Lue keskustelun säännöt.
Tinder - Priimamiehet, oikis ja lääkis
ABC
17.03.2023 |
Onko Tinderissä oikeasti miesten markkinat noiden oikeasti kaikkein haluttavimpien miesten kanssa?
Siis tiedän, että olen ihan nätti. En prinsessa, mutta ihan nätti. Ihan hyvässä trimmissä, ehkä alipainoinen, mutta ainakin olen trimmissä kunnossa. Ja minulla on AMK-tutkinto.
Kuitenkin, kun nuo priimamiehet, siis etenkin hyvännäköiset oikiksen tai lääkiksen miehet, joista olen paria tapaillut, eivät tunnu suhtautuvan vakavasti. Siis enemmänkin asenne on se, että: Voit tulla yöksi. Pidetään hauskaa. Toistekin. Siinä se.
Siis mikä näitä priimamiehiä vaivaa? Liiallinen itsetietoisuus? Vai tietoisuus siitä, että seuraa kyllä löytyy vähän turhankin helposti?
Vai miten tuollaisen kanssa pitäisi olla, kun tahtoisin kuitenkin jotain vakavampaa.
Kommentit (498)
Aloittaja ei ole ymmärtänyt, että ei kelpaa priimamiehille kuin panoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki itsetunto ja lopeta itkeminen.
"Yhyy no womans want to talk to me, womans talk to me"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
Mutta minä huolisin mielelläni parisuhteeseen jonkun aivan muun, kuin IG-mallin. Haluan itselleni tasaveroisen naisen, en huipputuloista ja huippukaunista naista. Tuollaiset naiset ovat ihan eri miesten saatavilla.
Mutta naiset ei ajattele samalla lailla? Sitäkö haluat sanoa? Jos niin niin mieti pitäiskö jo vähitellen kasvaa aikuiseksi.
Naisilla ei ole mitään ongelmia olla itseään paremman näköisen, itseään parempi tuloisen ja korkeammassa asemassa olevan miehen kanssa. Päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
Korkeasti koulutetut naiset ovat useammin yksin eläviä kuin matalammin koulutetut naiset. Sinkkumiehet ovat puolestaan keskimääräistä useammin matalasti koulutettuja, vahvistaa tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöntutkimuslaitokselta.
Kontulan mukaan epäsuhta parisuhdemarkkinoilla syntyy siitä, että korkeasti koulutetut miehet valitsevat puolisonsa eri kriteereillä kuin naiset. Siinä missä naiset suosivat miehiä, joilla on korkea koulutus ja sosiaalinen status, miehet kiinnittävät huomiota enemmän naisen ulkonäköön ja luonteeseen.
– Korkeasti koulutetut miehet valitsevat puolisoikseen myös matalammin koulutettuja naisia. Sen sijaan koulutetut naiset harvemmin haluavat ottaa itseään matalammin koulutettua miestä.
Nainen haluaa, että mies on vähintään yhtä koulutettu ja sivistynyt kuin hän itse.
– Naiset miettivät myös, kuinka heidän ystävänsä suhteutuvat mieheen ja kuinka mies sopeutuu omaan ystäväpiiriin. Miehille puolestaan vaimon kaunis ulkomuoto voi tuoda sosiaalista arvostusta.
Tämä nyt on ihan tuubaa. Olen asiantuntijatehtävissä oleva maisteri ja kaverini on oppisopimuskoulutuksen käynyt duunari. Naiset, myös korkeakouluttautuneet, kiinnostuvat kaveristani todella paljon useammin kuin minusta.
eri
Juu alan asintuntijan tutkittuun tietoon perustuva tieto on paskaa, sillä sinulla on erilainen yksitttäistapaus osunut kohdalle :) Asia on jämpti
Itse asiassa kyllä. Tämä on yksi syy sille miksi moderni fysiikka sai alkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei ole ymmärtänyt, että ei kelpaa priimamiehille kuin panoksi.
