Lue keskustelun säännöt.
Miksi ujot ja hiljaiset haluaa olla seurassa, vaikka eivät mitenkään osallistu keskusteluun?
17.03.2023 |
Esim työpaikan kahvihuoneessa, lounaalla, ym.
Ihan kuin ylimääräinen stalkkaaja mukana. On vain ja seurailee, kuuntelee muiden juttuja, vastaa korkeintaan yhdellä sanalla, jos suoraan kysyy. Oma-aloitteisesti ei koskaan puhu mitään.
Kaikkein vaivaannuttavinta, jos joutuu tuppisuun kanssa kaksin. En tiedä pitäisikö yrittää jutella vai ei. Helpompaa olisi lounastaa yksin.
Kommentit (124)
Mun edellisessä työpaikassa tätilauma aina meni samaan aikaan tauolle kälättämään niin että olis korvissa soinut jos oisin menny sinne. Sitte en syöny tai söin vähän pukuhuoneessa, enpä ollu ainakaa niitäkää häiritsemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aloittajalla on ongelma istua hiljaisen kanssa samassa tilassa syömässä.
Aloittaja kerää kamat pöydältä ja hotkasee ruokansa vaikka vessassa.
Proplem solved.....
Ihminen on sosiaalinen eläin ja hiljaisetkin ihmiset haluavat yleensä kuulua porukkaan. Jos menet yksin toiseen pöytään istumaan, muut ajattelevat, että et pidä heistä tai heidän seuransa ei kelpaa. Samaan pöytään istuminen ilmaisee, että on osa ryhmää.
Kaipaan sosiaalisuutta, mutta olen introvertti ja ihmisenä vähän tylsä, mikä tekee kahvihuoneissa ja lounaalla keskustelusta joskus raskasta. Tunnen välillä huonoa omatuntoa, jos olen mukana vain "siivellä", enkä osaa antaa keskusteluun mitään. On kuitenkin mukava kuunnella ja olla ns. porukoissa. Pienehkössä porukassa puhun kyllä, kyselen ja aloitan keskusteluja, mutta en osaa tuottaa luontevasti puhetta kovin pitkään ja isoissa porukoissa yleensä vain seuraan keskustelua, koska kommenttini eivät kiinnosta ketään. Joka tapauksessa isommissa porukoissa tavallisesti vain 1-3 äänekkäintä tai supliikeinta ihmistä käy aktiivista keskustelua ja muut sitten seuraavat ja kommentoivat.
Tilanne on kieltämättä tukala, jos äänekäs porukka poistuu ja jää kahdestaan täysin hiljaisen kanssa, joka on kuitenkin kuunnellut ja seurannut. Jos hän lukee lehteä tai selaa puhelinta, en näe mitään ongelmaa. Henkilön kanssa voi yrittää vaihtaa muutaman sanan jostakin ja jos ei saa vastakaikua, keskittyä sitten itsekin johonkin muuhun.
Olet kuvottava ihminen ap. Kiinnitä enemmän huomiota omiin kehityskohteisiisi. Aloita empatiasta.
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan, jos olen taukotilassa syömässä ja selaan uutisia puhelimella, niin sinne tunkee joku jonka on pakko keksiä jotain keskusteltavaa koko ajan. Ja yritä siinä ruoka suussa sitten jotain rupatella.
Jep, meillä äiti opetti ettei saa puhua ruoka suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks yleensä ne on lihavia täti ihmisiä jotka on kovimpia kälättäjiä? Pakko huuta ja nauraa ja olla muka hauska kun ei muuten enää huomata?
Olen kahden usein puheliaampi kahdesta. Joukossa annan puheenvuoron suulaammille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tuppisuu. Niin tuppisuu että mitään en sano, en edes yhtä sanaa, en vaikka kuinka kysyttäisiin.
En tuppaudu yhden ihmisen seuraan, koska joo, on vaivaannuttavaa olla kahdestaan hiljaa. On se ryhmissäkin joskus ehkä vähän vaivaannuttavaa jos yksi on hiljaa, mutta joskus toisinaan harvoin ryhmiin silti tuppaannun seuraan - koska jos sen vain harvoin tekee niin ei se sitten niin vaivaannuttavaa ole.
En osallistu keskusteluun. Koska ei mua ne keskustelunaiheet yhtään kiinnosta, ei mulle ole mitään väliä mistä asiasta ihmiset puhuu. Mutta en minä aiheiden vuoksi siihen seuraan mene. Onhan ihmisseura paljon muutakin kuin vain puheenaiheita! Älyhoi, ap, kai sinä tuon tiedät! Kai sinä tiedät että ihmisseura voi sisältää vaikka kuinka monenlaista asiaa?
