Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja

Tuittu kirjoitti:

Sanot miehelle kylmästi vaan että ohhoh me laitetaankin lapsi sitten hoitoon kun se on sulla sen 3kk ollut ja mulla myös 3kk kun ei ole varaa sulla olla yhtään enempää kotona. Puhut vähäb appivanhemmille tulevan isän kuullen et näin te teette. Että mitenköhän se sujuu sitten, kun on aika pieni hoitoon. Pidät keskustelua yllä koko ajan. Harmittelet että onpa se pieni ko menee hoitoon ja imetyskin loppuu ennen aikojaan jne jne. Itelläs pidät mielessäsi et olet kotona vauvan kanssa juu ihan niin pitkään kun oikeasti haluat mutta otat nyt pitkän linjan kypsytystaktiikan.

Kyllä se totuus miehelle pikku hiljaa valkenee. Nyt ei selkeästi osaa sitä realistisesti ajatella.

Malttia. Ja taktiikka.

Mä en ymmärrä enkä hyväksy tällaisia manipulaatio taktiikoita. Ei elämä eikä perhe ole peli, jossa pitää viekkaudella harhauttaa muut toimimaan niin kuin itse haluaa.

AP:n perheenkin tilanne selvisi parhain päin ihan vaan keskustelemalla ja perustelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen 50-50-tyylin kannattaja ja miehen kanssa lapsettomana parina maksamme kaiken tasan puoliksi. En kuitenkaan ikinä suostuisi tuohon, että yhteisen lapsen hankkiminen köyhdyttäisi vain minua.

Aapeen on kai nyt myöhäistä parkua. Mies on kyllä törkeä.

Sama homma, lapsettomina 50-50 on oikein hyvä malli mutta jos lapsia yhdessä päätetään tehdä niin siitä aiheutuvat kustannukset pitää kantaa tasaisesti.

Mulla oli mies joka vanhempainvapaalla valitti kuinka saan käteen niin vähän. Niillä tuloilla piti kuitenkin elää. Jo kauan ollut ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

No en mäkään ihan niin aikaisessa vaiheessa ois tajunnut keskustella.

Enkä tiedä mitä järkeä tuollaisessa kysymyksessä muutenkaan on, korkeintaan ehkä, jos mies olisi muuttanut mielensä.

Tilanne AP:llä on kuitenkin vahvasti päällä, eikä sitä saa perustuisi.

Voisitko AP yrittää perustella miehellesi asiaa? Teet tärkeää kasvatustyötä hänenkin lapsilleen, ja on lastenkin etu, että heidän äitinsä ei köyhdy äitiydestä enempää kuin on pakko.

Näistä asioista PITÄÄ keskustella ENNEN lasten tekoa.

Niinhän niistä pitää puhua. Meilläkin puhuttiin. Todellisuus vaan oli jotain ihan muuta kuin sovittiin.

Vitutti ja köydytti kummasti se reiluus.

Christiiina kirjoitti:

Ei noilla etukäteen tehdyillä sopimuksilla ole mitään painoarvoa. Mies voi milloin vain päättää, että ei hoida omaa lastaan tai osallistu kustannuksiin tasapuolisesti, vaikka toisin olisi sovittu.

