Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernin elektroniikan hallussapidosta pitää tehdä luvanvaraista; jos perheenjäsen ei liiku tarpeeksi, et voi ostaa tai pitää hallussa esimerkiksi älypuhelinta, älytelevisiota, tablettia tai tehokkaita tietokoneita. Näin tulee motivaatiota liikkua riittävästi.
Rankaiseminen tuntuu olevan yleisin ehdotettu motivointimenetelmä liikuntaan. Se varmasti saakin lapset ja nuoret liikkumaan ilolla...
Jos et saa jatkusvasti koukuttavaa viihdettä, niin kyllä sä jotain muuta tekemistä keksit. Harva istuu koko vapaa-aikaa sisällä ja tuijottaa seinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten ja aikuisten pitäisi ehdottomasti liikkua enemmän. Näen kaksi syytä, mitkä estävät liikunnan riemun toteutumasta:
1) Koululiikunta tappaa edelleen liikkumisen ilon. Aina on vaan niitä samoja hiihtoja ja uinteja mitä monet lapset kammoksuvat kovasti - ei kaikki. Milloin liikuntatuntien sisältöön saadaan vaihtelua ja valinnaisuutta, jolloin aktiiviurheilijat voisi hyödyntää liikuntatunnit entistä paremmin?
2) Työelämä nielaisee vanhemmat uumeniinsa. Esimerkki kun lapseni olivat pieniä: kävely päiväkotiin 0,5h/suunta. Työmatka bussilla töihin 1h/suunta. Kun olit lasten kanssa kotona 17:30, teit ruuan, leikitte, vähän pyykkiä koneeseen jne niin johan kello oli 19 ja iltapalan ja pesujen aika! Ei ehdi liikkua - puhumattakaan niistä vanhemmista, jotka tekevät kahta työtä elääkseen! Viikonloput on eri asia. Nelipäiväinen työviikko nykypalkalla tai lyhyempi työaika voisi aikaansaada ihmeitä liikuntamielessä!
Koulupäivään pakollinen kansan kävely puolesta tunnista tuntiin. Kävely on hyvä laji kaikille. Tätä voisi soveltaa myös useilla työpaikoilla. Kaikki liikkeelle.
Johtuu ihan täysin kaikista älylaitteista. Puhelimet, telkkarit, padit, pelikonsolit, pelitietokoneet. Ja jos ei ole säännöllistä urheiluharrastusta niin voi liikkuminen olla melko vähäistä. Nuorilla mopoja ja sähköskuutteja.
Vierailija kirjoitti:
Modernin elektroniikan hallussapidosta pitää tehdä luvanvaraista; jos perheenjäsen ei liiku tarpeeksi, et voi ostaa tai pitää hallussa esimerkiksi älypuhelinta, älytelevisiota, tablettia tai tehokkaita tietokoneita. Näin tulee motivaatiota liikkua riittävästi.
Entä jos mieluummin harrastaa taidetta tai lukee kirjoja? Kielletäänkö nekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kännykät yms. passivoivat lapsia niin, että heitä saa pakottaa ulkoilemaan. Ulkonakaa ei keksitä entiseen tapaan tekemistä. Olen useamman lapsen äitinä huomannut, että yhä enemmän juuri minua tarvitaan ulos keksimään tekemistä ja aktivoimaan lapsia. Tuskin saamme älypuhelimia enää pois maailmasta, joten jotain muuta pitää keksiä. Kouluihin kilpailu, vaikkapa kunnittain, kuinka monta kilometriä lapset liikkuvat kävellen tai juosten. Parhaan koulun oppilaat palkitaan HopLop, SuperPark tms. kausikorteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea vastaus lasten liikkumattomuudelle on kännykkä. Jos sitä ei olisi saatavilla niin lapsi etsii muuta toimintaa. Meillä menisi puhelin kavereiden ja harrastusten edelle jos ei rajoiteta.. Nykyään kun puhelimen käyttö on monilla lapsilla rajoittamatonta (meillä rajat) ja aikuiset näyttävät räpläämisellä mallia niin mitä muuta voi odottaa kuin puhelin addiktio. Vaikuttaa myös masennukseen, yksinäisyyteen, lukemattomuuteen jne.
