Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.

Juuri näin. Kotona oleva elää ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin harrastuksineen ja omine menoineen perheen yhteisten juttujen lisäksi. Se maksaa, jolla on rahaa ja toiselle ei kuulu pätkääkään paljonko toisen tilillä on rahaa tai jää säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus kustantaa perheen muuttunutta tilannetta vain naisen säästöillä, kun samaan aikaan mies voi lisätä säästöjään. Ongelma ei ole säästöjen käytössä sinänsä, vaan siinä, että perheen perustamiselle tulee olla samanlainen vaikutus molempien vanhempien säästöihin.

Miksi? Mun säästöt on mun ja miehen säästöt hänen. Ihan kuin sijoitusasunnot ja osakesalkutkin pitäisi toisen kanssa jakaa, kerrotko miksi?

Koskas te itsekkäät pikku pas kat alatte leikkiä kotia yhdessä ja ymmärtää että teistä on tullut yksilön sijaan perhe josta teidän kummankin tulee huolehtia. Olisitte ottaneet koiran, sen voi tarvittaessa viedä piikille.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

Eli siis raskaana olen ja mies aina sanonut haluavansa olla lapsen kanssa kotona. Nyt kuitenkin puhui että olisi vain sen 3kk ja loput olisin minä. Että näistä on puhuttu, mutta ei nyt mitään sopimuksia tai yksityiskohtia puhuttu. Lapsi siis on myös ihan tekemällä tehty avioliittoon, ettei todellakaan mikään "oma projekti". Olen myös aina kannattanu 50-50 taloutta, mutta vanhempainvapaalle se ei minusta kuulu, sillä yhteistä lastahan siinä hoidetaan

Miksi et sitten itsekkin olisi vain sen 3kk kotona ja laittaisitte lapsen päiväkotiin? Broblem solved.

Vai haluatko itse olla kotona pidempään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.

Juuri näin. Kotona oleva elää ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin harrastuksineen ja omine menoineen perheen yhteisten juttujen lisäksi. Se maksaa, jolla on rahaa ja toiselle ei kuulu pätkääkään paljonko toisen tilillä on rahaa tai jää säästöön.

Sit, kun lapsi menee hoitoon, jatkaa kotona ollut vanhempi (yleensä äiti) päivähoitomaksun maksamista yksin, koska sen vastuulle kuuluu lasten hoidon kustannukset? Se koko ajan töissä käynyt ja rahaa säästänyt vanhempi (yleensä isä) voi sit jatkaa säästämistä, kun ei se kuulu sille äidille pätkääkään? Vai missä vaiheessa siitä rahasta, joka menetetään lapsen hoidon järjestämisen takia tulee yhteinen kulu?

Sit kun miesmaksaa suhteessa enemmän niin hänellä on tulonmenetystä jota vaimokkeen tulee kompensoida tekemällä puolet miehen päivätyöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

Eli siis raskaana olen ja mies aina sanonut haluavansa olla lapsen kanssa kotona. Nyt kuitenkin puhui että olisi vain sen 3kk ja loput olisin minä. Että näistä on puhuttu, mutta ei nyt mitään sopimuksia tai yksityiskohtia puhuttu. Lapsi siis on myös ihan tekemällä tehty avioliittoon, ettei todellakaan mikään "oma projekti". Olen myös aina kannattanu 50-50 taloutta, mutta vanhempainvapaalle se ei minusta kuulu, sillä yhteistä lastahan siinä hoidetaan

Miksi et sitten itsekkin olisi vain sen 3kk kotona ja laittaisitte lapsen päiväkotiin? Broblem solved.

Vai haluatko itse olla kotona pidempään?

Huom. AP:n mies haluaa, että lapsi hoidetaan kotona yksivuotiaaksi, vaikka hän ei haluakaan lasta hoitaa siellä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.

Juuri näin. Kotona oleva elää ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin harrastuksineen ja omine menoineen perheen yhteisten juttujen lisäksi. Se maksaa, jolla on rahaa ja toiselle ei kuulu pätkääkään paljonko toisen tilillä on rahaa tai jää säästöön.

