Lue keskustelun säännöt.
Laittaisitteko noin 6000 e lihavuusleikkaukseen?
17.03.2023 |
Olen muutamassa vuodessa lihonut noin 30 kg eli 60 kg-> 92 kg.
Laihdutuskuurilla olen ollut koko ikäni. Ketodieetillä olen saanut painon laskuun, mutta nyt olen painoni kanssa ennätyslukemissa.. Kuorsausta on alkanut olla ja veikkaan, että diabeteskin kolkuttelee ovella..
Olenkin harkinnut lihavusleikkausta Tallinnassa. Olen keski-ikäinen, keskituloinen nainen ja luulen, että saisin puolessa vuodessa säästettyä tuon rahan mikä lihavuusleikkaukseeen menee, mutta onhan se iso raha. Korot nousee, kustannukset nousee jne.
Terveyttäni tässä ajattelen, ylipaino vaikuttaa parisuhteeseeni ja masentaa muutenkin.
Mitä mieltä te olette?
Ja vielä, olen kyllä yrittänyt laihduttaa, Ongelmana on liian isot annokset, napostelu jne. Teen lisäksi pitkiä kävelylenkkejä ja pyöräilen työmatkat.
Kommentit (124)
Olen laittanut. Kävin vuosi sitten Tallinnassa lihavuusleikkauksessa, painan nyt 25kg vähemmän ja normaalipainon rajoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kyllä.
Olen ikuisesti kiitollinen omasta päätöksestäni ja olen ollut jo 8 vuotta normipainoinen.
Mikään helppo juttu se ei ole, mutta vaivan väärtti. Sanokoon kuka randomi täti mitä tahansa, minun kohdallani oli elämäni paras päätös.
En menisi mistään hinnasta lihavuusleikkaukseen, koska pätkäpaastoilen. Nuo leikatut joutuvat syömään parin tunnin välein niitä pikkuisia annoksiaan, koko elämä pyörii siis syömisten ympärillä.
Tykkään syödä 1-2 kertaa päivässä reilumman annoksen ja muun ajan keskityn muuhun.
Jos painaisin 150kg tai yli niin voisin laittaa lihavuusleikkaukseen rahaa. Painan tällä hetkellä 93-95kg (riippuu ihan päivästä mitä vaaka näyttää aamulla ilkosillaan mitattuna). Yrittäisin muita keinoja kun paino vielä on alle sadassa. Pitäisi saada mahalaukku kutistettua tarpeeksi eikä sitten venytä sitä syömällä liikaa takaisin isoon mittaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Itselläni kaksi ruokahalua lisäävää lääkettä ja välillä on päiviä että on nälkä vaikka kuinka on syönyt. Se nälkä on enemmän päässä kuin vatsassa, tiedän. Yritän välttää kaupassa käymistä ja menen vain kun on pakko. Pitäisi melkein jättää maksukortti kotiin ja ottaa vain 20-30e käteisenä mukaan, rajoittaisi kummasti ylimääräisen ostamista.
Tiedän aika monta jotka on käyny tossa leikkauksessa, mutta ei ne ite sitä joutunu maksamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisin mieluummin rahaa ravintoterapeuttiin, personal traineriin ja kuntosalikorttiin. Nuo kaksi ensimmäistä, jos oma osaaminen ja tahdon voima ei riittäisi saada asiaa kuntoon.
Onko tämä sinun lihavuusleikkaus siis se ns. mahalaukun ohitus?
Syömällä lihavaksi tullaan. Ihan turha mennä leikkauksella lihavoittamaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten elimistö pyrkii kaikin keinoin palaamaan aiempaan korkeimpaan painoon. Siksi edes laihdutusleikkaus ei tuo pysyvää normaalipainoa, vaikka hetkeksi voikin auttaa.
Ainakin kaksi vuosia sitten lihavuusleikkauksessa käynyttä tuttavaa ovat nyt kaksi lihavuusleikkauksessa käynyttä lihavaa. Lihoivat siis takaisin, toinen isojen korkojen kera.
