Lue keskustelun säännöt.
Nuoret uupuvat jo pian päästyään työelämään Noora Lehtinen, 22, saa lyhentää työaikaansa, jotta jaksaa
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitin työt maatilalla 7-vuotiaana. Olen vieläkin teräksisessä kunnossa. Veljeni tyttären poika (16-vuotta) käy salilla pumppaamassa vaan eipä jaksanut talkoohommissa maaliastiaa nostaa tellingille. Siinä astia vei kantajaansa, ja poika siirtyikin heti miten juomaan jaffaa ja natustamaan makkaraa. Minulle oli tuon ikäisenä tärkeää pärjätä töissä ja makkara olisi löytänyt tiensä suuhun vasta kun muutkin haluavat pitää tauon. Ei olisi tullut mieleenkään luistaa töistä ja katsella sivusta muiden työntekoa.
Elämä oli silloin erilaista. Osaatko sinä koodata ohjelman?
Hyvin harva osaa nykynuoristakaan, typerä esimerkki.
Moni nykynuori ei osaa lähettää edes tavallista sähköpostia...huvittavia nuo koodaus puheet. Noin 40 vuotiaat ovat mestareita ja haluttuja koska onnistuu eri koneiden käyttö, ohjelmat ja se koodauskin. Tämä sukupolvi kun kasvoi tietotekniikan ja kännyjen mukana, ihan alusta asti(sitä tietoa nääs) ;)
Edes linkittäminen ei enää tunnu kaikilta onnistuvan, sen näkee tälläkin palstalla hyvin.
Va eikö enää viitsitä edes linkittää, tehdään vain aloituksia, joissa ylimalkaisesti viitataan johonkin iltapäivälehtien juttuun.
Joskus joku virkeämpi aloituksen luettuaan käy lisäämässä linkin ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse uupunut töissä, mutta en ihmettele, miksi se on niin yleistä. Ainakin yksityisen sektorin asiantuntijatyö on todella kilpailtua ja vaativaa. Tehostamisen vuoksi omassa työssä on viimeisen viiden vuoden aikana asiakasmäärä/henkilö noussut 30%, sääntely ja byrokratia lisääntynyt huomattavasti. Työtä täytyy siis tehdä nopeammin, mutta virheettömästi. Lisäksi tavoitteet nousevat vuosi vuodelta ja niiden saavuttamista/saavuttamattomuutta seurataan tarkkaan. Asiakastyytyväisyyden pitää olla huipussaan, mutta jokaista asiakasta kohtaan voisi käyttää vain tietyn verran aikaa. Lisäksi pitää vapaa-ajalla verkostoitua, luoda kontakteja, olla aktiivinen asiantuntija myös työn ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että nuorten jaksamisongelmassa on kysymys "rusinat pullasta"-ilmiöstä. Kysymys on siitä että jokin työelämän rakenteissa on niin kuormittavaa, että ihmiset eivät pysy enää kyydissä.
Minä en usko, että kovin moni ihminen on luonnostaan laiska. Ihmisillä on erilaisia ongelmia, joiden takia työelämä haastaa liikaa. On asperger-piirteitä, ADSD:ta, masennusta - monenlaisia psyykkisiä haasteita joiden takia normaali 8-tuntinen työ on liki mahdoton.
Kun kerran näitä ongelmia etenevissä määrin on, miksi ihmeessä ei vastata ongelmiin muuttamalla työn fasiliteetteja? Syyllistäminen masentaa lisää. Sysää yhteiskunnan ulkokehälle. Aiheuttaa päihdeongelmaa ja asunnottomuutta. Ennenaikaisia kuolemia. Murhenäytelmiä perheille.
Tottakai vaihtoehtoisen systeemin rahoitus on se suurin ongelma. Mutta jos katsoo pintaa syvemmälle, yhteiskunnassa on ihmisiä jotka haluaisivat osallistua ja yrittää. Eivät siipeillä tai olla laiskoja. Puuttuu vaan kokonaan vaihtoehtoinen malli osallistua yhteiskuntaan.
