Miksi ujot ja hiljaiset haluaa olla seurassa, vaikka eivät mitenkään osallistu keskusteluun?

Mä inhoan, jos olen taukotilassa syömässä ja selaan uutisia puhelimella, niin sinne tunkee joku jonka on pakko keksiä jotain keskusteltavaa koko ajan. Ja yritä siinä ruoka suussa sitten jotain rupatella.

On henkilöitä jotka ovat sosiaalisia, mutta samalla ujoja tai estyneitä. Eli haluavat olla muiden ihmisten seurassa, mutta keskusteluihin jne. osallistuminen jännittää varsinkin jos on isompi ryhmä ja/tai vieraita ihmisiä mukana.

Toinen vaihtoehto on, että kyseessä on introvertti, joka on kasvatettu siihen että siinä on jotain väärää. Eli jos hän vaikka tauolla menisi mieluummin jonnekin omaan rauhaan eikä osallistuisi työporukan rientoihin vapaa-ajalla, niin ajattelee, että se olisi väärin ja pakottaa sitten itsensä mukaan vaikkei se hänelle sovellukaan.

Kun mennään ajassa vielä pätkä aikaa eteenpäin, niin taukotiloissa on ihan hiljaista. Kaikki ovat kännyköillään eikä kukaan puhu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on kirjoitettu huonosti, mutta olen ihmetellyt oikeasti samaa. Mulla on kavereita jotka ei edes kahden kesken meinaa saada sanaa suustaan ja on oikeasti tosi vaikea keksiä miten toista kannustaa siihen puhumiseen vai pitäisikö minunkin vain olla hiljaa? Silti aina tulee viestiä et haluatko nähdä. Eri asia jos seura ei kiinnosta alunperinkään, en minäkään jokaiselle jaksa ja halua elämääni jakaa.

Puhut heistä noin tympeästi ja kutsut heitä sun kavereiksi?

Ehkäpä voisit itsekin ottaa vastuuta omista kaverisuhteistasi.

Miten puhuin tympeästi? Tuo kun sanoin ettei meinata saada sanaa suusta? En tarkoittanut heitä viestini lopulla vaan sitä, etten minäkään kaikista ihmisistä pidä, mutta kaverin kanssa ainakin itse pidän keskustelua hyvin tärkeänä kanssakäymisen muotona. Siksi ihmetyttää miksi jopa kahdestaan toisten on hyvin vaikea kertoa esimerkiksi omia kuulumisiaan, omia mielipiteitään, kun kuitenkin selvästi sinne seuraan kaivataan. Minä kyllä kysyn kuulumiset ja kerron omani, mutta vastauksen saaminen on välillä ihan työn ja tuskan takana. Kaveria nyt ei kuitenkaan haluaisi painostaakaan, jos se puhuminen ei ole mukavaa.

Sulla sen sijaan oli aika hyökkäävä asenne, kun itse pohdin ihan tosissani että mikä tällaisessa tilanteessa on se paras toimintatapa, etten tunnu hyökkäävältä? Puhunko omia asioitani, lypsänkö vaan niitä vastauksia vai ollaanko siis yhdessä hiljaa? Ja ei, en voi kysyä heiltä, koska vastaus on "ihan sama, miten haluut".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole hiljaisissa vaan aloittajassa itsessään.

Ehkä seurassasi ei ole mukavaa jutella. Hiljaisetkin yleensä juttelevat hyvässä seurassa.

Mutta sepä juuri, että jos seurassani ei ole mukavaa, niin miksi seuraani silti halutaan??

Jos henkilö tulee taukotilaan kahville, hän ei nyt kuitenkaan ihan välttämättä "halua sinun seuraasi". Hän tulee viettämään taukoa, pois asiakkaiden parista, pois työpisteeltä. Hän saattaa haluta hiljaisuutta vastapainoksi työajan sosiaalisuudelta.

Jos työpaikkaruokalassa oman firman porukka on yhdessä pöydässä niin olisihan se typerää jos se hiljainen ei saisi mennä edes samaan pöytään. Sillähän hän kuitenkin osoittaa tavallaan kuuluvansa porukkaan.

Itse olen melko hiljainen, voin hyvin istua toisen ihmisen kanssa kahvihuoneessa ihan hiljaa tervehdyksen jälkeen, eikä se minua häiritse. Voin kuitenkin myös jutella useammallakin kuin yhdellä sanalla jos toinen aloittaa keskustelun. Itse en yleensä aloita ellei ole esim. jotain työhön liittyvää asiaa. Kehun nyt itseäni sen verran, että minulla mielestäni on aika hyvät sosiaaliset taidot, tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, en häiriinny sää-smalltalkista enkä täydestä hiljaisuudesta, melkein kaikki käy. Ei meidän hiljaisten kanssa olemiseen ole mitään sääntökirjaa.

