Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Ihan ekaksi näin kesä aikana voitaisiin sallia köyhien perheiden lapsillekin trampoliinit kaupunkien asuntojen pihoille!
Mikä juttu tää on, että tästä on nyt vinguttu pari päivää. Yksikään järkevä taloyhtiö ei ole enää vuosiin sallinut trampoliineja pihoillaan, koska lain mukaan taloyhtiöt ovat korvausvelvollisia niissä tapahtuneista vahingoista ihan sama sattuuko se trampoliinin ostajan lapselle tai satunnaiselle ohikulkevalle känniurpolle, joka saa kotimatkalla baarista kuningasajatuksen. Tämä ei liity mitenkään erityisesti köyhiin tai Helsingin kaupungin vuokra-asuntoihin, mutta kun Iltapulu päättää tehdä jutun, lampaat määkivät närkästyneinä tahdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikeasti huolestuttava ongelma, eikä varmasti tule helpottumaan.
Lapsilta ja nuorilta puuttuu luonnollinen liikunnan riemu. Iso osa vanhemmista hakee hyvän omantunnon lasten liikunnan harrastamisesta, että kiikuttaa lapsen kerran/pari viikossa tunnin harrastukseen.
Lapsi, jolla ei ole innostusta harrastukseen käy puoliväkisin jalkkistreeneissä 2x1h viikossa, josta vain pieni osa on oikeasti aktiivista liikkumista. Lopun ajan lapsi istuu ruudun ääressä. Huom. tämä on todella kärjistetty esimerkki.Lapsi on luonnostaan liikunnallinen ja energinen, mutta nykyään se lapsen luonnollinen tarve liikkua tapetaan jo alle kouluikäisenä. Juoksevat lapset hermostuttaa, mieluummin lykätään puhelin käteen. Pitkien ja raskaiden työpäivien jälkeen olla niin loppu, että ei todellakaan jakseta lähteä lasten kanssa hiihtoladulle tai luistelemaan. Mieluummin istutaan sohvalle ruudun ääreen.
Kun lapsella ei ole malliesimerkkiä liikkumisesta, luonnollinen liikkumisen tarve loppuu aika lyhyeen.
Kun lapsi alakoulussa ei jaksa juosta/osaa heittää palloa/kiivetä ym. Niin viimeinenkin into liikunnasta katoaa.Vaikea keksiä mitä tälle ongelmalle voisi tehdä, kyllähän se pieni osa liikkuu todella aktiivisesti ja jopa tavoitteellisesti, joten ongelma on siinä suuremmassa Massassa joiden elämästä liikunta puuttuu kokonaan.
Lapsen liikunnan ei tarvitse olla jalkapallotreeniä/jääkiekkoa/taitoluistelua/rarsastusta, vaan pelejä, leikkejä, lumisotaa, kävelyretkiä, puissa kiipeilyä ym.
Tuossa on paljon totta, mutta me ainakin mietimme lapsia harrastuksiin laittaessa jo teinivuosia. Ne lapsuuden pihaleikit jäävät kaikilta ja vanhempien kanssa liikkuminen ei todellakaan ole kovinkaan monella nuorella kiinnostuslistan kärjessä. Halusimme, että lapsilla on jokin oma juttu, joka sitten toivottavasti kantaa myös teini-iän hormonimyrskyjen läpi.
Mikään väkisin tekeminen ei kuitenkaan toimi, vaan olemme antaneet lasten kokeilla ja vaihtaa lajeja mielensä mukaan. Jo maksettu kausi on toki pitänyt käydä loppuun, mutta se on keskusteltu jo ilmaisten kokeilukertojen jälkeen, kun on päätetty jatkaa lajia.
On meillä perheen yhteisiäkin harrastuksia, kuten kiipeily ja laskettelu, mutta jo nyt huomaa 11-vuotiaasta kapinoinnin merkkejä ja yhtäkkiä kaikki vanhempien kanssa tehtävä on TYLSÄÄÄÄ, vaikka siitä on ennen nautittu. Pikkuveli apinoi sitten kaikessa tällaisessa isoveljeä. Taapero ei sentään vielä pullikoi vastaan.
Kannattaa myös muistaa, että kyseessä ei ole mikään joko/tai juttu, vaan varsinkin pienillä lapsilla niitä ohjattuja harrastuksia on yleensä 1-2 h viikossa ja siihen tarvitaan lisäksi paljon yhteistä puuhaamista vanhempien kanssa.