Voin olla väärässäkin, mutta mun mielestä yksi syy on just se "kaikki tekee kaikkea" -systeemi. Mulla on näkökulmaa vain lähinnä terveydenhuoltoon ja it-alaan, koska muilla aloilla en ole työskennellyt. Olen vaihtanut it-alalla 3 kertaa työpaikkaa ja joka ainoa kerta syynä on ollut se, että mun työtehtäväni ovat muuttuneet niin, että yhä vähemmän työssäni on ollut sitä, missä olen hyvä. Eli koodaamista. Mä en ole lainkaan myyntihenkinen. En saisi myytyä edes vettä Saharaan. Saatika sitten jotain jollekin, joka ei mitenkään edes tarvitse sitä. Nykyisessä työssäni olen onneksi välttynyt myynti- ja markkinointihommilta, mutta silti työni sisältö on muuttunut. Joudun yhä enemmän perehtymään lainsäädäntöön, erilaisiin Eu-direktiiveihin yms. Kirjoittamaan kilometrikaupalla Word-dokumentteja, joita kukaan koskaan ei lue. Mutta kun jokin direktiivi tai standardi edellyttää, että sellaiset dokumentit pitää olla, niin minkäs teet. Vuosia sitten meille palkattiin työntekijä tekemään just tätä hommaa. Mutta kummasti homma on alkanut valua mulle. Voinhan mä lukea lakipykäliä ja direktiivejä, mutta ei se ole sitä, mitä haluaisin tehdä. Eikä varsinkaan sitä, missä olen hyvä. Yli puolet mun työajastani menee hommiin, jotka eivät tuota yritykselle yhtään mitään. Pelkkää kustannusta. Joten nelipäiväinen työviikko on ihan hyvä ratkaisu omaan jaksamiseeni. Ja koska alin eläkeikä tulee täyteen jo elokuussa 2026, niin jaksan tehdä vielä sen aikaa näitä hommia. Olen kyllä sanonut jo työnantajalle, että mulle voi antaa potkut. Olen sen ikäinen, että pääsisin vielä eläkeputkeen eikä kukaan mun ikäistä (kohta 62v) enää edes palkkaisi. Varsinkin, kun olen vajaakuntoinen.
Jokainen nuori on hyvä jossain. Jos löytää työpaikan, missä voi edes suurimmaksi osaksi tehdä sitä, missä on hyvä, se palkitsee. Töissä jaksaa paremmin. Jos taas puolet tai jopa enemmän on sellaista, missä ei ole hyvä tai missä katsoo oman koulutuksensa menevän hukkaan, työtyytyväisyys on heikkoa ja jaksaminen vähenee.
Jos tuohon haluttuun työllisyysasteeseen halutaan niin voisi työnantajatkin vähän katsoa peiliin. On monta asiaa, joita sillä puolella voidaan tehdä esim. hyvä johtaminen ja hyvä työilmapiiri. Vaikuttaa työssä jaksamiseen aivan ratkaisevasti. Luulen, että näissä "työvoimapula" paikoissa on paljon sellaisia, joissa negatiiviset tekijät on kumuloituneet niin ettei siellä kukaan jaksa.
Marin lupasi Puolalaisille naisille abortit ilmaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että nuorten jaksamisongelmassa on kysymys "rusinat pullasta"-ilmiöstä. Kysymys on siitä että jokin työelämän rakenteissa on niin kuormittavaa, että ihmiset eivät pysy enää kyydissä.
Minä en usko, että kovin moni ihminen on luonnostaan laiska. Ihmisillä on erilaisia ongelmia, joiden takia työelämä haastaa liikaa. On asperger-piirteitä, ADSD:ta, masennusta - monenlaisia psyykkisiä haasteita joiden takia normaali 8-tuntinen työ on liki mahdoton.
