Lue keskustelun säännöt.
Vuoden ikäisen (13-14kk) laittaminen päiväkotiin? Kokemuksia tai mielipiteitä asiasta? Onko liian pieni?
18.03.2023 |
Onko liian varhaista laittaa päiväkotiin 13-14kk iässä taapero? Vai sujuuko hyvin? Tulojen kannalta olisi taloudellisesti helpoin palata töihin ja että lapsi olisi päiväkodissa.
Toisaalta vielä vuoden iässä on aika pieni. Millaisia kokemuksia teillä on? Tai mitä ajattelet asiasta? Varhaiskasvatuksen työntekijöitä paikalla? Miksi tai miksi ei?
Kommentit (149)
Mikäli sinulla (teillä) on aito mahdollisuus valita, kannattaa pitää vielä edes hetki kotihoidossa. Muutama kuukausi eteenpäin auttaa paljon lasta pärjäämään paremmin hoidossa.
Vaikka täällä maalaillaan kauhukuvia taaperoiden päiväkodissa olosta, ei se välttämättä ole ollenkaan kamalaa. Mutta valitettavasti riippuu paljon ryhmästä ja päiväkodista, millaista hoidon laatu on. Jos henkilökunta työskentelee vajaalla miehityksellä ja sijaiset ovat ammattitaidottomia, tilanne on täysin eri kuin pätevien ja motivoituneiden ammattikasvattajien ryhmässä.
Mikäli päädyt viemään lapsen päiväkotiin noin pienenä, kannattaa yrittää pitää mahdollisimman lyhyttä hoitopäivää ja huolehtia päiväkotiin totuttelu pitkän ajan kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin perhepäivähoitoon 9 kk:n iässä, ja uskon, että se on vaikuttanut minuun traumaattisesti. Kotiolot olivat muuten hyvät ja vanhemmat välittäviä, tasapainoisia ja läsnäolevia. Mitään muuta varsinaista traumaa ei lapsuudessa ollut, vain tuo hoitoon joutuminen. Muistan, etten viihtynyt hoitopaikassa, vaan pidin sitä ahdistavana, itkin äidin perään ja koin, että minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Etenkin yksi isommista lapsista oli inhottava.
Olin jo pienenä neuroottinen, ahdistunut, sisäänpäinkääntynyt, ja häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat aina olleet minulla äärimmäisen korostuneita (siis silloinkin kun ei olisi syytä). Itsevarmuuden ja -luottamuksen kanssa on paljon tekemistä edelleen. Olen taipuvainen katastrofiajatteluun. Lisäksi minulla on ahdistunut kiintymystyyli, minkä takia ihmissuhteeni ovat useimmiten olleet epäonnistuneita, jopa toksisia. Pelkään hylätyksi joutumista ja yksin jäämistä.
Täällä toinen 9kk iässä päiväkotiin tuupattu. Mulla tismalleen samat ongelmat, etenkin hylätyksi tulemisen pelko on mulla aivan sairaalloinen ja hankaloittaa ihmissuhteita.
N26
Meillä hoidettiin esikoinen 5-vuotiaaksi kotona ja siskonsa oli silloin 3 vuotta.
En kyllä veisi noin pientä isoon tarharyhmään, kun on monissa lastentarhoissa henkilökuntapulaakin. Aikaiset aamuherätykset ja sitten lapsi imuroi tarhassa kaikki taudit, ei ei...
Raha-ongelmat ratkottiin niin, että minä kävin töissä ja mies hoiti lapsia kotona. Miehellä oli mahdollisuus tehdä keikkatöitä viikonloppuisin ja mun äiti ja anoppi pystyi auttamaan, jos töitä oli viikolla tarjolla.
Ennemmin jos löytää perhepäivähoitajan, niin sinne voisi viedä.
Ja toinen vaihtoehto on selvittää, mitä maksaisi yksityinen pp-hoitaja tai hoitaja jopa kotiin työllistämistuella ja muilla tuilla. Ota selvää. Yhdellä tutulla oli kolme pientä muksua ja palkkasi kotiin hoitajan.
En veisi alle 3v. Jokainen on ollut yli 3v kotihoidossa ja kukaan ei ole nälkään kuollut, vaikka kotihoidontuki onkin tosi pieni. Mieskään ei mitään hulluja tienaa, mutta eipä ole mitään ylisuuria asuntolainoja saatikka autolainoja, niin hyvin ollaan pärjätty. Olen ajatellut, että kerran ne vaan on pieniä. Ei itseä paljoa kiinnosta, vaikka eläkettä ei kerrykkään. Tiedä tuota kuka sillon on edes hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vaka-ope pitkästä ja hyvästä vastauksesta. Miten järjestäisit hoidon, jos kotihoidontuellaeläminen on tiukkaa? Oletko törmännyt alalla muihin hyviin ratkaisuihin päiväkodin sijaan?
