Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vastaus kysymykseen: Ilman muuta tarjotaan lounas, välipala, päivällinen tai vaikka kaikki edelliset kun isovanhempi paikalla. Muutenkin kysytään voiko jotain tarjota kun vanhoista ihmisistä kyse. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä mutta olipa nuivaa suhtautumista niissä jotka luin. Isoäitihän on perhettä ja jos tulee pitkästä matkasta niin totta kai pitää ruokaa ja kahvia tarjota. Ei se kotiruokaa nyt niin kallista ole.
Aivan käsittämätöntä moukkamaisuutta pitää ketä tahansa kutsumaansa vierasta nälässä.Isoäiti ei ole perhettä.
Ja en kyllä missään lukenut että häntä olisi kutsuttu.
Ja ainahan voi kotona syödä siihen nälkäänsä.
Tämä on kyllä niin suomalaista. Ei missään muualla ole tämän kaltaista varmaankaan. Ensimmäisen kerran herää mielenkiinto perintöä kärkkyessä ettei se mummo tuhlaa kaikkea.
- isoäiti ei ole perheenjäsen, on isän sukulainen
- hän itse kutsui itsensä
- matka ei ole pitkä, vaan kaksi tuntia
-yleensä kyläilijöille tarjotaan kahvit
- yleensä vieraiden kuuluu osata käyttäytyä, tämä ei osaa
- on itse poikansa perheelle törkeä, kun nääm kyläilee, kutsuttuina
- nälvii poikaansa, miniäänsä ja lapsenlapsiaan
Oli kylään pyydetty, typerys!
Niin, kun ap oli ensin ilmoittanut että mitkä viikonlopput on sellaisia, jolloin hänet voi kutsua kylään 😂😂 Ei ole tainnut olla kovin vapaaehtoinen kutsuminen. Tähän viittaa sekin että enää kutsuja ei ole tullut, vaikka ap on sanojensa mukaan ehdottanut useita aikoja, milloin hän voisi tulla kylään 😂😂
T.ohis
Ps. Selvää on, että normaalisti vieraille tarjotaan vähintään kahvit. Se ettei ap:n pojan perhe niin tee, kertoo että ap:n vierailu aiheuttaa jotain sellaista, mikä ohittaa normaalin kohteliaisuuden. Joka tapauksessa ap ei ole ilmiselvästi toivottu vieras. Miksi näin, no aika selviä vihjeitä asiaan löytyy ap:n kommenteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, onneksi olen saanut vastauksia niiltäkin, jotka ymmärtävät tilanteeni! Lapsia en pahemmin hoitele, asia tuli selväksi kun tarjosin apua pikku vauvan kanssa ja miniä teki selväksi, että vauva on hänen, eikä siitä isoäidille riitä edes yhtä päivää. Herkempi mummu olisi tuosta loukkantunut pahanpäiväisesti, minä ymmärsin vetäytyä enkä siitä kaunaa kanna.
Mutta kiitos keskustelusta. En ole nyt vuoteen saanut kutsua heidän luokseen, ovat väistäneet aina jollain tekosyyllä kun olen ilmoitellut viikonloppuja, jolloin minulle sopisi tulla kylään. Parempi varmaan näin. Käyvät kuitenki meillä, ja näen silloin lapsia ja pysyn vähän kärryillä heidänkin kuulumisistaan. Syököön "vish ja sips" kotonaan rauhassa, ilman kasviksista mäkättävää mummoa. Joka ajatteli vain heidän parastaan.
No ei ehkä olisi kannattanut mäkättää niistä kasviksista. Syy välirikkoon voi olla tuossakin. Kukaan ei tykkää besserwissereistä jotka tietävät paremmin kaiken. Ymmärrän kyllä että on vaikeaa olla puuttumatta jos vanhemmat eivät ymmärrä lapsen parasta, saman asian kanssa painin itsekin. Mutta virheitä tein minäkin äitinä omieni kanssa ja olisin suuttunut hyväntahtoisille neuvojille.
Mistähän sinä päättelet että nuo vanhemmat ei ymmärtäisi lasten parasta?
