Lue keskustelun säännöt.
Tinder - Priimamiehet, oikis ja lääkis
ABC
17.03.2023 |
Onko Tinderissä oikeasti miesten markkinat noiden oikeasti kaikkein haluttavimpien miesten kanssa?
Siis tiedän, että olen ihan nätti. En prinsessa, mutta ihan nätti. Ihan hyvässä trimmissä, ehkä alipainoinen, mutta ainakin olen trimmissä kunnossa. Ja minulla on AMK-tutkinto.
Kuitenkin, kun nuo priimamiehet, siis etenkin hyvännäköiset oikiksen tai lääkiksen miehet, joista olen paria tapaillut, eivät tunnu suhtautuvan vakavasti. Siis enemmänkin asenne on se, että: Voit tulla yöksi. Pidetään hauskaa. Toistekin. Siinä se.
Siis mikä näitä priimamiehiä vaivaa? Liiallinen itsetietoisuus? Vai tietoisuus siitä, että seuraa kyllä löytyy vähän turhankin helposti?
Vai miten tuollaisen kanssa pitäisi olla, kun tahtoisin kuitenkin jotain vakavampaa.
Kommentit (498)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokitellaanko Priimamiehet siis koulutuksen mukaan ? Rakkadella ja välittämiselläkö ei ole mitään arvoa ? Kunhan on vaa "sulkia hatussa" tarpeeks.
Priimamiehet saavat valita suhteen laadun, seksisuhteita tai monogamisen parisuhteen. He ovat kunnioitettuja miesten ja naisten keskuudessa, työ- ja seksielämässä. Rakkaus ja välittäminen sen sijaan on myös alistuvien miesten saavutettavissa, koska naiset voivat tyytyä tällaiseen mieheen oltuaan ensin riittävästi oikeasti kiinnostavien miesten kanssa.
Mitä mä taas luin? 😂 Miten se alistuva mies siis saa sitä rakkautta jos nainen ottaa hänet vain jonkun saadakseen? Käsittääkseni tuossa kuviossa saa lähinnä seuraa. Katoppa nyt vaikka sanakirjasta mitä sana rakkaus tarkoittaa.
Eivät naiset tunne rakkautta, naiset haluavat kaikki mahdolliset edut jälkeläisilleen. Varakas mies pystyy tarjoamaan niitä enemmän.
Siinä naisten rakkaus.
Minusta tuntuu että se olet sinä joka ei alkuaankaan ymmärrä mitä on rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokitellaanko Priimamiehet siis koulutuksen mukaan ? Rakkadella ja välittämiselläkö ei ole mitään arvoa ? Kunhan on vaa "sulkia hatussa" tarpeeks.
Priimamiehet saavat valita suhteen laadun, seksisuhteita tai monogamisen parisuhteen. He ovat kunnioitettuja miesten ja naisten keskuudessa, työ- ja seksielämässä. Rakkaus ja välittäminen sen sijaan on myös alistuvien miesten saavutettavissa, koska naiset voivat tyytyä tällaiseen mieheen oltuaan ensin riittävästi oikeasti kiinnostavien miesten kanssa.
On myös naisia joille alistuva mies on se kiinnostavin.
Red pill tekee niin paljon hallaa kun se aivopesee kaikkein vaikeimmin pariutuvia miehiä uskomaan että kaikki naiset haluaa jonkun alfamiehen. Ei tosiaan halua. Ei introvertti hiljainen nainen viihdy minkään kovaäänisen duracellpupu alfan kanssa. Vainoharha on nettipalstoilla sakeana kun incelit tulkitsee kaikkea mitä naiset tekee tuon virheoletuksen kautta.
Introvertti nainen ei ole mikään este sille, ettei nainen halua juuri tätä miestä:
1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet (ei silmälaseja!) 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Tämä lista on aikuisen ihmisen näkökulmasta niin lapsellinen. Ensinnäkin nyt jo tuo että naisten miesmaku vanhenee samaa tahtia naisen itsensä kanssa. Ja tummat hiukset, mitäh? Eihän hiusten värillä ole mitään väliä sen jälkeen kun on päässyt teini-iästä yli. Mulla on paljon kavereita ja ainostaan yksi kavereista oli sellainen että tällaisilla ken-nukkehaaveilla oli sille merkitystä.
Naisten miesmaku ei vanhene samaa tahtia iän kanssa. Se on tälläkin palstalla todettu monta kertaa.
Ja mitenkähän se on täällä todettu? Kyllähän näin nelikymppisen näkökulmasta 27 v on ihan kakara, ei sitä voi ottaa enää edes tosissaan. Minun silmään viehättävimmät miehet on vähintään sen 35 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokitellaanko Priimamiehet siis koulutuksen mukaan ? Rakkadella ja välittämiselläkö ei ole mitään arvoa ? Kunhan on vaa "sulkia hatussa" tarpeeks.
