Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen ällistynyt, että tämmöisiäkin ongelmiakin on. Meidän suvussa, lasten perheissä ja ylipäätään tuntemissani paikoissa ollaan vieraanvaraisia. Kysytään mitä vieras on vailla. Halutaan olla vieraanvaraisia. Puolin ja toisin.

Ap haluaa uhriutua, eikä edes yritä käyttäytyä siellä kyläpaikassa, tölvii jopa lapsia. Moukka.

Vierailija kirjoitti:

Yllätys, että lapsiperheissä ollaan väsyneitä. Pienet lapset eivät mitään pihvejä syö, ne leikataan pieniksi paloiksi. Ruoka on sulavaa mössöä.

Yhdistelmä kuuma kahvi ja pienet lapset ihan puistattaa. Joka sekunti joutuu valvomaan, ettei kuuma kahvi kaadu lapsen päälle. Se ei ole mitään rentoutumista, jos hidasrefleksinen vanhus juo kuumaa kahvia lasten lähellä. Lapsi voi yhtäkkiä kiivetä syliin ja vetää kahvit päälleen. Kahvinjuojat siirtäisin omaan huoneeseen ja oven varmasti kiinni.

Että lapsiperheissä ei pitäisi siis juoda kahvia?

Enpä ole ikinä kuullutkaan.

Samalla kaavallahan ne kaikki muutkin kuumat juomat ja ruuat voi olla pikkulapsille vaarallisia!!! Huh!

Teillä siis pikkulapsiperheessä juodaan vain kylmiä juomia ja syödään kylmää ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttärien luon tarjotaan aina ajankohdasta riippuen ruokaa, kahvia tai jos olen pidempään niin kumpaakin. Pojan luona ei ikinä mitään, kahviakin pitää erikseen pyytää. Käyn kuitenkin heillä hoitamassa lapsia viikottain ja vien aina jotain lämpimäisiä mennessäni, niitäkään miniä ei pistä tarjolle vaan jemmaa jonnekin. 

Miksi sen miniän sinua pitäisi passata? Eihän hän ole sinulle edes sukua, poikasi on.

Ei tarvitse passata mutta peruskohteliaisuus olisi kuitenkin ihan kiva olla olemassa. Tarjoatko itse esim kahvia vain verisukulaisille? Kummallista. 

Nykyään jos autolla kulkee niin ei tarvitse nälässä kulkea. Tuo ruoan tarjoamisen tapa liittyy entisaikojen käytäntöihin, sillä silloin ei ruokaa saanut noin vain matkan varrella.

Meillä oli tapana olla ruoat valmiina ja pöytä katettuna kun isoisä vaimoineen tuli muutamaksi tunniksi lapsia kaitsemaan. Ihan siitä syystä, että kaikki, etenkin lapset saivat kunnon ruokaa.

Sitten isoisä oli sitä mieltä, ettei viitsisi tulla enää meille, vaan halusi että viemme lapset sinne. Näin teimme, minkä seurauksena lapset saivat koko päivän aikana ainoastaan näkkileipää. Isoisän rouva on muuten ravitsemustieteen maisteri. Ei vissiin menneet opinnot ihan putkeen lasten ravinnon osalta.

Opimme kerrasta, emmekä enää vieneet toista kertaa.

Ei minua tässä ajassa huoleta lainkaan, saavatko aikuiset ruokaa. Kyllä he pärjäävät. Harva mummo on niin laiha ettei pärjäisi muutaman tunnin ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttärien luon tarjotaan aina ajankohdasta riippuen ruokaa, kahvia tai jos olen pidempään niin kumpaakin. Pojan luona ei ikinä mitään, kahviakin pitää erikseen pyytää. Käyn kuitenkin heillä hoitamassa lapsia viikottain ja vien aina jotain lämpimäisiä mennessäni, niitäkään miniä ei pistä tarjolle vaan jemmaa jonnekin. 

Vai taas isopahaminiä asialla... Pojassasi ei mitään vikaa? Taidat suosia tyttäriäsi? Mikset osaa sanoa, että toin tällaisia lämpimäisiä kahvin kanssa, että keitetäänkös kahvit?

