Lue keskustelun säännöt.
Miten akateemisen perheen lapset eroavat duunariperheen lapsista? Miten niin on vaikeaa sopeutua
19.07.2010 |
akateemiseen maailmaan, jos on duunariperheen lapsi. (Tästähän on tehty tutkimus ja kirjakin.)
Eli mikä siinä kotikasvatuksessa oikein valmistaa ihmistä akateemiseen koulutukseen. Siis miten duunareiden lapsilla olisi vaikeampaa?
Itse olen akateemisesti koulutettujen vanhempien akateemisesti koulutettu lapsi. Mieheni on duunariperheen lapsi, joka vastikään valmistui DI:ksi.
Mietin, että mitenkä tässä kouluttaisi oman lapsensa, että hänestä tulisi sellainen, joka sopii hyvin akateemisiin piireihin. Ihmettelen kovasti tätä. Mahdammeko olla liian rentoja perheenä.
Toivottavasti osaatte avittaa.
Kommentit (199)
todellisuuden rakentumisesta.
Mut joo, ainakin sun pitäisi tietää tämä, joten kaipa mä vedätän.
täysin tutkittavan ilmiön ulkopuolelle ja siinä mä oon tietysti samaa mieltä.
Mä vaan koen, että semmonen perusobjektiivisuus mistä tässä viestiketjussa puhuttiin aiemmin, on eri asia.
Ihan vaan asioiden pohtimista ilman subjektiivisia odotuksia/merkityksenantoja.
Siinähän oli kyse siitä, että lapsen kanssa keskustellaan asioista, ja miten keskustellaan.
Mä tarkotan sellasta näkökulmaa, missä ilmiöitä arvioidaan sitä kautta, kuinka paljon ne tuottavat subjektille hyötyä/haittaa.
"Maahanmuuttajat on perseestä kun ne vie meidän työt"
Eli ihan tällasesta tosi simppelistä ajatuksesta mä lähin liikkeelle.
En usko, että me ollaan loppujen lopuksi niin kovin eri mieltä?
Vai? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tarkotan sellasta näkökulmaa, missä ilmiöitä arvioidaan sitä kautta, kuinka paljon ne tuottavat subjektille hyötyä/haittaa.
Hehehe...tosi huolimatonta kieltä sori.
pitävät paremmin huolto fysiikastaan, siis syövät terveellisesti.
Tuon materian arvostuksen olen huomannut, tosin kyllä sitä akateemistenkin keskuudessa esiintyy.
Rentous - mitä se nyt onkaan - löytyy kyllä "duunareiden" parista laajempana asiana.
Tuo huono itsetunto ja selittely kyllä usein johtuu toiselta puolen tapahtuvan tietynlaisen pilkunviilauksen ja itsekorostuksen takia.
Tietysti rikkain ihminen on sellainen, joka on avoin kaikille asioile. Ei dissaa televisiota eikä tiedettä. Ei keskustelua, ei jurotusta.
[Ihan vaan asioiden pohtimista ilman subjektiivisia odotuksia/merkityksenantoja.
mut en mä silti usko, että kukaan pystyy tähän enkä usko, että kukaan edes lapsen tasolla keskustellessaan yrittäisikään. Ainakaan jo siis on akateeminen koulutus ja on aina opetettu ajattelemaan että "minä olen antanut tälle subjetiivisen merkityksen ennen kuin edse huomasin - mikähän se oli?" Subjektiivisellä hyödyllä tai haitalla ei ole tälle kovin suurta merkitystä (vaikka onkin ehkä samalla mahdollista että akateeminen helpommin kokee maahanmuuttajista olevan hyötyä kuin haittaa, kun taas duunari voi kokea toisinpäin?)
Mut hei, sille joka kommentoi kiihkoilusta: tämä ei ole kiihkoilua. Tämä on akateemisten besserwissereitten keskinäistä hauskanpitoa ja vitsailua.
materian merkitys elämälle
maailmankatsomus on "suhteellinen" eikä absoluuttinen
duunarit herkemmin suvaitsemattomia
otetaan helposti nokkiin
duunarit yleensä tällaisia
hienohelmat sievistelijät ja snobit löytyvät yleensä akateemisista .
ei kaikki akateemiset oli entistä sivistyneisyyttä. Joiltakin heiltä puuttuu huvät tavat, jopa ruokapoytätavat ja käytostavat ja juuri tuo tarve korostaa omaa koulutusta tai mielipiteitä tai vaurautta.