Toinen syy on liikuntakerhojen puute. Ei ainakaan meilläpäin niitä ole. Niitä olisi koulujen/kaupunkin järjestettävä. Kaikkia lapsia ei kiinnosta kova kilpailu seurassa ja vanhempia kalliit kk-maksut. Tosin niitä voi vaivata osallistuja pula vaikka halukkaita olisi. Lapset työnnetään varmuudeksi seuroihin 'laadun' vuoksi.Kaikki täällä hokevat tuota samaa, mutta tuo ei ole mikään vastaus. Lapsista ei saada liikunnallisempia sillä, että heiltä kielletään kaikki liikuntaa kivempi tekeminen vaan sillä, että liikunnasta tehdään kivempaa. Jostain syystä tilanne nyt tällä hetkellä on se, että käytännössä ne lapset, jotka liikkuvat seuroissa aktiivisesti ovat niitä liikkuvia lapsia ja ne, jotka eivät harrasta aktiivisesti mitään, eivät liiku käytännössä ollenkaan. Tästä voisi siis päätellä, että lapset tykkäävät enemmän tavoitteellisesta liikkumisesta urheiluseuroissa kuin kävelylenkeistä vanhempiensa kanssa.
Kuitenkin näissä keskusteluissa aina valitetaan siitä, että ei ole tarjolla matalan kynnyksen liikuntaa, vaikka todellisuudessa sitä on tarjolla aivan valtavasti, mutta lapset eivät pääasiassa halua käydä niissä. Todellisuudessa se, mitä halutaan on, että lasten liikunta olisi vanhempien kannalta mahdollisimman matalan kynnyksen toimintaa. Seuratoimintaan liittyvä kolmen K:n sääntö (kannusta, kuljeta, kustanna) tuntuu joistakin vanhemmista liian työläältä ja kuvitellaan, että lapset kyllä liikuttavat itseään, kunhan sen käskee ovesta ulos.
Lisäksi vanhemmat valittavat, että heidän lapsensa eivät ole "urheilullisesti lahjakkaita", niin he eivät pääse mukaan joukkueisiin. No eivät kait ne pääse mukaan kilpajoukkueisiin enää 12 vuotiaina, kun muut ovat treenanneet 7 vuotta ja tämä yksi on lähinnä pyöristynyt vanhempiensa kanssa sohvalla. Pistäkää siis ne lapsenne liikkumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Lajin vaihtaminen myöhemmällä iällä on helppoa, kun perus liikunnalliset ominaisuudet on kunnossa, mutta ihan tyhjästä aloittaminen on paljon vaikeampaa.
Vielä kerran. Rautalangasta. Kaikki ihmiset eivät halua harrastaa kilpaurheilua. Ja itse asiassa vapaa liikunta on usein tehokkaampaa kuin ne seuran treenit.
Vielä kerran. Rautalangasta. Tilastot ja nämäkin keskustelut osoittavat, että lapset eivät tänä päivänä liiku omalla ajallaan. Nämä lapset ovat hälyttävän huonossa kunnossa. Poikkeuksia tietenkin on, mutta yleiskuva on aivan selvä: seuroissa urheilevat lapset ovat hyvässä kunnossa, muut huonossa.
Sitten tulee vielä kysymys: onko kaikille näille lapsille ikinä annettu mahdollisuutta harrastaa kilpaurheilua vai ovatko vanhemmat vain päättäneet, että eivät jaksa kuskata lasta treeneihin ja hän on sitten jäänyt niin paljon jälkeen ikätovereistaan, ettei pärjää edes koululiikunnassa ja siirtää taas traumansa seuraavalle sulupolvelle.
Haloo! Jos molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa eikä perheessä ole autoa, niin ei niitä lapsia jaksa iltamyöhällä lähteä kuljettamaan väkisin vasten tahtoaan mihinkään kilpaurheiluun! Ei siihen olisi kunnolla aikaakaan.
