Vanhemmat ihmiset usein väittävät, että nykyään erotaan liian helposti
mutta mielestäni asia on päinvastoin! Ehkä tämä keskustelupalsta ei anna oikeaa kuvaa, mutta ei tarvitse lukea kuin murto-osan, niin pitää ihmetellä, miksi kukaan järkevä ihminen jää kitumaan kuvailemansa kumppanin kanssa pahaan suhteeseen, eikä tajua lähteä. Erotkaa enemmän! Ottakaa elämä omiin käsiinne!
Kommentit (8)
Pienituloisilla ei välttämättä ole taloudellista mahdollisuutta riittävän pitkään asumuseroon, jotta perheen asiat olisi mahdollista saada tuetuksi riittävän vakaaksi, jotta perheessä olisi kaikilla riittävän hyvä ja turvallista elää. Joissain tilanteissa riittäisi yhteiskunnalta saatu tuki kunhan molemmilla osapuolilla on halu saada perheen asiat kuntoon. Joissain toisissa tilanteissa tarvitaan sekä yhteiskunnan, että seurakunnan toimivampaa apua ja tukea, jotta perheitä pysyisi koossa.
-Muuttolintu
Mun mielestä nykyisin mennään liian aikaisin yhteen.
Pitäisi malttaa seurustella ja katsoa , onko siitä toisesta yhteiseläjäksi.
Itse hylkäsin aikoinaan monta seurustelukumppania.
Aviomieheni kanssa seurusteltiin pari vuotta ja sitten avioon.
Onnea kestänyt jo 32vuotta, kivaa on vieläkin :)
No olisko kuitenkin niin, että jotkut kituuttaa epäterveissä suhteissa, mutta sitten on myös niitä, jotka eroaa oikeasti aika herkästi jos tulee vastoinkäymisiä. Monesti huonoissa suhteissa roikkujilla on traumataustaa ja itsetunto-ongelmia tai jotain tuollaista, mikä saa ihmisen olemaan tutussa ja turvallisessa, mutta samanaikaisesti haitallisessa suhteessa.
Joo niinhän ne kaikenlaista väittää.
Mä olin 19 v naimisissa ja kyllä kestettiin yhdessä vaikka mitä ja yritettiin kyllä. Siinä vaiheessa kun tajusin alkaa katsoa asiaa niin että itse asiassa se olen minä joka yritän, minä joka kuuntelen toisenkin toiveet ja minä joka vien pariterapiaan ja minä joka olen pariterapian myös valmis muuttamaan toimintatapojani.. niin heippa!
En ole antanut helpolla periksi kun käytin siihenkin liittoon niin monta vuotta, ja eroa helpompaa ehkä olis ollut vaan jäädä roikkumaan tuttuun ja hokea katkerana että kuinka ne muut niin helposti antaa periksi että kyllä minä vaan olen parempi ihminen!
Onneks erosin, en ole minuuttiakaan katunut. Kun nyt verrokkina hyvä suhde sopivan ihmisen kanssa niin olis pitäny aiemmin vaan jo erota.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tyytyä huonoon naiseen?
Niin tai huonoihin lapsiin. Ainahan voi vaan hylätä ne ja tehdä uusia parempia lapsia.
Kyllä se on ihan totta että nykyään monet jättävät leikin kesken vähän turhankin helposti. Vihkijän edessä on luvattu tukea toista myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta sitten kun jokin isompi vastoinkäyminen kohtaa niin eron todennäköisyys kuitenkin kasvaa. Sellainen sääntö ainakin on ihan hyvä, että vauvavuoden aikana ei erota.
Ennen oli ennen. Naimisiin meneminen on aika vanhanaikaista koska eroaminen on aika hidasta ja hankalaa. Varsinkin jos on erehtynyt ottamaan toisen sukunimen niin takaisin vaihtaminen vie turhaan aikaa. Toki on suhteita jotka kestävät läpi elämän mutta nehän toimivat sen vuoksi että niissä on hyvä elää ja olla.