Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Ei se nainen maksa yksin niitä lapsesta aiheutuneita kuluja vaan haluaa olemattoman kotihoidontuen päälle niin paljon liksaa mieheltään että voi leikkiä käyvänsä töissä ja pitävänsä saman elintason kuin silloin kun oli työssä. Se että mies maksaisi kaikki talouden kulut ei riitä jos nainen saa tililleen pelkkiä hiluja "kaikkeen kivaan" käytettäväksi. Mutta tämä yhtälö on mahdoton toteuttaa ellei mies tee samaan aikaan ylitöitä tappiin ja siitähän seuraa poru kun mies "pakenee" työpaikalle huvittelemaan ja taas naisella on raskasta ja pitäis jättää semmonen sika kun ei heikompi astia itsekään tiedä mitä elämältään haluaa.

Se mies ei ap:n tapauksessa maksa senttiäkään enempää kuin puolet talouden kuluista. Niitä yhteisiä kuluja ei välttämättä paljoa edes ole, jos kummallakin on oma asuntolainansa omasta omistusosuudestaan yhteisestä asunnosta ja oma autonsa. Omat tilit.

Tässä ei nyt todellakaan tarkoiteta tilannetta, jossa mies jo maksaa kaikki asumis- yms. kulut ja sitten vielä puolet tulonmenetyksestä. Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää.

Mutta jos ei ymmärrä, niin ap suosittelen eroa. Sitten on selkeä kuvio. Ja nämä vänkääjät on jotain miehen rahoilla loisivia naisia, ketkä luulee, että kyse on jostain kosmetologirahoista, eivätkä ollenkaan ymmärrä, miten 50-50 jako parisuhteissa toimii.

Itse et ymmärrä jos 50-50 jako on sun mielestä mies maksaa tai kaikki puoliksi ja vielä kompensaatio päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Synnyttämätön vanhempi ei ole fatta, jolla on toimeentulotuen säännöt, vaan lapsen toinen vanhempi, jolla on lain mukaan velvollisuus elättää lasta ja tässä tapauksessa avioliitto mukaan velvollisuus elättää myös puolisoa. Lapsen elatukseen kuuluu myös se lasta kotona voitavan vanhemman tulon menetyksen kompensoiminen mahdollisuuksien mukaan tai tasapuolinen osallistuminen lastenhoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äijä kirjoitti:

Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.

Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.

Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.

Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.

Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.

Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.

Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.

AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.

Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.

Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.

No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.

En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.

250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.

Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?

Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?

Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.

Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.

En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.

Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.

Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.

Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.

No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.

Miksi se puoliso (mies) saa tehdä lapsia, vaikka raha (se, ettei joudu osallistumaan lapsen hoidosta johtuviin rahallisiin menetyksiin) on sille tärkeämpää kun lapsi?

Nainen ottaa ihan pelkästään synnytyskynynsä takia takkiin työuransa suhteen (teki siis lapsia tai ei), miksi sen synnytyskyvyn takia täytyy ottaa taloudellisesti takkiin myös perheen sisällä, kun perhe päätetään perustaa?

Siksi että kun olet lapsen kanssa kotona, et ole töissä ja saa palkkaa. Lapsikin ymmärtää näin yksinkertaisen asian. Jos et ole valmis paljattomuuteen, et jää kotiin. Lisäänny vain sellaisen miehen kanssa, joka jää kotiin, jos et sitä itse halua tehdä ja pakko on lapsia saada.

Mä oon lisääntynyt sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää, että perheen perustaminen on yhteinen asia, ja siitä aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset koskevat myös häntä. Siitä on keskusteltu, mihin meillä on perheenä varaa ja mihin ei, siitä ei koskaan, huomioidaanko perheen budjetoinnissa vanhemmuudesta (ja muista yhteisistä päätöksistä) johtuneet tulonmenetykset. On ollut itsestään selvää, että myös työssäkäyvän vanhemman on oltava valmis kotona lapsia hoitavan palkattomuuteen ja siitä aiheutuvat suurempaan taloudelliseen vastuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.

Siis siitähän tää koko keskustelu alkoi, että menot maksetaan puoliksi.

Et sä voi muuttaa keskustelun perusoletusta! Lisäksi mäkin sanon tuolla yllä, että jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan. Kompensaatio koskee tietenkin niitä tilanteita, joissa (perhevapaaseen liittymättömien kulujen) jakamiseen ei tehdä muutosta toisen tulojen muuttuessa. Jos kulut jaetaan tulojen suhteessa, niin se kompensaatio on jo siinä suhteellisesta jaossa.

Kulut on asumiskulut. Tuskinpa ap on tähänkään asti maksanut puolet palkastaan omia menojaan. Jos on, sit hän järkeistää talouttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äijä kirjoitti:

Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.

Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.

Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.

Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.

Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.

Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.

Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.

AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.

Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.

Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.

No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.

En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.

250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.

Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?

Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?

Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.

Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.

En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.

Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.

Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.

Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.

No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.

Miksi se puoliso (mies) saa tehdä lapsia, vaikka raha (se, ettei joudu osallistumaan lapsen hoidosta johtuviin rahallisiin menetyksiin) on sille tärkeämpää kun lapsi?

Nainen ottaa ihan pelkästään synnytyskynynsä takia takkiin työuransa suhteen (teki siis lapsia tai ei), miksi sen synnytyskyvyn takia täytyy ottaa taloudellisesti takkiin myös perheen sisällä, kun perhe päätetään perustaa?

