Nuoret uupuvat jo pian päästyään työelämään Noora Lehtinen, 22, saa lyhentää työaikaansa, jotta jaksaa

Tuossahan luki että syy johtuu etätöistä, nämä kärsivät yksinäisyydesta

Vanhustenhoito on erittäin raskasta. Ei ole ihme jos siinä uupuu. Lisäksi uupumiseen voi vaikuttaa esim huono ruokavalio.

Ei tämä ole vaan nykyilmiö. Olen jo 48 vuotta ja siirryin työelämään 22-vuotiaana, AMK-tutkinnon jälkeen.

Vaikka olin opiskellut ja ollut lähes koko kesät työharjoittelussa, en pystynyt valmistautumaan siihen, miten raskaalta 8 h työpäivä työmatkoineen tuntui. Työelämä ottaa ja vaatii paljon isomman osan energiasta kuin joustava opiskeluelämä.  Kahden vuoden päästä vain itkeskelin iltaisin ja silloin ymmärsin, että minun on pakko löytää vähemmän kuormittava työ. Vaihtaessani isommalle työnantajalle perheyrityksestä, sain elämäni tasapainoon.

Silloin vielä opiskelupäivä sisälsi klo 8-14 luennot ja tiukat deadlinet, mutta nykyään opiskelu on entistä vapaampaa. Siirtymä työelämään voi siis olla raju. Kouluissa pitäisi vaatia enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan luki että syy johtuu etätöistä, nämä kärsivät yksinäisyydesta

Itse asiassa oli juuri tutkimus, jossa todettiin, että korkeakoulutettujen työhyvinvointi on valtavan paljon paremmalla tasolla kuin muiden. Varmaan johtuu juuri siitä, että pääsääntöisesti etätyö lisää työhyvinvointia ja on helpompi yhdistää työelämä ja perhe.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Huolestuttavaahan tässä on, että näiden noorien eläkeikä on 70 vuotta ja seuraavan 50 vuoden aikana eläkeikää ehditään nostaa vielä monta kertaa. Mä katsoin tuon jutun myös aamulla Ylen aamulähetyksestä ja Noora oli tällä hetkellä ihan hyvältä vaikuttavassa työpaikassa. Siitä paikasta voisi muutkin työnantajat ottaa mallia. 

Tätä olen miettinyt itsekin. Porukka on koko ajan vaan lihavampaa ja huonokuntoisempaa jo entistä nuorempina, ja silti eläkeikää vaan nostetaan, vaikka nykyisetkään vanhemmat ikäluokat eivät meinaa jaksaa edes eläkeikään töissä. 

Niinpä. Jos työelämä vie kaikki mehut, ei jaksa vapaa-ajallaan enää tehdä mitään. Kun muistelen 1980-lukua, niin oikein hyvin jaksettiin käydä ystävien kanssa vielä tanssiravintoloissa ja discoissa. Rakastin tanssimista, joten melkein koko ilta meni tanssilattialla. Tanssiminen tosin loppui kuin seinään, kun reuma alkoi. Ystäviä tapaamaan jaksettiin mennnä ihan polkupyörälläkin. Ei pelkästään vapaapäivinä vaan ihan työpäivän jälkeenkin.  En mä koskaan käynyt kuntosaleilla tai harrastanut liikuntaa kunnon ylläpitotarkoituksessa, mutta arkiliikunta plus tanssiminen riitti pitämään hyvässä kunnossa. Mitä tulee ylipainoon, niin oma muistikuvani on, että vaikka kaikenlaisia herkkuja olikin jo kaupoissa tarjolla, ei rahat riittäneet kunnollisen ruuan lisäksi vielä herkkuihinkin. Herkkuja tuli ostettua lähinnä palkkapäivinä, muulloin ei oikein raaskinut. 

Sitä tämä saaana* loputon hyysääminen sitte saa aikaiseksi. Kaikki lyödään ilmaiseksi nenön eteen pienstö pitöen sen kun vaan sormia jaksaa napsutella. Mitään ei saa vaatia eikä olettaa osaavan ettei vaan siskojanipetterikaroliina pahoita mieltänsä. No sitä saa mitä tilaa, kuka vaan tekee tulevaisuudessa työt kun suomalaiset makaa " uupuneina" kotonansa.

Töihin tullaan tekemään töitä. Ei siitä mitään tule, jos koko muun työyhteisön pitää olla tukemassa ja auttamassa yhtä herkkistä, joka ei vaan jaksa.

Meillä alkoi koti olemaan aika huonossa kunnossa ja vuosi sitten tammikuussa aloin tekemään fb ilmoituksia.

Joka pe, niin että kk väh 10 ilmoitusta.

Tämä poiki niin, että tekemättömöt työt tuli mukaan.