En ymmärrä, miksi kaiken pitäisi nykyään olla ohjattua kilpailua. Joillekin kilpailuviettisille ihmisille se sopii, mutta kaikki eivät halua eivätkä jaksakaan kilpailla koko ajan.
Miksei liikunta voisi olla hauskaa ja rentoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien vastuulla on liikkuuko lapset vai ei. Viedään lapsia ulos muutaman tunnin lenkille viikonloppuisin, käydään uimassa, tietysti joillakin on varaa laittaa lapset jääkiekko harrastukseen, taitoluisteluun, en tiedä maksaako mitä jalkapallin pelaaminen, sähly jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea vastaus lasten liikkumattomuudelle on kännykkä. Jos sitä ei olisi saatavilla niin lapsi etsii muuta toimintaa. Meillä menisi puhelin kavereiden ja harrastusten edelle jos ei rajoiteta.. Nykyään kun puhelimen käyttö on monilla lapsilla rajoittamatonta (meillä rajat) ja aikuiset näyttävät räpläämisellä mallia niin mitä muuta voi odottaa kuin puhelin addiktio. Vaikuttaa myös masennukseen, yksinäisyyteen, lukemattomuuteen jne.
Toinen syy on liikuntakerhojen puute. Ei ainakaan meilläpäin niitä ole. Niitä olisi koulujen/kaupunkin järjestettävä. Kaikkia lapsia ei kiinnosta kova kilpailu seurassa ja vanhempia kalliit kk-maksut. Tosin niitä voi vaivata osallistuja pula vaikka halukkaita olisi. Lapset työnnetään varmuudeksi seuroihin 'laadun' vuoksi.Kaikki täällä hokevat tuota samaa, mutta tuo ei ole mikään vastaus. Lapsista ei saada liikunnallisempia sillä, että heiltä kielletään kaikki liikuntaa kivempi tekeminen vaan sillä, että liikunnasta tehdään kivempaa. Jostain syystä tilanne nyt tällä hetkellä on se, että käytännössä ne lapset, jotka liikkuvat seuroissa aktiivisesti ovat niitä liikkuvia lapsia ja ne, jotka eivät harrasta aktiivisesti mitään, eivät liiku käytännössä ollenkaan. Tästä voisi siis päätellä, että lapset tykkäävät enemmän tavoitteellisesta liikkumisesta urheiluseuroissa kuin kävelylenkeistä vanhempiensa kanssa.
Kuitenkin näissä keskusteluissa aina valitetaan siitä, että ei ole tarjolla matalan kynnyksen liikuntaa, vaikka todellisuudessa sitä on tarjolla aivan valtavasti, mutta lapset eivät pääasiassa halua käydä niissä. Todellisuudessa se, mitä halutaan on, että lasten liikunta olisi vanhempien kannalta mahdollisimman matalan kynnyksen toimintaa. Seuratoimintaan liittyvä kolmen K:n sääntö (kannusta, kuljeta, kustanna) tuntuu joistakin vanhemmista liian työläältä ja kuvitellaan, että lapset kyllä liikuttavat itseään, kunhan sen käskee ovesta ulos.
Lisäksi vanhemmat valittavat, että heidän lapsensa eivät ole "urheilullisesti lahjakkaita", niin he eivät pääse mukaan joukkueisiin. No eivät kait ne pääse mukaan kilpajoukkueisiin enää 12 vuotiaina, kun muut ovat treenanneet 7 vuotta ja tämä yksi on lähinnä pyöristynyt vanhempiensa kanssa sohvalla. Pistäkää siis ne lapsenne liikkumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Lajin vaihtaminen myöhemmällä iällä on helppoa, kun perus liikunnalliset ominaisuudet on kunnossa, mutta ihan tyhjästä aloittaminen on paljon vaikeampaa.
Vielä kerran. Rautalangasta. Kaikki ihmiset eivät halua harrastaa kilpaurheilua. Ja itse asiassa vapaa liikunta on usein tehokkaampaa kuin ne seuran treenit.
