta asuntoa.
En tämän ketjun jälkeen ihmettele enää ollenkaan miksi niin moni kärsii yksinäisyydestä.
Miksi? Eikö sulla ole OMAA elämää?
Miten tuosta sai käsityksen ettei mulla ole omaa elämää, koska mulla on lämpimät välit puolisoni perheeseen? WTAF?
No ksi sulla on miehen perheeseen läheiben suhde kun itse olet se mutta nuo on miehrn sukulaisia. Mikdi sinä niissä roikut?
Pitäisi varmaan jättää tämä inttäjä huomiotta, mutta mua kiinnostaa tämä logiikka.
Saako siis kenenkään muiden kuin omien verisukulaisten kanssa olla läheinen? Miten joku koulu/duunikaveri? Eiväthän hekään ole mun sukulaisia? Saanko silti olla heidän kanssaan ystävä?
Entäs joku puolison sisarus tai serkku jonka kanssa olin ystävä ennen kuin tapasin puolisoni? Joudunko vastaisuudessa pitämään heihin yhteyttä vain puolisoni kautta?
Jos mun puoliso on matkalla ja minä sairastun ja tarvitsen esim apua lastenhoidossa/kaupassakäynnissä, saanko ottaa yhteyttä naapurissa asuviin puolison sukulaisiin vai onko mun odotettava että toisella puolella maailmaa oleva puolisoni soittaa heille kun herää?
Entäs jos puoliso kuolee lasten ollessa pieniä? Saako silloin pitää yhteyttä lasten isovanhempiin ja sukuun vaikkeivät minulle mitään sukua olekaan, vai katkaistaanko välit, kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja pitämään itse yhteyttä?
Että ihmiset osaavat tehdä arjestaan ja elämästään hankalaa.
Miksi sinä roikut tuolla lailla miehesi sukulaisissa?
Mikset sinä pyydä apua omilta ystäviltäsi? Miksi ne on ne miehen sukulaiset kaikki kaikessa? Eikö sulla ole omia ystäviä?
Anna esimerkki siitä roikkumisesta?
Ketään muuta ei ole.
Ei ystäviä, ei oikeita sukulaisia.
Mies ja miehen sukulaiset.
Missä tuo aiempi kirjoittaja sanoi ettei ketään muuta ole? Ihan loogista lienee pyytää apua lähimpänä olevalta. Kyllä minä ihan mielelläni autoin kaveria jokunen viikko sitten käymällä kaupassa kun hän oli sairaana ja hänen omat sukulaisensa asuvat toisessa maassa eikä kavereistakaan kukaan yhtä lähellä kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei tässä mitään tontteja tai yhteyshenkilöitä tarvita.
Kyllä mulla on ainakin ihan itsenäinen, miehestä riippumaton suhde miehen vanhempiin ja sisaruksiin ja muutamaan muuhun sukulaiseen,, ollaan yhteydessä ja tavataan ilman miestäni ja samoin miehelläni minun vanhempiin ja sisaruksiin. Viimeksi eilen mies ja veljeni olivat yhdessä remontoimassa miehen vanhempien uutta asuntoa.
En tämän ketjun jälkeen ihmettele enää ollenkaan miksi niin moni kärsii yksinäisyydestä.
Miksi? Eikö sulla ole OMAA elämää?
Miten tuosta sai käsityksen ettei mulla ole omaa elämää, koska mulla on lämpimät välit puolisoni perheeseen? WTAF?
No ksi sulla on miehen perheeseen läheiben suhde kun itse olet se mutta nuo on miehrn sukulaisia. Mikdi sinä niissä roikut?
Pitäisi varmaan jättää tämä inttäjä huomiotta, mutta mua kiinnostaa tämä logiikka.
Saako siis kenenkään muiden kuin omien verisukulaisten kanssa olla läheinen? Miten joku koulu/duunikaveri? Eiväthän hekään ole mun sukulaisia? Saanko silti olla heidän kanssaan ystävä?