Ainoa varma tapa pysyä hoikkana on olla koskaan lihottamatta itseään.
Säästä vähän kauemmin ja mene leikkaukseen Suomessa. Kannattaa mennä pian eikä 30 kg päästä, jää vähemmän löysää nahkaa korjattavaksi.
Ne jotka huutavat täällä elintapojen muutoksen perään. Eiköhän ne leikattavaksi menevät ole sitä muutosta turhaan jo yrittäneet. Syömistapojen muuttaminen on vähän helpompaa, kun et yksinkertaisesti pysty syömään kuin sen pikku määrän kerralla. Ruokatottumukset muuttuvat aivan väkisin kun olet muutaman kerran joutunut ruokapöydästä okselle.
Ehdottomasti kannattaa kyllä mennä leikkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Jos se on tarpeellinen ja turvallinen, sen saa kotimaassa ihan julkisessa terveydenhuollossa. Kaikkine esitutkimuksineen ja jälkiseurantoineen.
Nimim. leikkausaika toukokuussa
Ootko koittanut jo sitä uutta laihdutuslääkettä? Ozempic.
Laittaisin ensin rahani siihen + terapia + kuntovalmentaja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, sitäpä tässä pohdinkin, että kyllähän tuonkin rahan voisi käyttää muutenkin, vaikka asuntolainan ylimääräiseen lyhennykseen, uuteen sohvakalustoon tai vaikka osakkeisiin.
Mutta olen niin ahdistunut tämän painoni kanssa, yrittänyt olen. En usko minkään PT:n minua auttavan, olen entinen himourheilija ja tiedän kyllä, että syön aivan liian isoja annoksia, liikaa hiilaria ja rasvaa. Mutta on vaan niin hemmetin vaikeaa yrittää muuttaa tapojaan.
Liikunnan lisääminen toi vain armottomat lonkkakinut ja nyt ollaan taas liikkumatta sen aikaa kunhan noi lonkkakivut hellittää. Sitten taas kevyttä hölkkää ja kävelyä.
AP
Tekstistäsi ja ilmaisustasi päätellen olet päättänyt jo mennä leikkaukseen.
Mitä sä saat siitä leikkauksesta? Millä sä ajattelit sen leikkauksen parantavan sun elämääsi? Vaikutat nyt jo ahdistuneelta ja jos syöt siihen ahdistukseen ja lisäksi isoja annoksia niin millä sä ajattelit, että leikkaus siitä pelastaa? Hoidat henkisen puolen ensin kuntoon. Joku syyhän tuohon ylempanttiseen syömiseen on. Vatsalaukku venyy myös tuon leikkauksen jälkeen jos vain jatkat syömistä.
Sä urheilet aivan väärin jos sulla on lonkka kipeänä. Kannattaisi aloittaa tuolle painolle sopivalla urheilulla eli kuntosalilla vahvistamalla lihaksia ja uimalla tai kevyellä kävelyllä. Kevyellä liikunnalla, joka ei tuo painetta niin paljoa tukielimiin. Mä kun käyn kunnolla hölkkäämässä niin mulle tulee lonkat ja polvet myös kipeäksi, koska juoksu tai hölkkä on aivan äärimmäisen raskasta nivelille. Joka ikinen tärähdys on aina tärähdys sun kropalle, vaikka olisi millaiset kengät. Erona meihin on se, että mulla on suhun nähden -40 kg painoa ja silti on välillä nivelet hellänä. Me ei olla enää nuoria, joilla nivelet on kimmoisat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sitäpä tässä pohdinkin, että kyllähän tuonkin rahan voisi käyttää muutenkin, vaikka asuntolainan ylimääräiseen lyhennykseen, uuteen sohvakalustoon tai vaikka osakkeisiin.