"Kaikkein vaivaannuttavinta, jos joutuu tuppisuun kanssa kaksin. En tiedä pitäisikö yrittää jutella vai ei."

Ei sinun tarvitse. Rauhoita mielesi.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan tilanteita, kun lähdetään ihan erikseen jonnekin työpaikan ulkopuolelle lounaalle.

Ap

Teillä on varmaan hyvä työilmapiiri? Kaikki hyväksytään? Kaikilla mukava tulla töihin? Sinut on varmaan valittu vuoden työntekijäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiset pölöttää niin paljon että se hiljainen ei saa suunvuoroa. No jos sitten se joskus sanoo jotain niin se ignoorataan. Arvaa kiinnostaako sitten enää yrittää edes? Kahden kesken olen kenen tahansa kanssa ihan normaali puhelias.

Kysymys oli, miksi se hiljainen haluaa viettää lounas- tai kahvitaukonsa pölöttäjien seurassa?

Miksi ne pölöttäjät eivät voi mennä vaikka jonnekin komeroon pölöttämään, jotta normaalit ihmiset saavat viettää taukonsa kaikessa rauhassa siellä taukotilassa?

Voi olla että myös ne hiljaisemmat ja ujot ihmiset haluavat tutustua muihin, verkostua, saada uusia ihmisiä elämäänsä ehkä jopa ystävystyä. Introverttina on vaan tosi vaikeaa hypätä extrovertin maailmaan ja pitää melua itsestään kun se ei yhtään sovi omaan luonteeseen. Tosi mielelläni seuraan työkavereiden keskustelua, mielelläni myös osallistuisin jos mua kuunnteltaisiin, olisi keskustelunaihe johon voisin osallistua ja olisi jotain sanottavaa. Silloin tällöin saan jotain väliin kommentoitua, mutta vaikeaa aloittaa itse keskustelua jos tuntuu siltä että ketään ei kuitenkaan kiinnosta mun mielipiteet. 

Kun nuorena olin hiljainen ja epävarma niin yritin osallistua keskusteluun kykyni mukaan. Joskus aihepiiri sattui vaan olemaan sellainen ettei siihen ollut mitään sanottavaa. Kun on tullut lisää ikää niin ei ole enää tuollaista ongelmaa.

Oikeasti kukaan ei hirveästi tykkää aloittajasta mutta toki hyväksyy kuten ihmiset yleensä erilaisuuden ymmärtävät, mutta hän ei ole huomannut sitä kun tärkeämpää on kälättää ja olla muka-hauska sekä nauraa omille jutuilleen.

Sinun selkäsi takana puhutaan tuosta, koska hiljaiselle ihmiselle normaali hyväitsetuntoinen avautuu ja aukenee uusia, syvällisiä keskusteluja ihan muista asioista kuin mihin aloittaja on jyräämisellään tottunut.

Sitten kun aloittaja on taas mukana keskustelussa, niin muut hyväkäytöksiset hyväksyvät toki hänetkin ja hänen pinnalliset juttunsa, mutta ovat tyytyväisiä kun energiasyöppö tajuaa vihdoin lähteä.

Mietipä siis välillä mitä sinusta puhutaan ja ajatellaan, ehkä et olekaan niin kiva kun ajattelet.

No ap, me kaikki ei osata rupatella niitä näitä. Anteeksi.

Monesti olen huomannut, että saan ihmiset vaivaantuneiksi, jos yritän keskustella kepeästi. Se on noloa. Siksi en usein enää edes yritä.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että myös ne hiljaisemmat ja ujot ihmiset haluavat tutustua muihin, verkostua, saada uusia ihmisiä elämäänsä ehkä jopa ystävystyä. Introverttina on vaan tosi vaikeaa hypätä extrovertin maailmaan ja pitää melua itsestään kun se ei yhtään sovi omaan luonteeseen. Tosi mielelläni seuraan työkavereiden keskustelua, mielelläni myös osallistuisin jos mua kuunnteltaisiin, olisi keskustelunaihe johon voisin osallistua ja olisi jotain sanottavaa. Silloin tällöin saan jotain väliin kommentoitua, mutta vaikeaa aloittaa itse keskustelua jos tuntuu siltä että ketään ei kuitenkaan kiinnosta mun mielipiteet. 

