Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja
20.03.2023 |
Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja, vaan kokee että silloinkin maksetaan asiat puoliksi. Itse koen tuon täysin epäreiluna vaihtoehtona ja koen että kompensaatio kotona olevalle vanhemmalla kuuluisi tulla.
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Mun ystävän tytär on reilu 20 v, tuore äiti.
Ihan sama ongelma oli. Lasta ei saanut laittaa hoitoon, mutta isä suostui maksamaan van puolet.
Ystäväni asuu Lapissa, 20 km päässä laskettelupaikasta. Tänne etsittiin kokkeja.
Tytär oli kotona ekat, oliko 6 kk ja sitten sanoi isälle meen nyt tekemään rahaa. Olkaa te kaksin seuraavat 6 kk ja lähti. Otti keikkatyön vastaan ja lähti ajamaan yhtenä lauantaina. Mies aivan paniikissa, hänen äitinsä vakuutti kyllä se takas tulee. Someen tuli kuvia seuraavana päivänä rinteestä,
Mies otti vapaata töistä, lähti julkisilla perään. Matkahan oli ihan järkyttövä, kun vauva huusi, isä ei osannut tehdä oikein mitään vauvan kanssa.
Tuli vauvan kanssa anoppilaan ja lähti takaisin kotiin.
Meni kotiin, huomasi joutui maksamaan koko vuokran itse. Ei ollut ketään kotona, siivoamaankin joutui ja käymään kaupassa. Elatusmaksutkin tuli.
Tyttären isä oli työtön, tyytyväisenä jäi lapsenlapsen kanssa kotiin, tytär meni töihin, tienasi hyvin. 3 kk myöhemmin sesonki oli ohi. Isä tuli hakemaan perheensä kotiin ja saivat keskusteltua säännöt.
Joskus tarvii kunnon irtioton, että isä ymmärtää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän tytär on reilu 20 v, tuore äiti.
Ihan sama ongelma oli. Lasta ei saanut laittaa hoitoon, mutta isä suostui maksamaan van puolet.Ystäväni asuu Lapissa, 20 km päässä laskettelupaikasta. Tänne etsittiin kokkeja.
Tytär oli kotona ekat, oliko 6 kk ja sitten sanoi isälle meen nyt tekemään rahaa. Olkaa te kaksin seuraavat 6 kk ja lähti. Otti keikkatyön vastaan ja lähti ajamaan yhtenä lauantaina. Mies aivan paniikissa, hänen äitinsä vakuutti kyllä se takas tulee. Someen tuli kuvia seuraavana päivänä rinteestä,
Mies otti vapaata töistä, lähti julkisilla perään. Matkahan oli ihan järkyttövä, kun vauva huusi, isä ei osannut tehdä oikein mitään vauvan kanssa.
Tuli vauvan kanssa anoppilaan ja lähti takaisin kotiin.
Meni kotiin, huomasi joutui maksamaan koko vuokran itse. Ei ollut ketään kotona, siivoamaankin joutui ja käymään kaupassa. Elatusmaksutkin tuli.
Tyttären isä oli työtön, tyytyväisenä jäi lapsenlapsen kanssa kotiin, tytär meni töihin, tienasi hyvin. 3 kk myöhemmin sesonki oli ohi. Isä tuli hakemaan perheensä kotiin ja saivat keskusteltua säännöt.
Joskus tarvii kunnon irtioton, että isä ymmärtää
Kun nainen hylkää vauvansa, on se irtiotto ja kun mies käy töissä, on se sit lusmuilua 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän tytär on reilu 20 v, tuore äiti.
Ihan sama ongelma oli. Lasta ei saanut laittaa hoitoon, mutta isä suostui maksamaan van puolet.Ystäväni asuu Lapissa, 20 km päässä laskettelupaikasta. Tänne etsittiin kokkeja.
Tytär oli kotona ekat, oliko 6 kk ja sitten sanoi isälle meen nyt tekemään rahaa. Olkaa te kaksin seuraavat 6 kk ja lähti. Otti keikkatyön vastaan ja lähti ajamaan yhtenä lauantaina. Mies aivan paniikissa, hänen äitinsä vakuutti kyllä se takas tulee. Someen tuli kuvia seuraavana päivänä rinteestä,
Mies otti vapaata töistä, lähti julkisilla perään. Matkahan oli ihan järkyttövä, kun vauva huusi, isä ei osannut tehdä oikein mitään vauvan kanssa.