Just tämä. Naisen on aina mietittävä etukäteen että mitä jos mies päättää näin. Vaikka kuinka on mukava ja tasa-arvoa kunnioittava mies ennen lapsen tuloa, niin ei voi valitettavasti koskaan tietää mitä tapahtuu sitten kun se lapsi on konkreettisesti siinä. Harva nainen pystyy tekemään ratkaisuja, joissa ei ota huomioon oman lapsensa hyvinvointia, vaan asettaisi oman etunsa lapsen edun edelle (esim just käyttää säästönsä, jottei tarvitsisi laittaa aivan pientä hoitoon). Useimmille miehille taas se ei ole lainkaan ongelma. Ja usein nämä miehet joille se ei ole ongelma, tietävät että naiselle se on ongelma ja käyttävät hyväksi tätä, ettei nainen kykene ajattelemaan vain omaa etuaan lapsen edun yli. Etukäteen nainen ei voi tietää millainen mies ja kuinka vastuullinen perheenisä sieltä kuoriutuu. Se on vähän kuin lottoa. Joskus käy hyvä mäihä ja joskus huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Synnyttämätön vanhempi ei ole fatta, jolla on toimeentulotuen säännöt, vaan lapsen toinen vanhempi, jolla on lain mukaan velvollisuus elättää lasta ja tässä tapauksessa avioliitto mukaan velvollisuus elättää myös puolisoa. Lapsen elatukseen kuuluu myös se lasta kotona voitavan vanhemman tulon menetyksen kompensoiminen mahdollisuuksien mukaan tai tasapuolinen osallistuminen lastenhoitoon.

Lapsen hoito ei ole mikään minuuttipeli, jota lasketaan puoliksi. Se hoitaa, joka on sen lapsen kanssa kullakin hetkellä ja sit kun ollaan yhdessä ja samassa paikassa, se, joka haluaa tai kynnelle kykenee.

Tässä on kyse vanhempainvapaasta ja joidenkin perheiden kohdalla kotihoidontuesta ei mistään minuuttipelistä. Eli jotta se tulon menetys tasataan, niin molempien tulee hoitaa lasta kotona tai jos toinen hoidattaa toisella, niin silloin se tulon menetys tulee kompensoida kukin varojen mukaan.

Meillä mies oli 4 kk lapsen kanssa ja minä 8 kk, josta miehellä oli palkallista lomaa 1 kk ja minulla palkallista äitiysloma tai vuosilomaa 4 kk. Molemmat siis hoiti ansiosidonnaisella 4 kk. Jos olisin jäänyt kotiin koko ajaksi olisi tulon menetys ollut tuhansia euroja, kun mies piti omat vapaansa menetykseni puolittui.

Muuten sitten olenkin lapsen hoitanut yksin ja mies satunnaisesti katsonut perään. Ei kukaan minulle tästä työstä maksa, mutta en myöskään menetä ansiotuloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Synnyttämätön vanhempi ei ole fatta, jolla on toimeentulotuen säännöt, vaan lapsen toinen vanhempi, jolla on lain mukaan velvollisuus elättää lasta ja tässä tapauksessa avioliitto mukaan velvollisuus elättää myös puolisoa. Lapsen elatukseen kuuluu myös se lasta kotona voitavan vanhemman tulon menetyksen kompensoiminen mahdollisuuksien mukaan tai tasapuolinen osallistuminen lastenhoitoon.

Lapsen hoito ei ole mikään minuuttipeli, jota lasketaan puoliksi. Se hoitaa, joka on sen lapsen kanssa kullakin hetkellä ja sit kun ollaan yhdessä ja samassa paikassa, se, joka haluaa tai kynnelle kykenee.

Tässä on kyse vanhempainvapaasta ja joidenkin perheiden kohdalla kotihoidontuesta ei mistään minuuttipelistä. Eli jotta se tulon menetys tasataan, niin molempien tulee hoitaa lasta kotona tai jos toinen hoidattaa toisella, niin silloin se tulon menetys tulee kompensoida kukin varojen mukaan.

Meillä mies oli 4 kk lapsen kanssa ja minä 8 kk, josta miehellä oli palkallista lomaa 1 kk ja minulla palkallista äitiysloma tai vuosilomaa 4 kk. Molemmat siis hoiti ansiosidonnaisella 4 kk. Jos olisin jäänyt kotiin koko ajaksi olisi tulon menetys ollut tuhansia euroja, kun mies piti omat vapaansa menetykseni puolittui.

Muuten sitten olenkin lapsen hoitanut yksin ja mies satunnaisesti katsonut perään. Ei kukaan minulle tästä työstä maksa, mutta en myöskään menetä ansiotuloja.