Ainakin he rajaa kusipäitä menestyksekkäästi pois lastensa luota.
No jos ei vanhemmat opeta lapsiaan syömään kasviksia niin eivät kyllä ymmärrä lasten parasta. En tietenkään voi olla varma että näin on, kun olen tuntemattoman kommentin varassa. Mutta jos nyt lähdetään siitä että mummo tiesi mistä puhui 😄.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei tässä mitään tontteja tai yhteyshenkilöitä tarvita.
Kyllä mulla on ainakin ihan itsenäinen, miehestä riippumaton suhde miehen vanhempiin ja sisaruksiin ja muutamaan muuhun sukulaiseen,, ollaan yhteydessä ja tavataan ilman miestäni ja samoin miehelläni minun vanhempiin ja sisaruksiin. Viimeksi eilen mies ja veljeni olivat yhdessä remontoimassa miehen vanhempien uutta asuntoa.
En tämän ketjun jälkeen ihmettele enää ollenkaan miksi niin moni kärsii yksinäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, onneksi olen saanut vastauksia niiltäkin, jotka ymmärtävät tilanteeni! Lapsia en pahemmin hoitele, asia tuli selväksi kun tarjosin apua pikku vauvan kanssa ja miniä teki selväksi, että vauva on hänen, eikä siitä isoäidille riitä edes yhtä päivää. Herkempi mummu olisi tuosta loukkantunut pahanpäiväisesti, minä ymmärsin vetäytyä enkä siitä kaunaa kanna.
Mutta kiitos keskustelusta. En ole nyt vuoteen saanut kutsua heidän luokseen, ovat väistäneet aina jollain tekosyyllä kun olen ilmoitellut viikonloppuja, jolloin minulle sopisi tulla kylään. Parempi varmaan näin. Käyvät kuitenki meillä, ja näen silloin lapsia ja pysyn vähän kärryillä heidänkin kuulumisistaan. Syököön "vish ja sips" kotonaan rauhassa, ilman kasviksista mäkättävää mummoa. Joka ajatteli vain heidän parastaan.
No ei ehkä olisi kannattanut mäkättää niistä kasviksista. Syy välirikkoon voi olla tuossakin. Kukaan ei tykkää besserwissereistä jotka tietävät paremmin kaiken. Ymmärrän kyllä että on vaikeaa olla puuttumatta jos vanhemmat eivät ymmärrä lapsen parasta, saman asian kanssa painin itsekin. Mutta virheitä tein minäkin äitinä omieni kanssa ja olisin suuttunut hyväntahtoisille neuvojille.
Mistähän sinä päättelet että nuo vanhemmat ei ymmärtäisi lasten parasta?
Ainakin he rajaa kusipäitä menestyksekkäästi pois lastensa luota.
No jos ei vanhemmat opeta lapsiaan syömään kasviksia niin eivät kyllä ymmärrä lasten parasta. En tietenkään voi olla varma että näin on, kun olen tuntemattoman kommentin varassa. Mutta jos nyt lähdetään siitä että mummo tiesi mistä puhui 😄.
Emme me tiedä noiden lasten syömisistä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei tässä mitään tontteja tai yhteyshenkilöitä tarvita.
Kyllä mulla on ainakin ihan itsenäinen, miehestä riippumaton suhde miehen vanhempiin ja sisaruksiin ja muutamaan muuhun sukulaiseen,, ollaan yhteydessä ja tavataan ilman miestäni ja samoin miehelläni minun vanhempiin ja sisaruksiin. Viimeksi eilen mies ja veljeni olivat yhdessä remontoimassa miehen vanhempien uutta asuntoa.
En tämän ketjun jälkeen ihmettele enää ollenkaan miksi niin moni kärsii yksinäisyydestä.
Miksi? Eikö sulla ole OMAA elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei tässä mitään tontteja tai yhteyshenkilöitä tarvita.
