Nuoret uupuvat jo pian päästyään työelämään Noora Lehtinen, 22, saa lyhentää työaikaansa, jotta jaksaa

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole vaan nykyilmiö. Olen jo 48 vuotta ja siirryin työelämään 22-vuotiaana, AMK-tutkinnon jälkeen.

Vaikka olin opiskellut ja ollut lähes koko kesät työharjoittelussa, en pystynyt valmistautumaan siihen, miten raskaalta 8 h työpäivä työmatkoineen tuntui. Työelämä ottaa ja vaatii paljon isomman osan energiasta kuin joustava opiskeluelämä.  Kahden vuoden päästä vain itkeskelin iltaisin ja silloin ymmärsin, että minun on pakko löytää vähemmän kuormittava työ. Vaihtaessani isommalle työnantajalle perheyrityksestä, sain elämäni tasapainoon.

Silloin vielä opiskelupäivä sisälsi klo 8-14 luennot ja tiukat deadlinet, mutta nykyään opiskelu on entistä vapaampaa. Siirtymä työelämään voi siis olla raju. Kouluissa pitäisi vaatia enemmän. 

Niin suurin haaste tuntuu olevan, että töissä ollaan se kahdeksan tuntia päivässä vähintään. Joillain aloilla vuorot vielä pidempiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole vaan nykyilmiö. Olen jo 48 vuotta ja siirryin työelämään 22-vuotiaana, AMK-tutkinnon jälkeen.

Vaikka olin opiskellut ja ollut lähes koko kesät työharjoittelussa, en pystynyt valmistautumaan siihen, miten raskaalta 8 h työpäivä työmatkoineen tuntui. Työelämä ottaa ja vaatii paljon isomman osan energiasta kuin joustava opiskeluelämä.  Kahden vuoden päästä vain itkeskelin iltaisin ja silloin ymmärsin, että minun on pakko löytää vähemmän kuormittava työ. Vaihtaessani isommalle työnantajalle perheyrityksestä, sain elämäni tasapainoon.

Silloin vielä opiskelupäivä sisälsi klo 8-14 luennot ja tiukat deadlinet, mutta nykyään opiskelu on entistä vapaampaa. Siirtymä työelämään voi siis olla raju. Kouluissa pitäisi vaatia enemmän. 

Mä mietin, miten realistisen kuvan työelämästä nykyinen koulutus antaa. Jos nyt miettii ihan sitäkin, että ammattikouluista valmistuu ihmisiä, jotka eivät osaa edes ammattiin liittyviä perusasioita, takuulla ovat järkyttyneitä, kun töissä pitäisikin osata. Ja ihan yksin ja itse. Mä vaihdoin vuosituhannen taitteessa alaa. Ammattikorkeakoulussa oli kyllä niin lennokasta menoa ja suunnilleen taivas vain oli rajana kaikille mahdollisuuksille, mitä meille opiskelijoille tuo koulutus tarjosi loppuelämää varten. Yks jos toinen opettaja hehkutti, miten loistavan alan ja opiskelupaikan valinnan olimme tehneet. Jos olisin ollut parikymppinen enkä nelikymppinen, todennäköisesti olisin uskonutkin opettajien sanat. 

Yksi asia, mikä voi vaikuttaa jaksamiseen, on yhteiskunnan muuttuminen iltapainotteiseksi. Valvotaan puolille öin ja ylikin, vaikka herätyskello soittaa kuudelta aamulla. Viikonloppuisin/vapaapäivinä kuitataan univelat ja nukutaan mahdollisimman pitkään, minkä seurauksena illalla ei tule uni silmään. Työviikko alkaa taas liian vähillä yöunilla. 

Äitinsä ylpeä kasvatettuaan työn vieroksujan ?

Hienosti menee. Nuoret ovat koko ajan vaan lihavampia, eivätkä jaksa enää ees töitä tehdä. 

Olen ollut viimeisen seitsemän vuoden aikana yhteensä kolme päivää saikulla. Pitäiskö alkaa saikuttaa, kun nuoretkaan ei enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Hienosti menee. Nuoret ovat koko ajan vaan lihavampia, eivätkä jaksa enää ees töitä tehdä. 

