Lue keskustelun säännöt.
Nuoret uupuvat jo pian päästyään työelämään Noora Lehtinen, 22, saa lyhentää työaikaansa, jotta jaksaa
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perehdys ja opetus työhön puuttuu.
Epävarmuus työpaikan menettämisestä.
Liikaa töitä, liian lyhyessä ajassa ja liikaa päätöksiä yhdelle.No miten sitä työtä sitten pitäisi tehdä. Pitääkö jonkun pitää ensimmäisen vuoden kädestä kiinni vai miten?!
No vaikka siten kuin jutussa haastateltu palveluohjaaja kertoo. Jutellaan, jaetaan asioita, saa kysyä neuvoa, kiinnitetään huomiota jaksamiseen.
Kädestä ei tartte pitää kiinni. Mistä noin pahansuopa tulkinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä ei ole nyt tässä yhteiskunnassa mitään apua, että leuhkitaan kuinka ennen jaksettiin. Lypsettiin lehmät, nostettiin heinät seipäille ja synnytettiin saunassa. Jonka jälkeen tietenkin mentiin taas pellolle.
Nyt on eri aika. Eri haasteet. Pitää reagoida siihen, mikä tässä ajassa haastaa. Miksi nuoret uupuvat. Miksi vanhanaikainen työnteon malli ei enää saa nuoria pysymään työn-ja yhteiskunnan syrjässä kiinni. Miten ratkaistaan ne ongelmat, jotka ovat olemassa nyt.
Enää ei eletä suorittavassa agraarikulttuurissa vaan tietoyhteiskunnassa. Miten juuri tässä ajassa ja näissä paineissa nuoret jaksaisivat työelämää. Se pitää ratkaista. Nyt. Ja siinä maailmassa missä nyt eletään. Ei jossain 50-luvun maaseudulla, koska noista ajoista on aikaa jo. Maailma on eri.
Ei tarvitse mennä 50-luvulle. Ihan kymmenessä vuodessa on tapahtunut jotain. Samassa työelämässä olevat vähän vanhemmat jaksavat kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kuulemma vahva armeija :D Nykynuoriso eksyisi jo rintamalle mennessä.
Kiittäkäämme luojaa Natosta!!
Miksi Naton edustajat sitten ovat kehuneet suomalaisia sotilaita yhteisissä harjoituksissa?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla herkemmille ihmisille vaihtoehtoinen työnteon malli.
Syyllistämisestä ja ilkeilystä ei ole mitään apua. Vaihtoehtoisesta työnteon systeemistä sen sijaan olisi. Työaika voisi olla esim. 4-5h. Työtehtävät olisi mietitty tarkkaan. Työyhteisöissä olisi nollatoleranssi kiusaamiselle. Kiusaajat lentäisivät automaattisesti ulos ja saisivat karenssin. Nythän on ollut niin, että se työpaikkakiusaaja joutuu lähteä toiseen työpaikkaan.
Sovelletussa työssä olisi mukana psykologi / sosiaalityöntekijä. Jaksamista seurattaisiin.
Tällainen sovellettu systeemi voisi olla myös opiskelusta työelämään siirtymisen nivelvaiheessa. Jo ammattioppilaitoksissa ja korkeakouluissa seurattaisiin psyykkistä jaksamista. Riskitapaukset ohjattaisiin vaihtoehtoiseen systeemiin.
Systeemi ehkäisisi syrjäytymistä. Se toimisi kuntouttavana toimintana masentuneille. Koska kiusaamista ei sallittaisi, työelämästä ei jäisi myöskään kauhukuvia. Henkilö, jolla olisi jaksamisongelma, olisi yhteiskunnalle hyödyllinen, eikä putoaisi tukiverkon ulkopuolelle.
Tarkoitat siis eräänlaisia suojatyöpaikkoja? Heikommin töistä suoriutuville helpompia hommia ja muille sitten raskaat hommat? Kasarilla oli paljon erilaisia avustavia työtehtäviä, varsinkin julkisella puolella. Ei tarvinnut olla penaalin terävin kynä voidakseen olla esim sairaalassa aulavahtimestarina. Ottaa vastaan sairaalaan tulevien potilaiden ja omaisten päällysvaatteet ja laittaa ne narikkaan. Nykyisin tämä on itsepalveluhommaa eli potilaat ja omaiset tekevät työn itse.