Siksi että kun olet lapsen kanssa kotona, et ole töissä ja saa palkkaa. Lapsikin ymmärtää näin yksinkertaisen asian. Jos et ole valmis paljattomuuteen, et jää kotiin. Lisäänny vain sellaisen miehen kanssa, joka jää kotiin, jos et sitä itse halua tehdä ja pakko on lapsia saada.

Mä oon lisääntynyt sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää, että perheen perustaminen on yhteinen asia, ja siitä aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset koskevat myös häntä. Siitä on keskusteltu, mihin meillä on perheenä varaa ja mihin ei, siitä ei koskaan, huomioidaanko perheen budjetoinnissa vanhemmuudesta (ja muista yhteisistä päätöksistä) johtuneet tulonmenetykset. On ollut itsestään selvää, että myös työssäkäyvän vanhemman on oltava valmis kotona lapsia hoitavan palkattomuuteen ja siitä aiheutuvat suurempaan taloudelliseen vastuuseen.

No nimenomaan! Sä et ole vaatinut sun tulonmenetysten kompensointia, eli että miehesi maksaa sulle palkkaa kotona olosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Synnyttämätön vanhempi ei ole fatta, jolla on toimeentulotuen säännöt, vaan lapsen toinen vanhempi, jolla on lain mukaan velvollisuus elättää lasta ja tässä tapauksessa avioliitto mukaan velvollisuus elättää myös puolisoa. Lapsen elatukseen kuuluu myös se lasta kotona voitavan vanhemman tulon menetyksen kompensoiminen mahdollisuuksien mukaan tai tasapuolinen osallistuminen lastenhoitoon.

Lapsen hoito ei ole mikään minuuttipeli, jota lasketaan puoliksi. Se hoitaa, joka on sen lapsen kanssa kullakin hetkellä ja sit kun ollaan yhdessä ja samassa paikassa, se, joka haluaa tai kynnelle kykenee.

Kyllä tuntuu peruselämä ja vanhemmuus olevan hankalaa kun pitää tällaisia asioita miettiä. Eläkää ja unohtakaa kaiken maailman kuka tekee ja kuka maksaa paska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äijä kirjoitti:

Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.

Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.

Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.

Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.

Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.

Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.

Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.

AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.

Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.

Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.

No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.

En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.

250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.

Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?

Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?

Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.

Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.

En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.

Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.

Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.

Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.

No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.

Miksi se puoliso (mies) saa tehdä lapsia, vaikka raha (se, ettei joudu osallistumaan lapsen hoidosta johtuviin rahallisiin menetyksiin) on sille tärkeämpää kun lapsi?

Nainen ottaa ihan pelkästään synnytyskynynsä takia takkiin työuransa suhteen (teki siis lapsia tai ei), miksi sen synnytyskyvyn takia täytyy ottaa taloudellisesti takkiin myös perheen sisällä, kun perhe päätetään perustaa?

Siksi että kun olet lapsen kanssa kotona, et ole töissä ja saa palkkaa. Lapsikin ymmärtää näin yksinkertaisen asian. Jos et ole valmis paljattomuuteen, et jää kotiin. Lisäänny vain sellaisen miehen kanssa, joka jää kotiin, jos et sitä itse halua tehdä ja pakko on lapsia saada.

Mä oon lisääntynyt sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää, että perheen perustaminen on yhteinen asia, ja siitä aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset koskevat myös häntä. Siitä on keskusteltu, mihin meillä on perheenä varaa ja mihin ei, siitä ei koskaan, huomioidaanko perheen budjetoinnissa vanhemmuudesta (ja muista yhteisistä päätöksistä) johtuneet tulonmenetykset. On ollut itsestään selvää, että myös työssäkäyvän vanhemman on oltava valmis kotona lapsia hoitavan palkattomuuteen ja siitä aiheutuvat suurempaan taloudelliseen vastuuseen.

No nimenomaan! Sä et ole vaatinut sun tulonmenetysten kompensointia, eli että miehesi maksaa sulle palkkaa kotona olosta.

Ei mun ole tarvinnut, koska mies ei ole koskaan vaatinut, että mä maksan puolet meidän perheen menoista. Jos se olisi alkanut vaatia sellaista, mun olisi totta kai pitänyt sanoa, että "Hei, tää ei ole reilua, että mun taloudellinen tilanne on heikentynyt sen takia, että hoidan yhteisiä lapsia kotona, ja sä vaadit mua osallistumaan menoihin puoliksi. Jos haluat että maksan puolet perheen menoista, sun täytyy osallistua jotenkin tämän heikentyneen taloudellisen tilanteen kantamiseen. Jaetaanko lasten hoito kotona tulevaisuudessa puoliksi, jolloin mulla on myös mahdollisuus saada ansiotuloja, vai hyvitätkö mieluummin mulle osuutesi lasten kotihoitoon liittyvistä ansionmenetyksistä?" D'oh!

Älä nyt yritä muuttaa mustaa valkoiseksi, kun sunkin mielestä työssä käyvän vanhemman kuuluu kompensoida kotona lapsia hoitavalle vanhemmalle ansionmenetyksiä. Se tekniikka, millä se tehdään, on täysin yhdentekevä ja pariskunnan yhdessä sovittavissa. (Sanotaan nyt varmuuden vuoksi vielä kerran, että tyypillisin tapa taitaa olla jakaa menot suhteessa tuloihin. Jos näin ei tee, täytyy jakaa tulot suhteessa menoihin. Eli maksaa kompensaatiota.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äijä kirjoitti:

Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.

Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.

Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.

Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.

Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.

Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.

Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.

AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.

Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.

Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.

No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.

En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.

250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.

Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?

Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?

Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.

Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.

En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.

Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.

Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.

Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.

No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.

Miksi se puoliso (mies) saa tehdä lapsia, vaikka raha (se, ettei joudu osallistumaan lapsen hoidosta johtuviin rahallisiin menetyksiin) on sille tärkeämpää kun lapsi?

Nainen ottaa ihan pelkästään synnytyskynynsä takia takkiin työuransa suhteen (teki siis lapsia tai ei), miksi sen synnytyskyvyn takia täytyy ottaa taloudellisesti takkiin myös perheen sisällä, kun perhe päätetään perustaa?

Siksi että kun olet lapsen kanssa kotona, et ole töissä ja saa palkkaa. Lapsikin ymmärtää näin yksinkertaisen asian. Jos et ole valmis paljattomuuteen, et jää kotiin. Lisäänny vain sellaisen miehen kanssa, joka jää kotiin, jos et sitä itse halua tehdä ja pakko on lapsia saada.

Mä oon lisääntynyt sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää, että perheen perustaminen on yhteinen asia, ja siitä aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset koskevat myös häntä. Siitä on keskusteltu, mihin meillä on perheenä varaa ja mihin ei, siitä ei koskaan, huomioidaanko perheen budjetoinnissa vanhemmuudesta (ja muista yhteisistä päätöksistä) johtuneet tulonmenetykset. On ollut itsestään selvää, että myös työssäkäyvän vanhemman on oltava valmis kotona lapsia hoitavan palkattomuuteen ja siitä aiheutuvat suurempaan taloudelliseen vastuuseen.

No nimenomaan! Sä et ole vaatinut sun tulonmenetysten kompensointia, eli että miehesi maksaa sulle palkkaa kotona olosta.

Ei mun ole tarvinnut, koska mies ei ole koskaan vaatinut, että mä maksan puolet meidän perheen menoista. Jos se olisi alkanut vaatia sellaista, mun olisi totta kai pitänyt sanoa, että "Hei, tää ei ole reilua, että mun taloudellinen tilanne on heikentynyt sen takia, että hoidan yhteisiä lapsia kotona, ja sä vaadit mua osallistumaan menoihin puoliksi. Jos haluat että maksan puolet perheen menoista, sun täytyy osallistua jotenkin tämän heikentyneen taloudellisen tilanteen kantamiseen. Jaetaanko lasten hoito kotona tulevaisuudessa puoliksi, jolloin mulla on myös mahdollisuus saada ansiotuloja, vai hyvitätkö mieluummin mulle osuutesi lasten kotihoitoon liittyvistä ansionmenetyksistä?" D'oh!

Älä nyt yritä muuttaa mustaa valkoiseksi, kun sunkin mielestä työssä käyvän vanhemman kuuluu kompensoida kotona lapsia hoitavalle vanhemmalle ansionmenetyksiä. Se tekniikka, millä se tehdään, on täysin yhdentekevä ja pariskunnan yhdessä sovittavissa. (Sanotaan nyt varmuuden vuoksi vielä kerran, että tyypillisin tapa taitaa olla jakaa menot suhteessa tuloihin. Jos näin ei tee, täytyy jakaa tulot suhteessa menoihin. Eli maksaa kompensaatiota.)

Ei kulujen suurempi osuus ole tulonmenetyksen korvaus vaan yksinkertaisesti sitä että pikkusen vaikea on laskuja maksaa, jos niihin ei ole rahaa.

Jos yhdessä katsotaan että molemmat voivat edelleen maksaa puolet kuluista, silloin se on ihan ok sopimus sekin. Tulojen jakaminen suhteessa menoihin on ihan älytön ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Synnyttämätön vanhempi ei ole fatta, jolla on toimeentulotuen säännöt, vaan lapsen toinen vanhempi, jolla on lain mukaan velvollisuus elättää lasta ja tässä tapauksessa avioliitto mukaan velvollisuus elättää myös puolisoa. Lapsen elatukseen kuuluu myös se lasta kotona voitavan vanhemman tulon menetyksen kompensoiminen mahdollisuuksien mukaan tai tasapuolinen osallistuminen lastenhoitoon.

Lapsen hoito ei ole mikään minuuttipeli, jota lasketaan puoliksi. Se hoitaa, joka on sen lapsen kanssa kullakin hetkellä ja sit kun ollaan yhdessä ja samassa paikassa, se, joka haluaa tai kynnelle kykenee.

Ein tässä nyt mistään minuuttipelistä puhuta vaan kuukausipelistä on koko ajan kyse, eli lapsen kotihoidon jakamisesta siihen asti, kun lapsi täyttää vuoden. On ihan lillukanvarsiin takertumista, jos "tasajaon" väitetään tarkoittavan sitä, että molemmat vanhemmat vaihtaa yhtä monta vaippaalmistaa ja syöttäää yhtä monta ateriaa, nukuttaa yhtä monta kertaa, viettää minuutilleen yhtä paljon aikaa lapsen seurassa jne.

Onkohan Ap näitä, jotka vaativat poikaystävältä 'seurustelurahaa' jo ennen avioliittoa?  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äijä kirjoitti:

Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.

Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.

Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.

Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.

Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.

Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.

Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.

AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.

Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.

Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.

No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.

En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.

250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.

Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?

Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?

Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.

Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.

En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.

Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.

Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.

Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.

No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.

Miksi se puoliso (mies) saa tehdä lapsia, vaikka raha (se, ettei joudu osallistumaan lapsen hoidosta johtuviin rahallisiin menetyksiin) on sille tärkeämpää kun lapsi?

