HS pääkirjoitus: "Etätyö voi heikentää työhyvinvointia"

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

On työpaikkoja, joissa pandemian alussa oli etätyöpakko. Ei etätyö sovi läheskään kaikille. Kotona voi olla puoliso vanhempainvapaalla ja pieniä lapsia. Asunnosta ei ehkä löydy sopivaa tilaa tehdä töitä. Niskaa särkee, kun työasento on huono. Tai seinänaapurissa tehdään remonttia ja koko päivän porataan seiniä. Voi olla myös yksinasuvia, joiden ainoat ihmiskontaktit ovat työkaverit ja kaupan kassa. 

Omalla työpaikallani etätyö on ollut mahdollista jo toistakymmentä vuotta. Niillä, jotka tekevät etätöitä, on kunnolliset työpisteet kotona ja lisäksi työrauha. Kun pandemia alkoi, meillä ei ollut pakko jäädä etätöihin. Toimistollekin sai mennä, jos halusi. Ne, jotka kaipaavat sosiaalisia kontakteja kahvitaukojen ja yhteisten työpaikkalounaiden muodossa, menevät toimistolle. Ne taas, jotka eivät kaipaa ja joilla on kotona työhuone työpisteineen sekä työrauha, tekevät etätöitä. Ei toimistolla tarvitse kaikkien käydä, ihan riittää, että osa käy. Ja etätyö on mahdollistanut sen, ettei ole pakko asua neukkukuutiossa lähiössä vaan on voinut muuttaa jonnekin mukavampaan paikkaan. Yksi työkaverini asuukin talvet Espanjassa ja tekee sieltä töitä.

Teetkö sinä etätöitä? Olen mielenkiinnolla lukenut kirjoituksiasi tällä palstalla, sillä myös minä huolehdin iäkkäistä vanhemmistani.

Teen. Olen tehnyt jo 10 vuotta. Aloitin etätyöt vakavan sairastumiseni jälkeen, kun fyysisesti liikuin vielä rollaattorin kanssa, mutta pää alkoi hajota kotona kökkimiseen. Ensin pari tuntia töitä päivässä, sitten neljä tuntia ja puolisen vuotta myöhemmin kokopäiväisesti. Mun tiimiläisistäni kukaan ei ollut pääkaupunkiseudulla, joten tuntui sen jälkeenkin turhalta mun lähteä Helsingin toimistolle, kun silloin Skypen ja nykyisin Teamsin kautta kuitenkin kaikki palaverit. 

Mulla on sikäli hyvä tilanne, että suuri osa työkavereistani on jo ollut tilanteessa, jossa iäkkäät vanhemmat aiheuttavat huolta. Ja koska mun vanhemmat asuvat tässä samassa taloyhtiössä, voin yleensä mennä kesken päivänkin käymään, jos niillä on jokin hätä. Viesti vaan Teamsiin, että poistun hetkeksi. Ja töitä voin jatkaa sitten sen jälkeen, kun ei tarvitse kytätä kelloa, että nyt on pakko lähteä töistä kotiin viemään koiraa ulos. 

Ja samalla pystyt myös riskiä saada korona ja viedä se vanhemmillesi.

Samaa varon minäkin. Korona ei ole kadonnut minnekään.

Juuri näin. Vanhemmista huolehtiminen napsahti mulle (eikä siskolleni tai vanhempieni lapsenlapsille) sillon pandemian alussa just siksi, että mulla oli tämä etätyömahdollisuus. Ja toinen syy tietty se, että olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja. 

Just etäpäivän suorittaneena voin sanoa, että työteho oli uskomaton. Valmistautuessani tähän etäpäivään laskeskelin, että varaamani työt riittäisi kahdelle konttoripäivälle. Hups, sainkin ne päivässä tehtyä (ja taisi siitäkin viimeinen tunti mennä turhaan, kun ei ollut enempää tekemistä). Mutta hyvinvointia ei päivässä ollut, sillä sohvalla työt tein pienellä läppärin ruudulla, koska en ole löytänyt sopivaa työpistettä kotiini, jota sietäisi katsoa vapaalla. En ole sanaakaan sanonut kenellekään ja työkaverikin oli vain vihreä pallo teamsissä. Kyllä tämä yksi päivä meni ihan ok, mutta jos näitä olisi viikoittain, niin huhhuh.

