Miten akateemisen perheen lapset eroavat duunariperheen lapsista? Miten niin on vaikeaa sopeutua
akateemiseen maailmaan, jos on duunariperheen lapsi. (Tästähän on tehty tutkimus ja kirjakin.)
Eli mikä siinä kotikasvatuksessa oikein valmistaa ihmistä akateemiseen koulutukseen. Siis miten duunareiden lapsilla olisi vaikeampaa?
Itse olen akateemisesti koulutettujen vanhempien akateemisesti koulutettu lapsi. Mieheni on duunariperheen lapsi, joka vastikään valmistui DI:ksi.
Mietin, että mitenkä tässä kouluttaisi oman lapsensa, että hänestä tulisi sellainen, joka sopii hyvin akateemisiin piireihin. Ihmettelen kovasti tätä. Mahdammeko olla liian rentoja perheenä.
Toivottavasti osaatte avittaa.
Kommentit (199)
Siivooja-ompelija äiti, joka painotti tiedonjanoa ja asioiden kyseenalaistamista. Meillä ei ollut ikinä rahaa matkustella, ei käydä ravintoloissa tai muutakaan "sivistävää". Silti tuo kotoa saatu asenne asioihin antoi todella paljon tulevan suhteen.
jotenkin vähän epävarmalta ihmiseltä. siis ovathan ne lapset miehesikin lapsia, ei tuo ole tunne-elämälle hyväksi, että keksit ulkoapäin jotain akateemisia arvoja, joita haluat lapsillesi välittää.
on kyllä ainakin yhteiskuntatieteellis-humanistispiireissä hölynpölyä. Tosi rennoissa vaatteissa ainakin meidän kampuksella kuljetaan :)
terve kohotus pienestä pitäen auttaa kummasti.
täysin eri mieltä. Esim. yliopiston käyheistä joka viidettä on kiusattu peruskoulussa.
Kun taas duunareiden lapset ovat näitä jotka sosialisoivat laajasti.
akateemiset kirjatoukkia, jotka kotona viihtyviä.
Vankat elämänarvot..hmm Mitä näihin kuuluu?
Esimerkki:
Lapsillemme opetamme sydämen sivistystä, eli miten kohdella itseä ja lähesiä oikein. Juuri tässä omassa kulttuurissamme ja yhteisössämme.
Emme anna lapselle vaihtoehtoja eri kulttuurien tavoista kohdella lähimmäisiään ja sano lapselle, että valitse nyt itse näistä. Siinä on lapselle liian suuri vastuu. Toki kerromme heille, miten eri kulttuureissa on tapana tehdä, mutta emme kehota heitä itseään toimimaan niin. Vanhempana saavat sitten itse toki valita, kun ovat tarpeeksi kypsiä ymmärtämään valintojensa seuraukset.
Itsekin olemme vankkojen arvojen ansiosta pärjänneet elämässämme mainiosti, niin kotimaasssa, kuin opinnoissamme ulkomaillakin.
Eikö sinulla ole mitään arvojapohjaa, jonka haluat lapsillesi opettaa?
Että akateemisten lapsien leikkimökki maksaa saman verran kuin duunarilasten koti. Siitä on hyvä lähteä.
Duunariperheessähän rahaa on huomattavasti akateemisia enemmän. Ja sen annetaan myös näkyä! Aika harvassa on tosi hyvätuloiset akateemiset.
t. akateeminen
akateemisellakin perheellä saattaa olla luonnehäiriöitä, alkoholismia jne. Sitten sekin, että akateemisesta perheestä tulevalla on takanaan samanlaisia kokemuksia kuin toisesta akateemisesta perheestä tulevalla ja se yhdistää heitä. Siis vaikkapa purjehdus, laskettelu, golf ja ulkomaanmatkat. Duunariperheessä on harrastettu erilaisia asioita. Kylläpä olette saaneet aikaan korkeatasoisen keskusteluketjun. ap
taidat elää viime vuosisadalla. duunariperheet tienaavat, monta kertaa enemmän esim. rakennusalan yrittäjät ja työntekijät kuin joku tohtori.
kallis ja iso kivitalo on nykyään vain duunareilla. Kaikki joilla yliopistokoulutus, on vaatimaton pieni puutalo.