Aika naurettavaa nyt seurata tätä keskustelua, ai että mukamas jokin yliopistosta saanut lappu tuo hienoa luokkasivistystä.
Mutta kiroilet vielä niin että hävettää, et osaa olla kohtelia, piikittelet jos sellaiseen tulee tilaisuus, mielellä mokaat muita ihmisiä - aina kun siihen on mahdollisuus. Et osaa sanoa kiitos, ja et huomioi edes palvelushenkilokuntaa tai ole heille kohtelias - ja se kuule kuuluu hyviin tapoihin.
Hienot tavat kulkee polvelta polvelle, ei siihen suurta akateemista koulutusta tarvita. Joko sinulla on luokkasivistys tai ei. Ja joillakin ei-niin-varakkailla perheillä on todella hyvin käyttäytyvät lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mä kävin Espoon etelä tapiolan koulu ja silloin 80 luvulla se oli se koulu mihin pääkaupunkiseudun espooseen rantautunut älymysto asui ja lähetti lapsensa juuri siihen kouluun.
Voin minkälaisia pilalle hemmoteltuja kakaroita, opettajillekin oltiin ilkeitä. Ja älä nyt tule sanomaan että sama touhu on muissakin kouluissa. Ei opettajat suostuneet tai kehdanneet mistään numeroa nostaa.
JOs jotain kiinnostaa, niin sen voin sanoa että jopa silloin, oikeuskanslerin poika osasi potkia naista.
Joten aivan hienoa kotikasvatusta olivat saaneet. Kahden lääkärin ainoa lapsi osasi aina muistuttaa luokalla olevia vähävaraisempia että hänen vaatteet oli kalliimpia
Joten minä en akateemisuuden perusteella ketään kunnioita. Jos kunnioitan niin se on käytoksen perusteella, en sen mitä heillä on tai mitä saavutuksia he haluavat minun tietävän että he ovat saavuttaneet
Ja jos mainitisin tuon entisen hienon herran pojan nimen, niin suurin osa teistä täällä hänet tunnistaisi
mutta mä kävin Espoon etelä tapiolan koulu ja silloin 80 luvulla se oli se koulu mihin pääkaupunkiseudun espooseen rantautunut älymysto asui ja lähetti lapsensa juuri siihen kouluun.
Voin minkälaisia pilalle hemmoteltuja kakaroita, opettajillekin oltiin ilkeitä. Ja älä nyt tule sanomaan että sama touhu on muissakin kouluissa. Ei opettajat suostuneet tai kehdanneet mistään numeroa nostaa.
JOs jotain kiinnostaa, niin sen voin sanoa että jopa silloin, oikeuskanslerin poika osasi potkia naista.
Joten aivan hienoa kotikasvatusta olivat saaneet. Kahden lääkärin ainoa lapsi osasi aina muistuttaa luokalla olevia vähävaraisempia että hänen vaatteet oli kalliimpia
Joten minä en akateemisuuden perusteella ketään kunnioita. Jos kunnioitan niin se on käytoksen perusteella, en sen mitä heillä on tai mitä saavutuksia he haluavat minun tietävän että he ovat saavuttaneet
Ja jos mainitisin tuon entisen hienon herran pojan nimen, niin suurin osa teistä täällä hänet tunnistaisi
Sama oikeuskanslerin poika oli koulukiusaaja. Olen ollut samassa koulussa, kokenut ja nähnyt samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt puhut siitä 1% akateemisia, jotka tulevat rikkaasta taustasta ja ovat rikkaita ja muodostavat suomen eliitin.
suurin osa on vaatimatonta valkokaulusköyhälistöä, jolla ei ole varaa tuollaiseen kalliiseen kouluun.
