Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap en menisi enää ollenkaan. Sitä poika ja miniä ilmeisesti haluavatkin.
Heillehän tuli jo mitta täyteen ja ihan syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista lukea kun monilla on noin jäätävät välit lasten isovanhempiin. Toivon että tämä olisi provo.
Itselläni oli ihana anoppi, kävimme yhdessä shoppailemassa, lounailla ja hän laittoi usein hiukseni, kampaaja kun oli ammatiltaan. Sitten tuli miehen kanssa ero, enemmän suretti se kun menetin hyvän anopin. Muutto toiseen kaupunkiin mutta silti tapasimme ja soittelimme silloin tällöin. Nyt häntä ei enää ole ja nykyisen mieheni äiti onkin kuollut nuorena niin etten häntä ikinä ehtinyt tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärien luon tarjotaan aina ajankohdasta riippuen ruokaa, kahvia tai jos olen pidempään niin kumpaakin. Pojan luona ei ikinä mitään, kahviakin pitää erikseen pyytää. Käyn kuitenkin heillä hoitamassa lapsia viikottain ja vien aina jotain lämpimäisiä mennessäni, niitäkään miniä ei pistä tarjolle vaan jemmaa jonnekin.
Vai taas isopahaminiä asialla... Pojassasi ei mitään vikaa? Taidat suosia tyttäriäsi? Mikset osaa sanoa, että toin tällaisia lämpimäisiä kahvin kanssa, että keitetäänkös kahvit?
No siis toki pojassakin on vikaa jos ei saa suutaan auki, useimmiten kuitenkin se on miniä joka on kotona kun menen sinne ja kuten sanoin menen sinne nimeomaan hoitamaan lapsia, että miniä saa omaa aikaa ja minä aikaa lastenlasteni kanssa.
Mitä omaa aikaa se on, että sinulle ruokaa pitäisi laittaa ja kattaa kahvipöytä ? Ei mitään, jonkun ne on siivottava. Ja en ole ikinä anoppia kotiini päästänyt jos ei hänen poikansa ole kotona.
Just joo. Minä ainakin oman äitini tai anoppini tullessa meille hoitamaan lapsia keitän kahvit/teen heidän saapuessaan, rupattelen hetken ja kehoitan ottamaan kaapista mitä tarvitsee meidän poissaollessa. Koska kyseessä on perheenjäsen en rupea kattamaan kahvipöytää sen kummemmin. Ihan normaalia arkista lähisukulaisten kanssakäymistä mielestäni. Jos meillä on pidempi iltameno olen useimmiten tehnyt ruuan valmiiksi niin että siitä riittää äidille/anopillekin ja voi syödä lasten kanssa.. Tosin kokkailua rakastava anoppi kokkaa useimmiten itse ja jättää meille loput seuraavalle päivälle.
Todella hassu ketju, ihmisiltä tuntuu puuttuvan sosiaaliset taidot ja käytöstavat lähes kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Mennään aina johonkin ravintolaan porukalla syömään. Jokainen saa sellaista ruokaa kuin haluaa. Sen jälkeen vanhemmat ja isovanhemmat tulevat meille istuskelemaan ja leikkimään lasten kanssa. Kaikista paras vaihtoehto. Kenenkään päivä ei mene keittiössä, vaan kaikki voivat osallistua seurusteluun.
Kenelle meille?
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärien luon tarjotaan aina ajankohdasta riippuen ruokaa, kahvia tai jos olen pidempään niin kumpaakin. Pojan luona ei ikinä mitään, kahviakin pitää erikseen pyytää. Käyn kuitenkin heillä hoitamassa lapsia viikottain ja vien aina jotain lämpimäisiä mennessäni, niitäkään miniä ei pistä tarjolle vaan jemmaa jonnekin.
Vai taas isopahaminiä asialla... Pojassasi ei mitään vikaa? Taidat suosia tyttäriäsi? Mikset osaa sanoa, että toin tällaisia lämpimäisiä kahvin kanssa, että keitetäänkös kahvit?
No siis toki pojassakin on vikaa jos ei saa suutaan auki, useimmiten kuitenkin se on miniä joka on kotona kun menen sinne ja kuten sanoin menen sinne nimeomaan hoitamaan lapsia, että miniä saa omaa aikaa ja minä aikaa lastenlasteni kanssa.