Minä asun yksin ja sosiaaliset kontaktini arjessa ovat vain työkaverit ja kaupan kassa, en silti koe mitään tarvetta lähitöihin avokonttoriin vaan viihdyn erinomaisesti etätöissä omassa rauhassa. Lähityössä ennen koronaa voin huonommin ja tuntuu todella epäreilulta jos minut pakotettaisiin konttorille vain koska jotkut työkaverit haluavat enemmän yleisöä. Meillä osa käy säännöllisesti, moni jopa päivittäin lähitöissä ja osa minun lailla on enimmäkseen etätöissä.

Luulisi Hesaria kiinnostavan, miten ympäristö pelastuu, kun ihmiset ei liiku kotoaan mihinkään.

Muutenkin työmatka on monella sen verran pitkä, että kun siitä saa luopua, se näkyy heti jaksamisessa, vireystilassa ja työtehossa. Yhtäkkiä tuli päivään tunti, pari lisää aikaa...

Etätöissä voi käydä lenkillä ennen töiden aloittamista, käyttää lenkkiin sen ajan, mikä ennen meni bussissa istumiseen. Sama sitten iltapäivällä. Tai sillä ajalla voi käydä kaupassa, mikä muuten menisi ihan haaskuun.

Muuten kun laskette todellista tuntipalkkaanne, älkää unohtako huomioida työmatkaan käytettyä aikaa! Vaikkei työnantaja siitä maksakaan, se on kuitenkin sinulta pois sekin aika.

Milloin puhutaan siitä, kun työpaikalla oleminen vie työkyvyn henkisen väkivallan vuoksi?

Etätyö on hyvä, työkyky säilyy ja on häiriötön tila tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi Hesaria kiinnostavan, miten ympäristö pelastuu, kun ihmiset ei liiku kotoaan mihinkään.

Muutenkin työmatka on monella sen verran pitkä, että kun siitä saa luopua, se näkyy heti jaksamisessa, vireystilassa ja työtehossa. Yhtäkkiä tuli päivään tunti, pari lisää aikaa...

Etätöissä voi käydä lenkillä ennen töiden aloittamista, käyttää lenkkiin sen ajan, mikä ennen meni bussissa istumiseen. Sama sitten iltapäivällä. Tai sillä ajalla voi käydä kaupassa, mikä muuten menisi ihan haaskuun.

Muuten kun laskette todellista tuntipalkkaanne, älkää unohtako huomioida työmatkaan käytettyä aikaa! Vaikkei työnantaja siitä maksakaan, se on kuitenkin sinulta pois sekin aika.

Mulla menisi viikossa yksi työpäivä pelkkiin matkoihin kodin ja toimiston välillä, jos kävisin lähitöissä. Nykyisin vieläkin enemmän, koska HSL:n reittiuudistus hankaloitti julkista liikennettä vielä aiempaa enemmän. 

Sinkuilla taitaa olla joutoaikaa istua julkisissa (oman auton käyttöhän on suorastaan rikollista) ja kuljailla työpaikan käytävillä.

Hesarin mielipidepalstalla oli tässä muutama päivä sitten erittäin hyvä pointti siitä, miten etätyö on mahdollistanut myös kroonisesti sairaille tai vammaisille työnteon jos krooninen sairaus tai vammaisuus estää kotoa poistumisen. Tälläkin työpanoksella on oma arvonsa, eikä sitä pitäisi vähätellä. Lisäksi tiedän omasta lähipiiristäni henkilön, joka hoitaa muistisairasta puolisoaan. Hän on koronan myötä jäänyt etätöihin, koska se mahdollistaa samalla myös puolison silmälläpitämisen työpäivän aikana. Lisäksi tunnen äidin joka samoin pitää silmällä omaa itsetuhoista teinitytärtään. Tilanteet perheissä ja kodin seinien sisällä voivat siis olla ihan minkälaisia vain ja minusta se, että joku kaipaa kahviseuraa työpaikalle, on näistä vähäisin perustelu lähityöhön palaamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Hesarin mielipidepalstalla oli tässä muutama päivä sitten erittäin hyvä pointti siitä, miten etätyö on mahdollistanut myös kroonisesti sairaille tai vammaisille työnteon jos krooninen sairaus tai vammaisuus estää kotoa poistumisen. Tälläkin työpanoksella on oma arvonsa, eikä sitä pitäisi vähätellä. Lisäksi tiedän omasta lähipiiristäni henkilön, joka hoitaa muistisairasta puolisoaan. Hän on koronan myötä jäänyt etätöihin, koska se mahdollistaa samalla myös puolison silmälläpitämisen työpäivän aikana. Lisäksi tunnen äidin joka samoin pitää silmällä omaa itsetuhoista teinitytärtään. Tilanteet perheissä ja kodin seinien sisällä voivat siis olla ihan minkälaisia vain ja minusta se, että joku kaipaa kahviseuraa työpaikalle, on näistä vähäisin perustelu lähityöhön palaamiselle.

