Lue keskustelun säännöt.
Vuoden ikäisen (13-14kk) laittaminen päiväkotiin? Kokemuksia tai mielipiteitä asiasta? Onko liian pieni?
18.03.2023 |
Onko liian varhaista laittaa päiväkotiin 13-14kk iässä taapero? Vai sujuuko hyvin? Tulojen kannalta olisi taloudellisesti helpoin palata töihin ja että lapsi olisi päiväkodissa.
Toisaalta vielä vuoden iässä on aika pieni. Millaisia kokemuksia teillä on? Tai mitä ajattelet asiasta? Varhaiskasvatuksen työntekijöitä paikalla? Miksi tai miksi ei?
Kommentit (149)
En laittaisi noin pientä. Meidän lapsemme meni päiväkotiin 2v9kk ja silloinkin neljänä päivänä viikossa, kun tein 80 % työaikaa. Tuon ikäinen osaa jo kertoa mitä päiväkodissa tapahtuu, osaa pukea, käydä vessassa, syödä itse jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä lapsia pitää edes hankkia, jos ei voi kahta kolmea vuotta keskittyä lapsen hyvinvointiin? Sen ajan pystyy kyllä tinkimään niistä kahvilalatteista ja kashmirneuleista. Tässä ketjussa suurin osa viesteistä kertoo sen ikävän totuuden, ettei vauvojen paikka ole laitoksessa, mutta hölmöläis-ap tarttuu suunnilleen ainoaan laitoshoitoa puolustavaan vastaukseen.
Päiväkodista ei ole mitään hyötyä vauvoille ja pikkutaaperoille, ellei äiti sitten ole päihdeongelmainen tai mielenterveydeltään niin huonossa kunnossa, ettei kykene kunnolla kiintymään lapseensa tai hoitamaan tätä tai jos on jopa vaarana, että äiti romahtaa joutuessaan olemaan kaksin lapsensa kanssa. Silloin toki on parempi, että lapsi viedään sinne, missä se saa edes nimellistä hoitoa.
Mietin samaa kuin aloittaja. Hankin lapsen yksin hedelmöityshoidoilla. Kotona ei ole varaa olla vuotta pidempään, sillä maksan yksin kaiken. Palkkani on hyvä ja pärjään taloudellisesti hyvin kun käyn töissä mutta parilla sadalla kuussa en pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotien työntekijät tekevät mitä tahansa, ettei omaa lasta tarvitse viedä varhain hoitoon. Se kertoo minusta enemmän kuin tarpeeksi.
Kyllä. Nykyisin Vakan tilinne on niin huono, etten veisi kuin painavasta syystä alle 3 vuotiasta. Päivät pitäisin lyhyenä jos olisi pakko viedä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin samaa kuin aloittaja. Hankin lapsen yksin hedelmöityshoidoilla. Kotona ei ole varaa olla vuotta pidempään, sillä maksan yksin kaiken. Palkkani on hyvä ja pärjään taloudellisesti hyvin kun käyn töissä mutta parilla sadalla kuussa en pärjää.
Voit varmaan tehdä neljä päivästä viikkoa tai lyhyempää päivää? Tiedän monia yksinhuoltajia jotka pystyneet olemaan kotona pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin perhepäivähoitoon 9 kk:n iässä, ja uskon, että se on vaikuttanut minuun traumaattisesti. Kotiolot olivat muuten hyvät ja vanhemmat välittäviä, tasapainoisia ja läsnäolevia. Mitään muuta varsinaista traumaa ei lapsuudessa ollut, vain tuo hoitoon joutuminen. Muistan, etten viihtynyt hoitopaikassa, vaan pidin sitä ahdistavana, itkin äidin perään ja koin, että minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Etenkin yksi isommista lapsista oli inhottava.
Olin jo pienenä neuroottinen, ahdistunut, sisäänpäinkääntynyt, ja häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat aina olleet minulla äärimmäisen korostuneita (siis silloinkin kun ei olisi syytä). Itsevarmuuden ja -luottamuksen kanssa on paljon tekemistä edelleen. Olen taipuvainen katastrofiajatteluun. Lisäksi minulla on ahdistunut kiintymystyyli, minkä takia ihmissuhteeni ovat useimmiten olleet epäonnistuneita, jopa toksisia. Pelkään hylätyksi joutumista ja yksin jäämistä.
