Nuoret uupuvat jo pian päästyään työelämään Noora Lehtinen, 22, saa lyhentää työaikaansa, jotta jaksaa

Karhunpalvelus nuorille. Tästä tulee trendi-ilmiö. Eikö todella ymmärretä, mistä uupumus johtuu? Kohta uuvutaan entistä pahemmin, kun ei oteta napakampaa otetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienosti menee. Nuoret ovat koko ajan vaan lihavampia, eivätkä jaksa enää ees töitä tehdä. 

Kukas meidät kasvatti ja opetti kaikki asiat maailmasta? Te aivan itse. Sitä niittää mitä kylvää?

No EN!!! Minä olen 45 ja kasvatan omat lapseni kestämään vastoinkäymisiä ja ikäviäkin asioita elämässä. Että aina ei ole helppoa mutta yhdessä kovalla työllä pärjätään.

Sieltä onkin tulossa taas reippaampi sukupolvi kun on nähty millaisia te olette. Aikuinen ihminen ja märisee että kun mut on huonosti kasvatettu.

Mutta tajuatko että sinun kaltaistesi kanssa eläminen tekee elämästä niin kamalaa?

Joo, en anna lomaa kun sun hamsteri kuoli. Mieti sitten kumpi meistä on se ongelma.

Ongelma on se, jolla on tunteet. Enkä tosiaankaan tarkoita, että hamsterin kuolemasta pitäisi saada sairaslomaa. Kuulun itse sukupolveen, jolle omien tunteiden piilottaminen oli itsestäänselvyys. Jos itketti, ei ainakaan saanut itkeä muiden nähden. Koska silloin oli heikko. Luuseri. 

En tiedä, mihin  maailma menee, mutta musta on tietyllä tavalla positiivinen asia, jos joku kykenee näyttämään tunteensa. Omasta lapsuudestani 1960-luvulta muistan, miten käveltiin hautausmaalla ja mä aistin aikuisista suunnattoman surun ja tuskan, mutta mitään ei sanottu ääneen. Kaikki oli hyvin, vaikka päätä olisi leikattu. Kovassa ja kylmässä maailmassa heikommat sortuu, mutta pitääkö maailman olla kova ja kylmä? 

Meillä on tuhansia työttömiä. Miksi töitä ei voisi jakaa enemmän? Lyhyempi työaika ja vähemmän palkkaa. Tarvitseeko joku sen 5000e/kk? Tiedän lähipiiristä useammankin tyypin, jotka haluaisivat tehdä 60-80% työaikaa pienemmällä palkalla, mutta se ei ole mahdollista. Joko teet 100% tai irtisanoudut. Todella typerä systeemi. Työssäkäyvät alkoholisoituvat ja saavat burn outin, mutta ei työttömyyskään ole ongelmatonta.

Vierailija kirjoitti:

Näin nuoren näkövinkkelistä sanon, että en yhtään ihmettele, miksi uuvutaan. Töiden saanti näin nuorena on tosi vaikeaa, tarjotaan lähinnä kyseenalaisia nollatuntisopimuksia tai ylipäänsä 5-10 tuntisia osa-aikatöitä vuokrafirman kautta. Täytyy olla äärimmäisen hyvä tuuri, että saa kokoaikaisen työn.

Lisäksi asenne nuoria kohtaan on selkeästi erilainen, kuin esimerkiksi keski-ikäisiä kohtaan. Ei perehdytetö kunnolla, naureskellaan, kun ei heti osaa jotain, palkanmaksussa harrastetaan vilunkia, lista on loputon..

Tää on niin tyypillistä nuoren kirjoitusta.

Tänä päivänä on satoja aloja, joissa on aluutti työvoimapula.

Ja se, että tänä päivänä on kaikki tieto saatavilla käden kääteissä.

Missä on työvoimapulaa, missä ei

Olin viime kesänä töissä tuolla samassa paikassa ja on niin hullunmyllyä ettei ihmekään että uupui. Liikaa hoidettavia per hoitaja ja liian huonokuntoisia.

Miksi media tuo niin hanakasti esiin juuri nuorten työuupumista, kun sitä käsittääkseni on ihan kaiken ikäisillä? Ei ikä suojaa uupumiselta. Taustalla voi olla vaikka mitä kuormittavia tekijöitä, joista työ on vaan jäävuorenhuippu. Onko osasyy myös koulumaailman vaativuudella? Nykyajan lapsia mitataan ja arvioidaan jo kohdusta alkaen ja lapset on jo alaluokilla aikamoisessa prässissä. Vika on yhteiskunnassa . Hyvinvointiyhteiskunta on yks iso vitsi.

Ensinnäkin lasten kuuluisi saada olla lapsia. Varsinkin vielä alaluokilla.

Miehet osaa ottaa elämässä rennosti, kun naiset pitää sitä suorituksena ja kisana muita naisia vastaan. Ei ihmekään että alkaa pääkoppa hajota.

