Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja
20.03.2023 |
Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja, vaan kokee että silloinkin maksetaan asiat puoliksi. Itse koen tuon täysin epäreiluna vaihtoehtona ja koen että kompensaatio kotona olevalle vanhemmalla kuuluisi tulla.
Kommentit (633)
481/633
|
22.03.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ehdotus siis oli se että kotona olevan nettotienestien erotus (aiempi palkkatulo-vanhempainraha) jaettuna kahdelle olisi se erotus mitä työssä oleva maksaisi kotona olevalle. Tällöin se taloudellinen kuorma menisi puoliksi molemmille.
T.apSe vanhempainraha on sun palkkasi. En yhtään ymmärrä naisia, jotka tekee lapsia ajatuksella että isä maksaa niistä palkkaa.
Työssäkäyvä maksaa kulut, ei palkkaa.
Eihän mies maksa ap:lle palkkaa, vaan kompensaatiota tulon menetyksestä vanhempainvapaan ajalta? Loppujen lopuksi sillä ei liene käytännössä suurtakaan eroa maksaako mies sen summan ap:n tilille ja kuluista 50%, vai isomman osan kuluista. Suunnilleen samoihin tullaan. Me ollaan menty sillä että molemmat laittaa 60% tuloistaan yhteisiin menoihin, meillä se on ollut toimiva tapa tulojen vaihdellessa (toki %-osuutta on joutunut välillä muuttamaan).
Kompensaatiota miksi? Ei mies ole työnantaja. Kela maksaa kompensaation.
No eikä maksa vaan paljon vähemmän.
Kompensaatio se on silti. Miksi kompensaation pitäisi olla koko palkkasumma? Ei se työ tule tehtyä kotona ollessa.
Ei olekaan koko palkkasumma, vaan isä maksaa puolet ansionmenetyksestä ja äiti puolet. Riippumatta siitä kumpi on tosiasiallisesti kotona. Reilu diili, molemmat maksaa lapsen hoidosta yhtä paljon.
Ei näiltä palstajannuilta onnistu tuollaisen matematiikan ymmärtäminen. Avataas vähän:
Nainen ja mies tienaavat molemmat 6000 euroa työssä ollessaan. Perheen tulot on siis 12000e/kk
Nainen saa vanhempainpäivärahaa vaikkapa 3000 euroa (en tiedä tarkalleen, mihin oikeasti osuisi)
Tulonmenetys on 3000 euroa (6000e-3000e). Jos mies maksaa naiselle 1500 euroa, niin naisen tulot ovatkin vain 1500euroa vähemmän kuin töissä ollessa. Kumpikin siis "maksaa" tällöin 1500 euroa lapsen kotihoidosta. Reilusti saman verran.
Oliko tarpeeksi rautalankaa? Vaihtoehtoisesti vanhempain vapaa jaetaan puoliksi, jolloin mitään tilisiirtoja ei tarvitse tehdä, kun tulonmenetys kohdistuu tasaisesti molempiin muutenkin.
Kyllä kaikki tajuaa mistä puhutaan. Sitä en tajua miksi se äiti tekee lapsia jos palkka on tärkeämpi? Ei lapset ole mitään kulueriä, jotka tasataan.
Taloudellisesta näkökulmasta lapset ovat nimenomaan kulueriä, vieläpä todella suuria kulueriä. Tottakai yhteiset kuluerät tasataan.
Eivät ole, lapset on perhettä ja heidät hoidetaan vaikka mikä olisi. On täyttä idiotismia vaatia toisen rahat itselleen vaikka ihan itse haluaa kotona olla. Jos sulle se palkka on lapsia tärkeämpää, menet töihin. Mies maksaa kuluja paljon enemmän, hän ei ole sulle mitään velkaa.
En tiedä kenelle vastaat, mutta minä en ole vaatinut kenenkään rahoja mihinkään. Meidän perheessämme kaikki rahat ovat yhteisiä. Ja edelleen, lapset ovat TALOUDELLISESTA NÄKÖKULMASTA erittäin suuri kuluerä. Tottakai he ovat perhettä, miten se sulkee kulueränä olemisen pois tai toisinpäin?