Kun kerran näitä ongelmia etenevissä määrin on, miksi ihmeessä ei vastata ongelmiin muuttamalla työn fasiliteetteja? Syyllistäminen masentaa lisää. Sysää yhteiskunnan ulkokehälle. Aiheuttaa päihdeongelmaa ja asunnottomuutta. Ennenaikaisia kuolemia. Murhenäytelmiä perheille.
Tottakai vaihtoehtoisen systeemin rahoitus on se suurin ongelma. Mutta jos katsoo pintaa syvemmälle, yhteiskunnassa on ihmisiä jotka haluaisivat osallistua ja yrittää. Eivät siipeillä tai olla laiskoja. Puuttuu vaan kokonaan vaihtoehtoinen malli osallistua yhteiskuntaan.
Hyvä kommentti.
Haluaisin lisätä, että nykyään lisääntyviin terveydellisiin ja psyykkisiin ongelmiin ei saada riittävän ajoissa apua. Yhä nuoremmat ihmiset taistelevat mielenterveyksellisten ja kroonisten sairauksien kanssa. Johtuipa tämä lisääntyminen sitten väitetyistä ilmastosta, ruuasta tai digitalisaatiosta, niin ainoa ratkaisu on hoitaa ihminen ajoissa.
Minulla on monta fyysistä vaivaa, joihin on ollut vaikeaa saada apua, vaikka oireet on ollut ajoittain hälyttäviä. Asperger-diagnoosin sain vasta aikuisena, mutta ei siihenkään mitään kunnollista apua ole saanut. Onneksi nykyään on internet niin olen pystynyt hoitamaan itseäni itsenäisesti niin, että pystyn pärjäämään jotenkin arjessa. Some on myös lisännyt tietoa sairauksista, jolloin yhä useampi osaa auttaa tai ymmärtää toista ihmistä. Esimerkiksi suolistovaivoihin suhtaudutaan nykyään pääsääntöisesti neutraalisti.
Ja minä rakastan mennä töihin ja haluan todella jaksaa siellä eläkeikään asti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että nuorten jaksamisongelmassa on kysymys "rusinat pullasta"-ilmiöstä. Kysymys on siitä että jokin työelämän rakenteissa on niin kuormittavaa, että ihmiset eivät pysy enää kyydissä.
Minä en usko, että kovin moni ihminen on luonnostaan laiska. Ihmisillä on erilaisia ongelmia, joiden takia työelämä haastaa liikaa. On asperger-piirteitä, ADSD:ta, masennusta - monenlaisia psyykkisiä haasteita joiden takia normaali 8-tuntinen työ on liki mahdoton.
Kun kerran näitä ongelmia etenevissä määrin on, miksi ihmeessä ei vastata ongelmiin muuttamalla työn fasiliteetteja? Syyllistäminen masentaa lisää. Sysää yhteiskunnan ulkokehälle. Aiheuttaa päihdeongelmaa ja asunnottomuutta. Ennenaikaisia kuolemia. Murhenäytelmiä perheille.
Tottakai vaihtoehtoisen systeemin rahoitus on se suurin ongelma. Mutta jos katsoo pintaa syvemmälle, yhteiskunnassa on ihmisiä jotka haluaisivat osallistua ja yrittää. Eivät siipeillä tai olla laiskoja. Puuttuu vaan kokonaan vaihtoehtoinen malli osallistua yhteiskuntaan.
Hyvä kommentti.
Haluaisin lisätä, että nykyään lisääntyviin terveydellisiin ja psyykkisiin ongelmiin ei saada riittävän ajoissa apua. Yhä nuoremmat ihmiset taistelevat mielenterveyksellisten ja kroonisten sairauksien kanssa. Johtuipa tämä lisääntyminen sitten väitetyistä ilmastosta, ruuasta tai digitalisaatiosta, niin ainoa ratkaisu on hoitaa ihminen ajoissa.
