Miksi ujot ja hiljaiset haluaa olla seurassa, vaikka eivät mitenkään osallistu keskusteluun?

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan tilanteita, kun lähdetään ihan erikseen jonnekin työpaikan ulkopuolelle lounaalle.

Ap

Juuri siksi en lähde työkavereiden kanssa lounaalle, kun en kestä sitä showta ja kälätystä. Muutaman kerran vuodessa on kuitenkin pakko, kun käydään työn puolesta jossain ja ruokailut on järjestetty siihen yhteyteen. En sinnekään menisi, mutta en jaksa olla koko päivää nälässäkään.

Mä en kans kestä erilaisuutta, miksei erilaiset ymmärrä lakata olemasta. :' C

Jos se hiljainen juuri sinun seurassa hiljenee täysin niin mistä se voi johtua? Käyttäydytkö itse jotenkin hallitsevasti niin että muille tulee epämukava olo?

Varmaan samasta syystä kuin rohkeat ja hiljaiset, rohkeat ja äänekkäät sekä ujot ja äänekkäät.

Työpaikan kahvihuoneessa: tauolla, kahvilla.

Lounaalla: syömässä.

Aloitus on kirjoitettu huonosti, mutta olen ihmetellyt oikeasti samaa. Mulla on kavereita jotka ei edes kahden kesken meinaa saada sanaa suustaan ja on oikeasti tosi vaikea keksiä miten toista kannustaa siihen puhumiseen vai pitäisikö minunkin vain olla hiljaa? Silti aina tulee viestiä et haluatko nähdä. Eri asia jos seura ei kiinnosta alunperinkään, en minäkään jokaiselle jaksa ja halua elämääni jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiset pölöttää niin paljon että se hiljainen ei saa suunvuoroa. No jos sitten se joskus sanoo jotain niin se ignoorataan. Arvaa kiinnostaako sitten enää yrittää edes? Kahden kesken olen kenen tahansa kanssa ihan normaali puhelias.

Kysymys oli, miksi se hiljainen haluaa viettää lounas- tai kahvitaukonsa pölöttäjien seurassa?

No meidän työpaikalla vaihtoehdot on pölöttäjien seura tai vessassa yksin istuminen. Eikä minua erityisesti haittaa se pölöttäjien seura, miksi sinua häiritsee se että joku istuu hiljaa? Sinulla taitaa olla vähän huonot sosiaaliset taidot kun se on ongelma.

Ongelma ei ole hiljaisissa vaan aloittajassa itsessään.

Ehkä seurassasi ei ole mukavaa jutella. Hiljaisetkin yleensä juttelevat hyvässä seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos se hiljainen juuri sinun seurassa hiljenee täysin niin mistä se voi johtua? Käyttäydytkö itse jotenkin hallitsevasti niin että muille tulee epämukava olo?

Olen itse puheliaan seurassa puhelias. Mutta hiljaisen seurassa en tiedä miten kuuluisi olla ja se on vaivaannuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiset pölöttää niin paljon että se hiljainen ei saa suunvuoroa. No jos sitten se joskus sanoo jotain niin se ignoorataan. Arvaa kiinnostaako sitten enää yrittää edes? Kahden kesken olen kenen tahansa kanssa ihan normaali puhelias.

Kysymys oli, miksi se hiljainen haluaa viettää lounas- tai kahvitaukonsa pölöttäjien seurassa?

Joskus se hiljainen käsketään mukaan jos on esimerkiksi Pirkon kakkukahvit ja Yritys Oy vie porukan liikelounaalle.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole hiljaisissa vaan aloittajassa itsessään.

Ehkä seurassasi ei ole mukavaa jutella. Hiljaisetkin yleensä juttelevat hyvässä seurassa.

Mutta sepä juuri, että jos seurassani ei ole mukavaa, niin miksi seuraani silti halutaan??

Monesti ujot ja hiljaiset esim. työ- ja opiskeluyhteisössä liittyvät porukkaan lähinnä siksi, että se on normaalia käytöstä työajalla. Normaalia sosiaalisuutta. Ei ole hyvä aina jättäytyä kokonaan yhteisön ulkopuolelle. Vapaa-ajalla on eri kuviot, mutta koulussa tai töissä kuulutaan siihen yhteisöön.

Jotkut ujot ja hiljaiset tykkäävät olla ihmisten läheisyydessä, vaikka eivät vuorovaikuta näiden kanssa. Esim. itse tykkään kirjastossa olemisessa siitä, että lähellä on ihmisiä, mutta heidän kanssaan ei jutella. Kirjasto on toki erilainen paikka muutenkin kuin työpaikan sosiaaliset tilanteet.