Meillä on ihan sama tilanne. Teini-ikä painaa päälle ja enää ei kuulemma saa tulla mukaan potkimaan palloa lähikentälle, vaan mennään mieluummin vaikka yksin. Välit on periaatteessa ihan hyvät, mutta ei sitä ilmeisesti enää kehtaa mennä äidin kanssa jonnekin, missä kaverit voisivat nähdä. Onneksi ei rakennettu kaikkea liikkumista vain perhetekemisen ympärille, koska ne ovat nyt käytännössä jääneet matkoja lukuun ottamatta. Treeneissä hän käy kyllä sitten mielellään ja myös potkimassa palloa kavereiden kanssa, eli liikunnat hoituvat vielä ja kaveripiiri on sitä urheilullisempaa nuorisoa, joka ei ainakaan päällepäin näytä siltä pahimmalta liimanhaistelijaporukalta.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Mikä ihme juttu tuo on, että harva liikkuva ihminen saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää. Ilmeisesti käsityksesi terveellisestä liikunnasta on aika erikoinen. Lihaskunto on äärimmäisen tärkeä osa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia.
Testeissä on viivajuoksu, joka mittaa kestävyyskuntoa hapenottokyvyn kautta.
Mitä yksilölajeja sinä haluaisit lisää koululiikuntaan? Siis sellaista, joka olisi toteutettavissa ilman kalliita ulkopuolisia palveluntarjoajia. Lenkkeilyt yms. ovat aina universaalisti vihattuja lajeja koululiikunnassa ja eivät todellakaan saa niitä liikkumattomia liikkumaan, koska niissä kävellään vain nurkan taakse piiloon ja tullaan sieltä tunnin päästä takaisin. Lisäksi, jos yhtään muistelet koululiikuntaasi, niin aika paljon siellä oli voimistelua yms.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.
Lasten liikkuminen hoituisi sillä, että ne potkitaan ulos ilman kännyköitä. Kun niitä ei ole, löytyy polut, ladut ja luistinradat jo ihan vaan tylsyydestä. Tai edes hiekkalaatikko ja keinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.
Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Jaa. Olen itse 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän 50-luvulla syntyneet ovat käyttäneet arjessaan paljon enemmän lihaksia kuin me.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Jaa. Olen itse 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän 50-luvulla syntyneet ovat käyttäneet arjessaan paljon enemmän lihaksia kuin me.
Mutta eivät treenanneet niitä salilla ja useilla heillä (ei tietenkään kaikilla) on aika vahvat ennakkoluulot salitreenausta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Jaa. Olen itse 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän 50-luvulla syntyneet ovat käyttäneet arjessaan paljon enemmän lihaksia kuin me.
Mutta eivät treenanneet niitä salilla ja useilla heillä (ei tietenkään kaikilla) on aika vahvat ennakkoluulot salitreenausta kohtaan.
Eihän salilla treenaaminen olekaan millään tavalla välttämätöntä arjen toimintakyvyn kannalta, eli sikäli se ei edes kuulu tähän keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Move-testin punnerrukset eivät edes ole täysiä punnerruksia, joissa rinta ja reidet osuisivat lattiaan. Siihen nähden ne tehdään hyvin vajaalla liikeradalla ja ovat siten helpompia.
-liikunnanope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Move-testin punnerrukset eivät edes ole täysiä punnerruksia, joissa rinta ja reidet osuisivat lattiaan. Siihen nähden ne tehdään hyvin vajaalla liikeradalla ja ovat siten helpompia.
-liikunnanope
Mutta eivätpä nuo viidesluokkalaiset ole välttämättä kauheasti punnerruksia tehneet millään tyylillä, joten se suorituksen optimoiminen on monelle aika kaukainen ajatus.
Meillä viidesluokkalainen huomasi move-testien yhteydessä, ettei ole ollenkaan niin etevä kuin luuli. Se on johtanut hänen kohdallaan ihan terveellisiin seurauksiin, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Etenkin kun opettajan suusta pääsi testitilanteessa iso sammakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Move-testin punnerrukset eivät edes ole täysiä punnerruksia, joissa rinta ja reidet osuisivat lattiaan. Siihen nähden ne tehdään hyvin vajaalla liikeradalla ja ovat siten helpompia.
-liikunnanope
Mutta eivätpä nuo viidesluokkalaiset ole välttämättä kauheasti punnerruksia tehneet millään tyylillä, joten se suorituksen optimoiminen on monelle aika kaukainen ajatus.
Meillä viidesluokkalainen huomasi move-testien yhteydessä, ettei ole ollenkaan niin etevä kuin luuli. Se on johtanut hänen kohdallaan ihan terveellisiin seurauksiin, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Etenkin kun opettajan suusta pääsi testitilanteessa iso sammakko.