mutta mä kävin Espoon etelä tapiolan koulu ja silloin 80 luvulla se oli se koulu mihin pääkaupunkiseudun espooseen rantautunut älymysto asui ja lähetti lapsensa juuri siihen kouluun. Voin minkälaisia pilalle hemmoteltuja kakaroita, opettajillekin oltiin ilkeitä. Ja älä nyt tule sanomaan että sama touhu on muissakin kouluissa. Ei opettajat suostuneet tai kehdanneet mistään numeroa nostaa. JOs jotain kiinnostaa, niin sen voin sanoa että jopa silloin, oikeuskanslerin poika osasi potkia naista. Joten aivan hienoa kotikasvatusta olivat saaneet. Kahden lääkärin ainoa lapsi osasi aina muistuttaa luokalla olevia vähävaraisempia että hänen vaatteet oli kalliimpia Joten minä en akateemisuuden perusteella ketään kunnioita. Jos kunnioitan niin se on käytoksen perusteella, en sen mitä heillä on tai mitä saavutuksia he haluavat minun tietävän että he ovat saavuttaneet Ja jos mainitisin tuon entisen hienon herran pojan nimen, niin suurin osa teistä täällä hänet tunnistaisi
puoliso ruotsinkielinen, koko lähisuku akateemisia. Oma kotini oli maatalo, tosin jossa työtä tehtiin erittäin kunnianhimoisesti ja tuottavasti. Sisaruksistani yhtä lukuunottamatta kaikki akateemisia, serkuistani myös yhtä lukuunottamatta kaikki akateemisia.
Suurin ero on juuri käytöstavoissa ja kotona opetetuissa asioissa. Meille ei opetettu edes alkeellisimpia käytöstapoja, ei käyty yhdelläkään yhteisellä koko perheen lomalla, ei harrastettu mitään kehittävää, harrastuksia ei olllut, eikä niitä arvostettu. Esimerkkinä voi sanoa isäni kommentit siitä, että hän oli niin pettynyt kun pääsin lääkikseen, enkä ruvennutkaan maajussiksi. Koulunkäynnillä ja siinä menestyksellä ei ollut vanhemmilleni väliä, enemmän arvostettiin käytännön taitoja.
Puoliso oppinut taas jo kotonaan pöytä- ja käytöstavat, harrastanut kaikkea mahdollista,
matkustanut paljon, ollut vaihtarina jne. Hänen kanssaan opin purjehtimaan, syömään rapuja, nauttimaan ruuasta ja ruokaseurasta jne. Keskustelukulttuuri on myös toinen.
Usein tunnen olevani toisesta maailmasta, ja hyväksyn myös sen. Sain kotoani vahvan menesteyksen nälän ja kyvyn työntekoon, ja niistä hedelmistä nautin nyt. Lapsuudenkotonani ollaan myös välittömämpiä, tunteet osoitetaan aidommin. ihmisiä katsotaan enemmän ihmisinä kuin akateemisen arvon mukaan. Tämä ei tosin päden kaikkiin, samaa esiintyy molemmissa piireissä, ehkä kuitenkin pienessä ruotsinkielisessä piirissä tittelit ovat tärkeämpiä.
Toivon itse välittäväni lapsille seuraavat asiat koulutustasosta riippumatta:
- ihmisiä pitää kohdella oikein, ihminen pitää kohdata ihmisenä ja toista pitää auttaa
- Omiasta rajoista pitää pitää kiinni, eli itsetunto!
- Rakkautta voi tuhlata, mitään muuta ei
- pitää toimia eettisesti ihmisten ja luonnon suhteen, eli ei kerskakulutusta, valinnat säästeliäästi jne.
-pitää tehdä sitä missä on hyvä!
-asioilla on tapana järjestyä.
onhan näitä muitakin juttuja, eli ne perinteiset:
- käytöstavat, ainakin ne mitä äiti on oppinut..
- tietyt harrastukset
- kirjallisuus, kulttuuri
- joulujen, rapujuhlien jne käytöskoodit.
Mutta arvannet varmaan kummat asioista pidän tärkeämpinä...
terv LT, el
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mä kävin Espoon etelä tapiolan koulu ja silloin 80 luvulla se oli se koulu mihin pääkaupunkiseudun espooseen rantautunut älymysto asui
Sama oikeuskanslerin poika oli koulukiusaaja. Olen ollut samassa koulussa, kokenut ja nähnyt samaa.