Kyllä mulla on ainakin ihan itsenäinen, miehestä riippumaton suhde miehen vanhempiin ja sisaruksiin ja muutamaan muuhun sukulaiseen,, ollaan yhteydessä ja tavataan ilman miestäni ja samoin miehelläni minun vanhempiin ja sisaruksiin. Viimeksi eilen mies ja veljeni olivat yhdessä remontoimassa miehen vanhempien uutta asuntoa.
En tämän ketjun jälkeen ihmettele enää ollenkaan miksi niin moni kärsii yksinäisyydestä.
Miksi? Eikö sulla ole OMAA elämää?
Miten tuosta sai käsityksen ettei mulla ole omaa elämää, koska mulla on lämpimät välit puolisoni perheeseen? WTAF?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei tässä mitään tontteja tai yhteyshenkilöitä tarvita.
Kyllä mulla on ainakin ihan itsenäinen, miehestä riippumaton suhde miehen vanhempiin ja sisaruksiin ja muutamaan muuhun sukulaiseen,, ollaan yhteydessä ja tavataan ilman miestäni ja samoin miehelläni minun vanhempiin ja sisaruksiin. Viimeksi eilen mies ja veljeni olivat yhdessä remontoimassa miehen vanhempien uutta asuntoa.
En tämän ketjun jälkeen ihmettele enää ollenkaan miksi niin moni kärsii yksinäisyydestä.
Miksi? Eikö sulla ole OMAA elämää?
Miten tuosta sai käsityksen ettei mulla ole omaa elämää, koska mulla on lämpimät välit puolisoni perheeseen? WTAF?
No ksi sulla on miehen perheeseen läheiben suhde kun itse olet se mutta nuo on miehrn sukulaisia. Mikdi sinä niissä roikut?
Ap on itse poikansa kasvattanut, että peiliin voi katsoa jos tämä nyt ei osaa tapoja. Miten kyläilyt meni ennen lapsia ja miniää? Kävikö ap edes ikinä kylässä? Jos ap on kohdellut poikaansa kuin lasta vielä tämän asuessa omillaan, ei ihme ettei poika nyt hoksaa että äitiin voisi suhtautua muutenkin kuin, no, passaavana äitinä. Miniää ei oikein voi syyttää jos poikakin on noin etäinen äitinsä kanssa, ettei pysty edes asioista puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisareni on esimerkki äidistä joka ruokkii lapsiaan eineksillä, pullalla sekä kokiksella lähes päivittäin. Salaatit lapset syövät koulussa jos syövät. Eipä hänen tapoihin kannata puuttua sillä tulisi vain silmille. Eivätkä ole minun lapsiani. Myöskään äitimme ei häntä neuvo koska ei hyödyttäisi lainkaan. Antaa jokaisen ruokkia ja kasvattaa lapsensa miten haluaa sillä heidän lapsensa kyseessä eivätkä sivulliset kovin paljon yleensä asiasta kärsi. Ainakin vähemmän kuin jos menisivät neuvomaan. Sivullisia ovat aivan kaikki ja jopa perheen isä on usein se jolla ei lapsenkasvatuksessa mitään asiaa.
Ap:n kohdalla asia korjaantuu kun ei ole yhteydessä poikaansa ja jos käyvät kylässä ei puolestaan tarjoa mitään ja korkeintaan naurahtaa ja vaikenee kokonaan. Kyllä ne ei perhettä olevat ymmärtävät poistua jossakin vaiheessa. Tyhmintä mitä voi tehdä on soitella ja yrittää tuppaantua kylään tai kutsua heitä. Sukulaisia tai heidän puolisoitaan ei voi valita ja nyt on hyvä hetki hankkiutua luonnevikaisesta pojasta ja tämän vaimosta eroon.