Niin, katsos kun suurin osa ei pidä ansionmenetyksenä sellaisia rahoja, joita ei ole edes oikeutettu saamaan. Vielä harvempi laskee rahassa lapsensa hoidon, se on perheelle tehtävä asia, ihan sen vuoksi että haluaa lapsensa parasta. Lapsen paras ei ole se että hänen hoitonsa järjestetään raha edellä.

Sano että voitte erotakin ja sittensaa maksaa elarit ja kaiken itse

Kyllä oikea mies perheensä elättää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.

Siis siitähän tää koko keskustelu alkoi, että menot maksetaan puoliksi.

Et sä voi muuttaa keskustelun perusoletusta! Lisäksi mäkin sanon tuolla yllä, että jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan. Kompensaatio koskee tietenkin niitä tilanteita, joissa (perhevapaaseen liittymättömien kulujen) jakamiseen ei tehdä muutosta toisen tulojen muuttuessa. Jos kulut jaetaan tulojen suhteessa, niin se kompensaatio on jo siinä suhteellisesta jaossa.

Kulut on asumiskulut. Tuskinpa ap on tähänkään asti maksanut puolet palkastaan omia menojaan. Jos on, sit hän järkeistää talouttaan.

Miksei sen miehen tarvitse järkeistää talouttaan, kun tulee vanhemmaksi?

Voisko joku nyt viimeinkin selittää, miksi vanhemmaksi tulemisesta pitäisi olla taloudellisia seuraamuksia vain äideille? Tai jos halutaan puhua yleisemmin, vain kotiin jäävälle vanhemmalle? Pidetään nyt oletuksena sitä normaalia tilannetta, että lapsi on yhteisellä päätöksellä tehty ja sen hoitojärjestelyistä on sovittu yhdessä.

No koskaanhan talouden lisääntyneet kulut ei ole vain toiselle tulevia ja kotiin jäävä nyt vaan saa vähemmän rahaa. Aikuinen osaa elää sillä rahalla mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Sano että voitte erotakin ja sittensaa maksaa elarit ja kaiken itse

Tässä skenaariossa se apko jää yhteiseen asuntoon? Mites hän sen maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että voitte erotakin ja sittensaa maksaa elarit ja kaiken itse

Tässä skenaariossa se apko jää yhteiseen asuntoon? Mites hän sen maksaa?

Niinpä. Sitä jos ajattelee miestään vain rahoittajana, saattaapa yllättyä sit kun pitääkin itse maksaa kulunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äijä kirjoitti:

Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.

Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.

Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.

Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.

Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.

Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.

Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.

AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.

Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.

Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.

No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.

En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.

250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.

Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?

Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?

Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.

Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.

En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.

Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.

Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.

Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.

No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.

Miksi se puoliso (mies) saa tehdä lapsia, vaikka raha (se, ettei joudu osallistumaan lapsen hoidosta johtuviin rahallisiin menetyksiin) on sille tärkeämpää kun lapsi?

Nainen ottaa ihan pelkästään synnytyskynynsä takia takkiin työuransa suhteen (teki siis lapsia tai ei), miksi sen synnytyskyvyn takia täytyy ottaa taloudellisesti takkiin myös perheen sisällä, kun perhe päätetään perustaa?

Siksi että kun olet lapsen kanssa kotona, et ole töissä ja saa palkkaa. Lapsikin ymmärtää näin yksinkertaisen asian. Jos et ole valmis paljattomuuteen, et jää kotiin. Lisäänny vain sellaisen miehen kanssa, joka jää kotiin, jos et sitä itse halua tehdä ja pakko on lapsia saada.

Mä oon lisääntynyt sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää, että perheen perustaminen on yhteinen asia, ja siitä aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset koskevat myös häntä. Siitä on keskusteltu, mihin meillä on perheenä varaa ja mihin ei, siitä ei koskaan, huomioidaanko perheen budjetoinnissa vanhemmuudesta (ja muista yhteisistä päätöksistä) johtuneet tulonmenetykset. On ollut itsestään selvää, että myös työssäkäyvän vanhemman on oltava valmis kotona lapsia hoitavan palkattomuuteen ja siitä aiheutuvat suurempaan taloudelliseen vastuuseen.