Mitä omaa aikaa se on, että sinulle ruokaa pitäisi laittaa ja kattaa kahvipöytä ? Ei mitään, jonkun ne on siivottava. Ja en ole ikinä anoppia kotiini päästänyt jos ei hänen poikansa ole kotona.
Just joo. Minä ainakin oman äitini tai anoppini tullessa meille hoitamaan lapsia keitän kahvit/teen heidän saapuessaan, rupattelen hetken ja kehoitan ottamaan kaapista mitä tarvitsee meidän poissaollessa. Koska kyseessä on perheenjäsen en rupea kattamaan kahvipöytää sen kummemmin. Ihan normaalia arkista lähisukulaisten kanssakäymistä mielestäni. Jos meillä on pidempi iltameno olen useimmiten tehnyt ruuan valmiiksi niin että siitä riittää äidille/anopillekin ja voi syödä lasten kanssa.. Tosin kokkailua rakastava anoppi kokkaa useimmiten itse ja jättää meille loput seuraavalle päivälle.
Todella hassu ketju, ihmisiltä tuntuu puuttuvan sosiaaliset taidot ja käytöstavat lähes kokonaan.
Ap ei tullut hoitamaan lapsia, vaan kutsui itse itsensä kylään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä joka päivä syödään muutenkin lämmin ateria, niin kyllä sieltä kattilasta sitä nakkisoppaa riittää anopillekin!
Normaalit ihmiset toimivatkin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei poikasi tee sinulle ihan kysymättä ruokaa?
En tiedä. Eikä tee vaikka pyytäisikin, kuten olen puolivakavissani pyytänytkin ja ehdottanut minulle maistuvia ruokia, joita poika osaa tehdä. Se johti totaaliseen kutsumattomuuteen heille.
Todella surullista, jas jos saan sanoa, huonoa käytöstä heiltä. Pitäisi olla itsestäänselvää, että tarjotaan ruokaa, jos matkan päästä tulee (ellet kerro että syöt matkalla) ja vielä kahvit myöhemmin/ennen paluumatkaa. Ehkä voisit jutella poikasi kanssa ja kysyä mistä on kyse. Onko miniä masentunut tai jotain. En tajua, että jos miniä on noin tökerö kuinka ei poikasi oma-alotteisesti tartu kauhaan ja laita jotain, tai vie sinua vaikka ravintolaan syömään. Todella omituista.
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Sukujen välisellä kitkeryydellä on pitkät perinteet. 40-luvulla syntynyt äitini vihasi anoppiaan. Oma anoppini on myös syntynyt 40-luvulla ja häntä kiusasivat puolestaan hullu anoppi ja suvun kaksi vanhapiikatätiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätys, että lapsiperheissä ollaan väsyneitä. Pienet lapset eivät mitään pihvejä syö, ne leikataan pieniksi paloiksi. Ruoka on sulavaa mössöä.
Yhdistelmä kuuma kahvi ja pienet lapset ihan puistattaa. Joka sekunti joutuu valvomaan, ettei kuuma kahvi kaadu lapsen päälle. Se ei ole mitään rentoutumista, jos hidasrefleksinen vanhus juo kuumaa kahvia lasten lähellä. Lapsi voi yhtäkkiä kiivetä syliin ja vetää kahvit päälleen. Kahvinjuojat siirtäisin omaan huoneeseen ja oven varmasti kiinni.
Että lapsiperheissä ei pitäisi siis juoda kahvia?
Enpä ole ikinä kuullutkaan.
Samalla kaavallahan ne kaikki muutkin kuumat juomat ja ruuat voi olla pikkulapsille vaarallisia!!! Huh!
Teillä siis pikkulapsiperheessä juodaan vain kylmiä juomia ja syödään kylmää ruokaa.
Niin, hyvä kun otit puheeksi. Neuvonkin aina, että kylmiä juomia tai jäätelöitä ei lapsille suoraan vaan huoneenlämpöisinä. Olen erittäin tarkka myös siitä, että lapsilla on kypärämyssy ulkona keväisin riittävän pitkälle, kunnes on lämmintä.
Outoa. Tylyä. Moukkamaista kertakaikkiaan. Eikö lapsiperheessä luulis aina olevan edes se leipäpussi ja vaikka juustoa siihen päälle kahvin kanssa? Mitä te itse syötte?