Aloitus nyt on tietenkin provo, mutta on ihmisiä jotka eivät tätä asiaa ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Höh, ei siitä nyt niin kauaa ole, kun itsekin tienasin 55000e/v ja kyllä minä tiedän, ettei sekään raha ihan helpolla välttämättä tule. Eikä se nettopalkkaero tuossa mitenkään merkittävä ole, varsinkin, jos ottaa huomioon, että mulla on pari muksuakin elätettävänä (myös ihan hyvätuloisen exän kanssa toki). Kyllä 55keur/v tienaavallakin on varaa käydä ravintoloissa, tehdä kalliita reissuja ja harrastaa. Jos siis arjen peruskulutus ja elämänhallinta muuten on kunnossa.
En vaan ymmärrä, että miksi jotkut miehet ottaa paineita tuollaisesta. Eihän miestä pienituloisemmat naisetkaan ota (kuten vaikka tuo ap:n hyvin uponnut trollaustapaus osoittaa). Harva varsinkaan hyvätuloinen ryhtyy parisuhteeseen rahan takia. Kyllä siltä suhteelta toivoo ihan jotain muuta (seksiä, läheisyyttä, kumppanuutta, mukavaa yhdessäoloa jne.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Höh, ei siitä nyt niin kauaa ole, kun itsekin tienasin 55000e/v ja kyllä minä tiedän, ettei sekään raha ihan helpolla välttämättä tule. Eikä se nettopalkkaero tuossa mitenkään merkittävä ole, varsinkin, jos ottaa huomioon, että mulla on pari muksuakin elätettävänä (myös ihan hyvätuloisen exän kanssa toki). Kyllä 55keur/v tienaavallakin on varaa käydä ravintoloissa, tehdä kalliita reissuja ja harrastaa. Jos siis arjen peruskulutus ja elämänhallinta muuten on kunnossa.
En vaan ymmärrä, että miksi jotkut miehet ottaa paineita tuollaisesta. Eihän miestä pienituloisemmat naisetkaan ota (kuten vaikka tuo ap:n hyvin uponnut trollaustapaus osoittaa). Harva varsinkaan hyvätuloinen ryhtyy parisuhteeseen rahan takia. Kyllä siltä suhteelta toivoo ihan jotain muuta (seksiä, läheisyyttä, kumppanuutta, mukavaa yhdessäoloa jne.).
Olen varma siitä, että monelle miehelle naisen tulotaso ei välttämättä ole ongelma. En ole kuullut, että varakkailla naisilla olisi mitään ongelmia löytää kumppania. Kuten harvalla muullakaan naisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Itse taas kyllästyisin heti, jos ekoilla treffeillä alettaisiin puhua palkasta. Itselläni on lapsi, ja sen vuoksi en halua itsekään muuttaa yhteen, mutta seksisuhde tai seurustelu ilman yhteenmuuttoa kävisi. Joskaan en etenisi näihin asti, jos oltaisiin päästy palkkakeskusteluun tapailuvaiheessa. N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
Korkeasti koulutetut naiset ovat useammin yksin eläviä kuin matalammin koulutetut naiset. Sinkkumiehet ovat puolestaan keskimääräistä useammin matalasti koulutettuja, vahvistaa tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöntutkimuslaitokselta.
Kontulan mukaan epäsuhta parisuhdemarkkinoilla syntyy siitä, että korkeasti koulutetut miehet valitsevat puolisonsa eri kriteereillä kuin naiset. Siinä missä naiset suosivat miehiä, joilla on korkea koulutus ja sosiaalinen status, miehet kiinnittävät huomiota enemmän naisen ulkonäköön ja luonteeseen.
– Korkeasti koulutetut miehet valitsevat puolisoikseen myös matalammin koulutettuja naisia. Sen sijaan koulutetut naiset harvemmin haluavat ottaa itseään matalammin koulutettua miestä.