Tuli vauvan kanssa anoppilaan ja lähti takaisin kotiin.
Meni kotiin, huomasi joutui maksamaan koko vuokran itse. Ei ollut ketään kotona, siivoamaankin joutui ja käymään kaupassa. Elatusmaksutkin tuli.
Tyttären isä oli työtön, tyytyväisenä jäi lapsenlapsen kanssa kotiin, tytär meni töihin, tienasi hyvin. 3 kk myöhemmin sesonki oli ohi. Isä tuli hakemaan perheensä kotiin ja saivat keskusteltua säännöt.
Joskus tarvii kunnon irtioton, että isä ymmärtää
Mitkä elatusmaksut? Taisi lipsahtaa vähän legendaa sekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän tytär on reilu 20 v, tuore äiti.
Ihan sama ongelma oli. Lasta ei saanut laittaa hoitoon, mutta isä suostui maksamaan van puolet.Ystäväni asuu Lapissa, 20 km päässä laskettelupaikasta. Tänne etsittiin kokkeja.
Tytär oli kotona ekat, oliko 6 kk ja sitten sanoi isälle meen nyt tekemään rahaa. Olkaa te kaksin seuraavat 6 kk ja lähti. Otti keikkatyön vastaan ja lähti ajamaan yhtenä lauantaina. Mies aivan paniikissa, hänen äitinsä vakuutti kyllä se takas tulee. Someen tuli kuvia seuraavana päivänä rinteestä,
Mies otti vapaata töistä, lähti julkisilla perään. Matkahan oli ihan järkyttövä, kun vauva huusi, isä ei osannut tehdä oikein mitään vauvan kanssa.
Tuli vauvan kanssa anoppilaan ja lähti takaisin kotiin.
Meni kotiin, huomasi joutui maksamaan koko vuokran itse. Ei ollut ketään kotona, siivoamaankin joutui ja käymään kaupassa. Elatusmaksutkin tuli.
Tyttären isä oli työtön, tyytyväisenä jäi lapsenlapsen kanssa kotiin, tytär meni töihin, tienasi hyvin. 3 kk myöhemmin sesonki oli ohi. Isä tuli hakemaan perheensä kotiin ja saivat keskusteltua säännöt.
Joskus tarvii kunnon irtioton, että isä ymmärtää
Mitkä elatusmaksut? Taisi lipsahtaa vähän legendaa sekaan.
Avoliitossa ero tapahtuu ihan siinä, että muuttaa osoitetta.
Etä joutuu maksaa elatusmaksuja ja se pyörä lähtee pyörimään tosi nopeasti, kun äiti lähtee lapsen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän tytär on reilu 20 v, tuore äiti.
Ihan sama ongelma oli. Lasta ei saanut laittaa hoitoon, mutta isä suostui maksamaan van puolet.Ystäväni asuu Lapissa, 20 km päässä laskettelupaikasta. Tänne etsittiin kokkeja.
Tytär oli kotona ekat, oliko 6 kk ja sitten sanoi isälle meen nyt tekemään rahaa. Olkaa te kaksin seuraavat 6 kk ja lähti. Otti keikkatyön vastaan ja lähti ajamaan yhtenä lauantaina. Mies aivan paniikissa, hänen äitinsä vakuutti kyllä se takas tulee. Someen tuli kuvia seuraavana päivänä rinteestä,
Mies otti vapaata töistä, lähti julkisilla perään. Matkahan oli ihan järkyttövä, kun vauva huusi, isä ei osannut tehdä oikein mitään vauvan kanssa.
Tuli vauvan kanssa anoppilaan ja lähti takaisin kotiin.
Meni kotiin, huomasi joutui maksamaan koko vuokran itse. Ei ollut ketään kotona, siivoamaankin joutui ja käymään kaupassa. Elatusmaksutkin tuli.
Tyttären isä oli työtön, tyytyväisenä jäi lapsenlapsen kanssa kotiin, tytär meni töihin, tienasi hyvin. 3 kk myöhemmin sesonki oli ohi. Isä tuli hakemaan perheensä kotiin ja saivat keskusteltua säännöt.
Joskus tarvii kunnon irtioton, että isä ymmärtää
Kun nainen hylkää vauvansa, on se irtiotto ja kun mies käy töissä, on se sit lusmuilua 😅
Näin se menee. Äiti halusi isä ottaa vastuuta.
