Miten akateemisen perheen lapset eroavat duunariperheen lapsista? Miten niin on vaikeaa sopeutua
akateemiseen maailmaan, jos on duunariperheen lapsi. (Tästähän on tehty tutkimus ja kirjakin.)
Eli mikä siinä kotikasvatuksessa oikein valmistaa ihmistä akateemiseen koulutukseen. Siis miten duunareiden lapsilla olisi vaikeampaa?
Itse olen akateemisesti koulutettujen vanhempien akateemisesti koulutettu lapsi. Mieheni on duunariperheen lapsi, joka vastikään valmistui DI:ksi.
Mietin, että mitenkä tässä kouluttaisi oman lapsensa, että hänestä tulisi sellainen, joka sopii hyvin akateemisiin piireihin. Ihmettelen kovasti tätä. Mahdammeko olla liian rentoja perheenä.
Toivottavasti osaatte avittaa.
Kommentit (199)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:20"]
Siis duunariperhe ja akateeminen perhe, entäs kun toinen vanhemmista on duunari ja toinen akateeminen? Mikä perhe se on kun kerta perheitä näin luokitellaan?
[/quote]
Sekaperhe tietenkin. Lapsiraukat, eivät koskaan kiinnity oikein kumpaankaan maailmaan vaan jääväät seilaamaan kahden kulttuurin välille. Tulevat luultavasti olemaan niitä väliinputoajia, joilta ei oikein onnistu mikään.
[/quote]
Hah, vai ovat nämä akateemiset pätkätyöläiset ja työttömät niitä tämän maan onnistujia? Salli mun nauraa! Mitä kadehdittavaa on pitkässä opiskeluputkessa ja sen jälkeen et kelpaa mihinkään koska sulla ei ole minkäänlaista työkokemusta? Onneksi en tuohon ansaan koskaan mennyt vaan olen luonut uraa It-alalla menestyksekkäästi samaan aikaan kun kaverit ovat opiskelleet ja syöneet makaronia ja tonnikalaa ja kituuttaneet vuokralla.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:33"]
En tiedä nyt tähän hätään muuta erityistä eroa kuin sen, että jos lapseni näkevät pihalla jännän ötökän, he ryntäävät selvittämään kirjasta, mikä se mahtaa olla. Omassa ei-akateemisessa lapsuudessani kannustettiin kyllä lukemaan, mutta aikuisten maailma oli hyvin valmis, eikä siihen kaivattu lisiä tutkimuksesta tai edes keskustelusta.
En ole kyllä huomannut vaikeuksia sopeutua akateemiseen maailmaan. Pikemminkin en muualla viihdykään ja tohtoriksi väittelemisen jälkeen olen työllistynyt tutkimuksen parissa. Oma luonne vaikuttaa varmasti jonkin verran. Ja ei-akateemisuudesta huolimatta lapsuudenperheeni oli kohtuuvarakas ja tapasin jo lapsena maistereita ja tohtoreita eli kavereiden vanhempia.
[/quote]
Eli sä lapsena jo kysyit teidän vierailta minkä koulun ne ovat käyneet? Taattu av-mamma jo syntymästäsi lähtien siis. Onneksi mulle ei kukaan ole kertonut että ihmisiä pitäisi arvostella koulutuksen perusteella. en edes tieäd kaikkien kavereiden koulutusta niin tarkkaan, se on täysin yhdentekevää ihmissuhteissa
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 14:52"]
Mielenkiintoinen aihe!
[/quote]
Näkäjään, kun piti 3 vuotta vanhaa muurahaispesää sohaista
No enpä tiedä. Kliseitä. Itse asiassa esim.koulussa hyvin pärjäävät ovat hyvin usein myös sosiaalisesti ja vaikkapa liikunnallisesti lahjakkaita. Ihmisellä voi olla enemmän kuin yksi ominaisuus ja yksi lahjakkuus (: Ja koitapa mennä vaikka johonkin kansainväliseen tieteelliseen kongressiin ja luoda siellä kontakteja jos olet sosiaalisesti aivan törppö.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2010 klo 15:07"]
Päivänselvä asia. Jos lukee paljon, opiskelee paljon, ei jää ihmissuhteille aikaa yhtä paljon. Ei voi ehtiä tehdä kaikkea yksi ihminen. Jää ilman sosiaalista harrasuneisuutta.toki on poikkeuksia joilta sujuu kaikki.
