Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Miksi sitten haluaa olla Facebookissa minun kaverini jos ei halua olla missään tekemisissä? Miksi pitää jaotella sinun ja minun sukulaiset? Miksi ei voisi olla hyvissä väleissä molempien sukujen kanssa? Ennen ainakin omassa perheessäni suku oli tärkeä ja läheinen, ihan sama oliko isän tai äidin puolelta. Äitini taitaa olla enemmän tekemisissä isän puolen sukulaisten kanssa kuin omien sisarustensa. Mukavia ihmisiä kaikki olleet aina paitsi tämä yksi joka on muita parempi olevinaan.
Se että jaetaan yhteydenpito on ainoa oikeudenmukainen ratkaisu.
Näin myös ne sukulaiset tietää kenen kanssa sopia, kuka vastaa jos menee mönkään jne.
Eikä niin että se perheen naispuolinen tuupertuu työtaakkansa alle ja saat syyt niskoilleen, vaikka se sun armas ihkaoma sukulaisesi olisi syypää viileisiin väleihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni on esimerkki äidistä joka ruokkii lapsiaan eineksillä, pullalla sekä kokiksella lähes päivittäin. Salaatit lapset syövät koulussa jos syövät. Eipä hänen tapoihin kannata puuttua sillä tulisi vain silmille. Eivätkä ole minun lapsiani. Myöskään äitimme ei häntä neuvo koska ei hyödyttäisi lainkaan. Antaa jokaisen ruokkia ja kasvattaa lapsensa miten haluaa sillä heidän lapsensa kyseessä eivätkä sivulliset kovin paljon yleensä asiasta kärsi. Ainakin vähemmän kuin jos menisivät neuvomaan. Sivullisia ovat aivan kaikki ja jopa perheen isä on usein se jolla ei lapsenkasvatuksessa mitään asiaa.
Ap:n kohdalla asia korjaantuu kun ei ole yhteydessä poikaansa ja jos käyvät kylässä ei puolestaan tarjoa mitään ja korkeintaan naurahtaa ja vaikenee kokonaan. Kyllä ne ei perhettä olevat ymmärtävät poistua jossakin vaiheessa. Tyhmintä mitä voi tehdä on soitella ja yrittää tuppaantua kylään tai kutsua heitä. Sukulaisia tai heidän puolisoitaan ei voi valita ja nyt on hyvä hetki hankkiutua luonnevikaisesta pojasta ja tämän vaimosta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni on esimerkki äidistä joka ruokkii lapsiaan eineksillä, pullalla sekä kokiksella lähes päivittäin. Salaatit lapset syövät koulussa jos syövät. Eipä hänen tapoihin kannata puuttua sillä tulisi vain silmille. Eivätkä ole minun lapsiani. Myöskään äitimme ei häntä neuvo koska ei hyödyttäisi lainkaan. Antaa jokaisen ruokkia ja kasvattaa lapsensa miten haluaa sillä heidän lapsensa kyseessä eivätkä sivulliset kovin paljon yleensä asiasta kärsi. Ainakin vähemmän kuin jos menisivät neuvomaan. Sivullisia ovat aivan kaikki ja jopa perheen isä on usein se jolla ei lapsenkasvatuksessa mitään asiaa.
Ap:n kohdalla asia korjaantuu kun ei ole yhteydessä poikaansa ja jos käyvät kylässä ei puolestaan tarjoa mitään ja korkeintaan naurahtaa ja vaikenee kokonaan. Kyllä ne ei perhettä olevat ymmärtävät poistua jossakin vaiheessa. Tyhmintä mitä voi tehdä on soitella ja yrittää tuppaantua kylään tai kutsua heitä. Sukulaisia tai heidän puolisoitaan ei voi valita ja nyt on hyvä hetki hankkiutua luonnevikaisesta pojasta ja tämän vaimosta eroon.
Sisarkateus kukkii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä joka päivä syödään muutenkin lämmin ateria, niin kyllä sieltä kattilasta sitä nakkisoppaa riittää anopillekin!
Normaalit ihmiset toimivatkin näin.
Entä jos sinulla olisi anoppi, joka luennoisi nakkien sisältämän nitriitin myrkyllisyydestä ja siitä, että se ei ole lasten ruokaa? Sama kommentointi jatkuisi muihinkin laittamiisi ruokiin... kovetettuja rasvoja jne...
Tarjoaisin ruuan jokatapauksessa. Jos ei kelpaa, niin sitten on oma häpeänsä. Tässä kuitenkin oli kyseessä ihminen, joka toivoi että sitä ruokaa tarjottaisiin.
Hän arveli, että lapsille oli syötetty ah niin epäterveellisiä ranskalaisia.... Tuskin olisi niitä halunnut syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menen lapsenlasta katsomaan ( yleensä vanhemmat ovat sillä aikaa menoillaan) ja tulee nälkä niin kyllä syön mitä kaapista löytyy ja keitän kahvit ,jos siltä tuntuu.
