Lue keskustelun säännöt.
Miten akateemisen perheen lapset eroavat duunariperheen lapsista? Miten niin on vaikeaa sopeutua
19.07.2010 |
akateemiseen maailmaan, jos on duunariperheen lapsi. (Tästähän on tehty tutkimus ja kirjakin.)
Eli mikä siinä kotikasvatuksessa oikein valmistaa ihmistä akateemiseen koulutukseen. Siis miten duunareiden lapsilla olisi vaikeampaa?
Itse olen akateemisesti koulutettujen vanhempien akateemisesti koulutettu lapsi. Mieheni on duunariperheen lapsi, joka vastikään valmistui DI:ksi.
Mietin, että mitenkä tässä kouluttaisi oman lapsensa, että hänestä tulisi sellainen, joka sopii hyvin akateemisiin piireihin. Ihmettelen kovasti tätä. Mahdammeko olla liian rentoja perheenä.
Toivottavasti osaatte avittaa.
Kommentit (199)
Hmm... minulla on akateeminen koulutus duunarivanhempieni vaatimuksesta.
Eli tiukalla kotikurilla akateemiseksi?
Eipä muuten ole ollut mitään hyötyä taloudellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalinen käyttäytyminen on opittua. Lapset mieltävät tietyt asiat arkeen kuuluviksi kun heidän kanssaan tehdään niitä. Arvot ja asenteet heijastuvat herkästi jälkikasvussamme.
Ajatus siitä, että lapset pitäisi "opettaa" akateemisiksi, tuntuu melko kornilta. Eikö heille sen sijaan pitäisi tarjota virikkeitä, joista he sitten voivat löytää omien intressiensä kannslta sopivia asioita. Ja sitä paitsi siihen duunariarkeen tutustuminenkin on ihan terveellistä. kauhistuttaa ajatus tenavasta, joka tuntee viimeistä piirtoa myöten tapakultttuurin, mutta on täysin ulkona suomalaisesta keskivertoarjesta.
Itse olen parikin akateemista tutkintoa suorittanut (FM, YTL) ja on pakko sanoa, että tietty akateemisten piirien hienostelu ja nirppanokkaisuus ihan yksinkertaisesti vituttaa. Voidakseen ymmärtää elämää ja maailmaa laajasti, tulee jokaisen meistä tuntea sen eri puolia. Mitään halveksumatta, mitään ylenkatsomatta. Akateemisuus sinänsä ei tee meistä akateemisista ihmisenä parempia - tunnen valitettavan monta todella sydämen sivistykseltä ja fiksuudeltaan arvostelun alla olevaa tohtoria. Teoreettinen älykkyys ja sosiaalinen älykkyys ovat kaksi eri asiaa.
On suorastaan naiivia tuomita tiettyä pukeutumista, tatuointeja tms. jonkun tietyn sosiaaliluokan tunnusmerkeiksi. Toki burberryt ovat tradenominaisten ja KTM:ien suosiossa ja työtön yh ostaa muotivaatteensa Halpa_hallista ja kirppiksiltä vaan mistäköhän sekin johtuisi... ;) Loppujen lopuksi kyse on arvojen välittämisestä lapsillemme - mutta annetaan heidän itsensä päättää vaihtoehtojen välillä.
akateemiset eivät ota asioita aivan yhtä vakavasti kuin duunarit. Kaikesta voi olla eri mieltä ja monesti saakin olla. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Duunareilla taas on totinen asenne.
En ole samaa mieltä. Usein tämä on toisinpäin, akateemisilla on yli-analyyttinen katsantokanta, joka voi aiheuttaa turhia harmaita hiuksia.
tottakai on poikkeuksia olemassa. Muutenhan hyvin harvasta duunariperheen vesasta tulisi akateeminen. tai akateemisesta duunari
duunariperhe on köyhä ja kipeä kun lapsen luokkaretkelle vaaditaan rahaa. koulusta puhutaan muutenkin että "opettaja ja kaikki ovat tyhmiä, ne naapureiden kakaratkin". valitus jos pitää ostaa sukset kouluun. tai mitä vaan lapsin liittyvää. omaan alkoon, tupakkaan, moottoripyörään, autoihin (niitä pitää olla monta), isoon taloon, isoon telkkariin, ym riittää rahaa. mutta auta armias jos lapselle pitäisi 2 euroa antaa retkelle rahaa. perskulee! Akateeminen perhe sijoittaa rahaa lapsiin. ja aikaa. ja omaan koulutukseen ja sivistykseen ja kursseihin.