Hyvin samantyylistä pojan ja miniän lapsilla. Pöydällä 12-pak jotain limskaa ym. Ja kyllähän sen näkee, jos ei kasvikset maistu, eikä mikää erikoisempi ruoka kuten ne lohimuffinit, paistokset ym. mitä olen heille vienyt. Ei ole totutettu riittävän monipuoliseen ruokavalioon ja varmaan olen nätisti kehottanut lisäämään kasviksia. Eivät varmaan kehtaa minulle tarjota ruokiaan heillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisareni on esimerkki äidistä joka ruokkii lapsiaan eineksillä, pullalla sekä kokiksella lähes päivittäin. Salaatit lapset syövät koulussa jos syövät. Eipä hänen tapoihin kannata puuttua sillä tulisi vain silmille. Eivätkä ole minun lapsiani. Myöskään äitimme ei häntä neuvo koska ei hyödyttäisi lainkaan. Antaa jokaisen ruokkia ja kasvattaa lapsensa miten haluaa sillä heidän lapsensa kyseessä eivätkä sivulliset kovin paljon yleensä asiasta kärsi. Ainakin vähemmän kuin jos menisivät neuvomaan. Sivullisia ovat aivan kaikki ja jopa perheen isä on usein se jolla ei lapsenkasvatuksessa mitään asiaa.
Ap:n kohdalla asia korjaantuu kun ei ole yhteydessä poikaansa ja jos käyvät kylässä ei puolestaan tarjoa mitään ja korkeintaan naurahtaa ja vaikenee kokonaan. Kyllä ne ei perhettä olevat ymmärtävät poistua jossakin vaiheessa. Tyhmintä mitä voi tehdä on soitella ja yrittää tuppaantua kylään tai kutsua heitä. Sukulaisia tai heidän puolisoitaan ei voi valita ja nyt on hyvä hetki hankkiutua luonnevikaisesta pojasta ja tämän vaimosta eroon.
Hyvin samantyylistä pojan ja miniän lapsilla. Pöydällä 12-pak jotain limskaa ym. Ja kyllähän sen näkee, jos ei kasvikset maistu, eikä mikää erikoisempi ruoka kuten ne lohimuffinit, paistokset ym. mitä olen heille vienyt. Ei ole totutettu riittävän monipuoliseen ruokavalioon ja varmaan olen nätisti kehottanut lisäämään kasviksia. Eivät varmaan kehtaa minulle tarjota ruokiaan heillä.
Sinä vain laitat pahaa ruokaa. Mitä ihmettä edes on LOHImuffinit?
Ja koko asiahan ei kuulu sinulle paskan vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, onneksi olen saanut vastauksia niiltäkin, jotka ymmärtävät tilanteeni! Lapsia en pahemmin hoitele, asia tuli selväksi kun tarjosin apua pikku vauvan kanssa ja miniä teki selväksi, että vauva on hänen, eikä siitä isoäidille riitä edes yhtä päivää. Herkempi mummu olisi tuosta loukkantunut pahanpäiväisesti, minä ymmärsin vetäytyä enkä siitä kaunaa kanna.
Mutta kiitos keskustelusta. En ole nyt vuoteen saanut kutsua heidän luokseen, ovat väistäneet aina jollain tekosyyllä kun olen ilmoitellut viikonloppuja, jolloin minulle sopisi tulla kylään. Parempi varmaan näin. Käyvät kuitenki meillä, ja näen silloin lapsia ja pysyn vähän kärryillä heidänkin kuulumisistaan. Syököön "vish ja sips" kotonaan rauhassa, ilman kasviksista mäkättävää mummoa. Joka ajatteli vain heidän parastaan.
No ei ehkä olisi kannattanut mäkättää niistä kasviksista. Syy välirikkoon voi olla tuossakin. Kukaan ei tykkää besserwissereistä jotka tietävät paremmin kaiken. Ymmärrän kyllä että on vaikeaa olla puuttumatta jos vanhemmat eivät ymmärrä lapsen parasta, saman asian kanssa painin itsekin. Mutta virheitä tein minäkin äitinä omieni kanssa ja olisin suuttunut hyväntahtoisille neuvojille.
Mistähän sinä päättelet että nuo vanhemmat ei ymmärtäisi lasten parasta?
Ainakin he rajaa kusipäitä menestyksekkäästi pois lastensa luota.
