Vuoden ikäisen (13-14kk) laittaminen päiväkotiin? Kokemuksia tai mielipiteitä asiasta? Onko liian pieni?

Vierailija kirjoitti:

Hirveä tarve saada elämä vakaaksi ennen lapsia ja sitten ei olekaan vara jäädä kotiin. Yleensä vanhemmat hyvätuloisia jotka oikein hyvin tulisivat toimeen toisen tuloilla mutta kun ura, hieno kallis talo asuntolainoineen, kaksi autoa plus muut menot mistä ei tietenkään voi luopua edes pariksi vuodeksi. Ihan turha valittaa että kun on pakko laittaa jopa alle vuosikas hoitoon. Ei ole mikään pakko. Materia vaan menee lapsen edellä.

Ja sitten ovat ne vanhemmat jotka eivät viihdy ja jaksa olla kotona oman lapsen kanssa vuotta pidempään.

Rahan riittämättömyys on kyllä isoin ongelma keskituloisille perheille eikä niille jotka maksaa koko lystin yhdelläkin palkalla. Suosittelen sinulle asuntolainan korkolaskuria, Etuovesta suurten kaupunkien asuntotarjontaan ja hintatasoon tutustumista ja myös verottajan sivuilta voi nähdä mitä suht hyvästäkin palkasta jää käteen. On suorastaan typerää tässä taloustilanteessa kitkutella väkisin kotona ilman rahaa ja syödä säästöt kun voi hyvinkin olla että ne tulee tarpeeseen tulevaisuudessa jos toinen jää työttömäksi, sairastuu tai/kun korot ja inflaatio nousee entisestään. Lapselle on pienempi paha olla päivähoidossa kun perheessä joka ulosotossa tai vanhemmat stressaa hiukset päästään stressin vuoksi. Varmasti ihana rauhallinen pullantuoksuinen kotiäiti olisi se ideaali kasvuympäristö mutta tuo ei ihan oikeasti ole kaikille pitkällä tähtäimellä mahdollista nykyään ja on turha syyllistää näitä äitejä. Ei se nykyelämän työelämä ole sellaista herkkua että sinne kovin monella on äärimmäinen hinku ihan hyvin ja urheilun vuoksi.

Mielenkiintoista lukea tätä keskustelua, ehkä löysin viimein (osa)syyn sille miksi olen sellainen kuin olen. Minut laitettiin siis päiväkotiin kun olin 9kk. Perus masennuksen, ahdistuksen ja huonon itsetunnon lisäksi varsinkin nuorempana tunsin voimakasta inhoa ja jopa vihaa lapsia kohtaan, en enää vihaa mutta en myöskään käsitä miksi vanhemmat rakastavat lapsiaan niin paljon. Jos minulla olisi lapsi niin ajatus siitä, että pitäisi koskea siihen, tuntuu kammottavalta. En myöskään halua koskea äitiini, esimerkiksi halata. Olen myös aisteiltani todella herkkä ja kuormitun helposti. Älkää huoliko, en ole vaaraksi lapsille enkä missään nimessä aio hankkia omia lapsia.

N28

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista lukea tätä keskustelua, ehkä löysin viimein (osa)syyn sille miksi olen sellainen kuin olen. Minut laitettiin siis päiväkotiin kun olin 9kk. Perus masennuksen, ahdistuksen ja huonon itsetunnon lisäksi varsinkin nuorempana tunsin voimakasta inhoa ja jopa vihaa lapsia kohtaan, en enää vihaa mutta en myöskään käsitä miksi vanhemmat rakastavat lapsiaan niin paljon. Jos minulla olisi lapsi niin ajatus siitä, että pitäisi koskea siihen, tuntuu kammottavalta. En myöskään halua koskea äitiini, esimerkiksi halata. Olen myös aisteiltani todella herkkä ja kuormitun helposti. Älkää huoliko, en ole vaaraksi lapsille enkä missään nimessä aio hankkia omia lapsia.

N28

Niinpä, ajattele vaikka suuria ikäluokkia ja heidän jälkeläisiään jotka on joutunut hoitoon 3kk iässä. Ok Kaikki inhoaa lapsiaan ja on masentuneita

Ymmärrän kyllä, että taloudellisesti tuo olisi hyvä ja monille jopa välttämätöntä.

Mutta ei lapselle. Tuon ikäinen on vielä älyttömän pieni. Kokee 100% varmuudella tuon hylkäämisenä ja niinkuin joku jo kirjoittikin, niin lapsen muisti ei riitä edes pitämään vanhempia mielessään.

Itselläni on 6 lasta, osa nyt jo täysi-ikäisiä, joten kokemusta on, millainen lapsi on tuon ikäisenä.

