Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
En ikimaailmassa ilkeäisi lähettää ketään pitkään matkaan kuivin suin ja nälkäisenä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
? Meidän lasten isovanhemmat käyvät vain lasten synttäreillä, joissa on tarjoilu. Mikään vain ei oikein kelpaa. Jos joskus ovat lapsenvahtina haluavat itse tehdä ruoan ja ostan jääkaappiin tarvikkeet valmiiksi. Usein tuovat vielä itse omat ruokatarvikkeensa mukana. No kaikkia ei voi miellyttää, eipä kovin usein odoteta kylään. Mutta samaan ruokapöytään olisivat tervetulleita, kovin on vain vaivannuttavaa kun kaikkea närpitään vähän. Ja sitten ihmetellään kun lapsenlapset närppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä joka päivä syödään muutenkin lämmin ateria, niin kyllä sieltä kattilasta sitä nakkisoppaa riittää anopillekin!
Normaalit ihmiset toimivatkin näin.
Entä jos sinulla olisi anoppi, joka luennoisi nakkien sisältämän nitriitin myrkyllisyydestä ja siitä, että se ei ole lasten ruokaa? Sama kommentointi jatkuisi muihinkin laittamiisi ruokiin... kovetettuja rasvoja jne...
Tarjoaisin ruuan jokatapauksessa. Jos ei kelpaa, niin sitten on oma häpeänsä. Tässä kuitenkin oli kyseessä ihminen, joka toivoi että sitä ruokaa tarjottaisiin.
Nimenomaan. Jos ei talon ruoka kelpaa niin sitten voi olla syömättä. Tästä ei kuitenkaan ollut kysy ap.n tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Tuo yhteydenpito ja passaaminen on perinteisesti kaatunut naisen hommaksi. Vai onko teidän suvussa ollut joku mies, joka omatoimisesti on pyöräyttänyt pullat vieraille?
No ei meillä paljon leivottu mutta isä laittoi ruoan siinä kuin äitikin. Tarjottavaa löytyi kelle tahansa, isäkin kahvit keitti jos tuli vieraita eikä äiti ollut kotona.
Mä olen joskus hakenut vaikka pitsaa kun tiennyt että tulee porukkaa. Jos ei siis ole mikään masterchef , niin jotain ruokaa ees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ärsyttäviä naikkosia täällä. Onneksi minulla on vain vävy. Kiva ja mukava. Ja olen mukava anoppi. Näin olen kuullut monta kertaa. Katsokaa peiliin, olkaa hyvä!
Vierailija kirjoitti:
En ikimaailmassa ilkeäisi lähettää ketään pitkään matkaan kuivin suin ja nälkäisenä :(
Kun ei ap tule kaukaa. Ja on kutsuttu kylään eli kahville.
Syö lähtiessä, juo kahvit kylässä, ajaa kotiin, syö. Siinä on just sopiva ateriarytmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä, onneksi olen saanut vastauksia niiltäkin, jotka ymmärtävät tilanteeni! Lapsia en pahemmin hoitele, asia tuli selväksi kun tarjosin apua pikku vauvan kanssa ja miniä teki selväksi, että vauva on hänen, eikä siitä isoäidille riitä edes yhtä päivää. Herkempi mummu olisi tuosta loukkantunut pahanpäiväisesti, minä ymmärsin vetäytyä enkä siitä kaunaa kanna.
Mutta kiitos keskustelusta. En ole nyt vuoteen saanut kutsua heidän luokseen, ovat väistäneet aina jollain tekosyyllä kun olen ilmoitellut viikonloppuja, jolloin minulle sopisi tulla kylään. Parempi varmaan näin. Käyvät kuitenki meillä, ja näen silloin lapsia ja pysyn vähän kärryillä heidänkin kuulumisistaan. Syököön "vish ja sips" kotonaan rauhassa, ilman kasviksista mäkättävää mummoa. Joka ajatteli vain heidän parastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka ruoka-aikaan tulee meille, saa myös ruokaa. Sehä on ihan selvä.
En ymmärrä miksi poikasi työntää sinulle lehtiä luettavaksi ja miniä ei puhu.
Eivätkö he osaa puhua (hirmu hiljaisia), vai ovatko vihaisia?
Ap ei ollut siellä lounasaikaan. Lounas oli jo syöty.
Ja kuka tuollaisen kanssa jaksaa kuin ap? ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla ei ole opittu tapakulttuuria ja ei tule mieleen tarjota kyläilijöille juotavaa tai syötävää.
Vierailija kirjoitti:
Osalla ei ole opittu tapakulttuuria ja ei tule mieleen tarjota kyläilijöille juotavaa tai syötävää.