Täällä toinen 9kk iässä päiväkotiin tuupattu. Mulla tismalleen samat ongelmat, etenkin hylätyksi tulemisen pelko on mulla aivan sairaalloinen ja hankaloittaa ihmissuhteita.
N26Täällä myös ja täysin samat ongelmat. Vertailun vuoksi: isosiskoni meni päiväkotiin vasta vuotta vanhempana kuin minä ja hän on aivan toista maata, ei mitään näitä ongelmia. Muuten ollaan saatu samanlainen kasvatus ja puitteet elämään.
Miten toi hylätyksi tulemisen pelko näkyy arjessa? Itse mitä tunnen vuoden ikäisenä päiväkotiin laitettuja ihmisiä niin sen havainnon olen tehnyt että heillä on usein todella heikko itsetunto. Voi toki joskus olla kyse myös sattumasta mutta selkeästi heillä korostuu häpeä itsestään ja ihmissuhdetaitojen heikkous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin samaa kuin aloittaja. Hankin lapsen yksin hedelmöityshoidoilla. Kotona ei ole varaa olla vuotta pidempään, sillä maksan yksin kaiken. Palkkani on hyvä ja pärjään taloudellisesti hyvin kun käyn töissä mutta parilla sadalla kuussa en pärjää.
Voit varmaan tehdä neljä päivästä viikkoa tai lyhyempää päivää? Tiedän monia yksinhuoltajia jotka pystyneet olemaan kotona pari vuotta.
Juu tähän pystyn kyllä. Teen esimiestyötä ja työaikani ja -paikka ovat melko joustavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia pitää edes hankkia, jos ei voi kahta kolmea vuotta keskittyä lapsen hyvinvointiin? Sen ajan pystyy kyllä tinkimään niistä kahvilalatteista ja kashmirneuleista. Tässä ketjussa suurin osa viesteistä kertoo sen ikävän totuuden, ettei vauvojen paikka ole laitoksessa, mutta hölmöläis-ap tarttuu suunnilleen ainoaan laitoshoitoa puolustavaan vastaukseen.
Päiväkodista ei ole mitään hyötyä vauvoille ja pikkutaaperoille, ellei äiti sitten ole päihdeongelmainen tai mielenterveydeltään niin huonossa kunnossa, ettei kykene kunnolla kiintymään lapseensa tai hoitamaan tätä tai jos on jopa vaarana, että äiti romahtaa joutuessaan olemaan kaksin lapsensa kanssa. Silloin toki on parempi, että lapsi viedään sinne, missä se saa edes nimellistä hoitoa.
Hei sinä! Tässä hieman arkirealismia lukujen muodossa.
Meillä mieheni palkka 4400, käteen jää noin 2750€. Meillä on kohtuullinen asuntolaina mutta nykykustannuksilla laina + vastike tulee olemaan myöhemmin tänä vuonna melkein 2000€. Molemmilla on opintolainaa josta maksamme yhteensä yli 400€ kuukaudessa tämän päivän korolla. Kyseessä on minimilyhennys joka on kasvanut 120 eurosta nykyiseen alle vuodessa. Lisäksi löytyy edullinen auto jonka kulut vakuutuksen ja bensan kanssa 200€/kk. Tässä yhteydessä on hyvä mainita myös ruuanhinnan noususta joka sekin kurittaa lompakkoa. Sähkösopimus meillä sentään suht edullinen ja kerrostalossa sähköä menee noin 50€ edestä kuussa. Muita pakollisia kuluja on puhelimet, netti, vakuutukset, vesi, näihin menee kuukaudessa yhteensä reilu 100€.
=huomioimatta ruokaa, miehen lähes koko nettopalkka sulaa pakollisiin laskuihin. Kun meitä on kaksi töissä, tienaamme nettona 2x verran joten meillä on mainiosti varaa maksaa nousseet kulut. Mutta missään olosuhteissa meillä ei ole varaa nysvätä kotona useaa vuotta mahdollisesti useamman lapsen kanssa nykyisellä kulurakenteella joka on räjähtänyt käsiin lyhyessä ajassa. Säästöjä tietysti on, muttei kymmeniä tuhansia jotka kannattelisi kotona monta vuotta eikä käytännössä pankkikaan myönnä mitään todella pitkiä lyhennysvapaita useampaan kertaan.