Nainen haluaa, että mies on vähintään yhtä koulutettu ja sivistynyt kuin hän itse.
– Naiset miettivät myös, kuinka heidän ystävänsä suhteutuvat mieheen ja kuinka mies sopeutuu omaan ystäväpiiriin. Miehille puolestaan vaimon kaunis ulkomuoto voi tuoda sosiaalista arvostusta.
Tämä nyt on ihan tuubaa. Olen asiantuntijatehtävissä oleva maisteri ja kaverini on oppisopimuskoulutuksen käynyt duunari. Naiset, myös korkeakouluttautuneet, kiinnostuvat kaveristani todella paljon useammin kuin minusta.
eri
Juu alan asintuntijan tutkittuun tietoon perustuva tieto on paskaa, sillä sinulla on erilainen yksitttäistapaus osunut kohdalle :) Asia on jämpti
Te miehet ette ymmärrä että koulutus ei ole ydinpointti kun akateeminen nainen etsii koulutettua miestä. Vaan ne ominaisuudet miehessä jotka johtaa kouluttautumiseen. Sitten kun on oikeesti hyvä duunarimies, niin se kelpaa kyllä. Omassakin lähipiirissä esimerkki tästä. Ongelma vaan on, että duunarimiehet ei yleensä ole sellaisia että niiden äly ja maailmankuva vetoais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
Mutta minä huolisin mielelläni parisuhteeseen jonkun aivan muun, kuin IG-mallin. Haluan itselleni tasaveroisen naisen, en huipputuloista ja huippukaunista naista. Tuollaiset naiset ovat ihan eri miesten saatavilla.
Mutta naiset ei ajattele samalla lailla? Sitäkö haluat sanoa? Jos niin niin mieti pitäiskö jo vähitellen kasvaa aikuiseksi.
Naisilla ei ole mitään ongelmia olla itseään paremman näköisen, itseään parempi tuloisen ja korkeammassa asemassa olevan miehen kanssa. Päin vastoin.
Ja tämän todistit mielestäsi sillä että vertasit itseäsi ja instagram-mallia? Onko sun mielestä akateeminen nainen vs akateeminen mies niin utopistinen yhdistelmä, että se vertautuu mainitsemaasi huippukauniiseen naiseen jonka kanssa et viihtyisi? Viihtyisitkö kuitenkin naisen kanssa, joka olisi pikkuisen itseäsi paremman näköinen? Entä tavallisen kaunis huippukauniin sijaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Itse taas kyllästyisin heti, jos ekoilla treffeillä alettaisiin puhua palkasta. Itselläni on lapsi, ja sen vuoksi en halua itsekään muuttaa yhteen, mutta seksisuhde tai seurustelu ilman yhteenmuuttoa kävisi. Joskaan en etenisi näihin asti, jos oltaisiin päästy palkkakeskusteluun tapailuvaiheessa. N45
Miehetkään eivät yleensä ole niin tyhmiä, etteivät pystyisi naisen ammatista tunnistamaan palkkatasoa. Tuo olisi todennäköisesti selvillä jo kauan ennen ensitreffejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on varmaan siinä että käsittelet heitä priimamiehinä etkä ihmisinä.
Ja sen lisäksi vielä itseäsi ihan OK:na, et priimana.
Minä osaan pieraista tosi lujaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
– Naiset miettivät myös, kuinka heidän ystävänsä suhteutuvat mieheen ja kuinka mies sopeutuu omaan ystäväpiiriin. Miehille puolestaan vaimon kaunis ulkomuoto voi tuoda sosiaalista arvostusta.