No siis toki pojassakin on vikaa jos ei saa suutaan auki, useimmiten kuitenkin se on miniä joka on kotona kun menen sinne ja kuten sanoin menen sinne nimeomaan hoitamaan lapsia, että miniä saa omaa aikaa  ja minä aikaa lastenlasteni kanssa. 

Vien itse vegaaniset evääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttärien luon tarjotaan aina ajankohdasta riippuen ruokaa, kahvia tai jos olen pidempään niin kumpaakin. Pojan luona ei ikinä mitään, kahviakin pitää erikseen pyytää. Käyn kuitenkin heillä hoitamassa lapsia viikottain ja vien aina jotain lämpimäisiä mennessäni, niitäkään miniä ei pistä tarjolle vaan jemmaa jonnekin. 

Vai taas isopahaminiä asialla... Pojassasi ei mitään vikaa? Taidat suosia tyttäriäsi? Mikset osaa sanoa, että toin tällaisia lämpimäisiä kahvin kanssa, että keitetäänkös kahvit?

No siis toki pojassakin on vikaa jos ei saa suutaan auki, useimmiten kuitenkin se on miniä joka on kotona kun menen sinne ja kuten sanoin menen sinne nimeomaan hoitamaan lapsia, että miniä saa omaa aikaa  ja minä aikaa lastenlasteni kanssa. 

Poikasi on vastuussa sinusta, ei miniä.

Syö kotona, pari tuntia ei ole pitkä aika eikä siinä ajassa tule nälkä. Jotenkin tuntuu oudolta että pitäisi olla syömässä parin tunnin välein. Koita tajuta jos ei edes kahvia tarjota et ole tervetullut.

Meillä isovanhemmat asuu niin lähellä, että tällaisia tilanteita ei sinänsä tule, että joku joutuisi matkustamaan pitkän matkan ja olemaan nälissään.

Mutta jos meille tulee isovanhempia esim päiväksi hoitamaan lapsia, teen jääkaappiin ruokaa, hankin hyviä välipaloja ym ja kerron, että "jääkaapissa on ruokaa sinulle ja lapsille, kaapista saa ottaa mitä haluaa ja kahvia saa keittää. Kaapissa on myös keksejä ja pullaa"

Jos oma anoppi tulisi kaukaa, olisi kunnia-asia laittaa tarjolle hyvä ateria.

Mutta tietysti jos anopille ei kelpaa perus kotiruoka on asia vähän haastava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttärien luon tarjotaan aina ajankohdasta riippuen ruokaa, kahvia tai jos olen pidempään niin kumpaakin. Pojan luona ei ikinä mitään, kahviakin pitää erikseen pyytää. Käyn kuitenkin heillä hoitamassa lapsia viikottain ja vien aina jotain lämpimäisiä mennessäni, niitäkään miniä ei pistä tarjolle vaan jemmaa jonnekin. 

Vai taas isopahaminiä asialla... Pojassasi ei mitään vikaa? Taidat suosia tyttäriäsi? Mikset osaa sanoa, että toin tällaisia lämpimäisiä kahvin kanssa, että keitetäänkös kahvit?

No siis toki pojassakin on vikaa jos ei saa suutaan auki, useimmiten kuitenkin se on miniä joka on kotona kun menen sinne ja kuten sanoin menen sinne nimeomaan hoitamaan lapsia, että miniä saa omaa aikaa  ja minä aikaa lastenlasteni kanssa. 

Mitä omaa aikaa se on, että sinulle ruokaa pitäisi laittaa ja kattaa kahvipöytä ? Ei mitään, jonkun ne on siivottava. Ja en ole ikinä anoppia kotiini päästänyt jos ei hänen poikansa ole kotona.

Vierailija kirjoitti:

Syö kotona, pari tuntia ei ole pitkä aika eikä siinä ajassa tule nälkä. Jotenkin tuntuu oudolta että pitäisi olla syömässä parin tunnin välein. Koita tajuta jos ei edes kahvia tarjota et ole tervetullut.

Mäkin olen ymmärtänyt, että vanhoilla ihmisillä nälkä katoaa.