Tavallaan hylkäsi, mutta tiesi isä ei pärjää yksin. Eikä pärjännyt
Isä vain vaati.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän tytär on reilu 20 v, tuore äiti.
Ihan sama ongelma oli. Lasta ei saanut laittaa hoitoon, mutta isä suostui maksamaan van puolet.Ystäväni asuu Lapissa, 20 km päässä laskettelupaikasta. Tänne etsittiin kokkeja.
Tytär oli kotona ekat, oliko 6 kk ja sitten sanoi isälle meen nyt tekemään rahaa. Olkaa te kaksin seuraavat 6 kk ja lähti. Otti keikkatyön vastaan ja lähti ajamaan yhtenä lauantaina. Mies aivan paniikissa, hänen äitinsä vakuutti kyllä se takas tulee. Someen tuli kuvia seuraavana päivänä rinteestä,
Mies otti vapaata töistä, lähti julkisilla perään. Matkahan oli ihan järkyttövä, kun vauva huusi, isä ei osannut tehdä oikein mitään vauvan kanssa.
Tuli vauvan kanssa anoppilaan ja lähti takaisin kotiin.
Meni kotiin, huomasi joutui maksamaan koko vuokran itse. Ei ollut ketään kotona, siivoamaankin joutui ja käymään kaupassa. Elatusmaksutkin tuli.
Tyttären isä oli työtön, tyytyväisenä jäi lapsenlapsen kanssa kotiin, tytär meni töihin, tienasi hyvin. 3 kk myöhemmin sesonki oli ohi. Isä tuli hakemaan perheensä kotiin ja saivat keskusteltua säännöt.
Joskus tarvii kunnon irtioton, että isä ymmärtää
Mitkä elatusmaksut? Taisi lipsahtaa vähän legendaa sekaan.
Avoliitossa ero tapahtuu ihan siinä, että muuttaa osoitetta.
Etä joutuu maksaa elatusmaksuja ja se pyörä lähtee pyörimään tosi nopeasti, kun äiti lähtee lapsen kanssaHöpöhöpö. Elarit sovitaan aina lastenvalvojalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
No en ihmettelisi jos joku näistä kävisi kuitit läpi pilkulleen. Jos todella näin ap tekee, sit en yhtään ihmettele jos mies haluaa edelleen jatkaa systeemiä, sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.
Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.
Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.
No sit et tee lapsia jos palkkasi on sulle tärkeämpi. Puoliso ei ole mikään palkanmaksaja. Lapsesi on varmasti tyytyväinen kun katkeroidut palkastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.
Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.
Ihan tosissasi ajattelet että moni mies korvaa sen sun 20-50€ eläkekertymän?
Juu, mun miehen firma maksaa mulle eläkerahastoon vuosittain 14000€, mutta se ei ole mikään korvaus siitä että hoidan lapsia kotona. Lapset on meille tärkeitä ja heidät hoidetaan eskariin asti kotona, ihan nillittämättä.
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa. Sitten vaan tasataan ne hoitovapaat eli 50/50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.
Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.
Ihan tosissasi ajattelet että moni mies korvaa sen sun 20-50€ eläkekertymän?
Juu, mun miehen firma maksaa mulle eläkerahastoon vuosittain 14000€, mutta se ei ole mikään korvaus siitä että hoidan lapsia kotona. Lapset on meille tärkeitä ja heidät hoidetaan eskariin asti kotona, ihan nillittämättä.
Siis SULLE tärkeitä. Miehellesi ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän tytär on reilu 20 v, tuore äiti.
Ihan sama ongelma oli. Lasta ei saanut laittaa hoitoon, mutta isä suostui maksamaan van puolet.Ystäväni asuu Lapissa, 20 km päässä laskettelupaikasta. Tänne etsittiin kokkeja.
Tytär oli kotona ekat, oliko 6 kk ja sitten sanoi isälle meen nyt tekemään rahaa. Olkaa te kaksin seuraavat 6 kk ja lähti. Otti keikkatyön vastaan ja lähti ajamaan yhtenä lauantaina. Mies aivan paniikissa, hänen äitinsä vakuutti kyllä se takas tulee. Someen tuli kuvia seuraavana päivänä rinteestä,
Mies otti vapaata töistä, lähti julkisilla perään. Matkahan oli ihan järkyttövä, kun vauva huusi, isä ei osannut tehdä oikein mitään vauvan kanssa.