on opettaa lapsesi sopeutumaan akateemiseen maailmaan sen vuoksi, että toivot lapselle onnea, menestystä ja vaikutusvaltaa, niin olet hakoteillä. Akateemisessa (oikeassa) maailmassahan heikosti palkatut tutkijat, dosentit, assarit ahertavat omissa kammioissaan ja ovat sosiaalisesti pöljiä. Sen sijaan, valmenna lapsesi suomenruotsalaiseksi. Joviaaleille seuraihmisille on aina vientiä. Tero
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:20"]
Siis duunariperhe ja akateeminen perhe, entäs kun toinen vanhemmista on duunari ja toinen akateeminen? Mikä perhe se on kun kerta perheitä näin luokitellaan?
[/quote]
Sekaperhe tietenkin. Lapsiraukat, eivät koskaan kiinnity oikein kumpaankaan maailmaan vaan jääväät seilaamaan kahden kulttuurin välille. Tulevat luultavasti olemaan niitä väliinputoajia, joilta ei oikein onnistu mikään.
[/quote]
Anteeksi. Todella huonoa sarkasmia minulta. Olisi pitänyt ainakin jättää viimeinen lause pois ja laittaa edes hymiksiä. En todellakaan ole siis sitä mieltä, että lapset jotenkin kärsisivät duunarin ja akateemisen muodostamassa perheessä. Päinvastoin, sehän on suuri rikkaus lapselle saada tutkia maailmaa kahdesta erilaisesta näkökulmasta käsin.
Kyse on esim. perheen arvoista ja arvostuksista sekä siitä, minkälaisen ammatin ja koulutuksen ihminen katsoo sopivan omalle identiteetilleen. Identiteetti muotoutuu koko lapsuuden ja nuoruuden iän ja sitä kautta ihminen saa mm. koulussa saaduista kokemuksista käsitystä itsestä oppijana ja muutenkin ihmisenä. Omat vanhemmat ja kaveripiiri, kasvuympäristö muokkaavat käsitystä millainen joku on ihmisenä ja sitä, millaiset valinnat näyttäytyvät itselle sopivina.
a) lasta arvostetaan
b) lapselle puhutaan arvostaen
c) lasta ei haukuta tyhmäksi, idiootiksi tai hölmöksi
d) lasta kannustetaan
e) lasta ei syyllistetä
f) lapselle ollaan ystävällisiä
g) lapselle näytetään hyvää käytösmallia: ei kiroilla, huudeta, räyhätä, haukuta, juopotella jatkuvasti, polteta ketjussa, arvostella naapureita ja tuttavia lapsen kuullen tai mielellään ollenkaan
h) annetaan sijaa virheille, ei vaadita liikaa
i) kotona luetaan ja arvostetaan lukemista ja kirjoja
j) kotona seurataan ympäröivää maailmaa, luetaan lehtiä
k) arvostetaan muita ihmisiä ja kohdellaan heitä hyvin
l) suvaitaan erilaisuutta
m) yritetään suojella tuhoamisen sijaan
n) harkitaan ennen kuin avataan suu
p) positiivinen elämänasenne olisi kiva, muttei mikään normi
Ei tarvitse olla mikään hillitty ja rauhallinen ja oman persoonansa vastainen pönöttävä aikuinen. Riittää, että osaa arvostaa itseään ja muita sekä kohdella heitä hyvin.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 16:54"]
a) lasta arvostetaan
b) lapselle puhutaan arvostaen
c) lasta ei haukuta tyhmäksi, idiootiksi tai hölmöksi
d) lasta kannustetaan
e) lasta ei syyllistetä
f) lapselle ollaan ystävällisiä
g) lapselle näytetään hyvää käytösmallia: ei kiroilla, huudeta, räyhätä, haukuta, juopotella jatkuvasti, polteta ketjussa, arvostella naapureita ja tuttavia lapsen kuullen tai mielellään ollenkaan
h) annetaan sijaa virheille, ei vaadita liikaa
i) kotona luetaan ja arvostetaan lukemista ja kirjoja
j) kotona seurataan ympäröivää maailmaa, luetaan lehtiä
k) arvostetaan muita ihmisiä ja kohdellaan heitä hyvin
l) suvaitaan erilaisuutta
m) yritetään suojella tuhoamisen sijaan
n) harkitaan ennen kuin avataan suu
p) positiivinen elämänasenne olisi kiva, muttei mikään normi
Ei tarvitse olla mikään hillitty ja rauhallinen ja oman persoonansa vastainen pönöttävä aikuinen. Riittää, että osaa arvostaa itseään ja muita sekä kohdella heitä hyvin.