Mutta olen niin ahdistunut tämän painoni kanssa, yrittänyt olen. En usko minkään PT:n minua auttavan, olen entinen himourheilija ja tiedän kyllä, että syön aivan liian isoja annoksia, liikaa hiilaria ja rasvaa. Mutta on vaan niin hemmetin vaikeaa yrittää muuttaa tapojaan.
Liikunnan lisääminen toi vain armottomat lonkkakinut ja nyt ollaan taas liikkumatta sen aikaa kunhan noi lonkkakivut hellittää. Sitten taas kevyttä hölkkää ja kävelyä.
AP
Joudut muuttamaan elintapojasi leikkauksen jälkeenkin, ei se pelkkä leikkaus laihduta, vaan sen jälkeinen elämäntapojen muutos. Leikkaus ei myöskään suojaa lihomiselta, parin vuoden jälkeen monella alkaa paino nousta jos niitä elämäntapoja ei ole onnistuttu muuttamaan pysyvästi.
Olen ymmärtänyt, että leikkauksen myötä näläntunne katoaa. Helppohan se olisi olla syömättä, jos ei olisi nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpirauhasen testi, jos mahdollisesti siellä vikaa? Jos ei ole niin ok.
Ja sen jälkeen elämäntapa muutos. Itselläni lähti tupakan polton lopettamisen jälkeiset +20 kg noin 1,5 vuodessa pois kun tein elämäntapa muutokset. Lisäsin hyöty liikuntaa, eli työmatkat ja pikku kauppaostokset fillarilla tai kävellen, säännöllinen ruokailu ja sopivin kokoisin annoksin, hedelmiä, marjoja, kasviksia, makeat vain 1 kerta/ viikko, vaalea vilja vähemmäksi, hyvin vähän valmisruokia, suola ja sokeri minimiin, alkoholin käyttöä vähemmäksi, ja muistaa sen 5000-10000 askelta päivittäin. Aineen vaihdunta toimii ja pysyy tasaisena. Ei kovin monimutkaista ja se on enää aloittamista vaille valmis? Aloittamisen kynnys pitää vain ylittää, eikä mitään muuta.
Alkupääoma siihen tarvitaan tasan 0 €. Eikä jatkossakaan mene yhtään sen enempää.
Eli kannattaa satsata mielummin nekin rahat hyviin ulkoilu- ja harrastus varusteisiin kuin lihavuus leikkaukseen.
Elimistö kiittää niistä toimista huomattavasti enempi kuin lihavuus leikkausesta.
Ja myös yläkerta (ja alakerta) tervehtyy usein siinä samalla. Aktiivisuus joka asiaan lisääntyy aivan huomattavasti.
Se on siinä, olkaapa hyvät.
Eikö kannattaisi ennemmin puuttua niihin syihin, jotka on johtaneet ylipainoon? Liika stressi, passiivinen elämäntapa, trauman hoito syömisellä jne? Aloittaisin varmaan terapiasta, sieltä saisi näkökulmaa ongelman juurisyyhyn. Sitten menisin ravitsemusterapeutille ja palkkaisin PT:n, alkaisin tehdä töitä terveemmän elämän eteen kokonaisvaltaisesti. On tärkeä ymmärtää, että itsestään täytyy pitää huolta. Sinä ansaitset terveemmän kehon ja samalla myös mielen. Yhdestä huolehtiminen johtaa melkein väistämättä myös toisesta huolehtimiseen.
Meidän naapurustossa on mies, joka oli todella lihava ja huonokuntoinen. Eli jollain nakeilla ja lihapiirakoilla, ylpeili sillä kuinka rahtasi niitä kaupasta kassikaupalla. Pääsi julkiselle lihavuusleikkaukseen, koska terveys alkoi romahtaa niin pahasti. Hän laihtui sen jälkeen kyllä tosi paljon, nahka vaan roikkui. Mutta ei hän muuttanut elämäntapojaan ja oli kolmen vuoden sisällä venyttänyt mahalaukkunsa entiseen malliin ja oli taas yhtä lihava. Tuo jojoilukin on keholle hirveä rasitus. Ei varmaan elä enää kauan tämä kyseinen tapaus. Eli ei se leikkaus ole mikään taikakeino kaikkien ongelmien ratkaisuun.