Nainen ottaa ihan pelkästään synnytyskynynsä takia takkiin työuransa suhteen (teki siis lapsia tai ei), miksi sen synnytyskyvyn takia täytyy ottaa taloudellisesti takkiin myös perheen sisällä, kun perhe päätetään perustaa?

Siksi että kun olet lapsen kanssa kotona, et ole töissä ja saa palkkaa. Lapsikin ymmärtää näin yksinkertaisen asian. Jos et ole valmis paljattomuuteen, et jää kotiin. Lisäänny vain sellaisen miehen kanssa, joka jää kotiin, jos et sitä itse halua tehdä ja pakko on lapsia saada.

Mä oon lisääntynyt sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää, että perheen perustaminen on yhteinen asia, ja siitä aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset koskevat myös häntä. Siitä on keskusteltu, mihin meillä on perheenä varaa ja mihin ei, siitä ei koskaan, huomioidaanko perheen budjetoinnissa vanhemmuudesta (ja muista yhteisistä päätöksistä) johtuneet tulonmenetykset. On ollut itsestään selvää, että myös työssäkäyvän vanhemman on oltava valmis kotona lapsia hoitavan palkattomuuteen ja siitä aiheutuvat suurempaan taloudelliseen vastuuseen.

No nimenomaan! Sä et ole vaatinut sun tulonmenetysten kompensointia, eli että miehesi maksaa sulle palkkaa kotona olosta.

Ei mun ole tarvinnut, koska mies ei ole koskaan vaatinut, että mä maksan puolet meidän perheen menoista. Jos se olisi alkanut vaatia sellaista, mun olisi totta kai pitänyt sanoa, että "Hei, tää ei ole reilua, että mun taloudellinen tilanne on heikentynyt sen takia, että hoidan yhteisiä lapsia kotona, ja sä vaadit mua osallistumaan menoihin puoliksi. Jos haluat että maksan puolet perheen menoista, sun täytyy osallistua jotenkin tämän heikentyneen taloudellisen tilanteen kantamiseen. Jaetaanko lasten hoito kotona tulevaisuudessa puoliksi, jolloin mulla on myös mahdollisuus saada ansiotuloja, vai hyvitätkö mieluummin mulle osuutesi lasten kotihoitoon liittyvistä ansionmenetyksistä?" D'oh!

Älä nyt yritä muuttaa mustaa valkoiseksi, kun sunkin mielestä työssä käyvän vanhemman kuuluu kompensoida kotona lapsia hoitavalle vanhemmalle ansionmenetyksiä. Se tekniikka, millä se tehdään, on täysin yhdentekevä ja pariskunnan yhdessä sovittavissa. (Sanotaan nyt varmuuden vuoksi vielä kerran, että tyypillisin tapa taitaa olla jakaa menot suhteessa tuloihin. Jos näin ei tee, täytyy jakaa tulot suhteessa menoihin. Eli maksaa kompensaatiota.)

Ei kulujen suurempi osuus ole tulonmenetyksen korvaus vaan yksinkertaisesti sitä että pikkusen vaikea on laskuja maksaa, jos niihin ei ole rahaa.

Jos yhdessä katsotaan että molemmat voivat edelleen maksaa puolet kuluista, silloin se on ihan ok sopimus sekin. Tulojen jakaminen suhteessa menoihin on ihan älytön ajatus.

Totta kai se, että muutetaan kulujen tasajako (molemmat maksaa yhtä paljon) kulujen suhteelliseksi jaoksi (enemmän tienaava maksaa enemmän) on kompensaatiota vähemmän tienaavalle. Eihän siinä ole mitään eroa siihen että maksetaan edelleen tasan ja enemmän tienaava antaa rahaa vähemmän tienaavalle. Molemmissa skenaariossa vähemmän tienaavalla on enemmän rahaa omaan käyttöönsä.

Jos esim. tuo tasajako on aikanaan hoidettu vaikkapa sillä lailla, että molemmilla on omat asuntolainat ja mahdolliset autolainat tai vaikka leasing-sopimukset ja laskut tulee tasan eri puolisoiden nimissä, voi olla ihan loogista maksaa mieluummin kompensaatiota kuin muutaman kuukauden takia alkaa vekslaamaan, kuka mitäkin maksaa. Jos taas on tehty esim. niin, että laitetaan rahaa yhteiselle tilille ja maksetaan sieltä kaikki, voi olla helpompaa muuttaa niitä summia, mitä sinne laitetaan, suhteessa siihen, mitä kukakin tienaa.

Ei tuo kompensaatio ole yhtään mitään muuta kuin yksi tekninen väline, jolla voi tasapainottaa talouden tuloeroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.

Siis siitähän tää koko keskustelu alkoi, että menot maksetaan puoliksi.

Et sä voi muuttaa keskustelun perusoletusta! Lisäksi mäkin sanon tuolla yllä, että jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan. Kompensaatio koskee tietenkin niitä tilanteita, joissa (perhevapaaseen liittymättömien kulujen) jakamiseen ei tehdä muutosta toisen tulojen muuttuessa. Jos kulut jaetaan tulojen suhteessa, niin se kompensaatio on jo siinä suhteellisesta jaossa.

Kulut on asumiskulut. Tuskinpa ap on tähänkään asti maksanut puolet palkastaan omia menojaan. Jos on, sit hän järkeistää talouttaan.

Miksei sen miehen tarvitse järkeistää talouttaan, kun tulee vanhemmaksi?