Mieheni toivoisi että minä olisin kotona kunnes nuorin lapsemme on 3-vuotias, itse haluaisin todennäköisesti töihin jo hieman aiemmin, toisaalta minun on helppo tehdä kotoa käsin osa-aikaisesti, joten asiaa pohditaan vielä.
Mistä olet saanut ylipäänsä käsityksen ettei perheissä näitä sovittaisi yhdessä vaan joku vain päättää jäädä tai olla jäämättä kotiin? Onko sinulla ylipäätään kokemusta parisuhteesta, perheestä puhumattakaan?
Miksi luulet minun puhuneen siitä ettei yhdessä päätetä? Olen ollut kotona lasten kanssa nyt 8 vuotta ja olen edelleen kaksi. Kertaakaan kumpikaan meistä vanhemmista ei ole nillittänyt rahasta tai siirrellyt rahaa toisilleen vaan kaikki on tehty yhdessä onnellisina. Meidän 26 vuoden parisuhteen aikana ei koskaan ole laskettu tappioita tai sitä kumpi on lapsiin enemmän rahaa laittanut. Sairas ajatuskin. Parisuhteemme tai vanhemmuutemme ei ole rahalaitos vaan rakkausliitto toisiimme ja lapsiin.
Okei, meillä pidetään huolta ja kiinnitetään huomiota myös perheen taloudellisesta puoleen, sillä se on erittäin suuri osa hyvinvointia. Edelleenkään en ymmärrä miten se sulkisi pois rakkauden, mutta jos teillä sulkee niin ok.
Juu, talouden tulee olla kunnossa niin, mutta siitä ei tule valtataistelu tai pennien laskemista jos liitto perustuu rakkaudelle. Kahdella opintotuella ja osa-aikatöillä ennen lapsia, lasten jälkeen yhdellä palkalla ja mun harrastustöillä oikein hyvin tultu toimeen eikä kumpikaan koskaan ole laskenut kumoiko on enemmän lapsiin tai toiseen sitä laittanut.
Mutta saattehan te laskeskella rahojanne niin kauan kun siltä tuntuu, jos se tekee teidät onnellisiksi.
Kyllä meillä niitä lasketaan. Toki kaikki on meillä yhteistä, kuten tuossa jo mainitsinkin että ihan yksikkönä laskeskellaan. Myös meillä on opiskeltu ensin vuorotellen ja nyt tosiaan kolmas äitiysloma menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.
Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.
Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.
Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.
Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.
Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.
Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.
Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.
Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.
Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.
Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.
Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.
Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.
Ihan kuin ei koskettaisi.
No ap:n miehen esittämässä mallissa, jossa perhevapaalla elävä edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista ja kaikki omat kulunsa (emme tiedä, mutta saattaa sisältää esim.hänen asuntolainanlyhennyksen jne), eli ap maksaisi oman osuutensa säästöistään, kun taas miehen taloudellinen tilanne ei muuttuisi mitenkään, kun hän edelleen saa täyden palkkansa, eikä hänen kulunsa nousisi (paitsi ehkä vaippapakettien puolikkaiden verran, noin kärjistettynä). Lapsen kotihoito maksaisi vain ap:lle palkka miinus perhevapaapäivärahat, eli mahdollisesti tuhansia euroja, kun miehen pussissa ei tuntuisi mitenkään. Tosi reilu peli. Meillä meni juuri noin myös ja erohan siitä tuli.
Lapsi hoidetaan kotona halusta, ei silloin laskeskella mitä maksoi ja kuka maksoi. Mitä sitten jos menettää rahaa? Arvot on pikkasen vinksallaan, jos lasta ajattelee noin.
Aloittajan mies tosiaan ei ole valmis menettämään yhtään rahaa lapsen takia. Vinksahtanut mies tosiaan.
Kyllä mä niin luojaa kiitän etten ole huolinut miestä enkä tehnyt lapsia. Ja siitä että synnyin tällaiseen maahan jossa naisen on mahdollista elää näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.
Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.
Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.
Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.
Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.
Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.
Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.
Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.
Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.
Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.
Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.
Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.
Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.
Ihan kuin ei koskettaisi.