Hmm, no joo, pakko myöntää, että varmaan lukioaikana olisi tullut mietittyä tällaisia, jos olisin silloin seurustellut. Mutta ei kenelläkään aikuisella enää ystävät ole niin kiinteä ja olennainen viiteryhmä, että koko elämän pyörisi näiden ehdoilla. Kuulostaa ihan lapselliselta lukeakaan tällaisia, ja herääkin kysymys, mistä oikein revitte näitä teorioita ja analyysejä? Oikeastihan joskus 25 ikävuoden jälkeen ystävien merkitys ihmisen elämässä alkaa vähentyä siinä mielessä, että ystäviä toki on, heidän tapaaminen on tärkeää ja tuo hyvää sisältöä elämään, jne, mutta jokainen rakentaa oman elämänsä, eikä enää ole niitä kouluaikojen bestiskokoonpanoja.
Kasvakaa aikuisiksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
Mutta minä huolisin mielelläni parisuhteeseen jonkun aivan muun, kuin IG-mallin. Haluan itselleni tasaveroisen naisen, en huipputuloista ja huippukaunista naista. Tuollaiset naiset ovat ihan eri miesten saatavilla.
Mutta naiset ei ajattele samalla lailla? Sitäkö haluat sanoa? Jos niin niin mieti pitäiskö jo vähitellen kasvaa aikuiseksi.
Naisilla ei ole mitään ongelmia olla itseään paremman näköisen, itseään parempi tuloisen ja korkeammassa asemassa olevan miehen kanssa. Päin vastoin.
Ja tämän todistit mielestäsi sillä että vertasit itseäsi ja instagram-mallia? Onko sun mielestä akateeminen nainen vs akateeminen mies niin utopistinen yhdistelmä, että se vertautuu mainitsemaasi huippukauniiseen naiseen jonka kanssa et viihtyisi? Viihtyisitkö kuitenkin naisen kanssa, joka olisi pikkuisen itseäsi paremman näköinen? Entä tavallisen kaunis huippukauniin sijaan?
Akateeminen mies ja akateeminen nainen sopivat hyvin yhteen. Samoin huippukaunis ja huippukomea. Ulkonäössä tullaan siihen isoon ongelmaan, että tavallisen kaunis nainen on aika järkyttävän paljon kauniimpi, kuin tavallisen näköinen mies. Miestyypin komeutta on vain yhtä sorttia (geneettistä, ansaittua) ja naistyypin kauneutta näkyy jokaikisessä kadun kulmassa, kauppareissuilla, kirjastoissa ja työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Sivusta, tässä on hyvä esimerkki siitä miten mies pilaa pariutumiskykynsä red pill -soovalla. Näin se just tapahtuu. Sen sijaan että mies kykenisi kohtaamaan naisen ihmisenä vainoharhahamsteri ravaa juoksupyörässään miehen päässä ja se siitä taas.
Tässä ei ollut mitään tekemistä punapilleriajatuksilla. En vain koe, että naisen huima tulotaso olisi jotain, mitä haluaisin parisuhteelta. Ihan sama, miksi en halua huiman kaunista naistakaan. Ei ole tasavertainen ja hyvä olo.
Aika jännä että tämä kirjoittaa näin ja silti yksi yleisimmistä syytöksistä täällä on se miten naiset ei muka huoli vähemmän tienaavia miehiä. Kuka ei huoli ketä...
Mutta minä huolisin mielelläni parisuhteeseen jonkun aivan muun, kuin IG-mallin. Haluan itselleni tasaveroisen naisen, en huipputuloista ja huippukaunista naista. Tuollaiset naiset ovat ihan eri miesten saatavilla.
Mutta naiset ei ajattele samalla lailla? Sitäkö haluat sanoa? Jos niin niin mieti pitäiskö jo vähitellen kasvaa aikuiseksi.
Naisilla ei ole mitään ongelmia olla itseään paremman näköisen, itseään parempi tuloisen ja korkeammassa asemassa olevan miehen kanssa. Päin vastoin.