No nimenomaan! Sä et ole vaatinut sun tulonmenetysten kompensointia, eli että miehesi maksaa sulle palkkaa kotona olosta.

Ei mun ole tarvinnut, koska mies ei ole koskaan vaatinut, että mä maksan puolet meidän perheen menoista. Jos se olisi alkanut vaatia sellaista, mun olisi totta kai pitänyt sanoa, että "Hei, tää ei ole reilua, että mun taloudellinen tilanne on heikentynyt sen takia, että hoidan yhteisiä lapsia kotona, ja sä vaadit mua osallistumaan menoihin puoliksi. Jos haluat että maksan puolet perheen menoista, sun täytyy osallistua jotenkin tämän heikentyneen taloudellisen tilanteen kantamiseen. Jaetaanko lasten hoito kotona tulevaisuudessa puoliksi, jolloin mulla on myös mahdollisuus saada ansiotuloja, vai hyvitätkö mieluummin mulle osuutesi lasten kotihoitoon liittyvistä ansionmenetyksistä?" D'oh!

Älä nyt yritä muuttaa mustaa valkoiseksi, kun sunkin mielestä työssä käyvän vanhemman kuuluu kompensoida kotona lapsia hoitavalle vanhemmalle ansionmenetyksiä. Se tekniikka, millä se tehdään, on täysin yhdentekevä ja pariskunnan yhdessä sovittavissa. (Sanotaan nyt varmuuden vuoksi vielä kerran, että tyypillisin tapa taitaa olla jakaa menot suhteessa tuloihin. Jos näin ei tee, täytyy jakaa tulot suhteessa menoihin. Eli maksaa kompensaatiota.)

Ei kulujen suurempi osuus ole tulonmenetyksen korvaus vaan yksinkertaisesti sitä että pikkusen vaikea on laskuja maksaa, jos niihin ei ole rahaa.

Jos yhdessä katsotaan että molemmat voivat edelleen maksaa puolet kuluista, silloin se on ihan ok sopimus sekin. Tulojen jakaminen suhteessa menoihin on ihan älytön ajatus.

Ei vanhempainpäivärahalle jääminen tarkoita välttämättä sitä, ettei kotiin jäävällä vanhemmalla olisi varaa maksaa puolia perheen pakollisista kuluista, siis tyyliin asumisesta ja ruuasta yms. Mutta se saattaa silti tarkoittaa sitä, että sille kotiin jäävälle vanhemmalle ei jää rahaa käytettäväksi ei-välttämättömään tai ei-tarpeelliseen, koska päiväraha on pienempi kuin palkka. Ja se ei ole reilua, että samaan aikaan töissä käyvällä vanhemmalla, jolla kuitenkin on velvollisuus osallistua jotakuinkin tasapuolisesti lapsen huoltamiseen, on edelleen rahaa säästää ja kuluttaa myös niihin hupeihin, mutta hän kokee, että hänellä ei ole velvollisuutta jotenkin osallistua siihen, että se yhteinen lapsi on aiheuttanut tulonmemetystä puolisolle.

Ni voi voi taas. Hupinsa maksaa jokainen itse eikä aikuinen perheellinen edes kuluta rahojaan mihinkään typeräön huvitukseen.

Huvinsa voi jokainen maksaa itse, sillä oletuksella, että perheen pakolliset menot jaetaan tasapuolisesti niin, että molemmilla vanhemmilla jää rahaa omien huvitusten maksamiseen yhtä lailla (eikä kotona oleva vanhempi joudu tulojen alenemisen takia jättämään hupeja hankkimatta, kun samaan aikaan työssä käyvällä vanhemmalla on varaa huvitella. Ei huvitukset ole typeriä, vaan ne on erittäin suuri voimavara arkeen. Esimerkiksi harrastukset on huvituksia. Mä olen myös matkustanut kavereideni kanssa puolison rahoilla (ja puoliso on sillä aikaa huolehtinut lapsista), mut jokainen toki tyylillään. Musta ei ole puoliso halunnut onnetonta kotiorjaa, enkä ole ennen tajunnut, kuinka onnekas olenkaan.