No jos ei vanhemmat opeta lapsiaan syömään kasviksia niin eivät kyllä ymmärrä lasten parasta. En tietenkään voi olla varma että näin on, kun olen tuntemattoman kommentin varassa. Mutta jos nyt lähdetään siitä että mummo tiesi mistä puhui 😄.
Emme me tiedä noiden lasten syömisistä yhtään mitään.
No näinhän minä sanoin, vähän eri sanoin 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisareni on esimerkki äidistä joka ruokkii lapsiaan eineksillä, pullalla sekä kokiksella lähes päivittäin. Salaatit lapset syövät koulussa jos syövät. Eipä hänen tapoihin kannata puuttua sillä tulisi vain silmille. Eivätkä ole minun lapsiani. Myöskään äitimme ei häntä neuvo koska ei hyödyttäisi lainkaan. Antaa jokaisen ruokkia ja kasvattaa lapsensa miten haluaa sillä heidän lapsensa kyseessä eivätkä sivulliset kovin paljon yleensä asiasta kärsi. Ainakin vähemmän kuin jos menisivät neuvomaan. Sivullisia ovat aivan kaikki ja jopa perheen isä on usein se jolla ei lapsenkasvatuksessa mitään asiaa.
Ap:n kohdalla asia korjaantuu kun ei ole yhteydessä poikaansa ja jos käyvät kylässä ei puolestaan tarjoa mitään ja korkeintaan naurahtaa ja vaikenee kokonaan. Kyllä ne ei perhettä olevat ymmärtävät poistua jossakin vaiheessa. Tyhmintä mitä voi tehdä on soitella ja yrittää tuppaantua kylään tai kutsua heitä. Sukulaisia tai heidän puolisoitaan ei voi valita ja nyt on hyvä hetki hankkiutua luonnevikaisesta pojasta ja tämän vaimosta eroon.
Hyvin samantyylistä pojan ja miniän lapsilla. Pöydällä 12-pak jotain limskaa ym. Ja kyllähän sen näkee, jos ei kasvikset maistu, eikä mikää erikoisempi ruoka kuten ne lohimuffinit, paistokset ym. mitä olen heille vienyt. Ei ole totutettu riittävän monipuoliseen ruokavalioon ja varmaan olen nätisti kehottanut lisäämään kasviksia. Eivät varmaan kehtaa minulle tarjota ruokiaan heillä.
Sinä vain laitat pahaa ruokaa. Mitä ihmettä edes on LOHImuffinit?
Ja koko asiahan ei kuulu sinulle paskan vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei tässä mitään tontteja tai yhteyshenkilöitä tarvita.
Kyllä mulla on ainakin ihan itsenäinen, miehestä riippumaton suhde miehen vanhempiin ja sisaruksiin ja muutamaan muuhun sukulaiseen,, ollaan yhteydessä ja tavataan ilman miestäni ja samoin miehelläni minun vanhempiin ja sisaruksiin. Viimeksi eilen mies ja veljeni olivat yhdessä remontoimassa miehen vanhempien uutta asuntoa.
En tämän ketjun jälkeen ihmettele enää ollenkaan miksi niin moni kärsii yksinäisyydestä.
Miksi? Eikö sulla ole OMAA elämää?
Miten tuosta sai käsityksen ettei mulla ole omaa elämää, koska mulla on lämpimät välit puolisoni perheeseen? WTAF?
No ksi sulla on miehen perheeseen läheiben suhde kun itse olet se mutta nuo on miehrn sukulaisia. Mikdi sinä niissä roikut?
Pitäisi varmaan jättää tämä inttäjä huomiotta, mutta mua kiinnostaa tämä logiikka.
Saako siis kenenkään muiden kuin omien verisukulaisten kanssa olla läheinen? Miten joku koulu/duunikaveri? Eiväthän hekään ole mun sukulaisia? Saanko silti olla heidän kanssaan ystävä?
Entäs joku puolison sisarus tai serkku jonka kanssa olin ystävä ennen kuin tapasin puolisoni? Joudunko vastaisuudessa pitämään heihin yhteyttä vain puolisoni kautta?