Minulla on monta fyysistä vaivaa, joihin on ollut vaikeaa saada apua, vaikka oireet on ollut ajoittain hälyttäviä. Asperger-diagnoosin sain vasta aikuisena, mutta ei siihenkään mitään kunnollista apua ole saanut. Onneksi nykyään on internet niin olen pystynyt hoitamaan itseäni itsenäisesti niin, että pystyn pärjäämään jotenkin arjessa. Some on myös lisännyt tietoa sairauksista, jolloin yhä useampi osaa auttaa tai ymmärtää toista ihmistä. Esimerkiksi suolistovaivoihin suhtaudutaan nykyään pääsääntöisesti neutraalisti.
Ja minä rakastan mennä töihin ja haluan todella jaksaa siellä eläkeikään asti!
Avun saaminen terveydellisiin ongelmiin on nykyisin aika hankalaa. Varsinkaan julkiselta sektorilta. Nykyisessä työpaikassani on aina ollut varsin kattava työterveyshuolto, mutta kun puoli vuotta sitten ryhdyin firmassa työterveyshuollon vastuuhenkilöksi, niin mähän sitten päätin parantaa asiaa entisestään. Entisenä sairaanhoitajana tiedostan ehkä keskivertonörttiä paremmin, mikä julkisessa terveydenhuollossa on pielessä. Ja koska työntekijän terveys on työnantajalle varsin tärkeä asia, sain toimitusjohtajankin suostumaan muutamiin uudistuksiin (esim lyhytaikainen psykoterapia max 40 käyntiä kuuluu nyt työterveyshuoltoon). Tai siis tärkeä asia niissä firmoissa, joissa ei ole oven takana jonossa päteviä ja osaavia työntekijöitä tulossa sairastuneiden tilalle. Meillä ei ole, koska teemme töitä vähän eriskummallisella teknologialla, jota ei taideta edes opettaa Suomessa muualla kuin Tampereen yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on myös erilaisia luonteita. Jotkut kestävät stressiä ja paineita toisia paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Töissä kuuluukin uupua, työn kuuluukin aiheuttaa väsymystä. Mitä ihmettä. Sehän on ihan normaalia, että työssä väsyy. Onko väsyminen nykyään kielletyn listalla. Kyllä minä olen monet kerrat väsynyt töissä, sitten työn ulkopuolella olen palautunut. MIkä näitä nuoria vaivaa, tietysti kun se ÄLYKÄNNYKKÄ on kasvanut käteen kiinni, on varmaan vaikea palautua, kun koko ajan pitää kytätä jotain somepäivitystä. Haloo nyt tähän touhuun. Miten nämä ihmiset ovat niin hukassa nykyään, ei osata elää, ei osata tehdä oikein yhtään mitään.
Nainen50
Uupuminen ja väsyminen on eri asioita. Väsyminen on normaalia. Kyllästyminenkin on normaalia. Turhautuminenkin on välillä ihan normaalia. Mutta kun näitä kaikkia tapahtuu eikä mikään muutu yhtään paremmaksi, siitä seuraa uupuminen. Suomen kieli on sellainen, että sanoilla voi olla useita merkityksiä. Klo 23 voin sanoa olevani väsynyt tai uupunut, mutta ei se tarkoita muuta kuin että mun olisi aika mennä nukkumaan. Hyvin nukutun yön jälkeen en ole enää väsynyt enkä uupunut. Tai voin sanoa, että olen masentunut. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sairastaisin sairautta nimeltä masennus. Voin olla masentunut ihan vain siksi, että en taaskaan saanut hakemaani työpaikkaa tai taas kerran orastava seurustelusuhde kariutui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet nuoret luulevat, että töissä on kivaa. Kun ei olekaan aletaan uupua. Lisäksi töissä väsytään, jolloin pitää levätä eikä roikkua somessa yökaudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitin työt maatilalla 7-vuotiaana. Olen vieläkin teräksisessä kunnossa. Veljeni tyttären poika (16-vuotta) käy salilla pumppaamassa vaan eipä jaksanut talkoohommissa maaliastiaa nostaa tellingille. Siinä astia vei kantajaansa, ja poika siirtyikin heti miten juomaan jaffaa ja natustamaan makkaraa. Minulle oli tuon ikäisenä tärkeää pärjätä töissä ja makkara olisi löytänyt tiensä suuhun vasta kun muutkin haluavat pitää tauon. Ei olisi tullut mieleenkään luistaa töistä ja katsella sivusta muiden työntekoa.