Esim kengät vien suutarille nopeammin, nappi kiinni irtottua jne.

Meillä on töissä alle 25 v nuori, joka ei osaa mm leipoa sämpylöitä eikä neuloa nappia takas.

Kuulemma kukaan hänen ystävä ei osaa.

Jos noin nuoret ei edes jaksa niin sitten kaikkien 50-vuotiaiden pitäisi ainakin saada tehdä lyhennettyä työaikaa ja 60-vuotiaiden nyt vieläkin lyhempää.

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan luki että syy johtuu etätöistä, nämä kärsivät yksinäisyydesta

Itseasiassa jutuss alukee näin:

"– Kärsitään siitä, ettei enää ole sitä yhteisöllisyyttä. Yksinäisyyden kokemus on tekijä, joka näyttää selittävän heikentynyttä työhyvinvointia, Hakanen toteaa.

Yksinäisyyttä ei ole helpottanut sekään, että koronan aikana toteutetun digiloikan aikana yhä useampi vanhempi työntekijä on valinnut joko etä- tai hybridityön."

Mä tulkitsin tuon niin, että nuoret kokevat yksinäisyyyttä, koska työpaikalla ei ole enää yhteisöllisyyttä vanhempien työntekijöiden valittua etätyön tai hybridityön. En suinkaan niin, että etätyön valinneet kokisivat yksinäisyyttä. 

Meillä oli 18-v työharjottelija koulunsa kautta, ei jaksanut 8 h päivää ja hänelle lyhennetiin päivät 6 tuntiin. Käsittämätöntä!

Kun on ikänsä päässyt lusmuilemaan, vanhemmat on tehneet kaiken puolesta ja välttäneet tuottamasta pettymyksiä ja pahaa mieltä niin tulee yllätyksenä että työelämässä vaaditaan asioita. Sitten uuvutaan ihan normaalin arjen alle

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän sometusta ja enemmän kasvokkain puhumista parantaisi monta nuorta. Ihminen on sosiaalinen eläin ja some on epäsosiaalisin asia maailmassa.

Miten ne olisi. Niillehän on kokoajan aikuiset kertoneet kuinka pitää selvitä yksin. Jos teet lapsia, niin en ainakaan isovanhempana aio auttaa. Nuorilla ole mitään verkostoja joissa olisi monessa sukupolvessa ihmisiä sosiaalisuutta varten.

Näin nuoren näkövinkkelistä sanon, että en yhtään ihmettele, miksi uuvutaan. Töiden saanti näin nuorena on tosi vaikeaa, tarjotaan lähinnä kyseenalaisia nollatuntisopimuksia tai ylipäänsä 5-10 tuntisia osa-aikatöitä vuokrafirman kautta. Täytyy olla äärimmäisen hyvä tuuri, että saa kokoaikaisen työn.

Lisäksi asenne nuoria kohtaan on selkeästi erilainen, kuin esimerkiksi keski-ikäisiä kohtaan. Ei perehdytetö kunnolla, naureskellaan, kun ei heti osaa jotain, palkanmaksussa harrastetaan vilunkia, lista on loputon..

Työuupumus ei ole mikään uusi asia. Toivoisin myös että lyhennetty työaika olisi mahdollinen useammalle sillä se parantaa työstä palautumista sekä työn ja vapaa-ajan tasapainoa.

Työelämä on nykyään nopeatempoista ja vaativaa ja resurssimitoitus niin tiukka kuin mahdollista. Ja näistä asioista pitää puhua enemmän jotta saadaan luotua työelämä joka ottaa huomioon myös työntekijöiden hyvinvoinnin ja jaksamisen sen sijaan että yksittäiset työntekijät ajetaan burn outin partaalle ja osa jää pysyvästi osittain työkyvyttömiksi. Sitten uutta putkeen ja työyhteisö lisää kaikkien pahoinvointia ja laittaa vahingon kiertämään. Olen itsekin ollut työpaikassa jossa pahimmillaan 3/9 tiimin jäsenestä oli hermosaikulla. Ja nämä olivat muuten 45-55 ikäisiä eli ei nuoria vässyköitä vaan ihmisiä jotka olivat olleet talossa vuosikymmeniä ja puhuivat siitä miten aiemmin työpaikka oli mitä mainioin mutta sittemmin eri osastoja lyötiin yhteen ja lopulta jokainen teki monen ihmisen työt. Töiden edistymistä myös kytättiin joka päivä vaikka työn edistyminen oli kiinni useasta tiimistä eikä vain omasta työpanoksesta.