Entäs joku puolison sisarus tai serkku jonka kanssa olin ystävä ennen kuin tapasin puolisoni? Joudunko vastaisuudessa pitämään heihin yhteyttä vain puolisoni kautta?
Jos mun puoliso on matkalla ja minä sairastun ja tarvitsen esim apua lastenhoidossa/kaupassakäynnissä, saanko ottaa yhteyttä naapurissa asuviin puolison sukulaisiin vai onko mun odotettava että toisella puolella maailmaa oleva puolisoni soittaa heille kun herää?
Entäs jos puoliso kuolee lasten ollessa pieniä? Saako silloin pitää yhteyttä lasten isovanhempiin ja sukuun vaikkeivät minulle mitään sukua olekaan, vai katkaistaanko välit, kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja pitämään itse yhteyttä?
Että ihmiset osaavat tehdä arjestaan ja elämästään hankalaa.
Miksi sinä roikut tuolla lailla miehesi sukulaisissa?
Mikset sinä pyydä apua omilta ystäviltäsi? Miksi ne on ne miehen sukulaiset kaikki kaikessa? Eikö sulla ole omia ystäviä?
Anna esimerkki siitä roikkumisesta?
Ketään muuta ei ole.
Ei ystäviä, ei oikeita sukulaisia.
Mies ja miehen sukulaiset.
Missä tuo aiempi kirjoittaja sanoi ettei ketään muuta ole? Ihan loogista lienee pyytää apua lähimpänä olevalta. Kyllä minä ihan mielelläni autoin kaveria jokunen viikko sitten käymällä kaupassa kun hän oli sairaana ja hänen omat sukulaisensa asuvat toisessa maassa eikä kavereistakaan kukaan yhtä lähellä kuin minä.
Kun hän ei puhu kenestäkään muusta, eikä edes ymmärrä, ettei nuo ole hänelle sukua. Jotenkin epätoivoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei tässä mitään tontteja tai yhteyshenkilöitä tarvita.
Kyllä mulla on ainakin ihan itsenäinen, miehestä riippumaton suhde miehen vanhempiin ja sisaruksiin ja muutamaan muuhun sukulaiseen,, ollaan yhteydessä ja tavataan ilman miestäni ja samoin miehelläni minun vanhempiin ja sisaruksiin. Viimeksi eilen mies ja veljeni olivat yhdessä remontoimassa miehen vanhempien uutta asuntoa.
En tämän ketjun jälkeen ihmettele enää ollenkaan miksi niin moni kärsii yksinäisyydestä.
Miksi? Eikö sulla ole OMAA elämää?
Miten tuosta sai käsityksen ettei mulla ole omaa elämää, koska mulla on lämpimät välit puolisoni perheeseen? WTAF?
No ksi sulla on miehen perheeseen läheiben suhde kun itse olet se mutta nuo on miehrn sukulaisia. Mikdi sinä niissä roikut?
Pitäisi varmaan jättää tämä inttäjä huomiotta, mutta mua kiinnostaa tämä logiikka.
Saako siis kenenkään muiden kuin omien verisukulaisten kanssa olla läheinen? Miten joku koulu/duunikaveri? Eiväthän hekään ole mun sukulaisia? Saanko silti olla heidän kanssaan ystävä?
Entäs joku puolison sisarus tai serkku jonka kanssa olin ystävä ennen kuin tapasin puolisoni? Joudunko vastaisuudessa pitämään heihin yhteyttä vain puolisoni kautta?
Jos mun puoliso on matkalla ja minä sairastun ja tarvitsen esim apua lastenhoidossa/kaupassakäynnissä, saanko ottaa yhteyttä naapurissa asuviin puolison sukulaisiin vai onko mun odotettava että toisella puolella maailmaa oleva puolisoni soittaa heille kun herää?
Entäs jos puoliso kuolee lasten ollessa pieniä? Saako silloin pitää yhteyttä lasten isovanhempiin ja sukuun vaikkeivät minulle mitään sukua olekaan, vai katkaistaanko välit, kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja pitämään itse yhteyttä?