Elämä oli silloin erilaista. Osaatko sinä koodata ohjelman?
Hyvin harva osaa nykynuoristakaan, typerä esimerkki.
Moni nykynuori ei osaa lähettää edes tavallista sähköpostia...huvittavia nuo koodaus puheet. Noin 40 vuotiaat ovat mestareita ja haluttuja koska onnistuu eri koneiden käyttö, ohjelmat ja se koodauskin. Tämä sukupolvi kun kasvoi tietotekniikan ja kännyjen mukana, ihan alusta asti(sitä tietoa nääs) ;)
Moni nuori ei osaa enää käyttää tavallisia toimistohjelmia kuten wordia, exceliä ja power pointia esim. Saati hallitse windowsin tiedostohallintaa. Pelkkä kännykän, netin ja appien käyttö ei tarkoita, että on hyvä tietotekniioassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitin työt maatilalla 7-vuotiaana. Olen vieläkin teräksisessä kunnossa. Veljeni tyttären poika (16-vuotta) käy salilla pumppaamassa vaan eipä jaksanut talkoohommissa maaliastiaa nostaa tellingille. Siinä astia vei kantajaansa, ja poika siirtyikin heti miten juomaan jaffaa ja natustamaan makkaraa. Minulle oli tuon ikäisenä tärkeää pärjätä töissä ja makkara olisi löytänyt tiensä suuhun vasta kun muutkin haluavat pitää tauon. Ei olisi tullut mieleenkään luistaa töistä ja katsella sivusta muiden työntekoa.
Monet luulevat, että salilla pullistellut on hyvässä kunnossa mutta ei kuitenkaan pärjää ikänsä raskaita töitä tehneelle metsurille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitin työt maatilalla 7-vuotiaana. Olen vieläkin teräksisessä kunnossa. Veljeni tyttären poika (16-vuotta) käy salilla pumppaamassa vaan eipä jaksanut talkoohommissa maaliastiaa nostaa tellingille. Siinä astia vei kantajaansa, ja poika siirtyikin heti miten juomaan jaffaa ja natustamaan makkaraa. Minulle oli tuon ikäisenä tärkeää pärjätä töissä ja makkara olisi löytänyt tiensä suuhun vasta kun muutkin haluavat pitää tauon. Ei olisi tullut mieleenkään luistaa töistä ja katsella sivusta muiden työntekoa.
Elämä oli silloin erilaista. Osaatko sinä koodata ohjelman?
Hyvin harva osaa nykynuoristakaan, typerä esimerkki.
Olisiko pitänyt listata kaikki asiat mitä nuoret osaavat mitä edellinen kirjoittaja ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti menee. Nuoret ovat koko ajan vaan lihavampia, eivätkä jaksa enää ees töitä tehdä.
Kukas meidät kasvatti ja opetti kaikki asiat maailmasta? Te aivan itse. Sitä niittää mitä kylvää?
No EN!!! Minä olen 45 ja kasvatan omat lapseni kestämään vastoinkäymisiä ja ikäviäkin asioita elämässä. Että aina ei ole helppoa mutta yhdessä kovalla työllä pärjätään.