Hiljaisena introverttina olen läpi elämäni tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, etten osaa seurassa puhua tarpeeksi. Puheliaammat ja aktiivisemmat vievät ilmatilan. Minulla ei ole samanlaista tarvetta eikä osaamista seurustella. Kahden kesken juttelu onnistuu paremmin, kun ei ole osaavampia läsnä, mutta on se silloinkin urakka.

Sosiaaliset tilanteet tuntuvat samalta kuin tuntui koulussa liikuntatunnilla, kun kaikki pantiin pelaamaan jotain koripalloa. Olin kömpelö enkä juuri saanut palloa. Pompottelin ja heittelin koreja sitten kotipihalla yksin, se oli kivaa...

Voihan se hiljainen ajatella, että hänetkin otettaisiin huomioon esimerkiksi kysymällä jotain kun ei viitsi kilpahuutaa kanssasi. Huomioiko ap myös hiljaisemman työkaverin?

Meitä ihmisiä on erilaisia. Kaikki eivät vain pysty puhumaan seurassa, nuorena itsekin ajattelin, etten kuitenkaan osaisi sanoa mitään tarpeeksi kiinnostavaa. Vanhempana tilanne on jo toinen, sillä aika tuo itsevarmuutta. Pidin aina työkavereista, jotka puhuivat paljon ja halusivat olla esillä, niin ei itse tarvinnut olla. Olkaa sellaisia kuin olette ja hyväksykää myös muut, se on sitä rikkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan tilanteita, kun lähdetään ihan erikseen jonnekin työpaikan ulkopuolelle lounaalle.

Ap

Aloituksessa lukee työpaikan kahvihuoneessa.

Ravintolassa vasta noloa onkin, kun selität siskosi asioita kaikille.

Jos siellä kahvihuoneessa on jo osa porukkaa juttelemassa, niin joku hiljainen tulee sinne mukaan vain kuuntelemaan. Jos ei kälätys kiinnosta, niin miksi kuitenkin haluaa juoda kahvinsa muiden seurassa?

Ihan outo kysymys. Kai hiljainenkin saa olla oman työpaikkansa kahvihuoneessa. Sitä vartenhan se kahvihuone on. Useimmilla työpaikoilla kai ymmärretään, että ihmiset ovat erilaisia. Minusta olisi aika poikkeuksellista järjestelmällisesti karttaa työkavereiden seuraa. Puheista voi olla kiinnostunut tai ei, ja osallistua keskusteluun tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on kirjoitettu huonosti, mutta olen ihmetellyt oikeasti samaa. Mulla on kavereita jotka ei edes kahden kesken meinaa saada sanaa suustaan ja on oikeasti tosi vaikea keksiä miten toista kannustaa siihen puhumiseen vai pitäisikö minunkin vain olla hiljaa? Silti aina tulee viestiä et haluatko nähdä. Eri asia jos seura ei kiinnosta alunperinkään, en minäkään jokaiselle jaksa ja halua elämääni jakaa.

Puhut heistä noin tympeästi ja kutsut heitä sun kavereiksi?

Ehkäpä voisit itsekin ottaa vastuuta omista kaverisuhteistasi.

Itse en ainakaan jaksa osallistua taukopöytäkeskusteluun, jos sen taso tyyliä "katoitko putouksen eilen" tai "kyllä se tuo aurinko jo lämmittää tähän aikaan vuodesta, että kyllä se kevät on sieltä tulossa" tmv.

Huvittavinta on se, kuinka joillain kälättäjillä menee oikein sellainen rooli päälle ihan kunnolla, kun lähdetään työporukalla työpaikan ulkopuolelle ravintolaan syömään. Puhutaan entistäkin kovempaa jotta ihan kaikki sivullisetkin varmasti kuulevat ja huomaavat. Ihan kuin ne oikein haluaisivat näyttää muille paikallaolijoille ja olla olevinaan jotain isokenkäisiä. Jotenkin niin huvittavaa, vähän jopa säälittävää.

Ongelmahan on sinun, jos et kestä toisen hiljaisuutta. Mulla ei ole mitään ongelmaa olla hiljaa ( edes niin , että siitä huomaisi, että "nyt olen hiljaa, koska osaan olla" -tietoisena) , joka siis yleensä loistaa joistakin sosiaalisista paskan puhujista ( muista siis)  kilomterin päähän

Tauolla haluan keskittyä syömiseen, en juttelemiseen. Missä muuallakaan se ruoka syötäisiin kuin taukotilassa tai työpaikkaruokalassa? Usein voi toki valita pöydän ja menen mielelläni rauhallisempaan paikkaan, enkä tunkeudu sinne hölösuiden keskelle. Joku voi sitten halutessaan liittyä seuraani.