Että ihmiset osaavat tehdä arjestaan ja elämästään hankalaa.
Miksi sinä roikut tuolla lailla miehesi sukulaisissa?
Mikset sinä pyydä apua omilta ystäviltäsi? Miksi ne on ne miehen sukulaiset kaikki kaikessa? Eikö sulla ole omia ystäviä?
Anna esimerkki siitä roikkumisesta?
Ketään muuta ei ole.
Ei ystäviä, ei oikeita sukulaisia.
Mies ja miehen sukulaiset.
Missä tuo aiempi kirjoittaja sanoi ettei ketään muuta ole? Ihan loogista lienee pyytää apua lähimpänä olevalta. Kyllä minä ihan mielelläni autoin kaveria jokunen viikko sitten käymällä kaupassa kun hän oli sairaana ja hänen omat sukulaisensa asuvat toisessa maassa eikä kavereistakaan kukaan yhtä lähellä kuin minä.
Kun hän ei puhu kenestäkään muusta, eikä edes ymmärrä, ettei nuo ole hänelle sukua. Jotenkin epätoivoista.
Jos täällä joku on epätoivoista niin se on sun typerä inttäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on taas näitä, kun on muka naisen vastuulla...
Onko pikkulapsiperhe? Sellaisten luo en menisi koskaan odottamaan serviisiä. Pikemminkin tarjoaisin ruoanlaittoapua ja muutakin apua. Itse kyllä laitoin isovanhemmille aikanaan sapuskaa, mutta kyllä ärsyttin, että varsinkin sodanjälkeen syntyneet äijät istuivat sohvalle vain odottamaan. Huoh! Itse meinaan sitten ajan tullen auttaa lapsiani paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ollut monta vuotta lastenhoitoapuna, kun miniäni sanoi: 'Saat olla kyllä kiitollinen, että saat meillä syödä hyvää ruokaa ollessasi lapsenlikkana.' Tässä vaiheessa toinen lapsenlapsi katsoi äitiään ja sanoi: ' Mummilla on aina omat eväät, sillä on kelialia, eikä meidän ruuat käy.' Isompi nappasi pienempää kädestä kiinni ja kiskoi yläkertaan ja portaista kuului vielä pienemmän selitys: ' Ei kelialiat syö samaa, mutta minä voin syödä samaa kuin mummi.'
Se, että ei varaa tai tarjoa vieraalle ruokaa, kertoo paljon ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Olen eri, jolta kysyt, mutta kyllä meillä miehen sukulaiset ovat myös minun sukulaisiani ja päinvastoin, vaikka ehkä lain kirjaimen mukaan näin olisikaan. Meillä puhalletaan yhteen hiileen.
Ei kuulu syytä.
Ei ne edelleenkään ole sinun sukulaisiasi.
Olet sinä outo jankkaaja. Kyllä he ovat minun sukulaisiani avioliiton kautta. Ns. Aviosukulaisia. Googlaa, ellet muuten ymmärrä.
Kuulostaa vähän ikävältä mutta oletko miettinyt että poikasi ja miniäsi käytös voisi johtua siitä että he ovat ihan poikki pikkulapsiarjen keskellä? Meillä on ainakin ollut välillä niin raskasta että olisin heittänyt mummot niskaperseotteella pihalle, jos olisivat tulleet istuskelemaan sohvalle ja odottamaan ruokatarjoilua pöytään.
Pahimpina vauva-ja pikkulapsiaikoina sekä oma että miehen äiti tulivat usein auttamaan, eli tulivat hoitamaan lapsia että me vanhemmat saimme levätä. He tekivät itse voileivät kaapista, ruokkivat lapset ja illalla tilasimme kaikille noutoruokaa. Anoppi joskus toi itse tekemiä ruokia mukanaan joita sitten lämmitti lapsille (ja kyllä, juurikin makaronilaatikkoa ja muita lasten makuun olevia ruokia. Ei mitään järkeä yrittää syöttää pikkulapsille lohimuffinsseja tai kasvispiirakkaa ja loukkaantua sitten huonosta vastaanotosta). Monesti saatoin mennä vaan nukkumaan heti kun anoppi/äitini saapui meille, väkinäinen jutustelu ilman avun tarjoamista olisi saanut minut kiehumaan.