Vielä kerran. Rautalangasta. Tilastot ja nämäkin keskustelut osoittavat, että lapset eivät tänä päivänä liiku omalla ajallaan. Nämä lapset ovat hälyttävän huonossa kunnossa. Poikkeuksia tietenkin on, mutta yleiskuva on aivan selvä: seuroissa urheilevat lapset ovat hyvässä kunnossa, muut huonossa.
Sitten tulee vielä kysymys: onko kaikille näille lapsille ikinä annettu mahdollisuutta harrastaa kilpaurheilua vai ovatko vanhemmat vain päättäneet, että eivät jaksa kuskata lasta treeneihin ja hän on sitten jäänyt niin paljon jälkeen ikätovereistaan, ettei pärjää edes koululiikunnassa ja siirtää taas traumansa seuraavalle sulupolvelle.
Haloo! Jos molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa eikä perheessä ole autoa, niin ei niitä lapsia jaksa iltamyöhällä lähteä kuljettamaan väkisin vasten tahtoaan mihinkään kilpaurheiluun! Ei siihen olisi kunnolla aikaakaan.
En ymmärrä, miksi kaiken pitäisi nykyään olla ohjattua kilpailua. Joillekin kilpailuviettisille ihmisille se sopii, mutta kaikki eivät halua eivätkä jaksakaan kilpailla koko ajan.
Miksei liikunta voisi olla hauskaa ja rentoa?
No mikset sitten roudaa niitä hauskaan ja rentoon matalan kynnyksen liikuntaan? Vaihtoehtoja on paljon ja kaikkialla. Nämä kuitenkin kärsivät osallistujakadosta, koska lapset yleensä eivät motivoidu käymään niissä, koska niissä ei tapahdu kehitystä eikä porukat hitsaudu yhteen samalla tavalla kuin joukkueissa ja seuroissa.
Jos vanhemmat päättävät tehdä elämänvalintansa niin, että lapset eivät niiden takia pysty liikkumaan, niin vanhempien on syytä katsoa pitkään peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea vastaus lasten liikkumattomuudelle on kännykkä. Jos sitä ei olisi saatavilla niin lapsi etsii muuta toimintaa. Meillä menisi puhelin kavereiden ja harrastusten edelle jos ei rajoiteta.. Nykyään kun puhelimen käyttö on monilla lapsilla rajoittamatonta (meillä rajat) ja aikuiset näyttävät räpläämisellä mallia niin mitä muuta voi odottaa kuin puhelin addiktio. Vaikuttaa myös masennukseen, yksinäisyyteen, lukemattomuuteen jne.
Toinen syy on liikuntakerhojen puute. Ei ainakaan meilläpäin niitä ole. Niitä olisi koulujen/kaupunkin järjestettävä. Kaikkia lapsia ei kiinnosta kova kilpailu seurassa ja vanhempia kalliit kk-maksut. Tosin niitä voi vaivata osallistuja pula vaikka halukkaita olisi. Lapset työnnetään varmuudeksi seuroihin 'laadun' vuoksi.Kaikki täällä hokevat tuota samaa, mutta tuo ei ole mikään vastaus. Lapsista ei saada liikunnallisempia sillä, että heiltä kielletään kaikki liikuntaa kivempi tekeminen vaan sillä, että liikunnasta tehdään kivempaa. Jostain syystä tilanne nyt tällä hetkellä on se, että käytännössä ne lapset, jotka liikkuvat seuroissa aktiivisesti ovat niitä liikkuvia lapsia ja ne, jotka eivät harrasta aktiivisesti mitään, eivät liiku käytännössä ollenkaan. Tästä voisi siis päätellä, että lapset tykkäävät enemmän tavoitteellisesta liikkumisesta urheiluseuroissa kuin kävelylenkeistä vanhempiensa kanssa.