Itse olen nähnyt joskus, kun olen lapsia hakenut eskarista aikoinaan (samassa paikassa oli päivähoito), pieniä nippa nappa kävelemään oppineita seisomassa surkeina pihalla itku silmässä. Hoitajilla ei aika riitä leikittämiseen tai sylissä pitämiseen. Kerrankin itselleni tuli niin paha mieli jonkun pienen puolesta, että hyvä ettei itku päässyt itseltänikin. Hoitaja vaan kommentoi, kun huomautin tuosta lapsesta, että onpa pienellä paha mieli, että lapsi on ollut nyt 2 viikkoa hoidossa ja joka ikinen päivä itkeskee pitkin päivää eikä he oikein voi mitään.

Ikävää, ettei yhteiskunta tue kotiäitiyttä. Tukia kyllä syydetään muualle niin, ettei ihmisten enää kannata edes käydä töissä. Mutta äidit halutaan töihin ja lapset hoitoon.

Eikö näiden äitienkin hoitovapaan sijaisuutta olisi työttömiä tai juuri ammattiin valmistuneita sijaistamaan ja hankkimaan näin kokemusta?

Pitää myös muistaa, että lapsen hoitopaikka maksaa kunnille vähintään 2000e/kk, joista hoitomaksu kattaa vain pienen osan. Eli yhteiskunnalla olisi kyllä varaa tukea kotiäitiyttä, muttei halua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, että taloudellisesti tuo olisi hyvä ja monille jopa välttämätöntä.

Mutta ei lapselle. Tuon ikäinen on vielä älyttömän pieni. Kokee 100% varmuudella tuon hylkäämisenä ja niinkuin joku jo kirjoittikin, niin lapsen muisti ei riitä edes pitämään vanhempia mielessään.

Itselläni on 6 lasta, osa nyt jo täysi-ikäisiä, joten kokemusta on, millainen lapsi on tuon ikäisenä.

Itse olen nähnyt joskus, kun olen lapsia hakenut eskarista aikoinaan (samassa paikassa oli päivähoito), pieniä nippa nappa kävelemään oppineita seisomassa surkeina pihalla itku silmässä. Hoitajilla ei aika riitä leikittämiseen tai sylissä pitämiseen. Kerrankin itselleni tuli niin paha mieli jonkun pienen puolesta, että hyvä ettei itku päässyt itseltänikin. Hoitaja vaan kommentoi, kun huomautin tuosta lapsesta, että onpa pienellä paha mieli, että lapsi on ollut nyt 2 viikkoa hoidossa ja joka ikinen päivä itkeskee pitkin päivää eikä he oikein voi mitään.

Ikävää, ettei yhteiskunta tue kotiäitiyttä. Tukia kyllä syydetään muualle niin, ettei ihmisten enää kannata edes käydä töissä. Mutta äidit halutaan töihin ja lapset hoitoon.

Eikö näiden äitienkin hoitovapaan sijaisuutta olisi työttömiä tai juuri ammattiin valmistuneita sijaistamaan ja hankkimaan näin kokemusta?

Pitää myös muistaa, että lapsen hoitopaikka maksaa kunnille vähintään 2000e/kk, joista hoitomaksu kattaa vain pienen osan. Eli yhteiskunnalla olisi kyllä varaa tukea kotiäitiyttä, muttei halua siihen.

Eihän kaikkia ole mitenkään mahdollista ottaa syliin mutta sääliksi käy pienet.

Onko teillä kellään kokemusta Helsingin päiväkodeista pienten puolelta? Henkilökunnan tai vanhemman osalta

Meidän lapset (2kpl) ovat aloittaneet 10kk ikäisenä päiväkodin ja kokemukset tästä ovat olleet todella myönteisiä. Molemmat lapset ovat sopeutuneet nopeasti päiväkotiarkeen ja päiväkotipäivän jälkeen kotona on ollut levollinen ja hyväntuulinen lapsi. Päiväkoti on julkisista palveluista minun ehdoton suosikkini ja yksi syy, miksi olen erittäin tyytyväinen veronmaksaja. Meille on osunut hyvä päiväkoti, jossa on pysyviä ja turvallisia aikuisia.

Toki nyt kun vanhempainvapaakausi on lakimuutoksella pidentynyt, hoitaisimme varmasti lasta hieman pidempään kotona, jos siinä tilanteessa olisimme.

Lasten päiväkodin aloituksen ajankohdasta tunnutaan puhuvan pelkästään äitien päätöksenä. Suuressa osassa perhettä on kai myös toinen vanhempi??

Meillä 16 kk ikäinen meni tarhaan vajaa vuotiaana. Tällä hetkellä taapero jää mielellään tarhaan ja useat tutut hoitajat on läheisiä lapselle. Päivät tuntuu heillä olevan jämptejä, aamupäivisin aina jokin erikoisohjelma, paljon myös leikkiä ja sylittelyä sekä parit unet. Meillä ilmeisesti sattunut jokin mieletön tuuri tarhan kanssa.