Minä olin 2,5 vuotta kotona lapsen kanssa. Mies luonnollisesti maksoi enemmän talouden kuluista. Matkusteltiin myös paljon tuona aikana, vauvavuonnakin käytiin kolmella ulkomaan lomalla. Oli ihanaa aikaa, kun ei ollut niin aikatauluja eikä tarvinnut miettiä mitään koulujen loma-aikoja. En ymmärrä miksi aikuiset ihmiset ennemmin kinaavat rahasta perheellistyessään, kun voisivat nauttia elämästään tuoreena perheenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Synnyttämätön vanhempi ei ole fatta, jolla on toimeentulotuen säännöt, vaan lapsen toinen vanhempi, jolla on lain mukaan velvollisuus elättää lasta ja tässä tapauksessa avioliitto mukaan velvollisuus elättää myös puolisoa. Lapsen elatukseen kuuluu myös se lasta kotona voitavan vanhemman tulon menetyksen kompensoiminen mahdollisuuksien mukaan tai tasapuolinen osallistuminen lastenhoitoon.

Lapsen hoito ei ole mikään minuuttipeli, jota lasketaan puoliksi. Se hoitaa, joka on sen lapsen kanssa kullakin hetkellä ja sit kun ollaan yhdessä ja samassa paikassa, se, joka haluaa tai kynnelle kykenee.

Tässä on kyse vanhempainvapaasta ja joidenkin perheiden kohdalla kotihoidontuesta ei mistään minuuttipelistä. Eli jotta se tulon menetys tasataan, niin molempien tulee hoitaa lasta kotona tai jos toinen hoidattaa toisella, niin silloin se tulon menetys tulee kompensoida kukin varojen mukaan.

Meillä mies oli 4 kk lapsen kanssa ja minä 8 kk, josta miehellä oli palkallista lomaa 1 kk ja minulla palkallista äitiysloma tai vuosilomaa 4 kk. Molemmat siis hoiti ansiosidonnaisella 4 kk. Jos olisin jäänyt kotiin koko ajaksi olisi tulon menetys ollut tuhansia euroja, kun mies piti omat vapaansa menetykseni puolittui.

Muuten sitten olenkin lapsen hoitanut yksin ja mies satunnaisesti katsonut perään. Ei kukaan minulle tästä työstä maksa, mutta en myöskään menetä ansiotuloja.

Niin, katsos kun suurin osa ei pidä ansionmenetyksenä sellaisia rahoja, joita ei ole edes oikeutettu saamaan. Vielä harvempi laskee rahassa lapsensa hoidon, se on perheelle tehtävä asia, ihan sen vuoksi että haluaa lapsensa parasta. Lapsen paras ei ole se että hänen hoitonsa järjestetään raha edellä.

Hassuinta täällä on nuo harrastuksista mölyäjät. Mikähän harrastus sillä äidillä on sellainen, joka jää rahan vuoksi pois, jos isä ei sitä maksa. Faktahan on se että äidit harrastaa ihan samalla tavalla sitä lenkkeilyä ja salia kuin ennen lapsiakin ja jos harrastaa jotain oikeasti kallista (hyvin harva), se jää pois ihan jo vain synnyttämisen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että voitte erotakin ja sittensaa maksaa elarit ja kaiken itse

Tässä skenaariossa se apko jää yhteiseen asuntoon? Mites hän sen maksaa?

Niinpä. Sitä jos ajattelee miestään vain rahoittajana, saattaapa yllättyä sit kun pitääkin itse maksaa kulunsa.

Jos ajattelee naistaan vain ilmaisena kotiorjana, saattaapa yllättyä kun se haluaakin erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että voitte erotakin ja sittensaa maksaa elarit ja kaiken itse

Tässä skenaariossa se apko jää yhteiseen asuntoon? Mites hän sen maksaa?