Kun duunarit matkustelevat lentokoneella ja törsäävät ja kerskakuluttavat, istuvat akateemiset kirjastossa ja käyvät pyöräreetkillä
Vankat elämänarvot..hmm Mitä näihin kuuluu?
Esimerkki: Lapsillemme opetamme sydämen sivistystä, eli miten kohdella itseä ja lähesiä oikein. Juuri tässä omassa kulttuurissamme ja yhteisössämme. Emme anna lapselle vaihtoehtoja eri kulttuurien tavoista kohdella lähimmäisiään ja sano lapselle, että valitse nyt itse näistä. Siinä on lapselle liian suuri vastuu. Toki kerromme heille, miten eri kulttuureissa on tapana tehdä, mutta emme kehota heitä itseään toimimaan niin. Vanhempana saavat sitten itse toki valita, kun ovat tarpeeksi kypsiä ymmärtämään valintojensa seuraukset. Itsekin olemme vankkojen arvojen ansiosta pärjänneet elämässämme mainiosti, niin kotimaasssa, kuin opinnoissamme ulkomaillakin. Eikö sinulla ole mitään arvojapohjaa, jonka haluat lapsillesi opettaa?
"Maailma on vain erittäin erilainen, jos perheen vuositulot ovat 100 000+ €/a tai 40 000 €/a.."
[/quote]
akateemisellakin perheellä saattaa olla luonnehäiriöitä, alkoholismia jne. Sitten sekin, että akateemisesta perheestä tulevalla on takanaan samanlaisia kokemuksia kuin toisesta akateemisesta perheestä tulevalla ja se yhdistää heitä. Siis vaikkapa purjehdus, laskettelu, golf ja ulkomaanmatkat. Duunariperheessä on harrastettu erilaisia asioita. Kylläpä olette saaneet aikaan korkeatasoisen keskusteluketjun. ap
taidat elää viime vuosisadalla. duunariperheet tienaavat, monta kertaa enemmän esim. rakennusalan yrittäjät ja työntekijät kuin joku tohtori. kallis ja iso kivitalo on nykyään vain duunareilla. Kaikki joilla yliopistokoulutus, on vaatimaton pieni puutalo. Kun duunarit matkustelevat lentokoneella ja törsäävät ja kerskakuluttavat, istuvat akateemiset kirjastossa ja käyvät pyöräreetkillä
sekin on ehkä arvovalinta, kerskakuluttaako vai ei, vaikka pankkitilillä lepäisikin perityt miljoonat....
ja nämä verotiedot ovat ihan täysi njulkista tietoa. naapureidensa tiedot voi jokainen katsoa ja näin havaita, että duunarit tienaavat monta kertaa enemmän .toki kuluttavat rahaa alkoholiin, tupakkaan, etelänmatkoihin, mökkiin, veneeseen, mönkijöihin ym ym ym
suurin osa akateemisista tienaa vähemmän kuin kampaajat tai putkimiehet. Vain ehkä lääkärit tienaavat suunnillleen saman verran tai enemmän. Lakimiehissä on muutama hyvätuloinen, muut tienaavat keskipalkkaa. tai alle.
akateemisellakin perheellä saattaa olla luonnehäiriöitä, alkoholismia jne. Sitten sekin, että akateemisesta perheestä tulevalla on takanaan samanlaisia kokemuksia kuin toisesta akateemisesta perheestä tulevalla ja se yhdistää heitä. Siis vaikkapa purjehdus, laskettelu, golf ja ulkomaanmatkat. Duunariperheessä on harrastettu erilaisia asioita. Kylläpä olette saaneet aikaan korkeatasoisen keskusteluketjun. ap
taidat elää viime vuosisadalla. duunariperheet tienaavat, monta kertaa enemmän esim. rakennusalan yrittäjät ja työntekijät kuin joku tohtori. kallis ja iso kivitalo on nykyään vain duunareilla. Kaikki joilla yliopistokoulutus, on vaatimaton pieni puutalo. Kun duunarit matkustelevat lentokoneella ja törsäävät ja kerskakuluttavat, istuvat akateemiset kirjastossa ja käyvät pyöräreetkillä
voitko kertoa tarkemmin tuosta viisaudesta? minun tuntemat vanhukset ovat katkeria valittajia tai demmentoituneita tai muuten öykkäreitä?