Riippuu lapsesta.
Meillä esikoinen meni perhepäivähoitajalle 1v 8kk iässä ja siirtyi päiväkotiin siitä muutaman kuukauden päästä. Esikoinen on hieman erilainen ja tuo päiväkoti on ollut nyt paras ratkaisu, koska siellä on useita hoitajia, joista kaikilla on ammattipätevyys ja taitoa olla erilaisten lasten kanssa. Joustoa erilaisuuteen löytyy myös paremmin, kuin yhden aikuisen perhepäivähoito-ryhmässä.
Nuorempi taas on ollut pienestä asti todella tyytyväinen ja tasapainoinen. Hän meni isomman kanssa samaan päiväkotiin 1-v ikäisenä. Sopeutui suht heti, tietenkin ekan viikon tai kaksi itki minuutin tai pari hoitoon jättäessä, ihan kuten itki minuutin muutenkin äidin perään jos lähdin vaikka kotoa kauppaan. Nuorempaa myös varmasti hyödytti tuo esikoinen, joka halusi ekan vuoden (!) viettää paljon aikaa siellä pienten ryhmässä pikkusisaruksen kanssa. Mukavaa, että päiväkodissa se hyväksyttiin!
Nyt kun tulee kolmas lapsi, niin aion taas katsoa tilanteen mukaan. Jos hän on erityisempi luonne, ja tuntuu että kuormittuisi kovasti päiväkodista, niin sitten odotan varmaan 1,5v ikään. Mutta jos hän on rento luonne niin voi mennä jo 1-vuotiaana. Taas on mukavaa kun päiväkodissa on hänelle sitten kaksi isompaa sisarusta, joista toisen kanssa ainakin kaikki ulkoilut tulee olemaan samalla alueella.
Minun ei ole taloudellisesti mahdollista olla kotona kuin max tuohon 1,5v ikään.
Ei asuta pk-seudulla, vaan pikkukunnassa yliopisto-kaupungin vieressä, ja hoitajia kyseisessä päiväkodissa on aina riittävästi plus suurin osa ollut samoja koko meidän lasten siellä olon ajan. Ruokakaan ei tule tehdaskeittiöltä, vaan on oma keittäjä päiväkodissa. Ei ole mitään syytä, miksi normaali, hyvän turvallisuustunteen saanut 1v ei voisi olla siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona taaperon hoitaminen perustuu siihen että työssä käyvä puoliso elättää yksin perheen, mutta kyllä tiukalle voi mennä kun yhtäkkiä asumis+ruoka+sähkökulutkin on kuukaudessa nousseet satasilla. Tai sitten elää säästöillä. Tosin ehkä monelle sellainen mihin säästöjä haluaakin käyttää.
Meidän taapero meni hoitoon 13,5 kk ikäisenä. Meidän kunnassa jokaisessa päiväkotiryhmässä on yksi hoitaja enemmän kuin minimimitoitus ja sijaiset ovat samassa talossa kirjoilla, eli jopa sijaiset muistavat lapset nimeltä.
Lapsi osasi hoitoon mennessä kävellä ja syödä sekä sormiruokaillen että aterimen kanssa. Lapsi on myös aika tomera ja silloinkin jo kommunikoi aika paljon, äänimerkkiä tuli jos joku asia oli huonosti.
Toki vienti oli alussa haaste ja selkeästi lapsi ikävöi, mutta toisaalta oli aina innoissaan lähdössä päiväkotiin, eli ilmeisesti oli lapsen mielestä kivaa ja sopeutui päiväkodin rytmiin ihan hyvin.