Priimamiehet saavat valita suhteen laadun, seksisuhteita tai monogamisen parisuhteen. He ovat kunnioitettuja miesten ja naisten keskuudessa, työ- ja seksielämässä. Rakkaus ja välittäminen sen sijaan on myös alistuvien miesten saavutettavissa, koska naiset voivat tyytyä tällaiseen mieheen oltuaan ensin riittävästi oikeasti kiinnostavien miesten kanssa.
On myös naisia joille alistuva mies on se kiinnostavin.
Red pill tekee niin paljon hallaa kun se aivopesee kaikkein vaikeimmin pariutuvia miehiä uskomaan että kaikki naiset haluaa jonkun alfamiehen. Ei tosiaan halua. Ei introvertti hiljainen nainen viihdy minkään kovaäänisen duracellpupu alfan kanssa. Vainoharha on nettipalstoilla sakeana kun incelit tulkitsee kaikkea mitä naiset tekee tuon virheoletuksen kautta.
Introvertti nainen ei ole mikään este sille, ettei nainen halua juuri tätä miestä:
1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet (ei silmälaseja!) 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Tämä lista on aikuisen ihmisen näkökulmasta niin lapsellinen. Ensinnäkin nyt jo tuo että naisten miesmaku vanhenee samaa tahtia naisen itsensä kanssa. Ja tummat hiukset, mitäh? Eihän hiusten värillä ole mitään väliä sen jälkeen kun on päässyt teini-iästä yli. Mulla on paljon kavereita ja ainostaan yksi kavereista oli sellainen että tällaisilla ken-nukkehaaveilla oli sille merkitystä.
Onkohan hiusrajahullu sama tyyppi kuin se joka jankuttaa yläasteajoista? Jos ei itse oikein ymmärrä että ikä lisääntyy ja mielenkiinnon kohteet muuttuu?
Ei ole sama tyyppi. Naiset pilkkasivat täällä taas eilen kaljuja oikein isolla joukolla. Siellä yläpeukutettiin kaljun epäviehättävyyttä, joten yläasteajat eivät ilmeisesti ole kovin kaukana takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta täältä kyselen että miksi ei siis voisi muuttaa yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokitellaanko Priimamiehet siis koulutuksen mukaan ? Rakkadella ja välittämiselläkö ei ole mitään arvoa ? Kunhan on vaa "sulkia hatussa" tarpeeks.
Priimamiehet saavat valita suhteen laadun, seksisuhteita tai monogamisen parisuhteen. He ovat kunnioitettuja miesten ja naisten keskuudessa, työ- ja seksielämässä. Rakkaus ja välittäminen sen sijaan on myös alistuvien miesten saavutettavissa, koska naiset voivat tyytyä tällaiseen mieheen oltuaan ensin riittävästi oikeasti kiinnostavien miesten kanssa.
On myös naisia joille alistuva mies on se kiinnostavin.
Red pill tekee niin paljon hallaa kun se aivopesee kaikkein vaikeimmin pariutuvia miehiä uskomaan että kaikki naiset haluaa jonkun alfamiehen. Ei tosiaan halua. Ei introvertti hiljainen nainen viihdy minkään kovaäänisen duracellpupu alfan kanssa. Vainoharha on nettipalstoilla sakeana kun incelit tulkitsee kaikkea mitä naiset tekee tuon virheoletuksen kautta.
Introvertti nainen ei ole mikään este sille, ettei nainen halua juuri tätä miestä:
1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet (ei silmälaseja!) 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Tämä lista on aikuisen ihmisen näkökulmasta niin lapsellinen. Ensinnäkin nyt jo tuo että naisten miesmaku vanhenee samaa tahtia naisen itsensä kanssa. Ja tummat hiukset, mitäh? Eihän hiusten värillä ole mitään väliä sen jälkeen kun on päässyt teini-iästä yli. Mulla on paljon kavereita ja ainostaan yksi kavereista oli sellainen että tällaisilla ken-nukkehaaveilla oli sille merkitystä.
Naisten miesmaku ei vanhene samaa tahtia iän kanssa. Se on tälläkin palstalla todettu monta kertaa.
Ja mitenkähän se on täällä todettu? Kyllähän näin nelikymppisen näkökulmasta 27 v on ihan kakara, ei sitä voi ottaa enää edes tosissaan. Minun silmään viehättävimmät miehet on vähintään sen 35 vuotta.
Jep, sikiöitä. Kyllä sitä aikuisena toivoo että toinenkin jo ymmärtää vähän jotain elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta täältä kyselen että miksi ei siis voisi muuttaa yhteen?