Tuli vauvan kanssa anoppilaan ja lähti takaisin kotiin.
Meni kotiin, huomasi joutui maksamaan koko vuokran itse. Ei ollut ketään kotona, siivoamaankin joutui ja käymään kaupassa. Elatusmaksutkin tuli.
Tyttären isä oli työtön, tyytyväisenä jäi lapsenlapsen kanssa kotiin, tytär meni töihin, tienasi hyvin. 3 kk myöhemmin sesonki oli ohi. Isä tuli hakemaan perheensä kotiin ja saivat keskusteltua säännöt.
Joskus tarvii kunnon irtioton, että isä ymmärtää
Kun nainen hylkää vauvansa, on se irtiotto ja kun mies käy töissä, on se sit lusmuilua 😅
Mä haluan ensin sanoa, että en hyväksy sitä, että puoli vuotta vauvan pääasiallisena hoitajana toiminut ihminen lähtee kuukausiksi ja jättää vauvan, jos ei ole tosi äärimmäisestä tilanteesta kyse (tyyliin nälkäkuolema edessä muuten). Tuollainen hylkäämiskokemus nyt vaan on haitallinen vauvalle.
MUTTA. Miehiä ja naisia ei muutenkaan arvioida samalla kaavalla näissä perheasioissa, johan sen näkee ihan tässä ketjussakin. Äiti on pikkumainen, valittaa ja kitisee eikä suunnilleen rakasta lastaan, kun haluaa, että lastenteon aiheuttamat velvollisuudet (lapsen hoito, tulovaikutukset, lisäkulut) hoidetaan tasaisesti perheessä. Ei välttämättä kaikkea tasan kaikissa perheissä, mutta reilusti (esim. toisen lisääntynyt hoitovastuu, josta aiheutuu taloudellisia menetyksiä, lisää toisen taloudellista vastuuta). Isä sen sijaan on vaan järkevä ja ihan oikeutetusti pitää puoliaan, kun ei suostu luopumaan saavutetuista eduista. Samalla lailla usein oletetaan, että naiset jotenkin mystisesti hallitsevat jo valmiiksi lastenhoitotaidot ja sitten opettavat nämä taidot tuoreille isille (news flash, naisetkin joutuvat itse selvittämään ja opettamaan). Kun nainen lähtee vauvan luota, mies _hoitaa vauvaa sillä aikaa_ sen sijaan, että itsestään selvästi olisi vauvan toinen vanhempi (ja tällä en nyt tarkoita sitä, etteikö vanhempien pitäisi sopia, koska kukakin on vastuussa vauvan hoidosta). Ei kukaan kysy tuoreelta isältä, kuka sitä vauvaa nyt hoitaa, kun sä olet töissä tai harrastamassa.
Eli kyllä, joskus "naisen irtiotto" voi olla samanlaista toimintaa kuin mulkkuus mieheltä. Ei naisille ja miehille ole samanlaiset odotukset, ja joskus vauvan äidille se mulkusti käyttäytyminen on se irtiotto, jolla on joku mahdollisuus saada isän mulkku käytös (jota siis ympäristö voi pitää hyväksyttynä tapana toimia) loppumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.
250€ sillä isällä menee heittämällä kuussa kuluihin, täysin naurettavaa lähteä tollasesta summasta valittamaan.
Mihin kuluihin ne sillä isällä menee sen enempää kuin äidilläkään, jos kulut maksetaan puoliksi?
Miksi naisen on naurettavaa lähteä valittamaan "tollasesta summasta", mutta miehen on ihan ok nuuksilla sen suhteen?
Ei kukaan laske kuluiksi muuta kuin asumiskulut. Tuo summa on pienehkö jo vkobudjetiksi perheessä. Pari kauppareissua.
Kun niillä kuluilla nyt ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että lapsen vaikutus kummankin vanhemman talouteen on sama. Jos yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kumpikin vastaa omista kuluistaan ja normaali tilanteessa tienataan saman verran, tuo rautalangasta väännetty 250e kompensaatio tuossa esimerkissä on hyvä tapa jakaa vauvan taloudellinen vaikutus molemmille.
En kerta kaikkiaan käsitä, miten tuo voi olla joillekin niin vaikea hahmottaa.
Vauvan taloudellinen vaikutus on tasan ne kauppakulut. Kukaan perheellinen ei jaa kauppakuluja tasan. Kun puhutaan kuluista, puhutaan asumiskuluista.