Ja tämän todistit mielestäsi sillä että vertasit itseäsi ja instagram-mallia? Onko sun mielestä akateeminen nainen vs akateeminen mies niin utopistinen yhdistelmä, että se vertautuu mainitsemaasi huippukauniiseen naiseen jonka kanssa et viihtyisi? Viihtyisitkö kuitenkin naisen kanssa, joka olisi pikkuisen itseäsi paremman näköinen? Entä tavallisen kaunis huippukauniin sijaan?
Akateeminen mies ja akateeminen nainen sopivat hyvin yhteen. Samoin huippukaunis ja huippukomea. Ulkonäössä tullaan siihen isoon ongelmaan, että tavallisen kaunis nainen on aika järkyttävän paljon kauniimpi, kuin tavallisen näköinen mies. Miestyypin komeutta on vain yhtä sorttia (geneettistä, ansaittua) ja naistyypin kauneutta näkyy jokaikisessä kadun kulmassa, kauppareissuilla, kirjastoissa ja työelämässä.
:DD Millaiset lasit silmillä oikein tuolla kuljet? Perus-suomalainen nainen ja mies ovat kyllä aika identtisen näköisiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
– Naiset miettivät myös, kuinka heidän ystävänsä suhteutuvat mieheen ja kuinka mies sopeutuu omaan ystäväpiiriin. Miehille puolestaan vaimon kaunis ulkomuoto voi tuoda sosiaalista arvostusta.
Hmm, no joo, pakko myöntää, että varmaan lukioaikana olisi tullut mietittyä tällaisia, jos olisin silloin seurustellut. Mutta ei kenelläkään aikuisella enää ystävät ole niin kiinteä ja olennainen viiteryhmä, että koko elämän pyörisi näiden ehdoilla. Kuulostaa ihan lapselliselta lukeakaan tällaisia, ja herääkin kysymys, mistä oikein revitte näitä teorioita ja analyysejä? Oikeastihan joskus 25 ikävuoden jälkeen ystävien merkitys ihmisen elämässä alkaa vähentyä siinä mielessä, että ystäviä toki on, heidän tapaaminen on tärkeää ja tuo hyvää sisältöä elämään, jne, mutta jokainen rakentaa oman elämänsä, eikä enää ole niitä kouluaikojen bestiskokoonpanoja.
Kasvakaa aikuisiksi!
Kun trauma syntyy yläkoulu/lukioaikoina, niin siitä voi olla erittäin hankala päästä eroon. Kun tuossa iässä jäät ulkopuolelle naissuhteista, niin asiaa on erittäin vaikea korjata aikuisena, jos enää edes haluaa korjata.
Ite en kans tälleen elämää nähneenä ihan ymmärrä tota, että mikä peruste se parisuhteelle on, mitä toinen tekee työkseen. Ennemmin olisin kiinnostunut siitä, löytyykö fyysistä kemiaa ja täsmäävätkö arvopohjat ja elämäntapa & unelmat. N46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurustella ihmisen kanssa, eikä ammatin, koulutuksen tai ulkonäön. Paitsi jos haluaa pinnallisen elämän.
Parisuhde on onnellisin tutkitusti, kun molempien älykkyysosamäärä ja sosiaalinen asema on suunnilleen sama. Jos kumppani on kovin erilainen kuin sinä esim. suuri ero tuloissa, tulee parisuhteeseensa helposti valta-asetelmia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en itse voisi seurustella työttömän tai kouluja käymättömän raksamiehen kanssa.
Minulle ei ole mitään väliä naisen tuloilla, kunhan ei tienaa enemmän, kuin minä. Silloin parisuhde ei toimi.
Selittäisitkö tarkemmin, millä tavalla parisuhde ei toimi? Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen tienaa miestä enemmän. Esimerkiksi pari juristinaista, joilla huomattavasti pienituloisempi puoliso. Ehkä sulla on vaan heikko itsetunto tai perustat itsetuntosi tuloillesi?
t. 100keur/v tienaava sinkkunainen, jota ei haittaisi miehen pienemmän tulot (lapset mulla on jo tehtynä, että omalla kohdallani puhun kahden aikuisen parisuhteesta, en yhteisistä lapsista tai välttämättä edes yhteenmuutosta, mutta noilla em. juristinaisilla on myös lapsia pienituloisemman miehen kanssa ja ihan hyvin vissiin menee kuitenkin).
