Suomessa syntyy liian vähän lapsia

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyyttä ei todellakaan kuulu kasvattaa maapallolla.

Eikä länsimaista kulttuuria tule edistää. Sivistyskulttuurit Afrikassa paisuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme on tuloillaan ja voisin hyvin tehdä lisää, jos se ei olisi taloudellinen itsemurha. Vaikka olemme kaksi työssäkäyvää omakotitalossa asuvaa aikuista, niin ei meillä missään nimessä olisi varaa kolmeen lapseen. Päivähoitomaksut ovat järkyttävän kovia (tiedän että maksetaan vain pieni osuus oikeasta summasta) ja lapsen vaatteisiin ja harrastusvälineisiin uppoaa hirveästi. Tähän lisäksi nousevat ruokakulut, sähkö, asuntolainan korot yms. Niin ei tarvi enää miettiäkkään. Rehellisesti mietin jo miten edes selviämme kahden lapsen kanssa. Kuitenkin haluaisimme tarjota lapsille muutakin kuin satunnaisia hoplop päiviä. Pidän myös pakollisena, että lapsille säästetään elämää varten rahaa, jotka saavat kun ovat 18-vuotiaita. En ihmettele yhtään, että lapsiluku tyssää monilla yhteen tai kahteen. Ei yksinkertaisesti ole varaa, jos vanhempien yhteiset vuositulot eivät ylitä 100 000 euroa.

Tämäkin on ihan typerää, että kunnalle se päivähoito maksaa 1500e/kk lapsi ja itse maksetaan siitä 300 euroa kuukaudessa. Mitä jos naiset saisi hoitaa lapsensa kotona ja maksettais naisille vaikka perustulo tonni siitä? Olis vähemmän kuormaa päikyissä ja onnellisemmat lapset. Mutta ei, kun halutaan tehdä tulonsiirtoja verorahoista näille yksityisille ah niin ihanille touhuloille ja verkanappuloille, jotka ei välitä lapsista tai heidän hyvinvoinnistaan pätkääkään.

Hyvä ehdotus. Kerroitkin hyviä syitä miksi en omia lapsiani laittaisi ikinä yksityiseen päikkyyn. Oma kokemukseni kunnallisesta päiväkodista on ihan positiivinen, vaikka ala onkin kriisissä. Ei ole meidän kunnassa niin pahasti näkynyt/kuulunut.

Vielä parempi jos kaikki vapaat jaettaisi tasan myös toisen vanhemman kesken. Näen melko isona ongelmana naisten tilanteen työpaikoilla. Sen unohdin tuosta kommentistani. 3 lapsen äitiys ja vanhempainvapaat tekisivät melko pitkän pätkän pois työelämästä. Itsekin miesvaltaisella alalla olen huomannut kuinka naisia ei oikein haluta ylentää tai laittaa vastuutehtäviin. Varmasti yhtenä syynä on nämä äitiys- ja vanhempainvapaat.

Kokonaisuutena lasten tekeminen on suomalaisille työssäkävijöille niin kallis ja kannattamaton tikki, että ei kannata montaa pyöräyttää, jos ei halua lähteä laskemaan elintasoaan ihan reippaasti. En usko että mitkään pienet lapsilisänkorotukset tai muut voisivat ainakaan omaa mieltäni muuttaa. Tarvittaisiin hyvin radikaaleja toimia, eikä niiden odottaminen taida olla realistista.

En kannata tätä nykyistä mallia, että vanhempainvapaat on pakko jakaa. Mielestäni perheen pitää saada itse päättää täysin. Perhe tietää itse, mikä heille on parempi ratkaisu. Esim. meillä mies tekee uraa ja siksi hän ei voi olla poissa. Minua ei urat kiinnosta pätkääkään (vaikka olenkin maisteri), mutta kotona oleminen, kodin rakentaminen ja lasten kasvattaminen kiinnostaa kovastikkin. 