Sit, kun lapsi menee hoitoon, jatkaa kotona ollut vanhempi (yleensä äiti) päivähoitomaksun maksamista yksin, koska sen vastuulle kuuluu lasten hoidon kustannukset? Se koko ajan töissä käynyt ja rahaa säästänyt vanhempi (yleensä isä) voi sit jatkaa säästämistä, kun ei se kuulu sille äidille pätkääkään? Vai missä vaiheessa siitä rahasta, joka menetetään lapsen hoidon järjestämisen takia tulee yhteinen kulu?

Ei missään vaiheessa. Toisen palkattomuus ei ole toisen palkka. Miksi toisen palkasta tulisi toisen?

Sut pitäis steriloida kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus kustantaa perheen muuttunutta tilannetta vain naisen säästöillä, kun samaan aikaan mies voi lisätä säästöjään. Ongelma ei ole säästöjen käytössä sinänsä, vaan siinä, että perheen perustamiselle tulee olla samanlainen vaikutus molempien vanhempien säästöihin.

Miksi? Mun säästöt on mun ja miehen säästöt hänen. Ihan kuin sijoitusasunnot ja osakesalkutkin pitäisi toisen kanssa jakaa, kerrotko miksi?

Koskas te itsekkäät pikku pas kat alatte leikkiä kotia yhdessä ja ymmärtää että teistä on tullut yksilön sijaan perhe josta teidän kummankin tulee huolehtia. Olisitte ottaneet koiran, sen voi tarvittaessa viedä piikille.

Perheestä huolehditaan yhdessä, omista rahoista ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Sit kun miesmaksaa suhteessa enemmän niin hänellä on tulonmenetystä jota vaimokkeen tulee kompensoida tekemällä puolet miehen päivätyöstä.

Mitään kompensoitavaa ei olisi, jos ei olisi _yhteistä_ lasta, jonka _yhdessä sovittu_ hoito estää naista tekemästä päivätyötä. AP on täysin valmis menemään päivätöihin ja kompensoimaan miehen tulonmemetystä. Ei tässä ole kysymys oikeasti mistään sellaisesta, että naiset ei viitsi tehdä töitä ja kauppaavat miehiä, vaan siitä, että vauvan hoitaminen kotona on asiallista, siitä aiheutuu _perheelle_ kustannuksia, ja niistä on kannettava yhteisvastuu _perheenä.

Miehet, älkää olko parisuhteessa älkääkä perustako perhettä naisten kanssa, joilla ei ole teidän arvojen kanssa yhteensopivat arvot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.

Juuri näin. Kotona oleva elää ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin harrastuksineen ja omine menoineen perheen yhteisten juttujen lisäksi. Se maksaa, jolla on rahaa ja toiselle ei kuulu pätkääkään paljonko toisen tilillä on rahaa tai jää säästöön.

Sit, kun lapsi menee hoitoon, jatkaa kotona ollut vanhempi (yleensä äiti) päivähoitomaksun maksamista yksin, koska sen vastuulle kuuluu lasten hoidon kustannukset? Se koko ajan töissä käynyt ja rahaa säästänyt vanhempi (yleensä isä) voi sit jatkaa säästämistä, kun ei se kuulu sille äidille pätkääkään? Vai missä vaiheessa siitä rahasta, joka menetetään lapsen hoidon järjestämisen takia tulee yhteinen kulu?

Ei missään vaiheessa. Toisen palkattomuus ei ole toisen palkka. Miksi toisen palkasta tulisi toisen?

Ok, eli lapsen hoidon järjestämisestä aiheutuvat kulut eivät ole missään vaiheessa perheen yhteinen kulu. Miksi sen kunnallisen päivähoitomaksun määrittämiseen sitten vaikuttavat perheen yhteenlasketut tulot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Ei se nainen maksa yksin niitä lapsesta aiheutuneita kuluja vaan haluaa olemattoman kotihoidontuen päälle niin paljon liksaa mieheltään että voi leikkiä käyvänsä töissä ja pitävänsä saman elintason kuin silloin kun oli työssä. Se että mies maksaisi kaikki talouden kulut ei riitä jos nainen saa tililleen pelkkiä hiluja "kaikkeen kivaan" käytettäväksi. Mutta tämä yhtälö on mahdoton toteuttaa ellei mies tee samaan aikaan ylitöitä tappiin ja siitähän seuraa poru kun mies "pakenee" työpaikalle huvittelemaan ja taas naisella on raskasta ja pitäis jättää semmonen sika kun ei heikompi astia itsekään tiedä mitä elämältään haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävän tytär on reilu 20 v, tuore äiti.

