Miten akateemisen perheen lapset eroavat duunariperheen lapsista? Miten niin on vaikeaa sopeutua

Miehelläni on taipumusta syödä olohuoneessa telkkaria katsellen. Olen sitä yrittänytkin kitkeä vuosia. Täytyykin siis jatkossa kiinnittää huomioita hyviin pöytätapoihin. Konserteissa pitäisi myös pyrkiä tulevaisuudessa käymään.



Maailman tutkiskelu ikään kuin ulkopuolelta on haastavaa, mutta tosiaankin varmaan oikein tärkeää toisinaan.



ap

Eikö lapsille ole myös vahvuus kasvaa "kahden kulttuurin välissä".



Suurimmillaan kyse on ihan kulttuurieroista. Sivistyneen perheen lapsen on varmasti helpompi olla kylässä ulkomailla sivistyneessä perheessä kuin jossain, missä kirjoja halveksitaan ja on olemassa tosi tiukasti "tyttöjen ja poikien työt" (minusta tyypillisempää duunariperheissä lasten sukupuolittaminen, koulutetuissa perheissä korostetaan kunkin lapsen luonnetta, ei sukupuoleta. Ja tämäkin tietty yleistys.).



Duunarikulttuuriinkin kuuluu arvoja, jotka ovat hyviä. Ehkä esim. tietynlainen hurtti huumori, työteliäisyyden ja sitkeyden arvostaminen ja joissain tilanteissa rennompi meininki, saa tosiaan lähteä siitä ruokapöydästä, jos ei enää jaksa siinä istua ja on muuta menoa.



Eihän kyse ole siitä, että toisen kodin arvost olisivat automaattisesti paremmat. Mutta toki selvästi erilaisiin työtehtäviin valmentavammat.

Molempiin kasvanut voi valita, mitä tosiaan itse haluaa elämässään tehdä tai yhdistää molemmat.



Kysehän ei ole kodin ilmapiirin hyvyydestä. Koulutus ja sivistys ei poista luonnehäiriöitä, alkoholismia ja painostavaa ilmapiiriä. Lämpö, rakkaus ja oikea välittäminen ovat taatusti lapselle tärkeintä, ei kirjat, päivälliskeskustelut ja pöytätavat itsessään.

luovat käsitystä, mihin ryhmään ihminen kuuluu. Kiroilu, monet lävistykset, tatuoinnit, kännijuominen, räikeät hiukset, itselle sopimaton pukeutuminen ja sen sellaiset luovat kuvan duunarista. Sen sijaan talosta ei voi välttämättä päätellä eikä varsinkaan autosta. Yleensä duunari yrittää nostaa statustaan juuri hienolla autolla.



Hillitty olemus ja rauhallinen käytös on ominaista akateemiselle ihmiselle.

Miehelläni on taipumusta syödä olohuoneessa telkkaria katsellen. Olen sitä yrittänytkin kitkeä vuosia. Täytyykin siis jatkossa kiinnittää huomioita hyviin pöytätapoihin. Konserteissa pitäisi myös pyrkiä tulevaisuudessa käymään.

Maailman tutkiskelu ikään kuin ulkopuolelta on haastavaa, mutta tosiaankin varmaan oikein tärkeää toisinaan.

ap

tuo "maailman tutkiskelu ulkoapäin" pitäisi olla sulle peruskauraa?

Mä vaan ajattelin, että eihän minkäänlaista tutkimusta tai tutkielmaakaan pysty tekemään ilman tuollaista näkövinkkeliä?

että toisen onni ei ole toisen onnea. Meillä on erilaiset tavoitteet ja halut elämässä, toiset haluavat tätä "akateemista" kasvatusta, toiset jotain muuta.



Kumpi on arvokkaampaa tai parempaa? Voiko sitä sanoa kenellekään. Voiko oikeasti?



Älä ap huolehdi turhaan, kyllä se tie sieltä löytyy.

tatskoja ;)



Ollessani duunissa Stakesissa, aika monella tutkijalla kasvoi muhkea risuparta ja pitkät kutrit :)



Pukeutuminen tai muu sellainen tuntui olevat täysin toisarvoista heille..



En sitten tiedä..

luovat käsitystä, mihin ryhmään ihminen kuuluu. Kiroilu, monet lävistykset, tatuoinnit, kännijuominen, räikeät hiukset, itselle sopimaton pukeutuminen ja sen sellaiset luovat kuvan duunarista. Sen sijaan talosta ei voi välttämättä päätellä eikä varsinkaan autosta. Yleensä duunari yrittää nostaa statustaan juuri hienolla autolla.