Voisko joku nyt viimeinkin selittää, miksi vanhemmaksi tulemisesta pitäisi olla taloudellisia seuraamuksia vain äideille? Tai jos halutaan puhua yleisemmin, vain kotiin jäävälle vanhemmalle? Pidetään nyt oletuksena sitä normaalia tilannetta, että lapsi on yhteisellä päätöksellä tehty ja sen hoitojärjestelyistä on sovittu yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.

Siis siitähän tää koko keskustelu alkoi, että menot maksetaan puoliksi.

Et sä voi muuttaa keskustelun perusoletusta! Lisäksi mäkin sanon tuolla yllä, että jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan. Kompensaatio koskee tietenkin niitä tilanteita, joissa (perhevapaaseen liittymättömien kulujen) jakamiseen ei tehdä muutosta toisen tulojen muuttuessa. Jos kulut jaetaan tulojen suhteessa, niin se kompensaatio on jo siinä suhteellisesta jaossa.

Kulut on asumiskulut. Tuskinpa ap on tähänkään asti maksanut puolet palkastaan omia menojaan. Jos on, sit hän järkeistää talouttaan.

Miksei sen miehen tarvitse järkeistää talouttaan, kun tulee vanhemmaksi?

Voisko joku nyt viimeinkin selittää, miksi vanhemmaksi tulemisesta pitäisi olla taloudellisia seuraamuksia vain äideille? Tai jos halutaan puhua yleisemmin, vain kotiin jäävälle vanhemmalle? Pidetään nyt oletuksena sitä normaalia tilannetta, että lapsi on yhteisellä päätöksellä tehty ja sen hoitojärjestelyistä on sovittu yhdessä.

No ei talouden järkeistäminen liity lapsen saantiin vaan siihen että jos sä elät yli varojesi, kannattaa katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äijä kirjoitti:

Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.

Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.

Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.

Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.

Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.

Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.

Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.

AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.

Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.

Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.

No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.

En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.

250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.

Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?

Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?

Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.

Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.

En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.

Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.

Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.

Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.

No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.

Miksi se puoliso (mies) saa tehdä lapsia, vaikka raha (se, ettei joudu osallistumaan lapsen hoidosta johtuviin rahallisiin menetyksiin) on sille tärkeämpää kun lapsi?

Nainen ottaa ihan pelkästään synnytyskynynsä takia takkiin työuransa suhteen (teki siis lapsia tai ei), miksi sen synnytyskyvyn takia täytyy ottaa taloudellisesti takkiin myös perheen sisällä, kun perhe päätetään perustaa?

Siksi että kun olet lapsen kanssa kotona, et ole töissä ja saa palkkaa. Lapsikin ymmärtää näin yksinkertaisen asian. Jos et ole valmis paljattomuuteen, et jää kotiin. Lisäänny vain sellaisen miehen kanssa, joka jää kotiin, jos et sitä itse halua tehdä ja pakko on lapsia saada.

Mä oon lisääntynyt sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää, että perheen perustaminen on yhteinen asia, ja siitä aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset koskevat myös häntä. Siitä on keskusteltu, mihin meillä on perheenä varaa ja mihin ei, siitä ei koskaan, huomioidaanko perheen budjetoinnissa vanhemmuudesta (ja muista yhteisistä päätöksistä) johtuneet tulonmenetykset. On ollut itsestään selvää, että myös työssäkäyvän vanhemman on oltava valmis kotona lapsia hoitavan palkattomuuteen ja siitä aiheutuvat suurempaan taloudelliseen vastuuseen.

No nimenomaan! Sä et ole vaatinut sun tulonmenetysten kompensointia, eli että miehesi maksaa sulle palkkaa kotona olosta.

Ei mun ole tarvinnut, koska mies ei ole koskaan vaatinut, että mä maksan puolet meidän perheen menoista. Jos se olisi alkanut vaatia sellaista, mun olisi totta kai pitänyt sanoa, että "Hei, tää ei ole reilua, että mun taloudellinen tilanne on heikentynyt sen takia, että hoidan yhteisiä lapsia kotona, ja sä vaadit mua osallistumaan menoihin puoliksi. Jos haluat että maksan puolet perheen menoista, sun täytyy osallistua jotenkin tämän heikentyneen taloudellisen tilanteen kantamiseen. Jaetaanko lasten hoito kotona tulevaisuudessa puoliksi, jolloin mulla on myös mahdollisuus saada ansiotuloja, vai hyvitätkö mieluummin mulle osuutesi lasten kotihoitoon liittyvistä ansionmenetyksistä?" D'oh!

Älä nyt yritä muuttaa mustaa valkoiseksi, kun sunkin mielestä työssä käyvän vanhemman kuuluu kompensoida kotona lapsia hoitavalle vanhemmalle ansionmenetyksiä. Se tekniikka, millä se tehdään, on täysin yhdentekevä ja pariskunnan yhdessä sovittavissa. (Sanotaan nyt varmuuden vuoksi vielä kerran, että tyypillisin tapa taitaa olla jakaa menot suhteessa tuloihin. Jos näin ei tee, täytyy jakaa tulot suhteessa menoihin. Eli maksaa kompensaatiota.)

Ei kulujen suurempi osuus ole tulonmenetyksen korvaus vaan yksinkertaisesti sitä että pikkusen vaikea on laskuja maksaa, jos niihin ei ole rahaa.

Jos yhdessä katsotaan että molemmat voivat edelleen maksaa puolet kuluista, silloin se on ihan ok sopimus sekin. Tulojen jakaminen suhteessa menoihin on ihan älytön ajatus.