Ihan sama ongelma oli. Lasta ei saanut laittaa hoitoon, mutta isä suostui maksamaan van puolet.

Ystäväni asuu Lapissa, 20 km päässä laskettelupaikasta. Tänne etsittiin kokkeja.

Tytär oli kotona ekat, oliko 6 kk ja sitten sanoi isälle meen nyt tekemään rahaa. Olkaa te kaksin seuraavat 6 kk ja lähti. Otti keikkatyön vastaan ja lähti ajamaan yhtenä lauantaina. Mies aivan paniikissa, hänen äitinsä vakuutti kyllä se takas tulee. Someen tuli kuvia seuraavana päivänä rinteestä,

Mies otti vapaata töistä, lähti julkisilla perään. Matkahan oli ihan järkyttövä, kun vauva huusi, isä ei osannut tehdä oikein mitään vauvan kanssa.

Tuli vauvan kanssa anoppilaan ja lähti takaisin kotiin.

Meni kotiin, huomasi joutui maksamaan koko vuokran itse. Ei ollut ketään kotona, siivoamaankin joutui ja käymään kaupassa. Elatusmaksutkin tuli.

Tyttären isä oli työtön, tyytyväisenä jäi lapsenlapsen kanssa kotiin, tytär meni töihin, tienasi hyvin. 3 kk myöhemmin sesonki oli ohi. Isä tuli hakemaan perheensä kotiin ja saivat keskusteltua säännöt.

Joskus tarvii kunnon irtioton, että isä ymmärtää

Niin eli äiti lähti lauantaina vain 20 kilometrin päähän töihin, muttei tullut takaisin kotiin työpäivän jälkeen? Minä olen käynyt yli 60 kilometriä suuntaansa töissä, vajaa tunti meni suuntaansa talvella ei ongelma, vaikken edes Lapissa asu, joille tuo 20 kilometriä ole mikään matka, kun synnyttämäänkin on pidempi matka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.

Juuri näin. Kotona oleva elää ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin harrastuksineen ja omine menoineen perheen yhteisten juttujen lisäksi. Se maksaa, jolla on rahaa ja toiselle ei kuulu pätkääkään paljonko toisen tilillä on rahaa tai jää säästöön.

Sit, kun lapsi menee hoitoon, jatkaa kotona ollut vanhempi (yleensä äiti) päivähoitomaksun maksamista yksin, koska sen vastuulle kuuluu lasten hoidon kustannukset? Se koko ajan töissä käynyt ja rahaa säästänyt vanhempi (yleensä isä) voi sit jatkaa säästämistä, kun ei se kuulu sille äidille pätkääkään? Vai missä vaiheessa siitä rahasta, joka menetetään lapsen hoidon järjestämisen takia tulee yhteinen kulu?

Ei missään vaiheessa. Toisen palkattomuus ei ole toisen palkka. Miksi toisen palkasta tulisi toisen?

Ok, eli lapsen hoidon järjestämisestä aiheutuvat kulut eivät ole missään vaiheessa perheen yhteinen kulu. Miksi sen kunnallisen päivähoitomaksun määrittämiseen sitten vaikuttavat perheen yhteenlasketut tulot?

Kunnallinen päivähoitomaksu on perheen kulu, kotona hoito on ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanottuna mies ei halunnut antaa tienestejään naiselle vain sen takia kun nainen yksin päätti hankkia lapsia.

Nainen EI KOSKAAN päätä hankkia lapsia yksin. Siinä tarvitaan aina mies soluineen. Jos mies ei halua lapsia, hän ehkäisee. Jos ei halua ehkäistä, silloin hän haluaa lapsia. Jos haluaa lapsia, pitää haluta myös hoitaa ja kustantaa lapsen kuluja. Jos ei kustanna, ei ole mies vaan surkea luuseri.