Sen olen myös huomannut, että korkeampia paikkoja ei jaeta 30-vuotiaille naisille. 25+ terhakat kiipijät saa vielä paikkoja, mutta 30-40-v on täysin kuivakausi. Mikä on törkeää, koska lapset ovat yhteiskunnan jatkumisen elinehto. 

Vierailija kirjoitti:

Itse tekisin useamman lapsen jos a) raskaana olevat naiset saisivat helpommin sairauslomaa vaikeiden oireiden vuoksi eikä tarvitsisi kuulla, että raskauteen nyt vaan kuuluu kaikenlaisia oireita, kestä se! b) neuvoloissa välitettäisiin äitien voinnista myös synnytyksen jälkeen c) synnyttäneillä naisilla olisi edes jonkinlainen arvo terveydenhuollon parissa ja synnytysosastoilla saisi vaikkapa asianmukaiset kipulääkkeet/kohtelun leikkauksen jälkeen. Kaikki muutkin potilaat saavat, mutta äitien kuuluu ilmeisesti kärsiä. Ei kiitos enää toista kertaa näitä kokemuksia!

En tiedä, mutta kyllä minä sain sairauslomaa raskaana, kun oli liitoskipuja ja pahoinvointia. Minä itse vähättelin oireitani, mutta lääkäri sanoi oikein erikseen, että hän kyllä kirjoittaa sairauslomaa heti, kun pyydät. Ja pyysinkin, kun ei enää 3-vuorotyössä hoitajana jaksanut. Esimies toki vähän katsoi kieroon... Ja kyllä minä koin saavani erinomaista palvelua neuvolasta ja synnärillä! Minua kuunneltiin ja minua neuvottiin, sain epiduraalin, kipupiikkejä, TENS-laitteen, lämpöpusseja, ennen epiduraalia pääsin kylpyyn... Imetys ei lähtenyt sujumaan heti, joten minulle tarjottiin käynti imetyspoliklinikalle, josta sain paljon apua. Minun oli myös mahdollisuus osallistua ilmaiseen äitiysfyssarin käynnille synnytyksen jälkeen, mutta menin yksityiselle omasta halustani ja maksoin omasta pussistani. Ehkä paikkakuntakohtaista tämäkin.

Ilman ihmis lajia muut lajit kukoistaisivat maapallolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa halutaan kaikkien olevan korkeakoulutettuja. Korkeakoulutus on myös ainoa mahdollisuus saada elintaso, missä lapsien on hyvä kasvaa. Ongelmana on se että esimerkiksi ekonomien tekemän tutkimuksen mukaan kauppakorkeakoulusta maisteriksi valmistutaan keskimäärin 29v. Tämä tarkoittaa sitä että, jos vastavalmistunut ekonomi haluaa ensiksi saada vakipaikan ja jalkaa työelämän oven väliin sekä uraa niin tämä vie aikaa useamman vuoden. Viiden vuoden työelämän jälkeen, kun oma asema on vakiintuneempi ollaan jo 34v ja sitten aletaan lapsia pohtimaan. Tuossa iässä nainen ei montaa lasta enää voi tehdä, vaikka haluja olisi, vaan lapsiluku jää luonnollisesti 1-2 lapseen.

Korkeakoulutuksessa on myös paljon höttöä. Voisiko opetusta tehostaa ja ajatella, että ammattikorkeakoulusta valmistuttaisiin 2 vuodessa ja yliopistosta 4 vuodessa. Olen opiskellut molemmissa. Hirveästi tyhjäkäyntiä.

Menisin vieläkin pidemmälle ja esimerkiksi lähihoitajan koulutus voisi olla vuoden mittainen ja sen voisi tehdä osana muita opintoja ns. kaksoistutkintona. Jokainen hyötyisi näistä taidoista ja ehkä ihmisiä saataisiin hoitoalalle töihin vs. aina kassalle, heselle tai siivoamaan. 

