Alkanut ärsyttää nämä jatkuvasti saikuilla olevat, jotka jaksavat lenkkeillä, ulkoilla, tavata ystäviä...

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla jokin tasoittava järjestelmä meille terveille että saataisiin vaikka kannustus rahaa siitä ettei olla saikulla. Saikku on omaa nautinto aikaa monelle, ja me kuitenkin painamme töissä tehden saikuttajien työt.

Mikä estää jäämästä saikulle ja hoitamasta omaa terveyttä?

Vierailija kirjoitti:

Saikulla voi olla monesta syystä. Aina se ei ole ratkaisu, että jää sängynpohjalle, vaikka olisikin saikulla.

Juurikin näin. Itselläni on selkävamma, joka vaivaa joskus niin, että kivusta ja liikerajoituksesta johtuen en voi mennä töihin. En pysty istumaan, seisomaan enkä kävelemään kunnolla, mutta ainoa tapa kuntouttaa selkä taas työkuntoiseksi on esim pienten kävelylenkkien tekeminen.

Miksi sinua,ap, ärsyttää toisten ihmisten sairaslomat? Miksi kirjoitat niistä usein täällä? Laita oma elämäsi kuntoon, niin ei tarvitse sairaille olla kateellinen.

Vain Suomessa joku voi olla kateellinen toisten sairauksista.

Ei kai täällä sairauksista kadehdita.

Onko ihminen kuitenkaan oikeasti hyvin sairas ja työkyvytön, jos päivittäin jaksaa ulkoilla, lenkkeillä, tavata ihmisiä? Ei tässä tarkoitetaan ranteen murtajia tai syöpäkuntoutujia vaan joskus tuntuu että ihmiset ovat masentuneita vaan siitä, että pitää tehdä töitä mutta elämässä jaksaa vaikka ja mitä, kun ei tarvitse. Eikö silloin esim. eläke olisi parempi kuin se, että joka toinen kuukausi vähintään pitää etsiä viikoiksi tuuraaja? Ymmärrän, että kuormittaa muita, kun some on täynnä retkeily- ja illanviettokuvia niinkuin eräällä tutulla on. Käy kuitenkin välissä sen verran aina töissä, ettei sijaista saada.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai täällä sairauksista kadehdita.

Onko ihminen kuitenkaan oikeasti hyvin sairas ja työkyvytön, jos päivittäin jaksaa ulkoilla, lenkkeillä, tavata ihmisiä? Ei tässä tarkoitetaan ranteen murtajia tai syöpäkuntoutujia vaan joskus tuntuu että ihmiset ovat masentuneita vaan siitä, että pitää tehdä töitä mutta elämässä jaksaa vaikka ja mitä, kun ei tarvitse. Eikö silloin esim. eläke olisi parempi kuin se, että joka toinen kuukausi vähintään pitää etsiä viikoiksi tuuraaja? Ymmärrän, että kuormittaa muita, kun some on täynnä retkeily- ja illanviettokuvia niinkuin eräällä tutulla on. Käy kuitenkin välissä sen verran aina töissä, ettei sijaista saada.

Haluaisitko ihan oikeasti vaihtaa elämäsi päittäin tämän toisen ihmisen kanssa? Ottaa ne kaikki murheet, joita hänellä on muttei ole sinulle kertonut?

Olin sairauslomalla viimeksi markka- aikana, en muista edes vuotta. Kinttu oli kipsissä koko säären alalta, niin muodoin en päässyt tekemään rakennushommia. Vtutti ankarasti se puolitoista kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla jokin tasoittava järjestelmä meille terveille että saataisiin vaikka kannustus rahaa siitä ettei olla saikulla. Saikku on omaa nautinto aikaa monelle, ja me kuitenkin painamme töissä tehden saikuttajien työt.

Mikä estää jäämästä saikulle ja hoitamasta omaa terveyttä?