Toivottasti nämä uhrit ovat loytäneet paikkansa elämässä ja että heillä on nyt hyvin.
t: samassa koulussa ollut ja saman nähnyt
mutta mä kävin Espoon etelä tapiolan koulu ja silloin 80 luvulla se oli se koulu mihin pääkaupunkiseudun espooseen rantautunut älymysto asui
Sama oikeuskanslerin poika oli koulukiusaaja. Olen ollut samassa koulussa, kokenut ja nähnyt samaa.
Toivottasti nämä uhrit ovat loytäneet paikkansa elämässä ja että heillä on nyt hyvin.t: samassa koulussa ollut ja saman nähnyt
Kertokaa toki lisää tästä kiusaamisesta, ei se ole minkään lain vastaista tai kiellettyä. Haluan tietää, muuttaa kyllä suhtautumistani ko ihmisieen. Ei tarvitse nimeä sanoa, osa tietääkin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että akateemisilla on usein "itsetehostusta" muihin nähden.
Väitän että näin ei yleisesti ole, vaan nimenomaan niin, että duunari, huonosta opillisesta itsetunnostaan johtuen _tulkitsee_ akateemisen puhetavan snobistiseksi itsekorostukseksi.
Esimerkiksi opiskeluaikana asuin solussa duunarinaisen kanssa, joka kerran hyökkäsi minua vastaan tivaten: siis mitä sä tarkoitat sanomalla "konkreettinen", mitä se muka tarkoittaa, tahdotko sä olla jotenkin parempi kun sä puhut noin, jne.
Ja siis "konkreettinen" oli minulle ihan yleiskieltä, en ymmärtänyt ensin ollenkaan mitä tämä nainen tarkoitti, luulin ilman muuta että hän ymmärtää sanan merkityksen!
t. yksi aiemmin kirjoittanut akateeminen
että akateemisilla on usein "itsetehostusta" muihin nähden.
Väitän että näin ei yleisesti ole, vaan nimenomaan niin, että duunari, huonosta opillisesta itsetunnostaan johtuen _tulkitsee_ akateemisen puhetavan snobistiseksi itsekorostukseksi.
Esimerkiksi opiskeluaikana asuin solussa duunarinaisen kanssa, joka kerran hyökkäsi minua vastaan tivaten: siis mitä sä tarkoitat sanomalla "konkreettinen", mitä se muka tarkoittaa, tahdotko sä olla jotenkin parempi kun sä puhut noin, jne.
Ja siis "konkreettinen" oli minulle ihan yleiskieltä, en ymmärtänyt ensin ollenkaan mitä tämä nainen tarkoitti, luulin ilman muuta että hän ymmärtää sanan merkityksen!
t. yksi aiemmin kirjoittanut akateeminen
Mutta kyllä tuossa itsetehostuksessa on vähän perääkin. Tuo on sellaista peliä, mitä pelataan kumminkin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis mitä sä tarkoitat sanomalla "konkreettinen", mitä se muka tarkoittaa, tahdotko sä olla jotenkin parempi kun sä puhut noin, jne. Ja siis "konkreettinen" oli minulle ihan yleiskieltä
oletpa aikamoinen mies jos et naisista sen verran tiedä että tappelunaihe oli jokin aivan muu
kasvuympäristöni akateemisessa perheessä, käytöstavat kyllä oipn, siihen se sitten jäikin. Valitsin käytännönläheisen ammatin, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut muuhunkin.
olen itse duunariperheen lapsi joka hankki akateemisen koulutuksen, enkä ole ikinä kokenut mitään sopeutumisvaikeuksia. Melkeinpä päinvastoin, tunsin heti oloni jotenkin kotoisaksi yliopistolla.
Että olen ihmetellyt samaa kuin sinä. Omalta osaltani asiaa ehkä hiukan selittää se, että vaikka vanhempani olivat duunareita, heillä itsellään ei ollut duunaritaustaa? En tiedä.
Että akateemisten lapsien leikkimökki maksaa saman verran kuin duunarilasten koti. Siitä on hyvä lähteä.
