Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja
20.03.2023 |
Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja, vaan kokee että silloinkin maksetaan asiat puoliksi. Itse koen tuon täysin epäreiluna vaihtoehtona ja koen että kompensaatio kotona olevalle vanhemmalla kuuluisi tulla.
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.
Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.
Ihan tosissasi ajattelet että moni mies korvaa sen sun 20-50€ eläkekertymän?
Juu, mun miehen firma maksaa mulle eläkerahastoon vuosittain 14000€, mutta se ei ole mikään korvaus siitä että hoidan lapsia kotona. Lapset on meille tärkeitä ja heidät hoidetaan eskariin asti kotona, ihan nillittämättä.
Siis SULLE tärkeitä. Miehellesi ei niinkään.
Ihan kuule molemmille. Mistähän sä tän revit?
Jos pitäisi jotain arvata, niin sanoisin siksi, että sinä hoidat lapset kotona eskariin asti nillittämättä ja miehen vuotuinen panos on 1400 (firman piikkiin) sun eläkerahastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän tytär on reilu 20 v, tuore äiti.
Ihan sama ongelma oli. Lasta ei saanut laittaa hoitoon, mutta isä suostui maksamaan van puolet.Ystäväni asuu Lapissa, 20 km päässä laskettelupaikasta. Tänne etsittiin kokkeja.
Tytär oli kotona ekat, oliko 6 kk ja sitten sanoi isälle meen nyt tekemään rahaa. Olkaa te kaksin seuraavat 6 kk ja lähti. Otti keikkatyön vastaan ja lähti ajamaan yhtenä lauantaina. Mies aivan paniikissa, hänen äitinsä vakuutti kyllä se takas tulee. Someen tuli kuvia seuraavana päivänä rinteestä,
Mies otti vapaata töistä, lähti julkisilla perään. Matkahan oli ihan järkyttövä, kun vauva huusi, isä ei osannut tehdä oikein mitään vauvan kanssa.
Tuli vauvan kanssa anoppilaan ja lähti takaisin kotiin.
Meni kotiin, huomasi joutui maksamaan koko vuokran itse. Ei ollut ketään kotona, siivoamaankin joutui ja käymään kaupassa. Elatusmaksutkin tuli.
Tyttären isä oli työtön, tyytyväisenä jäi lapsenlapsen kanssa kotiin, tytär meni töihin, tienasi hyvin. 3 kk myöhemmin sesonki oli ohi. Isä tuli hakemaan perheensä kotiin ja saivat keskusteltua säännöt.
Joskus tarvii kunnon irtioton, että isä ymmärtää
Kun nainen hylkää vauvansa, on se irtiotto ja kun mies käy töissä, on se sit lusmuilua 😅
Mä haluan ensin sanoa, että en hyväksy sitä, että puoli vuotta vauvan pääasiallisena hoitajana toiminut ihminen lähtee kuukausiksi ja jättää vauvan, jos ei ole tosi äärimmäisestä tilanteesta kyse (tyyliin nälkäkuolema edessä muuten). Tuollainen hylkäämiskokemus nyt vaan on haitallinen vauvalle.
MUTTA. Miehiä ja naisia ei muutenkaan arvioida samalla kaavalla näissä perheasioissa, johan sen näkee ihan tässä ketjussakin. Äiti on pikkumainen, valittaa ja kitisee eikä suunnilleen rakasta lastaan, kun haluaa, että lastenteon aiheuttamat velvollisuudet (lapsen hoito, tulovaikutukset, lisäkulut) hoidetaan tasaisesti perheessä. Ei välttämättä kaikkea tasan kaikissa perheissä, mutta reilusti (esim. toisen lisääntynyt hoitovastuu, josta aiheutuu taloudellisia menetyksiä, lisää toisen taloudellista vastuuta). Isä sen sijaan on vaan järkevä ja ihan oikeutetusti pitää puoliaan, kun ei suostu luopumaan saavutetuista eduista. Samalla lailla usein oletetaan, että naiset jotenkin mystisesti hallitsevat jo valmiiksi lastenhoitotaidot ja sitten opettavat nämä taidot tuoreille isille (news flash, naisetkin joutuvat itse selvittämään ja opettamaan). Kun nainen lähtee vauvan luota, mies _hoitaa vauvaa sillä aikaa_ sen sijaan, että itsestään selvästi olisi vauvan toinen vanhempi (ja tällä en nyt tarkoita sitä, etteikö vanhempien pitäisi sopia, koska kukakin on vastuussa vauvan hoidosta). Ei kukaan kysy tuoreelta isältä, kuka sitä vauvaa nyt hoitaa, kun sä olet töissä tai harrastamassa.