Vaan lapsiin panostettiin miltei kaikki raha. Vanhempani olivat duunareita.
Vankat elämänarvot..hmm Mitä näihin kuuluu?
Esimerkki:
Lapsillemme opetamme sydämen sivistystä, eli miten kohdella itseä ja lähesiä oikein. Juuri tässä omassa kulttuurissamme ja yhteisössämme.
Emme anna lapselle vaihtoehtoja eri kulttuurien tavoista kohdella lähimmäisiään ja sano lapselle, että valitse nyt itse näistä. Siinä on lapselle liian suuri vastuu. Toki kerromme heille, miten eri kulttuureissa on tapana tehdä, mutta emme kehota heitä itseään toimimaan niin. Vanhempana saavat sitten itse toki valita, kun ovat tarpeeksi kypsiä ymmärtämään valintojensa seuraukset.
Itsekin olemme vankkojen arvojen ansiosta pärjänneet elämässämme mainiosti, niin kotimaasssa, kuin opinnoissamme ulkomaillakin.
Eikö sinulla ole mitään arvojapohjaa, jonka haluat lapsillesi opettaa?
taustalla on hyvin samankaltaisia funktioita.
Niinpä erilaiset tavat ilmentävätkin samankaltaisia tarpeita ja tavoitteita.
Kaikkea toimintaa tulee ympäröidä ihmisten humaaniin ja tasa-arvoiseen kohteluun johtava ajattelu. Niinpä tapojen tai uskomusten paremmuusjärjestyseen asettaminen on toissijaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Duunariperheen lapset kyselevät koko ajan, mitä mikäkin maksoi. kenellä isoin. Mikä merkki on hieno...
Aivan kuten vanhempansa, arvonantoa haetaan tavarasta, sen tavaran koosta ja määrästä.
Duunariperheen lapset kyselevät koko ajan, mitä mikäkin maksoi. kenellä isoin. Mikä merkki on hieno...
Aivan kuten vanhempansa, arvonantoa haetaan tavarasta, sen tavaran koosta ja määrästä.
Kyllä meidän lastemme kavereita seuraamalla samanlaisia kyselevät ihan kaikenlaisista perheistä tulevat. Ihan samat jutut akateemisten lapsilla on kuin duunareidinkin, ainakin kavereidensa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Duunariperheen lapset kyselevät koko ajan, mitä mikäkin maksoi. kenellä isoin. Mikä merkki on hieno... Aivan kuten vanhempansa, arvonantoa haetaan tavarasta, sen tavaran koosta ja määrästä.
Kyllä meidän lastemme kavereita seuraamalla samanlaisia kyselevät ihan kaikenlaisista perheistä tulevat. Ihan samat jutut akateemisten lapsilla on kuin duunareidinkin, ainakin kavereidensa seurassa.
itse huomaan eron esim. keskittymiskyvyssä. Toiset riehuvat paikasta toiseen ja hajottavat tavaroita kulkiessaan (duunarit). Tottakai on poikkeuksia
sen ei kyllä ainakaan pitäisi olla akateeminen ominaisuus. Tiedekoulutus on viimeiset sata vuotta yrittänyt saada ihmisiä ymmärtämään, ettei asioita voi katsella uloapäin, vaan jokainen katselija ja tutkija on aina tavalla tai toisella osallinen siihen mitä tarkastelee, muuttaa sitä ja vähintään siksi (jos ei eettisesti muutenkin) on siitä myös vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseni kohdalla kyse on yksinkertaisesti periytymisestä. Olen köyhästä perheestä, jossa vanhemmat olivat älykkäitä, mutta sairaita psyykkisesti. Isäni kaikki lapset ovat akteemisesti kouluttautuneita, huom. ilman vanhempien apua.