Nykyään lapset ovat jo vähän isompia ja jaksamme taas touhuta eri lailla. Laitamme aina jotain kivempaa ruokaa kun anoppi tai äitini tulee kylään ja jälkkäriäkin on. Jaksamme seurustella ihan normaalisti ja olemme palanneet taas normitilanteeseen.
Oletko kysynyt pojaltasi ja miniältäsi että tarvitsevatko he apua? Heitä voi ihan oikeasti rasittaa se, että paikalle pelmahtaa taas yksi passattava lisää kun voimat eivät meinaa riittää edes oman arjen pyörittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän ikävältä mutta oletko miettinyt että poikasi ja miniäsi käytös voisi johtua siitä että he ovat ihan poikki pikkulapsiarjen keskellä? Meillä on ainakin ollut välillä niin raskasta että olisin heittänyt mummot niskaperseotteella pihalle, jos olisivat tulleet istuskelemaan sohvalle ja odottamaan ruokatarjoilua pöytään.
Pahimpina vauva-ja pikkulapsiaikoina sekä oma että miehen äiti tulivat usein auttamaan, eli tulivat hoitamaan lapsia että me vanhemmat saimme levätä. He tekivät itse voileivät kaapista, ruokkivat lapset ja illalla tilasimme kaikille noutoruokaa. Anoppi joskus toi itse tekemiä ruokia mukanaan joita sitten lämmitti lapsille (ja kyllä, juurikin makaronilaatikkoa ja muita lasten makuun olevia ruokia. Ei mitään järkeä yrittää syöttää pikkulapsille lohimuffinsseja tai kasvispiirakkaa ja loukkaantua sitten huonosta vastaanotosta). Monesti saatoin mennä vaan nukkumaan heti kun anoppi/äitini saapui meille, väkinäinen jutustelu ilman avun tarjoamista olisi saanut minut kiehumaan.
Nykyään lapset ovat jo vähän isompia ja jaksamme taas touhuta eri lailla. Laitamme aina jotain kivempaa ruokaa kun anoppi tai äitini tulee kylään ja jälkkäriäkin on. Jaksamme seurustella ihan normaalisti ja olemme palanneet taas normitilanteeseen.
Oletko kysynyt pojaltasi ja miniältäsi että tarvitsevatko he apua? Heitä voi ihan oikeasti rasittaa se, että paikalle pelmahtaa taas yksi passattava lisää kun voimat eivät meinaa riittää edes oman arjen pyörittämiseen.
Voi kun on uhriutujalla ollut rankkaa vaikka muut pitkälti pyöritti perheenne arkea. Nauroin ääneen makeasti. Olisit vielä kerran hankkiutunut paksuksi niin voisit valittaa enemmän.
Kyllä minä tarjoaisin pitkämatkalaisille (yli 1h ajo) jotain lämpöistä ruokaa. Lähisuvulle se tosin voi olla jotain eilistä tai vaikka lämppäreitä.
Jos olen kutsumalla kutsunut jotain kaukaisempia sukulaisia / puolituttuja kylään, jotka asuvat kaukana, niin silloin teen ruokaa, esim kinkkukiusaus+ salaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän ikävältä mutta oletko miettinyt että poikasi ja miniäsi käytös voisi johtua siitä että he ovat ihan poikki pikkulapsiarjen keskellä? Meillä on ainakin ollut välillä niin raskasta että olisin heittänyt mummot niskaperseotteella pihalle, jos olisivat tulleet istuskelemaan sohvalle ja odottamaan ruokatarjoilua pöytään.