Ei vanhempainpäivärahalle jääminen tarkoita välttämättä sitä, ettei kotiin jäävällä vanhemmalla olisi varaa maksaa puolia perheen pakollisista kuluista, siis tyyliin asumisesta ja ruuasta yms. Mutta se saattaa silti tarkoittaa sitä, että sille kotiin jäävälle vanhemmalle ei jää rahaa käytettäväksi ei-välttämättömään tai ei-tarpeelliseen, koska päiväraha on pienempi kuin palkka. Ja se ei ole reilua, että samaan aikaan töissä käyvällä vanhemmalla, jolla kuitenkin on velvollisuus osallistua jotakuinkin tasapuolisesti lapsen huoltamiseen, on edelleen rahaa säästää ja kuluttaa myös niihin hupeihin, mutta hän kokee, että hänellä ei ole velvollisuutta jotenkin osallistua siihen, että se yhteinen lapsi on aiheuttanut tulonmemetystä puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.

Siis siitähän tää koko keskustelu alkoi, että menot maksetaan puoliksi.

Et sä voi muuttaa keskustelun perusoletusta! Lisäksi mäkin sanon tuolla yllä, että jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan. Kompensaatio koskee tietenkin niitä tilanteita, joissa (perhevapaaseen liittymättömien kulujen) jakamiseen ei tehdä muutosta toisen tulojen muuttuessa. Jos kulut jaetaan tulojen suhteessa, niin se kompensaatio on jo siinä suhteellisesta jaossa.

Kulut on asumiskulut. Tuskinpa ap on tähänkään asti maksanut puolet palkastaan omia menojaan. Jos on, sit hän järkeistää talouttaan.

Miksei sen miehen tarvitse järkeistää talouttaan, kun tulee vanhemmaksi?

Voisko joku nyt viimeinkin selittää, miksi vanhemmaksi tulemisesta pitäisi olla taloudellisia seuraamuksia vain äideille? Tai jos halutaan puhua yleisemmin, vain kotiin jäävälle vanhemmalle? Pidetään nyt oletuksena sitä normaalia tilannetta, että lapsi on yhteisellä päätöksellä tehty ja sen hoitojärjestelyistä on sovittu yhdessä.

No ei talouden järkeistäminen liity lapsen saantiin vaan siihen että jos sä elät yli varojesi, kannattaa katsoa peiliin.

Liittyyhän, jos henkilö elää yli varojensa siksi, että sai lapsen ja sen takia ei saa palkkaa, vaan päivärahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äijä kirjoitti:

Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.

Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.

Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.

Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.

Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.

Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.

Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.

AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.

Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.

Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.

No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.

En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.

250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.

Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?

Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?

Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.

Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.

En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.

Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.

Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.

Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.

No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.

Miksi se puoliso (mies) saa tehdä lapsia, vaikka raha (se, ettei joudu osallistumaan lapsen hoidosta johtuviin rahallisiin menetyksiin) on sille tärkeämpää kun lapsi?

Nainen ottaa ihan pelkästään synnytyskynynsä takia takkiin työuransa suhteen (teki siis lapsia tai ei), miksi sen synnytyskyvyn takia täytyy ottaa taloudellisesti takkiin myös perheen sisällä, kun perhe päätetään perustaa?

Siksi että kun olet lapsen kanssa kotona, et ole töissä ja saa palkkaa. Lapsikin ymmärtää näin yksinkertaisen asian. Jos et ole valmis paljattomuuteen, et jää kotiin. Lisäänny vain sellaisen miehen kanssa, joka jää kotiin, jos et sitä itse halua tehdä ja pakko on lapsia saada.

Mä oon lisääntynyt sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää, että perheen perustaminen on yhteinen asia, ja siitä aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset koskevat myös häntä. Siitä on keskusteltu, mihin meillä on perheenä varaa ja mihin ei, siitä ei koskaan, huomioidaanko perheen budjetoinnissa vanhemmuudesta (ja muista yhteisistä päätöksistä) johtuneet tulonmenetykset. On ollut itsestään selvää, että myös työssäkäyvän vanhemman on oltava valmis kotona lapsia hoitavan palkattomuuteen ja siitä aiheutuvat suurempaan taloudelliseen vastuuseen.

No nimenomaan! Sä et ole vaatinut sun tulonmenetysten kompensointia, eli että miehesi maksaa sulle palkkaa kotona olosta.

Tää pitää paikkansa, että meillä ei puhuttu kompensaatiosta, mutta mähän en maininnut tässä mitenkään, miten meillä huomioitiin se kotona lapsia hoitavan tulojenmenetyksen huomioiminen, mitä tarkoitti työssäkäyvän suurempi taloudellinen vastuu, ja kumpi lapsia edes hoiti kotona. AP olisi voinut kirjoittaa ihan noilla samoilla sanoilla, mitä mä käytin, jos olisi puhunut yleisemmällä tasolla tilanteestaan, ja meillä saattoi ihan hyvin mies antaa mulle rahaa puolet siitä, mitä menetin, kun en ollut työssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äijä kirjoitti:

Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.

Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.

Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.

Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.

Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.

Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.

Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.

AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.

Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.

Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.

No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.

En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.

250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.

Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?

Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?

Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.

Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.

En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.

Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.

Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.

Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.

No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.

Miksi se puoliso (mies) saa tehdä lapsia, vaikka raha (se, ettei joudu osallistumaan lapsen hoidosta johtuviin rahallisiin menetyksiin) on sille tärkeämpää kun lapsi?