Jos mies ei halua maksaa lapsensa tai puolisonsa kuluja, silloin miehen tulee pysyä lapsettomana sinkkuna. Yksinkertaista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Ei se nainen maksa yksin niitä lapsesta aiheutuneita kuluja vaan haluaa olemattoman kotihoidontuen päälle niin paljon liksaa mieheltään että voi leikkiä käyvänsä töissä ja pitävänsä saman elintason kuin silloin kun oli työssä. Se että mies maksaisi kaikki talouden kulut ei riitä jos nainen saa tililleen pelkkiä hiluja "kaikkeen kivaan" käytettäväksi. Mutta tämä yhtälö on mahdoton toteuttaa ellei mies tee samaan aikaan ylitöitä tappiin ja siitähän seuraa poru kun mies "pakenee" työpaikalle huvittelemaan ja taas naisella on raskasta ja pitäis jättää semmonen sika kun ei heikompi astia itsekään tiedä mitä elämältään haluaa.

Se mies ei ap:n tapauksessa maksa senttiäkään enempää kuin puolet talouden kuluista. Niitä yhteisiä kuluja ei välttämättä paljoa edes ole, jos kummallakin on oma asuntolainansa omasta omistusosuudestaan yhteisestä asunnosta ja oma autonsa. Omat tilit.

Tässä ei nyt todellakaan tarkoiteta tilannetta, jossa mies jo maksaa kaikki asumis- yms. kulut ja sitten vielä puolet tulonmenetyksestä. Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää.

Mutta jos ei ymmärrä, niin ap suosittelen eroa. Sitten on selkeä kuvio. Ja nämä vänkääjät on jotain miehen rahoilla loisivia naisia, ketkä luulee, että kyse on jostain kosmetologirahoista, eivätkä ollenkaan ymmärrä, miten 50-50 jako parisuhteissa toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.

Siis siitähän tää koko keskustelu alkoi, että menot maksetaan puoliksi.

Et sä voi muuttaa keskustelun perusoletusta! Lisäksi mäkin sanon tuolla yllä, että jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan. Kompensaatio koskee tietenkin niitä tilanteita, joissa (perhevapaaseen liittymättömien kulujen) jakamiseen ei tehdä muutosta toisen tulojen muuttuessa. Jos kulut jaetaan tulojen suhteessa, niin se kompensaatio on jo siinä suhteellisesta jaossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.

Juuri näin. Kotona oleva elää ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin harrastuksineen ja omine menoineen perheen yhteisten juttujen lisäksi. Se maksaa, jolla on rahaa ja toiselle ei kuulu pätkääkään paljonko toisen tilillä on rahaa tai jää säästöön.

Sit, kun lapsi menee hoitoon, jatkaa kotona ollut vanhempi (yleensä äiti) päivähoitomaksun maksamista yksin, koska sen vastuulle kuuluu lasten hoidon kustannukset? Se koko ajan töissä käynyt ja rahaa säästänyt vanhempi (yleensä isä) voi sit jatkaa säästämistä, kun ei se kuulu sille äidille pätkääkään? Vai missä vaiheessa siitä rahasta, joka menetetään lapsen hoidon järjestämisen takia tulee yhteinen kulu?

Ei missään vaiheessa. Toisen palkattomuus ei ole toisen palkka. Miksi toisen palkasta tulisi toisen?

Ok, eli lapsen hoidon järjestämisestä aiheutuvat kulut eivät ole missään vaiheessa perheen yhteinen kulu. Miksi sen kunnallisen päivähoitomaksun määrittämiseen sitten vaikuttavat perheen yhteenlasketut tulot?

Kunnallinen päivähoitomaksu on perheen kulu, kotona hoito on ilmaista.

Kun se ei todellakaan ole ilmaista! Siihen liittyy erittäin kiinteästi se, että toinen perheen vanhemmista ei voi tehdä.päivätyötä. Ja sehän vasta on kallista lystiä se. Suomessa yhteiskunta onneksi tukee nykyään reilulla kädellä, niin perheen perustaminen ei välttämättä tarkoita pariskunnan säästöjen tyhjiksi syömistä ja reilua laskua elintasoon. Mutta harvoin se yhteiskunnan tuki riittää siihen, että perheen perustaminen ei vaikuttaisi negatiivisesti pariskunnan tulotasoon, ja se negatiivinen vaikutus tietysti on se kotihoidon hinta. Mutta kyllähän sä tän jo tiesitkin, kunhan vänkäät vänkäämisen ilosta.