Nythän se on joku 2v jos on taustalla lukio tai toinen ammattitutkinto. Myös tuosta voisi lyhentää sillä perusopinnot on aika laajat että käydään läpi niin lastenhoito kun vanhusten/vammautuneiden hoito. Riittäisikö vain toinen? Että olisi joko lastenhoitaja tai sitten se "perushoitaja"? Tällöin varmasti vuodessa saisi käytyä läpi kaikki mitä nytkin siihen osaan kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa halutaan kaikkien olevan korkeakoulutettuja. Korkeakoulutus on myös ainoa mahdollisuus saada elintaso, missä lapsien on hyvä kasvaa. Ongelmana on se että esimerkiksi ekonomien tekemän tutkimuksen mukaan kauppakorkeakoulusta maisteriksi valmistutaan keskimäärin 29v. Tämä tarkoittaa sitä että, jos vastavalmistunut ekonomi haluaa ensiksi saada vakipaikan ja jalkaa työelämän oven väliin sekä uraa niin tämä vie aikaa useamman vuoden. Viiden vuoden työelämän jälkeen, kun oma asema on vakiintuneempi ollaan jo 34v ja sitten aletaan lapsia pohtimaan. Tuossa iässä nainen ei montaa lasta enää voi tehdä, vaikka haluja olisi, vaan lapsiluku jää luonnollisesti 1-2 lapseen.

Korkeakoulutuksessa on myös paljon höttöä. Voisiko opetusta tehostaa ja ajatella, että ammattikorkeakoulusta valmistuttaisiin 2 vuodessa ja yliopistosta 4 vuodessa. Olen opiskellut molemmissa. Hirveästi tyhjäkäyntiä.

niin tai jos edes käytäisiin se yliopisto silloin ikävuosina 18-23 eikä valmistuttaisi 29 vuotiaana.

En halua enempää lapsia, koska ei ole tukiverkkoja ja olen ns. kahden hoivapaineen välissä. Mieheltä ei odoteta samanlaista hoivaa kuin minulta. Appivanhemmat 60+ ovat mielestään hyvin sairaita ja tarvitsevat jatkuvasti kuskausta esim. lentokentälle kun lähtevät ulkomaille vaeltamaan. Kotimaassa ovat jalattomia, eivätkä pysty edes kahvia itselleen keittämään kun meillä ovat. Omat vanhempani ovat samanikäisiä, mutta isä juo liikaa ja äidillä on pahoja mielenterveysongelmia, joita minun pitää kunnella päivittäin kun hän soittaa. Ei tähän mahdu enää yhtään hoivattavaa, kun kaiken päälle on käytävä töissä. Koko vapaa-aika menee muiden hoitamiseen, eikä ole aika levähtää.

Sama tilanne on koko Euroopassa. Missään Euroopan maassa kokonaishedelmällisyysluku ei riitä väestönkasvuun tai edes samana pysymiseen pitkän päälle.

Itä-Euroopasta väki muuttaa Länsi-Eurooppaan ja tyhjenee ihmisistä.

Sama tilanne on pian tapahtumassa Aasiassa ja Amerkoissa.

Ainoastaan Afrikan väestö kasvaa, mutta pian sielläkin on maita joissa hedelmällisyysluku laskee alle uudiutumisrajan.