Niinpä. Sitä jos ajattelee miestään vain rahoittajana, saattaapa yllättyä sit kun pitääkin itse maksaa kulunsa.

Jos ajattelee naistaan vain ilmaisena kotiorjana, saattaapa yllättyä kun se haluaakin erota.

Missähän apkaannon kuvannut mitään tuohon suuntaankaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ehdotus siis oli se että kotona olevan nettotienestien erotus (aiempi palkkatulo-vanhempainraha) jaettuna kahdelle olisi se erotus mitä työssä oleva maksaisi kotona olevalle. Tällöin se taloudellinen kuorma menisi puoliksi molemmille.

T.ap

Se vanhempainraha on sun palkkasi. En yhtään ymmärrä naisia, jotka tekee lapsia ajatuksella että isä maksaa niistä palkkaa.

Työssäkäyvä maksaa kulut, ei palkkaa.

Eihän mies maksa ap:lle palkkaa, vaan kompensaatiota tulon menetyksestä vanhempainvapaan ajalta? Loppujen lopuksi sillä ei liene käytännössä suurtakaan eroa maksaako mies sen summan ap:n tilille ja kuluista 50%, vai isomman osan kuluista. Suunnilleen samoihin tullaan. Me ollaan menty sillä että molemmat laittaa 60% tuloistaan yhteisiin menoihin, meillä se on ollut toimiva tapa tulojen vaihdellessa (toki %-osuutta on joutunut välillä muuttamaan).

Miksi maksaisi kompensaatiota?

Ei tarvitsekaan maksaa, jos mies pitää puolet vanhempainvapaasta. Mutta se ei ole reilua, että mies ei hoida eikä ota tulonmenetyksiä, vaan sekä taloudellinen, että käytännöllinen vastuu lapsesta jää yksin naiselle. Älä lisäänny, jos et tätä ymmärrä.

Se on harvoin sen isän päätös kuka ne vanhempainvapaat käyttää...

Ja mahdollisen eron tullessa se on naisen lapsi, isällä ei ole mitään oikeuksia? Just näin, sun logiikalla. 

ero tasaa tässä tapauksessa tehokkaammin kulut. Ja se olisi pieni etu sen rinnalla, että pääset elukasta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ei noilla etukäteen tehdyillä sopimuksilla ole mitään painoarvoa. Mies voi milloin vain päättää, että ei hoida omaa lastaan tai osallistu kustannuksiin tasapuolisesti, vaikka toisin olisi sovittu.

Just tämä. Naisen on aina mietittävä etukäteen että mitä jos mies päättää näin. Vaikka kuinka on mukava ja tasa-arvoa kunnioittava mies ennen lapsen tuloa, niin ei voi valitettavasti koskaan tietää mitä tapahtuu sitten kun se lapsi on konkreettisesti siinä. Harva nainen pystyy tekemään ratkaisuja, joissa ei ota huomioon oman lapsensa hyvinvointia, vaan asettaisi oman etunsa lapsen edun edelle (esim just käyttää säästönsä, jottei tarvitsisi laittaa aivan pientä hoitoon). Useimmille miehille taas se ei ole lainkaan ongelma. Ja usein nämä miehet joille se ei ole ongelma, tietävät että naiselle se on ongelma ja käyttävät hyväksi tätä, ettei nainen kykene ajattelemaan vain omaa etuaan lapsen edun yli. Etukäteen nainen ei voi tietää millainen mies ja kuinka vastuullinen perheenisä sieltä kuoriutuu. Se on vähän kuin lottoa. Joskus käy hyvä mäihä ja joskus huono.

Kuulkaapa nyt velojen ihmettelijät. Tämän vuoksi ! en halua lapsia. Ei voi koskaan tietää mitä miehet "lupaavat".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

SINÄ olet aina puhunut, ei mies. Olisit voinut ihan omalla järjelläsi päätellä, että ei se noin mene niin kuin sinä olit puhunut.

Oletettavasti ap saa tehdä myös kaikki kotityöt, koska on muutenkin kotona.