Meillä molemmat ovat duunareita, mutta mainitsemaasi keskustelun ja kommunikaation vaikeutta on ollut silti täälläkin. Siinä ei ehkä ole niinkään kyse koulutuksesta kuin maailmankatsomuksesta, mieltymyksistä ja tavoista. Miestä kiinnostaa työnsä, erämatkailu, metsästys, laskettelu jne., kun taas minua kiinostaa kaunokirjallisuus, matkailu ja "ihmisläheiset" asiat (olen hoitoalalla). Huomasin jo pian ettei kannata edes yrittää keskustella miehen kanssa esim. yhdysvaltojen osasta Kioton sopimuksessa, koska mies ei yksinkertaisesti edes tietäisi mistä puhun... Mutta jännästi ne yhteiset asiat löytyvät vaikka molemmissa on myös omansa. Parhaita ovat ne hetket kun ajetaan yhdessä moottorikelkoilla tunturin huipulle eikä puhuta siellä yhtään mitään :o) Ihmisen luonnehan koostuu geeneistä ja ympäristön vaikutuksesta, mitä isot edellä sitä pienet monasti perässä. Esim. yrittäjäperheen lapsista tulee hämmästyttävän usein yrittäjiä itsekin. Mutta mutta, joku siellä luonteessa voi tehdä klikin touhuun: vanhemmat meinasivat minusta lakimiestä tai eläinlääkäriä, itse tavoittelin Suomen kielen ja kirjallisuuden opintoja ja siinä sivussa luin hetken kasvatustieteitä ja tulevaisuudentutkimusta kunnes tajusin ettei voi väkisin jos ei taho. Lopulta musta tuli sitten lähihoitaja :o) Pidän mummoja kädestä aina kun hoitotyöltä ja hälytyksiltä ehdin ja kuuntelen henkeä pidätellen tarinoita kaukaa. Vanhuksissa on se yksinkertainen viisaus jota ei voi kuin hiljaa kunniottaa. Odotan nyt esikoistani enkä toivo hänestä muuta kuin hyvää ihmistä oli koulutustaso mikä tahansa.
Ne on aina valinneet vuokra-asumisen ja lahjoittaneet rahaa pois. Ei mun lapsuudessani ole materia näkynyt millään tavoin. Päin vastoin! Ajatelkaa nyt vaikka Hämeen-Anttiloita. Asuvat Korson Mikkolassa :) Kyllä se ajatteluun ja kyseenalaistamiseen liittyy munkin mielestäni.
Juuri näin. Jos lähdet kävelemään tätä meidän tietä, niin suurimmat talot ovat duunareilla. Eniten matkustavat duunarit. Eniten rahaa on duunareilla.
toki on helsingissä joitakin akateemisia vanhoja rikkaita sukuja. Mutta suurin osa akateemisista tienaa hyvin vähän verrattuna perusduunariin.
voitko kertoa tarkemmin tuosta viisaudesta? minun tuntemat vanhukset ovat katkeria valittajia tai demmentoituneita tai muuten öykkäreitä?