Pahimpina vauva-ja pikkulapsiaikoina sekä oma että miehen äiti tulivat usein auttamaan, eli tulivat hoitamaan lapsia että me vanhemmat saimme levätä. He tekivät itse voileivät kaapista, ruokkivat lapset ja illalla tilasimme kaikille noutoruokaa. Anoppi joskus toi itse tekemiä ruokia mukanaan joita sitten lämmitti lapsille (ja kyllä, juurikin makaronilaatikkoa ja muita lasten makuun olevia ruokia. Ei mitään järkeä yrittää syöttää pikkulapsille lohimuffinsseja tai kasvispiirakkaa ja loukkaantua sitten huonosta vastaanotosta). Monesti saatoin mennä vaan nukkumaan heti kun anoppi/äitini saapui meille, väkinäinen jutustelu ilman avun tarjoamista olisi saanut minut kiehumaan.
Nykyään lapset ovat jo vähän isompia ja jaksamme taas touhuta eri lailla. Laitamme aina jotain kivempaa ruokaa kun anoppi tai äitini tulee kylään ja jälkkäriäkin on. Jaksamme seurustella ihan normaalisti ja olemme palanneet taas normitilanteeseen.
Oletko kysynyt pojaltasi ja miniältäsi että tarvitsevatko he apua? Heitä voi ihan oikeasti rasittaa se, että paikalle pelmahtaa taas yksi passattava lisää kun voimat eivät meinaa riittää edes oman arjen pyörittämiseen.
Miksi hankkia lapsia, jos ne on noin raskaita hoitaa?
Ajatteles, kaikilla ei ole ketään, joka tulisi tuossa määrin auttamaan. Ja pärjäävät ihan hyvin. Mulla oli kolme pientä lasta ja ihan itse ne hoidettiin.
Ei edes kaivattu apua. Siskolla oli kahdet kaksoset.
Nykyakat ei selviä mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei tässä mitään tontteja tai yhteyshenkilöitä tarvita.
Kyllä mulla on ainakin ihan itsenäinen, miehestä riippumaton suhde miehen vanhempiin ja sisaruksiin ja muutamaan muuhun sukulaiseen,, ollaan yhteydessä ja tavataan ilman miestäni ja samoin miehelläni minun vanhempiin ja sisaruksiin. Viimeksi eilen mies ja veljeni olivat yhdessä remontoimassa miehen vanhempien uutta asuntoa.
En tämän ketjun jälkeen ihmettele enää ollenkaan miksi niin moni kärsii yksinäisyydestä.
Miksi? Eikö sulla ole OMAA elämää?
Miten tuosta sai käsityksen ettei mulla ole omaa elämää, koska mulla on lämpimät välit puolisoni perheeseen? WTAF?
No ksi sulla on miehen perheeseen läheiben suhde kun itse olet se mutta nuo on miehrn sukulaisia. Mikdi sinä niissä roikut?
Pitäisi varmaan jättää tämä inttäjä huomiotta, mutta mua kiinnostaa tämä logiikka.
Saako siis kenenkään muiden kuin omien verisukulaisten kanssa olla läheinen? Miten joku koulu/duunikaveri? Eiväthän hekään ole mun sukulaisia? Saanko silti olla heidän kanssaan ystävä?
Entäs joku puolison sisarus tai serkku jonka kanssa olin ystävä ennen kuin tapasin puolisoni? Joudunko vastaisuudessa pitämään heihin yhteyttä vain puolisoni kautta?
Jos mun puoliso on matkalla ja minä sairastun ja tarvitsen esim apua lastenhoidossa/kaupassakäynnissä, saanko ottaa yhteyttä naapurissa asuviin puolison sukulaisiin vai onko mun odotettava että toisella puolella maailmaa oleva puolisoni soittaa heille kun herää?
Entäs jos puoliso kuolee lasten ollessa pieniä? Saako silloin pitää yhteyttä lasten isovanhempiin ja sukuun vaikkeivät minulle mitään sukua olekaan, vai katkaistaanko välit, kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja pitämään itse yhteyttä?