Vierailija kirjoitti:

Monet nuoret luulevat, että töissä on kivaa. Kun ei olekaan aletaan uupua. Lisäksi töissä väsytään, jolloin pitää levätä eikä roikkua somessa yökaudet.

Töissä on kivaa = saa lorvia ja näplätä puhelinta ja palkka juoksee ja kukaan ei komenna

Vierailija kirjoitti:

Perehdys ja opetus työhön puuttuu.

Epävarmuus työpaikan menettämisestä.

Liikaa töitä, liian lyhyessä ajassa ja liikaa päätöksiä yhdelle.

Juuri näin. Työuran alussa pitäisi olla esihenkilö ja työkavereita, joilta voi matalalla kynnyksellä kysyä "tyhmiäkin" kysymyksiä. Näille muille pitäisi myös varata riittävästi aikaa auttaa ja kouluttaa. Suomessa lasten, nuorten ja nuorten aikuisten epävarmuutta ruokkii juuri se että pitäisi olla niin valmiita ja itsenäisiä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Jos taas puhutaan siitä, että samasta työtehtävästä toinen työntekijä tekee vain kivat ja helpot tehtävät ja toinen tekee sitten kaikki ikävät ja vaikeat työtehtävät, sitä tuskin katsottaisiin työpaikoilla hyvällä. Siis että jollain olisi ihan virallinen lupa napsia rusinat pullasta. 

Kyllähän tuo voisi onnistua, mutta sen pitää tietenkin näkyä palkassa.

Nykyinen systeemi, jossa kaikki tekee kaikkea, voi olla joskus ihan hyväkin. Mutta ei niin, että joku saa itse valita, mitä tekee ja muut tekee sitten ne, mitä tälle ei kelpaa. 

Mielestäni vedät mutkat suoriksi. Maailmassa riittää ihmisiä, jotka haluavat tehdä paljon töitä ja saada siitä paljon palkkaa. Sellaiset ihmiset eivät edes kestä, jos heillä on liian vähän haastetta. Ei siis ole ongelma, jos osa työntekijöistä valitsee helpoimmat hommat, koska urapyrkyrit eivät niitä edes halua tehdä ja heille "rusinat pullasta" tarkoittaa ihan eri asioita. 

Jossain julkaisussa 25-vuotias kertoi, miten hän jaksaa huolehtia työstään ja jaksaa vapaa-aikana. 

25-vuotias.

Eläkeikäiset jaksavat, parikymppiset uupuvat.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä voi ykyllä olla aika raakaa. Monella alalla on kauhea kiire ja kovat vaatimukset, joista seuraa sitten stressiä. Ennemmin pitäisi lähteä miettimään, että miten stressin saa vähäisemmäksi ja työnteon siedettävämmäksi.

Olen itsekin nuori, joka uupui työssä. Lähdin hakemaan uutta työtä ja löysinkin täydellisen työpaikan, jossa välitetään työntekijöiden hyvinvoinnista. Enää ei työnteko tunnu kamalalta. Olisihan sitä edellisessä työpaikassakin voinut ottaa asian esille ponnekkaammin ja yrittää saada työstä parempaa. Mutta ilmapiiri oli mitä oli ja nuorena, uutena työntekijänä on välillä vaikeaa muuttaa pinttyneitä toimintatapoja.

Työelämä ei ole koskaan ollut ruusuilla tanssimista. Olen ollut 44 vuotta työssä eikä yksikään työpaikka ole päästänyt helpolla.

Normaalipäivien lisäksi on joutunut tekemään ylitöitä sekä mieheni että minä, vuorotellen lasten vuoksi. Päiväkoti oli auki vain 7-17.00.

Työpäivät kuluivat tarkasti työn parissa, ei missään kampaamoissa eikä autohuolloissa, lintsailuun ei ollut varaa, ei kyllä halujakaan.

Kyllä vaikuttaa heikolle sukupolvelle nämä nuoret, jos työnteko on jo heti alkuunsa noin vaikeaa ja raskasta.

Miten ihmeessä aikovat elämänsä rahoittaa, ei sitä kukaan muukaan voi tehdä, ei riitä rahat sossussa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi media tuo niin hanakasti esiin juuri nuorten työuupumista, kun sitä käsittääkseni on ihan kaiken ikäisillä? Ei ikä suojaa uupumiselta. Taustalla voi olla vaikka mitä kuormittavia tekijöitä, joista työ on vaan jäävuorenhuippu. Onko osasyy myös koulumaailman vaativuudella? Nykyajan lapsia mitataan ja arvioidaan jo kohdusta alkaen ja lapset on jo alaluokilla aikamoisessa prässissä. Vika on yhteiskunnassa . Hyvinvointiyhteiskunta on yks iso vitsi.

Ensinnäkin lasten kuuluisi saada olla lapsia. Varsinkin vielä alaluokilla.

Miten noin voisi olla, kun eivät opi lukemaan eikä kirjoittamaankaan alaluokilla.

Ei taida vaatimustaso olla kovin korkea.

Nuoret ilmeisesti syrjäytyvät ja kokevat näköalattomuutta jo kohdussa.