Koska naisella on lapsia, ja minulla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta täältä kyselen että miksi ei siis voisi muuttaa yhteen?
Koska naisella on lapsia, ja minulla ei ole.
Lapset kasvaa ja muuttaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokitellaanko Priimamiehet siis koulutuksen mukaan ? Rakkadella ja välittämiselläkö ei ole mitään arvoa ? Kunhan on vaa "sulkia hatussa" tarpeeks.
Priimamiehet saavat valita suhteen laadun, seksisuhteita tai monogamisen parisuhteen. He ovat kunnioitettuja miesten ja naisten keskuudessa, työ- ja seksielämässä. Rakkaus ja välittäminen sen sijaan on myös alistuvien miesten saavutettavissa, koska naiset voivat tyytyä tällaiseen mieheen oltuaan ensin riittävästi oikeasti kiinnostavien miesten kanssa.
On myös naisia joille alistuva mies on se kiinnostavin.
Red pill tekee niin paljon hallaa kun se aivopesee kaikkein vaikeimmin pariutuvia miehiä uskomaan että kaikki naiset haluaa jonkun alfamiehen. Ei tosiaan halua. Ei introvertti hiljainen nainen viihdy minkään kovaäänisen duracellpupu alfan kanssa. Vainoharha on nettipalstoilla sakeana kun incelit tulkitsee kaikkea mitä naiset tekee tuon virheoletuksen kautta.
Introvertti nainen ei ole mikään este sille, ettei nainen halua juuri tätä miestä:
1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet (ei silmälaseja!) 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Tämä lista on aikuisen ihmisen näkökulmasta niin lapsellinen. Ensinnäkin nyt jo tuo että naisten miesmaku vanhenee samaa tahtia naisen itsensä kanssa. Ja tummat hiukset, mitäh? Eihän hiusten värillä ole mitään väliä sen jälkeen kun on päässyt teini-iästä yli. Mulla on paljon kavereita ja ainostaan yksi kavereista oli sellainen että tällaisilla ken-nukkehaaveilla oli sille merkitystä.
Onkohan hiusrajahullu sama tyyppi kuin se joka jankuttaa yläasteajoista? Jos ei itse oikein ymmärrä että ikä lisääntyy ja mielenkiinnon kohteet muuttuu?
ilmiö jota myös karuselliksi kutsutaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokitellaanko Priimamiehet siis koulutuksen mukaan ? Rakkadella ja välittämiselläkö ei ole mitään arvoa ? Kunhan on vaa "sulkia hatussa" tarpeeks.
Priimamiehet saavat valita suhteen laadun, seksisuhteita tai monogamisen parisuhteen. He ovat kunnioitettuja miesten ja naisten keskuudessa, työ- ja seksielämässä. Rakkaus ja välittäminen sen sijaan on myös alistuvien miesten saavutettavissa, koska naiset voivat tyytyä tällaiseen mieheen oltuaan ensin riittävästi oikeasti kiinnostavien miesten kanssa.
Mitä mä taas luin? 😂 Miten se alistuva mies siis saa sitä rakkautta jos nainen ottaa hänet vain jonkun saadakseen? Käsittääkseni tuossa kuviossa saa lähinnä seuraa. Katoppa nyt vaikka sanakirjasta mitä sana rakkaus tarkoittaa.
Niinpä. En kyl menis rakkaudettomaan,välinpitämättämään hyväks käyttö suhteeseen,mis ois vaa joku hyödyke toisel,vailla ihmisarvoa.
Parempi se on yksin olla ku "Toxix" suhteissa. Mikään pakkohan ei nimittäin oo naimisii mennä. Iha hyvi pystyy yksin olee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
En ole koskaan ollut tilanteessa, että olisin ollut lähelläkään parisuhteen muodostamista 100 000 euroa vuodessa tienaavan naisen kanssa. Sellaiset ihmiset eivät ylipäätään pyöri minun elämässäni. Toki en voi sanoa varmasti, miten tunteet ohjaisivat, jos olisinkin tuollaisessa tilanteessa. Mutta realiteetit huomioon ottaen tuollaista tilannetta ei ikinä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
Korkeasti koulutetut naiset ovat useammin yksin eläviä kuin matalammin koulutetut naiset. Sinkkumiehet ovat puolestaan keskimääräistä useammin matalasti koulutettuja, vahvistaa tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöntutkimuslaitokselta.
Kontulan mukaan epäsuhta parisuhdemarkkinoilla syntyy siitä, että korkeasti koulutetut miehet valitsevat puolisonsa eri kriteereillä kuin naiset. Siinä missä naiset suosivat miehiä, joilla on korkea koulutus ja sosiaalinen status, miehet kiinnittävät huomiota enemmän naisen ulkonäköön ja luonteeseen.