Hoidon sijaan yrittäisin järjestää vanhempien työt niin, että ne ovat peräkkäin, jolloin toinen voi hoitaa lapsen toisen ollessa töissä.
Kun vuorotyötä ei ole tarjolla niin hankalaa tämäkin että toinen olisi vaikka illan töissä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi tosiaan kiinnostavaa kuulla, miten se lapsen kotihoito rahoitetaan yli kolmevuotiaaksi. Kaikilla ei ole kovapalkkaista miestä, jonka palkka riittäisi maksamaan molempien asuntolainat jne.
Kotihoidontuki on tosiaan noin sen 270 e verojen jälkeen. Hyvä, jos riittää Helsingissä edes taloyhtiön yhtiövastikkeen maksuun.
Eli, kertokaapa te nykyajan äidit nyt, miten rahoitatte? Ja ei pliis vastauksia 50+ naisilta, joilla ei ole nykyajan lapsiperhe-elämästä käsitystä.
Aloitin kotoa käsin tehtävän yritystoiminnan. Alalta jolle minulla ei ollut koulutusta eikä kokemusta eli tyhjästä opettelin. Lahjakkuutta ehkä löytyi, mene ja tiedä. Ei sillä herroiksi elellä, mutta tarpeeksi että pärjää hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä hoidettiin esikoinen 5-vuotiaaksi kotona ja siskonsa oli silloin 3 vuotta.
En kyllä veisi noin pientä isoon tarharyhmään, kun on monissa lastentarhoissa henkilökuntapulaakin. Aikaiset aamuherätykset ja sitten lapsi imuroi tarhassa kaikki taudit, ei ei...
Raha-ongelmat ratkottiin niin, että minä kävin töissä ja mies hoiti lapsia kotona. Miehellä oli mahdollisuus tehdä keikkatöitä viikonloppuisin ja mun äiti ja anoppi pystyi auttamaan, jos töitä oli viikolla tarjolla.
Ennemmin jos löytää perhepäivähoitajan, niin sinne voisi viedä.
Ja toinen vaihtoehto on selvittää, mitä maksaisi yksityinen pp-hoitaja tai hoitaja jopa kotiin työllistämistuella ja muilla tuilla. Ota selvää. Yhdellä tutulla oli kolme pientä muksua ja palkkasi kotiin hoitajan.
Sama juttu, lapseni olivat 3v ja 5v kun menivät hoitoon. Järkyttyneenä kuuntelen nuorempia ystäviäni, jotka järjestään työntävät pikkuisen esikoisen hoitoon, kun uusi vauva syntyy. Perusteluna, että kun muuten on niin hankalaa ja pitää saada myös omaa aikaa (kun vauva nukkuu). Korkeasti koulutettuja naisia.
Meillä oli kotona 3-vuotiaaksi. Oltiin suunniteltu etukäteen taloutta. Vähän oli säästöjä ja pistettiin talous tiukoille.
Lopetin kaiken ostamisen ja tein kotona ruokaa ja leivoin. Ei matkoja, ei kahviloita, ei isoja vierastarjoiluita, ei tv-paketteja. Kirppiksiltä kaikki mahdollinen.
Miehellä ei isot tulot, mutta selvittiin.
Halusin, että lapsi pystyy kertomaan, mitä päiväkodissa tapahtuu. Kertoikin sitten 3-vuotiaana ja pystyin puuttumaan asioihin. Pieni päiväkoti, mukava henkilökunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea vastaus on: Oikeaa vastausta ei ole. Turha syyllistää muita, kun ei tiedä koko tilannetta. Riippuu niin paljon lapsesta, perheen tilanteesta, vanhemmista yms. Kaikki vanhemmat ei edes jaksa olla kotona tai ei ole vain varaa. Paras vaihtoehto itselle oli tehdä osa-aikaista työtä ja lapset osa-aikaisesti päiväkodissa. Kelalta sai tästä korvausta.
Monilla lapsiperheillä on nyt taloudellisesti tiukkaa. 270€/kk ei riitä elämiseen Suomessa nykyisillä hinnoilla ja siitä pitäisi maksaa aikuisen ruokien ja asumisen lisäksi vaipat yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hirveä asia laittaa pientä päiväkotiin. Itse laitoin vasta , kun nuorimmainen oli 3-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Monilla lapsiperheillä on nyt taloudellisesti tiukkaa. 270€/kk ei riitä elämiseen Suomessa nykyisillä hinnoilla ja siitä pitäisi maksaa aikuisen ruokien ja asumisen lisäksi vaipat yms
Eikös nuo päivähoitomaksutkin ole aika hirveitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin perhepäivähoitoon 9 kk:n iässä, ja uskon, että se on vaikuttanut minuun traumaattisesti. Kotiolot olivat muuten hyvät ja vanhemmat välittäviä, tasapainoisia ja läsnäolevia. Mitään muuta varsinaista traumaa ei lapsuudessa ollut, vain tuo hoitoon joutuminen. Muistan, etten viihtynyt hoitopaikassa, vaan pidin sitä ahdistavana, itkin äidin perään ja koin, että minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Etenkin yksi isommista lapsista oli inhottava.