Olen nykyään hyvässä työssä jossa joustava etätyömahdollisuus. Saamme myös vuodessa useamman kokonaisen työpäivän verran tunteja joita voi käyttää mikäli käy lääkärissä tai hoitaa lapsen joustavia asioita tai on muita menoja työpäivän aikana. Nuo eivät siis ole kerrytettyä saldoa vaan nuo maksetaan ulos mikäli et ole käyttänyt niitä edellisen vuoden aikana kokonaisuudessaan. Noita ei kytätä mitenkään kovin tarkkaan, mutta voipahan hyvällä omatunnolla olla pois töistä vaikka 9-12 tarpeen vaatiessa. Nuo tuo niin paljon joustoa lapsiperhearkeen ettei tulisi mieleenkään vaihtaa työtä ellei olisi samanlaista etuutta. Jokaisessa työssä nuo ei tosiaan ole itsestäänselvyys vaan olen ollut myös työssä jossa kytättiin paikallaolosta ihan minuutilleen.

Voi perkele että mua niiiiin pistää vihaksi tää käsittämätön valitus ja itku. Toivottavasti valittajat joutuvat työttömiksi lopun elämäkseen! On se sitten auvoisaa kun ei olekaan koskaan mihinkään rahaa ja joutuu stressaamaan selviytymisestään koko ajan. Vai onko nämä niitä ihmisiä jotka kuvittelevat saavansa sen 3-4tonnia/kk kotona makaamisesta? Itse juoksisin pää kolmantena jalkana työpaikalle, jos olisi paikka mihin juosta! En koskaan ennen elämässäni ole ollut työtön, mutta aikuisiän alanvaihto ruljanssi näytti poikivan pitkäaikaistyöttömyyden ja koskaan en ole vihannut elämääni niin paljon kuin nyt.

Voi hellanlettas ja itkuntuhruiset silmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai mäkin voisin lyhentää työpäivääni kun oon just ollut yhtä

pitkään töissä kuin Noora elossa.

Just, haluatko mitalin? Täällä pätkätöitä tehnyt millenniaali jolla on vuosia työkokemusta ja silti aukkoja CV:ssä. Olen kärsinyt töissä siitä että monessa paikassa on karseat mitoitukset ja käteen jää pitkäksi ajaksi lihaskipuja ja vammoja joita sitten hoidellaan omalla ajalla työttömänä. Töitä kun on monenlaisia ja myös niitä fyysisiä joissa rasittuu, ex työssä esimerkiksi moni rikkoi selkänsä ja joutui lopettamaan.

Jos työ on aivotyötä jota tehdään vaikka etänä niin siinä on omat rasitteensa fyysiseen työhön nähden. Kun muutenkin yhä pienemmällä porukalla taotaan tulosta niin sitä harvempi jaksaa tuota menoa pitkään. Se ei kuitenkaan ole mikään meriitti että on Orwellin Työhevonen vaan on mielestäni täysin ok tehdä vaikka nelipäiväistä viikkoa.

Just, haluatko mitalin?

Vierailija kirjoitti:

Näin nuoren näkövinkkelistä sanon, että en yhtään ihmettele, miksi uuvutaan. Töiden saanti näin nuorena on tosi vaikeaa, tarjotaan lähinnä kyseenalaisia nollatuntisopimuksia tai ylipäänsä 5-10 tuntisia osa-aikatöitä vuokrafirman kautta. Täytyy olla äärimmäisen hyvä tuuri, että saa kokoaikaisen työn.

Lisäksi asenne nuoria kohtaan on selkeästi erilainen, kuin esimerkiksi keski-ikäisiä kohtaan. Ei perehdytetö kunnolla, naureskellaan, kun ei heti osaa jotain, palkanmaksussa harrastetaan vilunkia, lista on loputon..

Semmosta se on kuule ollut ihan kaikilla.

Skrl kirjoitti:

Voi perkele että mua niiiiin pistää vihaksi tää käsittämätön valitus ja itku. Toivottavasti valittajat joutuvat työttömiksi lopun elämäkseen! On se sitten auvoisaa kun ei olekaan koskaan mihinkään rahaa ja joutuu stressaamaan selviytymisestään koko ajan. Vai onko nämä niitä ihmisiä jotka kuvittelevat saavansa sen 3-4tonnia/kk kotona makaamisesta? Itse juoksisin pää kolmantena jalkana työpaikalle, jos olisi paikka mihin juosta! En koskaan ennen elämässäni ole ollut työtön, mutta aikuisiän alanvaihto ruljanssi näytti poikivan pitkäaikaistyöttömyyden ja koskaan en ole vihannut elämääni niin paljon kuin nyt.

Tämähän se ihmetyttää, että mistä nämä työn raskaan raatajille naureskelevat lumihiutaleet meinaavat sitten elantonsa repiä? Perheensä elättää?

Kun kuulemma on niin typerää tehdä kovasti töitä, parempi olisi keskittyä itseensä ja että on kivaa. Millä rahalla tämä oli tarkoitus tehdä?