Jos mun puoliso on matkalla ja minä sairastun ja tarvitsen esim apua lastenhoidossa/kaupassakäynnissä, saanko ottaa yhteyttä naapurissa asuviin puolison sukulaisiin vai onko mun odotettava että toisella puolella maailmaa oleva puolisoni soittaa heille kun herää?
Entäs jos puoliso kuolee lasten ollessa pieniä? Saako silloin pitää yhteyttä lasten isovanhempiin ja sukuun vaikkeivät minulle mitään sukua olekaan, vai katkaistaanko välit, kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja pitämään itse yhteyttä?
Että ihmiset osaavat tehdä arjestaan ja elämästään hankalaa.
Luulin jo hetken, että kirjoitetaan meidän perheestä. Anoppi perheineen asuu juurikin kahden tunnin ajomatkan päässä ja meillä on kaksi pientä lasta...
Mutta me olemme aina heiltä kysyneet teemmekö ruokaa enemmän ja monelleko, jotta heillekin riittää ja ruuan päälle kahvit kastamisineen (huomioituna laktoosi-intoleranssi ja gluteeniton ruokavalio). Eihän nyt kukaan jaksa 4h ajamista +kyläilyä ilman sapuskaa ja kahvia! :D Niin ja kuuluuhan se ihan suomalaiseen kyläilykulttuuriin, että kotiväki tarjoaa kahvia ja vieraat sitten kursailevat kunnes kuola valuu ja syövät sitten kaiken paitsi sen viimeisen palan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei tässä mitään tontteja tai yhteyshenkilöitä tarvita.
Kyllä mulla on ainakin ihan itsenäinen, miehestä riippumaton suhde miehen vanhempiin ja sisaruksiin ja muutamaan muuhun sukulaiseen,, ollaan yhteydessä ja tavataan ilman miestäni ja samoin miehelläni minun vanhempiin ja sisaruksiin. Viimeksi eilen mies ja veljeni olivat yhdessä remontoimassa miehen vanhempien uutta asuntoa.
En tämän ketjun jälkeen ihmettele enää ollenkaan miksi niin moni kärsii yksinäisyydestä.
Miksi? Eikö sulla ole OMAA elämää?
Miten tuosta sai käsityksen ettei mulla ole omaa elämää, koska mulla on lämpimät välit puolisoni perheeseen? WTAF?
No ksi sulla on miehen perheeseen läheiben suhde kun itse olet se mutta nuo on miehrn sukulaisia. Mikdi sinä niissä roikut?
Pitäisi varmaan jättää tämä inttäjä huomiotta, mutta mua kiinnostaa tämä logiikka.
Saako siis kenenkään muiden kuin omien verisukulaisten kanssa olla läheinen? Miten joku koulu/duunikaveri? Eiväthän hekään ole mun sukulaisia? Saanko silti olla heidän kanssaan ystävä?
Entäs joku puolison sisarus tai serkku jonka kanssa olin ystävä ennen kuin tapasin puolisoni? Joudunko vastaisuudessa pitämään heihin yhteyttä vain puolisoni kautta?
Jos mun puoliso on matkalla ja minä sairastun ja tarvitsen esim apua lastenhoidossa/kaupassakäynnissä, saanko ottaa yhteyttä naapurissa asuviin puolison sukulaisiin vai onko mun odotettava että toisella puolella maailmaa oleva puolisoni soittaa heille kun herää?
Entäs jos puoliso kuolee lasten ollessa pieniä? Saako silloin pitää yhteyttä lasten isovanhempiin ja sukuun vaikkeivät minulle mitään sukua olekaan, vai katkaistaanko välit, kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja pitämään itse yhteyttä?
Että ihmiset osaavat tehdä arjestaan ja elämästään hankalaa.
Miksi sinä roikut tuolla lailla miehesi sukulaisissa?
Mikset sinä pyydä apua omilta ystäviltäsi? Miksi ne on ne miehen sukulaiset kaikki kaikessa? Eikö sulla ole omia ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Todella naurettavaa. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Missä käytöstavat?
Niin miksi pitäisi. Ei kuulu syytä.