Kiva kämppis sulla.

Onneksi meidän normaalissa avioliitossa kaikki oli yhteistä jo ennen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävän tytär on reilu 20 v, tuore äiti.

Ihan sama ongelma oli. Lasta ei saanut laittaa hoitoon, mutta isä suostui maksamaan van puolet.

Ystäväni asuu Lapissa, 20 km päässä laskettelupaikasta. Tänne etsittiin kokkeja.

Tytär oli kotona ekat, oliko 6 kk ja sitten sanoi isälle meen nyt tekemään rahaa. Olkaa te kaksin seuraavat 6 kk ja lähti. Otti keikkatyön vastaan ja lähti ajamaan yhtenä lauantaina. Mies aivan paniikissa, hänen äitinsä vakuutti kyllä se takas tulee. Someen tuli kuvia seuraavana päivänä rinteestä,

Mies otti vapaata töistä, lähti julkisilla perään. Matkahan oli ihan järkyttövä, kun vauva huusi, isä ei osannut tehdä oikein mitään vauvan kanssa.

Tuli vauvan kanssa anoppilaan ja lähti takaisin kotiin.

Meni kotiin, huomasi joutui maksamaan koko vuokran itse. Ei ollut ketään kotona, siivoamaankin joutui ja käymään kaupassa. Elatusmaksutkin tuli.

Tyttären isä oli työtön, tyytyväisenä jäi lapsenlapsen kanssa kotiin, tytär meni töihin, tienasi hyvin. 3 kk myöhemmin sesonki oli ohi. Isä tuli hakemaan perheensä kotiin ja saivat keskusteltua säännöt.

Joskus tarvii kunnon irtioton, että isä ymmärtää

Niin eli äiti lähti lauantaina vain 20 kilometrin päähän töihin, muttei tullut takaisin kotiin työpäivän jälkeen? Minä olen käynyt yli 60 kilometriä suuntaansa töissä, vajaa tunti meni suuntaansa talvella ei ongelma, vaikken edes Lapissa asu, joille tuo 20 kilometriä ole mikään matka, kun synnyttämäänkin on pidempi matka.

Ei, perheen äiti lähti sesonkitöihin kauemmas kotoa, hänen äitinsä asui kätevästi 20 km päässä tästä työpaikasta. Jätti miehen ja vauvan pärjäilemään puoleksi vuodeksi. Sisälukutaitoa kannattaisi vähän harjoittaa. Eihän siitä nyt tietenkään ole mitään oikeaa haittaa kenellekään, että puolivuotiaan lapsen äiti käy normaalin työpäivän verran poissa kotoa, kun lapsen toinen vanhempi on kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?

Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.

Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?

Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.

Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.

Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!

Ei se nainen maksa yksin niitä lapsesta aiheutuneita kuluja vaan haluaa olemattoman kotihoidontuen päälle niin paljon liksaa mieheltään että voi leikkiä käyvänsä töissä ja pitävänsä saman elintason kuin silloin kun oli työssä. Se että mies maksaisi kaikki talouden kulut ei riitä jos nainen saa tililleen pelkkiä hiluja "kaikkeen kivaan" käytettäväksi. Mutta tämä yhtälö on mahdoton toteuttaa ellei mies tee samaan aikaan ylitöitä tappiin ja siitähän seuraa poru kun mies "pakenee" työpaikalle huvittelemaan ja taas naisella on raskasta ja pitäis jättää semmonen sika kun ei heikompi astia itsekään tiedä mitä elämältään haluaa.

Ketjussa keskustellaan edelleen ansiosidonnaista vanhempainpäivärahasta. Totta kai kotihoidontuelle jääminen vaikuttaa perheen tuloihin radikaalisti. Ja monesti jo vanhempainvapaalle jääminenkin vaikuttaa siihen, ettei sitä samaa elintasoa pysty ylläpitämään. Erityisesti sen kotona olevan vanhemman kohdalla, jos töissä käyvä vanhempi ei mitenkään huomioi näitä pudonneita tuloja. Siitähän tässä just keskustellaan, että pitääkö sen töissä käyvän vanhemman osallistua vauvan hoidosta johtuviin ansionmenetyksiim vai ei.