Mikähän sammakko sieltä pääsi? Sanoiko opettaja, että tulos ei ollut hyvä ja mamma närkästyi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Move-testin punnerrukset eivät edes ole täysiä punnerruksia, joissa rinta ja reidet osuisivat lattiaan. Siihen nähden ne tehdään hyvin vajaalla liikeradalla ja ovat siten helpompia.
-liikunnanope
Mutta eivätpä nuo viidesluokkalaiset ole välttämättä kauheasti punnerruksia tehneet millään tyylillä, joten se suorituksen optimoiminen on monelle aika kaukainen ajatus.
Meillä viidesluokkalainen huomasi move-testien yhteydessä, ettei ole ollenkaan niin etevä kuin luuli. Se on johtanut hänen kohdallaan ihan terveellisiin seurauksiin, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Etenkin kun opettajan suusta pääsi testitilanteessa iso sammakko.
Mikähän sammakko sieltä pääsi? Sanoiko opettaja, että tulos ei ollut hyvä ja mamma närkästyi?
Lapsi itse oli se, joka sanoi ettei tulos ollut hyvä. Siihen vastasi opettaja sammakolla. En sitä sammakkoa nyt kerro, se ei tähän keskusteluun kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija14042023 kirjoitti:
Lasten ja aikuisten pitäisi ehdottomasti liikkua enemmän. Näen kaksi syytä, mitkä estävät liikunnan riemun toteutumasta:
1) Koululiikunta tappaa edelleen liikkumisen ilon. Aina on vaan niitä samoja hiihtoja ja uinteja mitä monet lapset kammoksuvat kovasti - ei kaikki. Milloin liikuntatuntien sisältöön saadaan vaihtelua ja valinnaisuutta, jolloin aktiiviurheilijat voisi hyödyntää liikuntatunnit entistä paremmin?
2) Työelämä nielaisee vanhemmat uumeniinsa. Esimerkki kun lapseni olivat pieniä: kävely päiväkotiin 0,5h/suunta. Työmatka bussilla töihin 1h/suunta. Kun olit lasten kanssa kotona 17:30, teit ruuan, leikitte, vähän pyykkiä koneeseen jne niin johan kello oli 19 ja iltapalan ja pesujen aika! Ei ehdi liikkua - puhumattakaan niistä vanhemmista, jotka tekevät kahta työtä elääkseen! Viikonloput on eri asia. Nelipäiväinen työviikko nykypalkalla tai lyhyempi työaika voisi aikaansaada ihmeitä liikuntamielessä!
Oletko sinä se ensimmäinen koululiikunnan vastustaja, jolla olisi jotain kehittäviä ideoita, mitä siellä koululiikunnassa pitäisi sitten tehdä. Kaikilla on vain selkeät listat mitä siellä ei saisi tehdä. Toistaiseksi tässä keskustelussa on kielletty/todettu sopimattomiksi ainakin: pallopelit, juoksu, hiihto, uinti, kävely, suunnistus, venyttely, rentoutusharjoitukset, hippa, kaikki, missä tulee hiki ja kaikki, missä ei tule hiki.
Pystytkö sinä siis kertomaan, mikä olisi sellaista liikuntaa, josta kaikki nauttivat ja joka on silti liikuntaa, joka tukee lasten kehitystä terveiksi aikuisiksi. Mielellään vielä ottaen huomioon suurinpiirtein nykyiset resurssit eikä niin, että jokaiseen kouluun pitäisi rakentaa oma HopLop tai Megazone tms.
En ole tuo, jolle vastaat, mutta valinnaisuus on ollut kova sana omien lasteni kouluissa. Joku tykkää pelata lätkää ja toinen käy lenkillä. Toki välillä on sellaista mitä kaikki tekevät. Liikkumisen iloa ei ehkä lytistä niinkään se, että pitää mennä vähän epämukavuusalueelle vaan luokan ilmapiiri. Siinä kun itse pullukkana yrittää kiivetä jollekin telineelle ja parikymmentä tirskuu vieressä, liikunnan ilo on kaukana. Kirjoitinkin jo, että poikani yläkoululuokalla on välillä esim. jossain pallopelissä kaksi ryhmää, toinen "parempien" ja toinen höntsämielisempi ja tästä on tykätty, mutta täällähän tällainen opettajan innovaatio lynkattiin täysin.
Ongelma eri lajien valinnaisuudessa on se, että jokaiselle valinnalle pitäisi olla opettaja vahtimassa. Miten tuomaroit jääkiekkopeliä samaan aikaan kun puolet on kävelemässä? Tai jos olet kävelijöiden seurassa niin mitä jos kaukalossa tapahtuu jokin pahempi tapaturma? Opettaja on kumminkin vastuussa luokan turvallisuudesta, olivat ne missä tahansa.
