HS: Jättitutkimus: Liikunta auttaa todella paljon masennukseen!

miulla on ihan liikunnalliset rutiinit jokapäivä, käyn kaupat kävellen ja vähän pyöräilemässä ja juoksemassa pari kertaa viikossa, en voisi edes kuvitella jättäväni näitä asioita omasta arjestani

Tulen heti kiukkuiseksi jos olen vain kotona

Juu tietokoneella istuminen ei ainakaan sitä paranna, se on ainakin varma

Paskatutkimus

Mulla nuorena oli poikaystävä, jonka vanhemmat olivat velkaantuneet tosi pahasti.

Aivan älyttömiä ostoksla, kuntosalilortti, varasto jne. Kuntosalilla ei käyty, varasto oli täynnä opiskeluaikaisia juttuja. Vuosikymmeniä oli majsettu vuokria.

Asuin heillä pari v ja mä vaan aloin hoitamaan hommia. Vuokrattiin paku, haettiin romppeet, menin mukaan lopettamaan jäsenyyden jne.

He tienasivat hyvin, mutta rahat olivat aina loppu. Ja luottokorttivelkaa oli.

Käytiin kirppiksellä myymässä nettiostoksia

Mä otin vetovastuun ruuasta ja siivoamisesta, kun sain asua heillä. Aivan älyttömästi ilmapiiri muuttui, kun pe oli vastassa siisti koti.

Ensimmäisenä keväänä me kasvatettiin auringonkukkia. Tästä on n 15 v aikaa ja muistan vieläkin miten perheen äiti oli innoissaan, kun sai upottaa kädet multaan. Ja se, kun siemenet eivät maksaneet juuri mitään, istutettiin maitotölkkeihin ja myytiin kaikki hetkessä.

Pari v meni, saatiin talous tasapainoon. Äidille piti asettaa ostokielto nettikauppoihik, oli ennen tilannut mm vaatteita joka ikinen viikko. Vaatehuoneesta löytyi useita kymmeniä paketteja, joita ei oltu ikinä avattu.

Aina tulen muistamaan sen hetken, kun ruokakaspit oli ojennuksessa, eivät pursuilleet ja luottokorttilasku oli 0.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä kävely kauppaankin jo piristää kummasti <3

Liikunnan hyödyn huomaa siinäkin kun on istunut pitkään tv-ruudun  tai tietokoneen ääressä,  niin semmoinen noin puolen tunnin reipas kävelylenkki ulkona virkistää kummasti. Se on eräänlaista "taukoliikuntaa", jonka aikana voi samalla pohtia mitä tekisi seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Se uhriutumisen asenne pitää ottaa ihan ensiksi itseltä pois... Sen jälkeen alkaa miettimään että mitä mä voin tehdä omalta osaltani parantaakseni oloani. 

Paljon on tehtävä uhrauksia, mulla se on ollu alkoholin totaali jättäminen, kaveriporukan jättäminen, roskaruuan jättäminen ja muutenkin sellasen heikon asenteen jättäminen... 

Ei se pilleri itsessään paranna yhtään ketään. Se on tajuttava. Se on vain apuväline myös....

Nää on niiku kaikki sellasii asioita mitkä pitää vaan tajuta ja siihen pitää herätä siihen todellisuuteen että kukaan ei tuu pelastamaan ja kaikki lähtee todellakin itsestä. 

Mä en sano et ihminen parantuu heti masennuksesta kun se tekee noita asioita, koska mä en oo itsekkään parantunut, mutta mä silti teen niitä asioita, koska mä oon valmis tekemään itse töitä oman hyvän olon eteen. 

Eli ne asiat ei saa sun oloa hyväksi, mutta teet niitä asioita, koska oot valmis tekemään itse töitä oman hyvän olon eteen, mutta se olo ei kuitenkaan tule hyväksi niitä asioita tekemällä... Okei, käy järkeen. Not. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä kävely kauppaankin jo piristää kummasti <3

Liikunnan hyödyn huomaa siinäkin kun on istunut pitkään tv-ruudun  tai tietokoneen ääressä,  niin semmoinen noin puolen tunnin reipas kävelylenkki ulkona virkistää kummasti. Se on eräänlaista "taukoliikuntaa", jonka aikana voi samalla pohtia mitä tekisi seuraavaksi.

Minua koko ajatuskin vituttaa kummasti. Sen lenkin oikeasti tekeminen vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lieviin oireisiin mutta vakavassa muodossa eivät potilaat voi kuvitella vastenmielisempää asiaa. Pelkkä sängystä nousu jo työn takana saati että pitäisi jonnekin lähteä.

Eräs tuttu oli tuossa jamassa ja jo päältä näki että ei tulisi mitään. Ehdotettiin kyllä.

Liikunta kyllä ehkäisee tehokkaasti sairastumista.

Niin. Aloittaminen ei ole helppoa jos tilanne on vaikea, mutta kyllä se auttaa. Joskus vaan joutuu pakottamaan itsensä liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Kuten olen sanonut masennus johtuu lähes täysin omista valinnoista. Toiset osaa elää masentumatta, toiset eivät vaikka rautalangasta vääntäisi.