– Korkeasti koulutetut miehet valitsevat puolisoikseen myös matalammin koulutettuja naisia. Sen sijaan koulutetut naiset harvemmin haluavat ottaa itseään matalammin koulutettua miestä.
Nainen haluaa, että mies on vähintään yhtä koulutettu ja sivistynyt kuin hän itse.
– Naiset miettivät myös, kuinka heidän ystävänsä suhteutuvat mieheen ja kuinka mies sopeutuu omaan ystäväpiiriin. Miehille puolestaan vaimon kaunis ulkomuoto voi tuoda sosiaalista arvostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
Mutta minä huolisin mielelläni parisuhteeseen jonkun aivan muun, kuin IG-mallin. Haluan itselleni tasaveroisen naisen, en huipputuloista ja huippukaunista naista. Tuollaiset naiset ovat ihan eri miesten saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
Korkeasti koulutetut naiset ovat useammin yksin eläviä kuin matalammin koulutetut naiset. Sinkkumiehet ovat puolestaan keskimääräistä useammin matalasti koulutettuja, vahvistaa tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöntutkimuslaitokselta.
Kontulan mukaan epäsuhta parisuhdemarkkinoilla syntyy siitä, että korkeasti koulutetut miehet valitsevat puolisonsa eri kriteereillä kuin naiset. Siinä missä naiset suosivat miehiä, joilla on korkea koulutus ja sosiaalinen status, miehet kiinnittävät huomiota enemmän naisen ulkonäköön ja luonteeseen.
– Korkeasti koulutetut miehet valitsevat puolisoikseen myös matalammin koulutettuja naisia. Sen sijaan koulutetut naiset harvemmin haluavat ottaa itseään matalammin koulutettua miestä.
Nainen haluaa, että mies on vähintään yhtä koulutettu ja sivistynyt kuin hän itse.
– Naiset miettivät myös, kuinka heidän ystävänsä suhteutuvat mieheen ja kuinka mies sopeutuu omaan ystäväpiiriin. Miehille puolestaan vaimon kaunis ulkomuoto voi tuoda sosiaalista arvostusta.
Matalasti koulutetut naiset löytää helpommin parisuhteen, koska heidän omanarvontuntonsa on heikompi ja suostuvat ottamaan vastaan mitä sattuu kohtelua. Ja mitä sattuu kohtelua ihmissuhderintamalla kyllä naisille riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
Korkeasti koulutetut naiset ovat useammin yksin eläviä kuin matalammin koulutetut naiset. Sinkkumiehet ovat puolestaan keskimääräistä useammin matalasti koulutettuja, vahvistaa tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöntutkimuslaitokselta.
Kontulan mukaan epäsuhta parisuhdemarkkinoilla syntyy siitä, että korkeasti koulutetut miehet valitsevat puolisonsa eri kriteereillä kuin naiset. Siinä missä naiset suosivat miehiä, joilla on korkea koulutus ja sosiaalinen status, miehet kiinnittävät huomiota enemmän naisen ulkonäköön ja luonteeseen.
– Korkeasti koulutetut miehet valitsevat puolisoikseen myös matalammin koulutettuja naisia. Sen sijaan koulutetut naiset harvemmin haluavat ottaa itseään matalammin koulutettua miestä.
Nainen haluaa, että mies on vähintään yhtä koulutettu ja sivistynyt kuin hän itse.
– Naiset miettivät myös, kuinka heidän ystävänsä suhteutuvat mieheen ja kuinka mies sopeutuu omaan ystäväpiiriin. Miehille puolestaan vaimon kaunis ulkomuoto voi tuoda sosiaalista arvostusta.
Tämä nyt on ihan tuubaa. Olen asiantuntijatehtävissä oleva maisteri ja kaverini on oppisopimuskoulutuksen käynyt duunari. Naiset, myös korkeakouluttautuneet, kiinnostuvat kaveristani todella paljon useammin kuin minusta.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
Mutta minä huolisin mielelläni parisuhteeseen jonkun aivan muun, kuin IG-mallin. Haluan itselleni tasaveroisen naisen, en huipputuloista ja huippukaunista naista. Tuollaiset naiset ovat ihan eri miesten saatavilla.
Mutta naiset ei ajattele samalla lailla? Sitäkö haluat sanoa? Jos niin niin mieti pitäiskö jo vähitellen kasvaa aikuiseksi.
Onkohan hiusrajahullu sama tyyppi kuin se joka jankuttaa yläasteajoista? Jos ei itse oikein ymmärrä että ikä lisääntyy ja mielenkiinnon kohteet muuttuu?