[/quote]
Mihin tämä viestisi vastaa? Siihenkö että duunariperheissä ei muka tuollaisia asioita ole? :D
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:33"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:20"]
Siis duunariperhe ja akateeminen perhe, entäs kun toinen vanhemmista on duunari ja toinen akateeminen? Mikä perhe se on kun kerta perheitä näin luokitellaan?
[/quote]
Sekaperhe tietenkin. Lapsiraukat, eivät koskaan kiinnity oikein kumpaankaan maailmaan vaan jääväät seilaamaan kahden kulttuurin välille. Tulevat luultavasti olemaan niitä väliinputoajia, joilta ei oikein onnistu mikään.
[/quote]
Hah, vai ovat nämä akateemiset pätkätyöläiset ja työttömät niitä tämän maan onnistujia? Salli mun nauraa! Mitä kadehdittavaa on pitkässä opiskeluputkessa ja sen jälkeen et kelpaa mihinkään koska sulla ei ole minkäänlaista työkokemusta? Onneksi en tuohon ansaan koskaan mennyt vaan olen luonut uraa It-alalla menestyksekkäästi samaan aikaan kun kaverit ovat opiskelleet ja syöneet makaronia ja tonnikalaa ja kituuttaneet vuokralla.
[/quote]
Sinne haetaan muunkin kuin palkan takia.
Ekonomi
En tiedä mikä siinä on, mutta ala-astekavereita kun muistelee, niin huonompien lähiöiden yh-äitien ja duunariperheiden lapset ovat nyt tytöt lähihoitajia, kosmetologeja, kampaajia, työttömiä, pojat putkimiehiä, kouluttamattomia jne.
Yksi luokallinen on pieni otanta, mutta pätee jokaiseen luokkallani olleeseen. Minä olen lääkäriopiskelija ja muutkin akateemisten perheiden kasvatit opiskelevat yliopistossa muita aloja.
Ainakin muistan yhden duunariyh-äidin, joka sanoi ala-asteella ystävälleni, että "älä nyt liikaa ala hikettämään", kun sai historiankokeesta ysin.
Näin...
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 17:22"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:33"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:20"]
Siis duunariperhe ja akateeminen perhe, entäs kun toinen vanhemmista on duunari ja toinen akateeminen? Mikä perhe se on kun kerta perheitä näin luokitellaan?
[/quote]
Sekaperhe tietenkin. Lapsiraukat, eivät koskaan kiinnity oikein kumpaankaan maailmaan vaan jääväät seilaamaan kahden kulttuurin välille. Tulevat luultavasti olemaan niitä väliinputoajia, joilta ei oikein onnistu mikään.
[/quote]
Hah, vai ovat nämä akateemiset pätkätyöläiset ja työttömät niitä tämän maan onnistujia? Salli mun nauraa! Mitä kadehdittavaa on pitkässä opiskeluputkessa ja sen jälkeen et kelpaa mihinkään koska sulla ei ole minkäänlaista työkokemusta? Onneksi en tuohon ansaan koskaan mennyt vaan olen luonut uraa It-alalla menestyksekkäästi samaan aikaan kun kaverit ovat opiskelleet ja syöneet makaronia ja tonnikalaa ja kituuttaneet vuokralla.
[/quote]
Sinne haetaan muunkin kuin palkan takia.
Ekonomi
[/quote]
Jepjep, sillä muulla on kiva elellä työttömänä kotona maatessa
Olen akateemisesti koulutettu, kohtuullisesti menestynyt, mutta niin punaniska/duunari-taustainen kuin voi olla.
Lapsuudessani kaikissa naapurin duunariperheissä ryypättiin lakkaamatta. Kaverini oppivat teini-iässä, että maailmassa ei ole mitään muuta hauskaa ja mielenkiintoista kuin viina. Moni on jo kuollut alkoholiin.
Oma perheeni oli onneksi hiukan poikkeus tuolla alueella, vaikka vaikea on itsellenikin ollut tätä taivalta kulkea suvun ensimmäisenä akateemsiena. Monelle kolleegalleni erilaiset tavat ovat selviä jo heidän lapsuudestaan. Itse olen kaiken suunnilleen opetellut aikuisena ja mokannutkin usein.