Eihän se ap:kaan tarjoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, onneksi olen saanut vastauksia niiltäkin, jotka ymmärtävät tilanteeni! Lapsia en pahemmin hoitele, asia tuli selväksi kun tarjosin apua pikku vauvan kanssa ja miniä teki selväksi, että vauva on hänen, eikä siitä isoäidille riitä edes yhtä päivää. Herkempi mummu olisi tuosta loukkantunut pahanpäiväisesti, minä ymmärsin vetäytyä enkä siitä kaunaa kanna.
Mutta kiitos keskustelusta. En ole nyt vuoteen saanut kutsua heidän luokseen, ovat väistäneet aina jollain tekosyyllä kun olen ilmoitellut viikonloppuja, jolloin minulle sopisi tulla kylään. Parempi varmaan näin. Käyvät kuitenki meillä, ja näen silloin lapsia ja pysyn vähän kärryillä heidänkin kuulumisistaan. Syököön "vish ja sips" kotonaan rauhassa, ilman kasviksista mäkättävää mummoa. Joka ajatteli vain heidän parastaan.
No ei ehkä olisi kannattanut mäkättää niistä kasviksista. Syy välirikkoon voi olla tuossakin. Kukaan ei tykkää besserwissereistä jotka tietävät paremmin kaiken. Ymmärrän kyllä että on vaikeaa olla puuttumatta jos vanhemmat eivät ymmärrä lapsen parasta, saman asian kanssa painin itsekin. Mutta virheitä tein minäkin äitinä omieni kanssa ja olisin suuttunut hyväntahtoisille neuvojille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla ei ole opittu tapakulttuuria ja ei tule mieleen tarjota kyläilijöille juotavaa tai syötävää.
Eihän se ap:kaan tarjoa.
Tarjoaahan sillä kertoo omalta osaltaan:
"Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, onneksi olen saanut vastauksia niiltäkin, jotka ymmärtävät tilanteeni! Lapsia en pahemmin hoitele, asia tuli selväksi kun tarjosin apua pikku vauvan kanssa ja miniä teki selväksi, että vauva on hänen, eikä siitä isoäidille riitä edes yhtä päivää. Herkempi mummu olisi tuosta loukkantunut pahanpäiväisesti, minä ymmärsin vetäytyä enkä siitä kaunaa kanna.
Mutta kiitos keskustelusta. En ole nyt vuoteen saanut kutsua heidän luokseen, ovat väistäneet aina jollain tekosyyllä kun olen ilmoitellut viikonloppuja, jolloin minulle sopisi tulla kylään. Parempi varmaan näin. Käyvät kuitenki meillä, ja näen silloin lapsia ja pysyn vähän kärryillä heidänkin kuulumisistaan. Syököön "vish ja sips" kotonaan rauhassa, ilman kasviksista mäkättävää mummoa. Joka ajatteli vain heidän parastaan.
No ei ehkä olisi kannattanut mäkättää niistä kasviksista. Syy välirikkoon voi olla tuossakin. Kukaan ei tykkää besserwissereistä jotka tietävät paremmin kaiken. Ymmärrän kyllä että on vaikeaa olla puuttumatta jos vanhemmat eivät ymmärrä lapsen parasta, saman asian kanssa painin itsekin. Mutta virheitä tein minäkin äitinä omieni kanssa ja olisin suuttunut hyväntahtoisille neuvojille.
Mistähän sinä päättelet että nuo vanhemmat ei ymmärtäisi lasten parasta?
Ainakin he rajaa kusipäitä menestyksekkäästi pois lastensa luota.
Me ollaan syöty lasten syntymästä asti sen suosituksen mukaan 5krt päivässä ja aina jos joku vierailu osuu noihin aikoihin niin tarjoan ilman muuta ruokaa. Kun anoppi oli meillä pyydettynä.lapsenvahtina niiin tein valmiiksi ruuan jota hän sai lämmittää itselle ja lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Jos menen lapsenlasta katsomaan ( yleensä vanhemmat ovat sillä aikaa menoillaan) ja tulee nälkä niin kyllä syön mitä kaapista löytyy ja keitän kahvit ,jos siltä tuntuu.
Luultavasti olet tyttäresi perheessä mummona etkä anoppilassa anoppina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Miksi sitten haluaa olla Facebookissa minun kaverini jos ei halua olla missään tekemisissä? Miksi pitää jaotella sinun ja minun sukulaiset? Miksi ei voisi olla hyvissä väleissä molempien sukujen kanssa? Ennen ainakin omassa perheessäni suku oli tärkeä ja läheinen, ihan sama oliko isän tai äidin puolelta. Äitini taitaa olla enemmän tekemisissä isän puolen sukulaisten kanssa kuin omien sisarustensa. Mukavia ihmisiä kaikki olleet aina paitsi tämä yksi joka on muita parempi olevinaan.
Sina jos omat tai puolison vanhemmat tulee kylään niin tarjoan ruokaa vieraille.
Vähintään kahvit ja makeaa jos vain poikkeavat esimerkiksi iltapäivällä.