Nainen ottaa ihan pelkästään synnytyskynynsä takia takkiin työuransa suhteen (teki siis lapsia tai ei), miksi sen synnytyskyvyn takia täytyy ottaa taloudellisesti takkiin myös perheen sisällä, kun perhe päätetään perustaa?

Siksi että kun olet lapsen kanssa kotona, et ole töissä ja saa palkkaa. Lapsikin ymmärtää näin yksinkertaisen asian. Jos et ole valmis paljattomuuteen, et jää kotiin. Lisäänny vain sellaisen miehen kanssa, joka jää kotiin, jos et sitä itse halua tehdä ja pakko on lapsia saada.

Mä oon lisääntynyt sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää, että perheen perustaminen on yhteinen asia, ja siitä aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset koskevat myös häntä. Siitä on keskusteltu, mihin meillä on perheenä varaa ja mihin ei, siitä ei koskaan, huomioidaanko perheen budjetoinnissa vanhemmuudesta (ja muista yhteisistä päätöksistä) johtuneet tulonmenetykset. On ollut itsestään selvää, että myös työssäkäyvän vanhemman on oltava valmis kotona lapsia hoitavan palkattomuuteen ja siitä aiheutuvat suurempaan taloudelliseen vastuuseen.

No nimenomaan! Sä et ole vaatinut sun tulonmenetysten kompensointia, eli että miehesi maksaa sulle palkkaa kotona olosta.

Ei mun ole tarvinnut, koska mies ei ole koskaan vaatinut, että mä maksan puolet meidän perheen menoista. Jos se olisi alkanut vaatia sellaista, mun olisi totta kai pitänyt sanoa, että "Hei, tää ei ole reilua, että mun taloudellinen tilanne on heikentynyt sen takia, että hoidan yhteisiä lapsia kotona, ja sä vaadit mua osallistumaan menoihin puoliksi. Jos haluat että maksan puolet perheen menoista, sun täytyy osallistua jotenkin tämän heikentyneen taloudellisen tilanteen kantamiseen. Jaetaanko lasten hoito kotona tulevaisuudessa puoliksi, jolloin mulla on myös mahdollisuus saada ansiotuloja, vai hyvitätkö mieluummin mulle osuutesi lasten kotihoitoon liittyvistä ansionmenetyksistä?" D'oh!

Älä nyt yritä muuttaa mustaa valkoiseksi, kun sunkin mielestä työssä käyvän vanhemman kuuluu kompensoida kotona lapsia hoitavalle vanhemmalle ansionmenetyksiä. Se tekniikka, millä se tehdään, on täysin yhdentekevä ja pariskunnan yhdessä sovittavissa. (Sanotaan nyt varmuuden vuoksi vielä kerran, että tyypillisin tapa taitaa olla jakaa menot suhteessa tuloihin. Jos näin ei tee, täytyy jakaa tulot suhteessa menoihin. Eli maksaa kompensaatiota.)

Ei kulujen suurempi osuus ole tulonmenetyksen korvaus vaan yksinkertaisesti sitä että pikkusen vaikea on laskuja maksaa, jos niihin ei ole rahaa.

Jos yhdessä katsotaan että molemmat voivat edelleen maksaa puolet kuluista, silloin se on ihan ok sopimus sekin. Tulojen jakaminen suhteessa menoihin on ihan älytön ajatus.

Ei vanhempainpäivärahalle jääminen tarkoita välttämättä sitä, ettei kotiin jäävällä vanhemmalla olisi varaa maksaa puolia perheen pakollisista kuluista, siis tyyliin asumisesta ja ruuasta yms. Mutta se saattaa silti tarkoittaa sitä, että sille kotiin jäävälle vanhemmalle ei jää rahaa käytettäväksi ei-välttämättömään tai ei-tarpeelliseen, koska päiväraha on pienempi kuin palkka. Ja se ei ole reilua, että samaan aikaan töissä käyvällä vanhemmalla, jolla kuitenkin on velvollisuus osallistua jotakuinkin tasapuolisesti lapsen huoltamiseen, on edelleen rahaa säästää ja kuluttaa myös niihin hupeihin, mutta hän kokee, että hänellä ei ole velvollisuutta jotenkin osallistua siihen, että se yhteinen lapsi on aiheuttanut tulonmemetystä puolisolle.

Ni voi voi taas. Hupinsa maksaa jokainen itse eikä aikuinen perheellinen edes kuluta rahojaan mihinkään typeräön huvitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äijä kirjoitti:

Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.

Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.

Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.

Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.

Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.

Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.

Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.

AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.

Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.

Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.

No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.

En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.

250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.

Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?

Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?

Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.

Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.

En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.

Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.

Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.

Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.

No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.

Miksi se puoliso (mies) saa tehdä lapsia, vaikka raha (se, ettei joudu osallistumaan lapsen hoidosta johtuviin rahallisiin menetyksiin) on sille tärkeämpää kun lapsi?

Nainen ottaa ihan pelkästään synnytyskynynsä takia takkiin työuransa suhteen (teki siis lapsia tai ei), miksi sen synnytyskyvyn takia täytyy ottaa taloudellisesti takkiin myös perheen sisällä, kun perhe päätetään perustaa?

Siksi että kun olet lapsen kanssa kotona, et ole töissä ja saa palkkaa. Lapsikin ymmärtää näin yksinkertaisen asian. Jos et ole valmis paljattomuuteen, et jää kotiin. Lisäänny vain sellaisen miehen kanssa, joka jää kotiin, jos et sitä itse halua tehdä ja pakko on lapsia saada.