Olin jo pienenä neuroottinen, ahdistunut, sisäänpäinkääntynyt, ja häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat aina olleet minulla äärimmäisen korostuneita (siis silloinkin kun ei olisi syytä). Itsevarmuuden ja -luottamuksen kanssa on paljon tekemistä edelleen. Olen taipuvainen katastrofiajatteluun. Lisäksi minulla on ahdistunut kiintymystyyli, minkä takia ihmissuhteeni ovat useimmiten olleet epäonnistuneita, jopa toksisia. Pelkään hylätyksi joutumista ja yksin jäämistä.
Täällä toinen 9kk iässä päiväkotiin tuupattu. Mulla tismalleen samat ongelmat, etenkin hylätyksi tulemisen pelko on mulla aivan sairaalloinen ja hankaloittaa ihmissuhteita.
N26
Täällä myös ja täysin samat ongelmat. Vertailun vuoksi: isosiskoni meni päiväkotiin vasta vuotta vanhempana kuin minä ja hän on aivan toista maata, ei mitään näitä ongelmia. Muuten ollaan saatu samanlainen kasvatus ja puitteet elämään.
Riippuu varmaan lapsen luonteesta, päiväkodin koosta sekä resurssitilanteesta laittaisinko omaa lastani tuossa iässä päivähoitoon. Minä olen aloittanut päivähoidon kun olin 11 kuukautta vanha. Olin ja olen vieläkin luonteeltani rohkea, sosiaalisesti taitava ja itsenäinen. Olen kuullut, että jäin mielelläni hoitoon ja asiat menivät osaltani hyvin. Toki päivähoidon resurssit tänä päivänä ovat eri kuin 40 vuotta sitten. Voit hyvin soittaa päiväkodin johtajalle ja kysellä ryhmistä, niiden koosta ja miten siellä on ollut pienempiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla lapsiperheillä on nyt taloudellisesti tiukkaa. 270€/kk ei riitä elämiseen Suomessa nykyisillä hinnoilla ja siitä pitäisi maksaa aikuisen ruokien ja asumisen lisäksi vaipat yms
Eikös nuo päivähoitomaksutkin ole aika hirveitä.
Useimmat saavat aika paljon enemmän palkkaa kuin sen noin 300 euroa kuussa, mitä päivähoitomaksu ylimmässä maksuluokassa on.
Kun kysytään työttömiltä av-mammoilta, niin he pitävät lapsensa kotona täysimetyksessä vähintään 18 vuoden, mutta mieluummin 45 vuoden ikään.
Vierailija kirjoitti:
Kun kysytään työttömiltä av-mammoilta, niin he pitävät lapsensa kotona täysimetyksessä vähintään 18 vuoden, mutta mieluummin 45 vuoden ikään.
Lapsi on tosiaan hyvä totuttaa laitoksiin ja ihmislaumoihin jo mieluusti jo alle vuoden ikäisenä, että projektipäällikköäiti pääsee toteuttamaan boss lady -kutsumustaan. Kyllähän siinä jo mielenterveys kärsii, jos joutuu homehtumaan kotona tylsän sinappikoneen kanssa, ammattitaidosta nyt puhumattakaan! Ja lapsestakin voi tulla ihmispelkoinen reppana, jos se pääsee liiaksi kiinnittymään äitiinsä. Mitä pienempänä lapsi oppii, että huomiota joutuu vaatimaan, jos sitä haluaa, sitä omatoimisempi siitä tulee.
Tanskassa lähes kaikki lapset menevät päiväkotiin keskimäärin 10,3 kk ikäisenä, vaikka esim. pääkaupunkiseudulla kotihoidontuki on n. 1000€/kk! Mutta tanskalaisen kulttuurin mukaan päiväkoti on lapselle tarpeellinen. Jopa niin tarpeellinen, että jos valitsee kotihoidontuen, kotiin jäävä vanhempi joutuu osoittamaan kielitaitonsa (tämä siis, vaikka olisi syntyjään tanskalainen) ja kunnasta käy henkilö tarkistamassa kotiolot!
Ilmiselvästi tarkoitettu auttamaan ulkomaalaisia lapsia sopeutumaan yhteiskuntaan, mutta tasa-arvolain mukaisesti se koskee kaikkia.
Tehdään valintoja sen mukaan, että menot pysyvät pieninä tai varaudutaan.
Vaikka nyt olisi varaa vaikka mihin, mietitään myös se asia, että tulevaisuudessa ei välttämättä ole jostain syystä. Jotkut säästävät tuota tilannetta varten, jotkut valitsevat olla lisäämättä menojaan, lisäävät niitä vähemmän tai ovat valmiita karsimaan niitä. Jotkut katsovat sitten, kun tilanne on päällä.
Valinnoilla on seurauksensa.