On läheisyyttä, yhdessäolon "fiilistä", tunnelmaa, ihmisääniä, katsekontaktia, kosketusta, tuoksuja,...
Oikeastaan, tiiviisti ilmaistuna, viestini tärkein pointti: menen seuraan sen vuoksi minkälainen vaikutus sillä tunnelmalla on minun omaan sisäiseen fiilikseeni.
Kun olin koditon niin elelin tyytyväisenä erakkona teltassa metsässä. Joskus harvoin kuitenkin kävin istuksimassa hiljaa rautatieasemalla jossa oli paljon väkeä, juurikin tuon fiilisvaikutuksen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niillä hiljaisilla ja ujoilla ihmisillä on jotain pahoja mielenterveysongelmia tai sitten ne on vaan jälkeenjäänneitä eikä ne osaa keskustella asiallisesti.
Minun mielestä taas monilla ekstroverteilla hurmaavan miellyttävillä supliikeilla narsisti-psykopaateilla on sata kertaa pahempi mielenterveysongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muodon vuoksi. Pelkästä kohteliaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuppisuu. Niin tuppisuu että mitään en sano, en edes yhtä sanaa, en vaikka kuinka kysyttäisiin.
En tuppaudu yhden ihmisen seuraan, koska joo, on vaivaannuttavaa olla kahdestaan hiljaa. On se ryhmissäkin joskus ehkä vähän vaivaannuttavaa jos yksi on hiljaa, mutta joskus toisinaan harvoin ryhmiin silti tuppaannun seuraan - koska jos sen vain harvoin tekee niin ei se sitten niin vaivaannuttavaa ole.
En osallistu keskusteluun. Koska ei mua ne keskustelunaiheet yhtään kiinnosta, ei mulle ole mitään väliä mistä asiasta ihmiset puhuu. Mutta en minä aiheiden vuoksi siihen seuraan mene. Onhan ihmisseura paljon muutakin kuin vain puheenaiheita! Älyhoi, ap, kai sinä tuon tiedät! Kai sinä tiedät että ihmisseura voi sisältää vaikka kuinka monenlaista asiaa?
On läheisyyttä, yhdessäolon "fiilistä", tunnelmaa, ihmisääniä, katsekontaktia, kosketusta, tuoksuja,...
Oikeastaan, tiiviisti ilmaistuna, viestini tärkein pointti: menen seuraan sen vuoksi minkälainen vaikutus sillä tunnelmalla on minun omaan sisäiseen fiilikseeni.
Kun olin koditon niin elelin tyytyväisenä erakkona teltassa metsässä. Joskus harvoin kuitenkin kävin istuksimassa hiljaa rautatieasemalla jossa oli paljon väkeä, juurikin tuon fiilisvaikutuksen vuoksi.
Mitä sellainen ihmisseura on jos ei puhuta?
Sehän on kauheaa toisten ihmisten kiusaamista. Korkeintaan tosi hyvät ystävät voivat olla kokonaan hiljaa toistensa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset kuuntelee radiota, eihän sillekään voi puhua takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt vähän samaa. Meille tulee töihin lehtiä, voi selailla puhelinta, katsella ikkunasta maisemia tai tuijottaa vaikka seinää. Miksi ihminen, joka ei puhu mitään tulee samaan pöytään? Varsinkin kahdestaan se on outoa. Jos tulen niin, että se hiljainen on jo jossain pöydässä, menen itse tietysti muualle möllöttämään. Ei ole mitään järkeä olla hiljaa yhdessä tai yrittää viritellä keskustelua.
Oletpa oikein superihana työkaveri... Jos et juttele minulle, mene tuijottamaan seinää jonnekin nurkan taakse.
Ei tarvitse mennä seinän taakse. Jos on tärkeää nähdä minut juomassa kahvia niin voi katsoa. Miksi pitäisi olla samassa pöydässä? Katseleminen ei maksa mitään ja yleensä on ihan kuuloetäisyydelläkin.
Taukotilan pöytä on kai kaikille tarkoitettu eikä vain niille, jotka haluavat puhua? Miksi siinä ei saisi istua, jos ei viitsi osallistua keskusteluun? Miksi olet niin ällistyttävän itsekeskeinen, että kuvittelet, että kaikki tulevat sinun kanssasi samaan pöytään ihan vain sinua tuijottamaan ja sinun juttujasi kuuntelemaan? Mitä jos itse menisit jonnekin nurkan taakse kokeilemaan, ketkä kaikki sinua seuraavat ja ketkä kaikki jäävät istumaan taukotilan pöytään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööö, koska hiljaistenkin pitää pitää kahvitaukoja ja syödä ruokaa? Jos siinä joku puhuu paskaa vieressä niin eipä siitä kai haittaa syömiselle ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan tilanteita, kun lähdetään ihan erikseen jonnekin työpaikan ulkopuolelle lounaalle.