Kysyn nyt sulta, kun kukaan ei vastaa yleisesti esitettyyn kysymykseeni: jos ollaan kavereita ja minä olen puhelias, mutta sinä et, niin onko parempi että esitän sinulle kysymyksiä sinun elämästäsi, annan sinulle vaihtoehdon tuoda puheenaiheita esiin sitä mukaa kun sinusta siltä tuntuu vai olisiko sinulle mukavinta että olemme yhdessä suht hiljaa? En ole tähän vastausta oikein koskaan saanut ja toivoisin, että myös temperamentiltaan erilaisilla ihmisillä olisi seurassani hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että myös ne hiljaisemmat ja ujot ihmiset haluavat tutustua muihin, verkostua, saada uusia ihmisiä elämäänsä ehkä jopa ystävystyä. Introverttina on vaan tosi vaikeaa hypätä extrovertin maailmaan ja pitää melua itsestään kun se ei yhtään sovi omaan luonteeseen. Tosi mielelläni seuraan työkavereiden keskustelua, mielelläni myös osallistuisin jos mua kuunnteltaisiin, olisi keskustelunaihe johon voisin osallistua ja olisi jotain sanottavaa. Silloin tällöin saan jotain väliin kommentoitua, mutta vaikeaa aloittaa itse keskustelua jos tuntuu siltä että ketään ei kuitenkaan kiinnosta mun mielipiteet. 

Kysyn nyt sulta, kun kukaan ei vastaa yleisesti esitettyyn kysymykseeni: jos ollaan kavereita ja minä olen puhelias, mutta sinä et, niin onko parempi että esitän sinulle kysymyksiä sinun elämästäsi, annan sinulle vaihtoehdon tuoda puheenaiheita esiin sitä mukaa kun sinusta siltä tuntuu vai olisiko sinulle mukavinta että olemme yhdessä suht hiljaa? En ole tähän vastausta oikein koskaan saanut ja toivoisin, että myös temperamentiltaan erilaisilla ihmisillä olisi seurassani hyvä olla.

Olen eri, mutta itse pidän siitä että puheliaampi esittää enemmän kysymyksiä, mutta koko aikaa ei tarvitse olla äänessä. Ja jos olet ap ja tarkoituksesi oli kysyä tätä, niin se ei kyllä tullut aloituksessa selville, siksi sait tällaisia vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on kirjoitettu huonosti, mutta olen ihmetellyt oikeasti samaa. Mulla on kavereita jotka ei edes kahden kesken meinaa saada sanaa suustaan ja on oikeasti tosi vaikea keksiä miten toista kannustaa siihen puhumiseen vai pitäisikö minunkin vain olla hiljaa? Silti aina tulee viestiä et haluatko nähdä. Eri asia jos seura ei kiinnosta alunperinkään, en minäkään jokaiselle jaksa ja halua elämääni jakaa.

Puhut heistä noin tympeästi ja kutsut heitä sun kavereiksi?

Ehkäpä voisit itsekin ottaa vastuuta omista kaverisuhteistasi.

Miten puhuin tympeästi? Tuo kun sanoin ettei meinata saada sanaa suusta? En tarkoittanut heitä viestini lopulla vaan sitä, etten minäkään kaikista ihmisistä pidä, mutta kaverin kanssa ainakin itse pidän keskustelua hyvin tärkeänä kanssakäymisen muotona. Siksi ihmetyttää miksi jopa kahdestaan toisten on hyvin vaikea kertoa esimerkiksi omia kuulumisiaan, omia mielipiteitään, kun kuitenkin selvästi sinne seuraan kaivataan. Minä kyllä kysyn kuulumiset ja kerron omani, mutta vastauksen saaminen on välillä ihan työn ja tuskan takana. Kaveria nyt ei kuitenkaan haluaisi painostaakaan, jos se puhuminen ei ole mukavaa.

Sulla sen sijaan oli aika hyökkäävä asenne, kun itse pohdin ihan tosissani että mikä tällaisessa tilanteessa on se paras toimintatapa, etten tunnu hyökkäävältä? Puhunko omia asioitani, lypsänkö vaan niitä vastauksia vai ollaanko siis yhdessä hiljaa? Ja ei, en voi kysyä heiltä, koska vastaus on "ihan sama, miten haluut".

Miksi olet tuollaisen kaveri? Mitä enemmän "kavereita" ympärillä, niin sen parempi ihminen olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiset pölöttää niin paljon että se hiljainen ei saa suunvuoroa. No jos sitten se joskus sanoo jotain niin se ignoorataan. Arvaa kiinnostaako sitten enää yrittää edes? Kahden kesken olen kenen tahansa kanssa ihan normaali puhelias.