Vauvan taloudellinen vaikutus ei todellakaan ole mikään kauppakulu. Vauvan kotihoito maksaa sen verran, mikä on kotiin jäävän palkan ja perhevapaapäivärahan erotus. Meillä tuo oli 3000euroa/kk. Jos kumpikin on yhtä pitkän aikaa pois työelämästä yhteisen vauvan vuoksi, tasaantuu summa tietysti sitä kautta. Jos sovitaan, että vain toinen on koko vauvavuoden kotona, täytyy tuo taloudellinen vaikutus tasata.
Tuon lisäksi moni mies myös kompensoi vaimonsa eläkekertymään vauvan vuoksi tulevan loven, jos ei itse jää vastaavaksi ajaksi kotiin.
Ihan tosissasi ajattelet että moni mies korvaa sen sun 20-50€ eläkekertymän?
Juu, mun miehen firma maksaa mulle eläkerahastoon vuosittain 14000€, mutta se ei ole mikään korvaus siitä että hoidan lapsia kotona. Lapset on meille tärkeitä ja heidät hoidetaan eskariin asti kotona, ihan nillittämättä.
Siis SULLE tärkeitä. Miehellesi ei niinkään.
Ihan kuule molemmille. Mistähän sä tän revit?
Mut AP:n tilanteessa ei puhutakaan hoitovapaasta, vaan ansiosidonnaisen päivärahan vanhempainvapaista. Hoitovapaa on ihan eri keskustelu sit vielä siinä mielessä, että silloin kotiin jäävän tulot tippuvat ihan tosi reippaasti vielä lisää.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että AP on saanut säästettyä vaikka 250 euroa kuussa töissä ollessaan. Kun hän jää (ensin synnytys- ja sitten) vanhempainvapaalle, hänen tulonsa tippuvat vaikka 500 euroa. Tällöin siis pitääkseen entisen tulotasonsa, AP tarvitsee säästöistä joka kuukausi sen noin 250 euroa.
AP:n puolisolla on suunnilleen sama palkka kuin AP:lla, ja myös suunnilleen sama elintaso sekä oletetaan myös, että menot, koska pariskuntaa/perheenä asutaan ja kulut laitetaan puoliksi. Myös AP:n puolisolla jää siis säästöön noin 250 euroa kuussa. AP:n jäädessä vanhempainvapaalle puolison tuloihin ei tule muutosta, vaan hän saa säästettyä edelleen sen 250 euroa kuussa ja pidettyä elintasonsa.
Lopputuloksena AP joutuu siis joko syömään säästöjään taikka karsimaan niistä kuluista jotka eivät ole yhteisiä se 250 euron verran, kun taas mies voi kuluttaa vanhaan malliin ja säästää. Perheeseen syntyy kaksi eri elintasoa, ja se ei ole reilua.
Jos AP:n puoliso aikoisi pitää vanhempainvapaasta puolet, kuten ennen raskautta oli puhe, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, koska tulonmenetys tasaantuisi vauvavuoden kuluessa. Mutta mies onkin nyt päättänyt, että hän ei haluakaan olla vapailla kuin "pakollisen" määrän (sen, mikä on vain isän käytettävissä), vaikka haluaa, että lapsi hoidetaan yksivuotiaaksi asti kotona. Koska hän ei halunnut myöskään kompensaatiota tai menojen tasausta, olisi AP:n siis pitänyt omista kuluistaan tai säästöistään maksaa tulonmenetystä noin puoli vuotta enemmän kuin puolison.
No, tämä tilanne ratkesi sillä, että puoliso myöntyi kompensaatioon. Eli kun AP jää vanhempainpäivärahalle, mies maksaa AP:lle puolet tulonmenetyksestä (joka kuvitteellisesta esimerkissä oli sen 500) eli 250 euroa kuussa. Kumpikaan ei saa rahaa säästöön, kumpikaan ei käytä säästöjään, elintaso säilyy molemmilla. Kun mies aikanaan jää vanhempainvapaalle, AP kompensoi hänen tulonmenetystään vastaavasti. Ihan reilu peli.
En mä tiedä, olisiko kukaan tässä ketjussa eri mieltä (paitsi ne naiset, joille on kunnia-asia ottaa taloudellisesti takkiin vauvavuodesta ja ne miehet, joille on kunnia-asia, että eivät käytä penniäkään jälkikasvuunsa), jos puhuttaisiin samasta asiasta.