Jos suomeen halutaan lisää lapsia (todellakin pitäisi haluta, ja nimen omaan kantasuomalaisia) yhteiskunnan täytyy tehdä se mahdolliseksi. Aivan turha ulista joka väliin, että tehkää vaan näillä paskoilla ehdoilla. Ei tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa halutaan kaikkien olevan korkeakoulutettuja. Korkeakoulutus on myös ainoa mahdollisuus saada elintaso, missä lapsien on hyvä kasvaa. Ongelmana on se että esimerkiksi ekonomien tekemän tutkimuksen mukaan kauppakorkeakoulusta maisteriksi valmistutaan keskimäärin 29v. Tämä tarkoittaa sitä että, jos vastavalmistunut ekonomi haluaa ensiksi saada vakipaikan ja jalkaa työelämän oven väliin sekä uraa niin tämä vie aikaa useamman vuoden. Viiden vuoden työelämän jälkeen, kun oma asema on vakiintuneempi ollaan jo 34v ja sitten aletaan lapsia pohtimaan. Tuossa iässä nainen ei montaa lasta enää voi tehdä, vaikka haluja olisi, vaan lapsiluku jää luonnollisesti 1-2 lapseen.

Korkeakoulutuksessa on myös paljon höttöä. Voisiko opetusta tehostaa ja ajatella, että ammattikorkeakoulusta valmistuttaisiin 2 vuodessa ja yliopistosta 4 vuodessa. Olen opiskellut molemmissa. Hirveästi tyhjäkäyntiä.

Menisin vieläkin pidemmälle ja esimerkiksi lähihoitajan koulutus voisi olla vuoden mittainen ja sen voisi tehdä osana muita opintoja ns. kaksoistutkintona. Jokainen hyötyisi näistä taidoista ja ehkä ihmisiä saataisiin hoitoalalle töihin vs. aina kassalle, heselle tai siivoamaan. 

Nythän se on joku 2v jos on taustalla lukio tai toinen ammattitutkinto. Myös tuosta voisi lyhentää sillä perusopinnot on aika laajat että käydään läpi niin lastenhoito kun vanhusten/vammautuneiden hoito. Riittäisikö vain toinen? Että olisi joko lastenhoitaja tai sitten se "perushoitaja"? Tällöin varmasti vuodessa saisi käytyä läpi kaikki mitä nytkin siihen osaan kuuluu.

Mä valmistuin sairaanhoitajaksi 1986. Silloin oli kokeilu, jossa lukion tai ammattikoulun hoitajalinjan eli perushoitaja, mielisairaanhoitaja tai lastenhoitaja käyneillä sairaanhoito-opinnot kestivät 2,5 vuotta. Siihen aikaa ei valmistuttu suoraan erikoissairaanhoitajiksi kuten nyt vaan ensin tavallisiksi sairaanhoitajiksi ja kun oli ollut vuoden verran töissä saattoi hakea erikoistumisopintoihin, jotka siihen aikaan kestivät vuoden. Yksi suurimmista syistä, miksi hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi, oli lyhyt koulutus ja varma työpaikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa halutaan kaikkien olevan korkeakoulutettuja. Korkeakoulutus on myös ainoa mahdollisuus saada elintaso, missä lapsien on hyvä kasvaa. Ongelmana on se että esimerkiksi ekonomien tekemän tutkimuksen mukaan kauppakorkeakoulusta maisteriksi valmistutaan keskimäärin 29v. Tämä tarkoittaa sitä että, jos vastavalmistunut ekonomi haluaa ensiksi saada vakipaikan ja jalkaa työelämän oven väliin sekä uraa niin tämä vie aikaa useamman vuoden. Viiden vuoden työelämän jälkeen, kun oma asema on vakiintuneempi ollaan jo 34v ja sitten aletaan lapsia pohtimaan. Tuossa iässä nainen ei montaa lasta enää voi tehdä, vaikka haluja olisi, vaan lapsiluku jää luonnollisesti 1-2 lapseen.

Korkeakoulutuksessa on myös paljon höttöä. Voisiko opetusta tehostaa ja ajatella, että ammattikorkeakoulusta valmistuttaisiin 2 vuodessa ja yliopistosta 4 vuodessa. Olen opiskellut molemmissa. Hirveästi tyhjäkäyntiä.

niin tai jos edes käytäisiin se yliopisto silloin ikävuosina 18-23 eikä valmistuttaisi 29 vuotiaana.

