HS: Jättitutkimus: Liikunta auttaa todella paljon masennukseen!

Mie kävelen joka aamu about 10km, se auttaa minua <3

Hieno tutkimus, pitää täysin paikkansa. Tätä tulisi aina suositella kaikille ensiksi ennen lääkkeitä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin auttaa, miten tämä eroaa masennuslääkkeistä? Liikunta vapauttaa samallatavalla niitä jotain aineita aivossa, mutta liikunnan avulla sä teett myös jotain kongreettista mistä sä voit tuntea ylpeyttä ja sitä kautta kehittyä myös ihmisenä ja luoda parempaa itseluottamusta, mikä taas johtaa moniin muihin hyviin asioihin.....

Ei se vain toimi niin että istutaan kotona lääkkeiden kanssa. 

Se kuulostaa kliseeltä että ihmisten pitäisi liikkua, mutta niin se vaan on...

SE ON KONKREETTISTA!!!

Se on konglomeraattista, tai kongressista, tai kolinergistä. 

Vierailija kirjoitti:

Hieno tutkimus, pitää täysin paikkansa. Tätä tulisi aina suositella kaikille ensiksi ennen lääkkeitä 

En pysty harrastamaan liikuntaa vaikka kaikki maailman lääkärit suosittelisivat sitä minulle. Onnekseni en ole myöskään masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Hieno tutkimus, pitää täysin paikkansa. Tätä tulisi aina suositella kaikille ensiksi ennen lääkkeitä 

Joo, kannattaa suositella masentuneelle. Sano vielä, että "otat vaan itteäs niskasta kiinni, se on ihan helppoa".

Voi auttaa mutta pitää olla jo todella terve että pystyy liikkumaan . Jos menee salillle niin siellä on ihmisiä . Jos menee kävelylle niin sielläkin ihmisiä . Kaikki ei vaan kestä sitä ahdistusta ja häpeää mitä ihmisten kohtaaminen aiheuttaa. Jos itsensä pakottaa liikkumaan ihmisten ilmoille on seurauksena viikkojen ryyppyputki koska se ottaa niin koville . Ja nimenomaan henkisesti ottaa koville eikä niinkään fyysisesti . Kotona voi toki yrittää liikkua .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä kirjoituksista aina näkee kuinka on olemassa "masentuneita" ja sitten meitä oikeasti masentuneita.

Sitten nämä "masentuneet" kuluttaa kaikki mielenterveyspalvelut.

Helppohan se on keulia niiden joiden masennusta aiheuttavat asiat on jo ohi.

Itse olen ollut historiassa psykoottisesti masentunut ja vakavasti masentunut. olen vakavassa masennuksessa käytännössä elintavoilla vetänyt itseni elintapojen ja terapian avulla opiskelukuntoon LOPETTAEN LÄÄKKEET eli siis ilman lääkkeitä kuntoutin itseni. Lopetin ne kun koin niistä haittaa ja lähtöpisteeni oli täysi toimintakyvyttömyys ja lähinnä kotona makasin sängyssä. Se toki vei aika paljon aikaa.

Tulen aina kritisoimaan jos joku väittää ettei muka vakavista masennustiloista voi mitenkään kuntouttaa itseään ilman lääkkeitä.

Tärkeimmässä asiassa kuntoutumisessa oli 1. säännöllinen päivärytmi eli päivässä on aina tietyt itsestä huolehtimisen asiat mistä en luista vaikka muuta ei aina jaksaisikaan 2. se että asteittain lisään tekemistä 3. se että käyn joka päivä kävelyllä 4. se että huolehdin ravintoainepitoisesta ruoasta ja korjaan vitamiininpuutokset. Samalla tuossa projektissa sain uneni huonolaatuisesta parempilaatuiseksi. Mielestäni kaikki osaset on tärkeitä missä huolehditaan kehon hyvinvoinnista: haasteet aivoille ,ravinto, valon saanti (auringonvalon piristävä vaikutus), fyysinen aktiviisuus, fyysisen aktiivisuuden ja levon oikea suhde ja sitten myös henkisen tason tarpeet esim. sosiaalisella puolella. Minulla on kantavia asioita elämässäni kuten sosiaaliset suhteet ja ystävät mitkä on tukeneet myös minun hyvinvointiani. Myöskin rahalliset asiat kuten kuntoutustuki. Ymmärrän että joillakin on enemmän haasteita ja voi tuntua että kaikki vain potkii päähän.

