Miten akateemisen perheen lapset eroavat duunariperheen lapsista? Miten niin on vaikeaa sopeutua

"Todellista sivistystä on olla lokeroimatta itseään ja muita taustojen ym. asioiden perusteella.

Muiden ihmisten ylenkatsominen on varma todiste heikosta sivistyksestä. "

Olen aika pöyristynyt siitä miten ihmiset lokeroivat toisiaan ja kuvittelevat sen vielä olevan jotenkin sivistynyttä ja fiksua keskustelua. Tai että pitäisi nolostua vanhempien ammateista??? Huh Huh.

Ihmettelee akateeminen duunariperheen lapsi

Kutakuinkin koko ketjun olen lukenut, enkä ole kyllä huomannut, että joku olisi kertonut häpeävänsä vanhempiaan tai näiden ammattia. Jos sulla ei mitään epävarmuutta ole, niin onneksi olkoon. Nämä tuntemukset kuitenkin ovat subjektiivisia ja monet ovat kokeneet taustansa ongelmalliseksi. Toisaalta kun sinun reaktiosi on tuo, niin voin kuvitella sinuunkin kolahtaneen.

Kyllä tämä asetelma hyvin pätisi toisinkin päin, eli vaikka lääkäreiden lapsi menisi amiksen autolinjalle. Vaikeaa voisi olla ja ajatuksia herättää puolin ja toisin. Se ettei asiasta puhuta ei tarkoita, etteikö asiaa olisi olemassa.

Todella antoisaa luettavaa.



Minä olen diplomi-insinööri. DI:t eivät ilmeisesti osan mielestä oikein ole edes mitään kunnon akateemisia. Pitänee kyllä paikkansa sikäli, että meillä lähinnä keskityttiin kaikenlaiseen laskemiseen. Se oli pääasiana lähes kaikissa aineissa. En osaa esimerkiksi kirjoittaa niin taitavaa kieltä, kuin monet tässä ketjussa.



Tuli mieleeni, että eihän akateemisia ole ollut monessakaan suvussa kovin kauaa. Melkein kaikilla ensimmäinen akateeminen suvussa on korkeintaan isoisä. Niin minullakin. Ennen vanhaan akateemisia oli kansasta todella vähän, joten melkein kaikki akateemiset perheet ovat jossain vaiheessa muuttuneet akateemisiksi.



Sitten tulee mieleeni, että olin kesätöissä erittäin suurella rakennustyömaalla opiskeluaikana. Siellä tietysti tapasin paljon duunareita. Olen huomannut tämän kokemuksen pohjalta, että duunarit sanovat asiat heti ja päin naamaa. Ilkeilevät suoraan tai kehuvat suoraan. Akateemisten kieroilu on sitten selän takana. Sellaista hiljaista ja ovelaa. Tavallaan tyylikkäämmin, mutta samat tunteet heilläkin on tietenkin. En tiedä, kumpi on parempi.



Joku kirjoitti, ettei usko kenenkään akateemisen suosittelevan lapselleen duunariammattia. Minun akateeminen äitini koki työnsä niin henkisesti rasittavaksi, että suositteli minulle duunariopintoja ja vieläpä duunarimiestäkin. Koulunkin olisi voinut jättää peruskouluun vaan. Duunariammatissa kuulemma selviäisi helpommalla. En kumminkaan häntä uskonut, kun oli himo opiskella.



ap



ap

on lähes kaikissa suvuissa aika uutta. Eli luokkanousukkaita ovat melkein kaikki.

Sinun mielestäsi ainoaa oikeaa akateemisuutta on siis humanistiset opinnot? Minun mielestäni taas yliopiston ei ole tarkoitus olla yleissivistävä koulu, sillä tätä tarkoitusta varten on lukio. Yliopistothan perustuvat tutkimukselle, ja uusien tutkijoiden tuottamiselle, ei sille että siellä kaikille opetetaan yleissivistyksen perusteita. Kritiikkiä pitäisi myös löytyä ihan jokaiselta yliopiston käyneeltä alasta riippumatta, sillä se on tutkimuksen perusta niin fysiikassa kuin uskontotieteessäkin.



Lisäksi voisin sanoa tuohon DI:en kritiikittömyyteen, että mietipä millaisen alan parissa kasvaneet ennemmin höyrähtävät huuhaaseen; ne joiden alalla tärkeää on eksaktius ja todistettavuus vai ne, joiden alalla periaatteessa mikä tahansa on mahdollista jos osataan perustella ja luoda hyvältä kuulostava teoria.. Eiköhän ne ole ne humanistit pääosissa näissä kaikenmaailman new age -liikkeissä..



Terveisin KTM, eli ns. toisen luokan akateeminen..

Sinun mielestäsi ainoaa oikeaa akateemisuutta on siis humanistiset opinnot? Minun mielestäni taas yliopiston ei ole tarkoitus olla yleissivistävä koulu, sillä tätä tarkoitusta varten on lukio. Yliopistothan perustuvat tutkimukselle, ja uusien tutkijoiden tuottamiselle, ei sille että siellä kaikille opetetaan yleissivistyksen perusteita. Kritiikkiä pitäisi myös löytyä ihan jokaiselta yliopiston käyneeltä alasta riippumatta, sillä se on tutkimuksen perusta niin fysiikassa kuin uskontotieteessäkin.