Eli kyllä, joskus "naisen irtiotto" voi olla samanlaista toimintaa kuin mulkkuus mieheltä. Ei naisille ja miehille ole samanlaiset odotukset, ja joskus vauvan äidille se mulkusti käyttäytyminen on se irtiotto, jolla on joku mahdollisuus saada isän mulkku käytös (jota siis ympäristö voi pitää hyväksyttynä tapana toimia) loppumaan.
Rankause sitä mulkkua miestäsi äläkä lasta.
Hienosti sisäistit mun viestin. Luitko pidemmälle kuin "Mä haluan ensin sanoa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
No en ihmettelisi jos joku näistä kävisi kuitit läpi pilkulleen. Jos todella näin ap tekee, sit en yhtään ihmettele jos mies haluaa edelleen jatkaa systeemiä, sitä saa mitä tilaa.
Onko sillä jakotavalla yhtään mitään väliä, jos se on yhdessä sovittu ja mies haluaa sitä edelleen jatkaa? Eikö tuossa ole tuhannen taalan paikka miehelle olla aloitteellinen, että muutetaan jakotapaa (jos se siis ei miellytä miestä), kun tilanne muuttuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?
Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.
Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?
Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on miehesi valinta ja hänellä on ilmeisen pätevät perusteet siihen olemassa.
Sinun kokemisesi on vain sinun kokemisesi ja perustuu sinun omiin tunteisiisi sekä motiiveihisi ja näin ollen ovat vailla faktapohjaa.
Mistäs sinä pystyt näin vähäisin tiedoin päättelemään, että on ilmeisen pätevät perusteet? Oikeus toki on, mutta että ihan pätevät perusteet?
Fakta se on sekin, että äitiys köyhdyttää naista aina joka tapauksessa. Jos sitä mies hieman kompensoi vanhempainvapaan aikaisena kuluihin osallistumisena.
Tämä. Ihmisiä on enemmän kuin ikinä ennen maailman jokaisessa maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarkoitus kustantaa perheen muuttunutta tilannetta vain naisen säästöillä, kun samaan aikaan mies voi lisätä säästöjään. Ongelma ei ole säästöjen käytössä sinänsä, vaan siinä, että perheen perustamiselle tulee olla samanlainen vaikutus molempien vanhempien säästöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.
Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.
Ihan tosissasi ajattelet että moni mies korvaa sen sun 20-50€ eläkekertymän?
Juu, mun miehen firma maksaa mulle eläkerahastoon vuosittain 14000€, mutta se ei ole mikään korvaus siitä että hoidan lapsia kotona. Lapset on meille tärkeitä ja heidät hoidetaan eskariin asti kotona, ihan nillittämättä.
Siis SULLE tärkeitä. Miehellesi ei niinkään.
Ihan kuule molemmille. Mistähän sä tän revit?
Jos pitäisi jotain arvata, niin sanoisin siksi, että sinä hoidat lapset kotona eskariin asti nillittämättä ja miehen vuotuinen panos on 1400 (firman piikkiin) sun eläkerahastoon.
14000 ja ei se ole panostus lapsiin vaan muhun. Hän maksoi sen jo ennen lapsia. Hän oli isyysvapailla vanhan mallin mukaan maksimin ja hoitaa mallikkaasti osuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus kustantaa perheen muuttunutta tilannetta vain naisen säästöillä, kun samaan aikaan mies voi lisätä säästöjään. Ongelma ei ole säästöjen käytössä sinänsä, vaan siinä, että perheen perustamiselle tulee olla samanlainen vaikutus molempien vanhempien säästöihin.