Hillitty olemus ja rauhallinen käytös on ominaista akateemiselle ihmiselle.

Nuo ulkoiset merkit eivät päde enää nykyaikana kovinkaan usein.

Rahaa ja materiaa rakastava on sellainen, oli akateeminen tai duunari.

tatskoja ;)



Ollessani duunissa Stakesissa, aika monella tutkijalla kasvoi muhkea risuparta ja pitkät kutrit :)



Pukeutuminen tai muu sellainen tuntui olevat täysin toisarvoista heille..



En sitten tiedä..

sun tosiaan kannattaa lukea niitä luokkaretkikirjoja. niitä on ilmestynyt sekä Ruotsissa että Suomessa viime vuosina.



Suomenruotsalaisia kirjoja taitaa olla jopa kaksin kappalein. Viimeksi luin sellaisen, jonka nimi oli Obs! Klass.



Siinä oli monta hyvää kirjoitusta aiheesta.

porukkaa aika hienosti... Mutta vedättäköön vaan. Nykyään kun yliopistoon on niin helppo päästä, tosi monessa akateemisessa kodissa on iso telkkari, jonka edessä syödään ja perheen yhteinen ajanviete on Heset ja Hoplopit ja muu kauppakeskushuvittelu.

akateemisellakin perheellä saattaa olla luonnehäiriöitä, alkoholismia jne.



Sitten sekin, että akateemisesta perheestä tulevalla on takanaan samanlaisia kokemuksia kuin toisesta akateemisesta perheestä tulevalla ja se yhdistää heitä. Siis vaikkapa purjehdus, laskettelu, golf ja ulkomaanmatkat. Duunariperheessä on harrastettu erilaisia asioita.



Kylläpä olette saaneet aikaan korkeatasoisen keskusteluketjun.



ap

jo opinnoissani joutunut käsittelemään ja havannoimaan asioita ikään kuin ulkoa päin, mutta sen tavan opettaminen lapselle on haasteellista. Tulee jotenkin automaattisesti opettaneeksi omaa katsantokantaa kaikkiin puheena oleviin asioihin.



ap

akateemisellakin perheellä saattaa olla luonnehäiriöitä, alkoholismia jne.

Sitten sekin, että akateemisesta perheestä tulevalla on takanaan samanlaisia kokemuksia kuin toisesta akateemisesta perheestä tulevalla ja se yhdistää heitä. Siis vaikkapa purjehdus, laskettelu, golf ja ulkomaanmatkat. Duunariperheessä on harrastettu erilaisia asioita.

Kylläpä olette saaneet aikaan korkeatasoisen keskusteluketjun.

Meni muhun ihan täysin. Voihan hitto...asioiden tarkastelu itsensä ulkopuolelta käsin on toisinaan kovinkin tärkeätä.

Idiootti tunnustautuu!

ap

jo opinnoissani joutunut käsittelemään ja havannoimaan asioita ikään kuin ulkoa päin, mutta sen tavan opettaminen lapselle on haasteellista. Tulee jotenkin automaattisesti opettaneeksi omaa katsantokantaa kaikkiin puheena oleviin asioihin.

ap

Tiedät hyvin, että ei tule.

Mun palkkatulot siivoojana ovat pikkuisen päälle 50 000e/v. Yksinhuoltaja kustannan tällä vallan mainiosti uuden omistusasunnon hyvässä kaupunginosassa, lasten yksityiskoulun, harrastukset n. 4000e/v, kielikurssin, hampaiden oikomishoidon yksityisellä, jne. Käymme myös ihan oikeissa ravintoloissa eikä vaan McSyöttölöissä.



Lapseni ovat myös nähneet maailmasta muutakin kuin Kanarian saaret, Tallinnan ja Tukholman.

Mun palkkatulot siivoojana ovat pikkuisen päälle 50 000e/v. Yksinhuoltaja kustannan tällä vallan mainiosti uuden omistusasunnon hyvässä kaupunginosassa, lasten yksityiskoulun, harrastukset n. 4000e/v, kielikurssin, hampaiden oikomishoidon yksityisellä, jne. Käymme myös ihan oikeissa ravintoloissa eikä vaan McSyöttölöissä. Lapseni ovat myös nähneet maailmasta muutakin kuin Kanarian saaret, Tallinnan ja Tukholman.