Ajattelin kaiken aivotyöskentelyn olevan minua kuntouttavaa ja aktivoivaa toimintaa niin kauppalistan suunnittelusta, uusien reseptien teosta, kaupassa käymiseen ja ruokalistojen suunnitteluun viikolle. Tunsin merkittäviä kognitiivisia ongelmia yhdessä vaiheessa mitkä helpottivat kun lisäsin toimintakykyäni asteittain.

Olen käynyt lääkepolun ja kokenut sen jopa apatisoivana esim. isompien annosten suhteen ja olen käynyt läpi inhottavia vieroitusoireita, seksuaalisen toiminnan häiriöitä lääkkeiden seurauksena. Osittain jopa koen että jouduin kuntouttamaan itseäni pelkästä vieroituksesta itsessään. Uskon että kun keho saa optimaaliset olosuhteet, olo alkaa kohenemaan.

Kiitos tästä asiallisesta kirjoituksestasi. Ihmiset, jotka eivät ole masentuneita ja iloisesti kirmaavat hölkkäpoluilla, eivät tunnu millään ymmärtävän, että masennus ei ole oma valinta, vaan vakava (henkinen ja fyysinen) uupumussairaus. Masennus tekee unesta huonolaatuista, jolloin seuraava päivä on aina edellistä vaikeampi. Joillakin on myös kroonisen väsmysoirehtymän oireita, joita liikunta saattaa pahentaa ja liikunnan jälkeinen päivä(t) menevät krapulan kaltaisessa olotilassa. Myös suoliston mikrobisto ilmeisesti on osasyyllinen masennukseen. Eli masentuneen pitäisi jaksaa suunnitella terveellistä ruokaa, eikä mennä helpoimman kautta siinäkään. Koko sairaus on niin moniulotteinen, etteivät siitä tiedä läheskään kaikkea edes tutkijat, saati sitten masentunut itse. Näyttää siltä, että sinä osasit puuttua masennukseesi monelta eri kantilta ja katkaista masennuksen "kierteen". Onnittelut.

Kiitos viestistäsi. Kyllä, joillakin masentuneilla ongelma voi olla esimerkiksi uupuminen (jos on vaikka polttanut liian pitkään kynttilää molemmista päistä) ja jopa ei diagnosoitu krooninen väsymysoireyhtymä, jolloin ei lähdetäkään niin vain salille rautaa pumppaamaan. Väsymysoireyhtymää voi olla eriasteisena ja uskon että se on alidiagnosoitu. Itsekin voin samaistua jonkin verran mitä väsymysoireyhtymää potevat kokevat, koska yhdessä vaiheessa hyvin pitkään tuntui, että yhtään raskaampi liikunta veti kehon vain ylikierroksille ja siitä mahdollisesti seurasi huonompia yöunia jne ja lisääntynyt uupumuksen tunne. Olo oli fyysisesti kehno ja jouduin säännöstelemään liikkumisen määrää paljon eli tarkoituksella lepäsin paljon ja liikuin kevyemmin. Kun uni ei ollut tasapainossa etenkin raskas liikunta monesti vain pahensi tilannetta. Uskon, että autonomisen hermoston toiminnan tasapainottaminen on myös tärkeää eli se että ymmärtää sen milloin autonominen hermosto mahdollisesti käy ylikierroksilla ja milloin on tarve rauhoittaa tilannetta rentoutuksella ja levolla ja aktivoida lepohermostoa eli parasympaattista hermostoa. Vasta sitten kannattaa aloittaa raskaampi harjoittelu kun huomaa että peruskunto on riittävällä tasolla ja liikunnasta myös palautuu.

Liikkua voi myös kevyemmin siis ihan kävelyllä, kevyellä joogalla ynnä muulla. Itselleni nämä oli hyvin kuntouttavia asioita. Suosittelen ihmisille myös psykofyysistä fysioterapiaa, jos siihen mitenkään on mahdollisuus koska se on ainakin itseäni auttanut tosi paljon. Siinä kehollisuus on osana kuntoutusta ja voi auttaa myös kehollisten oireiden kanssa kamppailemiseen. Siinä opettelin elämään tietyssä vireystilan ikkunassa. Se auttaa myös traumaoireiden kanssa kamppailuun.

Kiitos, tää ketju saa mut nauramaan enemmän kuin mikään reipas kävely. Täällä on oikein tyhjäpäiden positiivareiden kokoontumisajot. 