Yrityksissä ei ole mahdollista pitää tuollaisia työpaikkoja, joissa yksi saa helpot hommat ja toinen vaikeat. Tämä on monen vammaisen tai muuten osittain työkyvyttömän ongelma nykypäivänä. Työnantajan on järkevämpää palkata työtehtävään terve ihminen kuin sellainen, joka ei psyykkisistä tai fyysisistä syistä kykene tekemään täyspainoisesti työtä. Moni keski-iän ylittänytkin päätyy nk kilometritehtaalle sen vuoksi, ettei työnantaja kykene järjestämään sellaisia työtehtäviä, joista vajaakuntoinen työntekijä selviytyisi. Vaihtoehdoksi jää siis vain irtisanominen.
Ajatuksena tuollainen sovellettu työnteko on ihan hyvä, mutta onnistuisi lähinnä vain julkisella sektorilla. Ja kasvattaisi entisestään julkisen sektorin menoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitin työt maatilalla 7-vuotiaana. Olen vieläkin teräksisessä kunnossa. Veljeni tyttären poika (16-vuotta) käy salilla pumppaamassa vaan eipä jaksanut talkoohommissa maaliastiaa nostaa tellingille. Siinä astia vei kantajaansa, ja poika siirtyikin heti miten juomaan jaffaa ja natustamaan makkaraa. Minulle oli tuon ikäisenä tärkeää pärjätä töissä ja makkara olisi löytänyt tiensä suuhun vasta kun muutkin haluavat pitää tauon. Ei olisi tullut mieleenkään luistaa töistä ja katsella sivusta muiden työntekoa.
Elämä oli silloin erilaista. Osaatko sinä koodata ohjelman?
Hyvin harva osaa nykynuoristakaan, typerä esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti menee. Nuoret ovat koko ajan vaan lihavampia, eivätkä jaksa enää ees töitä tehdä.
Kukas meidät kasvatti ja opetti kaikki asiat maailmasta? Te aivan itse. Sitä niittää mitä kylvää?
No EN!!! Minä olen 45 ja kasvatan omat lapseni kestämään vastoinkäymisiä ja ikäviäkin asioita elämässä. Että aina ei ole helppoa mutta yhdessä kovalla työllä pärjätään.
Sieltä onkin tulossa taas reippaampi sukupolvi kun on nähty millaisia te olette. Aikuinen ihminen ja märisee että kun mut on huonosti kasvatettu.
Juurikin tällaista suojatyöpaikan mallia haen. Sekin maksaa yhteiskunnalle, että ihmiset syrjäytyvät ja ovat eläkkeellä koko elämänsä. Pitkässä juoksussa suojatyöpaikan malli voisi jopa säästää yhteiskunnan varoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 33, ja nyt aika hyvässä asemassa työelämässä asiantuntijatehtävussä. Olen yksi työpaikkani arvostetuimpia työntekijöitä, mutta olen ollut kyllä itsekin monta kertaa vaarassa sairastua uupumukseen, ja jossain määrin oireillutkin.
Onhan siinä omaa vikaakin että olen ollut liian perfektionisti ja halunnut olla hyvä kaikessa. Ja liian usein olen tehnyt niiden laiskojenkin (yleensä just joidenkin viisikymppisten) töitä. Se on ollut tyhmää, mutta halusin saada hyvää mainetta alalla tekemällä paljon töitä ja olemalla joustava.
En siis syytä yhteiskuntaa omista ongelmistani, koska suurin syypää on oma perfektionismini. Mutta kyllä mua oikeasti ärsyttää, kun jotkut iät ja ajat työelämässä olleet dinosaurukset eivät ymmärrä yhtään mitään näistä uupumukseen liittyvistä asioista. Maailmasta on tullut paljon kilpailuhenkisempi, ja nykyään uusilta työntekijöiltä vaaditaan paljon. Ja työntekijöiden suoritustasoakin tarkkaillaan ihan eri tavalla kuin joskus ysärillä. Kun on aloittelemassa uraansa, ei voi vain ottaa lungisti jos haluaa nousta ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tällaista suojatyöpaikan mallia haen. Sekin maksaa yhteiskunnalle, että ihmiset syrjäytyvät ja ovat eläkkeellä koko elämänsä. Pitkässä juoksussa suojatyöpaikan malli voisi jopa säästää yhteiskunnan varoja.