Lisäksi voisin sanoa tuohon DI:en kritiikittömyyteen, että mietipä millaisen alan parissa kasvaneet ennemmin höyrähtävät huuhaaseen; ne joiden alalla tärkeää on eksaktius ja todistettavuus vai ne, joiden alalla periaatteessa mikä tahansa on mahdollista jos osataan perustella ja luoda hyvältä kuulostava teoria.. Eiköhän ne ole ne humanistit pääosissa näissä kaikenmaailman new age -liikkeissä..

Terveisin KTM, eli ns. toisen luokan akateeminen..

Tämä oli siis tarkoitettu sille, joka epäili humanistien olevan ainoita oikeita akateemisia.

Helsingin Yliopisto ja siellä ainoastaan teoreettisen filosofian lukijat ovat ainoita oikeita akateemisia.

Helsingin Yliopisto ja siellä ainoastaan teoreettisen filosofian lukijat ovat ainoita oikeita akateemisia.

mitään noin typerää. Tuollainen hybris ei todista akateemisuuden puolesta.

silloin Suomessa ei ole kuin kaksi oikeaa, ylintä opetusta antavaa akatemiaa, nimittäin Sibelius-Akatemia ja Åbo Akademi.



Mutta varjelkoon viisautemme meitä siltä ja todettakoon vaan, että akateemisia tutkintoja voi suorittaa sekä yliopistoissa että tiedekorkeakouluissa.



Ammattikorkeakoulut eivät ole tiedekorkeakouluja.



Wikipedialla on muuten mainiot määritelmät akateemiselle:



Akateeminen voi tarkoittaa



* yliopistollista, korkeakouluun liittyvää tai sille ominaista, tai jotakin teoreettista

* käsitteellistä, muodollista, käytännölle vierasta

* kielteisessä sävyssä jotain vanhoillista, paikalleen jähmettynyttä, sovinnaista tai kaavamaista

* yliopistotutkinnon suorittanutta henkilöä

(lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Akatemia)



Tero

on lähes kaikissa suvuissa aika uutta. Eli luokkanousukkaita ovat melkein kaikki.

on oltu akateemisa ainakin 1700-luvulta, pappia ja opettajaa ollut monta monta sukupolvea. Tai siis mun ymmärtääkseni kirkon miehet oli sen ajan oppineita/akateemisia henkilöitä.

Huuhaa_han_. Ehkä sinullekin pienet yleissivistävät opinnot esim. äidinkielen saralla olisivat tehneet hyvää:)

Pelkkiä päälauseitä:)

Pelkkiä päälauseitä:)

t humanisti

Mielenkiintoinen aihe!

Olen duunariperheen (myyjä, tehdastyöläinen) lapsi ja akateeminen. Myös veljeni on hankkinut akateemisen koulutuksen, hän tohtoriksi asti kun minä olen vain maisteri. En ole kokenut mitään haittaa siitä että olen duunariperheestä, en minkäänlaisia sopeutumisvaikeuksia akateemisiin opintoihin tms. 

Perhe-elämä eroaa siinä, että duunariperheen vanhemmilla on enemmän aikaa lapsilleen.

Valitettava totuus.

Riippuu täysin alasta, joilla vanhemmat työskentelevät. Itse olen duunariperheestä, ja putkimiehenä työskentelevä isäni oli aina poissa kotoa. Myös setäni, joka ajoi rekkaa ympäri Suomea ja Eurooppaa, oli harvoin kotosalla. Serkkujen kanssa vietimme paljon aikaa. Äidit toki olivat enemmän maisemissa, mutta normaalia työpäivää hekin tekivät. Ja mitään liukuvaa työaikaa ei ollut, vaan töissä oli oltava tasan tiettyyn aikaan.

Oma DI-mieheni on kotona huomattavasti enemmän (tekee osittain etätöitä + pitää liukumat aina vapaana pois) kuin oma isäni oli aikoinaan.

Itse olen paljon kotona myös, ja työajat voin järjestää vapaasti - tutkijan ammatti sallii sen.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 14:58"]

Perhe-elämä eroaa siinä, että duunariperheen vanhemmilla on enemmän aikaa lapsilleen.

Valitettava totuus.

[/quote]

MIelenkiintoista:

Mies on akateeminen, minä olen pelkkä yo. Mies on lukenut viimeksi kirjan joskus vuonna 2005, minä luen koko ajan useampaa kirjaa, runoja, tietokirjallisuutta jne. Miehen exä on myös akateeminen, heidän yhteinen lapsensa meni amikseen. Yhteiset lapsemme ovat vielä alakoulussa, tykkäävät lukea todella paljon.

Siis duunariperhe ja akateeminen perhe, entäs kun toinen vanhemmista on duunari ja toinen akateeminen? Mikä perhe se on kun kerta perheitä näin luokitellaan?

[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:20"]

Siis duunariperhe ja akateeminen perhe, entäs kun toinen vanhemmista on duunari ja toinen akateeminen? Mikä perhe se on kun kerta perheitä näin luokitellaan?

[/quote]

Sekaperhe tietenkin. Lapsiraukat, eivät koskaan kiinnity oikein kumpaankaan maailmaan vaan jääväät seilaamaan kahden kulttuurin välille. Tulevat luultavasti olemaan niitä väliinputoajia, joilta ei oikein onnistu mikään.