Kysymys on asenteesta elämään ylipäätään. Kasvata lapsesi suhtautumaan positiivisesti asioihin ilman kateutta ja katkeruutta, niin he pärjäävät kyllä elämässään koulutustasosta riippumatta.
Annan tässä nyt yhden esimerkin. Mun vanhemmillani on todella alhainen koulutustaso. Koskaan en ole saanut tukea haaveilleni opiskella yliopistossa, päinvastoin, ne teilattiin aivan suoraan. Opinnoissani en ole saanut minkäänlaista tukea muutenkaan, koska jo lukiossa tiesin asioista paljon enemmän kuin vanhempani. Jos tarvitsen jonkun esim. arvioimaan omaa työtäni, en voi kääntyä perheeni puoleen, koska sieltä saa korkeintaan kommentin "ihan hyvä", koska heillä ei ole asioista mitään käsitystä. Mistään ei myöskään voi keskustella, koska perheenjäseniä kiinnostaa vain Uuno Turhopuro ja juorut naapureista.
Mä en jaksa tästä aiheesta enempää kirjoittaa, mutta sanoisinpa vielä sen verran, että on rassaavaa että perhetausta vaikuttaa niin paljon. Todennäköisemmin vähän heikommillakin lahjoilla varustettu akateemisten lapsi pääsee akateemisiin piireihin kuin älykäs roskasakista ponnistava. Niin se vaan menee, vaikka periaatteessa yhteiskunta tarjoaa samat mahdollisuudet kaikille. Nämäkin asiat kun periytyy sosiaalisesti.
Tästä tuli hyvä keskustelu. Arvaanpa vain, että jos itse olisin aloittanut keskustelun "pohditaan yhdessä, onko Suomen oloissa mielekästä puhua yhteiskuntaluokkien välisistä kasvatuseroista", olisi vastauksia tullut pyöreä nolla. Hyviäpointteja tullut paljon.
voi lapsiparkoja missä epävarmassa ympäristössä elävät, jos äiti kyselee nettipalstoilla tällaisia :(
Mutta vastaan silti.
Omat vanhempani akateemisia kuten itsekin (yliopisto). Sitä pidemmälle akateemisuus ei aukupuussamme ulotu.
Elämänpiirissä muuten sekä akateemisia että ei-akateemisia.
Omasta mielestäni keskimääräisen (huom! vain keskimääräinen, ei siis päde kaikkiin) eron huomaa seuraavissa:
materian merkitys elämälle (duunareilla "suuri juttu", ensisijainen puheenaihe ja arvo) - ehkä akateemisilla pikemminkin passé tai ainakin vähemmän olennaista; hyvin tienaavien duunareiden lapsilla saattaa olla kaikki lelut ja vermeet ja vaatteet, kun taas yhtä varakas akateeminen pikemminkin dissaa näitä
suhtautuminen pleikkareihin ja telkkariin (duunareilla myönteisempi) - onhan nämä akateemisillakin usein/yleensä, mutta ne ovat tai ne pyritään pitämään sivuroolissa
kyseenalaistaminen ja sen tiedostaminen että maailmankatsomus on "suhteellinen" eikä absoluuttinen (etenkin joillain akateemisilla aloilla koulutukseen sisäänrakennettu asia) - duunarit herkemmin suvaitsemattomia, konsevatiivisia ja mustavalkoisia, tiedon kyseenalaistamattomuua
huono opillinen/tiedollinen itsetunto - tuntemani duunareilla ainakin selkeä, otetaan helposti nokkiin ja aletaan vihaisesti puolustella omaa koulutusta ja tiedontasoa tai jopa hyökätä pilkallisesti toista vastaan - suuri osa akateemisista ei tekisi näin, juurikaan koska itsetunto on tässä suhteessa hyvä
suhtautuminen kirjoitettuun ja puhuttuun kieleen - akateemisilla harvemmin vilisee kirosanoja ja kirjoitusvirheitä - mielestäni usein tämä juuri paljastaa muodollisen sivistyksen tason ihmisillä joita tunnen
Reiluus ja konstailemattomuus - duunarit yleensä tällaisia, mikä on iso plussa heille; hienohelmat sievistelijät ja snobit löytyvät yleensä akateemisista
Tässä nyt muutama mieleen tullut.