No ap:n miehen esittämässä mallissa, jossa perhevapaalla elävä edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista ja kaikki omat kulunsa (emme tiedä, mutta saattaa sisältää esim.hänen asuntolainanlyhennyksen jne), eli ap maksaisi oman osuutensa säästöistään, kun taas miehen taloudellinen tilanne ei muuttuisi mitenkään, kun hän edelleen saa täyden palkkansa, eikä hänen kulunsa nousisi (paitsi ehkä vaippapakettien puolikkaiden verran, noin kärjistettynä). Lapsen kotihoito maksaisi vain ap:lle palkka miinus perhevapaapäivärahat, eli mahdollisesti tuhansia euroja, kun miehen pussissa ei tuntuisi mitenkään. Tosi reilu peli. Meillä meni juuri noin myös ja erohan siitä tuli.
Lapsi hoidetaan kotona halusta, ei silloin laskeskella mitä maksoi ja kuka maksoi. Mitä sitten jos menettää rahaa? Arvot on pikkasen vinksallaan, jos lasta ajattelee noin.
Kyllä. On todella vinksallaan että mies vaatii vaimoaan maksamaan pienistä tuista mahdolliset asunto- ja autolainat, kun ei halua perhettään elättää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.
Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.
Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.
Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.
Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.
Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.
Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.
Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.
Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.
Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.
Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.
Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.
Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.
Ihan kuin ei koskettaisi.
No ap:n miehen esittämässä mallissa, jossa perhevapaalla elävä edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista ja kaikki omat kulunsa (emme tiedä, mutta saattaa sisältää esim.hänen asuntolainanlyhennyksen jne), eli ap maksaisi oman osuutensa säästöistään, kun taas miehen taloudellinen tilanne ei muuttuisi mitenkään, kun hän edelleen saa täyden palkkansa, eikä hänen kulunsa nousisi (paitsi ehkä vaippapakettien puolikkaiden verran, noin kärjistettynä). Lapsen kotihoito maksaisi vain ap:lle palkka miinus perhevapaapäivärahat, eli mahdollisesti tuhansia euroja, kun miehen pussissa ei tuntuisi mitenkään. Tosi reilu peli. Meillä meni juuri noin myös ja erohan siitä tuli.
Lapsi hoidetaan kotona halusta, ei silloin laskeskella mitä maksoi ja kuka maksoi. Mitä sitten jos menettää rahaa? Arvot on pikkasen vinksallaan, jos lasta ajattelee noin.
Aloittajan mies tosiaan ei ole valmis menettämään yhtään rahaa lapsen takia. Vinksahtanut mies tosiaan.
Miten niin? Puolethan hän on maksamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.
Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.
Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.
Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.
Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.
Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.
Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.
Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.
Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.
Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.
Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.
Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.
Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.
Ihan kuin ei koskettaisi.
No ap:n miehen esittämässä mallissa, jossa perhevapaalla elävä edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista ja kaikki omat kulunsa (emme tiedä, mutta saattaa sisältää esim.hänen asuntolainanlyhennyksen jne), eli ap maksaisi oman osuutensa säästöistään, kun taas miehen taloudellinen tilanne ei muuttuisi mitenkään, kun hän edelleen saa täyden palkkansa, eikä hänen kulunsa nousisi (paitsi ehkä vaippapakettien puolikkaiden verran, noin kärjistettynä). Lapsen kotihoito maksaisi vain ap:lle palkka miinus perhevapaapäivärahat, eli mahdollisesti tuhansia euroja, kun miehen pussissa ei tuntuisi mitenkään. Tosi reilu peli. Meillä meni juuri noin myös ja erohan siitä tuli.
Lapsi hoidetaan kotona halusta, ei silloin laskeskella mitä maksoi ja kuka maksoi. Mitä sitten jos menettää rahaa? Arvot on pikkasen vinksallaan, jos lasta ajattelee noin.
Aloittajan mies tosiaan ei ole valmis menettämään yhtään rahaa lapsen takia. Vinksahtanut mies tosiaan.
Miten niin? Puolethan hän on maksamassa.
Ja enemmänkin kun apn haluama kompensaatio ei edes riitä lainoihin. Kummallekaan jää mitään käteen heidän tilanteessa, kumma on jos ap kuvittelee etteikö säästöille mentäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.
Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.
Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.
Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.
Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.
Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.
Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.
Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.
Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.
Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.
Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.
Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.
Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.
Ihan kuin ei koskettaisi.
No ap:n miehen esittämässä mallissa, jossa perhevapaalla elävä edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista ja kaikki omat kulunsa (emme tiedä, mutta saattaa sisältää esim.hänen asuntolainanlyhennyksen jne), eli ap maksaisi oman osuutensa säästöistään, kun taas miehen taloudellinen tilanne ei muuttuisi mitenkään, kun hän edelleen saa täyden palkkansa, eikä hänen kulunsa nousisi (paitsi ehkä vaippapakettien puolikkaiden verran, noin kärjistettynä). Lapsen kotihoito maksaisi vain ap:lle palkka miinus perhevapaapäivärahat, eli mahdollisesti tuhansia euroja, kun miehen pussissa ei tuntuisi mitenkään. Tosi reilu peli. Meillä meni juuri noin myös ja erohan siitä tuli.
Lapsi hoidetaan kotona halusta, ei silloin laskeskella mitä maksoi ja kuka maksoi. Mitä sitten jos menettää rahaa? Arvot on pikkasen vinksallaan, jos lasta ajattelee noin.
Miten niin lasta? Miehen kanssa ne raha-asiat sovitaan, eikä lapsen, ja mies siinä turhana pihalle pistettiin, ei lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.
Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.
Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.
Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.
Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.
Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.
Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.
Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.
Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.
Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.
Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.
Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.
Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.
Ihan kuin ei koskettaisi.
No ap:n miehen esittämässä mallissa, jossa perhevapaalla elävä edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista ja kaikki omat kulunsa (emme tiedä, mutta saattaa sisältää esim.hänen asuntolainanlyhennyksen jne), eli ap maksaisi oman osuutensa säästöistään, kun taas miehen taloudellinen tilanne ei muuttuisi mitenkään, kun hän edelleen saa täyden palkkansa, eikä hänen kulunsa nousisi (paitsi ehkä vaippapakettien puolikkaiden verran, noin kärjistettynä). Lapsen kotihoito maksaisi vain ap:lle palkka miinus perhevapaapäivärahat, eli mahdollisesti tuhansia euroja, kun miehen pussissa ei tuntuisi mitenkään. Tosi reilu peli. Meillä meni juuri noin myös ja erohan siitä tuli.
Lapsi hoidetaan kotona halusta, ei silloin laskeskella mitä maksoi ja kuka maksoi. Mitä sitten jos menettää rahaa? Arvot on pikkasen vinksallaan, jos lasta ajattelee noin.
Aloittajan mies tosiaan ei ole valmis menettämään yhtään rahaa lapsen takia. Vinksahtanut mies tosiaan.
Miten niin? Puolethan hän on maksamassa.
Ja enemmänkin kun apn haluama kompensaatio ei edes riitä lainoihin. Kummallekaan jää mitään käteen heidän tilanteessa, kumma on jos ap kuvittelee etteikö säästöille mentäisi.
Vaikka säästöille mentäisiinkin, niin onhan se nyt ihan eri asia, että otetaan kummankin säästöistä saman verran, kuin että otetaan vain toisen vanhemman säästöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.
Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.
Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.
Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.
Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.
Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.
Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.
Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.
Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.
Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.
Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.
Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.
Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.
Ihan kuin ei koskettaisi.
No ap:n miehen esittämässä mallissa, jossa perhevapaalla elävä edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista ja kaikki omat kulunsa (emme tiedä, mutta saattaa sisältää esim.hänen asuntolainanlyhennyksen jne), eli ap maksaisi oman osuutensa säästöistään, kun taas miehen taloudellinen tilanne ei muuttuisi mitenkään, kun hän edelleen saa täyden palkkansa, eikä hänen kulunsa nousisi (paitsi ehkä vaippapakettien puolikkaiden verran, noin kärjistettynä). Lapsen kotihoito maksaisi vain ap:lle palkka miinus perhevapaapäivärahat, eli mahdollisesti tuhansia euroja, kun miehen pussissa ei tuntuisi mitenkään. Tosi reilu peli. Meillä meni juuri noin myös ja erohan siitä tuli.