Läskit on hyviä sotilaita. Ne kun laittaa poteroon, niin ne taistelee viimeiseen patruunaan. Se on meinaan vähän pakko, kun eivät pääse poterosta ylös eikä siten myöskään karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Naiset halusivat töihin ja nyt ruikuttavat että uupuvat. Anna siis työsi työttömälle miehelle, joka ei valita pikkuasioista.

Miehiä kaivataan sote-alalle, joten sinne vaan! Lähihoitajiksi etenkin. Kukaan ei estä. 

Eikö kelpaa?

Koska vanhat, katkerat naiset eivät osaa perehdyttää, vaativat liikaa ja epäsuoraan ja suoraan kiusaavat. N29

Minä aloitin työt maatilalla 7-vuotiaana. Olen vieläkin teräksisessä kunnossa. Veljeni tyttären poika (16-vuotta) käy salilla pumppaamassa vaan eipä jaksanut talkoohommissa maaliastiaa nostaa tellingille. Siinä astia vei kantajaansa, ja poika siirtyikin heti miten juomaan jaffaa ja natustamaan makkaraa. Minulle oli tuon ikäisenä tärkeää pärjätä töissä ja makkara olisi löytänyt tiensä suuhun vasta kun muutkin haluavat pitää tauon. Ei olisi tullut mieleenkään luistaa töistä ja katsella sivusta muiden työntekoa.

Vierailija kirjoitti:

On muotia olla uupunut

on muotia olla mulukku 

Vierailija kirjoitti:

Minä aloitin työt maatilalla 7-vuotiaana. Olen vieläkin teräksisessä kunnossa. Veljeni tyttären poika (16-vuotta) käy salilla pumppaamassa vaan eipä jaksanut talkoohommissa maaliastiaa nostaa tellingille. Siinä astia vei kantajaansa, ja poika siirtyikin heti miten juomaan jaffaa ja natustamaan makkaraa. Minulle oli tuon ikäisenä tärkeää pärjätä töissä ja makkara olisi löytänyt tiensä suuhun vasta kun muutkin haluavat pitää tauon. Ei olisi tullut mieleenkään luistaa töistä ja katsella sivusta muiden työntekoa.

Elämä oli silloin erilaista. Osaatko sinä koodata ohjelman?

Vierailija kirjoitti:

Hienosti menee. Nuoret ovat koko ajan vaan lihavampia, eivätkä jaksa enää ees töitä tehdä. 

Kukas meidät kasvatti ja opetti kaikki asiat maailmasta? Te aivan itse. Sitä niittää mitä kylvää?

Eikö Noralle ole opetettu, että ruokien kanssa pelaillessa pidetään luihutukka kiinni tai laitetaan myssy päähän

Vierailija kirjoitti:

Skrl kirjoitti:

Voi perkele että mua niiiiin pistää vihaksi tää käsittämätön valitus ja itku. Toivottavasti valittajat joutuvat työttömiksi lopun elämäkseen! On se sitten auvoisaa kun ei olekaan koskaan mihinkään rahaa ja joutuu stressaamaan selviytymisestään koko ajan. Vai onko nämä niitä ihmisiä jotka kuvittelevat saavansa sen 3-4tonnia/kk kotona makaamisesta? Itse juoksisin pää kolmantena jalkana työpaikalle, jos olisi paikka mihin juosta! En koskaan ennen elämässäni ole ollut työtön, mutta aikuisiän alanvaihto ruljanssi näytti poikivan pitkäaikaistyöttömyyden ja koskaan en ole vihannut elämääni niin paljon kuin nyt.

Tämähän se ihmetyttää, että mistä nämä työn raskaan raatajille naureskelevat lumihiutaleet meinaavat sitten elantonsa repiä? Perheensä elättää?

Kun kuulemma on niin typerää tehdä kovasti töitä, parempi olisi keskittyä itseensä ja että on kivaa. Millä rahalla tämä oli tarkoitus tehdä?

Ei kun on tarkoitus huolehtia terveydestä kun Suomessa ei saa eutanasiaakaan.

Vierailija kirjoitti:

22-v Ida:

Asiakas tytötteli: viikko sairaslomaa

Kissa kuoli: 10 pv sairaslomaa

Somessa ei tykätty tarpeeksi: 14 pv sairaslomaa

Olet niin vihainen ja katkera, että pääsisit suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle.

Nuoret haluavat olla some-affiliate-vaikuttajia, mutta vain harvan on mahdollista saada elantonsa some-affiliate-vaikuttajana. Tavallinen työ ei ole hohdokasta ja ei saa yhtä paljon huomiota kuin some-affiliate-vaikuttaja.