Luultavasti olet tyttäresi perheessä mummona etkä anoppilassa anoppina.
Itseasiassa olen silloin mieheni lapsen lasta hoitamassa heidän kotonaan, kun vanhemmat muualla, ja silti saan syödäkseni ja juodakseni kahvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äitini tai anoppini tulee kylään, niin välillä saavat ruuan, aina kahvipöydän. Riippuen miten tulevat ja miksi ja kuinka kauan ovat. Tietenkin syövät kuten mekin.
Itse vaan jäin miettimään tuota avauksessa vitsiksi tarkoitettua heittoa, että poika tarjoaa pihvit.. Luulenpa, että ottivat vahvana vittuiluna. Nyt ei oikein vitsi kolahtanut yleisöön.
Itsehän usein koen vastaavaa mun systerillä. Heille on kolmisen tunnin ajo ja siellä se ehkä suunnittelee ruokalistaa, että mitähän tänään syötäisiin tyyppisesti tai ihmettelevät, että tänäänkö sitä jo tultiin?! Ensi viikolla vasta olivat aatelleet... Joojoo, tässä sitä nyt ollaan.
Siskoni miehineen on taivaanrannan maalareita kumpikin. Joten me syödään aina lähtiessä ja viedään ruuat mennessämme. Yleensä vielä pitää siivota niiden jääkaappikin ennen kuin sinne uskallan hienoja ruokiani laittaa. Homeista pöperöä saa aina heittää pois runsaasti.
Aina on sapuskat kelvannut, eikä tämä meitäkään haittaa näin. Saadaan ruokaa ja jopa tiedetään, että mitä ruokaa. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla ei ole opittu tapakulttuuria ja ei tule mieleen tarjota kyläilijöille juotavaa tai syötävää.
Eihän se ap:kaan tarjoa.
Tarjoaahan sillä kertoo omalta osaltaan:
"Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä."
Ja kertoi että tarjoaa kaikkea mitä lapset ua miniä ei syö jolloin nämä syö pelkkää leipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun siskoni sekaantui myös lasteni syömisiin.
Hänen mielstään lasten pitää syödä koko ajan, pahimmillaan juoksi perässä ja tunki suuhun ruokaa kun lapsi avasi suunsa puhuakseen.
Ja tietenkin sohvalla pitää saada syödä jne.
Puheet hampaiden reikiintymisestä ja rauhallisesta ruokailusta kaikui kuuroille korville.
Herkkumäärät oli tolkuttomia. 60 macaronsia, 5 kiloa suklaata
Eipä ihme et mielenterveys horjuu nykyään kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa himskatin läpinäkyvä provo. Ap naureskelee kun sai porukan takajaloilleen mikä oli tarkoituskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa passattu lapseni odottaa mamman tuomia herkkuja, jotka itse katan pöytään ja myös siivoan pois. Kotona käydessään hän tuo mukanaan vain likaiset vaatteensa pestäväksi, pötköttelee sohvalla ja oottaa valmista ruokaa. Mutta hän on oman kasvatukseni tulos, ei valitusoikeutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärien luon tarjotaan aina ajankohdasta riippuen ruokaa, kahvia tai jos olen pidempään niin kumpaakin. Pojan luona ei ikinä mitään, kahviakin pitää erikseen pyytää. Käyn kuitenkin heillä hoitamassa lapsia viikottain ja vien aina jotain lämpimäisiä mennessäni, niitäkään miniä ei pistä tarjolle vaan jemmaa jonnekin.
Vai taas isopahaminiä asialla... Pojassasi ei mitään vikaa? Taidat suosia tyttäriäsi? Mikset osaa sanoa, että toin tällaisia lämpimäisiä kahvin kanssa, että keitetäänkös kahvit?
No siis toki pojassakin on vikaa jos ei saa suutaan auki, useimmiten kuitenkin se on miniä joka on kotona kun menen sinne ja kuten sanoin menen sinne nimeomaan hoitamaan lapsia, että miniä saa omaa aikaa ja minä aikaa lastenlasteni kanssa.
Poikasi on vastuussa sinusta, ei miniä.
Ei niistä kyllä ole kumpikaan vastuussa minusta, olen täysi-ikäinen ja-järkinen aikuinen.
Olet poikasi sukulainen. Hän hoitaa tarjoilut jos siellä käyt.
Nämä tällaiset lausahdukset ovat kyllä niin täysin käsittämättömiä näin ulkosuomalaiselle. Meillä ollaan yhtä isoa perhettä, yhtälailla minä kutsun miniöitäni ja vävyjäni perheenjäseniksi kuin he minua. Me tehdään paljon kaikkea yhdessä. Eikä herran tähden erotella sun ja mun sukulaisia ja nyt sinä olet vastuussa, kun ovat sun sukulaisia jne..