Miksi sinulla ei sitten ole miestä?
Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta (ei liittynyt ainakaan suoraan tuloihin, tienasimme n. saman verran ex-miehen kanssa) ja ei ole kukaan tullut kotoa hakemaan. ;) Töissä olettavat mun varmaan olevan parisuhteessa, kun mulla on lapsiakin (sama juttu esim. lasten harrastusporukoiden vanhempien keskuudessa ja toki itsekin oletan siellä pyörivien isien olevan lapsen äidin kanssa yhdessä), ja ystäväpiiri vakiintunut ja enimmäkseen naisteniltoja jne., kun muillakin on lapsia, ja miehet jää hoitamaan niitä, joten ei sitten tapaa mitään kaverin miehen kavereitakaan sitä kautta. Olen vaan harkinnut deittimarkkinoille menoa, että siksipä tässä kyselen.
No jos ajatellaan tilannetta, että olisit deittimarkkinoilla ja mätsäisit minun kanssani Tinderissä (mitä ei tapahdu, mutta kuvitellaan tilanne). Ja jumalattoman pitkien tekstikeskustelujen jälkeen jollain ihmeellä läpäisisin miesseulasi ja menisimme treffeille.
Minulla alkaisi jyskyttää (miehenä) takaraivossa ajatus, että sinä tienaat 100 000 euroa vuodessa ja minä vain 55 000 euroa vuodessa. Tietäisin jo tällä valitulla hetkellä, että parisuhdetta ei noilla tulospekseillä synny. Tämä olisi se hetki, kun tietäisin, että ainoastaan seksiä kannattaa enää tavoitella. Lapsesi olisi ok, mutta tässä vaiheessa tietäisin jo sen, että yhteenmuuttoa ei koskaan tulisi, vaikka parisuhde jostain syystä olisikin mahdollinen (jos siis tienaisin saman verran, kuin sinä). Eli lapset ja tulosi olisivat varmasti suurin este parisuhteen muodostumiselle. Tämä siis minun näkökulmastani. En tiedä, miten muut miehet näihin asioihin suhtautuisivat. Pysyvän parisuhteen löytäminen sinun tapauksessasi ei välttämättä ole helppoa, tai sitten se on hyvä tuurilla hyvinkin helppoa.
Itse taas kyllästyisin heti, jos ekoilla treffeillä alettaisiin puhua palkasta. Itselläni on lapsi, ja sen vuoksi en halua itsekään muuttaa yhteen, mutta seksisuhde tai seurustelu ilman yhteenmuuttoa kävisi. Joskaan en etenisi näihin asti, jos oltaisiin päästy palkkakeskusteluun tapailuvaiheessa. N45
Miehetkään eivät yleensä ole niin tyhmiä, etteivät pystyisi naisen ammatista tunnistamaan palkkatasoa. Tuo olisi todennäköisesti selvillä jo kauan ennen ensitreffejä.
Entä sitten? Mikäli siitä huolimatta ei alettaisiin treffeillä keskustella jostain niin kuolettavan tylsästä asiasta kuin palkasta, niin ok. Ei minua ainakaan haittaa yhtään, jos joku ei halua tulla treffeille ammattini tai palkkani takia, oli syy tähän sitten mikä tahansa. Haluan treffeille vain ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan minuun, ja on ihan hyvä, jos ne jättävät väliin, joilla on tällaisiin asioihin liittyen jotain epävarmuuksia, ehdottomuuksia, pakkomielteitä, tms.
Juu alan asintuntijan tutkittuun tietoon perustuva tieto on paskaa, sillä sinulla on erilainen yksitttäistapaus osunut kohdalle :) Asia on jämpti