Minulle koulunkäynti ja yliopisto-opinnot olivat helppoa ja kivaa puuhaa. Nyt näyttää siltä, että sama pätee lapsiini. Molemmat lapseni pärjäävät hienosti koulussa ja ovat sosiaalisesti lahjakkaita. Eikä meidän perheessä millään lailla auteta läksyissä, enkä yleensä edes muista kysyä miten koulussa menee. Opettaja vain on todennut, että lapseni pärjää hienosta kaikessa. Ovat vaan lahjakkaita ja vielä sosiaalisia, pidettyjä muiden lasten keskuudessa. En todellakaan näe omia ansioitani lasten menestykselle kuin perimän.
kun olen duunariperheestä, mutta itse akateeminen koulutuksen hankkinut ja ihan vaan siitä syystä, että asiat kiinnostivat, statusta en hakenut pätkääkään. (Duunariperheessäni arvotettiin työtä niin, että kaikkia ammatteja tarvitaan ja kaikki oat tärkeitä ym. kunhan tekee työnsä hyvin ja on itse tyttyväinen elämäänsä). Raha ei ole minulle kuten ei lapsuudenperheellenikään ollenkaan merkityksellistä, arvot ovat aivan muualla. Olen matkustanut ympäri maailmaa ja asunutkin ulkomailla nuoruus- ja aikauisiällä,
vaikka lapsuudenperheen kanssa käytiin ainoastaan etelässä ja kerran Ruotsissa :)Olen ulkomaalaisen kanssa naimisissa ja tulen todella monenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Työympyröissä on hyvinkin akateemista ja kulturellia sakkia, kun taas sukulaisillanvietoissa jutellaan telkkariohjelmista ym. Ja ihan viihdyn molemmissa ja hyväksi seuraksikin on haukuttu.
Toisaalta olen kyllä humanistisella alalla ja minkäänlainen porvarillinen pönötys ei ole minua ikinä kiinostanut, mutta jos sellaisiin tilanteisiin joudun, otan kuitenkin ilon irti, eli osallistun mielenkiintoisiin keskusteluihin ym.
Joo, ihan siksi kirjoitin, kun tämän ketjun viestit tuntuu jotenkin niin mustavalkoisilta, kyllä kai sellaista harmaata maastoakin on akateemisuus/duunari-välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen ei kyllä ainakaan pitäisi olla akateeminen ominaisuus. Tiedekoulutus on viimeiset sata vuotta yrittänyt saada ihmisiä ymmärtämään, ettei asioita voi katsella uloapäin, vaan jokainen katselija ja tutkija on aina tavalla tai toisella osallinen siihen mitä tarkastelee, muuttaa sitä ja vähintään siksi (jos ei eettisesti muutenkin) on siitä myös vastuussa.
Tuollahan tarkoitetaan sitä, että asioita ei tarkastella omista vaikuttimista käsin, pitäen lähtökohtaisesti jotakin totuutta oikeana :)
Tutkijan osallistuminen todellisuuden rakentumiseen on vähän eri juttu.
Kyllä vaan tutkijan pitää asettua ennakkokäsitystensä ulkopuolelle ja mieluiten kulttuuristen totuuksien ulkopuolelle, jotta tutkittavasta asiasta saataisiin edes jonkinlaista tolkkua :)
Objektiivisuus/subjektiivisuus
Konstruktivismi...äähh
eiköhän kuitenkin ole kyse enemmän persoonista kuin koulutustaustasta. Sekä minä, että miehemme tulemmme duunariperheistä. Miehen vanhemmmat sentään lukion käyneet aikoinaan, mun vanhemmat kiertokoulua sen, minkä saivat, olisikohan sen kuusi, max siis 9 vuotta käyneet.
Isäni tietää monesta asiasta enemmän kuin moni, varsinkin kaikesta tieteeseen liittyvästä, on aina lukenut, kun kiinnostaa ja keskustelee asioista kaikkien kanssa. Aina tutkimassa uusia juttuja ja kehittelemässä keksintöjä. Jotka siis myös rakentaa, duunari kun on niin taitoa on. Nyt on rakentamassa alusta asti mökkiä ilman sen kummempia ohjeita.