Meillä molemmat ovat duunareita, mutta mainitsemaasi keskustelun ja kommunikaation vaikeutta on ollut silti täälläkin. Siinä ei ehkä ole niinkään kyse koulutuksesta kuin maailmankatsomuksesta, mieltymyksistä ja tavoista. Miestä kiinnostaa työnsä, erämatkailu, metsästys, laskettelu jne., kun taas minua kiinostaa kaunokirjallisuus, matkailu ja "ihmisläheiset" asiat (olen hoitoalalla). Huomasin jo pian ettei kannata edes yrittää keskustella miehen kanssa esim. yhdysvaltojen osasta Kioton sopimuksessa, koska mies ei yksinkertaisesti edes tietäisi mistä puhun... Mutta jännästi ne yhteiset asiat löytyvät vaikka molemmissa on myös omansa. Parhaita ovat ne hetket kun ajetaan yhdessä moottorikelkoilla tunturin huipulle eikä puhuta siellä yhtään mitään :o) Ihmisen luonnehan koostuu geeneistä ja ympäristön vaikutuksesta, mitä isot edellä sitä pienet monasti perässä. Esim. yrittäjäperheen lapsista tulee hämmästyttävän usein yrittäjiä itsekin. Mutta mutta, joku siellä luonteessa voi tehdä klikin touhuun: vanhemmat meinasivat minusta lakimiestä tai eläinlääkäriä, itse tavoittelin Suomen kielen ja kirjallisuuden opintoja ja siinä sivussa luin hetken kasvatustieteitä ja tulevaisuudentutkimusta kunnes tajusin ettei voi väkisin jos ei taho. Lopulta musta tuli sitten lähihoitaja :o) Pidän mummoja kädestä aina kun hoitotyöltä ja hälytyksiltä ehdin ja kuuntelen henkeä pidätellen tarinoita kaukaa. Vanhuksissa on se yksinkertainen viisaus jota ei voi kuin hiljaa kunniottaa. Odotan nyt esikoistani enkä toivo hänestä muuta kuin hyvää ihmistä oli koulutustaso mikä tahansa.
niille, jotka ajattelevat heistä pahaa. Sillä iän tuomalla elämänviisaudella osaa lukea nuorempiaan kuin avointa kirjaa.
Mieheni luki joskus tuonnimisen kirjan. Siinä kerrotaan niitä asioita, joita hyvin toimeentulevat isät kertovat ja opettavat pojilleen, mutta huonosti toimeentulevat eivät. En ole itse kirjaa lukenut, mutta mies sanoi silmänsä avautuneen siitä.
On paljon juttuja, joita lapsi ei itse tule ajatelleeksikaan, jos vanhemmat eivät niistä kerro ja selosta. Moni näistä jutuista on sellaisia, että niistä tietämätön kyllä pärjää läpi elämän ilmankin niitä, mutta tietämättömyys kuitenkin merkitsee että lapsella on elämässään huomattavasti vähemmän vaihtoehtoja. Mieheni isä mm. ei ole opettanut poikaansa sijoitustoiminnan saloihin, koska ei itse ymmärrä niistä mitään. Poika on sitten opetellut sijoittamaan aikuisiällä, mutta jos hän olisi aloittanut jo nuorena ensimmäisillä kesäduunitienesteillään, hänellä saattaisi olla jo nyt jonkinmoinen omaisuus koossa.
Tuossa kirjassa nyt puhutaan rahasta eikä akateemisuudesta, mutta kuvittelisin saman pätevän tässäkin asiassa. Omat vanhempani ovat duunareita mutta itse pyörin nykyisin lähinnä akateemisissa piireissä, joihin tunnen enemmän kuuluvani, vaikka en olekaan siellä kuin kala vedessä. Kyllähän sitä tietyissä tilaisuuksissa tuntee olevansa puun ja kuoren välissä, eikä osaa oikein käyttäytyä luontevasti. Se, että oma olo ei ole luonteva, vaikuttaa varmasti siihen mitä muut minusta ajattelevat ja miten uskottavana minua pidetään, mikä taas varmasti vaikuttaa jonkin verran urakehitykseeni.