Lapsi hoidetaan kotona halusta, ei silloin laskeskella mitä maksoi ja kuka maksoi. Mitä sitten jos menettää rahaa? Arvot on pikkasen vinksallaan, jos lasta ajattelee noin.
Aloittajan mies tosiaan ei ole valmis menettämään yhtään rahaa lapsen takia. Vinksahtanut mies tosiaan.
Miten niin? Puolethan hän on maksamassa.
Ja enemmänkin kun apn haluama kompensaatio ei edes riitä lainoihin. Kummallekaan jää mitään käteen heidän tilanteessa, kumma on jos ap kuvittelee etteikö säästöille mentäisi.
Vaikka säästöille mentäisiinkin, niin onhan se nyt ihan eri asia, että otetaan kummankin säästöistä saman verran, kuin että otetaan vain toisen vanhemman säästöistä.
Miksi käyttäö säästöjä, jos ei ole pakko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
No sitähän tossa just sanottiin.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Ap:llakin nyt esimerkiksi on niitä säästöjä. Joita mies haluaa hänen käyttävän elämään, ettei miehen rahaa vaan kuluisi. Eli naisen säästöt pitäis käyttää lapsen hoidon rahoittamiseen, koska miehen mielestä se ei kuulu hänelle kun hän ei ole se joka lasta hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Ap:llakin nyt esimerkiksi on niitä säästöjä. Joita mies haluaa hänen käyttävän elämään, ettei miehen rahaa vaan kuluisi. Eli naisen säästöt pitäis käyttää lapsen hoidon rahoittamiseen, koska miehen mielestä se ei kuulu hänelle kun hän ei ole se joka lasta hoitaa.
Miksi hän ei käyttäisi niitä? Miksi miehen pitäisi käyttää koko palkkansa ja säästöt päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.
Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.
Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.
Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.
Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.
Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.
Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.
Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.
Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.
Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.
Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.
Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.
Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.
Ihan kuin ei koskettaisi.
Ap:n mies haluaa että ei koskettaisi. Vauvaan ei juurikaan mene rahaa (ellei nyt satu jotain sairauksia olemaan), vaipat ostaa kyllä lapsilisällä ja imetetyn vauvan ruokaankaan ei mene rahaa, jos ei huomioida sitä isoa kustannusta mikä tulee kun toinen vanhempi joutuu olemaan kotona. Ja tämän isoimman kustannuksen mies haluaa jättää vain toisen maksettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Ap:llakin nyt esimerkiksi on niitä säästöjä. Joita mies haluaa hänen käyttävän elämään, ettei miehen rahaa vaan kuluisi. Eli naisen säästöt pitäis käyttää lapsen hoidon rahoittamiseen, koska miehen mielestä se ei kuulu hänelle kun hän ei ole se joka lasta hoitaa.
Miksi hän ei käyttäisi niitä? Miksi miehen pitäisi käyttää koko palkkansa ja säästöt päälle?
Missä sanottiin että miehen pitäisi käyttää koko palkkansa ja säästöt päälle? Tai toki jos taloustilanne on niin huono että säästöille on mentävä niin silloin molemmat vanhemmat tietenkin käyttävät kaikki tulonsa ja säästöistään yhtä paljon, mutta ei tässä nyt ymmärtääkseni siitä ollut kyse. Kyse oli siitä, että ap haluaisi miehen osallistuvan perheen elatukseen hieman isommalla osalla, kun ap ei lapsen hoidon takia tienaa yhtä paljon kuin ennen. Tai vaihtoehtoisesti perhevapaat jaettaisiin tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.
Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.
Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.
Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.
Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.
Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.
Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.
Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.
Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.
Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.
Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.
Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.
Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.
Ihan kuin ei koskettaisi.
No ap:n miehen esittämässä mallissa, jossa perhevapaalla elävä edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista ja kaikki omat kulunsa (emme tiedä, mutta saattaa sisältää esim.hänen asuntolainanlyhennyksen jne), eli ap maksaisi oman osuutensa säästöistään, kun taas miehen taloudellinen tilanne ei muuttuisi mitenkään, kun hän edelleen saa täyden palkkansa, eikä hänen kulunsa nousisi (paitsi ehkä vaippapakettien puolikkaiden verran, noin kärjistettynä). Lapsen kotihoito maksaisi vain ap:lle palkka miinus perhevapaapäivärahat, eli mahdollisesti tuhansia euroja, kun miehen pussissa ei tuntuisi mitenkään. Tosi reilu peli. Meillä meni juuri noin myös ja erohan siitä tuli.