Kuitenkin näissä keskusteluissa aina valitetaan siitä, että ei ole tarjolla matalan kynnyksen liikuntaa, vaikka todellisuudessa sitä on tarjolla aivan valtavasti, mutta lapset eivät pääasiassa halua käydä niissä. Todellisuudessa se, mitä halutaan on, että lasten liikunta olisi vanhempien kannalta mahdollisimman matalan kynnyksen toimintaa. Seuratoimintaan liittyvä kolmen K:n sääntö (kannusta, kuljeta, kustanna) tuntuu joistakin vanhemmista liian työläältä ja kuvitellaan, että lapset kyllä liikuttavat itseään, kunhan sen käskee ovesta ulos.
Lisäksi vanhemmat valittavat, että heidän lapsensa eivät ole "urheilullisesti lahjakkaita", niin he eivät pääse mukaan joukkueisiin. No eivät kait ne pääse mukaan kilpajoukkueisiin enää 12 vuotiaina, kun muut ovat treenanneet 7 vuotta ja tämä yksi on lähinnä pyöristynyt vanhempiensa kanssa sohvalla. Pistäkää siis ne lapsenne liikkumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Lajin vaihtaminen myöhemmällä iällä on helppoa, kun perus liikunnalliset ominaisuudet on kunnossa, mutta ihan tyhjästä aloittaminen on paljon vaikeampaa.
Vielä kerran. Rautalangasta. Kaikki ihmiset eivät halua harrastaa kilpaurheilua. Ja itse asiassa vapaa liikunta on usein tehokkaampaa kuin ne seuran treenit.
Vielä kerran. Rautalangasta. Tilastot ja nämäkin keskustelut osoittavat, että lapset eivät tänä päivänä liiku omalla ajallaan. Nämä lapset ovat hälyttävän huonossa kunnossa. Poikkeuksia tietenkin on, mutta yleiskuva on aivan selvä: seuroissa urheilevat lapset ovat hyvässä kunnossa, muut huonossa.
Sitten tulee vielä kysymys: onko kaikille näille lapsille ikinä annettu mahdollisuutta harrastaa kilpaurheilua vai ovatko vanhemmat vain päättäneet, että eivät jaksa kuskata lasta treeneihin ja hän on sitten jäänyt niin paljon jälkeen ikätovereistaan, ettei pärjää edes koululiikunnassa ja siirtää taas traumansa seuraavalle sulupolvelle.
Haloo! Jos molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa eikä perheessä ole autoa, niin ei niitä lapsia jaksa iltamyöhällä lähteä kuljettamaan väkisin vasten tahtoaan mihinkään kilpaurheiluun! Ei siihen olisi kunnolla aikaakaan.
En ymmärrä, miksi kaiken pitäisi nykyään olla ohjattua kilpailua. Joillekin kilpailuviettisille ihmisille se sopii, mutta kaikki eivät halua eivätkä jaksakaan kilpailla koko ajan.
Miksei liikunta voisi olla hauskaa ja rentoa?
Kerropa sitten, miten sinun lapsesi täyttävät lasten liikuntasuositukset, jos olette työpäivän jälkeen liian väsyneitä tekemään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernin elektroniikan hallussapidosta pitää tehdä luvanvaraista; jos perheenjäsen ei liiku tarpeeksi, et voi ostaa tai pitää hallussa esimerkiksi älypuhelinta, älytelevisiota, tablettia tai tehokkaita tietokoneita. Näin tulee motivaatiota liikkua riittävästi.
Rankaiseminen tuntuu olevan yleisin ehdotettu motivointimenetelmä liikuntaan. Se varmasti saakin lapset ja nuoret liikkumaan ilolla...
Kun 13-vuotiaalta pojalta otettiin puhelin 2 viikoksi niin kyllä hän alkoi liikkumaan ihan itse. Tuo ei ollut mikään rangaistus, lasten vain ei tarvitse olla koko ajan puhelimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernin elektroniikan hallussapidosta pitää tehdä luvanvaraista; jos perheenjäsen ei liiku tarpeeksi, et voi ostaa tai pitää hallussa esimerkiksi älypuhelinta, älytelevisiota, tablettia tai tehokkaita tietokoneita. Näin tulee motivaatiota liikkua riittävästi.