Useimmat abit täyttävät 19 v. Sinä vuonna kun kirjoittavat ylioppilaaksi. Monet eivät pääse opiskelemaan suoraan lukiosta vaan tulee niitä välivuosia väkisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos suomeen halutaan lisää lapsia (todellakin pitäisi haluta, ja nimen omaan kantasuomalaisia) yhteiskunnan täytyy tehdä se mahdolliseksi. Aivan turha ulista joka väliin, että tehkää vaan näillä paskoilla ehdoilla. Ei tehdä. 

No tee sitten mahdolliseksi, niin asia on hoidettu.

Etelä-Euroopassa ei opiskella maisteriksi, vaan kandin papereilla saa jo hyvin töitä.

Vierailija kirjoitti:

Perheverotuksen lisäksi lisääntymiseen tukeva veromalli olisi veroprosentin alennus progressiivisesti lapsiluvun mukaan. Kannustaisi työssäkäyviä ja hyvätuloisia lisääntymään vs nykyinen työttömiä sossupummeja suosiva malli.

Enpä usko, että verojen aleneminen lapsiluvun mukaan lisäisi syntyvyyttä. Ei se raskaana oli, synnytys ja kakaroiden hoitaminen ja elatus 18 vuotta niin herkkua ole vs. Omalla uralla eteneminen ja vapauden säilyttäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyyttä ei todellakaan kuulu kasvattaa maapallolla.

Aha. Entäs Suomessa?

Eikö suomi sijaitse maapallolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme on tuloillaan ja voisin hyvin tehdä lisää, jos se ei olisi taloudellinen itsemurha. Vaikka olemme kaksi työssäkäyvää omakotitalossa asuvaa aikuista, niin ei meillä missään nimessä olisi varaa kolmeen lapseen. Päivähoitomaksut ovat järkyttävän kovia (tiedän että maksetaan vain pieni osuus oikeasta summasta) ja lapsen vaatteisiin ja harrastusvälineisiin uppoaa hirveästi. Tähän lisäksi nousevat ruokakulut, sähkö, asuntolainan korot yms. Niin ei tarvi enää miettiäkkään. Rehellisesti mietin jo miten edes selviämme kahden lapsen kanssa. Kuitenkin haluaisimme tarjota lapsille muutakin kuin satunnaisia hoplop päiviä. Pidän myös pakollisena, että lapsille säästetään elämää varten rahaa, jotka saavat kun ovat 18-vuotiaita. En ihmettele yhtään, että lapsiluku tyssää monilla yhteen tai kahteen. Ei yksinkertaisesti ole varaa, jos vanhempien yhteiset vuositulot eivät ylitä 100 000 euroa.

Tämäkin on ihan typerää, että kunnalle se päivähoito maksaa 1500e/kk lapsi ja itse maksetaan siitä 300 euroa kuukaudessa. Mitä jos naiset saisi hoitaa lapsensa kotona ja maksettais naisille vaikka perustulo tonni siitä? Olis vähemmän kuormaa päikyissä ja onnellisemmat lapset. Mutta ei, kun halutaan tehdä tulonsiirtoja verorahoista näille yksityisille ah niin ihanille touhuloille ja verkanappuloille, jotka ei välitä lapsista tai heidän hyvinvoinnistaan pätkääkään.

Hyvä ehdotus. Kerroitkin hyviä syitä miksi en omia lapsiani laittaisi ikinä yksityiseen päikkyyn. Oma kokemukseni kunnallisesta päiväkodista on ihan positiivinen, vaikka ala onkin kriisissä. Ei ole meidän kunnassa niin pahasti näkynyt/kuulunut.

Vielä parempi jos kaikki vapaat jaettaisi tasan myös toisen vanhemman kesken. Näen melko isona ongelmana naisten tilanteen työpaikoilla. Sen unohdin tuosta kommentistani. 3 lapsen äitiys ja vanhempainvapaat tekisivät melko pitkän pätkän pois työelämästä. Itsekin miesvaltaisella alalla olen huomannut kuinka naisia ei oikein haluta ylentää tai laittaa vastuutehtäviin. Varmasti yhtenä syynä on nämä äitiys- ja vanhempainvapaat.