Tai itseasiassa jo isänsä kasseissa, ellei jopa jo pilkkeenä silmäkulmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin nuoren näkövinkkelistä sanon, että en yhtään ihmettele, miksi uuvutaan. Töiden saanti näin nuorena on tosi vaikeaa, tarjotaan lähinnä kyseenalaisia nollatuntisopimuksia tai ylipäänsä 5-10 tuntisia osa-aikatöitä vuokrafirman kautta. Täytyy olla äärimmäisen hyvä tuuri, että saa kokoaikaisen työn.

Lisäksi asenne nuoria kohtaan on selkeästi erilainen, kuin esimerkiksi keski-ikäisiä kohtaan. Ei perehdytetö kunnolla, naureskellaan, kun ei heti osaa jotain, palkanmaksussa harrastetaan vilunkia, lista on loputon..

Tää on niin tyypillistä nuoren kirjoitusta.

Tänä päivänä on satoja aloja, joissa on aluutti työvoimapula.

Ja se, että tänä päivänä on kaikki tieto saatavilla käden kääteissä.

Missä on työvoimapulaa, missä ei

Ei ole mitään todellista työvoimapulaa, se on vain miljonääriyrittäjien valehtelua jotta saadaan perustelu tuoda satoja tuhansia halpatyöläisiä maahan ja sitä kautta palkat alas. Miksi uskot selvää valehtelua?

Vierailija kirjoitti:

Skrl kirjoitti:

Voi perkele että mua niiiiin pistää vihaksi tää käsittämätön valitus ja itku. Toivottavasti valittajat joutuvat työttömiksi lopun elämäkseen! On se sitten auvoisaa kun ei olekaan koskaan mihinkään rahaa ja joutuu stressaamaan selviytymisestään koko ajan. Vai onko nämä niitä ihmisiä jotka kuvittelevat saavansa sen 3-4tonnia/kk kotona makaamisesta? Itse juoksisin pää kolmantena jalkana työpaikalle, jos olisi paikka mihin juosta! En koskaan ennen elämässäni ole ollut työtön, mutta aikuisiän alanvaihto ruljanssi näytti poikivan pitkäaikaistyöttömyyden ja koskaan en ole vihannut elämääni niin paljon kuin nyt.

Tämähän se ihmetyttää, että mistä nämä työn raskaan raatajille naureskelevat lumihiutaleet meinaavat sitten elantonsa repiä? Perheensä elättää?

Kun kuulemma on niin typerää tehdä kovasti töitä, parempi olisi keskittyä itseensä ja että on kivaa. Millä rahalla tämä oli tarkoitus tehdä?

Taitaa korvaukset olla liian hyvät. Täälläkin palstalla jotkut kovin hehkuttavat miten elämä on huoletonta ja kuukausittain matkustetaan sinne ja tänne ja muuta kerta vuodessa jopa etelään viikoksi. Näiltä ikilomailijoilta voisi huoletta leikata puolet tuista.

Vierailija kirjoitti:

Miksen minä saa lyhentää työaikaani, polvet leikattu lonkka menossa ja ei puhettakaan että lääkäri ehdottaisi työajan lyhennystä vielä 52 vuotiaana? Haluaisin samalle lääkärille kuin tuo neitonen.

Minä myös!

Ikää minullakin 52v, teen liki 10h työpäiviä ja työmatka vielä päälle (1h).

Selkä kipeä joka ikinen päivä (issiasongelmaa), en ole tästä kuitenkaan kuin ollut vain 1 viikon saikulla, kun en päässyt enää ilman tukea kävelemään. Kädet leikattu.

Mutta ei minullekaan ole ehdotettu mitään työajanlyhennyksiä, yöunetkin jää työviikolla max 5h/yö.

Töissä sitten katson, kun itseäni parikymmentä vuotta nuoremmat haukottelee ja valittaa väsymystään 7.5h työpäivästä ja yöuniakin vetävät liki 8h joka yö.

Minua väsyttää jo pelkkä ajatuskin työn tekemisestä saati, että pitäisi vielä mennä työpaikalle näyttämään että väsyttää ihan 100:lla prosenteissa niin ku.

Ehkä osittain myös se että työn pitäisi olla viihdykettä siinä missä muukin. Sitten ei osata enää suhtautua työhön työnä, joka myös jää työpaikalle. Itse olen lähihoitaja kotihoidossa enkä koe työstä stressiä. Jos joutuu yhtäkkiä tekemään kahden ihmisen työt niin on vain pakko priorisoida mitä voi tehdä nopeammin tai mahdollisesti siirtää. Eikä stressata asiasta. Joskus joku asia mikä pitäisi hoitaa tänään jää huomiselle tai ylihuomiselle eikä sillä loppujen lopuksi ole merkitystä kuin omassa päässä. Tärkeintä on että kun lähtee työpaikalta, ne asiat jäävät sinne odottamaan eivätkä seuraa kotiin. Työn kuormittavuus on hyvin paljon omasta päänupista kiinni.