Parhaat ratkaisut elämässä eivät useinkaan ole kovin helppoja, vaan vaativat paljon työtä ja vaivannäköä. Teddy Roosevelt sanoi aikanaan, että Nothing in the world is worth having or worth doing unless it means effort, pain, difficulty. Ja näin se kokemukseni mukasn usein menee.
En uskaltaisi mennä Tallinnaan leikkaukseen. Paljonkohan maksaisi Suomessa? Varmaan kova hinta Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se leikkaus ainakaan elämänlaatua paranna, vaikka paino putoisikin. Loppuelämän ruokailut on vain kituuttamista.
Olen ollut vhh-ruokavaliolla kymmenisen vuotta. Kun aloitin, niin painoin 97kg ja olen 158cm pitkä. Nyt olen normaalipainoinen ja nautin elämästä ja hyvästä ruuasta. Laihtumiseen ei toki ole mennyt nuo kaikki vuodet, vaan olen jatkanut hyvää syömistä painonpudotuksen jälkeenkin.
Sinulla on ihan vääriä tietoja. Ystäväni kävi lihavuusleikkauksessa vuosia sitten ja laihtui yli 70 kiloa. Elämänlaatu parani aivan huimasti, siitä voit olla varma. Eikä ruokailut ole mitään kituuttamista, annokset vain ovat pieniä kerrallaan. Syödä saa mitä vain, mutta vähän. Enempää ei pysty.
Vain vähän aikaa leikkauksen jälkeen syödään jotain ankeahkoja soseannoksia, sen jälkeen mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten elimistö pyrkii kaikin keinoin palaamaan aiempaan korkeimpaan painoon. Siksi edes laihdutusleikkaus ei tuo pysyvää normaalipainoa, vaikka hetkeksi voikin auttaa.
Ainakin kaksi vuosia sitten lihavuusleikkauksessa käynyttä tuttavaa ovat nyt kaksi lihavuusleikkauksessa käynyttä lihavaa. Lihoivat siis takaisin, toinen isojen korkojen kera.
Ainoa varma tapa pysyä hoikkana on olla koskaan lihottamatta itseään.
Tuo neuvo olla lihomatta ei ihan hirveästi auta enää sellaista kuka on jo lihonut.
En menisi leikkaukseen, vaan yrittäisin tehdä elämänmuutoksia pikkuhiljaa. Tekisin kaikkeni laihtuakseni. Kävisin jokusen kerran hypnotisoitavana. Se saattaa auttaa joillakin.
Oletko käynyt lääkäriltä kysymässä apuja painonpudotukseen? Monelle on ollut apua niistä suolistohormoneista vai mitä lie ovatkaan, vähentävät ruokahalua, mikäli nälän säätely ei jostain syystä toimi.
Vaihda liikuntalajia. Ala vaikka uimaan. Juokseminen rasittaa niveliä aika paljon, varsinkin kun on reilummin kiloja. Tai mene salille. Painoilla treenaaminen kasvattaa lihasmassaa ja auttaa laihtumisessa.
En laittaisi. Lihavuusleikkauksiin liittyy todella suuri komplikaatioriski. On myös järjetöntä hoitaa sleevellä tai bypassilla joko/tai psyykkistä endokriinistä ongelmaa.
Oven takana on suolistobakteeriston vaihto ym. menetelmät. Eli jos antibiooteilla tai lääkkeillä on tuhonnut mikrobiomin, voidaan se kohta vaihtaa. Samoin geenileikkurit on tulossa käyttöön.
Riskien suhteen lihavuus on lopulta aika pieni suhteessa moneen muuhun riskiin. Esimerkiksi yksinäisyys on 3x suurempi riski samoihin sairauksiin kuin ylipaino. Stressi menee heittämällä kaikista riskeistä ohi.