Miksi? Mun säästöt on mun ja miehen säästöt hänen. Ihan kuin sijoitusasunnot ja osakesalkutkin pitäisi toisen kanssa jakaa, kerrotko miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus kustantaa perheen muuttunutta tilannetta vain naisen säästöillä, kun samaan aikaan mies voi lisätä säästöjään. Ongelma ei ole säästöjen käytössä sinänsä, vaan siinä, että perheen perustamiselle tulee olla samanlainen vaikutus molempien vanhempien säästöihin.
Miksi? Mun säästöt on mun ja miehen säästöt hänen. Ihan kuin sijoitusasunnot ja osakesalkutkin pitäisi toisen kanssa jakaa, kerrotko miksi?
Ei tässä ole kysymys säästöjen jakamisesta, vaan kustannusten! Ei ole tarkoitus, että nainen yksin maksaa säästöillään perheen kohonneet kustannukset tai alentuneen tulotason. Sehän on nimenomaan naisen säästöjen jakamista, jos mies ei osallistu yhteisiin kuluihin, koska naisella on säästöjä, mistä ne voi kuitata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.
Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.
Ihan tosissasi ajattelet että moni mies korvaa sen sun 20-50€ eläkekertymän?
Juu, mun miehen firma maksaa mulle eläkerahastoon vuosittain 14000€, mutta se ei ole mikään korvaus siitä että hoidan lapsia kotona. Lapset on meille tärkeitä ja heidät hoidetaan eskariin asti kotona, ihan nillittämättä.
Siis SULLE tärkeitä. Miehellesi ei niinkään.
Ihan kuule molemmille. Mistähän sä tän revit?
Jos pitäisi jotain arvata, niin sanoisin siksi, että sinä hoidat lapset kotona eskariin asti nillittämättä ja miehen vuotuinen panos on 1400 (firman piikkiin) sun eläkerahastoon.
14000 ja ei se ole panostus lapsiin vaan muhun. Hän maksoi sen jo ennen lapsia. Hän oli isyysvapailla vanhan mallin mukaan maksimin ja hoitaa mallikkaasti osuutensa.
Ohi, sori. En näköjään osannut lukea numeroa ilman väliä tuhansien ja satojen välillä, kun mentiin viisinumeroiseen lukuun. 😳
Onneksi en itse halua lapsia, on vaikeaa löytää hyvä mies, joka myös miellyttäisi ulkonäöltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
Monissa perheissä kulut jaetaan tasan (tai muussa suhteessa) sillä tavalla, että taloustilille laitetaan sovitusti rahaa ja sieltä maksetaan kaikki ne kulut, mitkä on sovittu yhteisesti maksettavaksi, ja näin ei tarvitse laskea joka laskun ja kuitin kohdalla, mitä kukakin maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?
Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.
Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?
Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.
Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.
Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.
Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.
Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.
No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.
Miksi se puoliso (mies) saa tehdä lapsia, vaikka raha (se, ettei joudu osallistumaan lapsen hoidosta johtuviin rahallisiin menetyksiin) on sille tärkeämpää kun lapsi?
Nainen ottaa ihan pelkästään synnytyskynynsä takia takkiin työuransa suhteen (teki siis lapsia tai ei), miksi sen synnytyskyvyn takia täytyy ottaa taloudellisesti takkiin myös perheen sisällä, kun perhe päätetään perustaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus kustantaa perheen muuttunutta tilannetta vain naisen säästöillä, kun samaan aikaan mies voi lisätä säästöjään. Ongelma ei ole säästöjen käytössä sinänsä, vaan siinä, että perheen perustamiselle tulee olla samanlainen vaikutus molempien vanhempien säästöihin.
Miksi? Mun säästöt on mun ja miehen säästöt hänen. Ihan kuin sijoitusasunnot ja osakesalkutkin pitäisi toisen kanssa jakaa, kerrotko miksi?
Ei tässä ole kysymys säästöjen jakamisesta, vaan kustannusten! Ei ole tarkoitus, että nainen yksin maksaa säästöillään perheen kohonneet kustannukset tai alentuneen tulotason. Sehän on nimenomaan naisen säästöjen jakamista, jos mies ei osallistu yhteisiin kuluihin, koska naisella on säästöjä, mistä ne voi kuitata!