Mä oon lisääntynyt sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää, että perheen perustaminen on yhteinen asia, ja siitä aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset koskevat myös häntä. Siitä on keskusteltu, mihin meillä on perheenä varaa ja mihin ei, siitä ei koskaan, huomioidaanko perheen budjetoinnissa vanhemmuudesta (ja muista yhteisistä päätöksistä) johtuneet tulonmenetykset. On ollut itsestään selvää, että myös työssäkäyvän vanhemman on oltava valmis kotona lapsia hoitavan palkattomuuteen ja siitä aiheutuvat suurempaan taloudelliseen vastuuseen.

No nimenomaan! Sä et ole vaatinut sun tulonmenetysten kompensointia, eli että miehesi maksaa sulle palkkaa kotona olosta.

Ei mun ole tarvinnut, koska mies ei ole koskaan vaatinut, että mä maksan puolet meidän perheen menoista. Jos se olisi alkanut vaatia sellaista, mun olisi totta kai pitänyt sanoa, että "Hei, tää ei ole reilua, että mun taloudellinen tilanne on heikentynyt sen takia, että hoidan yhteisiä lapsia kotona, ja sä vaadit mua osallistumaan menoihin puoliksi. Jos haluat että maksan puolet perheen menoista, sun täytyy osallistua jotenkin tämän heikentyneen taloudellisen tilanteen kantamiseen. Jaetaanko lasten hoito kotona tulevaisuudessa puoliksi, jolloin mulla on myös mahdollisuus saada ansiotuloja, vai hyvitätkö mieluummin mulle osuutesi lasten kotihoitoon liittyvistä ansionmenetyksistä?" D'oh!

Älä nyt yritä muuttaa mustaa valkoiseksi, kun sunkin mielestä työssä käyvän vanhemman kuuluu kompensoida kotona lapsia hoitavalle vanhemmalle ansionmenetyksiä. Se tekniikka, millä se tehdään, on täysin yhdentekevä ja pariskunnan yhdessä sovittavissa. (Sanotaan nyt varmuuden vuoksi vielä kerran, että tyypillisin tapa taitaa olla jakaa menot suhteessa tuloihin. Jos näin ei tee, täytyy jakaa tulot suhteessa menoihin. Eli maksaa kompensaatiota.)

Ei kulujen suurempi osuus ole tulonmenetyksen korvaus vaan yksinkertaisesti sitä että pikkusen vaikea on laskuja maksaa, jos niihin ei ole rahaa.

Jos yhdessä katsotaan että molemmat voivat edelleen maksaa puolet kuluista, silloin se on ihan ok sopimus sekin. Tulojen jakaminen suhteessa menoihin on ihan älytön ajatus.

Ei vanhempainpäivärahalle jääminen tarkoita välttämättä sitä, ettei kotiin jäävällä vanhemmalla olisi varaa maksaa puolia perheen pakollisista kuluista, siis tyyliin asumisesta ja ruuasta yms. Mutta se saattaa silti tarkoittaa sitä, että sille kotiin jäävälle vanhemmalle ei jää rahaa käytettäväksi ei-välttämättömään tai ei-tarpeelliseen, koska päiväraha on pienempi kuin palkka. Ja se ei ole reilua, että samaan aikaan töissä käyvällä vanhemmalla, jolla kuitenkin on velvollisuus osallistua jotakuinkin tasapuolisesti lapsen huoltamiseen, on edelleen rahaa säästää ja kuluttaa myös niihin hupeihin, mutta hän kokee, että hänellä ei ole velvollisuutta jotenkin osallistua siihen, että se yhteinen lapsi on aiheuttanut tulonmemetystä puolisolle.

Ni voi voi taas. Hupinsa maksaa jokainen itse eikä aikuinen perheellinen edes kuluta rahojaan mihinkään typeräön huvitukseen.

Huvinsa voi jokainen maksaa itse, sillä oletuksella, että perheen pakolliset menot jaetaan tasapuolisesti niin, että molemmilla vanhemmilla jää rahaa omien huvitusten maksamiseen yhtä lailla (eikä kotona oleva vanhempi joudu tulojen alenemisen takia jättämään hupeja hankkimatta, kun samaan aikaan työssä käyvällä vanhemmalla on varaa huvitella. Ei huvitukset ole typeriä, vaan ne on erittäin suuri voimavara arkeen. Esimerkiksi harrastukset on huvituksia. Mä olen myös matkustanut kavereideni kanssa puolison rahoilla (ja puoliso on sillä aikaa huolehtinut lapsista), mut jokainen toki tyylillään. Musta ei ole puoliso halunnut onnetonta kotiorjaa, enkä ole ennen tajunnut, kuinka onnekas olenkaan.

Sanot miehelle kylmästi vaan että ohhoh me laitetaankin lapsi sitten hoitoon kun se on sulla sen 3kk ollut ja mulla myös 3kk kun ei ole varaa sulla olla yhtään enempää kotona. Puhut vähäb appivanhemmille tulevan isän kuullen et näin te teette. Että mitenköhän se sujuu sitten, kun on aika pieni hoitoon. Pidät keskustelua yllä koko ajan. Harmittelet että onpa se pieni ko menee hoitoon ja imetyskin loppuu ennen aikojaan jne jne. Itelläs pidät mielessäsi et olet kotona vauvan kanssa juu ihan niin pitkään kun oikeasti haluat mutta otat nyt pitkän linjan kypsytystaktiikan.

Kyllä se totuus miehelle pikku hiljaa valkenee. Nyt ei selkeästi osaa sitä realistisesti ajatella.

Malttia. Ja taktiikka.