Meillä on aina keskusteltu kaikesta mahdollisesta ja otettu asioista selvää. Minä ja veljeni korkeasti koulutettuja.
Mieheni korkeasti koulutettu, opintonsa suoritti Englannissa. Molemmat omien kokemustemme pohjalta (minä kasvatustieteen maisteri, luokan opettaja) ollaan sitä mieltä, että niin paljon kuin kehutaan suomalaista koulutusta, yliopistotasolla se on todella huonoa, muutamaa harvaa poikkeuksellista opettajaa lukuunottamatta.
Miehen perheessä myös keskusteltu asioista, veli kauppaopiston käynyt ja sisko sairaanhoitajakoulun.
Meillä on se iso telkkari ja kun lapset on nukkumassa tai jos on poissa, mies tykkää syödä telkkarin edessä. Meillä myös luetaan hirmu paljon. Nyt kyllä lapset katsoo dvd:tä, mutta "historiaa", olipa kerran ihminen - itse sen valitsivat. Tyttö 5 v tuossa samalla ompelee käsin itselleen hametta.
Mä en usko, että koulutustaustalla on merkitystä vaan ihmisen luonteella. Jos meidän lapset kokee duunariammatin itselleen sopivaksi ja osoittavat olevansa siinä hyviä, niin kannustetaan siihen suuntaan. Sivistystä ja "akateemisuutta" voi hyvin halutessaan hankkia ilman koulujakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vaan tutkijan pitää asettua ennakkokäsitystensä ulkopuolelle ja mieluiten kulttuuristen totuuksien ulkopuolelle, jotta tutkittavasta asiasta saataisiin edes jonkinlaista tolkkua :)Objektiivisuus/subjektiivisuus
Konstruktivismi...äähh
edes voivansa tehdä näin, puhumattakaan, että seyksiselitteisesti olisi edes hyvä asia. Tutkijan on TIEDOSTETTAVA rajoitteensa ja YRITETTÄVÄ päästä niiden yli, mutta ei hän koskaan tule oikeasti siihen silti pystymään ja SEN myöntäminen taas on alku siihen, miten saadaan aikaan sellaisia tutkimustuloksia, joita muutkin voivat arvioida (=ovat sen verran luotettavia kuin nyt mikään ylipäänsä voi olla)
Itsekin ajattelin joskus aika mustavalkoisesti, en enää. Olen tavannut niin paljon erilaisia ihmisiä eri koulutustasoilla ja taustoilla varustettuna, etten voisi enää ajatella asioita noin jakautuvasti.
Olemme kuitenkin yksilöitä, vaikka moni meistä on lammas.
Eikä muutenkaan mielestäni maksa yrittää väkisin lokeroida ihmisiä. Kaikki me vielä kuitenkin mahdumme tänne hengittämään samaa ilmaa.
Mikä sitten on se arvokkain ihmistyyppi? Sitähän ei kukaan voi sanoa.
Edelleen: todellisuuden sosiaalinen rakentuminen ja tutkijan pyrkimys luoda mahdollisimman objektiivinen suhde tutkittavaan aiheeseen ovat eri asioita.
Totta hemmetissä tutkija on osana todellisuuden rakentumista ja yksi merkittävä osa-alue onkin pyrkimys tiedostaa oma rooli tulosten muokkaantumisessa ja muokkaantumisessa.
Muttä nämähän ovat aivan eri asioita :D
Mutta sähän taidatkin vedättää mua, koska kyse on niin yksinkertaisesta asiasta.
todellisuuden rakentumisesta.
Mut joo, ainakin sun pitäisi tietää tämä, joten kaipa mä vedätän.
hypoteesini siitä, että akateemiset eivät kiihkoilisi yhtä paljon kuin duunarit tuli juuri blown to bits :-(
akateemiset eivät ota asioita aivan yhtä vakavasti kuin duunarit. Kaikesta voi olla eri mieltä ja monesti saakin olla. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Duunareilla taas on totinen asenne.