No ei yläkoulussa opettaja kulje mukana koko ajan lenkeillä. Miten ihmeessä vaikka jossain suunnistuksessa edes voisi onnistua, että opettaja vahtii kaikkia koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Jaa. Olen itse 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän 50-luvulla syntyneet ovat käyttäneet arjessaan paljon enemmän lihaksia kuin me.
Mutta eivät treenanneet niitä salilla ja useilla heillä (ei tietenkään kaikilla) on aika vahvat ennakkoluulot salitreenausta kohtaan.
Eihän salilla treenaaminen olekaan millään tavalla välttämätöntä arjen toimintakyvyn kannalta, eli sikäli se ei edes kuulu tähän keskusteluun.
Salilla treenaaminen ei ehkä ole, mutta riittävä lihaskunto ja -voima ovat kyllä. Niitä voi tietenkin treenata muillakin tavoilla, mutta hyvin harva tekee nykyään, niin fyysistä työtä, että se yksinään riittäisi.
Viime vuodet on kaikissa tuuteissa toitotettu, kuinka vanhenevien ihmisten suurin ongelma kunnon suhteen on riittämätön lihasvoima. Heillä verenkiertoelimistönsä saattaa hyvin olla siinä kunnossa, että sen puolesta pystyisivät kävelemään vaikka kuinka pitkään, mutta lihaksisto ei riitä tuolista nousemiseen tai tasapainon ylläpitoon kävellessä. Kaikkien lihaskunto rapistuu vanhetessa, mutta jokainen voi huolehtia, että kropassa on reserviä, josta on varaa rapistua ja toisaalta treenauksella sitä rapistumista voidaan hidastaa merkittävästi.
Jos terveenä nelikymppisenä voimataso ei riitä punnertamaan muutamaa kertaa, niin miten kuvittelet pääseväsi lattialta ylös 70-vuotiaana?
Oikeasti helposti toteutettavia toimenpiteitä:
1. Kännykkäkielto peruskouluun (puhelimet johonkin lokeroon päivän ajaksi)
2. Ei mobiilidataa lapsille
2. Äly-TV:istä, padeista jne. luopuminen kodeissa. TV:tä voi katsoa kohtuudella silloin, kun sieltä joku sopiva ohjelma tulee.
3. Harkinnan mukaan pelikonsolien ja -tietokoneiden välttäminen.
Pidemmän tähtäimen toimenpide:
Kaupungit tulee suunnitella käveltäviksi ja tiiviiksi siten, että riittävä asukastiheys mahdollistaa kävelyetäisyydellä olevat palvelut mahdollisimman suurelle osalle porukasta. Riittävästi leikkipuistoja ja liikuntapaikkoja, myös esim. omaehtoiseen palloiluun, ei pelkästään seuroille.
Täällä on ehdotettu paljon erilaisia muutoksia liikuntatunneille, mutta ne eivät ole realismia nähneetkään. Olen liikunnanopettaja ja kiitos Suomen oikeuslaitoksen, minun tunneillani ei tehdä mitään sellaista, jota en voi henkilökohtaisesti valvoa näköetäisyydellä kokoajan. Eli minun tunneilla ei suunnisteta, hiihdetään vai lyhyttä lenkkiä kentän ympäri ja pelataan paljon joukkuelajeja. Tähän joukkulajien suosioon syy on juuri tuossa eli silloin on helppoa valvoa jokaista käytöshäiriöistä pentua, etteivät tapa itseään tai toisiaan. Jos haluatte, että tehdään jotain yksilöllisempää liikuntaa, niin ajakaa läpi laki, joka vierittää myös oppilaille vastuuta omasta toiminnastaan ja jolloin opettaja uskaltaa päästää ne välittömän näköetäisyyden ulkopuolelle tekemään asioita.
Anna kun arvaan: Jos et ymmärrä puhelimen merkitystä sosiaalisessa kanssakäymisessä, sä olet sellainen "kyläilijä", joka vaan tupsahtaa ihmisten ovelle ilmoittamatta ja olettaa, että he pistävät elämänsä seis ja alkavat välittömästi keittämään sinulle kahvia. Oletat vielä, että kyllähän sitä jostain löytyy tuoretta nisua ja tuhahtelet vähän, jos on vain kaupan kääretorttua ja muistat kertoa siitä seuraavalle uhrillesi.
Helvetissä on ihan ikioma kerroksensa kaltaisillesi.