Moraali jos ei ole oikeasti kunnolla sairas. Tuskin nyt ihan kaikki jää vaan siitä ilosta että palkka juoksee ja voit tehdä kaikkea hauskaa. Vastuunkanto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai täällä sairauksista kadehdita.

Onko ihminen kuitenkaan oikeasti hyvin sairas ja työkyvytön, jos päivittäin jaksaa ulkoilla, lenkkeillä, tavata ihmisiä? Ei tässä tarkoitetaan ranteen murtajia tai syöpäkuntoutujia vaan joskus tuntuu että ihmiset ovat masentuneita vaan siitä, että pitää tehdä töitä mutta elämässä jaksaa vaikka ja mitä, kun ei tarvitse. Eikö silloin esim. eläke olisi parempi kuin se, että joka toinen kuukausi vähintään pitää etsiä viikoiksi tuuraaja? Ymmärrän, että kuormittaa muita, kun some on täynnä retkeily- ja illanviettokuvia niinkuin eräällä tutulla on. Käy kuitenkin välissä sen verran aina töissä, ettei sijaista saada.

Haluaisitko ihan oikeasti vaihtaa elämäsi päittäin tämän toisen ihmisen kanssa? Ottaa ne kaikki murheet, joita hänellä on muttei ole sinulle kertonut?

On tässä murheita muillakin. Ei se tarkoita että pitää jäädä kotiin ja tehdä kaikkea hauskaa ja antaa muiden rahoittaa elämä.

Itselläni on todettu lihassairaus mikä estää töihin menon, sinnikkäästi käyn kuitenkin lenkillä yms joka päivä. Lääkäri nimenomaan painotti ettei pidä jäädä kotiin makaamaan, ja huomaan sen, että mielikin alkaa laskemaan jos vaan murehtii ja kohta minulla on masennusdiagnoosikin. Lepään ja nukun paljon sen liikkumisen ohessa.

Leikkauksen jälkeisellä sairauslomalla ja toipilasaikana on pakko kuntouttaa itseään ohjeiden mukaan. Ei voi jäädä makaamaan sänkyyn. Fysioterapiaa, kävelyä, kuntosalia tai uimista.

Vierailija kirjoitti:

Olin aiemmin just se tyyppi, joka aina tuli töihin kuumeessakin, koska deadlinet oli tiukkoja ja haudassa ehtii sitten makaamaan. 10 vuotta jaksoin. Sitten minulle lyötiin päällekkäin kolme useamman hengen projektia, minulle yksin, "koska ehdithän sä nämäkin tehdä kun olet aina ollut tehokas, saat kyllä viikonlopuista hyvän korvauksen jos tulet töihin", ja sain lopulta vakavan burnoutin.

Silloin lääkäri määräsi sairaslomalla neljä viikkoa pyöräilyä, lenkkeilyä, ja metsässä samoilua. Ei mustikanpoimintaa, koska sekin voi mennä suorittamiseksi.

Mä olin niin tyhmä, että kuvittelin olevani korvaamaton. En ottanut sairaslomia, vaikka työterveyslääkärikin oli kauhuissaan mun korkeista verenpaineista. Mulla meni vuonna 2018 kolme kertaa sähkötkin poikki maksamatotmien sähkölaskujen takia. Tilillä lojui muutama kymppitonni rahaa, mutta mä en vaan enää kyennyt avaamaan kirjekuoria ja maksamaan laskuja. Ainoa, mistä selvisin, oli työssäkäynti. Muistan hyvin, miten silloin lokakuussa olin aamulla suihkussa. Päätä särki aivan mielettömästi ja oksensin vessanpönttöön. Mutta pakko oli lähteä töihin, koska deadline oli lähellä. Joulukuun puolessa välissä sitten kaikki loppui. Mulla repesi munuaisvaltimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Makasi 3 viikkoa Meilahdessa ja sen jälkeen olin pitkään sairaslomalla. Firma ei mennytkään konkurssiin. Ei edes silloin, kun aloin tehdä pari tuntia töitä päivässä. En ollutkaan korvaamaton. Kun seuraavana syksynä tein taas normaalia työpäivää, mua koitettiin taas saada tekemään ylitöitä. Sanoin, että sopii ihan hyvin. Kunhan jokainen teistä ( = pomo ja työkaverit)  on ensin maannut valtimorepeämän vuoksi kolme viikkoa Meilahdessa. Palataan asiaan sen jälkeen. 