Suunnittelen yrityksen perustamista ja haluaisin yhtiökumppanikseni erään henkilön, joka on selvästi akateemisesta perheestä lähtöisin. Tunnen itseni jotenkin kömpelöksi ja junttimaiseksi hänen elegantissa seurassaan. Toivon, että tahaton junttimaisuuteni ei häiritse häntä niin paljon, että hän valitsee olla lähtemättä yritystoimintaan mukaan. Nähtäväksi jää!
Duunariperhe laittaa rahat tavaraan, pitää olla mökkiä, sijoitusasuntoa, metsää, venettä, mönkijää, etelänlomaa, ja näyttää että me olemme jotakin. Lapset pyörivät kadulla keskenään ja heistä tulee sosiaalisia jossain suhteessa. Oppivat pärjäämään.
Kun taas akateeminen perhe sijoittaa esim. paljon pienemmistä tuloista siihen lapsen kielikurssiin, leiriin ym. mikä ei näy yhtään missään. akateeminen perhe ei lähde etelään vaan viettää lasten kanssa lähimetsässä aikaa.
duunariperhe on köyhä ja kipeä kun lapsen luokkaretkelle vaaditaan rahaa. koulusta puhutaan muutenkin että "opettaja ja kaikki ovat tyhmiä, ne naapureiden kakaratkin". valitus jos pitää ostaa sukset kouluun. tai mitä vaan lapsin liittyvää.
omaan alkoon, tupakkaan, moottoripyörään, autoihin (niitä pitää olla monta), isoon taloon, isoon telkkariin, ym riittää rahaa.
mutta auta armias jos lapselle pitäisi 2 euroa antaa retkelle rahaa. perskulee!
Akateeminen perhe sijoittaa rahaa lapsiin. ja aikaa. ja omaan koulutukseen ja sivistykseen ja kursseihin.
duunariperhe on köyhä ja kipeä kun lapsen luokkaretkelle vaaditaan rahaa. koulusta puhutaan muutenkin että "opettaja ja kaikki ovat tyhmiä, ne naapureiden kakaratkin". valitus jos pitää ostaa sukset kouluun. tai mitä vaan lapsin liittyvää.
omaan alkoon, tupakkaan, moottoripyörään, autoihin (niitä pitää olla monta), isoon taloon, isoon telkkariin, ym riittää rahaa.
mutta auta armias jos lapselle pitäisi 2 euroa antaa retkelle rahaa. perskulee!
Akateeminen perhe sijoittaa rahaa lapsiin. ja aikaa. ja omaan koulutukseen ja sivistykseen ja kursseihin.
Vaan lapsiin panostettiin miltei kaikki raha. Vanhempani olivat duunareita.
Käytöstavat. Olen itse matkustellut ison osan elämästäni ja kouluttanut itse itseni mitä käytöstapohin tulee, mutta perhetaustasta niitä ei ikävä kyllä tullut. Ei osata "smalltalkia", ei ole samanlaiset pöytätavat, ei samanlainen hygieniataso (miehellä menee kyllä mielestäni hysteerisen puolelle). Ei myöskään osata samalla lailla käytöstapoja kanssakäymisessä vieraiden ihmisten kanssa (minun perheessäni ollaan aika rahvaanomaisesti:))
Kielenkäyttö. Miehen perheessä käytetään paaaljon enemmän sivistyssanoja ja tunnetaan ja ollaan kiinnostuneita kulttuurista paaaljon enemmän. Kiroillaan kyllä molemmissa perheissä, mutta perussanasto ja kenen kanssa hyvänsä puhuminen on miehellä enemmän hallussa kuin minun sukuni (varsinkin) miehillä.
Minun perheeni paljon tasapainoisempi ja tyytyväisempi. Meillä ei kenelläkään masennusta tai muita mielialaongelmia. Miehen perheessä kaikenlaisia outoja juttuja (luulen että suurin osa johtuu odotuksista, joita lapsiin on alusta asti iskostettu).
Miehen perhe paljon luokkatietoisempi ja aina panostanut vahvasti pitkälle opiskeluun. Meillä on saanut hyvin vapaasti valita oman tiensä.
Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen.
Mitä näihin kuuluu?