Minä kun teen ruokaa niin sitä tulee aina moneksi päiväksi kerralla, joten ruokkii vaikka isommankin porukan. Perunoita voi keittää muutaman enemmän jos tietää jonkun tulevan pitkästä matkasta kylään.
Lämmittää sitten vaan mikrossa.
Outo ketju kertakaikkiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Tuo yhteydenpito ja passaaminen on perinteisesti kaatunut naisen hommaksi. Vai onko teidän suvussa ollut joku mies, joka omatoimisesti on pyöräyttänyt pullat vieraille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä joka päivä syödään muutenkin lämmin ateria, niin kyllä sieltä kattilasta sitä nakkisoppaa riittää anopillekin!
Normaalit ihmiset toimivatkin näin.
Entä jos sinulla olisi anoppi, joka luennoisi nakkien sisältämän nitriitin myrkyllisyydestä ja siitä, että se ei ole lasten ruokaa? Sama kommentointi jatkuisi muihinkin laittamiisi ruokiin... kovetettuja rasvoja jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämätöntä ettei tarjota perheenjäsenelle ruokaa. Meillä tarjotaan putkimiehellekin vähintään kahvit.
Niin no, kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Mukavampi vissiin elää laput silmillä, kuin että ymmärtäisi muiden ihmisten tapoja.
Huonoja tapoja ei tarvitse ymmärtää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat asuu niin lähellä, että tällaisia tilanteita ei sinänsä tule, että joku joutuisi matkustamaan pitkän matkan ja olemaan nälissään.
Mutta jos meille tulee isovanhempia esim päiväksi hoitamaan lapsia, teen jääkaappiin ruokaa, hankin hyviä välipaloja ym ja kerron, että "jääkaapissa on ruokaa sinulle ja lapsille, kaapista saa ottaa mitä haluaa ja kahvia saa keittää. Kaapissa on myös keksejä ja pullaa"
Jos oma anoppi tulisi kaukaa, olisi kunnia-asia laittaa tarjolle hyvä ateria.
Mutta tietysti jos anopille ei kelpaa perus kotiruoka on asia vähän haastava
Ap ei tule kaukaa.
Ap:n ekassa lauseessa oli että on kahden tunnin matka. Onhan se aika kaukaa. Minun mielestäni.
No ei ole, minulla oli aikoinaan työmatka suuntaansa puolitoista tuntia, sitä ajoin joka arkipäivä aamuin illoin, kaksi tuntia on vain puoli tuntia pidempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä joka päivä syödään muutenkin lämmin ateria, niin kyllä sieltä kattilasta sitä nakkisoppaa riittää anopillekin!
Normaalit ihmiset toimivatkin näin.
Entä jos sinulla olisi anoppi, joka luennoisi nakkien sisältämän nitriitin myrkyllisyydestä ja siitä, että se ei ole lasten ruokaa? Sama kommentointi jatkuisi muihinkin laittamiisi ruokiin... kovetettuja rasvoja jne...
Tarjoaisin ruuan jokatapauksessa. Jos ei kelpaa, niin sitten on oma häpeänsä. Tässä kuitenkin oli kyseessä ihminen, joka toivoi että sitä ruokaa tarjottaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Kuka ruoka-aikaan tulee meille, saa myös ruokaa. Sehä on ihan selvä.
En ymmärrä miksi poikasi työntää sinulle lehtiä luettavaksi ja miniä ei puhu.
Eivätkö he osaa puhua (hirmu hiljaisia), vai ovatko vihaisia?
Jos tulee iltapäivällä niin ei ole välttämättä lämmintä ruokaa pöydässä, mutta vähintään jotain täytettyjä sämpylöitä ja kahvileipää ym. vatsantäytettä. Toki ruokaakin saa lämmittää jos sitä on lounaalta jäänyt.
Mennään aina johonkin ravintolaan porukalla syömään. Jokainen saa sellaista ruokaa kuin haluaa. Sen jälkeen vanhemmat ja isovanhemmat tulevat meille istuskelemaan ja leikkimään lasten kanssa. Kaikista paras vaihtoehto. Kenenkään päivä ei mene keittiössä, vaan kaikki voivat osallistua seurusteluun.