Voisiko olla herkemmille ihmisille vaihtoehtoinen työnteon malli.

Syyllistämisestä ja ilkeilystä ei ole mitään apua. Vaihtoehtoisesta työnteon systeemistä sen sijaan olisi. Työaika voisi olla esim. 4-5h. Työtehtävät olisi mietitty tarkkaan. Työyhteisöissä olisi nollatoleranssi kiusaamiselle. Kiusaajat lentäisivät automaattisesti ulos ja saisivat karenssin. Nythän on ollut niin, että se työpaikkakiusaaja joutuu lähteä toiseen työpaikkaan.

Sovelletussa työssä olisi mukana psykologi / sosiaalityöntekijä. Jaksamista seurattaisiin. 

Tällainen sovellettu systeemi voisi olla myös opiskelusta työelämään siirtymisen nivelvaiheessa. Jo ammattioppilaitoksissa ja korkeakouluissa seurattaisiin psyykkistä jaksamista. Riskitapaukset ohjattaisiin vaihtoehtoiseen systeemiin.

Systeemi ehkäisisi syrjäytymistä. Se toimisi kuntouttavana toimintana masentuneille. Koska kiusaamista ei sallittaisi, työelämästä ei jäisi myöskään kauhukuvia. Henkilö, jolla olisi jaksamisongelma, olisi yhteiskunnalle hyödyllinen, eikä putoaisi tukiverkon ulkopuolelle. 

Niin, tarkoitin edellisessä, että usein työpaikka_kiusattu_ joutuu vaihtaa työpaikkaa. Kiusaajat saavat taas jäädä ja jatkaa toimintaansa. Mikä on väärin!

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla herkemmille ihmisille vaihtoehtoinen työnteon malli.

Syyllistämisestä ja ilkeilystä ei ole mitään apua. Vaihtoehtoisesta työnteon systeemistä sen sijaan olisi. Työaika voisi olla esim. 4-5h. Työtehtävät olisi mietitty tarkkaan. Työyhteisöissä olisi nollatoleranssi kiusaamiselle. Kiusaajat lentäisivät automaattisesti ulos ja saisivat karenssin. Nythän on ollut niin, että se työpaikkakiusaaja joutuu lähteä toiseen työpaikkaan.

Sovelletussa työssä olisi mukana psykologi / sosiaalityöntekijä. Jaksamista seurattaisiin. 

Tällainen sovellettu systeemi voisi olla myös opiskelusta työelämään siirtymisen nivelvaiheessa. Jo ammattioppilaitoksissa ja korkeakouluissa seurattaisiin psyykkistä jaksamista. Riskitapaukset ohjattaisiin vaihtoehtoiseen systeemiin.

Systeemi ehkäisisi syrjäytymistä. Se toimisi kuntouttavana toimintana masentuneille. Koska kiusaamista ei sallittaisi, työelämästä ei jäisi myöskään kauhukuvia. Henkilö, jolla olisi jaksamisongelma, olisi yhteiskunnalle hyödyllinen, eikä putoaisi tukiverkon ulkopuolelle. 

Hyvä idea muuten, mutta kuka pystyy taloudellisten syiden takia tähän? Eteenkin nyt kun kaikki on kallistunut huimasti.

Siitä ei ole nyt tässä yhteiskunnassa mitään apua, että leuhkitaan kuinka ennen jaksettiin. Lypsettiin lehmät, nostettiin heinät seipäille ja synnytettiin saunassa. Jonka jälkeen tietenkin mentiin taas pellolle.

Nyt on eri aika. Eri haasteet. Pitää reagoida siihen, mikä tässä ajassa haastaa. Miksi nuoret uupuvat. Miksi vanhanaikainen työnteon malli ei enää saa nuoria pysymään työn-ja yhteiskunnan syrjässä kiinni. Miten ratkaistaan ne ongelmat, jotka ovat olemassa nyt.

Enää ei eletä suorittavassa agraarikulttuurissa vaan tietoyhteiskunnassa. Miten juuri tässä ajassa ja näissä paineissa nuoret jaksaisivat työelämää. Se pitää ratkaista. Nyt. Ja siinä maailmassa missä nyt eletään. Ei jossain 50-luvun maaseudulla, koska noista ajoista on aikaa jo. Maailma on eri.