Vierailija kirjoitti:

Voi auttaa mutta pitää olla jo todella terve että pystyy liikkumaan . Jos menee salillle niin siellä on ihmisiä . Jos menee kävelylle niin sielläkin ihmisiä . Kaikki ei vaan kestä sitä ahdistusta ja häpeää mitä ihmisten kohtaaminen aiheuttaa. Jos itsensä pakottaa liikkumaan ihmisten ilmoille on seurauksena viikkojen ryyppyputki koska se ottaa niin koville . Ja nimenomaan henkisesti ottaa koville eikä niinkään fyysisesti . Kotona voi toki yrittää liikkua .

Heikon puhetta, ulos voi mennä vaikka yöllä kun siellä ei ole muita, tai sitten mennä jonnekkin syrjää päivällä. Vaikka metsään 

Mulle juokseminen oli pelastus, sitä voin suositella kaikille!

Mä tein elämäntaparemontin vuosia sitten tämän takia, ja se todellakin auttoi... Nykyään en voisi edes kuvitella eläväni ilman minkäänlaista liikuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä kirjoituksista aina näkee kuinka on olemassa "masentuneita" ja sitten meitä oikeasti masentuneita.

Sitten nämä "masentuneet" kuluttaa kaikki mielenterveyspalvelut.

Helppohan se on keulia niiden joiden masennusta aiheuttavat asiat on jo ohi.

Itse olen ollut historiassa psykoottisesti masentunut ja vakavasti masentunut. olen vakavassa masennuksessa käytännössä elintavoilla vetänyt itseni elintapojen ja terapian avulla opiskelukuntoon LOPETTAEN LÄÄKKEET eli siis ilman lääkkeitä kuntoutin itseni. Lopetin ne kun koin niistä haittaa ja lähtöpisteeni oli täysi toimintakyvyttömyys ja lähinnä kotona makasin sängyssä. Se toki vei aika paljon aikaa.

Tulen aina kritisoimaan jos joku väittää ettei muka vakavista masennustiloista voi mitenkään kuntouttaa itseään ilman lääkkeitä.

Tärkeimmässä asiassa kuntoutumisessa oli 1. säännöllinen päivärytmi eli päivässä on aina tietyt itsestä huolehtimisen asiat mistä en luista vaikka muuta ei aina jaksaisikaan 2. se että asteittain lisään tekemistä 3. se että käyn joka päivä kävelyllä 4. se että huolehdin ravintoainepitoisesta ruoasta ja korjaan vitamiininpuutokset. Samalla tuossa projektissa sain uneni huonolaatuisesta parempilaatuiseksi. Mielestäni kaikki osaset on tärkeitä missä huolehditaan kehon hyvinvoinnista: haasteet aivoille ,ravinto, valon saanti (auringonvalon piristävä vaikutus), fyysinen aktiviisuus, fyysisen aktiivisuuden ja levon oikea suhde ja sitten myös henkisen tason tarpeet esim. sosiaalisella puolella. Minulla on kantavia asioita elämässäni kuten sosiaaliset suhteet ja ystävät mitkä on tukeneet myös minun hyvinvointiani. Myöskin rahalliset asiat kuten kuntoutustuki. Ymmärrän että joillakin on enemmän haasteita ja voi tuntua että kaikki vain potkii päähän.

Ajattelin kaiken aivotyöskentelyn olevan minua kuntouttavaa ja aktivoivaa toimintaa niin kauppalistan suunnittelusta, uusien reseptien teosta, kaupassa käymiseen ja ruokalistojen suunnitteluun viikolle. Tunsin merkittäviä kognitiivisia ongelmia yhdessä vaiheessa mitkä helpottivat kun lisäsin toimintakykyäni asteittain.

Olen käynyt lääkepolun ja kokenut sen jopa apatisoivana esim. isompien annosten suhteen ja olen käynyt läpi inhottavia vieroitusoireita, seksuaalisen toiminnan häiriöitä lääkkeiden seurauksena. Osittain jopa koen että jouduin kuntouttamaan itseäni pelkästä vieroituksesta itsessään. Uskon että kun keho saa optimaaliset olosuhteet, olo alkaa kohenemaan.