Kokonaisuutena lasten tekeminen on suomalaisille työssäkävijöille niin kallis ja kannattamaton tikki, että ei kannata montaa pyöräyttää, jos ei halua lähteä laskemaan elintasoaan ihan reippaasti. En usko että mitkään pienet lapsilisänkorotukset tai muut voisivat ainakaan omaa mieltäni muuttaa. Tarvittaisiin hyvin radikaaleja toimia, eikä niiden odottaminen taida olla realistista.

En kannata tätä nykyistä mallia, että vanhempainvapaat on pakko jakaa. Mielestäni perheen pitää saada itse päättää täysin. Perhe tietää itse, mikä heille on parempi ratkaisu. Esim. meillä mies tekee uraa ja siksi hän ei voi olla poissa. Minua ei urat kiinnosta pätkääkään (vaikka olenkin maisteri), mutta kotona oleminen, kodin rakentaminen ja lasten kasvattaminen kiinnostaa kovastikkin. 

Sen olen myös huomannut, että korkeampia paikkoja ei jaeta 30-vuotiaille naisille. 25+ terhakat kiipijät saa vielä paikkoja, mutta 30-40-v on täysin kuivakausi. Mikä on törkeää, koska lapset ovat yhteiskunnan jatkumisen elinehto. 

Itse en ole tuota mieltä, koska lapsilla pitäisi olla mahdollisuus luoda tasapuolisesti suhdetta molempiin vanhempiinsa. Jos mies on vain töissä, niin hän jää pakostikkin etäisemmäksi lapsille. Monella miehellä ei ole minkäänlaista tietoa miten edes olla omien lasten kanssa, joten he eivät sitten välttämättä osaa ottaa vastuutakaan. Itsekin naisena voin myöntää ehdottomasti haluavani olla kotona juuri niin pitkään ja paljon kuin mahdollista, mutta lasten kannalta näen tärkeänä että mies ottaa yhtäpaljon vastuuta.

Uskon että useat kuitenkin haluaisivat jakaa vastuun siinä vaiheessa kun palaat töihin? Isä taas on tottunut siihen, että vaimo hoitaa kodin ja lapset. Voi olla melko hankala ottaa uudenlaista roolia ja monilla viimeistään tässä vaiheessa johtaa eroon tai vähintäänkin syvään katkeruuteen. Tämä nähty ainakin useassa tuttava perheessä jo nykyisellä mallila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tänne tarvitaan lisää väkeä, muuten eläkekulut jatkavat nousuaan.

Tämä on kylmä totuus., veronmaksajia tarvitaan lisää. Kuka tollo alapeukuttaa?

Lisää väkeä ei ole sama kuin lisää veronmaksajia. Väkeä tänne kyllä lapautuu, mutta työnteko ja veronmaksu kiinnostaa vähemmän.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyyttä ei todellakaan kuulu kasvattaa maapallolla.

Eikä länsimaista kulttuuria tule edistää. Sivistyskulttuurit Afrikassa paisuvat.

Onks tää joku vauvantekokilpailu.

Länsimaalaisia on noin yli kertaa enemmän mitä ennen sotia.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa halutaan kaikkien olevan korkeakoulutettuja. Korkeakoulutus on myös ainoa mahdollisuus saada elintaso, missä lapsien on hyvä kasvaa. Ongelmana on se että esimerkiksi ekonomien tekemän tutkimuksen mukaan kauppakorkeakoulusta maisteriksi valmistutaan keskimäärin 29v. Tämä tarkoittaa sitä että, jos vastavalmistunut ekonomi haluaa ensiksi saada vakipaikan ja jalkaa työelämän oven väliin sekä uraa niin tämä vie aikaa useamman vuoden. Viiden vuoden työelämän jälkeen, kun oma asema on vakiintuneempi ollaan jo 34v ja sitten aletaan lapsia pohtimaan. Tuossa iässä nainen ei montaa lasta enää voi tehdä, vaikka haluja olisi, vaan lapsiluku jää luonnollisesti 1-2 lapseen.