Meillä molemmat ovat duunareita, mutta mainitsemaasi keskustelun ja kommunikaation vaikeutta on ollut silti täälläkin. Siinä ei ehkä ole niinkään kyse koulutuksesta kuin maailmankatsomuksesta, mieltymyksistä ja tavoista. Miestä kiinnostaa työnsä, erämatkailu, metsästys, laskettelu jne., kun taas minua kiinostaa kaunokirjallisuus, matkailu ja "ihmisläheiset" asiat (olen hoitoalalla). Huomasin jo pian ettei kannata edes yrittää keskustella miehen kanssa esim. yhdysvaltojen osasta Kioton sopimuksessa, koska mies ei yksinkertaisesti edes tietäisi mistä puhun... Mutta jännästi ne yhteiset asiat löytyvät vaikka molemmissa on myös omansa. Parhaita ovat ne hetket kun ajetaan yhdessä moottorikelkoilla tunturin huipulle eikä puhuta siellä yhtään mitään :o) Ihmisen luonnehan koostuu geeneistä ja ympäristön vaikutuksesta, mitä isot edellä sitä pienet monasti perässä. Esim. yrittäjäperheen lapsista tulee hämmästyttävän usein yrittäjiä itsekin. Mutta mutta, joku siellä luonteessa voi tehdä klikin touhuun: vanhemmat meinasivat minusta lakimiestä tai eläinlääkäriä, itse tavoittelin Suomen kielen ja kirjallisuuden opintoja ja siinä sivussa luin hetken kasvatustieteitä ja tulevaisuudentutkimusta kunnes tajusin ettei voi väkisin jos ei taho. Lopulta musta tuli sitten lähihoitaja :o) Pidän mummoja kädestä aina kun hoitotyöltä ja hälytyksiltä ehdin ja kuuntelen henkeä pidätellen tarinoita kaukaa. Vanhuksissa on se yksinkertainen viisaus jota ei voi kuin hiljaa kunniottaa. Odotan nyt esikoistani enkä toivo hänestä muuta kuin hyvää ihmistä oli koulutustaso mikä tahansa.

mihinkään tietoiseen malliin (tyyliin "akateemishenkisesti" tai "duunarihenkisesti") jos se ei ole itselle luontevaa. Ap:n lapsista kasvanee hyvin suurella todennäköisellä suht "ap-henkisiä" ilman erityistä yrittämistäkin.



Sen verran mun vanhempani ovat pyrkineet edistämään mun suuntautumistani akateemiseen koulutukseen, että kun murrosikäisenä ilmoitin etten halua mennä lukioon vaan ravintolakouluun, ne pistivät hyvin vahvasti kampoihin ja puhuivat mua ympäri sen 1-2 vuotta joka aikaa oli - myös siinä onnistuen, sillä lopulta menin oikein hyvillä mielin lukioon, kirjoitin sieltä 6 ällää ja jatkoin yliopisto-opintoihin. Se selvästikin oli minulle sopiva tie, vaikka en sitä 14-vuotiaana vielä tajunnutkaan.



Muuten en muista että meillä olisi mitenkään erityisesti pyritty sivistämään meitä lapsia. Vanhemmat elivät omanlaistaan elämää ja tietysti siitä tarttui paljon ihan vahingossakin.

vankat elämänarvot, eikä mitään neutraalia suhtautumista kaikkeen ympäröivään, jolloin lapsi on kuin tuuliajolla. Kaiken hyväksyntä ei ole sama asia kuin sivistys. Vankat arvot ovat ne, jotka lasta elämässä kantavat, ja kotoa lapsi saa sen arvopohjan.



Näin toimitaan meidän akateemisessa suvussamme.

vankat elämänarvot, eikä mitään neutraalia suhtautumista kaikkeen ympäröivään, jolloin lapsi on kuin tuuliajolla. Kaiken hyväksyntä ei ole sama asia kuin sivistys. Vankat arvot ovat ne, jotka lasta elämässä kantavat, ja kotoa lapsi saa sen arvopohjan.

Näin toimitaan meidän akateemisessa suvussamme.

Meillä kasvetaan universalistiseen etiikkaan ja ymmärtämään todellisuuden suhteellisuus.

Tällöinhän oikeana voidaan pitää vain muutamia absoluutteja, kuten tasa-arvoa yms.

Totuudet ovat aina suhteessa kulttuurisesti rakentuneisiin olosuhteisiin ja uskomuksiin ja ja ja ....