Että ihmiset osaavat tehdä arjestaan ja elämästään hankalaa.
Miksi sinä roikut tuolla lailla miehesi sukulaisissa?
Mikset sinä pyydä apua omilta ystäviltäsi? Miksi ne on ne miehen sukulaiset kaikki kaikessa? Eikö sulla ole omia ystäviä?
Mistä ihmeen roikkumisesta tämä kommentoija lätisee?
Tuohon ei tarvi edes vastata mitään, kun ei nuo kyselyt kuulu varsinaiseen asiaan lainkaan.
Jos jonkun vastauksen haluaa, niin se on, että mitä vattua se sulle kuuluu?
Ihmiset saa olla tekemisissä ja hyvissä väleissä kenen kanssa tahtoo.
Ikään kuin miehen puolen sukulaisissa ei mitenkään voisi olla kivoja ja miellyttäviä ihmisiä. Kertoo kyllä paljon jo kysyjästä itsestään.
Aina, kun on käynyt vieraita kaukaa ja useimmiten ovat kaukaa, olen tehnyt ruokaa ja hankkinut runsaasti ilta-ja aamupala-aineita sekä yleensä leivon jotain suolaista ja makeaa. Lapsia useampi ja itse välillä töissä.
Ei ole ikinä lähteneet vieraat nälkäisinä, enkä ole edes ajatellut, että siinä olisi jotain kummallisen raskasta.
Meillä saa aina kuka tahansa läsnä oleva ihminen, vaikka joku nuohooja ruoan -tarjoan ainakin- kun on ruoka-aika ja meillä syödään.
En kertakaikkiaan käsitä, miten joku ei anna ruokaa lapsensa isovanhemmalle. Hänhän on kunniavieras! Kun hän tulee, pitää päinvastoin vähän miettiä ja tarjota vähän parempaa kuin muuten olisi.
Mutta sekin on sanottava, että kaikki kasvatus ja käytös lähtee sieltä kodista. Jos AP itse olisi ollut vieraanvarainen ihminen, tuskin hänen omasta pojastaan olisi tullut tuollainen urpo. Ihminen oppii siitä, mitä näkee ja kokee.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et tuo ruokaa tuliaisena? Me ei tahdota liian pieniä tarjouksesta ostettuja vaatteita eikä myöskään leluja yhtään lisää!
Eikä sokeriherkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä saa aina kuka tahansa läsnä oleva ihminen, vaikka joku nuohooja ruoan -tarjoan ainakin- kun on ruoka-aika ja meillä syödään.
En kertakaikkiaan käsitä, miten joku ei anna ruokaa lapsensa isovanhemmalle. Hänhän on kunniavieras! Kun hän tulee, pitää päinvastoin vähän miettiä ja tarjota vähän parempaa kuin muuten olisi.
Mutta sekin on sanottava, että kaikki kasvatus ja käytös lähtee sieltä kodista. Jos AP itse olisi ollut vieraanvarainen ihminen, tuskin hänen omasta pojastaan olisi tullut tuollainen urpo. Ihminen oppii siitä, mitä näkee ja kokee.
Itse olen arka tarjoilujeni suhteen. Varsinkin kodin arkiruoan. Ajattelen, ettei se kuitenkaan maistuisi. Lapsiperhe voi olla niin uneton, väsynyt, kiireinen, ettei ole ehditty kaupassakaan käydä, vaikka vieraita on odotettu. Ruoan ja leipomisen valmistelusta puhumattakasn. Tämä on totinen tosi.
Oletko vaivihkaa rivien välistä antanut ymmärtää, ettei heillä ole oikeanlaista ruokaa tai kokkaustaitoja? Oletko ilmoittanut tulostasi ajoissa, kysynyt milloin sopii? Et vasta puolessa välissä matkaa.
Ketään muuta ei ole.
Ei ystäviä, ei oikeita sukulaisia.
Mies ja miehen sukulaiset.