Kiitos tästä asiallisesta kirjoituksestasi. Ihmiset, jotka eivät ole masentuneita ja iloisesti kirmaavat hölkkäpoluilla, eivät tunnu millään ymmärtävän, että masennus ei ole oma valinta, vaan vakava (henkinen ja fyysinen) uupumussairaus. Masennus tekee unesta huonolaatuista, jolloin seuraava päivä on aina edellistä vaikeampi. Joillakin on myös kroonisen väsmysoirehtymän oireita, joita liikunta saattaa pahentaa ja liikunnan jälkeinen päivä(t) menevät krapulan kaltaisessa olotilassa. Myös suoliston mikrobisto ilmeisesti on osasyyllinen masennukseen. Eli masentuneen pitäisi jaksaa suunnitella terveellistä ruokaa, eikä mennä helpoimman kautta siinäkään. Koko sairaus on niin moniulotteinen, etteivät siitä tiedä läheskään kaikkea edes tutkijat, saati sitten masentunut itse. Näyttää siltä, että sinä osasit puuttua masennukseesi monelta eri kantilta ja katkaista masennuksen "kierteen". Onnittelut.

Kiitos viestistäsi. Kyllä, joillakin masentuneilla ongelma voi olla esimerkiksi uupuminen (jos on vaikka polttanut liian pitkään kynttilää molemmista päistä) ja jopa ei diagnosoitu krooninen väsymysoireyhtymä, jolloin ei lähdetäkään niin vain salille rautaa pumppaamaan. Väsymysoireyhtymää voi olla eriasteisena ja uskon että se on alidiagnosoitu. Itsekin voin samaistua jonkin verran mitä väsymysoireyhtymää potevat kokevat, koska yhdessä vaiheessa hyvin pitkään tuntui, että yhtään raskaampi liikunta veti kehon vain ylikierroksille ja siitä mahdollisesti seurasi huonompia yöunia jne ja lisääntynyt uupumuksen tunne. Olo oli fyysisesti kehno ja jouduin säännöstelemään liikkumisen määrää paljon eli tarkoituksella lepäsin paljon ja liikuin kevyemmin. Kun uni ei ollut tasapainossa etenkin raskas liikunta monesti vain pahensi tilannetta. Uskon, että autonomisen hermoston toiminnan tasapainottaminen on myös tärkeää eli se että ymmärtää sen milloin autonominen hermosto mahdollisesti käy ylikierroksilla ja milloin on tarve rauhoittaa tilannetta rentoutuksella ja levolla ja aktivoida lepohermostoa eli parasympaattista hermostoa. Vasta sitten kannattaa aloittaa raskaampi harjoittelu kun huomaa että peruskunto on riittävällä tasolla ja liikunnasta myös palautuu.

Liikkua voi myös kevyemmin siis ihan kävelyllä, kevyellä joogalla ynnä muulla. Itselleni nämä oli hyvin kuntouttavia asioita. Suosittelen ihmisille myös psykofyysistä fysioterapiaa, jos siihen mitenkään on mahdollisuus koska se on ainakin itseäni auttanut tosi paljon. Siinä kehollisuus on osana kuntoutusta ja voi auttaa myös kehollisten oireiden kanssa kamppailemiseen. Siinä opettelin elämään tietyssä vireystilan ikkunassa. Se auttaa myös traumaoireiden kanssa kamppailuun.

Ja vielä lisähuomautuksena on, että en kärsinyt diagnosoidusta väsymysoireyhtymästä vaikka minulla kestikin pitkään kuntouttaa itseäni väsymystilasta ja huonounisuudesta ja palautumisongelmista. Sana masennus ei pelkästään tavoittanut sitä mitä kävin läpi koska oikeasti halua olisi ollut liikkua enemmänkin mutta kroppa ei ollut samaa mieltä. Kärsin myös pitkään mm. aivosumusta. Ja ymmärrän, että kyseinen diagnoosi voi pahimmillaan olla joillekin todella invalidisoiva ja viedä koko työkyvyn ja siitä kuntoutuminen voi olla haastavaa.

Mun mielenlujuus on kohta yli-inhimillisellä tasolla. Sillä joka kerta, kun joku suosittelee minulle liikuntaa, niin tekisi mieli tempaista suosittelijaa tauluun. Vielä en ole tätä tehnyt, vaan kehittänyt sen sijaan mielenlujuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Voi auttaa mutta pitää olla jo todella terve että pystyy liikkumaan . Jos menee salillle niin siellä on ihmisiä . Jos menee kävelylle niin sielläkin ihmisiä . Kaikki ei vaan kestä sitä ahdistusta ja häpeää mitä ihmisten kohtaaminen aiheuttaa. Jos itsensä pakottaa liikkumaan ihmisten ilmoille on seurauksena viikkojen ryyppyputki koska se ottaa niin koville . Ja nimenomaan henkisesti ottaa koville eikä niinkään fyysisesti . Kotona voi toki yrittää liikkua .