Rankaiseminen tuntuu olevan yleisin ehdotettu motivointimenetelmä liikuntaan. Se varmasti saakin lapset ja nuoret liikkumaan ilolla...
Kun 13-vuotiaalta pojalta otettiin puhelin 2 viikoksi niin kyllä hän alkoi liikkumaan ihan itse. Tuo ei ollut mikään rangaistus, lasten vain ei tarvitse olla koko ajan puhelimella.
Eli käytännössä eristäminen hänen omista sosiaalisista ympyröistä ei ole rangaistus? Jos lapsellasi on suurinpiirtein ikätasolleen tyypillinen kaveripiiri, niin tuo ei todellakaan ole mitään muuta kuin lapsen kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernin elektroniikan hallussapidosta pitää tehdä luvanvaraista; jos perheenjäsen ei liiku tarpeeksi, et voi ostaa tai pitää hallussa esimerkiksi älypuhelinta, älytelevisiota, tablettia tai tehokkaita tietokoneita. Näin tulee motivaatiota liikkua riittävästi.
Rankaiseminen tuntuu olevan yleisin ehdotettu motivointimenetelmä liikuntaan. Se varmasti saakin lapset ja nuoret liikkumaan ilolla...
Kun 13-vuotiaalta pojalta otettiin puhelin 2 viikoksi niin kyllä hän alkoi liikkumaan ihan itse. Tuo ei ollut mikään rangaistus, lasten vain ei tarvitse olla koko ajan puhelimella.
Eli käytännössä eristäminen hänen omista sosiaalisista ympyröistä ei ole rangaistus? Jos lapsellasi on suurinpiirtein ikätasolleen tyypillinen kaveripiiri, niin tuo ei todellakaan ole mitään muuta kuin lapsen kiusaamista.
Sulla ehkä noin. Kaikki lapset eivät ole jatkuvasti somessa vaikka sinun lapsesi olisivatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernin elektroniikan hallussapidosta pitää tehdä luvanvaraista; jos perheenjäsen ei liiku tarpeeksi, et voi ostaa tai pitää hallussa esimerkiksi älypuhelinta, älytelevisiota, tablettia tai tehokkaita tietokoneita. Näin tulee motivaatiota liikkua riittävästi.
Rankaiseminen tuntuu olevan yleisin ehdotettu motivointimenetelmä liikuntaan. Se varmasti saakin lapset ja nuoret liikkumaan ilolla...
Kun 13-vuotiaalta pojalta otettiin puhelin 2 viikoksi niin kyllä hän alkoi liikkumaan ihan itse. Tuo ei ollut mikään rangaistus, lasten vain ei tarvitse olla koko ajan puhelimella.
Eli käytännössä eristäminen hänen omista sosiaalisista ympyröistä ei ole rangaistus? Jos lapsellasi on suurinpiirtein ikätasolleen tyypillinen kaveripiiri, niin tuo ei todellakaan ole mitään muuta kuin lapsen kiusaamista.
Sulla ehkä noin. Kaikki lapset eivät ole jatkuvasti somessa vaikka sinun lapsesi olisivatkin.
No kyllä mä sanoisin, että teini, jolla on suurinpiirtein normaalit kaverisuhteet, käyttää puhelinta yhteydenpitoon. Niin oli meillä 90-luvulla ja niin se on nytkin. Tietenkin, jos lapsellasi ei ole kavereita, niin tilanne voi olla eri, mutta muuten puhelimen nappaaminen pois nuorelta ilman, että se on edes rangaistus mistään on kyllä aikamoista vallan väärinkäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernin elektroniikan hallussapidosta pitää tehdä luvanvaraista; jos perheenjäsen ei liiku tarpeeksi, et voi ostaa tai pitää hallussa esimerkiksi älypuhelinta, älytelevisiota, tablettia tai tehokkaita tietokoneita. Näin tulee motivaatiota liikkua riittävästi.
Rankaiseminen tuntuu olevan yleisin ehdotettu motivointimenetelmä liikuntaan. Se varmasti saakin lapset ja nuoret liikkumaan ilolla...