Ongelma on siinä, että niitä helppoja työtehtäviä ei enää ole. Digitalisaatio, automatisaatio ja siirtyminen itsepalveluun on tehnyt ko työtehtävät tarpeettomiksi. Tarpeetonta työtä ei ole järkevää teettää. Muutenhan voitaisiin laittaa työttömätkin vaikka keräämään käpyjä, joita kukaan ei kuitenkaan osta. Jos taas puhutaan siitä, että samasta työtehtävästä toinen työntekijä tekee vain kivat ja helpot tehtävät ja toinen tekee sitten kaikki ikävät ja vaikeat työtehtävät, sitä tuskin katsottaisiin työpaikoilla hyvällä. Siis että jollain olisi ihan virallinen lupa napsia rusinat pullasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitin työt maatilalla 7-vuotiaana. Olen vieläkin teräksisessä kunnossa. Veljeni tyttären poika (16-vuotta) käy salilla pumppaamassa vaan eipä jaksanut talkoohommissa maaliastiaa nostaa tellingille. Siinä astia vei kantajaansa, ja poika siirtyikin heti miten juomaan jaffaa ja natustamaan makkaraa. Minulle oli tuon ikäisenä tärkeää pärjätä töissä ja makkara olisi löytänyt tiensä suuhun vasta kun muutkin haluavat pitää tauon. Ei olisi tullut mieleenkään luistaa töistä ja katsella sivusta muiden työntekoa.
Elämä oli silloin erilaista. Osaatko sinä koodata ohjelman?
Hyvin harva osaa nykynuoristakaan, typerä esimerkki.
Moni nykynuori ei osaa lähettää edes tavallista sähköpostia...huvittavia nuo koodaus puheet. Noin 40 vuotiaat ovat mestareita ja haluttuja koska onnistuu eri koneiden käyttö, ohjelmat ja se koodauskin. Tämä sukupolvi kun kasvoi tietotekniikan ja kännyjen mukana, ihan alusta asti(sitä tietoa nääs) ;)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kuulemma vahva armeija :D Nykynuoriso eksyisi jo rintamalle mennessä.
Kiittäkäämme luojaa Natosta!!
Kyllä. Naurattaa jo oman ikäluokkani, eli armeijan vuosituhannen vaihteessa käyneiden, pullamössöisyys ja huono kunto. Mitenkähän nämä meidän jälkeemme tulleet sukupolvet sitten, tuskin on ainakaan materiaali keskimäärin parantunut :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Jos taas puhutaan siitä, että samasta työtehtävästä toinen työntekijä tekee vain kivat ja helpot tehtävät ja toinen tekee sitten kaikki ikävät ja vaikeat työtehtävät, sitä tuskin katsottaisiin työpaikoilla hyvällä. Siis että jollain olisi ihan virallinen lupa napsia rusinat pullasta.
Kyllähän tuo voisi onnistua, mutta sen pitää tietenkin näkyä palkassa.
Nyt ei ollut mikään Nato/armeija-kysymys tämä. Vaan työssä jaksamisen kysymys nuorella ikäpolvella. Nato-hommista voi vapaasti perustaa uuden aihealueen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä kuuluukin uupua, työn kuuluukin aiheuttaa väsymystä. Mitä ihmettä. Sehän on ihan normaalia, että työssä väsyy. Onko väsyminen nykyään kielletyn listalla. Kyllä minä olen monet kerrat väsynyt töissä, sitten työn ulkopuolella olen palautunut. MIkä näitä nuoria vaivaa, tietysti kun se ÄLYKÄNNYKKÄ on kasvanut käteen kiinni, on varmaan vaikea palautua, kun koko ajan pitää kytätä jotain somepäivitystä. Haloo nyt tähän touhuun. Miten nämä ihmiset ovat niin hukassa nykyään, ei osata elää, ei osata tehdä oikein yhtään mitään.
Nainen50
En usko, että nuorten jaksamisongelmassa on kysymys "rusinat pullasta"-ilmiöstä. Kysymys on siitä että jokin työelämän rakenteissa on niin kuormittavaa, että ihmiset eivät pysy enää kyydissä.