Jos ne on sovittu puoliksi, niin tokihan osallistuu. Ensin sanot että toisen säästöjä ei saa käyttää ilman että toisenkin säästöjä käytetään ja sit ei olekaan kyse säästöistä. Päätä jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.
Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.
No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.
Miksi se puoliso (mies) saa tehdä lapsia, vaikka raha (se, ettei joudu osallistumaan lapsen hoidosta johtuviin rahallisiin menetyksiin) on sille tärkeämpää kun lapsi?
Nainen ottaa ihan pelkästään synnytyskynynsä takia takkiin työuransa suhteen (teki siis lapsia tai ei), miksi sen synnytyskyvyn takia täytyy ottaa taloudellisesti takkiin myös perheen sisällä, kun perhe päätetään perustaa?
Siksi että kun olet lapsen kanssa kotona, et ole töissä ja saa palkkaa. Lapsikin ymmärtää näin yksinkertaisen asian. Jos et ole valmis paljattomuuteen, et jää kotiin. Lisäänny vain sellaisen miehen kanssa, joka jää kotiin, jos et sitä itse halua tehdä ja pakko on lapsia saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekä keskustelleet asiasta jo silloin, kun aloitte suunnitella yhteistä tulevaisuutta?
Kyllä olen aina puhunut että sitten on reilu antaa kompensaatiota kotona olevalle ja luulin että oli päätetty näin, mutta nyt näkemys on eri. Kokee että pitäisi käyttää säästöt vanhempainvapaalla
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää: pitää käyttää säästöt. En tässä asiayhteydessä, enkä esim. silloin kun puhutaan toimeentulotuen hakemisesta. Siis ne säästöt on ihmisen omaa rahaa. Niiden tarkoitus on olla puskuri elämän varrella, kun joskus tulee vastaan tilanne että rahaa tarvitsee.
Nyt tässäkin keskustelussa jos ei halua käyttää säästöjä, niin mihin niitä lopulta panttaa? Yleensä vastaus lienee, että johonkin kivaan ja fantsuun. Mutta kun niillä rahoilla ei ole olemassa korvamerkintää. Jos puoliso maksaa elämisestä nyt enemmän ja sinä käytät säästösi balin matkaan tyttöjen kanssa, niin tilanne on tismalleen sama kuin sinä käyttäisit säästöjäsi elämiseen ja puoliso maksaisi sulle sen balin matkan. Sitten tullaankin kysymykseen, että jos rahat on tiukalla, niin pitääkö sinne balille päästä. Vastaat että et ole menossakaan nyt, vaan vasta kolmen vuoden päästä. No tilanne ei eroa silti. Luuletko ettei puolisosi haluaisi käyttää niitä omia rahojaan kolmen vuoden päästä johonkin omaan kivaan ja fantsuun?
Ymmärrän kyllä että puolisoa tuetaan, jos kerran rahaa ei yksinkertaisesti ole. Sitä en ymmärrä, että rahapulassakin puolison pitää olla valmis maksamaan niitä ns. kivoja juttuja ja ylimääräisyyksiä. Jos kerran säästöjä on, ne käytetään ensisijaisesti elämään. Vasta jos elämältä jää yli, niin sitten suunnataan sinne balille surffaamaan mimosapäissään.
Mä en ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaisi tehdä toisen kanssa yhteisen lapsen ja asua samassa kodissa, ja sillä syöstä sen toisen vuodeksi tai useammaksi kurjuuteen, jossa ei voi hankkia mitään kivaa, koska ne kivaa varten varatut säästöt valuvat lapsesta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseen. Samaan aikaan siis, kun itse voi käyttää rahaa edelleen kaikkeen kivaan. Sellainen tilanne on totta kai ihan eri, jossa rahaa ei kerta kaikkiaan kenelläkään ole mihinkään kivaan.
Tässä ketjussa haetaan nyt sitä, että perheessä on reilua, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso, on se mekanismi, millä tämä turvataan mikä tahansa. Jos kustannukset halutaan jakaa puoliksi, silloin täytyy jakaa myös perheestä aiheutuva tulonmenetys puoliksi jollain tapaa (yhtä paljon vanhempain/hoitovapaata tai tulonmenetyksen kompensoiminen lasta kotona hoitavalle). Jos tulonmenetystä ei halua tasata, silloin täytyy muuttaa perheen kulujen jakoperiaatetta niin, että toisen muuttuneet tulot huomioidaan.
Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi tämä konsepti on niin vaikea ymmärtää. Ennen kaikkea mua kauhistuttaa se asenne, että naiset itse pitävät kunnia-asianaan kärsiä lapsen aiheuttamat tulonmenetykset ilman lapsen isän osallistumista. Ja että nainen ei muka rakasta lastaan, jos ei suostu maksamaan yksin lapsesta aiheutuvia kuluja!
Eihän kukaan sano että molemmat ei maksaisi kykynsä mukaan lapsen kuluja tai että isä ei maksaisi äidille tarpeeksi hänen tarvitsemiaan asioita vaan ihmettelee tätä tulonmenetyksen korvaamista rahalla. Sä et saa rahaa jos et käy töissä, piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus kustantaa perheen muuttunutta tilannetta vain naisen säästöillä, kun samaan aikaan mies voi lisätä säästöjään. Ongelma ei ole säästöjen käytössä sinänsä, vaan siinä, että perheen perustamiselle tulee olla samanlainen vaikutus molempien vanhempien säästöihin.
Miksi? Mun säästöt on mun ja miehen säästöt hänen. Ihan kuin sijoitusasunnot ja osakesalkutkin pitäisi toisen kanssa jakaa, kerrotko miksi?
Ei tässä ole kysymys säästöjen jakamisesta, vaan kustannusten! Ei ole tarkoitus, että nainen yksin maksaa säästöillään perheen kohonneet kustannukset tai alentuneen tulotason. Sehän on nimenomaan naisen säästöjen jakamista, jos mies ei osallistu yhteisiin kuluihin, koska naisella on säästöjä, mistä ne voi kuitata!
Jos ne on sovittu puoliksi, niin tokihan osallistuu. Ensin sanot että toisen säästöjä ei saa käyttää ilman että toisenkin säästöjä käytetään ja sit ei olekaan kyse säästöistä. Päätä jo.
No voihan nyt. Ne kulut (miten perhe asuu, mitä perhe syö jne.) maksetaan puoliksi riippumatta siitä, onko lasta vai ei. Kun lapsi syntyy, syntyy uusi kulu, äidin tai isän tulonmenetys, joka johtuu siitä, että vauvaa hoidetaan kotona. Jos tätä tulonmenetystä ei makseta tavalla tai toisella puoliksi (vapaat puoliksi, uusi tapa, joka huomioi toisen alentuneet tulot, jakaa perheen muut kulut tai kompensaatio kai lähinnä), ei perheen kuluja jaetakaan enää puoliksi, vaan kotona oleva vanhempi maksaa tavalla tai toisella (karsimalla ei-yhteisestä kulutuksestaan, syömällä säästöjään tms.) enemmän.
Ehkä se sit vaan on niin vaikeaa ymmärtää, että tulonmenetys (eli siis tässä yhteydessä perhevapaata edeltäneen palkan ja perhevapaalla saadun etuuden erotus) on kulu, kun se raha ei käy tilillä missään vaiheessa. Mutku sitä tulonmenetystä ei tule, jos perhettä ei perusta, se on ihan suoraviivaisesti perheen perustamisesta johtuva kulu.
Onko sun mielestä tosiaan reilua, että (kuvitteellinen) nainen myy (kuvitteellisen) sijoitusasuntonsa (kuvitteellisen) perhevapaan takia, jotta (kuvitteellinen) mies saa edelleen lisättyä (kuvitteellista) osakerahastoaan? Eikö tämä mielestäsi todellakaan ole naisen säästöjen siirtoa miehelle? Se nainen voisi pitää sijoitusasuntonsa, jos ei hoitaisi miehen vauvaa kotona.
Vaihtakaa osia. Mies jää vanheimpainvapaalle ja maksaa menoista puolet, jos se kerran hänestä on reilu järjestely.
Rankause sitä mulkkua miestäsi äläkä lasta.