Ero saattaa olla hyvin suuri kun ääripäitä tarkastellaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani kaikissa naapurin duunariperheissä ryypättiin lakkaamatta. Kaverini oppivat teini-iässä, että maailmassa ei ole mitään muuta hauskaa ja mielenkiintoista kuin viina. Moni on jo kuollut alkoholiin.
Kaipa minutkin voi laskea duunaritaustaiseksi, jos kyse on siitä että vanhemmilla oli pelkkä kansakoulutausta ja siltä pohjalta oltiin ns. suorittavassa työssä. Kliseinen kuva alkoholinhuuruisesta työläisperheestä on kuitenkin täysin vieras, en ole koskaan kokenut minkäänlaista samaistumista sellaiseen kulttuuripiiriin. Molempien vanhempien sukujuuret ovat maaseudun talonpoikaisväestössä, ja ylipäätään sukulaisvierailuilta välittyi kuva niin sanotun tolkun käyttäytymisen arvostuksesta. Kyläillessä isovanhempien ja tätien luona ei kaivettu mitään piilopulloa autotallin nurkalla, vaan istuttiin olohuoneessa vaihtamassa kuulumisia ja kursailun kautta siirryttiin keittiöön.
Kotona kannustettiin kehittämään taitoja ja lukemaan kirjoja. Radion, television ja sanomalehtien kautta maailman tapahtumat tulivat tutuiksi, kesälomilla tehtiin autoreissuja ympäri Suomea sekä pohjoista Norjaa ja Ruotsia. Missään hienoissa taidenäyttelyissä ja ravintoloissa ei käyty, mutta vanhemmilleni oli täysin ok, että luin itse vaikkapa historiaa ja tähtitiedettä vapaa-ajalla.
Vaikka perheeseemme työ- ja koulutustaustasta johtuen voisi liittää duunarikäsitteen, itse koin meidän olevan kutakuinkin yhteiskunnan keskikastia. Oli paljon meitä varakkaampia perheitä, joissa matkusteltiin ympäri maailmaa ja ostettiin kalliita merkkivaatteita, mutta samoin oli paljon vähävaraisempia. Peruskoulun jälkeen valitsin ammatillisen koulutuksen (liiketalous), mutta myöhemmällä iällä valmistuin yliopistosta maisteriksi ja sain tähänkin vanhemmiltani kannustusta. Ylipäätään tältä pohjalta olen kokenut vähän oudoksi työläisten asemoimisen jonkinlaiseksi "alaluokaksi", ainakin jos oletuksena on että kaikki olisivat sellaisia. Yhteiskunnassa tarvitaan niin perustyöntekijöitä kuin korkeamman tason suunnittelijoita ja "herroja".
"aivan. mutta rahasta ei ole kyse. varsinkaan tänään, kun ahtaajat ja putkimiehet ja sähkömiehet ja metallimiehet ja niin edelleen duunarit vetävät 50 000 vuodessa. ja akateemisistä samaan yltää ehkä lääkärit. muissa ryhmissä paljon työttömiä ja tehdään jopa ilmaisia töitä yliopistoisa ja julkisilla sektorilla."
50 tonnia on todella duunaritason palkkaluokka ja työttömiä/ilmaisia töitä tekevät korkeintaan jotkin humanistit ja naistutkijat. Oikeiden STEM-alojen huippuasiantuntijoiden palkat on ihan toisissa sfääreissä mitä ei ahtarit, rahtarit ja sähkärit pysty edes kuvittelemaan. Jopa Suomessa ja jos ulkomailla/ulkomaille tekee töitä, niin puhutaan vielä ihan eri kertoimista.
En tiedä nyt tähän hätään muuta erityistä eroa kuin sen, että jos lapseni näkevät pihalla jännän ötökän, he ryntäävät selvittämään kirjasta, mikä se mahtaa olla. Omassa ei-akateemisessa lapsuudessani kannustettiin kyllä lukemaan, mutta aikuisten maailma oli hyvin valmis, eikä siihen kaivattu lisiä tutkimuksesta tai edes keskustelusta.
En ole kyllä huomannut vaikeuksia sopeutua akateemiseen maailmaan. Pikemminkin en muualla viihdykään ja tohtoriksi väittelemisen jälkeen olen työllistynyt tutkimuksen parissa. Oma luonne vaikuttaa varmasti jonkin verran. Ja ei-akateemisuudesta huolimatta lapsuudenperheeni oli kohtuuvarakas ja tapasin jo lapsena maistereita ja tohtoreita eli kavereiden vanhempia.