Osa tuon ikäisistä sopeutuu päiväkotiin hyvin ja osalla ei vielä ole hyviä päikkyvalmiuksia. Riippuu sekä lapsesta että päiväkodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin perhepäivähoitoon 9 kk:n iässä, ja uskon, että se on vaikuttanut minuun traumaattisesti. Kotiolot olivat muuten hyvät ja vanhemmat välittäviä, tasapainoisia ja läsnäolevia. Mitään muuta varsinaista traumaa ei lapsuudessa ollut, vain tuo hoitoon joutuminen. Muistan, etten viihtynyt hoitopaikassa, vaan pidin sitä ahdistavana, itkin äidin perään ja koin, että minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Etenkin yksi isommista lapsista oli inhottava.
Olin jo pienenä neuroottinen, ahdistunut, sisäänpäinkääntynyt, ja häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat aina olleet minulla äärimmäisen korostuneita (siis silloinkin kun ei olisi syytä). Itsevarmuuden ja -luottamuksen kanssa on paljon tekemistä edelleen. Olen taipuvainen katastrofiajatteluun. Lisäksi minulla on ahdistunut kiintymystyyli, minkä takia ihmissuhteeni ovat useimmiten olleet epäonnistuneita, jopa toksisia. Pelkään hylätyksi joutumista ja yksin jäämistä.
Täällä toinen 9kk iässä päiväkotiin tuupattu. Mulla tismalleen samat ongelmat, etenkin hylätyksi tulemisen pelko on mulla aivan sairaalloinen ja hankaloittaa ihmissuhteita.
N26Täällä myös ja täysin samat ongelmat. Vertailun vuoksi: isosiskoni meni päiväkotiin vasta vuotta vanhempana kuin minä ja hän on aivan toista maata, ei mitään näitä ongelmia. Muuten ollaan saatu samanlainen kasvatus ja puitteet elämään.
Miten toi hylätyksi tulemisen pelko näkyy arjessa? Itse mitä tunnen vuoden ikäisenä päiväkotiin laitettuja ihmisiä niin sen havainnon olen tehnyt että heillä on usein todella heikko itsetunto. Voi toki joskus olla kyse myös sattumasta mutta selkeästi heillä korostuu häpeä itsestään ja ihmissuhdetaitojen heikkous.
Kyllä ne kiintymyssuhdetraumat pääasiassa syntyy ihan siellä kotona. Vanhemmat voi vaikuttaa ihan normaaleilta, mutta ylisukupolvisilla traumoilla on tapana siirtyä eteenpäin sukupolvien ketjussa. Helpompi vaan syyttää sitä päiväkotia kun hyväksyä ettei ole saanut vanhemmilta sellaista mitä olisi tarvinnut vauvana.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lapsesta.
Meillä esikoinen meni perhepäivähoitajalle 1v 8kk iässä ja siirtyi päiväkotiin siitä muutaman kuukauden päästä. Esikoinen on hieman erilainen ja tuo päiväkoti on ollut nyt paras ratkaisu, koska siellä on useita hoitajia, joista kaikilla on ammattipätevyys ja taitoa olla erilaisten lasten kanssa. Joustoa erilaisuuteen löytyy myös paremmin, kuin yhden aikuisen perhepäivähoito-ryhmässä.
Nuorempi taas on ollut pienestä asti todella tyytyväinen ja tasapainoinen. Hän meni isomman kanssa samaan päiväkotiin 1-v ikäisenä. Sopeutui suht heti, tietenkin ekan viikon tai kaksi itki minuutin tai pari hoitoon jättäessä, ihan kuten itki minuutin muutenkin äidin perään jos lähdin vaikka kotoa kauppaan. Nuorempaa myös varmasti hyödytti tuo esikoinen, joka halusi ekan vuoden (!) viettää paljon aikaa siellä pienten ryhmässä pikkusisaruksen kanssa. Mukavaa, että päiväkodissa se hyväksyttiin!
Nyt kun tulee kolmas lapsi, niin aion taas katsoa tilanteen mukaan. Jos hän on erityisempi luonne, ja tuntuu että kuormittuisi kovasti päiväkodista, niin sitten odotan varmaan 1,5v ikään. Mutta jos hän on rento luonne niin voi mennä jo 1-vuotiaana. Taas on mukavaa kun päiväkodissa on hänelle sitten kaksi isompaa sisarusta, joista toisen kanssa ainakin kaikki ulkoilut tulee olemaan samalla alueella.