Ja miksi sen perheen naisen pitäisi olla jokin ihmeellinen yhdysupseeri myös miehensä sukulaisille? Miksi?
Ei kuulu syytä.
Ei tarvitse, kyllä meillä kumpikin ottaa yhtä lailla vastuuta yhteydenpidosta sukulaisiin ja auttaa toisenkin vanhempia tai sisaruksia jos tarve vaatii.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei tässä mitään tontteja tai yhteyshenkilöitä tarvita.
Kyllä mulla on ainakin ihan itsenäinen, miehestä riippumaton suhde miehen vanhempiin ja sisaruksiin ja muutamaan muuhun sukulaiseen,, ollaan yhteydessä ja tavataan ilman miestäni ja samoin miehelläni minun vanhempiin ja sisaruksiin. Viimeksi eilen mies ja veljeni olivat yhdessä remontoimassa miehen vanhempien uutta asuntoa.
En tämän ketjun jälkeen ihmettele enää ollenkaan miksi niin moni kärsii yksinäisyydestä.
Miksi? Eikö sulla ole OMAA elämää?
Miten tuosta sai käsityksen ettei mulla ole omaa elämää, koska mulla on lämpimät välit puolisoni perheeseen? WTAF?
No ksi sulla on miehen perheeseen läheiben suhde kun itse olet se mutta nuo on miehrn sukulaisia. Mikdi sinä niissä roikut?
Pitäisi varmaan jättää tämä inttäjä huomiotta, mutta mua kiinnostaa tämä logiikka.
Saako siis kenenkään muiden kuin omien verisukulaisten kanssa olla läheinen? Miten joku koulu/duunikaveri? Eiväthän hekään ole mun sukulaisia? Saanko silti olla heidän kanssaan ystävä?
Entäs joku puolison sisarus tai serkku jonka kanssa olin ystävä ennen kuin tapasin puolisoni? Joudunko vastaisuudessa pitämään heihin yhteyttä vain puolisoni kautta?
Jos mun puoliso on matkalla ja minä sairastun ja tarvitsen esim apua lastenhoidossa/kaupassakäynnissä, saanko ottaa yhteyttä naapurissa asuviin puolison sukulaisiin vai onko mun odotettava että toisella puolella maailmaa oleva puolisoni soittaa heille kun herää?
Entäs jos puoliso kuolee lasten ollessa pieniä? Saako silloin pitää yhteyttä lasten isovanhempiin ja sukuun vaikkeivät minulle mitään sukua olekaan, vai katkaistaanko välit, kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja pitämään itse yhteyttä?
Että ihmiset osaavat tehdä arjestaan ja elämästään hankalaa.
Miksi sinä roikut tuolla lailla miehesi sukulaisissa?
Mikset sinä pyydä apua omilta ystäviltäsi? Miksi ne on ne miehen sukulaiset kaikki kaikessa? Eikö sulla ole omia ystäviä?
Anna esimerkki siitä roikkumisesta?
Mieheni äitipuoli (nyttemmin jo edesmennyt) oli todella vieraanvarainen. Hän halusi tiedon, koska olemme Turkuun ajaessamme Salon kohdalla, jotta osaa laittaa perunat "tulelle" ajoissa. Tokihan kaalikääryleet olivat jo olleet uunissa ainakin tunnin. Ei meitä olisi noin hyvin tarvinnut passata.
Syökää lähtiessä ja jos talo tarjoaa niin viekää jotain.
Miksi te ette sitten voi selkeästi jakaa sitä yhteydenpitoa, vaan kumpikin häslää toisenkin tontilla?
Se että ne sukulaisetkin tieätä kuka se yhteyshenkilö on on huomattavan selkeää.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että naisille sälytetään vieraatkin ihmiset. Minunkin anoppini motkotti minulle, miten me (?) ei ollut muistettu miehen serkun rippijuhlia oikealla tavalla.
a) en ole ikinä edes tavannut koko rippilasta
b) äitinsä nähnyt vilaukselta kerran
c) kutsu oli toimitettu anopille
Silti minä olin se vikapää anopin mielestä.