Tasan ei käy onnen lahjat, minä laittaisin ilomielin pöydän koreaksi ja kunnon ruuat. Isovanhempia ei siltikään kiinnosta, eivät käy koskaan ja viimeksi jotain kuului heistä 2 vuottq sitten

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat asuu niin lähellä, että tällaisia tilanteita ei sinänsä tule, että joku joutuisi matkustamaan pitkän matkan ja olemaan nälissään.

Mutta jos meille tulee isovanhempia esim päiväksi hoitamaan lapsia, teen jääkaappiin ruokaa, hankin hyviä välipaloja ym ja kerron, että "jääkaapissa on ruokaa sinulle ja lapsille, kaapista saa ottaa mitä haluaa ja kahvia saa keittää. Kaapissa on myös keksejä ja pullaa"

Jos oma anoppi tulisi kaukaa, olisi kunnia-asia laittaa tarjolle hyvä ateria.

Mutta tietysti jos anopille ei kelpaa perus kotiruoka on asia vähän haastava

Ap ei tule kaukaa.

Minulla aivan ihana miniä jonka kanssa miellyttävä seurustella ja laittaa vaikkapa yhdessä ruokaa jne. Olen tervetullut heille ja he meille koska tahansa. Onneksi ei heillä tuota sääntöä että vain oma lapsi eli tyttäreni on vastuussa minusta eli viihdyttää ja laittaa vaikkapa ruokaa ja miniä piileksisi omiaan toisaalla. Ehkä pitkälti kasvatuksen tulosta eli moni äiti kasvattaa juuri tyttärensä siihen että tuleva anoppi on sitten vihollinen jota halveksittava ja vain oma äiti se jonka kanssa ollaan läsnä tämän käydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Tasan ei käy onnen lahjat, minä laittaisin ilomielin pöydän koreaksi ja kunnon ruuat. Isovanhempia ei siltikään kiinnosta, eivät käy koskaan ja viimeksi jotain kuului heistä 2 vuottq sitten

Täällä sama homma. Anoppi lopetti kyläilyt kun kolmas lapsi syntyi. Hän mietti isoon äänen, että kuinka monta lasta aiomme tehdä. Ei oo anoppia näkynyt ...

Miehen siskolla käy kyllä koko ajan kylässä. Mutta he onkin tämän anopin lellikit. Tyttären lapset menee kaiken edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttärien luon tarjotaan aina ajankohdasta riippuen ruokaa, kahvia tai jos olen pidempään niin kumpaakin. Pojan luona ei ikinä mitään, kahviakin pitää erikseen pyytää. Käyn kuitenkin heillä hoitamassa lapsia viikottain ja vien aina jotain lämpimäisiä mennessäni, niitäkään miniä ei pistä tarjolle vaan jemmaa jonnekin. 

Vai taas isopahaminiä asialla... Pojassasi ei mitään vikaa? Taidat suosia tyttäriäsi? Mikset osaa sanoa, että toin tällaisia lämpimäisiä kahvin kanssa, että keitetäänkös kahvit?

Luetun ymmärtäminen? Hänhän kirjoitti, että kahvia pitää erikseen pyytää.

Jos mulle tehtäisiin noin, että tuomari kahvipullat vain lykättäisiin kaappiin eikä laitettaisi tarjolle, vaikka erikseen siitä sanoisin, niin kertaakaan en enää mitään veisi.

Hyvin vähän kävisinkään. Pyytäisin käymään meillä lasten kanssa ja tarjoaisin kahvit ja leivonnaiset kyllä. Ja kun lapsenlapset on sen ikäisiä, että voivat tulla mummolle hoitoon, pyytäisin, että toisivat ja vaikka kuinka usein. Vauvaa en ehdottaisi hoitooni, mutta jos itse tarjoisivat, niin toki ottaisin. Ei se vauvanhoitokaan sitä rakettitiedettä ole, ellei kyseessä ole jokin erityistapaus. Olen hoitanut vauvoja kymmenvuotiaasta asti. Äiti sairastui pahasti kun pikkuveli oli 2 kk ikäinen. Minusta tuli apuhoitaja ja sitä puuhaa onkin sitten riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Syö kotona, pari tuntia ei ole pitkä aika eikä siinä ajassa tule nälkä. Jotenkin tuntuu oudolta että pitäisi olla syömässä parin tunnin välein. Koita tajuta jos ei edes kahvia tarjota et ole tervetullut.