Kun 13-vuotiaalta pojalta otettiin puhelin 2 viikoksi niin kyllä hän alkoi liikkumaan ihan itse. Tuo ei ollut mikään rangaistus, lasten vain ei tarvitse olla koko ajan puhelimella.
Eli käytännössä eristäminen hänen omista sosiaalisista ympyröistä ei ole rangaistus? Jos lapsellasi on suurinpiirtein ikätasolleen tyypillinen kaveripiiri, niin tuo ei todellakaan ole mitään muuta kuin lapsen kiusaamista.
Sulla ehkä noin. Kaikki lapset eivät ole jatkuvasti somessa vaikka sinun lapsesi olisivatkin.
No kyllä mä sanoisin, että teini, jolla on suurinpiirtein normaalit kaverisuhteet, käyttää puhelinta yhteydenpitoon. Niin oli meillä 90-luvulla ja niin se on nytkin. Tietenkin, jos lapsellasi ei ole kavereita, niin tilanne voi olla eri, mutta muuten puhelimen nappaaminen pois nuorelta ilman, että se on edes rangaistus mistään on kyllä aikamoista vallan väärinkäyttöä.
Höpöhöpö, ehkä sinulla tosiaan, ja siksi varmana juuri on näitä lihavia lapsia ja teinejä, kun vanhemmillekin on tuolla tavoin ok olla vain puhelimella koko ajan. Meillä teinillä on ihan oikeitakin kavereita, ei vain puhelinkavereita, ja sen kyllä huomasi tuon 2vk aikana hyvin. Eipä tullut hylätyksi sen takia että koko kaveripiiri on olemassa vain puhelimessa.
Mutta hyvin tulee tässä selväksi minkä takia lapset ovat puhelimiensa orjia sekä lihovat ja masentuvat entisetään. Ihan on vanhempien ommna syy, kun lapsen on pakko venhempienkin mielestä olla puhelimella koko ajan, ja edes hetkiknen puhelimseta erossa on vanhempienkin mukaan iiiiso rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernin elektroniikan hallussapidosta pitää tehdä luvanvaraista; jos perheenjäsen ei liiku tarpeeksi, et voi ostaa tai pitää hallussa esimerkiksi älypuhelinta, älytelevisiota, tablettia tai tehokkaita tietokoneita. Näin tulee motivaatiota liikkua riittävästi.
Rankaiseminen tuntuu olevan yleisin ehdotettu motivointimenetelmä liikuntaan. Se varmasti saakin lapset ja nuoret liikkumaan ilolla...
Kun 13-vuotiaalta pojalta otettiin puhelin 2 viikoksi niin kyllä hän alkoi liikkumaan ihan itse. Tuo ei ollut mikään rangaistus, lasten vain ei tarvitse olla koko ajan puhelimella.
Eli käytännössä eristäminen hänen omista sosiaalisista ympyröistä ei ole rangaistus? Jos lapsellasi on suurinpiirtein ikätasolleen tyypillinen kaveripiiri, niin tuo ei todellakaan ole mitään muuta kuin lapsen kiusaamista.
Sulla ehkä noin. Kaikki lapset eivät ole jatkuvasti somessa vaikka sinun lapsesi olisivatkin.
No kyllä mä sanoisin, että teini, jolla on suurinpiirtein normaalit kaverisuhteet, käyttää puhelinta yhteydenpitoon. Niin oli meillä 90-luvulla ja niin se on nytkin. Tietenkin, jos lapsellasi ei ole kavereita, niin tilanne voi olla eri, mutta muuten puhelimen nappaaminen pois nuorelta ilman, että se on edes rangaistus mistään on kyllä aikamoista vallan väärinkäyttöä.
Höpöhöpö, ehkä sinulla tosiaan, ja siksi varmana juuri on näitä lihavia lapsia ja teinejä, kun vanhemmillekin on tuolla tavoin ok olla vain puhelimella koko ajan. Meillä teinillä on ihan oikeitakin kavereita, ei vain puhelinkavereita, ja sen kyllä huomasi tuon 2vk aikana hyvin. Eipä tullut hylätyksi sen takia että koko kaveripiiri on olemassa vain puhelimessa.