Kiva. Työtavat tai työpaikka ei sovi kuitenkaan kaikille, jos yhdelle sopii. Oli se mitä tahansa. Eli pitää käyttää omaa harkintaa. Se mikä käy yhdelle, ei vain sovi toiselle. Ei ole mitään "kaikille toimii sama" juttua olemassa.

Eli Helsingin Sanomien toimittajan mielipide on se, että työmatkat työpaikalle tuovat onnea ja työtyytyväisyyttä?

Tehokkaamman työpäivän voi tehdä kotona, eikä tarvitse aamulla kiirehtiä töihin. Voi nukkua pidempään.

Nyt kannattaa oikeasti laivaa esiin ne tutkimukset. Sellaista tutkimusta ei ole, että työhyvinvointi ja tuottavuus etätyössä olisi huonompaa.

Ainakin oma työhyvinvointi on parantunut, kun ei tarvitse mennä toimistolle kuuntelemaan valkokaulusboomerien jorinoita Teslojensa latausajoista, vaan voi keskittyä työntekoon.

Hesari ja Yle yhteen soppii, konkurssiin eivät mene vaan mädätyskoppiin.

Onhan se aivan eri asia olla etätyössä helsinkiläislähiön neukkukuutiossa kuin täällä maalla isossa omakotitalossa.

Todella vähän on sellaisia töitä, joissa on vain pelkkä etätyö ilman työyhteisöä.

Omatoimisille ihmisille (nykyisin kai tästä käytetään termiä itseohjautuva) lähityö on usein hidaste. Sellainen, jonka pitää kysyä mielipidettä joka asiaan lähimmältä työkaverilta ennen kuin pääsee alkuun, ei varmaankaan saa mitään etätöissä aikaiseksi.

Eniten työhyvinvointiani heikentää: avokonttori, jossa keskittyminen katkeaa parin minuutin välein.

JA

Nimettyjen työpisteiden/huoneiden puuttuminen, jolloin osa aamusta menee työpisteen haeskeluun ja voi päätyä kauas kollegoista tekemään hommia huonommilla välineillä kuin eilen.

Itse kävisin mielelläni toimistolla tekemässä töitä, mutta olosuhdesyistä olen pakotettu työskentelemään etänä. Meillä on niin mainio työyhteisö, että pelkästään lounastunnin takia kannattaa mennä töihin. Ja kovalla prosentilla siellä toimistolla muutkin ovat, vaikka pakkoa ei olisi. Ymmärrän hyvin, että kaikille asia ei ole näin.

Vastakkainasettelun sijaan olisi hienoa, jos jokainen voisi valita itselleen sopivimman tavan tehdä töitä.

Eli niidenkin jotka viihtyvät ja pärjäävät etätöissä, pitäisi palata toimistolle viihdyttämään niitä toisia. Heil on nii kurjaa siel yksin :( Voi vitsi mikä aivoitus jälleen kerran.

Jos on extrovertti, niin kotona ei varmaan työt onnistu. Tarvii sen ympärillä olevan massan huomion, jonka keskittymistä voi häiritä ja voida itse hyvin. Kyl enemmän jää rahaa ja aikaa urheiluun, harrastuksiin, terveellisen ruuanvalmistukseen, kun ei joudu tuhlaan niitä työmatkoihin ja eineksiin.

Teettekö te kaikki täysin itsenäistä työtä, jossa ainoa kontakti kollegoihin on kuulumisten vaihto? Eikö nykyään nimenomaan tiimityö, jossa ollaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ideoidaan, annetaan palautetta ja kehitetään ideoita yhdessä, ole nykyään yleistä?

Omiin työtehtäviini kuuluu paljon myös itsenäistä työtä, mutta pääpaino on kuitenkin yhdessä tekemisessä. Työpaikallani on aina voinut tehdä etätöitä, mutta kokoukset on pidetty paikan päällä. Korona-aikana siirryimme etäkokouksiin, ja ne ovat olleet minusta kyllä yhtä tyhjän kanssa. Infotilaisuuden tyyppiseen tapaamiseen, jossa lähinnä pomo puhuu, ne sopivat, mutta kaikki vapaamuotoisempi ideointi ja päätöksenteko takkuaa.

Me muutetaan nyt avokonttoriin ja vielä hot desk -käytäntöön. No hyvä juttu, että etätöiden on pakko jatkua, kun kaikille ei ole omaa työpöytää, mutta vielä vähemmän kiinnostaa käydä toimistolla.