Kysymys oli, miksi se hiljainen haluaa viettää lounas- tai kahvitaukonsa pölöttäjien seurassa?

En oikeastaan edes halua, mutta parissa aiemmassa työpaikassa ilmeisesti mokasin, kun en tehnyt niin. Tein työni kyllä ihan hyvin, mutta silti olin yt-neuvotteluissa se joka joutui lähtemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että myös ne hiljaisemmat ja ujot ihmiset haluavat tutustua muihin, verkostua, saada uusia ihmisiä elämäänsä ehkä jopa ystävystyä. Introverttina on vaan tosi vaikeaa hypätä extrovertin maailmaan ja pitää melua itsestään kun se ei yhtään sovi omaan luonteeseen. Tosi mielelläni seuraan työkavereiden keskustelua, mielelläni myös osallistuisin jos mua kuunnteltaisiin, olisi keskustelunaihe johon voisin osallistua ja olisi jotain sanottavaa. Silloin tällöin saan jotain väliin kommentoitua, mutta vaikeaa aloittaa itse keskustelua jos tuntuu siltä että ketään ei kuitenkaan kiinnosta mun mielipiteet. 

Kysyn nyt sulta, kun kukaan ei vastaa yleisesti esitettyyn kysymykseeni: jos ollaan kavereita ja minä olen puhelias, mutta sinä et, niin onko parempi että esitän sinulle kysymyksiä sinun elämästäsi, annan sinulle vaihtoehdon tuoda puheenaiheita esiin sitä mukaa kun sinusta siltä tuntuu vai olisiko sinulle mukavinta että olemme yhdessä suht hiljaa? En ole tähän vastausta oikein koskaan saanut ja toivoisin, että myös temperamentiltaan erilaisilla ihmisillä olisi seurassani hyvä olla.

Olen eri, mutta itse pidän siitä että puheliaampi esittää enemmän kysymyksiä, mutta koko aikaa ei tarvitse olla äänessä. Ja jos olet ap ja tarkoituksesi oli kysyä tätä, niin se ei kyllä tullut aloituksessa selville, siksi sait tällaisia vastauksia.

En ole ap. Kiitos vastauksesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on kirjoitettu huonosti, mutta olen ihmetellyt oikeasti samaa. Mulla on kavereita jotka ei edes kahden kesken meinaa saada sanaa suustaan ja on oikeasti tosi vaikea keksiä miten toista kannustaa siihen puhumiseen vai pitäisikö minunkin vain olla hiljaa? Silti aina tulee viestiä et haluatko nähdä. Eri asia jos seura ei kiinnosta alunperinkään, en minäkään jokaiselle jaksa ja halua elämääni jakaa.

Puhut heistä noin tympeästi ja kutsut heitä sun kavereiksi?

Ehkäpä voisit itsekin ottaa vastuuta omista kaverisuhteistasi.

Miten puhuin tympeästi? Tuo kun sanoin ettei meinata saada sanaa suusta? En tarkoittanut heitä viestini lopulla vaan sitä, etten minäkään kaikista ihmisistä pidä, mutta kaverin kanssa ainakin itse pidän keskustelua hyvin tärkeänä kanssakäymisen muotona. Siksi ihmetyttää miksi jopa kahdestaan toisten on hyvin vaikea kertoa esimerkiksi omia kuulumisiaan, omia mielipiteitään, kun kuitenkin selvästi sinne seuraan kaivataan. Minä kyllä kysyn kuulumiset ja kerron omani, mutta vastauksen saaminen on välillä ihan työn ja tuskan takana. Kaveria nyt ei kuitenkaan haluaisi painostaakaan, jos se puhuminen ei ole mukavaa.

Sulla sen sijaan oli aika hyökkäävä asenne, kun itse pohdin ihan tosissani että mikä tällaisessa tilanteessa on se paras toimintatapa, etten tunnu hyökkäävältä? Puhunko omia asioitani, lypsänkö vaan niitä vastauksia vai ollaanko siis yhdessä hiljaa? Ja ei, en voi kysyä heiltä, koska vastaus on "ihan sama, miten haluut".

Miksi olet tuollaisen kaveri? Mitä enemmän "kavereita" ympärillä, niin sen parempi ihminen olet?

Koska he ovat ihmisinä mukavia ja pidän heistä. Harmittaa vain, kun monenkaan vuoden tuntemisen jälkeen ei tunne toista niin hyvin kuin toivoisi. Voi olla että en kykene sitten lukemaan kehonkieltä ehkä niin hyvin kuin ehkä sitten moni hiljaisempi? Mulle puhe on se pääviestiväylä.