Mutta hyvin tulee tässä selväksi minkä takia lapset ovat puhelimiensa orjia sekä lihovat ja masentuvat entisetään. Ihan on vanhempien ommna syy, kun lapsen on pakko venhempienkin mielestä olla puhelimella koko ajan, ja edes hetkiknen puhelimseta erossa on vanhempienkin mukaan iiiiso rangaistus.
Se että pitää ystäväpiiriin yhteyttä puhelimella, ei tarkoita sitä että puhelimen räpläämiseen menisi kaikki päivät tai että ei olisi muita kuin nettikavereita. Yleensä esimerkiksi tapaamiset niiden oikeiden kavereiden kanssa sovitaan puhelimitse tai viestise, mikä ei onnistu jos äiti Periaatteen Ihmisenä on vienyt puhelimen.
Teillä toki varmasti kaikki teinin kaverit asuvat samassa pihapiirissä ja ovat niin tuttuja että ovelle meneminen ei ole mikään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi saada perheet viettämään aikaa ulkoillen. Siinä samalla ne kaikkialla autolla kulkevat sohvis-vanhemmatkin saisi raitista ilmaa ja arkiaskelia.
Samoin pitäisi saada ne parin-kolmen pysäkinvälin kulkemiset pois "rataskansalta" koska tuollainen on oikeasti vain silkkaa laiskuutta.
Ylipäätään pitäisi saada ihmiset aktivoitua itsensä liikuttamiseen sen sijaan että kehitellään keinoja joilla ruuankin saa tilatuksi kotiovelle ettei vaan tarvitsisi ottaa yhtään askelta tai tehdä edes tavallisia askareita itse.
Parin kolmen pysäkin välin. Itse näen työmatkoilla yhden pysäkin välin kulkijoita. Yksikin seisoo mieluummin 20 minsaa pysäkillä kuin kävelee sen pari sataa metriä, että siinä on kyse jo jostain muustakin kuin laiskuudesta. Ja parikymppiset eivät voi millään kävellä puolta kilsaa.
Kun minä olin 19 v, niin kuljin fillarilla joka paikkaan. Menin töihinkin fillarilla, vaikka matkaa oli toistakytä kilsaa. Ei ihme, että nykyään pitää olla voltit, foodorat ja kaikki ja kaiken täytyy saada hoitua jollain vatun äpillä yhdellä, korkeintaan kahdella klikkauksella, kun kansasta on tullut näin hatun patalaiskaa. Fillarissakin pitää olla sähköavustin, muuten ei pyörältäis.
Ei olisi lasten liikkumattomuutta, jos tekniikan kehitys olisi pysähtynyt 1979 ja elettäis kesää 1980. Silloin temmellettiin ulkona paljon, juostiin, potkittiin palloa jne. Mitä enemmän kaikenlaisia kivoja härpäkkeitä on tullut, sen vähemmän on ruvettu liikkumaan. 40 vuotta sitten oltiin sisätiloissa vain huonolla ilmalla, esim. kun ulkona oli turhan kova pakkanen tai vettä satoi kuin aisaa. Kun sade loppui, lähdettiin samantien takaisin ulos, kun ei viitsitty kotona kökkiä. Mitä siellä sisällä, kun ei ollut muuta kuin Asan mustavalkotelkkari, kasettimankka ja joku lautapeli.
Konsta Hietanen ,viiden lapsen isä aamu tv ssä oikeassa. Kännykät pois lapsilta ja vanhemmilta. Vähenisi nuoriso väkivalta. Lapset matkivat väkivalta pelejä. Tekevät omia videoita. Ulkoilu jäänyt pois. Hietanen puhumaan asiasta yleisemmin lisää.
Rankaiseminen tuntuu olevan yleisin ehdotettu motivointimenetelmä liikuntaan. Se varmasti saakin lapset ja nuoret liikkumaan ilolla...