Meille on rakennettu tällainen maailma, joka toimii niin, että poikanen useasti joudutaan vieroittamaan liian aikaisin, olosuhteiden pakosta. Ikävä tilanne, voisipa olla toisin.

En suosittele nuin pienelle, ellei ole aivan pakko.

T. Vakaope, pienten ryhmä

Työnantajani maksaa kuuden kuukauden palkan ja ajattelin sen jälkeen mennä takaisin töihin ja lapsen isä saa sitten pitää vuorostaan vapaata. Katsotaan sitten sen jälkeen mitä lapsen hoidon kanssa tehdään, ehkä vuorotellaan miehen kanssa etätöissä.

Mielenkiintoista kuinka kommenteissa toistuu että 9kk iässä päivähoitoon laitetut kertovat psyykkisestä pahoinvoinnistaan ja hylkäämisen pelosta. Ja vanhemmat kertovat että ei se lapsi edes itkenyt viedessä ja hyvä aikuinen kasvoi.

Itse mennyt tietääkseni kaksivuotiaana hoitoon ja ollut siellä pisimmät mahdolliset ajat koska vanhemmat kävivät pitkän matkan päässä töissä. Siitä huolimatta en voisi ikinä kuvitella parempia päivähoitomuistoja, hymy tulee aina huulille kun muistelee :D

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista kuinka kommenteissa toistuu että 9kk iässä päivähoitoon laitetut kertovat psyykkisestä pahoinvoinnistaan ja hylkäämisen pelosta. Ja vanhemmat kertovat että ei se lapsi edes itkenyt viedessä ja hyvä aikuinen kasvoi.

Ne psyykkiset haasteet voi olla sellaisia, jotka ei vanhemmille näy. Toisaalta voi olla vaikea yhdistää psyykkistä pahoinvontia aikaiseen päiväkotikokemukseen.

Mitä jos lapsi ei osaa vielä kävellä päiväkotiin mennessä? Se usein mainitaan että olisi hyvä taito osata ennen aloitusta.

Ei missään tapauksessa noin pientä hoitoon! Nämä asiat mietitään yleensä ennen lapsen tekoa.

Vierailija kirjoitti:

Meille on rakennettu tällainen maailma, joka toimii niin, että poikanen useasti joudutaan vieroittamaan liian aikaisin, olosuhteiden pakosta. Ikävä tilanne, voisipa olla toisin.

Meillä on sosiaalihuolto. Ap saa kaikki mahdolliset tuet kun vaan hakee, ei ole sellaista tilannetta että ei eläisi lastaan kotona hoitaessa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos lapsi ei osaa vielä kävellä päiväkotiin mennessä? Se usein mainitaan että olisi hyvä taito osata ennen aloitusta.

Onhan se onnetonta olemista varsinkin pihalla ja talviaikaan. Kökkivät sitten kärryssä . Ja sisällä meinaavat jäädä jalkoihin lattiatasolla.

Vierailija kirjoitti:

Veisin, kun on edes alkeelliset itsestä huolehtimisen ja kommunikoinnin taidot.

Pienimmät käyvät sääliksi etenkin ulkoilujen aikaan. Nököttävät vain sään ja toisten armoilla, tunteja päivässä :(

T. Vakaope[/

Niinpä, kaikki noin pienet eivät osaa edes kävellä, ainakaan kunnolla.

Muistan, kun omat lapset olivat päiväkodissa niin pienten ryhmässä oli vauva, joka ei osannut kävellä. Siellä pikkuinen istui kylmässä maassa. Sääliksi kävi.

Meidän lapset menivät päiväkotiin reilusti yli 3-vuotiaina.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä kellään kokemusta Helsingin päiväkodeista pienten puolelta? Henkilökunnan tai vanhemman osalta

Oma lapsi aloitti Helsingin päiväkodissa 1,5-vuotiaana. Vähän jännitti, kun sitä oli kuullut kaikkea mutta ainakin meille sattui hyvä päiväkoti ja hyvät hoitajat. Lapsi on kyllä luonteeltaankin sosiaalinen ja kyselee kotona kavereiden perään, mikä varmasti on edesauttanut sopeutumista. Ainakin oman lapsen ryhmässä aikuisilla on ollut aikaa lohduttaa lasta tai pitää ujompia/pienempiä sylissä. Silti olisin mieluusti pitänyt lapsen vielä hetken kotona mutta vähän lohduttaa, että lapsi osaa jo kertoa vähän kuulumisia ja lähtee aina innoissaan hoitoon. Lisäksi päiväkodista saa videomateriaalia ja kuvia, joista näkee miten lapsi on mukana touhuissa. Toisessa elämäntilanteessa olisin ehdottomasti pitänyt lapsen 2-vuotiaaksi kotona.