Jää suoraan eläkkeelle

Vierailija kirjoitti:

Jos on masennuksen tai burnoutin takia saikulla, niin pitääkö jäädä kotiin makaamaan? 😂 apua, kun voi olla typeriä ihmisiä. Toivottavasti kukaan ei silti vaikka oksennustaudissa tapaa kavereitaan, se on sitten asia erikseen.

Jos voit masennukseltasi reissata ja tavata kavereita, voit myös tehdä töitä.

Olin saikulla käden takia (oikeakätinen ja oikea käsi kipeenä): jaksoin ulkoilla ja nähdä ihmisiä.

Olin saikulla uniongelmien takia (nukuin vain pari tuntia yössä, aamulla oli vaikea nousta): jaksoin ulkoilla ja tietyin edellytyksin nähdä ihmisiä.

Olin saikulla flunssan takia: pysyin sisällä enkä tavannut ihmisiä.

Itsellä juuri mennyt olkapää leikkuu kuntoon ja jalasta varpaita murtunut. Jaksan silti tavata ystäviä ja lenkkeilläkin voi jo aivan hyvin kun varpaat näköjään paranee aika nopeasti. Olkapäähän on tujut lääkkeet.

Mitäs jos keskittyisit omaan elämääsi?

Mulla on nyt esim ollut paha flunssa. Mä kyllä aion parantua tästä, kuin että meen kipeenä hutkimaan fyysiseen työhön. Saikulla en turhaan ole koskaan, eli aina oon ollut oikeasti kipeä. Mutta en mä mene takaisin sillai puolikuntoisena yhden päivän jälkeen. Yleensä se 3 päivää on aina ok aika parantua, mutta joskus sitkeämpi tauti kestää viikon tai yli.

Harmillista jos joku vaĺesaikuttaa vielä oikeiden sairauksien päälle.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla jokin tasoittava järjestelmä meille terveille että saataisiin vaikka kannustus rahaa siitä ettei olla saikulla. Saikku on omaa nautinto aikaa monelle, ja me kuitenkin painamme töissä tehden saikuttajien työt.

Todellakin! Meidän jotka emme ole ikinä sairaista, pitäisi saada jotain bonusta siitä. 

Esimerkiksi leikkauksen jälkeen saattaa olla ohje ulkoilla joka päivä ja pysyä liikkeellä, että kuntoutuu.

Kotona sänkylepo voisi hidastaa paranemista ja kuntoutumista.

Edelleenkään joku 40 asteen kuumeen viikoksi nostava lentsu ole ainoa tauti johon voi sairastua.

Kuka työnantaja muuten tykkäisi työntekijästä joka tulla tupsahtaisi töihin ihan yllättäen ja lähtisi sitten yhtä yllärinä kesken päivän, koska olo ei annakaan periksi sen pidempää jaksamista? Sellaista se elämä on monenkin sairauden kanssa, että olo vaihtelee hurjasti päivästä (ja jopa tunnista toiseen) eli jonain päivänä ei pysty tekemään yhtään mitään ja toisena sitten voikin käyvä kävelyllä tai vaikka nähdä jotain kaveria.

Lapsellista kadehtia, koska sairaana ei ole mitenkään mukava olla. Toisaalta kadehtiihan monet työttömiäkin.

Sairasloma on oiva tapa maksattaa vapaa-aikansa työnantajilla joten älkää valittako! Perusoikeus! Kannusta kaikkia tähän! Turha vedota mihinkään moraaliin koska ei sitä ole vaadittu työnantajiltakaan.