Minun masennukseni johtuu toisen valinnoista. Nainen valitsi jättää minut, enkä voinut sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lieviin oireisiin mutta vakavassa muodossa eivät potilaat voi kuvitella vastenmielisempää asiaa. Pelkkä sängystä nousu jo työn takana saati että pitäisi jonnekin lähteä.

Eräs tuttu oli tuossa jamassa ja jo päältä näki että ei tulisi mitään. Ehdotettiin kyllä.

Liikunta kyllä ehkäisee tehokkaasti sairastumista.

Masennuskeskustelut muistuttavat laihdutuskeskusteluja. Aina joku sanoo laihdutuskeskustelussa ettei liikunnasta ole hyötyä painonpudotuksen kannalta kun suurin työ tehdään syömisen kautta ja liikunta tekee tuosta laihdutustyöstä vain pienen osan. Vähätellään aina sitä mentaalista puolta joka on liikunnassa yksi olennaisimpia asioita.

Jos onnistunein laihdutus on elämäntapojen muutos niin miksi liikunta ei olisi osa noita elämäntapoja? Samoin liikunta ei ole kaikilla mikään ihmelääke, mutta se on yksi hoitomuoto myös masennukseen. Ihmisen keho kun on luotu liikkumaan ja meidän fysiikka on luotu esim. kävelemään kahdella jalalla. Tarvitaan joku tutkija kertomaan että liikunta on hyväksi, siis milloin on näin täysin vieraannuttu asiasta?

Liikunta vaikuttaa myös oppimiseen todella myönteisesti. Tätä pitäisi painottaa enemmän. Fiksuutta aliarvostetaan tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin auttaa, miten tämä eroaa masennuslääkkeistä? Liikunta vapauttaa samallatavalla niitä jotain aineita aivossa, mutta liikunnan avulla sä teett myös jotain kongreettista mistä sä voit tuntea ylpeyttä ja sitä kautta kehittyä myös ihmisenä ja luoda parempaa itseluottamusta, mikä taas johtaa moniin muihin hyviin asioihin.....

Ei se vain toimi niin että istutaan kotona lääkkeiden kanssa. 

Se kuulostaa kliseeltä että ihmisten pitäisi liikkua, mutta niin se vaan on...

SE ON KONKREETTISTA!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä kirjoituksista aina näkee kuinka on olemassa "masentuneita" ja sitten meitä oikeasti masentuneita.

Sitten nämä "masentuneet" kuluttaa kaikki mielenterveyspalvelut.

Helppohan se on keulia niiden joiden masennusta aiheuttavat asiat on jo ohi.

Itse olen ollut historiassa psykoottisesti masentunut ja vakavasti masentunut. olen vakavassa masennuksessa käytännössä elintavoilla vetänyt itseni elintapojen ja terapian avulla opiskelukuntoon LOPETTAEN LÄÄKKEET eli siis ilman lääkkeitä kuntoutin itseni. Lopetin ne kun koin niistä haittaa ja lähtöpisteeni oli täysi toimintakyvyttömyys ja lähinnä kotona makasin sängyssä. Se toki vei aika paljon aikaa.

Tulen aina kritisoimaan jos joku väittää ettei muka vakavista masennustiloista voi mitenkään kuntouttaa itseään ilman lääkkeitä.

Tärkeimmässä asiassa kuntoutumisessa oli 1. säännöllinen päivärytmi eli päivässä on aina tietyt itsestä huolehtimisen asiat mistä en luista vaikka muuta ei aina jaksaisikaan 2. se että asteittain lisään tekemistä 3. se että käyn joka päivä kävelyllä 4. se että huolehdin ravintoainepitoisesta ruoasta ja korjaan vitamiininpuutokset. Samalla tuossa projektissa sain uneni huonolaatuisesta parempilaatuiseksi. Mielestäni kaikki osaset on tärkeitä missä huolehditaan kehon hyvinvoinnista: haasteet aivoille ,ravinto, valon saanti (auringonvalon piristävä vaikutus), fyysinen aktiviisuus, fyysisen aktiivisuuden ja levon oikea suhde ja sitten myös henkisen tason tarpeet esim. sosiaalisella puolella. Minulla on kantavia asioita elämässäni kuten sosiaaliset suhteet ja ystävät mitkä on tukeneet myös minun hyvinvointiani. Myöskin rahalliset asiat kuten kuntoutustuki. Ymmärrän että joillakin on enemmän haasteita ja voi tuntua että kaikki vain potkii päähän.

Ajattelin kaiken aivotyöskentelyn olevan minua kuntouttavaa ja aktivoivaa toimintaa niin kauppalistan suunnittelusta, uusien reseptien teosta, kaupassa käymiseen ja ruokalistojen suunnitteluun viikolle. Tunsin merkittäviä kognitiivisia ongelmia yhdessä vaiheessa mitkä helpottivat kun lisäsin toimintakykyäni asteittain.