Lapsi hoidetaan kotona halusta, ei silloin laskeskella mitä maksoi ja kuka maksoi. Mitä sitten jos menettää rahaa? Arvot on pikkasen vinksallaan, jos lasta ajattelee noin.
Kenellä sinusta tuossa on arvot vinksallaan? Miehellä, joka ei haluaisi osallistua mitenkään, vai naisella, joka haluaisi, että molemmat vanhemmat panostavat lapseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äijä kirjoitti:
Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.
Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.
Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.
Kenelläkään ei ole rahaa hoitovapaalla, kun tulojakaan ei ole. Olet sinä aikamoinen valopää.
Kyllä ne hoitovapaalaisen rahat yleensä menee ihan 100% perheen elatukseen. Samalla kun toisella perheessä jää rahaa muuhunkin. Reilua? Yhteisen lapsen hoidosta kuitenkin on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.
Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.
Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.
Jotkut on vaan tyhmiä kun ei tajua vaatia miestä hoitamaan osaansa. Tyhmimmät on jopa ylpeitä siitä, että elättää itsensä omilla säästöillään ettei miehellä vahingossakaan menisi yhtään rahaa omien lastensa hoidon järjestämiseen.
Miten niin miehellä ei mene rahaa? Meneehän, hänhän ne kulut maksaa jos toinen ei kykene.
Eihän maksa, vaan tässä ap:n tapauksessa kaikki maksetaan 50/50. Siksi miehen tulisi maksaa kompensaatio tulonmenetyksestä. Jos mies maksaa kuluja samalla määrällä enemmän niin sitten tietenkään ei tarvitse maksaa suoraan puolisolle mitään. Se on ihan sama kummin pariskunta tekee, mutta ei niinkuin ap:n mies ehdottaa että hän edelleen maksaa vain puolet menoista ja ap lapsen takia pienenevillä tuloillaan toisen puolen.
Heidän taloustilanteensa kuulostaa siltä että niitä säästöjä pitää käyttää joka tapauksessa. Onko se nyt ihme jos mies ei halua kaikkea rahaansa käyttää?
Jos rahat eivät meinaa riittää elämiseen, silloin on todellakin omituista, jos jompi kumpi ei haluaisi käyttää perheen hyväksi kaikkia rahojaan. Koska eihän silloin vaihtoehtoa ole - raha on saatava riittämään, ja esim. lapsen hyvinvointi pitäisi olla ykkösprioriteetti. Mutta tässä esimerkissä ei nyt ollut kyse siitä, että elettäisiin kädestä suuhun, vaan kyse oli vain siitä, että mies ei haluaisi, että lapsen saaminen vaikuttaa mitenkään hänen rahatilanteeseensa. Mikä on jo ajatuksena absurdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Juu, tämä ansionmenetyksistä nillittäminen on tosi naurettavaa, ihan kuin puolisolle maksettaisiin kompensaatiota työttömyyden tai opintojen aikanakaan. Jos siitä myt jollekulle tulee hyvä olo että puhuu kompensaatiosta eikä kuluista, mikäs siinä, mutta tyhmältä se kuulostaa.
Siis avioliitossahan nimenomaan ON elatusvelvollinen puolisostaan, sehän otetaan huomioon sosiaalituissakin! Sen takia moni persaukinen pariskunta "mukamas" eroaa vaikka pysyvätkin tosiasiassa parisuhteessa, mutta tällä tavalla saa kumpikin paremmat sossutuet. Mä tunnen eräänkin tällaisen yhden lapsen pariskunnan, he muka erosivat, mutta asuvat edelleen samassa kerrostalossa ja ovat edelleen vahvasti parisuhteessa. Taloudellisesti kannattavampaa kuin olla avioliitossa. Älkää menkö naimisiin jos haluatte pitää rahanne pelkästään itsellä. Ja lapsia varsinkaan ei silloin pidä hankkia, niihin vasta rahaa meneekin.