Pari tuntia menomatka, pari tuntia perillä, pari tuntia kotimatka. Siinä on jo kuusi tuntia. Kyllä muille kuin anorektikoille tulee siinä ajassa jo nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Kun oma äiti  kylään, hänellä oli mukana omat ruuat, joskus oma paistinpannukin. Ensimmäisenä laittoi ruoan tulille. Sen jälkeen hän pisti meidän nelihenkisen perheen pihalle ja alkoi siivoamaan. Laittoi pesukoneen pyörimään siinä samalla. Järjesti joskus kaapit, pesi ikkunat ja vaihtoi verhot. Saman tyyppistä toimintaa miehen äidillä. Ja siitä minä olen ikuisesti kiitollinen. Siinä elämän vaiheessa kun lapset olivat pieniä ja me vanhemmat kävimme töissä olisi ollut mahdotonta ottaa jotain ihmistä meille passattavaksi.

Ihanat mummut. Teen itse samoin, paitsi en mene juurikaan kyläilemään koska asuvat ihan lähellä. Hoitelen heitä iltapäivisin ja kerran viikossa yökylään. Laitan ruokaa meille kaikille ja lähetän vielä vanhemmillekin jos haluavat. Kummatkin tekevät täysipäiväisesti työtä ja aika on kortilla. Lapset ovat iloisia ja mielellään mummolassa. Siinä on palkintoa ja hyvää mieltä. Olen vielä työelämässä mutta aina yleensä on sovittu viikko eteenpäin kuinka voimme auttaa. Lapset ovat nyt jo pikkukoululaisia, heidän kanssa on ihan piristävää puuhastella. Ruokaa en muista kovin usein saaneeni heillä, mutta vävy joskus grillaa meillä. Itse laitan ruuat mielelläni koska se tuo myös hyvän mielen. Paras kiitos tulee pikkuisilta, kun maistuu niin se on paras kiitos.

Ymmärrän että kaikilla ei ole näin helppoa. Välimatkat ja raskas työ, sairaus ym. Pitäkää kuitenkin parhaanne mukaan yhteyttä lapsenlapsiin ja kysykää perheeltä kuinka voitte auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa minäkin olen ihmetellyt kun kaukaa tulen kyläilemään eikä koskaan saa lämmintä ruokaa. Itse aina kysyn heiltä, kun ilmoittavat tulevansa kylään, haluavatko syödä oikean ruoan vai riittääkö jokin pienempi. Aina syövät ja hyvällä ruokahalulla. Mutta kun menen heille, kerran vuodessa, mitään ei tarjota. Ensimmäisen kerran olin hirveässä ripulissa kun en saanut ruokaa ollenkaan ja maha huusi tyhjillään tuntikausia. Kuljen julkisilla joten matkalla ei voi kaupassa käydä. Perillä sitten on kaupasta itse haettava ruoat kun joutuu yöksi jäämään. Koen epäonnistuneeni kasvatuksessa vaikka esimerkkiä olen näyttänyt että vieraille katetaan aina runsas pöytä vaikka olisi kuinka vähissä varoissa. Nykynuorilla ei tätä tapaa ole vaikka tulot ovat kymmenkertaiset omiin tuloihini verrattuna. Laiskuutta se on ja vierasta ei arvosteta. Toisaalta roolin vaihto tuntuu olevan vaikeaa kun on aina tottuneet että äiti ruokkii. Kun pitäisi tehdä toisin päin, ei haluta eikä osata. Äiti on itsestäänselvyys.

Siis käyt vain kerran vuodessa lapsesi perheen luona? Miksi näin harvoin?

Koska asun kaukana, elän minimituella ja olen kipeä. He käyvät useammin minun luonani ja aina on pöytä täynnä syötävää, vaikkei aina itselleni jäisi rahaa ruokaan.

Mulle ainakin tulee nälkä kahden tunnin autoreissussa. Tottakai tarjoan syötävää ja juotavaa. Kuuluu ihan käytöstapoihin. Kaikillahan niitä ei tosin ole.. nykyajan nuorisolla varsinkaan.