Olen käynyt lääkepolun ja kokenut sen jopa apatisoivana esim. isompien annosten suhteen ja olen käynyt läpi inhottavia vieroitusoireita, seksuaalisen toiminnan häiriöitä lääkkeiden seurauksena. Osittain jopa koen että jouduin kuntouttamaan itseäni pelkästä vieroituksesta itsessään. Uskon että kun keho saa optimaaliset olosuhteet, olo alkaa kohenemaan.

Kiitos tästä asiallisesta kirjoituksestasi. Ihmiset, jotka eivät ole masentuneita ja iloisesti kirmaavat hölkkäpoluilla, eivät tunnu millään ymmärtävän, että masennus ei ole oma valinta, vaan vakava (henkinen ja fyysinen) uupumussairaus. Masennus tekee unesta huonolaatuista, jolloin seuraava päivä on aina edellistä vaikeampi. Joillakin on myös kroonisen väsmysoirehtymän oireita, joita liikunta saattaa pahentaa ja liikunnan jälkeinen päivä(t) menevät krapulan kaltaisessa olotilassa. Myös suoliston mikrobisto ilmeisesti on osasyyllinen masennukseen. Eli masentuneen pitäisi jaksaa suunnitella terveellistä ruokaa, eikä mennä helpoimman kautta siinäkään. Koko sairaus on niin moniulotteinen, etteivät siitä tiedä läheskään kaikkea edes tutkijat, saati sitten masentunut itse. Näyttää siltä, että sinä osasit puuttua masennukseesi monelta eri kantilta ja katkaista masennuksen "kierteen". Onnittelut.

Liikunnan jälkeen tulee aina tosi surkea ja kurja olo. Olen nyt ollut 2kk ilman liikuntaa ja mieliala on paljon parempi.

Itsekuri ja ryhdistäytyminen ovat kirosana ja punainen vaate joillekin, ilmeisesti ihan jostain ideologisista syistä. Ymmärrän, ettei psykoottisesti masentunut, perheensä menettänyt tms. pysty tsemppaamaan itseään lenkille, mutta aika harvalla on kai kysymys em. kaltaisista tilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se uhriutumisen asenne pitää ottaa ihan ensiksi itseltä pois... Sen jälkeen alkaa miettimään että mitä mä voin tehdä omalta osaltani parantaakseni oloani. 

Paljon on tehtävä uhrauksia, mulla se on ollu alkoholin totaali jättäminen, kaveriporukan jättäminen, roskaruuan jättäminen ja muutenkin sellasen heikon asenteen jättäminen... 

Ei se pilleri itsessään paranna yhtään ketään. Se on tajuttava. Se on vain apuväline myös....

Nää on niiku kaikki sellasii asioita mitkä pitää vaan tajuta ja siihen pitää herätä siihen todellisuuteen että kukaan ei tuu pelastamaan ja kaikki lähtee todellakin itsestä. 

Mä en sano et ihminen parantuu heti masennuksesta kun se tekee noita asioita, koska mä en oo itsekkään parantunut, mutta mä silti teen niitä asioita, koska mä oon valmis tekemään itse töitä oman hyvän olon eteen. 

Eli ne asiat ei saa sun oloa hyväksi, mutta teet niitä asioita, koska oot valmis tekemään itse töitä oman hyvän olon eteen, mutta se olo ei kuitenkaan tule hyväksi niitä asioita tekemällä... Okei, käy järkeen. Not. 

Ja öööö, istuminen tietokoneella aamusta iltaan auttaa? Sun logiikka on outo :D

Ei kukaan liikunnalla paranekkaan ekalla hölkkäreissulla, se on prosessi mikä vie aikaa kun siitä tekee itselleen uuden elämäntavan!

Toi asenne ei vie sinua mihinkään elämässä. 

Näinhän se on!

Minua on liikunta juurikin auttanut todella paljon, suosittelen kaikille :) en voisi edes kuvitella istuvani vain kotona, se ei vie minua mihinkään elämässäni.. Toki pelailen ja muuta, mutta iltaisin sitten kun on muut hommat tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Olen teinistä asti hoitanut masennustani liikunnalla. Koskaan siitä ei täysin tervehdy, mutta niin kauan kuin jaksan liikkua se pysyy taka-alalla. Nytkin koen tulevaisuuden optimistiseksi vaikka on mitä vaikeutta elämässä tälläkin hetkellä.

Hieno asenne, piä toi!

Mites sitten pannaan kun liikunnallinen urheilija masentuu? Kuinka paljon voidaan lisätä liikuntaa esim. ammattiurheilijalla enää, ettei tule ylirasitusta? 

Entäs ne jotka eivät pysty liikkua jutussa (ilmeisesti) mainittuja määriä? Kuten monet vammaiset.

Valintojen maailma, on ihmisiä jotka valitsevat aamuisin tietokoneen pienen reippailun sijasta...Sitte on ihmisiä ketkä valitsevat reippailun tietokoneen sijasta

Ei ole vaikea arvata kumpi näistä ihmisistä on masentunut  ja kumpi ei.