Korkeakoulutuksessa on myös paljon höttöä. Voisiko opetusta tehostaa ja ajatella, että ammattikorkeakoulusta valmistuttaisiin 2 vuodessa ja yliopistosta 4 vuodessa. Olen opiskellut molemmissa. Hirveästi tyhjäkäyntiä.

Menisin vieläkin pidemmälle ja esimerkiksi lähihoitajan koulutus voisi olla vuoden mittainen ja sen voisi tehdä osana muita opintoja ns. kaksoistutkintona. Jokainen hyötyisi näistä taidoista ja ehkä ihmisiä saataisiin hoitoalalle töihin vs. aina kassalle, heselle tai siivoamaan. 

Nythän se on joku 2v jos on taustalla lukio tai toinen ammattitutkinto. Myös tuosta voisi lyhentää sillä perusopinnot on aika laajat että käydään läpi niin lastenhoito kun vanhusten/vammautuneiden hoito. Riittäisikö vain toinen? Että olisi joko lastenhoitaja tai sitten se "perushoitaja"? Tällöin varmasti vuodessa saisi käytyä läpi kaikki mitä nytkin siihen osaan kuuluu.

Mä valmistuin sairaanhoitajaksi 1986. Silloin oli kokeilu, jossa lukion tai ammattikoulun hoitajalinjan eli perushoitaja, mielisairaanhoitaja tai lastenhoitaja käyneillä sairaanhoito-opinnot kestivät 2,5 vuotta. Siihen aikaa ei valmistuttu suoraan erikoissairaanhoitajiksi kuten nyt vaan ensin tavallisiksi sairaanhoitajiksi ja kun oli ollut vuoden verran töissä saattoi hakea erikoistumisopintoihin, jotka siihen aikaan kestivät vuoden. Yksi suurimmista syistä, miksi hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi, oli lyhyt koulutus ja varma työpaikka. 

Lisään tähän vielä, että erikoissairaanhoitajan koulutus ei ollut välttämätön kuin siinä tapauksessa, että halusi edetä osastonhoitajaksi. Osastoilla oli töissä kyllä sairaanhoitajien lisäksi erikoissairaanhoitajia (jotka odottelivat, että vapautuisi jostain osastonhoitajan tai apulaisosastonhoitajan virka), mutta palkassa ero ei ollut kuin parisataa markkaa. Samaa työtä tekivät. 

Mä ihmettelen nykysysteemissä, tietävätkö opiskelijat jo opintojen alkuvaiheessa, mihin haluavat erikoistua? Siis jo ennenkuin ovat tehneet sairaanhoitajan töitä yhtään missään? Vanha systeemi oli sikäli hyvä, että valmistumisen jälkeen saatoit työskennellä eri paikoissa ja jos sitten jossain vaiheessa totesit, että haluat erikoistua vaikkapa lastensairaanhoitoon, niin sitten vaan hakemaan erikoistumisopintoihin. 

Ei ihan noin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tänne tarvitaan lisää väkeä, muuten eläkekulut jatkavat nousuaan.

Tämä on kylmä totuus., veronmaksajia tarvitaan lisää. Kuka tollo alapeukuttaa?

Lisää väkeä ei ole sama kuin lisää veronmaksajia. Väkeä tänne kyllä lapautuu, mutta työnteko ja veronmaksu kiinnostaa vähemmän.  

Miksköhän suomi pärjää kaikilla talouden mittareilla esim ruotsia huonommin, vaikka ruotsiin otettu moninkertaisesti enemmän porukkaa