Minä en usko, että kovin moni ihminen on luonnostaan laiska. Ihmisillä on erilaisia ongelmia, joiden takia työelämä haastaa liikaa. On asperger-piirteitä, ADSD:ta, masennusta - monenlaisia psyykkisiä haasteita joiden takia normaali 8-tuntinen työ on liki mahdoton.
Kun kerran näitä ongelmia etenevissä määrin on, miksi ihmeessä ei vastata ongelmiin muuttamalla työn fasiliteetteja? Syyllistäminen masentaa lisää. Sysää yhteiskunnan ulkokehälle. Aiheuttaa päihdeongelmaa ja asunnottomuutta. Ennenaikaisia kuolemia. Murhenäytelmiä perheille.
Tottakai vaihtoehtoisen systeemin rahoitus on se suurin ongelma. Mutta jos katsoo pintaa syvemmälle, yhteiskunnassa on ihmisiä jotka haluaisivat osallistua ja yrittää. Eivät siipeillä tai olla laiskoja. Puuttuu vaan kokonaan vaihtoehtoinen malli osallistua yhteiskuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kuulemma vahva armeija :D Nykynuoriso eksyisi jo rintamalle mennessä.
Kiittäkäämme luojaa Natosta!!
Miksi Naton edustajat sitten ovat kehuneet suomalaisia sotilaita yhteisissä harjoituksissa?
No, sotaharjoitukset nyt ovat enimmäkseen helvetinmoista tavaroitten siirtelyä paikasta toiseen. Kun tämä menee kommelluksitta, niin silloin harjoituksien katsotaan onnistuneen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Jos taas puhutaan siitä, että samasta työtehtävästä toinen työntekijä tekee vain kivat ja helpot tehtävät ja toinen tekee sitten kaikki ikävät ja vaikeat työtehtävät, sitä tuskin katsottaisiin työpaikoilla hyvällä. Siis että jollain olisi ihan virallinen lupa napsia rusinat pullasta.
Kyllähän tuo voisi onnistua, mutta sen pitää tietenkin näkyä palkassa.
Mun mielestä ei onnistu ihan noin. Se, mikä onnistuisi, olisi työtehtävien muutos kokonaan. Esimerkiksi hoitoalalla jotkut kannattaa sellaista, jotkut taas vastustaa sellaista. Joidenkin mielestä ei tarvita ammattikorkeakoulututkintoa ja sairaanhoitajan titteliä voidakseen viedä potilaalle ruokatarjottimen, vaihtaakseen potilassänkyyn lakanat, auttaakseen potilaan vessaan tai suihkuun jne. Siihen riittäisi vähempikin koulutus. Joskus muinoin eli kultaisella kahdeksankymmentäluvulla yliopistosairaaloissakin oli sellainen ammattinimike kuin kylvettäjä. Palkka oli tietenkin pienempi kuin sairaanhoitajilla, mutta oli vastuu ja työtehtävätkin erilaiset. Kun mä aikoinaan tein Meilahdessa sairaanhoitajan hommia, ei mun työtehtäviini kuulunut sänkyjen petaaminen eikä potilaiden peseminen. Toki, jos yövuorossa (jolloin töissä olin vain minä ja perushoitaja) joku potilas sotki itsensä ja sänkynsä, minä tarpeen mukaan autoin perushoitajaa myös noissa hommissa. En myöskään laitellut keskusvarastosta tulleita tavaroita varastoon hyllyille vaan sen teki sairaala-apulainen. Ei edes perushoitaja vaan sairaala-apulainen.
Nykyinen systeemi, jossa kaikki tekee kaikkea, voi olla joskus ihan hyväkin. Mutta ei niin, että joku saa itse valita, mitä tekee ja muut tekee sitten ne, mitä tälle ei kelpaa.
Siellä sitä uuvutaan kun katsellaan potilaan kanssa ikkunasta oravien puuhasteluja. Tuntuu että jotkut on ehkä hieman liian pumpulissa olleita, noh uuvuinhan itsekin jo 15 vuodessa likaisessa ja pölyisessä työssä missä joutui myös myrkyllisten aineiden kanssa olla tekemisissä ja vähän väliä oli tiukkoja aikarajoja.
Suomessa on kuulemma vahva armeija :D Nykynuoriso eksyisi jo rintamalle mennessä.
Kiittäkäämme luojaa Natosta!!