ApAloituksessa lukee työpaikan kahvihuoneessa.
Ravintolassa vasta noloa onkin, kun selität siskosi asioita kaikille.
Jos siellä kahvihuoneessa on jo osa porukkaa juttelemassa, niin joku hiljainen tulee sinne mukaan vain kuuntelemaan. Jos ei kälätys kiinnosta, niin miksi kuitenkin haluaa juoda kahvinsa muiden seurassa?
Koska olen seurallinen. Tykkään välillä olla seurassa, vaikka en sanoisi mitään, ja kuuntelemalla työtovereitani opin monia asioita.
Kuuntelen myös vieraiden ihmisten keskusteluja bussissa ja junassa.
Ei kai kukaan puhu noissa tilanteissa mitään
sellaisia salaisuuksia, joita ei halua muiden tietävän. Minä ainakaan kertoisi.
Vierailija kirjoitti:
Muodon vuoksi. Pelkästä kohteliaisuudesta.
Sama. Mieluiten söisin ihan itsekseen, mutta vähän mörököllin maineeseen joutuisin jos vartavasten menisin aina omaan pöytään istumaan tai välttelisin yhteisiä lounasaikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuppisuu. Niin tuppisuu että mitään en sano, en edes yhtä sanaa, en vaikka kuinka kysyttäisiin.
En tuppaudu yhden ihmisen seuraan, koska joo, on vaivaannuttavaa olla kahdestaan hiljaa. On se ryhmissäkin joskus ehkä vähän vaivaannuttavaa jos yksi on hiljaa, mutta joskus toisinaan harvoin ryhmiin silti tuppaannun seuraan - koska jos sen vain harvoin tekee niin ei se sitten niin vaivaannuttavaa ole.
En osallistu keskusteluun. Koska ei mua ne keskustelunaiheet yhtään kiinnosta, ei mulle ole mitään väliä mistä asiasta ihmiset puhuu. Mutta en minä aiheiden vuoksi siihen seuraan mene. Onhan ihmisseura paljon muutakin kuin vain puheenaiheita! Älyhoi, ap, kai sinä tuon tiedät! Kai sinä tiedät että ihmisseura voi sisältää vaikka kuinka monenlaista asiaa?
On läheisyyttä, yhdessäolon "fiilistä", tunnelmaa, ihmisääniä, katsekontaktia, kosketusta, tuoksuja,...
Oikeastaan, tiiviisti ilmaistuna, viestini tärkein pointti: menen seuraan sen vuoksi minkälainen vaikutus sillä tunnelmalla on minun omaan sisäiseen fiilikseeni.
Kun olin koditon niin elelin tyytyväisenä erakkona teltassa metsässä. Joskus harvoin kuitenkin kävin istuksimassa hiljaa rautatieasemalla jossa oli paljon väkeä, juurikin tuon fiilisvaikutuksen vuoksi.
Mitä sellainen ihmisseura on jos ei puhuta?
Sehän on kauheaa toisten ihmisten kiusaamista. Korkeintaan tosi hyvät ystävät voivat olla kokonaan hiljaa toistensa seurassa.
Mutta eihän tuo pidä paikkaansa ollenkaan.
Olet varmaan taas trolli.
Täydessä ruokalassa menen mieluummin istumaan osastoni porukan kanssa, vaikkei sillä kertaa keskustelu olisi mitenkään merkityksellinen minulle, kuin änkeän toiseen pöytään toisen osaston väen kanssa, jota en tunne senkään vertaa, kuin oman osastoni porukan.
On kohteliaampaa istahtaa oman osaston pöytään ja tervehtiä joko ääneen tai nyökkäämällä niitä joiden kanssa en ole ollut ko. päivänä tekemisissä, kuin istahtaa täysin tyhjään pöytään, johon ei muiden osastojenkaan väki istu, ellei ruokala ole niin täynnä, että on pakko täyttää kaikki paikat. Pahimmassa tapauksessa pöydässä istuu, eri osastojen hiljaisia, eikä kukaan puhu mitään, vaan kaikilla on kiire tyhjentää lautanen ja poistua hiljaa.
Yleensä halutaan kuulua porukkaan jollain tavalla.
Tuskin kukaan haluaa jäädä ulkopuolelle ryhmässä tai työporukassa.
Kai ujo ja hiljainenkin saa olla osallisena kuuntelemassa vaikka ei keskusteluun osallistuisikaan.
Joskus voi myös olla, että seuraan ei oikeastaan haluta. Mutta monesti työpaikoilla kahvitauot pidetään samoissa tiloissa ja sosiaalisuutta korostetaan, joten täysin rauhassa ei ole mahdollista olla.
Hiljaisetkin voivat olla ekstroverttejä, eli nauttivat seurasta.