Ei ihme, että Suomessa on niin paljon pahoinvointia ja riitaisia perheitä. Varmaan on 9mat hyllytkin jääkaapissa, ja sun ja mun ruuat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärien luon tarjotaan aina ajankohdasta riippuen ruokaa, kahvia tai jos olen pidempään niin kumpaakin. Pojan luona ei ikinä mitään, kahviakin pitää erikseen pyytää. Käyn kuitenkin heillä hoitamassa lapsia viikottain ja vien aina jotain lämpimäisiä mennessäni, niitäkään miniä ei pistä tarjolle vaan jemmaa jonnekin.
Vai taas isopahaminiä asialla... Pojassasi ei mitään vikaa? Taidat suosia tyttäriäsi? Mikset osaa sanoa, että toin tällaisia lämpimäisiä kahvin kanssa, että keitetäänkös kahvit?
No siis toki pojassakin on vikaa jos ei saa suutaan auki, useimmiten kuitenkin se on miniä joka on kotona kun menen sinne ja kuten sanoin menen sinne nimeomaan hoitamaan lapsia, että miniä saa omaa aikaa ja minä aikaa lastenlasteni kanssa.
Poikasi on vastuussa sinusta, ei miniä.
Ei niistä kyllä ole kumpikaan vastuussa minusta, olen täysi-ikäinen ja-järkinen aikuinen.
Olet poikasi sukulainen. Hän hoitaa tarjoilut jos siellä käyt.
Nämä tällaiset lausahdukset ovat kyllä niin täysin käsittämättömiä näin ulkosuomalaiselle. Meillä ollaan yhtä isoa perhettä, yhtälailla minä kutsun miniöitäni ja vävyjäni perheenjäseniksi kuin he minua. Me tehdään paljon kaikkea yhdessä. Eikä herran tähden erotella sun ja mun sukulaisia ja nyt sinä olet vastuussa, kun ovat sun sukulaisia jne..
Ei ihme, että Suomessa on niin paljon pahoinvointia ja riitaisia perheitä. Varmaan on 9mat hyllytkin jääkaapissa, ja sun ja mun ruuat.
Perheenäitien suurin uupumuksen syy on metatöiden suuri määrä. Se että mies hoitaa niistä osansa on pelkästään plussaa kaikkien hyvinvoinnin kannalta.
Miehen sukulaiset on miehen sukulaisia. Ei ne ole vaimon sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Olen eri, jolta kysyt, mutta kyllä meillä miehen sukulaiset ovat myös minun sukulaisiani ja päinvastoin, vaikka ehkä lain kirjaimen mukaan näin olisikaan. Meillä puhalletaan yhteen hiileen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Olen eri, jolta kysyt, mutta kyllä meillä miehen sukulaiset ovat myös minun sukulaisiani ja päinvastoin, vaikka ehkä lain kirjaimen mukaan näin olisikaan. Meillä puhalletaan yhteen hiileen.
Ei kuulu syytä.
Ei ne edelleenkään ole sinun sukulaisiasi.
Itsehän kävelen sujuvasti 900m siskoni luokse aamupallle, kun hän on kahden pienen lapsen kanssa joskus jopa 14h yksin kotona.
Suoranaisesti mitään en auta, höpöttelen toki lasten kanssa ja jotain saatan joskus leikkiäkin, osallistun pienesti perheen elämään; tarvittaessa voin antaa lapsille ruokaa, tehdä/auttaa ruoanlaitossa, laittaa tiskejä jne. Lähinnä pidän kuitenkin siskolle seuraa, ettei nyt ihan seinät kaadu päälle.
Ja todellakin syön siellä muun perheen rytmissä ja jos jää nälkä, haen omatoimisesti lisää ruokaa jääkaapista. Olo on luontevaa. Harmi, ettei kaikkien perheiden kesken ole tällaista. Voi auttaa ja samalla osallistua vaikkapa yhteiseen lounaaseen. Toki myös esim. vahdin lapsia tarvittaessa, tätä kyllä tapahtuu harvakseltaan. En laske sitä mitä teen/ mitä saan, meillä se tuntuu olevan tasapainossa ilman yrittämistä tai edes asian miettimistä.
Minusta Ap sinulle kuuluisi ehdottomasti lounasta/ päivällistä tarjota, varsinkin kun pari tuntia sinne ajat katsomaan lasten lapsiasi. Minusta nyt on perheeltä outoa käytöstä. Ei ole iso vaiva tehdä yksi annos enemmän ruokaa ja jättää se vaikka sinua varten, jos et satu juuri ruoka-aikaan olemaan paikalla. Tylyä käytöstä mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Mun isä ei leivo eikä laita ruokaa mutta osaa ja ymmärtää keittää vierailel kahvit ja laittaa tarjolle vaikka keksejä tai jätskiä jos ei satu jotain pullaa tms olemaan pakastimessa. Omat teini-ikäiset poikani osaavat myös.