Sieltä onkin tulossa taas reippaampi sukupolvi kun on nähty millaisia te olette. Aikuinen ihminen ja märisee että kun mut on huonosti kasvatettu.
Mutta tajuatko että sinun kaltaistesi kanssa eläminen tekee elämästä niin kamalaa?
Lyhyempi työaika on täysin perusteltu nuorille koska ovat tehokkaampia. Vanhat voivat halutessaan olla täyttä työaikaa ei se keltään pois ole.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret haluavat olla some-affiliate-vaikuttajia, mutta vain harvan on mahdollista saada elantonsa some-affiliate-vaikuttajana. Tavallinen työ ei ole hohdokasta ja ei saa yhtä paljon huomiota kuin some-affiliate-vaikuttaja.
Olisitte olleet läsnä lastenne elämässä niin kenties heidän arvomaailmansa, maailmankuvansa ja minäkäsityksensä olisi erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti menee. Nuoret ovat koko ajan vaan lihavampia, eivätkä jaksa enää ees töitä tehdä.
Kukas meidät kasvatti ja opetti kaikki asiat maailmasta? Te aivan itse. Sitä niittää mitä kylvää?
No EN!!! Minä olen 45 ja kasvatan omat lapseni kestämään vastoinkäymisiä ja ikäviäkin asioita elämässä. Että aina ei ole helppoa mutta yhdessä kovalla työllä pärjätään.
Sieltä onkin tulossa taas reippaampi sukupolvi kun on nähty millaisia te olette. Aikuinen ihminen ja märisee että kun mut on huonosti kasvatettu.
Mutta tajuatko että sinun kaltaistesi kanssa eläminen tekee elämästä niin kamalaa?
Joo, en anna lomaa kun sun hamsteri kuoli. Mieti sitten kumpi meistä on se ongelma.
Tässä ketjussa tuntuu olevan jonkin verran "buumereita" (allekirjoittanut mukaan lukien, koska boomerit ei enää tarkoita vain sodan jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia), jotka eivät halua ymmärtää, että nuorten maailma on ihan erilainen kuin 40-50 vuotta sitten. Vaatimustso on kohonnut monilla elämänaloilla. Ei 1980-luvulla eikä 1990-luvullakaan tarvinnut 3 viikkoa synnytyksen jälkeen olla mikään fitness-kissa. Itseasiassa oli ihan normaalia ja sallittua, että vatsaan jäi löysää nahkaa. Miehetkin ymmärsivät, että synnyttänyt nainen näyttää erilaiselta kuin teinityttö. Joo, luettiinhan me Eevasta tai jostain vastaavasta naistenlehdestä, miten Elisabeth Taylor oli käynyt taas kerran jossain kauneusleikkauksissa, mutta kukaan ei pitänyt sitä NORMAALINA.
Laitoin tuon ulkonäköön liittyvän esimerkin siksi, että ei työelämä ole ainoa, joka aiheuttaa nuorille paineita. Kun mä kasarin lopussa nakkasin 3-vuotiaani kerrostalon pihalle yksin leikkimään ja seurasin vain välillä keittiön ikkunasta, että se edelleen on pihalla, ei kukaan tullut tekemään lasuja. Jotkut nuoret jättävät lapset tekemättä, koska tietävät, että eivät selviäisi työelämän paineista samaan aikaan, kun pitäisi selvitä vielä vanhemmuuden paineistakin. Niin ja lisäksi pitäisi näyttää vielä fitness-kissalta. Vaikka olenkin jo "boomeri", mä ymmärrän nuoria ihan hyvin. Kun edes sitä "rupsahda rauhassa rakkaani" -ajatusta ei kovinkaan monella tunnu enää olevan.
Ei se mene ihan noinkaan. Itse asiassa keskituloisella (tai yli) palkan lasku on vain 1/10, koska marginaalivero on ~50%. Jos teet vähemmän töitä niin veroprosentti laskee ja siksi tulon alennus ei ole niin paha.