Youtubesta löytyy paljon ilmaisia liikuntavideoita, joogavideoita jne. Ostaa käsipainot, jumppamaton, kahvakuulan tai esim. jumppakuminauhan vastukseksi. Ei se liikunta tarvi edes kotoa lähtemistä. Voi saada kotonakin ihan tehokkaan treenin.

Vierailija kirjoitti:

Kuten olen sanonut masennus johtuu lähes täysin omista valinnoista. Toiset osaa elää masentumatta, toiset eivät vaikka rautalangasta vääntäisi.

Sekin voi masentaa, jos ympärillä on paljon itsekeskeisiä ihmisiä, jotka esittävät tyhmiä mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno tutkimus, pitää täysin paikkansa. Tätä tulisi aina suositella kaikille ensiksi ennen lääkkeitä 

Joo, kannattaa suositella masentuneelle. Sano vielä, että "otat vaan itteäs niskasta kiinni, se on ihan helppoa".

Totuus kirpaisee.

Vierailija kirjoitti:

Huomattu on. Olen työskennellyt avustajana laitoksessa ihmisille ketkä saa ns. Paniikki ym. Todella sekavia kohtauksia. Usein kun tulin töihin sanottiin täällä on nyt tilanne päällä, pitääköhän teidän perua suunnitelmat. Sanoin ehei lähdemme lenkille. Kävelimme noin 5km koirani kanssa ja joka ikinen kerta kohtaus meni ohi. Tämän jälkeen pystyimme alkaa tekemään alkuperäistä suunnitelmaa. Laitoksessa asuville ihmisille oli mielenterveyden kannalta todella tärkeää säännöllinen liikunta. Jos nämä peruttiin esim. Sairastumisen vuoksi meni osa asukkaista aivan psykoosi kuntoon.

Ammattiurheilijat harvemmin ovat masentuneita. Illalla tulee uni muutamassa sekunnissa kun on raskasta treeniä ja ulkoilua alla.

Suurinosa tuntemistani masentuneista ovat ylipainoisia sisällä viihtyviä kotoilijoita. Miehistä sitten näitä sipsipussi videopeli syrjäytyneitä.

Vaalit tulossa niin mitä mieltä porukka on; otetaanko lisää velkaa ja hoidetaan masentuneita ihmisiä vai käsketäänkö lähteä metsään kävelylle?

Jotta jaksaa liikkua, täytyy olla ravitsemus jne. peruskunnossa. Ei voi vaan käskee "mee ulos" jos ihmisen fysiikka on (eri syistä) siinä kunnossa että oikeesti ei fyysisesti jaksa. Nää pitäis osata erottaa kans ja hoitaa mikä oikeasti ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, tää ketju saa mut nauramaan enemmän kuin mikään reipas kävely. Täällä on oikein tyhjäpäiden positiivareiden kokoontumisajot. 

Theres an edgy boy!

Pitäis terveydenhoidossa osata erottaa masennus ja uupumus paremmin, koska toipumiseen täysin eri keinot, vaikka oireet voi olla samanlaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi auttaa mutta pitää olla jo todella terve että pystyy liikkumaan . Jos menee salillle niin siellä on ihmisiä . Jos menee kävelylle niin sielläkin ihmisiä . Kaikki ei vaan kestä sitä ahdistusta ja häpeää mitä ihmisten kohtaaminen aiheuttaa. Jos itsensä pakottaa liikkumaan ihmisten ilmoille on seurauksena viikkojen ryyppyputki koska se ottaa niin koville . Ja nimenomaan henkisesti ottaa koville eikä niinkään fyysisesti . Kotona voi toki yrittää liikkua .

Youtubesta löytyy paljon ilmaisia liikuntavideoita, joogavideoita jne. Ostaa käsipainot, jumppamaton, kahvakuulan tai esim. jumppakuminauhan vastukseksi. Ei se liikunta tarvi edes kotoa lähtemistä. Voi saada kotonakin ihan tehokkaan treenin.

Osta sitä, osta tätä, osta, osta, osta, osta! Osta personal traineri, osta salikortti, osta vaellusvehkeet, osta sukellusvälineet, osta itelles hyvä mieli! Ai... ei niinku oo rahaa vai? Ota pikavippi.