Minun ei ole taloudellisesti mahdollista olla kotona kuin max tuohon 1,5v ikään.
Ei asuta pk-seudulla, vaan pikkukunnassa yliopisto-kaupungin vieressä, ja hoitajia kyseisessä päiväkodissa on aina riittävästi plus suurin osa ollut samoja koko meidän lasten siellä olon ajan. Ruokakaan ei tule tehdaskeittiöltä, vaan on oma keittäjä päiväkodissa. Ei ole mitään syytä, miksi normaali, hyvän turvallisuustunteen saanut 1v ei voisi olla siellä.
Oma siskoni asuu pienellä paikkakunnalla ja sielläkin henkilökunnan vaihtuvuus olematonta päiväkodissa.
Pääkaupunkiseudun kirous on korkea hintataso ja se, että pienipalkkaiset hoitajat vaihtavat helposti työpaikkaa. Miksipä eivät vaihtaisi, kun vaihtoehtojakin on. Päiväkodeissa tämä tarkoittaa jatkuvaa härdelliä ja levottomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista tarkistaa, että kirjahyllyt/leluhyllyt on kiinnitetty seinään. Olen tällä hetkellä maassa,jossa kirjahylly kaatui kolmivuotiaan päälle - hautajaiset edessä. Suomessakin näyttää asiasta keskustellun.
Itse laitoin juuri tuossa iässä, koska olen yh. Lapsi oli aluksi puolipäiväisesti pk:ssa. Meni ihan ok vaikka päiväkoti ei ollut kaikkein ihanin paikka, oli sielläkin pari rakasta hoitajaa. Näin jälkikäteen ajatellen laittaisin nyt ehkä mieluummin vaikka pph:lle tai yrittäisin selvittää paremmin millainen pk on hoitopaikkana. Ei tästä silti mielestäni mitään isompia vaurioita jäänyt ja en tiedä miten olisimme tulleet toimeen 300e kotihoidontuella.
Hirveä tarve saada elämä vakaaksi ennen lapsia ja sitten ei olekaan vara jäädä kotiin. Yleensä vanhemmat hyvätuloisia jotka oikein hyvin tulisivat toimeen toisen tuloilla mutta kun ura, hieno kallis talo asuntolainoineen, kaksi autoa plus muut menot mistä ei tietenkään voi luopua edes pariksi vuodeksi. Ihan turha valittaa että kun on pakko laittaa jopa alle vuosikas hoitoon. Ei ole mikään pakko. Materia vaan menee lapsen edellä.
Ja sitten ovat ne vanhemmat jotka eivät viihdy ja jaksa olla kotona oman lapsen kanssa vuotta pidempään.
Olen vienyt kaikki neljä enkä ole huomannut minkäänlaista vahinkoa siitä syntyneen. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Hirveä tarve saada elämä vakaaksi ennen lapsia ja sitten ei olekaan vara jäädä kotiin. Yleensä vanhemmat hyvätuloisia jotka oikein hyvin tulisivat toimeen toisen tuloilla mutta kun ura, hieno kallis talo asuntolainoineen, kaksi autoa plus muut menot mistä ei tietenkään voi luopua edes pariksi vuodeksi. Ihan turha valittaa että kun on pakko laittaa jopa alle vuosikas hoitoon. Ei ole mikään pakko. Materia vaan menee lapsen edellä.
Ja sitten ovat ne vanhemmat jotka eivät viihdy ja jaksa olla kotona oman lapsen kanssa vuotta pidempään.
Kyllä se vuokrakin pitää maksaa joka kuukausi.
Alan ammattilaisena sanon suoraan, että en laittaisi, ellei ole pakko.
No.. jos on pakko niin kyllä tuon ikäinen jo oppii pärjäämään. Mutta jos on varaa valita niin odottaisin että on n. 2v. Pitäisin automaattisesti lapsen vapaapäivinä kotona ja yrittäisin pitää päivät lyhyinä. Esim. Jos työmatkaan riittää 15 min per suunta niin pitäisin lapsen päiväkodissa tällöin 8.5h.. en 10 tuntia huvin vuoksi.